Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalinen paine syödä epäterveellisesti on hirmuinen
19.05.2014 |
Kun menee kylään, pöytä notkuu toinen toistaa makeammista ja rasvaisemmista herkuista. Kieltäydy siinä nyt sitten kohteliaasti tai syö terveellisesti.
Kun olet reissussa ja piipahdat huoltoasemalla, vitriinin ainoa terveellinen vaihtoehto on se iänikuinen muna-anjovisvoileipä nuupahtaneella tillillä..
Jouluna sinun oletetaan kokkaavan sen seitsemän sorttia ja kesällä pitäisi tietysti grillata makkaraa ja syödä jäätelöä.
Työpaikkaruokalan ruuat kelluvat rasvassa ja ovat miltei kivettyneitä suolan määrästä. Terveellistä.
Kaupassa on hyviä tarjouksia: rasvaista jauhelihaa, marinoitua possua ja einespitsoja tai hampurilaisia.
Karppaa, karppaa, syö rasvaa - älä turhaan noudata virallisterveellistä ruokavaliota - se on aivan junttia.
Huoh. Laihduta tässä nyt sitten.
Olen muuten onnistunut, mutta työtä se vaatii.
Kommentit (192)
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 01:10"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 00:46"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:49"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:34"]
Numero 54:lle kysymys: miksi menet tuttaviesi luokse syömään tai kahvittelemaan jos et tarjottaviin voi koskea?
Elämä on täynnä valintoja!
Totuus on se, että kenenkään elämää ei pilaa se jos ottaa keksin tai palan kakkua, herkut eivät ole vaarallisia (juu, unohdetaan nyt mahdolliset allergiat, ne asia erikseen) mutta yksi pala kakkua ei lihota ketään vaan kyse on kokonaisuudesta, siitä miten elää/liikkuu/syö kokonaisuudessaan.
Mutta ruokanatsien ongelma on siinä, että he eivät voi hillitä itseään, ja se pala kakkua saa aikaan himon jonka seurauksena pitää saadaa lisää. Tässä on sama juttu kun alkoholismissa: ihmisen kykenemättömyys kontroilloida käytöstään.
Ja ongelmahan ei ratkea sillä että herkut tai viinat "piilotetaan", vaan ihmisen pitää oppia käyttämään noita oikein. Ja ei, kaikkien ei tarvitse juoda, mutta minusta on eri asia kieltäytyä viinasta kun esim. kahvipöydän tarjottavista, yleensä kun siinä on useampaa sorttia tarjolla, ihme jos ei yhtä keksiä tai vastaavaa voi ottaa.
Kuten alkoholismissakin, herkkiriippuvaisten kannattaa ihan oikeasti mennä terapiaan asian suhteen, jotta voisi oppia tavasta pois pitää ensin selvittää käyttäytymisensä syyt ja oppia ns. ratkaisumalleja siihen kuinka oppii ottamaan vain sen yhden palan.
TV2:ssa tuli tanskalainen ohjelma ylipianoisista lapsista, siellä yksi äiti valitti kuinka (vielä joulun alla!) kuinka ikävää on että juoksutapahtumassa lapset saivat palkinnoksi piparkakkujen makuisia karkkeja, ihan kuin niiden "satojen" hoikkien/normaalipainoisten lapsien olisi pitänyt saada "porkkanapussi" palkinnoksi siksi että joukossa on muutama lihava lapsi... Tuossakin se kokonaisuus vaikuttaa, jos 99% syö ns. hyvää jaterveellistä ruokaa, niin joskus sitä voi herkutellakin. Samoin voi valita että liikkuuko enemmän jolloin saa syödäkkin enemmän, vai liikkuuko minimaalisesti ja nipistää sitten ruuanmäärästä.
[/quote]
Kiitos! Tämä voisi olla suoraan minun kirjoitukseni, en vain ehtinyt sitä tehdä kun halusin ensin lukea ketjun loppuun. Juurikin näin. Ainoastaan ihmisillä, joilla on vääristynyt suhde ruokaan, tulee tällaisia "ongelmia" tarjottavien kanssa. Yksi kakkupala ei terveellistä ruokavaliota kaada, jos asenne ja suhde ruokaan ovat kunnossa. Ja jos eivät ole, niin se ei ole naapurin/sukulaisen/kaverin/huoltoaseman vika, vaan oma vika, ja itse olet ainoa joka sen voi korjata.
[/quote]
No hemmetti sentään, eikö vääristynyt suhde ruokaan ole koko jutun pointti? Kysymys kuuluukin, miksi on väärin yrittää tehdä jotain sille vääristyneelle suhteelle? Jos tietää, että yksi pala kakkua johtaa helposti ahmimiskierteeseen (vrt. alkoholisti ja yksi pieni lasillinen viiniä), niin miksi nyrpistelet nokkaasi sille, joka kakusta kieltäytyen edes yrittää tehdä ongelmalleen jotain?
[/quote]
Kyllä sille ongelmalle saa yrittää tehdä jotain, mutta on turha tulla tänne väittämään että ongelma olisi kenenkään muun syytä. AP:han syyllistää aloituksessaan tyyliin koko suomalaisen yhteiskunnan siitä että hänen täytyy laihduttaa. Jokainen on vastuussa omasta painostaan, ei kukaan pakkosyötä.
[/quote]
Kyllä sä nyt varmasti USAsta näet, että sosiaalinen paine ja yhteiskunnan kuviot ajavat ne ihmiset siellä niin ylipainoisiksi. Jos ne samat ihmiset muuttaisivat Japaniin, aivan varmasti laihtuisivat reippaasti. Siellä on aivan erilainen sosiaalinen paine ja terveellisempi yhteiskunta.
[/quote]
Tää on kyllä virheellinen väittämä. Paremminkin kyse on tietämättömyydestä ja mukavuuden tavoittelusta. Kokata ei osata eikä oikein ole ravintotietämystä ja jos osataankin niin sukkelammin ajaa Taco Bellin noutokaistan kautta kotiin.
[/quote]
eli sosiaalinen paine. Japanissa tuo asia hoituisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 01:28"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 01:10"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 00:46"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:49"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:34"]
Numero 54:lle kysymys: miksi menet tuttaviesi luokse syömään tai kahvittelemaan jos et tarjottaviin voi koskea?
Elämä on täynnä valintoja!
Totuus on se, että kenenkään elämää ei pilaa se jos ottaa keksin tai palan kakkua, herkut eivät ole vaarallisia (juu, unohdetaan nyt mahdolliset allergiat, ne asia erikseen) mutta yksi pala kakkua ei lihota ketään vaan kyse on kokonaisuudesta, siitä miten elää/liikkuu/syö kokonaisuudessaan.
Mutta ruokanatsien ongelma on siinä, että he eivät voi hillitä itseään, ja se pala kakkua saa aikaan himon jonka seurauksena pitää saadaa lisää. Tässä on sama juttu kun alkoholismissa: ihmisen kykenemättömyys kontroilloida käytöstään.
Ja ongelmahan ei ratkea sillä että herkut tai viinat "piilotetaan", vaan ihmisen pitää oppia käyttämään noita oikein. Ja ei, kaikkien ei tarvitse juoda, mutta minusta on eri asia kieltäytyä viinasta kun esim. kahvipöydän tarjottavista, yleensä kun siinä on useampaa sorttia tarjolla, ihme jos ei yhtä keksiä tai vastaavaa voi ottaa.
Kuten alkoholismissakin, herkkiriippuvaisten kannattaa ihan oikeasti mennä terapiaan asian suhteen, jotta voisi oppia tavasta pois pitää ensin selvittää käyttäytymisensä syyt ja oppia ns. ratkaisumalleja siihen kuinka oppii ottamaan vain sen yhden palan.
TV2:ssa tuli tanskalainen ohjelma ylipianoisista lapsista, siellä yksi äiti valitti kuinka (vielä joulun alla!) kuinka ikävää on että juoksutapahtumassa lapset saivat palkinnoksi piparkakkujen makuisia karkkeja, ihan kuin niiden "satojen" hoikkien/normaalipainoisten lapsien olisi pitänyt saada "porkkanapussi" palkinnoksi siksi että joukossa on muutama lihava lapsi... Tuossakin se kokonaisuus vaikuttaa, jos 99% syö ns. hyvää jaterveellistä ruokaa, niin joskus sitä voi herkutellakin. Samoin voi valita että liikkuuko enemmän jolloin saa syödäkkin enemmän, vai liikkuuko minimaalisesti ja nipistää sitten ruuanmäärästä.
[/quote]
Kiitos! Tämä voisi olla suoraan minun kirjoitukseni, en vain ehtinyt sitä tehdä kun halusin ensin lukea ketjun loppuun. Juurikin näin. Ainoastaan ihmisillä, joilla on vääristynyt suhde ruokaan, tulee tällaisia "ongelmia" tarjottavien kanssa. Yksi kakkupala ei terveellistä ruokavaliota kaada, jos asenne ja suhde ruokaan ovat kunnossa. Ja jos eivät ole, niin se ei ole naapurin/sukulaisen/kaverin/huoltoaseman vika, vaan oma vika, ja itse olet ainoa joka sen voi korjata.
[/quote]
No hemmetti sentään, eikö vääristynyt suhde ruokaan ole koko jutun pointti? Kysymys kuuluukin, miksi on väärin yrittää tehdä jotain sille vääristyneelle suhteelle? Jos tietää, että yksi pala kakkua johtaa helposti ahmimiskierteeseen (vrt. alkoholisti ja yksi pieni lasillinen viiniä), niin miksi nyrpistelet nokkaasi sille, joka kakusta kieltäytyen edes yrittää tehdä ongelmalleen jotain?
[/quote]
Kyllä sille ongelmalle saa yrittää tehdä jotain, mutta on turha tulla tänne väittämään että ongelma olisi kenenkään muun syytä. AP:han syyllistää aloituksessaan tyyliin koko suomalaisen yhteiskunnan siitä että hänen täytyy laihduttaa. Jokainen on vastuussa omasta painostaan, ei kukaan pakkosyötä.
[/quote]
Kyllä sä nyt varmasti USAsta näet, että sosiaalinen paine ja yhteiskunnan kuviot ajavat ne ihmiset siellä niin ylipainoisiksi. Jos ne samat ihmiset muuttaisivat Japaniin, aivan varmasti laihtuisivat reippaasti. Siellä on aivan erilainen sosiaalinen paine ja terveellisempi yhteiskunta.
[/quote]
Tää on kyllä virheellinen väittämä. Paremminkin kyse on tietämättömyydestä ja mukavuuden tavoittelusta. Kokata ei osata eikä oikein ole ravintotietämystä ja jos osataankin niin sukkelammin ajaa Taco Bellin noutokaistan kautta kotiin.
[/quote]
eli sosiaalinen paine. Japanissa tuo asia hoituisi.
[/quote]
Ystävä hyvä, et taida ymmärtää termin merkitystä. Opiskele hiukan, jookos.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 01:26"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 01:06"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:21"]
Pelkästään noita juhlia on jo yhdessäkin kuukaudessa todella paljon. Eri perheissä menee tietysti eri tavalla, mutta esimerkiksi minun perheeni toukokuussa on toisen vanhemman nimipäivä, toisen syntymäpäivä, äitienpäivä, tuttavaperheen lapsen synttärit koko perheelle, tänä vuonna ainakin kahdet yo-juhlat (eri päivinä). Tähän lisäksi muut kyläreissut ystävien kanssa, työpaikalla kesäjuhlat, kevätjuhlat jne. Lapsilla lisäksi muutamat kaverisynttärit tähän päälle ja sieltä hakiessa isäntäväki tietysti kutsuu myös vanhemmat kahvipöytään. Kesäkuun puolelle mennessä onkin sitten kesän kaikki riennot ja mökkeilyt juhannuksineen kaikkineen. Jos noissakin kaikissa on kermakakku pöydässä ja pakko on se "yksi pala" ottaa, niin kyllä siinä jo kertyy melkoinen määrä mässytystä.
[/quote]
Mitenhän prinsessa Victoria onnistuu pysymään hoikkana? Hänellähän on kissanristiäisiä harva se päivä. Usean ruokalajin illallisista puhumattakaan. Diana oli kuulemma niin kettu, että teetätti itselleen vieraille tarjotut herkut kevyt versioina. Kuule, ei se vaadi kuin mielenmalttia. Ei kakkua ja pikkuleipää tarvitse kiskoa vatsan täydeltä. Oikein nerokas onnistuu vain sotkemaan lautasen ja nauttimaan pelkän kahvin.
[/quote]
Varmaan tiedät, että Dianalla oli bulimia.
[/quote]
No eiköhän kaikki tiedä. Tosin taisi olla hänen itsensä kertomaa. Victorialla oli nuorempana anoreksia. Tiesit varmaankin, eikös niin? Mutta otetaan nyt vaikka rouva Jenni Haukio. Hoikka kuin varpu ja varmasti joutuu edustamaan.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 02:55"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 01:26"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 01:06"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:21"]
Pelkästään noita juhlia on jo yhdessäkin kuukaudessa todella paljon. Eri perheissä menee tietysti eri tavalla, mutta esimerkiksi minun perheeni toukokuussa on toisen vanhemman nimipäivä, toisen syntymäpäivä, äitienpäivä, tuttavaperheen lapsen synttärit koko perheelle, tänä vuonna ainakin kahdet yo-juhlat (eri päivinä). Tähän lisäksi muut kyläreissut ystävien kanssa, työpaikalla kesäjuhlat, kevätjuhlat jne. Lapsilla lisäksi muutamat kaverisynttärit tähän päälle ja sieltä hakiessa isäntäväki tietysti kutsuu myös vanhemmat kahvipöytään. Kesäkuun puolelle mennessä onkin sitten kesän kaikki riennot ja mökkeilyt juhannuksineen kaikkineen. Jos noissakin kaikissa on kermakakku pöydässä ja pakko on se "yksi pala" ottaa, niin kyllä siinä jo kertyy melkoinen määrä mässytystä.
[/quote]
Mitenhän prinsessa Victoria onnistuu pysymään hoikkana? Hänellähän on kissanristiäisiä harva se päivä. Usean ruokalajin illallisista puhumattakaan. Diana oli kuulemma niin kettu, että teetätti itselleen vieraille tarjotut herkut kevyt versioina. Kuule, ei se vaadi kuin mielenmalttia. Ei kakkua ja pikkuleipää tarvitse kiskoa vatsan täydeltä. Oikein nerokas onnistuu vain sotkemaan lautasen ja nauttimaan pelkän kahvin.
[/quote]
Varmaan tiedät, että Dianalla oli bulimia.
[/quote]
No eiköhän kaikki tiedä. Tosin taisi olla hänen itsensä kertomaa. Victorialla oli nuorempana anoreksia. Tiesit varmaankin, eikös niin? Mutta otetaan nyt vaikka rouva Jenni Haukio. Hoikka kuin varpu ja varmasti joutuu edustamaan.
[/quote]
On mahdollista vastustaa kiusauksia, mutta se ei poista sitä etteikö kiusauksia ole. Heikot eivät pysty vastustamaan. Dianallekin se kävi raskaaksi.
Ymmärrän tuon jos dieetti on aktiivisessa vaiheessa, mutta silloin kun ollaan tavoitepainossa ja vain ylläpidetään sitä, niin silloin niitä herkkuja voi ihan oikeesti syödä vähän.
Kahviloissa ja muualla ei todellakaan tarvitse ottaa niitä epäterveellisiä ruokia, mutta kyläillessä jonkun luona on oikeasti kohteliasta ottaa edes vähän. Tietenkin huomaavainen vieras kertoo kutsun saadessaan, että mitä ruokarajoitteita hänellä on, näin emäntä/isäntä osaa katsoa vieraalleen sopivaa tarjottavaa. Tuo, ihan perinteisellä järjellä, ja käytöstavoilla mietitty tilanne ei kuitenkaan toteudu jos se vieras sanoo vain "minä en sitten tarvitse mitään". Tuo perin ärsyttävä lause kun rikkoo sitä mallia mihin useimmat suomalaiset on kasvatettu: vieraalle tarjotaan aina jotain, koska se on kohteliasta ja huomaavaista.
Jos lounaspaikassa tarjotaan vain huonoja vaihtoehtoja, vaihda lounaspaikka tai tee eväät.
Te muut ärtyvästä suolesta kärsivät, sanokaa tekin niille emännille että valitettavasti minä en voi syödä munkkia, koska se saa vatsani sekaisin. Luulisi ihmisten ymmärtävän. Ainakin omalla kohdallani tuo toimi.
Minulla ei ainakaan ole mitään paineita syömisten suhteen. Joo, olen minäkin joskus mässäillyt karkeilla ja muilla, mutta sen jälkeen kun sain ruokavalioni kuntoon, olen voinut sillointällöin syödä niitä herkkujakin, ihan ilman ahdistusta, syöksykierrettä ja morkkista. Jos ruoka ja syöminen ahdistaa noin paljon, kannattaa pysähtyä ja miettiä että missä vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:01"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:49"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:34"]
Numero 54:lle kysymys: miksi menet tuttaviesi luokse syömään tai kahvittelemaan jos et tarjottaviin voi koskea?
Elämä on täynnä valintoja!
Totuus on se, että kenenkään elämää ei pilaa se jos ottaa keksin tai palan kakkua, herkut eivät ole vaarallisia (juu, unohdetaan nyt mahdolliset allergiat, ne asia erikseen) mutta yksi pala kakkua ei lihota ketään vaan kyse on kokonaisuudesta, siitä miten elää/liikkuu/syö kokonaisuudessaan.
Mutta ruokanatsien ongelma on siinä, että he eivät voi hillitä itseään, ja se pala kakkua saa aikaan himon jonka seurauksena pitää saadaa lisää. Tässä on sama juttu kun alkoholismissa: ihmisen kykenemättömyys kontroilloida käytöstään.
Ja ongelmahan ei ratkea sillä että herkut tai viinat "piilotetaan", vaan ihmisen pitää oppia käyttämään noita oikein. Ja ei, kaikkien ei tarvitse juoda, mutta minusta on eri asia kieltäytyä viinasta kun esim. kahvipöydän tarjottavista, yleensä kun siinä on useampaa sorttia tarjolla, ihme jos ei yhtä keksiä tai vastaavaa voi ottaa.
Kuten alkoholismissakin, herkkiriippuvaisten kannattaa ihan oikeasti mennä terapiaan asian suhteen, jotta voisi oppia tavasta pois pitää ensin selvittää käyttäytymisensä syyt ja oppia ns. ratkaisumalleja siihen kuinka oppii ottamaan vain sen yhden palan.
TV2:ssa tuli tanskalainen ohjelma ylipianoisista lapsista, siellä yksi äiti valitti kuinka (vielä joulun alla!) kuinka ikävää on että juoksutapahtumassa lapset saivat palkinnoksi piparkakkujen makuisia karkkeja, ihan kuin niiden "satojen" hoikkien/normaalipainoisten lapsien olisi pitänyt saada "porkkanapussi" palkinnoksi siksi että joukossa on muutama lihava lapsi... Tuossakin se kokonaisuus vaikuttaa, jos 99% syö ns. hyvää jaterveellistä ruokaa, niin joskus sitä voi herkutellakin. Samoin voi valita että liikkuuko enemmän jolloin saa syödäkkin enemmän, vai liikkuuko minimaalisesti ja nipistää sitten ruuanmäärästä.
[/quote]
Kiitos! Tämä voisi olla suoraan minun kirjoitukseni, en vain ehtinyt sitä tehdä kun halusin ensin lukea ketjun loppuun. Juurikin näin. Ainoastaan ihmisillä, joilla on vääristynyt suhde ruokaan, tulee tällaisia "ongelmia" tarjottavien kanssa. Yksi kakkupala ei terveellistä ruokavaliota kaada, jos asenne ja suhde ruokaan ovat kunnossa. Ja jos eivät ole, niin se ei ole naapurin/sukulaisen/kaverin/huoltoaseman vika, vaan oma vika, ja itse olet ainoa joka sen voi korjata.
[/quote]
No hemmetti sentään, eikö vääristynyt suhde ruokaan ole koko jutun pointti? Kysymys kuuluukin, miksi on väärin yrittää tehdä jotain sille vääristyneelle suhteelle? Jos tietää, että yksi pala kakkua johtaa helposti ahmimiskierteeseen (vrt. alkoholisti ja yksi pieni lasillinen viiniä), niin miksi nyrpistelet nokkaasi sille, joka kakusta kieltäytyen edes yrittää tehdä ongelmalleen jotain?
[/quote]
Kyllä sille ongelmalle saa yrittää tehdä jotain, mutta on turha tulla tänne väittämään että ongelma olisi kenenkään muun syytä. AP:han syyllistää aloituksessaan tyyliin koko suomalaisen yhteiskunnan siitä että hänen täytyy laihduttaa. Jokainen on vastuussa omasta painostaan, ei kukaan pakkosyötä.
[/quote]
Minusta tuntuu, että te jotkut luette tahallanne väärin ap:n aloituksen ja muutkin ketjun viestit. En näe ap:n missään valittavan, että yhteiskunta pakkosyöttää. Jokaisen ruokaongelma on totta kai omansa. Mutta minä ihmettelen - kuten ap:kin - miksi monet tahot tekevät hyvin vaikeaksi sen, että yrittää korjata ongelmaansa.
Vaikeahan tätä on ymmärtää, jos itselläsi ei ole mitään ongelmaa ruuan kanssa, etkä siis ole siihen tuputtamiseen ja valinnan vaikeuteen törmännyt. Good for you.
Minusta on todella hyvä, että joku ylipainoinen ystävä yrittää laihduttaa terveellä tavalla. Itse yritän tukea tällaisia ystäviä kaikin tavoin. En ainakaan aktiivisesti yritä tehdä laihduttamista heille vaikeammaksi.
[/quote]
Jos suhtautuminen ruokaan on ongelmallinen ja syöminen aiheuttaa ahdistusta ja päänvaivaa, suosittelen käyntiä psykologilla.
T: anorektikko
Syö tai ole syömättä, mutta anna toisten syödä.
Minä-keskeinen ajattelu turmelee viime kädessä sen ruokanatsin elämän. Toki muitakin voi ärsyttää itsensä korostaminen tyyliin en syö koskaan tätä tai tätä. Tai ruokanatsin halveksivat katseet muitten herkutellessa.
Sokereita ja alkoholia ei voi verrata keskenään, sillä alkoholin käyttö aiheuttaa haittaa ympäristölleen ja rikkoo ihmissuhteita ja vie työpaikat. Pullan syöminen ei kai noin tee.
Ihmeellistä närpätystä tuokin, ettei huoltoasemilta saa syömistä. Mikä ihmeen vika on leivässä tai sämpylässä? Mieluummin otan leivän kuin nahistuneen salaatin. Salaatit syön kotona juuri valmistettuina.
Onko ruokanatsit lopultakin kadeporukkaa eli harmittaa, kun osa voi syödä kaikkea lihomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko osalla paranoidista ajattelua mukana > hoitoon. Jos kuvittelee, että ruokia tuputetaan ja kokee erilaisuutta syömättömyytensä vuoksi, on aika kipeä ihminen. Tai ainakin tarvitsee terapiassa vahvistusta itsetunnolleen. Kun kieltäytyy jostakin, niin kerta- "EI" riittää. Olettaako osa, että he ovat niin ainutlaatuisia vieraita, jotta emäntä ihan harmistuu syömättömyydestänne. Tai että työpaikalla kakusta kieltäytyvää ihailtaisiin oikein porukalla, että oletpa vahva ihminen, kun pystyt kieltäytymään.
Karmeeta porukkaa tuollaiset.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 06:42"]
Ymmärrän tuon jos dieetti on aktiivisessa vaiheessa, mutta silloin kun ollaan tavoitepainossa ja vain ylläpidetään sitä, niin silloin niitä herkkuja voi ihan oikeesti syödä vähän.
Kahviloissa ja muualla ei todellakaan tarvitse ottaa niitä epäterveellisiä ruokia, mutta kyläillessä jonkun luona on oikeasti kohteliasta ottaa edes vähän. Tietenkin huomaavainen vieras kertoo kutsun saadessaan, että mitä ruokarajoitteita hänellä on, näin emäntä/isäntä osaa katsoa vieraalleen sopivaa tarjottavaa. Tuo, ihan perinteisellä järjellä, ja käytöstavoilla mietitty tilanne ei kuitenkaan toteudu jos se vieras sanoo vain "minä en sitten tarvitse mitään". Tuo perin ärsyttävä lause kun rikkoo sitä mallia mihin useimmat suomalaiset on kasvatettu: vieraalle tarjotaan aina jotain, koska se on kohteliasta ja huomaavaista.
Jos lounaspaikassa tarjotaan vain huonoja vaihtoehtoja, vaihda lounaspaikka tai tee eväät.
Te muut ärtyvästä suolesta kärsivät, sanokaa tekin niille emännille että valitettavasti minä en voi syödä munkkia, koska se saa vatsani sekaisin. Luulisi ihmisten ymmärtävän. Ainakin omalla kohdallani tuo toimi.
Minulla ei ainakaan ole mitään paineita syömisten suhteen. Joo, olen minäkin joskus mässäillyt karkeilla ja muilla, mutta sen jälkeen kun sain ruokavalioni kuntoon, olen voinut sillointällöin syödä niitä herkkujakin, ihan ilman ahdistusta, syöksykierrettä ja morkkista. Jos ruoka ja syöminen ahdistaa noin paljon, kannattaa pysähtyä ja miettiä että missä vika.
[/quote]
Minkä h****tin takia kohteliaisuus pitää osoittaa syömällä. Tässä päästään taas siihen syömisen sosiaaliseen paineeseen, pitää osoittaa kohteliaisuutta arvon emännöivää tahoa kohtaan. Kaikki odottavat, että näytät hyväksyntäsi emännän tarjottavia kohtaa, juhlissa voi ihan vähän, KOHTUUDELLA, ottaa eikä se elämä siihen kaadu. Olet kohtelias kun otat sitä kakkua.
Ja mitä jos ilmoitan että haluan jotain sokeritonta, jauhotonta ja mielellään luomua. Siis eiväthän ne ole oikeita ruokarajoitteita vaan puhdasta nirsoilua mistä emäntä hermostuu koska osaa kyllä perinteiset kermakakut, hanna tädin pikkuleivät ja voileipäkakut pyöritellä mutta ei ymmärrä mitä hittoa pitäisi tälle nirsoilijalle tarjota. No, sitten olet nirso ruoalla pelleilijä joka hakemalla hakee aina jotain mistä voisi valittaa. Ja sekään kun ei kelpaa että nyt otan vain kahvin kiitos. Se on epäkohteliasta. Mikään ei kelpaa. Niin tai näin, aina on jollain paha mieli.
Yleinen asenneilmapiiri on että laihduttaa pitäisi ja elää terveesti, mutta kunhan et minun pöytäni ääressä. Aina joku tietää paremmin mihin minun dieettini kaatuu.
Olisiko aika opetella uutta. Jokaisen kutsujuhlan pääpaino on syömisessä, miksi se yhdessäolo pelkän kahvin voimalla tai ihan täysin kuivin suin ei ole mitään. Elämme länsimaissa yltäkylläisyyden vuotta 2014. Kukaan ei ehdi kyläilyn tai pienen juhlan aikana kuolla nälkään. Miksi me emme osaa tehdä mitään yhdessä laittamatta jotain suuhun?
Ahdistaa ja aivan helvetisti. Vika on päässä, minun päässäni. Menen psykologille ihan heti kun keksin siihen rahat jostakin, siihen saakka kamppailen vikojeni kanssa juuri näin kuin hyväksi olen havainnut. Kieltäytymällä minulle haitallisista tavoista, jos se tarkoittaa epäkohteliaisuutta niin olkoon sitten niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 08:24"]
Onko osalla paranoidista ajattelua mukana > hoitoon. Jos kuvittelee, että ruokia tuputetaan ja kokee erilaisuutta syömättömyytensä vuoksi, on aika kipeä ihminen. Tai ainakin tarvitsee terapiassa vahvistusta itsetunnolleen. Kun kieltäytyy jostakin, niin kerta- "EI" riittää. Olettaako osa, että he ovat niin ainutlaatuisia vieraita, jotta emäntä ihan harmistuu syömättömyydestänne. Tai että työpaikalla kakusta kieltäytyvää ihailtaisiin oikein porukalla, että oletpa vahva ihminen, kun pystyt kieltäytymään.
Karmeeta porukkaa tuollaiset.
[/quote]
Onhan tässäkin keskustelussa jo moni sanonut, että vierailulla on kohteliasta syödä edes jotakin. Jos syötävät eivät kelpaa, ei ole tarpeen tulla koko vierailulle. Viimeisimpänä viesti 127.
Syö tai ole syömättä, mutta anna toisten olla syömättä jos eivät tahdo.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 01:06"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:21"]
Pelkästään noita juhlia on jo yhdessäkin kuukaudessa todella paljon. Eri perheissä menee tietysti eri tavalla, mutta esimerkiksi minun perheeni toukokuussa on toisen vanhemman nimipäivä, toisen syntymäpäivä, äitienpäivä, tuttavaperheen lapsen synttärit koko perheelle, tänä vuonna ainakin kahdet yo-juhlat (eri päivinä). Tähän lisäksi muut kyläreissut ystävien kanssa, työpaikalla kesäjuhlat, kevätjuhlat jne. Lapsilla lisäksi muutamat kaverisynttärit tähän päälle ja sieltä hakiessa isäntäväki tietysti kutsuu myös vanhemmat kahvipöytään. Kesäkuun puolelle mennessä onkin sitten kesän kaikki riennot ja mökkeilyt juhannuksineen kaikkineen. Jos noissakin kaikissa on kermakakku pöydässä ja pakko on se "yksi pala" ottaa, niin kyllä siinä jo kertyy melkoinen määrä mässytystä.
[/quote]
Mitenhän prinsessa Victoria onnistuu pysymään hoikkana? Hänellähän on kissanristiäisiä harva se päivä. Usean ruokalajin illallisista puhumattakaan. Diana oli kuulemma niin kettu, että teetätti itselleen vieraille tarjotut herkut kevyt versioina. Kuule, ei se vaadi kuin mielenmalttia. Ei kakkua ja pikkuleipää tarvitse kiskoa vatsan täydeltä. Oikein nerokas onnistuu vain sotkemaan lautasen ja nauttimaan pelkän kahvin.
[/quote]
Juuri tätä olen yrittänyt koko ketjun ajan sanoa. Niin monet ihmiset pysyvät laihoina ja terveinä vaikka eivät stressaa juhlapöydän tarjottavista, huoltoaseman tiskeistä, työpaikan pizzaperjantaista taikka kesän grillijuhlista. Ihan valtava haloo tehty jostain asiasta, joka ei puolelle ihmisistä ole mikään ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö joku väittää ettei sosiaalista painetta syömiseen ole. Olkaa hyvä lukekaa koko ketju läpi. "Tee muiden ruokapöydässä mitä tykkäät mutta meillä on kohteliasta edes maistaa."
Ei nyt ehkä yhteiskunnan tasolla mutta yksityisten ihmisten kanssakäymisessä kyllä on valtava sosiaalinen paine.
En tunnista kyllä Suomea AP:n aloituksesta. Mun kaikilla tähänastisilla työpaikoilla (3kpl) on aina ollut vähintään keittolounasvaihtoehto, usein myös salaatti-. Huoltoasemien vitriineistä löytyy leipää, smoothieita yms. ja jos ne ei kelpaa, viereisestä marketista löytyy kaikki mitä normaalista kaupastakin. Telkkari on täynnä laihdutusohjelmia, uusia julkkisten mainostamia proteiinirahkoja, salidiilejä. Leivästä mainostetaan vähähiilarista versiota, kaikkien tulee nyt olla tietoisia siitä, ettei osta lisäaineruokaa tai hiilarimättöä. Työpaikkoja kannustetaan painostamaan työntekijöitä liikkumaan erilaisilla bonuksilla. Vaikka osassa työpaikoista on pizzaperjantaitkin, kaikilla alkaa myös uolla urheilupäivät! Lounareiden käytöstä on keskusteltu, että pitäisikö lounassetelillä saada ostaa vain terveellinen vaihtoehto, ei esim. pihviä tai mättöbuffettia. Joka puolella on fitness-blogeja ja ohjelmia.
Jos tämä ei ole valtavaa sosiaalista painetta terveelliseen elämään, niin kertokaa että mikä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:34"]
Numero 54:lle kysymys: miksi menet tuttaviesi luokse syömään tai kahvittelemaan jos et tarjottaviin voi koskea?
Elämä on täynnä valintoja!
Totuus on se, että kenenkään elämää ei pilaa se jos ottaa keksin tai palan kakkua, herkut eivät ole vaarallisia (juu, unohdetaan nyt mahdolliset allergiat, ne asia erikseen) mutta yksi pala kakkua ei lihota ketään vaan kyse on kokonaisuudesta, siitä miten elää/liikkuu/syö kokonaisuudessaan.
Mutta ruokanatsien ongelma on siinä, että he eivät voi hillitä itseään, ja se pala kakkua saa aikaan himon jonka seurauksena pitää saadaa lisää. Tässä on sama juttu kun alkoholismissa: ihmisen kykenemättömyys kontroilloida käytöstään.
Ja ongelmahan ei ratkea sillä että herkut tai viinat "piilotetaan", vaan ihmisen pitää oppia käyttämään noita oikein. Ja ei, kaikkien ei tarvitse juoda, mutta minusta on eri asia kieltäytyä viinasta kun esim. kahvipöydän tarjottavista, yleensä kun siinä on useampaa sorttia tarjolla, ihme jos ei yhtä keksiä tai vastaavaa voi ottaa.
Kuten alkoholismissakin, herkkiriippuvaisten kannattaa ihan oikeasti mennä terapiaan asian suhteen, jotta voisi oppia tavasta pois pitää ensin selvittää käyttäytymisensä syyt ja oppia ns. ratkaisumalleja siihen kuinka oppii ottamaan vain sen yhden palan.
TV2:ssa tuli tanskalainen ohjelma ylipianoisista lapsista, siellä yksi äiti valitti kuinka (vielä joulun alla!) kuinka ikävää on että juoksutapahtumassa lapset saivat palkinnoksi piparkakkujen makuisia karkkeja, ihan kuin niiden "satojen" hoikkien/normaalipainoisten lapsien olisi pitänyt saada "porkkanapussi" palkinnoksi siksi että joukossa on muutama lihava lapsi... Tuossakin se kokonaisuus vaikuttaa, jos 99% syö ns. hyvää jaterveellistä ruokaa, niin joskus sitä voi herkutellakin. Samoin voi valita että liikkuuko enemmän jolloin saa syödäkkin enemmän, vai liikkuuko minimaalisesti ja nipistää sitten ruuanmäärästä.
[/quote]
Entä jos sitä "keksiä tai vastaavaa" ei halua ottaa? Ei halua lainkaan syödä sellaista? Entä jos liikkuu jo maksimin kuntotasoonsa nähden ja jo tarpeellisia energiaravintoaineita on vaikea saada mahdutettua päiväänsä ilman että kalorit menee yli suunnitellun? Ruoka on muutakin kuin kaloreita, ei ole ihan sama mistä ne päivän kalorit tulee.
Miksi pitää oppia ottamaan yksi pala kakkua, miksi sitä pitäisi syödä? Kakku on pelkkiä tyhjiä kaloreita ja yksi pala vastaa kokonaista terveellistä ateriaa kalorimäärältään. Jos haluaa mielummin syödä sen aterian jossa vitamiineja, proteiineja ja hitaita hiilareita kuin kakkupalan josta verensokeri pompsahtaa hetkeksi jonka jälkeen väsyttää?
Meillä on tässä näkemyksellinen ristiriita suhteesta ruokaan.
Sinä syöt ruokaa maun vuoksi ja sokeriset herkut kuuluvat mielestäsi perusruokavalioon. Mielestäsi vain kokonaisenergiamäärällä on väliä. Niin sanotusti elät syödäksesi.
Minulla kuten monella muulla tässä ketjussa on erilainen näkemys ja suhde ruokaan. Syön elääkseni. Syön ravintoa joka on terveellistä, en koe keksejä tai kakkuja välttämättä herkuksi josta nauttisin. Saatan ottaa joskus kylässä, toisinaan en. Kun sokeria on jonkun aikaa syömättä se ei ole enää sellainen nautinto joksi sen miellät vaan maistuu pahalta, liian makealta. Minulla on kuntooni ja fyysiseen olemukseeni liittyviä tavoitteita joiden mukaan syön. Kakkupala tarkoittaa että saan valtavan määrän turhaa energiaa joka on pois tarvitsemastani proteiinin, rasvan ja terveellisten hiilarien määrästä. On jätettävä siis ateria väliin jos en halua että ylijäämäenergia varastoituu rasvaksi. Liikuntaa en voi lisätä, koska sitä on niin paljon jo nyt kuin nykyinen kuntoni kestää, palautumisajat ovat tärkeitä jos haluaa kunnon kehittyvän. Haluan syödä niin että saan tarvitsemani määrän ravintoaineita, ei siis ihan sama mistä ne kalorit tulevat.
Kirjoituksessasi on ristiriita. Miksi herkkuriippuvaisen on mentävä terapiaan jos on päässyt herkkuriippuvuudesta eroon? Oppiakseen syömään jälleen herkkuja? Miksi? Miksi niitä on niin tärkeää syödä mielestäsi? Jottei sinulle tule paha mieli kun vieras ei syö kakkuasi? Olen entinen sokeriaddikti, en näe mitään mieltä tunkea väkisin suuhuni sokeria jotta jollekin ei tulisi paha mieli. Ei minulla mitenkään mopo karkaa käsistä niin että söisin koko kakun jos sen yhden palan otan. En vain halua. Se on ihan eri elämä ja ajatusmaailma. Jos tuolle tielle lähtee että aina löytyy joku tekosyy miksi nyt pitäisi ottaa niin ei sille loppua tule. Aina on juhlaa, kyläilyä, sosiaalista tilannetta jne. En vain itse ajattele enää niin, syön proteiinia, hyviä rasvoja, hyviä hiilareita, vitamiineja jne. Syön voidakseni hyvin, antaakseni keholleni sen tarvitsemat ravintoaineet, elääkseni terveenä ja pidempään. Ei se pala kakkua maailmaa kaada, mutta sun kahvipöytäsi ei ole ainoa tilanne joka tulee vastaan viikon aikana.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 09:14"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 01:06"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:21"]
Pelkästään noita juhlia on jo yhdessäkin kuukaudessa todella paljon. Eri perheissä menee tietysti eri tavalla, mutta esimerkiksi minun perheeni toukokuussa on toisen vanhemman nimipäivä, toisen syntymäpäivä, äitienpäivä, tuttavaperheen lapsen synttärit koko perheelle, tänä vuonna ainakin kahdet yo-juhlat (eri päivinä). Tähän lisäksi muut kyläreissut ystävien kanssa, työpaikalla kesäjuhlat, kevätjuhlat jne. Lapsilla lisäksi muutamat kaverisynttärit tähän päälle ja sieltä hakiessa isäntäväki tietysti kutsuu myös vanhemmat kahvipöytään. Kesäkuun puolelle mennessä onkin sitten kesän kaikki riennot ja mökkeilyt juhannuksineen kaikkineen. Jos noissakin kaikissa on kermakakku pöydässä ja pakko on se "yksi pala" ottaa, niin kyllä siinä jo kertyy melkoinen määrä mässytystä.
[/quote]
Mitenhän prinsessa Victoria onnistuu pysymään hoikkana? Hänellähän on kissanristiäisiä harva se päivä. Usean ruokalajin illallisista puhumattakaan. Diana oli kuulemma niin kettu, että teetätti itselleen vieraille tarjotut herkut kevyt versioina. Kuule, ei se vaadi kuin mielenmalttia. Ei kakkua ja pikkuleipää tarvitse kiskoa vatsan täydeltä. Oikein nerokas onnistuu vain sotkemaan lautasen ja nauttimaan pelkän kahvin.
[/quote]
Juuri tätä olen yrittänyt koko ketjun ajan sanoa. Niin monet ihmiset pysyvät laihoina ja terveinä vaikka eivät stressaa juhlapöydän tarjottavista, huoltoaseman tiskeistä, työpaikan pizzaperjantaista taikka kesän grillijuhlista. Ihan valtava haloo tehty jostain asiasta, joka ei puolelle ihmisistä ole mikään ongelma.
[/quote]
No niin no joo....
Kummallakin ilmeisesti on historiassa syömisongelmaa ja miten muutenkaan tietää onko syöminen heille se ongelma. Päällepäin näyttää hyvältä mutta mitä siellä sisällä velloo, sitähän me emme tiedä. Järkyttävän huonoja esimerkkejä. Edelleen, miksi pitää edes saada homma näyttämään siltä että on edes ollut syövinään -> "Oikein nerokas onnistuu vain sotkemaan lautasen ja nauttimaan pelkän kahvin." Miksi se sen yhden ihmisen syöminen on niin tärkeää kaikille muille?!
Ja toisekseen, ihmiset joilla ei ikinä ole ollut ongelmaa syömisen kanssa ja pysyvät laihoina ja terveinä edellä mainituista huolimatta ovat jäävejä kertomaan miten dieettaajien, joilla oikeasti on vaikea hallita sitä syömistää, tulisi suhtautua ruokaan ja syömiseen. Teidän neuvoistanne ei oikeasti ole hyötyä tässä kohdin.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 09:19"]
En tunnista kyllä Suomea AP:n aloituksesta. Mun kaikilla tähänastisilla työpaikoilla (3kpl) on aina ollut vähintään keittolounasvaihtoehto, usein myös salaatti-. Huoltoasemien vitriineistä löytyy leipää, smoothieita yms. ja jos ne ei kelpaa, viereisestä marketista löytyy kaikki mitä normaalista kaupastakin. Telkkari on täynnä laihdutusohjelmia, uusia julkkisten mainostamia proteiinirahkoja, salidiilejä. Leivästä mainostetaan vähähiilarista versiota, kaikkien tulee nyt olla tietoisia siitä, ettei osta lisäaineruokaa tai hiilarimättöä. Työpaikkoja kannustetaan painostamaan työntekijöitä liikkumaan erilaisilla bonuksilla. Vaikka osassa työpaikoista on pizzaperjantaitkin, kaikilla alkaa myös uolla urheilupäivät! Lounareiden käytöstä on keskusteltu, että pitäisikö lounassetelillä saada ostaa vain terveellinen vaihtoehto, ei esim. pihviä tai mättöbuffettia. Joka puolella on fitness-blogeja ja ohjelmia.
Jos tämä ei ole valtavaa sosiaalista painetta terveelliseen elämään, niin kertokaa että mikä on?
[/quote]
Juuri näin, ja kyllä se paine myös kaveripiirissä on. Kaikkien pitäisi käydä nyt salilla ja sen pitäisi näkyä. Itse en ainakaan edes kehtaisi tällä hetkellä tarjota kavereilleni kakkua, kun tiedän kaikkien vähintään karppaavaan tai jopa noudattavan saliruokavaliota. Kun me syödään yhdessä, on aina jotain terveellistä tarjolla koska tietää että kaikki vieraat sitä odottaa.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 09:20"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:34"]
Numero 54:lle kysymys: miksi menet tuttaviesi luokse syömään tai kahvittelemaan jos et tarjottaviin voi koskea?
Elämä on täynnä valintoja!
Totuus on se, että kenenkään elämää ei pilaa se jos ottaa keksin tai palan kakkua, herkut eivät ole vaarallisia (juu, unohdetaan nyt mahdolliset allergiat, ne asia erikseen) mutta yksi pala kakkua ei lihota ketään vaan kyse on kokonaisuudesta, siitä miten elää/liikkuu/syö kokonaisuudessaan.
Mutta ruokanatsien ongelma on siinä, että he eivät voi hillitä itseään, ja se pala kakkua saa aikaan himon jonka seurauksena pitää saadaa lisää. Tässä on sama juttu kun alkoholismissa: ihmisen kykenemättömyys kontroilloida käytöstään.
Ja ongelmahan ei ratkea sillä että herkut tai viinat "piilotetaan", vaan ihmisen pitää oppia käyttämään noita oikein. Ja ei, kaikkien ei tarvitse juoda, mutta minusta on eri asia kieltäytyä viinasta kun esim. kahvipöydän tarjottavista, yleensä kun siinä on useampaa sorttia tarjolla, ihme jos ei yhtä keksiä tai vastaavaa voi ottaa.
Kuten alkoholismissakin, herkkiriippuvaisten kannattaa ihan oikeasti mennä terapiaan asian suhteen, jotta voisi oppia tavasta pois pitää ensin selvittää käyttäytymisensä syyt ja oppia ns. ratkaisumalleja siihen kuinka oppii ottamaan vain sen yhden palan.
TV2:ssa tuli tanskalainen ohjelma ylipianoisista lapsista, siellä yksi äiti valitti kuinka (vielä joulun alla!) kuinka ikävää on että juoksutapahtumassa lapset saivat palkinnoksi piparkakkujen makuisia karkkeja, ihan kuin niiden "satojen" hoikkien/normaalipainoisten lapsien olisi pitänyt saada "porkkanapussi" palkinnoksi siksi että joukossa on muutama lihava lapsi... Tuossakin se kokonaisuus vaikuttaa, jos 99% syö ns. hyvää jaterveellistä ruokaa, niin joskus sitä voi herkutellakin. Samoin voi valita että liikkuuko enemmän jolloin saa syödäkkin enemmän, vai liikkuuko minimaalisesti ja nipistää sitten ruuanmäärästä.
[/quote]
Entä jos sitä "keksiä tai vastaavaa" ei halua ottaa? Ei halua lainkaan syödä sellaista? Entä jos liikkuu jo maksimin kuntotasoonsa nähden ja jo tarpeellisia energiaravintoaineita on vaikea saada mahdutettua päiväänsä ilman että kalorit menee yli suunnitellun? Ruoka on muutakin kuin kaloreita, ei ole ihan sama mistä ne päivän kalorit tulee.
Miksi pitää oppia ottamaan yksi pala kakkua, miksi sitä pitäisi syödä? Kakku on pelkkiä tyhjiä kaloreita ja yksi pala vastaa kokonaista terveellistä ateriaa kalorimäärältään. Jos haluaa mielummin syödä sen aterian jossa vitamiineja, proteiineja ja hitaita hiilareita kuin kakkupalan josta verensokeri pompsahtaa hetkeksi jonka jälkeen väsyttää?
Meillä on tässä näkemyksellinen ristiriita suhteesta ruokaan.
Sinä syöt ruokaa maun vuoksi ja sokeriset herkut kuuluvat mielestäsi perusruokavalioon. Mielestäsi vain kokonaisenergiamäärällä on väliä. Niin sanotusti elät syödäksesi.
Minulla kuten monella muulla tässä ketjussa on erilainen näkemys ja suhde ruokaan. Syön elääkseni. Syön ravintoa joka on terveellistä, en koe keksejä tai kakkuja välttämättä herkuksi josta nauttisin. Saatan ottaa joskus kylässä, toisinaan en. Kun sokeria on jonkun aikaa syömättä se ei ole enää sellainen nautinto joksi sen miellät vaan maistuu pahalta, liian makealta. Minulla on kuntooni ja fyysiseen olemukseeni liittyviä tavoitteita joiden mukaan syön. Kakkupala tarkoittaa että saan valtavan määrän turhaa energiaa joka on pois tarvitsemastani proteiinin, rasvan ja terveellisten hiilarien määrästä. On jätettävä siis ateria väliin jos en halua että ylijäämäenergia varastoituu rasvaksi. Liikuntaa en voi lisätä, koska sitä on niin paljon jo nyt kuin nykyinen kuntoni kestää, palautumisajat ovat tärkeitä jos haluaa kunnon kehittyvän. Haluan syödä niin että saan tarvitsemani määrän ravintoaineita, ei siis ihan sama mistä ne kalorit tulevat.
Kirjoituksessasi on ristiriita. Miksi herkkuriippuvaisen on mentävä terapiaan jos on päässyt herkkuriippuvuudesta eroon? Oppiakseen syömään jälleen herkkuja? Miksi? Miksi niitä on niin tärkeää syödä mielestäsi? Jottei sinulle tule paha mieli kun vieras ei syö kakkuasi? Olen entinen sokeriaddikti, en näe mitään mieltä tunkea väkisin suuhuni sokeria jotta jollekin ei tulisi paha mieli. Ei minulla mitenkään mopo karkaa käsistä niin että söisin koko kakun jos sen yhden palan otan. En vain halua. Se on ihan eri elämä ja ajatusmaailma. Jos tuolle tielle lähtee että aina löytyy joku tekosyy miksi nyt pitäisi ottaa niin ei sille loppua tule. Aina on juhlaa, kyläilyä, sosiaalista tilannetta jne. En vain itse ajattele enää niin, syön proteiinia, hyviä rasvoja, hyviä hiilareita, vitamiineja jne. Syön voidakseni hyvin, antaakseni keholleni sen tarvitsemat ravintoaineet, elääkseni terveenä ja pidempään. Ei se pala kakkua maailmaa kaada, mutta sun kahvipöytäsi ei ole ainoa tilanne joka tulee vastaan viikon aikana.
[/quote]
Terapiatarpeella ainakin itse tarkoitan tässä ketjussa sitä, että syömishäiriöitä ovat kaikki sellaiset, joissa ruokaa pitää erikseen miettiä, siitä ahdistuu tai syömiseen liittyvät tilanteet kokee vaikeiksi. Koska se ei ole tervettä, vaikka itse ruokavalio olisikin.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:34"]
Numero 54:lle kysymys: miksi menet tuttaviesi luokse syömään tai kahvittelemaan jos et tarjottaviin voi koskea?
[/quote]
Miten olisi sen tuttavan seura, yhdessä oleminen, kuulumisten vaihtaminen syitä siihen, että menen tuttavieni luo. En hakeudu syömään tai kahvittelemaan. Haluan viettää aikaa mukavien ihmisten kanssa. Mitä lisäarvoa syöminen siihen tuo? Miksei seurani kelpaa ilman syömistä tai kahvittelua? Jos tarvitaan syömistä ja juomista yhdessä olemisen oheen, mitä se kertoo tuttavuudesta tai ystävyydestä? Emme osaa viettää aikaa yhdessä ilman oheis tekemistä, vaivaannumme kenties? Oikeasti, miettikääpä itse. Miksei meillä ihmisillä mielikuvitus riitä mihinkään muuhun kuin syömiseen mitä tulee yhdessä olemiseen.
On vähän perverssi ajattelutapa, että pitää jättää kyläily väliin jos ei juuri silloin halua mitään syödä. Ihmisten vuoksihan sinne mennään, ei ruoan.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 09:25"]
Terapiatarpeella ainakin itse tarkoitan tässä ketjussa sitä, että syömishäiriöitä ovat kaikki sellaiset, joissa ruokaa pitää erikseen miettiä, siitä ahdistuu tai syömiseen liittyvät tilanteet kokee vaikeiksi. Koska se ei ole tervettä, vaikka itse ruokavalio olisikin.
[/quote]
Tai ehkä vika onkin niissä, jotka ahdistelevat syömisistä. Eikö kannattaisi mennä terapiaan, jos itsetunto on kiinni siitä, syökö jokainen vieras kermakakkuasi?
Toki on olemassa ihmisiä joilla on psykologisia ongelmia, syömishäiriöitä, oikeaa terapian tarvetta. Ei heidänkään elämäänsä se kermakakun syöminen auta yhtään.
On eri asia ahdistua kermakakun kaloreista tai taas ahdistua siitä, että tulee sosiaaliseksi hylkiöksi jos ei syö kermakakkua, jota ei edes itse halua syödä.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 01:06"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:21"]
Pelkästään noita juhlia on jo yhdessäkin kuukaudessa todella paljon. Eri perheissä menee tietysti eri tavalla, mutta esimerkiksi minun perheeni toukokuussa on toisen vanhemman nimipäivä, toisen syntymäpäivä, äitienpäivä, tuttavaperheen lapsen synttärit koko perheelle, tänä vuonna ainakin kahdet yo-juhlat (eri päivinä). Tähän lisäksi muut kyläreissut ystävien kanssa, työpaikalla kesäjuhlat, kevätjuhlat jne. Lapsilla lisäksi muutamat kaverisynttärit tähän päälle ja sieltä hakiessa isäntäväki tietysti kutsuu myös vanhemmat kahvipöytään. Kesäkuun puolelle mennessä onkin sitten kesän kaikki riennot ja mökkeilyt juhannuksineen kaikkineen. Jos noissakin kaikissa on kermakakku pöydässä ja pakko on se "yksi pala" ottaa, niin kyllä siinä jo kertyy melkoinen määrä mässytystä.
[/quote]
Mitenhän prinsessa Victoria onnistuu pysymään hoikkana? Hänellähän on kissanristiäisiä harva se päivä. Usean ruokalajin illallisista puhumattakaan. Diana oli kuulemma niin kettu, että teetätti itselleen vieraille tarjotut herkut kevyt versioina. Kuule, ei se vaadi kuin mielenmalttia. Ei kakkua ja pikkuleipää tarvitse kiskoa vatsan täydeltä. Oikein nerokas onnistuu vain sotkemaan lautasen ja nauttimaan pelkän kahvin.
[/quote]
Varmaan tiedät, että Dianalla oli bulimia.