Aloitin kausityöntekijänä Fazerilla vihreiden kuulien puolittajana ja on kyllä paskin homma ikinä
Kone syöksee vihreitä kuulia hirveetä pommitusta nenän eteen ja ne pitää sitten leikellä nopeasti ja viedä ne kuulien liimajalle. Olen yrittänyt kysellä, mitä järkeä ne on leikata jos ne liimataan takaisin, niin linjaston johdolle tulee yhtäkkiä kauhea kiire jonnekin. Ihme hommaa
Kommentit (1736)
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on myös kokemusta elintarviketeollisuudesta, olin pari vuotta kiireapulaisena mittaamassa aineita lihaperunasoselaatikkoon. Mulla saattoi olla parikin kiloa jauhea siinä linjalla, ja siitä kasasta sitten mittasin sen 0,5 desiä yhteen annokseen. Seuraavana linjalla oli Valtteri, joka paineli sormillaan ne jauhenlihamurenet tasaisesti perunamuusin sekaan.
Sen duunin jälkeen ei ole kyllä jauhenliha maistunut oikein missään muodossa. Nykyään syön vain nautaa tai possua. Joskus harvoin juhlapäivinä hirveä tai poroa.
Olihan pestyä jauhenlihaa? Valmis soselaatikko on aika hankala pestä🤔
Vierailija kirjoitti:
Vihreät kuulat valmistetaan valamalla puolipallon muotoiseen muottiin massa, eli syntyy puolikas kuula, joita sitten paritetaan kokonaisiksi.
Mitään sahaamista ei tietenkään tarvita, ainoastaan yhdistäminen, tämänkin tekee robotti hyvin todenäköisesti.
Et nyt aivan ymmärtänyt raidallisten kuulien ideaa. Se ei ole noin yksinkertainen. Tarvitaan munaleikkuri ja erivärisiä kuulia. Sitten ne viipaleet kootaan erilaisiksi raidallisiksi kuuliksi. Tarvitaan aivotyötä, sommittelua ja monta nuolaisua enemmän kuin tavallisessa kuulassa.
Kausityöntekijä minäkin, nimittäin kanankakkalannoitetehtaalla.
Juoksen kanojen perässä purkki kourassa.
Ihan ok, oon laihtunut joka kevät 8 kiloa rantakuntoon.
Mut selkä alkaa olla kipee....
Olen sähköpostinkantaja. Toisena työnä jaan aamuisin digilehtiä ja välillä olen tekstinkäsittelyn oikolukijana. Vaativaa ja hektistä hommaa, mutta portaita juostessa pysyy kunto hyvänä ja digilehtinippujen kanssa puuhaillessa myös lihakset kasvavat. Sähkömieheksi opiskeluaikanani olin kesätoissä sähköpaimenena. Armeijassa olin sähköttäjä. Isälläni on äänikirjapaino, ja kun hän jää eläkkeelle ryhdyn pyörittämään firmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on myös kokemusta elintarviketeollisuudesta, olin pari vuotta kiireapulaisena mittaamassa aineita lihaperunasoselaatikkoon. Mulla saattoi olla parikin kiloa jauhea siinä linjalla, ja siitä kasasta sitten mittasin sen 0,5 desiä yhteen annokseen. Seuraavana linjalla oli Valtteri, joka paineli sormillaan ne jauhenlihamurenet tasaisesti perunamuusin sekaan.
Sen duunin jälkeen ei ole kyllä jauhenliha maistunut oikein missään muodossa. Nykyään syön vain nautaa tai possua. Joskus harvoin juhlapäivinä hirveä tai poroa.
Olihan pestyä jauhenlihaa? Valmis soselaatikko on aika hankala pestä🤔
Jauhenliha tehdään teurastamalla ainakin yksi jauki, jonka lihat laitetaan laitteeseen, josta tulee ulos jauhenlihaa.
Tietääkö kukaan täällä millainen eläin jauki on.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se, joka lähi junassa kuuluttaa kaikki asemat. Istun pienessä kopissa junan alkupäässä ja tuijotan ulos, että mikä on seuraava asema och samma på svenska. Pn oltava tarkkana että sanoo oikean aseman myös ruotsiksi ja ääni pysyy vakaana.
Välillä vaihdetaan junia, ettei tympäänny aina samaan rataosuuteen . Siinä onkin muistaminen että nyt olenkin k- junassa enkä a-junassa tai mihin sitä pomot päättääkin heittää.
Vessaan ei meinaa ennättää eikä ruokataukoo pitää.
Työkaveteita ei juuri tapaa... pikkujouluissa on hauskaa kun kaikki innostuu puhumaan työäänellä, sehän on sama kaikilla. Käydään siihen koulutus edeltävästi.
Hyvä puoli että on itsenäistä eikä ole kukasn työkaveri natisemassa mistään. Jiskus teen jooga-asentoja, venyttelen ym ja heilutan kahvakuulaa samalla. Nyt ollaan pyydetty vr.ltä että saatais kuntopyörä koppiin. Poljettaisi sillä k
Mitä mä just luin? Saatko sä kuikuilla siellä ALMA PÖYSTIN kaa? Siel voi olla ahdasta.
Kuulin just, et uudetkin kuulutukset käy neito vielä lukemassa, ei oo ylpistyny liikaa, pisteet hälle.
Vihreät kuulat oli kaupasta loppu! Oletteko te kaikki kuulantekijät nyt siellä palmun alla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on myös kokemusta elintarviketeollisuudesta, olin pari vuotta kiireapulaisena mittaamassa aineita lihaperunasoselaatikkoon. Mulla saattoi olla parikin kiloa jauhea siinä linjalla, ja siitä kasasta sitten mittasin sen 0,5 desiä yhteen annokseen. Seuraavana linjalla oli Valtteri, joka paineli sormillaan ne jauhenlihamurenet tasaisesti perunamuusin sekaan.
Sen duunin jälkeen ei ole kyllä jauhenliha maistunut oikein missään muodossa. Nykyään syön vain nautaa tai possua. Joskus harvoin juhlapäivinä hirveä tai poroa.
Olihan pestyä jauhenlihaa? Valmis soselaatikko on aika hankala pestä🤔
Jauhenliha tehdään teurastamalla ainakin yksi jauki, jonka lihat laitetaan laitteeseen, josta tulee ulos jauhenlihaa.Tietääkö kukaan täällä millainen eläin jauki on.
Tiedänhän minä. Ne ovat puoliksi nautoja ja puoliksi sikoja.
Itsekin niitä kasvatan. Eivät ole mitään lastenkatseltavia edes pieninä. Ammuvat niin, että saparo tärisee.
On sangen vaikea saada niistä tasalaatuisia tuotantoeläimiä sillä jotkut kehittävät itselleen isot utareet, vaikka ulkoisesti näyttävät sioilta, joten lypsykonekin on pitänyt hankkia.
E.u.n tukiaiset eivät tahdo riittää yllättäviin kuluihin.
Silti olen tyytyväisempi nykyiseen, kuin taannoiseen porkkanajauhenlihakokeiluun.
Se pitkä oranssi perä ei ollut naudalla mitenkään esteettinen tahtoi kolhiintua, vaikka olisi miten yrittänyt varjella.
Vierailija kirjoitti:
Kausityöntekijä minäkin, nimittäin kanankakkalannoitetehtaalla.
Juoksen kanojen perässä purkki kourassa.
Ihan ok, oon laihtunut joka kevät 8 kiloa rantakuntoon.
Mut selkä alkaa olla kipee....
Mä hoidan sitä seuraavaa vaihetta eli puristan lihamyllyn läpi ne sun keräämät kakkakorilliset.
Työkaveri odottelee hihnalla kun napakat nauhat tulee myllystä. Hän pätkii ne pitkäteräisellä veitsellä tasan 9 millin mittaisiksi.
Tarkkanäköinen, varmakätinen ja matemaattisesti lahjakas kaveri. Multa ei onnistuis, koska on sen verran hajataittoa, sanoi silmälääkärikin.
Nyt sekin on nähty: ei ollut Tanskan uudella kuninkaalla kruunua päässä! Ovatko kruunajaismarmeladit jääneet lähettämättä Tanskaan? Nyt äkkiä töihin sieltä palmun alta. Eurooppa kaipaa teidän työpanostanne. ( Sitä paitsi minä myös, kuulat loppuneet lähialueen kaupoista.)
No, ei tietenkään ole kuin yksi kuuluttaja per juna.
Meitä kaikkia on nyt viime ajat kurssitettu kovasti.
Töihin kentälle pääsee heti, kun hallitsee sujuvasti Alman äänellä kuuluttamisen.
Ole onnellinen työstäsi. Itse jouduin työttömänä hakemaan ties mitä hommia ja nyt sorvaan puuhevosille persreikiä.
Vierailija kirjoitti:
Kausityöntekijä minäkin, nimittäin kanankakkalannoitetehtaalla.
Juoksen kanojen perässä purkki kourassa.
Ihan ok, oon laihtunut joka kevät 8 kiloa rantakuntoon.
Mut selkä alkaa olla kipee....
Voitaiskohan vaihtaa päikseen? Tulisit tänne Fazerille Dumle-uutuuksien maistajaksi ja mä tulisin sinne.
Tää on oikein ihana työ, mutta pitäis saada ainakin 10 kg putoamaan kesään mennessä.
Kanankakan jahtaaminen vaikuttaa lupaavalta ja houkuttelevalta hommalta painonpudotusmielessä. Ei varmaan tee mieli maistella kuormasta...
Tasokasta työtä. Jos olet kausityöntekijänä esim. tehtaassa, jossa mutterit lajiteltiin laatikoihin 4mm, 6 mm, 8mm, 10mm.. Nykyisin ne tehdään roboteilla.
Vierailija kirjoitti:
Tasokasta työtä. Jos olet kausityöntekijänä esim. tehtaassa, jossa mutterit lajiteltiin laatikoihin 4mm, 6 mm, 8mm, 10mm.. Nykyisin ne tehdään roboteilla.
Tiedän tunteen. Tehtaalla, jossa ruuvattiin pultin toiseen päähän vasemmalke kierteinen ja toiseen oikeakätinen. Nyt ne hommat tehdään jossain intiassa.
Olen saanut olla siellä samalla tehtaalla vanhempana kuulantyöntäjänä.
Nyt kuitenkin uudet tuulet puhaltavat eikä työterveyslääkärin suosituksesta enää sitä työtä saa antaa meille sokeritautisille. Joten minut siirrettiin lakuosastolle kellariin, kun täältä laitettiin vakituinen sairaseläkkeelle verenpainetaudin takia.
Olen toki laittanut hakemuksen liköörikonvehtiosastolle, koska sieltä oli työntekijä joutunut katkaisuhoitoon.
Joku oli kylläkin saanut ylennyksen kettukarkkiosastolle ja hän on ottanut myös avecin. Hän juuri on se, joka sai vuosijuhlassa kunniakirjan ja nimityksen Fazerin parhain.
Taidan hakea paikkaa Koffille.
Tunnetko henkilökohtaisesti tämän Fazerin parhaan? Miten hänen työuransa on edennyt kohti kunniakirjaa?
Tehdäänkö lakuja kellarissa siksi, ettei aurinko haalista mustaa väriä?
Minä olen se, joka lähi junassa kuuluttaa kaikki asemat. Istun pienessä kopissa junan alkupäässä ja tuijotan ulos, että mikä on seuraava asema och samma på svenska. Pn oltava tarkkana että sanoo oikean aseman myös ruotsiksi ja ääni pysyy vakaana.
Välillä vaihdetaan junia, ettei tympäänny aina samaan rataosuuteen . Siinä onkin muistaminen että nyt olenkin k- junassa enkä a-junassa tai mihin sitä pomot päättääkin heittää.
Vessaan ei meinaa ennättää eikä ruokataukoo pitää.
Työkaveteita ei juuri tapaa... pikkujouluissa on hauskaa kun kaikki innostuu puhumaan työäänellä, sehän on sama kaikilla. Käydään siihen koulutus edeltävästi.
Hyvä puoli että on itsenäistä eikä ole kukasn työkaveri natisemassa mistään. Jiskus teen jooga-asentoja, venyttelen ym ja heilutan kahvakuulaa samalla. Nyt ollaan pyydetty vr.ltä että saatais kuntopyörä koppiin. Poljettaisi sillä kuulutusten välillä tai niiden aikana, jos on niin hyvä kunto että pystyy puhumaan samalla kun polkee.