Sosiaalinen paine syödä epäterveellisesti on hirmuinen

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 09:25"]

Terapiatarpeella ainakin itse tarkoitan tässä ketjussa sitä, että syömishäiriöitä ovat kaikki sellaiset, joissa ruokaa pitää erikseen miettiä, siitä ahdistuu tai syömiseen liittyvät tilanteet kokee vaikeiksi. Koska se ei ole tervettä, vaikka itse ruokavalio olisikin.

[/quote]

Jännä juttu, minä en koe ruokaa ollenkaan ahdistavaksi kotona. Ja nautin myös ruuasta, vaikka ruokavalioni on monien mielestä hyvin rajoittunut (ei sokeria ollenkaan, kuten ylläolevalla kirjoittajalla). Kotona voin myös tehdä itselleni sopivia herkkuja ja herkutella niillä.

Jos koen ärsyttävänä ja jopa lievästi ahdistavana* sen tiettyjen ihmisten harrastaman jatkuvan hokemisen, että "kyllä sinä nyt vähän voit ottaa, älä nyt viitsi, ei yksi pala tapa, tuossa on", niin minun mielestäni ongelma ei kyllä ole minun omassa pääkopassani. Olen saanut myös kuulla (166-senttisenä ja 55-kiloisena eli ihan normaalipainoisena, normaalivartaloisena ihmisenä) että "pakkohan sun on (sokeriherkkuja) syödä, ettei susta tule ihan anorektinen".

*) En koe sitä sillä tavalla ahdistavana, että mitään henkisiä kärsimyksiä siitä saisin.Sen verran epämiellyttävänä sosiaalisena tilanteena kuitenkin, etten mielelläni käy missään kekkereillä.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 18:31"]

Kun menee kylään, pöytä notkuu toinen toistaa makeammista ja rasvaisemmista herkuista. Kieltäydy siinä nyt sitten kohteliaasti tai syö terveellisesti.

Kun olet reissussa ja piipahdat huoltoasemalla, vitriinin ainoa terveellinen vaihtoehto on se iänikuinen muna-anjovisvoileipä nuupahtaneella tillillä..

Jouluna sinun oletetaan kokkaavan sen seitsemän sorttia ja kesällä pitäisi tietysti grillata makkaraa ja syödä jäätelöä.

Työpaikkaruokalan ruuat kelluvat rasvassa ja ovat miltei kivettyneitä suolan määrästä. Terveellistä.

Kaupassa on hyviä tarjouksia: rasvaista jauhelihaa, marinoitua possua ja einespitsoja tai hampurilaisia.

Karppaa, karppaa, syö rasvaa - älä turhaan noudata virallisterveellistä ruokavaliota - se on aivan junttia.

Huoh. Laihduta tässä nyt sitten.

Olen muuten onnistunut, mutta työtä se vaatii.

[/quote]

Eli kaikki on huonosti. Ei kelpaa sokeri, suola, rasva, liha. Toki jää kasvikset ja hedelmät jäljelle. Et takuulla paisu niillä. Mutta annathan, kiltti, tilaa myös muunlaisille valinnoille, sillä me jotkut vältämme kahvipöydässä sokeripitoista, mutta otamme leipää kaikilla päällisillä. Ja emme tukehdu siihenkään, jos palan kermakakkua otamme.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 08:24"]

Onko osalla paranoidista ajattelua mukana > hoitoon. Jos kuvittelee, että ruokia tuputetaan ja kokee erilaisuutta syömättömyytensä vuoksi, on aika kipeä ihminen. Tai ainakin tarvitsee terapiassa vahvistusta itsetunnolleen. Kun kieltäytyy jostakin, niin kerta- "EI"  riittää. Olettaako osa, että he ovat niin ainutlaatuisia vieraita, jotta emäntä ihan harmistuu syömättömyydestänne. Tai että työpaikalla kakusta kieltäytyvää ihailtaisiin oikein porukalla, että oletpa vahva ihminen, kun pystyt kieltäytymään.

Karmeeta porukkaa tuollaiset.

[/quote]

Et ole vissiin tätäkään ketjua lukenut yhtään? Hyvin monethan ovat juuri sitä mieltä, että kyllä kutsuilla täytyy syödä tarjottavia edes vähän, ei dieetti siihen kaadu, on epäkohteliasta jättää maistamatta. Mitä tuo on ellei sosiaalista painetta?

Ei riitä, että oppii kieltäytymään itselleen vahingollisista ruoka-aineista, vaan niitä pitäisi monien mielestä oppia syömään "kohtuudella" tai muuten on päästään pipi. Eikö tuo ole mielestäsi sitten yhtään outo asenne?

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 09:08"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 06:42"]

Ymmärrän tuon jos dieetti on aktiivisessa vaiheessa, mutta silloin kun ollaan tavoitepainossa ja vain ylläpidetään sitä, niin silloin niitä herkkuja voi ihan oikeesti syödä vähän. 

Kahviloissa ja muualla ei todellakaan tarvitse ottaa niitä epäterveellisiä ruokia, mutta kyläillessä jonkun luona on oikeasti kohteliasta ottaa edes vähän. Tietenkin huomaavainen vieras kertoo kutsun saadessaan, että mitä ruokarajoitteita hänellä on, näin emäntä/isäntä osaa katsoa vieraalleen sopivaa tarjottavaa. Tuo, ihan perinteisellä järjellä, ja käytöstavoilla mietitty tilanne ei kuitenkaan toteudu jos se vieras sanoo vain "minä en sitten tarvitse mitään". Tuo perin ärsyttävä lause kun rikkoo sitä mallia mihin useimmat suomalaiset on kasvatettu: vieraalle tarjotaan aina jotain, koska se on kohteliasta ja huomaavaista.

Jos lounaspaikassa tarjotaan vain huonoja vaihtoehtoja, vaihda lounaspaikka tai tee eväät. 

Te muut ärtyvästä suolesta kärsivät, sanokaa tekin niille emännille että valitettavasti minä en voi syödä munkkia, koska se saa vatsani sekaisin. Luulisi ihmisten ymmärtävän. Ainakin omalla kohdallani tuo toimi.

Minulla ei ainakaan ole mitään paineita syömisten suhteen. Joo, olen minäkin joskus mässäillyt karkeilla ja muilla, mutta sen jälkeen kun sain ruokavalioni kuntoon, olen voinut sillointällöin syödä niitä herkkujakin, ihan ilman ahdistusta, syöksykierrettä ja morkkista. Jos ruoka ja syöminen ahdistaa noin paljon, kannattaa pysähtyä ja miettiä että missä vika. 

[/quote]

Minkä h****tin takia kohteliaisuus pitää osoittaa syömällä. Tässä päästään taas siihen syömisen sosiaaliseen paineeseen, pitää osoittaa kohteliaisuutta arvon emännöivää tahoa kohtaan. Kaikki odottavat, että näytät hyväksyntäsi emännän tarjottavia kohtaa, juhlissa voi ihan vähän, KOHTUUDELLA, ottaa eikä se elämä siihen kaadu. Olet kohtelias kun otat sitä kakkua.

Ja mitä jos ilmoitan että haluan jotain sokeritonta, jauhotonta ja mielellään luomua. Siis eiväthän ne ole oikeita ruokarajoitteita vaan puhdasta nirsoilua mistä emäntä hermostuu koska osaa kyllä perinteiset kermakakut, hanna tädin pikkuleivät ja voileipäkakut pyöritellä mutta ei ymmärrä mitä hittoa pitäisi tälle nirsoilijalle tarjota. No, sitten olet nirso ruoalla pelleilijä joka hakemalla hakee aina jotain mistä voisi valittaa. Ja sekään kun ei kelpaa että nyt otan vain kahvin kiitos. Se on epäkohteliasta. Mikään ei kelpaa. Niin tai näin, aina on jollain paha mieli.

Yleinen asenneilmapiiri on että laihduttaa pitäisi ja elää terveesti, mutta kunhan et minun pöytäni ääressä. Aina joku tietää paremmin mihin minun dieettini kaatuu.

Olisiko aika opetella uutta. Jokaisen kutsujuhlan pääpaino on syömisessä, miksi se yhdessäolo pelkän kahvin voimalla tai ihan täysin kuivin suin ei ole mitään. Elämme länsimaissa yltäkylläisyyden vuotta 2014. Kukaan ei ehdi kyläilyn tai pienen juhlan aikana kuolla nälkään. Miksi me emme osaa tehdä mitään yhdessä laittamatta jotain suuhun?

Ahdistaa ja aivan helvetisti. Vika on päässä, minun päässäni. Menen psykologille ihan heti kun keksin siihen rahat jostakin, siihen saakka kamppailen vikojeni kanssa juuri näin kuin hyväksi olen havainnut. Kieltäytymällä minulle haitallisista tavoista, jos se tarkoittaa epäkohteliaisuutta niin olkoon sitten niin.

[/quote]

Miksi juhlien pääpaino ei voisi olla syömisessä? Onhan juhlaa päästä valmiiseen ruokapöytään ja täten ei tarvitse kotona valmistaa aterioita. Syödähän täytyy, jos tahtoo elää. Miksei syöminen edelleen saisi olla miellyttävä sosiaalinen tapa? Pitääkö siitäkin tehdä ongelma. Jos haluaa olla syömättä juhlissa, niin lepo vaan, ketä se loppupeleissä kiinnostaa. Valitettavasti nuo nälkäiset sitten ovat usein niitä naama kurtussa olevia itsensäruoskijoita.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 09:14"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 01:06"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:21"]

Pelkästään noita juhlia on jo yhdessäkin kuukaudessa todella paljon. Eri perheissä menee tietysti eri tavalla, mutta esimerkiksi minun perheeni toukokuussa on toisen vanhemman nimipäivä, toisen syntymäpäivä, äitienpäivä, tuttavaperheen lapsen synttärit koko perheelle, tänä vuonna ainakin kahdet yo-juhlat (eri päivinä). Tähän lisäksi muut kyläreissut ystävien kanssa, työpaikalla kesäjuhlat, kevätjuhlat jne. Lapsilla lisäksi muutamat kaverisynttärit tähän päälle ja sieltä hakiessa isäntäväki tietysti kutsuu myös vanhemmat kahvipöytään. Kesäkuun puolelle mennessä onkin sitten kesän kaikki riennot ja mökkeilyt juhannuksineen kaikkineen. Jos noissakin kaikissa on kermakakku pöydässä ja pakko on se "yksi pala" ottaa, niin kyllä siinä jo kertyy melkoinen määrä mässytystä.

[/quote]

Mitenhän prinsessa Victoria onnistuu pysymään hoikkana? Hänellähän on kissanristiäisiä harva se päivä. Usean ruokalajin illallisista puhumattakaan. Diana oli kuulemma niin kettu, että teetätti itselleen vieraille tarjotut herkut kevyt versioina. Kuule, ei se vaadi kuin mielenmalttia. Ei kakkua ja pikkuleipää tarvitse kiskoa vatsan täydeltä. Oikein nerokas onnistuu vain sotkemaan lautasen ja nauttimaan pelkän kahvin.

[/quote]

Juuri tätä olen yrittänyt koko ketjun ajan sanoa. Niin monet ihmiset pysyvät laihoina ja terveinä vaikka eivät stressaa juhlapöydän tarjottavista, huoltoaseman tiskeistä, työpaikan pizzaperjantaista taikka kesän grillijuhlista. Ihan valtava haloo tehty jostain asiasta, joka ei puolelle ihmisistä ole mikään ongelma.

[/quote]

Vaan ei ilmeisesti kovin helposti kun näillä molemmilla prinsessoista oli syömishäiriö...

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 01:06"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:21"]

Pelkästään noita juhlia on jo yhdessäkin kuukaudessa todella paljon. Eri perheissä menee tietysti eri tavalla, mutta esimerkiksi minun perheeni toukokuussa on toisen vanhemman nimipäivä, toisen syntymäpäivä, äitienpäivä, tuttavaperheen lapsen synttärit koko perheelle, tänä vuonna ainakin kahdet yo-juhlat (eri päivinä). Tähän lisäksi muut kyläreissut ystävien kanssa, työpaikalla kesäjuhlat, kevätjuhlat jne. Lapsilla lisäksi muutamat kaverisynttärit tähän päälle ja sieltä hakiessa isäntäväki tietysti kutsuu myös vanhemmat kahvipöytään. Kesäkuun puolelle mennessä onkin sitten kesän kaikki riennot ja mökkeilyt juhannuksineen kaikkineen. Jos noissakin kaikissa on kermakakku pöydässä ja pakko on se "yksi pala" ottaa, niin kyllä siinä jo kertyy melkoinen määrä mässytystä.

[/quote]

Mitenhän prinsessa Victoria onnistuu pysymään hoikkana? Hänellähän on kissanristiäisiä harva se päivä. Usean ruokalajin illallisista puhumattakaan. Diana oli kuulemma niin kettu, että teetätti itselleen vieraille tarjotut herkut kevyt versioina. Kuule, ei se vaadi kuin mielenmalttia. Ei kakkua ja pikkuleipää tarvitse kiskoa vatsan täydeltä. Oikein nerokas onnistuu vain sotkemaan lautasen ja nauttimaan pelkän kahvin.

[/quote]

No mitäköhän prinsessoilla on mitä tavis-Pirjolla ei ole? Mietitäänpäs. Omat kokit, omat personal trainerit (Victorian tapauksessa jopa aviomiehenä)... ja ai niin, syömishäiriöitä. Dianalla oli bulimia, Victoria on kamppaillut anoreksian kanssa - ja tässä on vain ne "viralliset" syömishäiriöt. Aika huolestuttavasti paino laski häiden jälkeen myös Britannian Katella ja Tanskan Marylla; Espanjan Letizia ja Monacon Charlene taas ovat nykyään suorastaan sairaan näköisiä verrattuna aiempaan.

Onhan julkkispiireissä käytetty painonhallintakeinona kokaiiniakin. Kiitos vaan, mutta minä haen esikuvani mieluiten jostain muualta.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:04"]

 Jos haluaa olla syömättä juhlissa, niin lepo vaan, ketä se loppupeleissä kiinnostaa.

[/quote]

Yllättävän monia. Itseasiassa, väitän, että jos menet juhliin joissa ruoka-/kahvitarjoilu on keskeisessä osassa ja päätät olla ottamatta mitään, et voi välttyä ihmettelyltä ja kysymyksiltä. Vähintäänkin muutama sukulainen vaihtaa paikkaa koska epäilee sinun voivan pahoin vatsataudin takia  ja siksi et syö. Pari muuta on jo tarjoamassa syömishäiriöihin erikoistuneen lääkärin yhteystietoja. Vähintään pari kertoo yleisesti tunnetun totuuden, että kyllä juhlissa saa ottaa. Ja seuraavilla ei ole tarjota sen ihmeempiä neuvoja tai totuuksia, päätään pyöritellen vain toteavat ettei tuo tuommoinen ihan tervettäkään ole.

Kyllä tästä näköjään pitää ongelma tehdä. Itse tunnen oman ongelmani ja melko hyvin osaan sen kanssa elää eikä minun tarvitse siitä edes ääneen puhua. Numero ja Iso Ongelma siitä tulee näiden kaikkien taivastelijoiden ja kohteliaisuutta vaativien takia.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:04"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 09:08"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 06:42"]

Ymmärrän tuon jos dieetti on aktiivisessa vaiheessa, mutta silloin kun ollaan tavoitepainossa ja vain ylläpidetään sitä, niin silloin niitä herkkuja voi ihan oikeesti syödä vähän. 

Kahviloissa ja muualla ei todellakaan tarvitse ottaa niitä epäterveellisiä ruokia, mutta kyläillessä jonkun luona on oikeasti kohteliasta ottaa edes vähän. Tietenkin huomaavainen vieras kertoo kutsun saadessaan, että mitä ruokarajoitteita hänellä on, näin emäntä/isäntä osaa katsoa vieraalleen sopivaa tarjottavaa. Tuo, ihan perinteisellä järjellä, ja käytöstavoilla mietitty tilanne ei kuitenkaan toteudu jos se vieras sanoo vain "minä en sitten tarvitse mitään". Tuo perin ärsyttävä lause kun rikkoo sitä mallia mihin useimmat suomalaiset on kasvatettu: vieraalle tarjotaan aina jotain, koska se on kohteliasta ja huomaavaista.

Jos lounaspaikassa tarjotaan vain huonoja vaihtoehtoja, vaihda lounaspaikka tai tee eväät. 

Te muut ärtyvästä suolesta kärsivät, sanokaa tekin niille emännille että valitettavasti minä en voi syödä munkkia, koska se saa vatsani sekaisin. Luulisi ihmisten ymmärtävän. Ainakin omalla kohdallani tuo toimi.

Minulla ei ainakaan ole mitään paineita syömisten suhteen. Joo, olen minäkin joskus mässäillyt karkeilla ja muilla, mutta sen jälkeen kun sain ruokavalioni kuntoon, olen voinut sillointällöin syödä niitä herkkujakin, ihan ilman ahdistusta, syöksykierrettä ja morkkista. Jos ruoka ja syöminen ahdistaa noin paljon, kannattaa pysähtyä ja miettiä että missä vika. 

[/quote]

Minkä h****tin takia kohteliaisuus pitää osoittaa syömällä. Tässä päästään taas siihen syömisen sosiaaliseen paineeseen, pitää osoittaa kohteliaisuutta arvon emännöivää tahoa kohtaan. Kaikki odottavat, että näytät hyväksyntäsi emännän tarjottavia kohtaa, juhlissa voi ihan vähän, KOHTUUDELLA, ottaa eikä se elämä siihen kaadu. Olet kohtelias kun otat sitä kakkua.

Ja mitä jos ilmoitan että haluan jotain sokeritonta, jauhotonta ja mielellään luomua. Siis eiväthän ne ole oikeita ruokarajoitteita vaan puhdasta nirsoilua mistä emäntä hermostuu koska osaa kyllä perinteiset kermakakut, hanna tädin pikkuleivät ja voileipäkakut pyöritellä mutta ei ymmärrä mitä hittoa pitäisi tälle nirsoilijalle tarjota. No, sitten olet nirso ruoalla pelleilijä joka hakemalla hakee aina jotain mistä voisi valittaa. Ja sekään kun ei kelpaa että nyt otan vain kahvin kiitos. Se on epäkohteliasta. Mikään ei kelpaa. Niin tai näin, aina on jollain paha mieli.

Yleinen asenneilmapiiri on että laihduttaa pitäisi ja elää terveesti, mutta kunhan et minun pöytäni ääressä. Aina joku tietää paremmin mihin minun dieettini kaatuu.

Olisiko aika opetella uutta. Jokaisen kutsujuhlan pääpaino on syömisessä, miksi se yhdessäolo pelkän kahvin voimalla tai ihan täysin kuivin suin ei ole mitään. Elämme länsimaissa yltäkylläisyyden vuotta 2014. Kukaan ei ehdi kyläilyn tai pienen juhlan aikana kuolla nälkään. Miksi me emme osaa tehdä mitään yhdessä laittamatta jotain suuhun?

Ahdistaa ja aivan helvetisti. Vika on päässä, minun päässäni. Menen psykologille ihan heti kun keksin siihen rahat jostakin, siihen saakka kamppailen vikojeni kanssa juuri näin kuin hyväksi olen havainnut. Kieltäytymällä minulle haitallisista tavoista, jos se tarkoittaa epäkohteliaisuutta niin olkoon sitten niin.

[/quote]

Miksi juhlien pääpaino ei voisi olla syömisessä? Onhan juhlaa päästä valmiiseen ruokapöytään ja täten ei tarvitse kotona valmistaa aterioita. Syödähän täytyy, jos tahtoo elää. Miksei syöminen edelleen saisi olla miellyttävä sosiaalinen tapa? Pitääkö siitäkin tehdä ongelma. Jos haluaa olla syömättä juhlissa, niin lepo vaan, ketä se loppupeleissä kiinnostaa. Valitettavasti nuo nälkäiset sitten ovat usein niitä naama kurtussa olevia itsensäruoskijoita.

[/quote]

No, tässäkin ketjussa on tullut todistettua että jos ei halua juhlissa syödä niin se ei todellakaan ole "lepo vaan". Moneen kertaan on hoettu kuinka on epäkohteliasta olla syömättä ja kuinka pitää syödä kohtuudella, maistaa edes vähän ja jos se tuottaa ongelmia niin terapiaan vain!

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:04"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 09:08"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 06:42"]

Ymmärrän tuon jos dieetti on aktiivisessa vaiheessa, mutta silloin kun ollaan tavoitepainossa ja vain ylläpidetään sitä, niin silloin niitä herkkuja voi ihan oikeesti syödä vähän. 

Kahviloissa ja muualla ei todellakaan tarvitse ottaa niitä epäterveellisiä ruokia, mutta kyläillessä jonkun luona on oikeasti kohteliasta ottaa edes vähän. Tietenkin huomaavainen vieras kertoo kutsun saadessaan, että mitä ruokarajoitteita hänellä on, näin emäntä/isäntä osaa katsoa vieraalleen sopivaa tarjottavaa. Tuo, ihan perinteisellä järjellä, ja käytöstavoilla mietitty tilanne ei kuitenkaan toteudu jos se vieras sanoo vain "minä en sitten tarvitse mitään". Tuo perin ärsyttävä lause kun rikkoo sitä mallia mihin useimmat suomalaiset on kasvatettu: vieraalle tarjotaan aina jotain, koska se on kohteliasta ja huomaavaista.

Jos lounaspaikassa tarjotaan vain huonoja vaihtoehtoja, vaihda lounaspaikka tai tee eväät. 

Te muut ärtyvästä suolesta kärsivät, sanokaa tekin niille emännille että valitettavasti minä en voi syödä munkkia, koska se saa vatsani sekaisin. Luulisi ihmisten ymmärtävän. Ainakin omalla kohdallani tuo toimi.

Minulla ei ainakaan ole mitään paineita syömisten suhteen. Joo, olen minäkin joskus mässäillyt karkeilla ja muilla, mutta sen jälkeen kun sain ruokavalioni kuntoon, olen voinut sillointällöin syödä niitä herkkujakin, ihan ilman ahdistusta, syöksykierrettä ja morkkista. Jos ruoka ja syöminen ahdistaa noin paljon, kannattaa pysähtyä ja miettiä että missä vika. 

[/quote]

Minkä h****tin takia kohteliaisuus pitää osoittaa syömällä. Tässä päästään taas siihen syömisen sosiaaliseen paineeseen, pitää osoittaa kohteliaisuutta arvon emännöivää tahoa kohtaan. Kaikki odottavat, että näytät hyväksyntäsi emännän tarjottavia kohtaa, juhlissa voi ihan vähän, KOHTUUDELLA, ottaa eikä se elämä siihen kaadu. Olet kohtelias kun otat sitä kakkua.

Ja mitä jos ilmoitan että haluan jotain sokeritonta, jauhotonta ja mielellään luomua. Siis eiväthän ne ole oikeita ruokarajoitteita vaan puhdasta nirsoilua mistä emäntä hermostuu koska osaa kyllä perinteiset kermakakut, hanna tädin pikkuleivät ja voileipäkakut pyöritellä mutta ei ymmärrä mitä hittoa pitäisi tälle nirsoilijalle tarjota. No, sitten olet nirso ruoalla pelleilijä joka hakemalla hakee aina jotain mistä voisi valittaa. Ja sekään kun ei kelpaa että nyt otan vain kahvin kiitos. Se on epäkohteliasta. Mikään ei kelpaa. Niin tai näin, aina on jollain paha mieli.

Yleinen asenneilmapiiri on että laihduttaa pitäisi ja elää terveesti, mutta kunhan et minun pöytäni ääressä. Aina joku tietää paremmin mihin minun dieettini kaatuu.

Olisiko aika opetella uutta. Jokaisen kutsujuhlan pääpaino on syömisessä, miksi se yhdessäolo pelkän kahvin voimalla tai ihan täysin kuivin suin ei ole mitään. Elämme länsimaissa yltäkylläisyyden vuotta 2014. Kukaan ei ehdi kyläilyn tai pienen juhlan aikana kuolla nälkään. Miksi me emme osaa tehdä mitään yhdessä laittamatta jotain suuhun?

Ahdistaa ja aivan helvetisti. Vika on päässä, minun päässäni. Menen psykologille ihan heti kun keksin siihen rahat jostakin, siihen saakka kamppailen vikojeni kanssa juuri näin kuin hyväksi olen havainnut. Kieltäytymällä minulle haitallisista tavoista, jos se tarkoittaa epäkohteliaisuutta niin olkoon sitten niin.

[/quote]

Miksi juhlien pääpaino ei voisi olla syömisessä? Onhan juhlaa päästä valmiiseen ruokapöytään ja täten ei tarvitse kotona valmistaa aterioita. Syödähän täytyy, jos tahtoo elää. Miksei syöminen edelleen saisi olla miellyttävä sosiaalinen tapa? Pitääkö siitäkin tehdä ongelma. Jos haluaa olla syömättä juhlissa, niin lepo vaan, ketä se loppupeleissä kiinnostaa. Valitettavasti nuo nälkäiset sitten ovat usein niitä naama kurtussa olevia itsensäruoskijoita.

[/quote]

No, tässäkin ketjussa on tullut todistettua että jos ei halua juhlissa syödä niin se ei todellakaan ole "lepo vaan". Moneen kertaan on hoettu kuinka on epäkohteliasta olla syömättä ja kuinka pitää syödä kohtuudella, maistaa edes vähän ja jos se tuottaa ongelmia niin terapiaan vain!

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 09:33"][quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:34"]

Numero 54:lle kysymys: miksi menet tuttaviesi luokse syömään tai kahvittelemaan jos et tarjottaviin voi koskea?

[/quote]

Miten olisi sen tuttavan seura, yhdessä oleminen, kuulumisten vaihtaminen syitä siihen, että menen tuttavieni luo. En hakeudu syömään tai kahvittelemaan. Haluan viettää aikaa mukavien ihmisten kanssa. Mitä lisäarvoa syöminen siihen tuo? Miksei seurani kelpaa ilman syömistä tai kahvittelua? Jos tarvitaan syömistä ja juomista yhdessä olemisen oheen, mitä se kertoo tuttavuudesta tai ystävyydestä? Emme osaa viettää aikaa yhdessä ilman oheis tekemistä, vaivaannumme kenties? Oikeasti, miettikääpä itse. Miksei meillä ihmisillä mielikuvitus riitä mihinkään muuhun kuin syömiseen mitä tulee yhdessä olemiseen.

On vähän perverssi ajattelutapa, että pitää jättää kyläily väliin jos ei juuri silloin halua mitään syödä. Ihmisten vuoksihan sinne mennään, ei ruoan.

[/quote]

Mikset voi sanoa tuttavallesi ettet halua syödä pelkkä seura riittää ei voi olla niin vaikeaa

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 20:20"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 20:17"]

Ohis, mutta ei ole sen isännän/emännän/huoltoaseman syy jos ihminen itse ei osaa ns. hillitä halujaan ja syödä kohtuullisesti.

Sama juttu alkoholin kanssa: jos juhlissa muut ottavat ns. kohtuudella onnittelunmaljan, lasin viiniä ruuan kanssa ja avecin kahvin kera tmv. ja muuta juoppo notkuu koko illan baaritiskillä, niin ei se ole juhlien järjestäjän vika. Jos ei osaa kohtuudella viinaa/ruokaa, niin miksi muiden pitäisi siitä kärsiä?

Yleensä ihmiset haluavat juhlistaa esim. synttäreitään tekemällä hyvää ruokaa ja tarjomalla kakkua, miksi tuon sijasta pitäisi ottaa esiin Nutrilet paketit joista surauttaa "maistuvat" pirtelöt juhlavieraille, vain sen takia että joku läski koittaa laihduttaa/joku laiha pelkää lihovansa?

Luokallani oli taannoin nainen joka oli "entinen läski", itse kertoi tarinansa kuinka oli laihtunut paljon, ja voi luoja kun se syöminen oli niin vaikeaa...! Muutamia esimerkkejä:

-Ei syönyt, kun muut menimme syömään niin otti vain pikku kipon salaattia, ja kontrolloi sitäkin liikaa.

-Kiinnitti valtavasti huomioita muiden laihojen ihmisten syömisiin, esim. luokallamme oli pieni siro aasialainen joka rakasti leivoksia ja muita herkkuja, katseli ns. "murhaavasti" tämän syömisiä ja haukkui selän takana "laihaksi läskiksi" ym. mikä ei pitänyt paikkaansa.

-Inhosi pulleampia ihmisiä jotka söivät sanojensa mukaan "estoitta", eli ihan tavalliseen tapaan syöviä ihmisiä joilla liikakiloja oli.

Elämässään tuntui olevan vain paino, paino ja paino. Kamalaa katseltavaa, olin onnellinen kun vaihtoi koulua, koko ilmapiiri jollain tavalla rentoutui kun "ruokahaukka" oli poissa, jos mentiin kahville voitiin vain ottaa ja nauttia ne kahvit ilman että joku vaahtoaa siitä onko cappuccinon maito varmasti rasvatonta...

[/quote]

Minä, ap, en tunnusta olevani esimerkkiesi kaltainen. Minusta tuo on aivan äärilaidan esimerkki. Minusta ei ole mitenkään äärimmäisyyttä toivoa, että kahvipöydässä tai grillijuhlissa voisi olla tarjolla myös jotain terveellistä.

[/quote]

Tai alkoholitonta. Tämäkin on nähty, että limsaa ei saanut ottaa, koska se oli tarkoitettu booliin. Eli kun muut joi boolia, minä join kaivovettä.

Hyvä emäntä tarjoaa myös terveellistä ja alkoholitonta, eikä pelkästään suklaakakkuja ja rasvaa tirisevää makkaraa ja vinkkua

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:21"]

Ja seuraavilla ei ole tarjota sen ihmeempiä neuvoja tai totuuksia, päätään pyöritellen vain toteavat ettei tuo tuommoinen ihan tervettäkään ole.

[/quote]

Jep. Käyhän se asenne tästä ketjustakin hyvin ilmi: jos et osaa syödä kohtuudella siivun kermakakkua silloin tällöin, sinulla on päässäsi vikaa ja tarvitset terapiaa.

Ilmeisesti siis monien mielestä ihannetilanne - ja ainoa normaali tilanne - on se, että ihminen opettelee härnäämään itseään pienillä herkuilla silloin tällöin ja harjoittamaan itsehillintää niin, että joutuu taas aloittamaan herkkuvieroituksen alusta arkielämässä, vaikka seuraavat pari viikkoa tekee julmetusti mieli pullaa kahvin kanssa, kun on sokerin makuun päässyt. Kai se jalostaa luonnetta tai jotain. Om.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:21"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:04"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 09:08"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 06:42"]

Ymmärrän tuon jos dieetti on aktiivisessa vaiheessa, mutta silloin kun ollaan tavoitepainossa ja vain ylläpidetään sitä, niin silloin niitä herkkuja voi ihan oikeesti syödä vähän. 

Kahviloissa ja muualla ei todellakaan tarvitse ottaa niitä epäterveellisiä ruokia, mutta kyläillessä jonkun luona on oikeasti kohteliasta ottaa edes vähän. Tietenkin huomaavainen vieras kertoo kutsun saadessaan, että mitä ruokarajoitteita hänellä on, näin emäntä/isäntä osaa katsoa vieraalleen sopivaa tarjottavaa. Tuo, ihan perinteisellä järjellä, ja käytöstavoilla mietitty tilanne ei kuitenkaan toteudu jos se vieras sanoo vain "minä en sitten tarvitse mitään". Tuo perin ärsyttävä lause kun rikkoo sitä mallia mihin useimmat suomalaiset on kasvatettu: vieraalle tarjotaan aina jotain, koska se on kohteliasta ja huomaavaista.

Jos lounaspaikassa tarjotaan vain huonoja vaihtoehtoja, vaihda lounaspaikka tai tee eväät. 

Te muut ärtyvästä suolesta kärsivät, sanokaa tekin niille emännille että valitettavasti minä en voi syödä munkkia, koska se saa vatsani sekaisin. Luulisi ihmisten ymmärtävän. Ainakin omalla kohdallani tuo toimi.

Minulla ei ainakaan ole mitään paineita syömisten suhteen. Joo, olen minäkin joskus mässäillyt karkeilla ja muilla, mutta sen jälkeen kun sain ruokavalioni kuntoon, olen voinut sillointällöin syödä niitä herkkujakin, ihan ilman ahdistusta, syöksykierrettä ja morkkista. Jos ruoka ja syöminen ahdistaa noin paljon, kannattaa pysähtyä ja miettiä että missä vika. 

[/quote]

Minkä h****tin takia kohteliaisuus pitää osoittaa syömällä. Tässä päästään taas siihen syömisen sosiaaliseen paineeseen, pitää osoittaa kohteliaisuutta arvon emännöivää tahoa kohtaan. Kaikki odottavat, että näytät hyväksyntäsi emännän tarjottavia kohtaa, juhlissa voi ihan vähän, KOHTUUDELLA, ottaa eikä se elämä siihen kaadu. Olet kohtelias kun otat sitä kakkua.

Ja mitä jos ilmoitan että haluan jotain sokeritonta, jauhotonta ja mielellään luomua. Siis eiväthän ne ole oikeita ruokarajoitteita vaan puhdasta nirsoilua mistä emäntä hermostuu koska osaa kyllä perinteiset kermakakut, hanna tädin pikkuleivät ja voileipäkakut pyöritellä mutta ei ymmärrä mitä hittoa pitäisi tälle nirsoilijalle tarjota. No, sitten olet nirso ruoalla pelleilijä joka hakemalla hakee aina jotain mistä voisi valittaa. Ja sekään kun ei kelpaa että nyt otan vain kahvin kiitos. Se on epäkohteliasta. Mikään ei kelpaa. Niin tai näin, aina on jollain paha mieli.

Yleinen asenneilmapiiri on että laihduttaa pitäisi ja elää terveesti, mutta kunhan et minun pöytäni ääressä. Aina joku tietää paremmin mihin minun dieettini kaatuu.

Olisiko aika opetella uutta. Jokaisen kutsujuhlan pääpaino on syömisessä, miksi se yhdessäolo pelkän kahvin voimalla tai ihan täysin kuivin suin ei ole mitään. Elämme länsimaissa yltäkylläisyyden vuotta 2014. Kukaan ei ehdi kyläilyn tai pienen juhlan aikana kuolla nälkään. Miksi me emme osaa tehdä mitään yhdessä laittamatta jotain suuhun?

Ahdistaa ja aivan helvetisti. Vika on päässä, minun päässäni. Menen psykologille ihan heti kun keksin siihen rahat jostakin, siihen saakka kamppailen vikojeni kanssa juuri näin kuin hyväksi olen havainnut. Kieltäytymällä minulle haitallisista tavoista, jos se tarkoittaa epäkohteliaisuutta niin olkoon sitten niin.

[/quote]

Miksi juhlien pääpaino ei voisi olla syömisessä? Onhan juhlaa päästä valmiiseen ruokapöytään ja täten ei tarvitse kotona valmistaa aterioita. Syödähän täytyy, jos tahtoo elää. Miksei syöminen edelleen saisi olla miellyttävä sosiaalinen tapa? Pitääkö siitäkin tehdä ongelma. Jos haluaa olla syömättä juhlissa, niin lepo vaan, ketä se loppupeleissä kiinnostaa. Valitettavasti nuo nälkäiset sitten ovat usein niitä naama kurtussa olevia itsensäruoskijoita.

[/quote]

No, tässäkin ketjussa on tullut todistettua että jos ei halua juhlissa syödä niin se ei todellakaan ole "lepo vaan". Moneen kertaan on hoettu kuinka on epäkohteliasta olla syömättä ja kuinka pitää syödä kohtuudella, maistaa edes vähän ja jos se tuottaa ongelmia niin terapiaan vain!

[/quote]

Kysehän onkin siitä, ettei kotona tarvitse syödä, kun syö juhlissa. Mutta ellei aio juhlissa syödä mitään, voi hymyillä kauniisti ja todeta: kiitos ei. Laitan mielelläni monenlaista tarjottavaa pöytään. Jos joku haluaa olla ilman, niin saa olla. Tosin, jos kutsun vieraat syömään, on aivan selvää syödä silloin. Ei ole osunut kohdalle kuin yksi vieras isoissa juhlissamme, joka tyytyi hanaveteen.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:21"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:04"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 09:08"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 06:42"]

Ymmärrän tuon jos dieetti on aktiivisessa vaiheessa, mutta silloin kun ollaan tavoitepainossa ja vain ylläpidetään sitä, niin silloin niitä herkkuja voi ihan oikeesti syödä vähän. 

Kahviloissa ja muualla ei todellakaan tarvitse ottaa niitä epäterveellisiä ruokia, mutta kyläillessä jonkun luona on oikeasti kohteliasta ottaa edes vähän. Tietenkin huomaavainen vieras kertoo kutsun saadessaan, että mitä ruokarajoitteita hänellä on, näin emäntä/isäntä osaa katsoa vieraalleen sopivaa tarjottavaa. Tuo, ihan perinteisellä järjellä, ja käytöstavoilla mietitty tilanne ei kuitenkaan toteudu jos se vieras sanoo vain "minä en sitten tarvitse mitään". Tuo perin ärsyttävä lause kun rikkoo sitä mallia mihin useimmat suomalaiset on kasvatettu: vieraalle tarjotaan aina jotain, koska se on kohteliasta ja huomaavaista.

Jos lounaspaikassa tarjotaan vain huonoja vaihtoehtoja, vaihda lounaspaikka tai tee eväät. 

Te muut ärtyvästä suolesta kärsivät, sanokaa tekin niille emännille että valitettavasti minä en voi syödä munkkia, koska se saa vatsani sekaisin. Luulisi ihmisten ymmärtävän. Ainakin omalla kohdallani tuo toimi.

Minulla ei ainakaan ole mitään paineita syömisten suhteen. Joo, olen minäkin joskus mässäillyt karkeilla ja muilla, mutta sen jälkeen kun sain ruokavalioni kuntoon, olen voinut sillointällöin syödä niitä herkkujakin, ihan ilman ahdistusta, syöksykierrettä ja morkkista. Jos ruoka ja syöminen ahdistaa noin paljon, kannattaa pysähtyä ja miettiä että missä vika. 

[/quote]

Minkä h****tin takia kohteliaisuus pitää osoittaa syömällä. Tässä päästään taas siihen syömisen sosiaaliseen paineeseen, pitää osoittaa kohteliaisuutta arvon emännöivää tahoa kohtaan. Kaikki odottavat, että näytät hyväksyntäsi emännän tarjottavia kohtaa, juhlissa voi ihan vähän, KOHTUUDELLA, ottaa eikä se elämä siihen kaadu. Olet kohtelias kun otat sitä kakkua.

Ja mitä jos ilmoitan että haluan jotain sokeritonta, jauhotonta ja mielellään luomua. Siis eiväthän ne ole oikeita ruokarajoitteita vaan puhdasta nirsoilua mistä emäntä hermostuu koska osaa kyllä perinteiset kermakakut, hanna tädin pikkuleivät ja voileipäkakut pyöritellä mutta ei ymmärrä mitä hittoa pitäisi tälle nirsoilijalle tarjota. No, sitten olet nirso ruoalla pelleilijä joka hakemalla hakee aina jotain mistä voisi valittaa. Ja sekään kun ei kelpaa että nyt otan vain kahvin kiitos. Se on epäkohteliasta. Mikään ei kelpaa. Niin tai näin, aina on jollain paha mieli.

Yleinen asenneilmapiiri on että laihduttaa pitäisi ja elää terveesti, mutta kunhan et minun pöytäni ääressä. Aina joku tietää paremmin mihin minun dieettini kaatuu.

Olisiko aika opetella uutta. Jokaisen kutsujuhlan pääpaino on syömisessä, miksi se yhdessäolo pelkän kahvin voimalla tai ihan täysin kuivin suin ei ole mitään. Elämme länsimaissa yltäkylläisyyden vuotta 2014. Kukaan ei ehdi kyläilyn tai pienen juhlan aikana kuolla nälkään. Miksi me emme osaa tehdä mitään yhdessä laittamatta jotain suuhun?

Ahdistaa ja aivan helvetisti. Vika on päässä, minun päässäni. Menen psykologille ihan heti kun keksin siihen rahat jostakin, siihen saakka kamppailen vikojeni kanssa juuri näin kuin hyväksi olen havainnut. Kieltäytymällä minulle haitallisista tavoista, jos se tarkoittaa epäkohteliaisuutta niin olkoon sitten niin.

[/quote]

Miksi juhlien pääpaino ei voisi olla syömisessä? Onhan juhlaa päästä valmiiseen ruokapöytään ja täten ei tarvitse kotona valmistaa aterioita. Syödähän täytyy, jos tahtoo elää. Miksei syöminen edelleen saisi olla miellyttävä sosiaalinen tapa? Pitääkö siitäkin tehdä ongelma. Jos haluaa olla syömättä juhlissa, niin lepo vaan, ketä se loppupeleissä kiinnostaa. Valitettavasti nuo nälkäiset sitten ovat usein niitä naama kurtussa olevia itsensäruoskijoita.

[/quote]

No, tässäkin ketjussa on tullut todistettua että jos ei halua juhlissa syödä niin se ei todellakaan ole "lepo vaan". Moneen kertaan on hoettu kuinka on epäkohteliasta olla syömättä ja kuinka pitää syödä kohtuudella, maistaa edes vähän ja jos se tuottaa ongelmia niin terapiaan vain!

[/quote]

Kysehän onkin siitä, ettei kotona tarvitse syödä, kun syö juhlissa. Mutta ellei aio juhlissa syödä mitään, voi hymyillä kauniisti ja todeta: kiitos ei. Laitan mielelläni monenlaista tarjottavaa pöytään. Jos joku haluaa olla ilman, niin saa olla. Tosin, jos kutsun vieraat syömään, on aivan selvää syödä silloin. Ei ole osunut kohdalle kuin yksi vieras isoissa juhlissamme, joka tyytyi hanaveteen.

[/quote]

Koko ketjun pointti on ollut juuri tuo ettei se kohtelias "ei kiitos" riitä, vaan siitä alkaa tuputusta ja painostus, emännän loukkaantuminen jne.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:23"]

Mikset voi sanoa tuttavallesi ettet halua syödä pelkkä seura riittää ei voi olla niin vaikeaa

[/quote]

Yleensä ne tarjottavat tulevat pöytään ilman erillistä ilmoitusta etukäteen. Koska se kuuluu hyviin tapoihin ja niin on aina tehty...

Sanominen ei minulle ole vaikeaa eikä siitä tässä ketjussa ollut edes kysymys. Vaikeampaa on niille muille niellä se, etten kaipaa mitään. Siitä tässä on koko ajan puhuttu.

Joku mainitsi etta sokerihimo ei ole verrattavissa alkoholismiin, koska se ei pilaa ihmissuhteita, aiheuta tyopaikanmenetyksia yms. Heilla ei taida olla kokemusta kyseisesta ongelmasta. Tiedan etta alkoholismi on selkeampi ongelma ja helpompi nahda suora syy-seuraussuhde. Itsellani jatkuva sokerinsyominen aiheutti lihavuuden lisaksi masennusta. Valttelin kavereiden tapaamistakin, etenkin jos olin ahminut sokeriherkkuja edeltavasti paivalla. Rahaa meni uskomattoman paljon herkkuihin. Tyonteko ei kiinnostanut yhtaan. Tarvitsin monta yritysta sokerin syonnin lopettamiseen, toistaiseksi olen ollut "kuivilla" 2kk. Vaikka lihavuus on jaljella on mieliala taysin erilainen jo nyt. Haluan olla sosiaalinen ja en malta odottaa toihin menoa. Sokerinhimo on edelleen vahva, mietin joka paiva pitaisiko menna kauppaan ostamaan karkkipussi. Varmaan ymmarratte mihin se johtaa jos ostan edes sen yhden herkun. Onneksi tahdonvoimani riittavat juuri ja juuri taman estamiseen.

Vierailut onnistuvat ja puolestani emannat saavat tarjota niin monta kakkua kuin haluavat minulle. Kunhan kieltaytymiseni jalkeen eivat kyseenalaista minua tai jatka tarjoamista. En ihmettele jos moni on ollut samassa tilanteessa kuin mina. 

Tarjottavan sokerin maaraan huomaa muuten vasta kun siita luopuu, samoin esim. alkoholin kanssa. 

Hieman inhottaa myos kun henkilot jotka koko elamansa ovat painaneet alle 60kg kommentoivat taalla kuinka helppoa painonhallinta on. Se ei todellakaan ole helppoa lapsesta saakka ylipainoisena elanneella, eika tarkoita etta ylipainoinen olisi jotenkin heikompi ihminen kuin tama hoikka ihminen. 

Okei, emäntä laittaa syömiset vieraille. Mutta emäntä vois myös hyväksyä sen "ei kiitoksen" mutisematta ja loukkaantumatta ja tuputtamatta. Se on vieraiden arvostamista.

Te, jotka sanotte, että nykypäivänähän sosiaalinen paine on syödä terveellisesti ja treenata: tuleeko teille jonain uutena yllätyksenä, että kulttuurimme on hyvin ristiriitainen?

Selatkaa mitä tahansa naistenlehteä ja ristiriita näkyy heti. "Näin karistat kesäkilot"... seuraavalla sivulla kermaisia herkkureseptejä... Nutrilett-mainos... sitten Magnum-mainos... fitness-intoilua... sitten taas itsensä hemmottelua... hoikkia valokuvamalleja joka toisella sivulla... joka toisella sivulla taas suklaapatukoita ja jätskiä. Mmmmhhh, syntisen hyvää! Hemmottele itseäsi. Mutta muista olla hoikka. Mutta hemmottele silti! Ihaile fitness-intoilijoiden itsekuria, katso miten masentavilla proteiinipannukakuilla he elävät, ja jaksavat silti käydä salilla treenaamassa. Masentavan ankaraa elämää! Pystytkö sinä siihen? Et pysty, joten sinua varten meillä onkin tämä Kinder Bueno -mainos tässä. Lohduta itseäsi sillä, kun et muuhun kykene!

Tämä nykypäivän fitness-ihanne (kuten viime vuosien hoikkuusihannekin) on useimmille tavallisille ihmisille aika epärealistinen. Se kummittelee mielessä ihanteena, mutta tavallisen ihmisen arkielämässä se ei oikeastaan näy. Jos "hurahdat" täysin, sitä ehkä joten kuten ymmärretään, mutta mitään kohtuullisempia terveellisen elämän malleja ei taviksille ole aktiivisesti tarjolla. Vaihtoehdoiksi tarjotaan yleensä joko äärimmäistä itsekuria tai ei mitään. Ei ihme, että suurin osa dieeteistä menee pieleen.

Kukaan ei ihmettele, jos fitness-pimu syö pelkän salaatin ja protskupirtelön ja lähtee heti lounaan jälkeen salille treenaamaan. Jos Pirkko Perustantta syö salaattia kun me muut vedetään hampurilaisia ja pullaa, niin mikä se oikein luulee olevansa? Ei ole tervettä tuommoinen, kyllä pitäisi kaikkea kohtuudella eikä olla mikään wannabe-anorektikko. Ihan naurettavaa, eihän tuo Pirkko muutenkaan mikään missi ole.

Itse olen huomannut että pahimmat tuputtajat ovat yleensä ylipainoisia. Minä taas olen "vain" bmi:n normaalipainon ylärajoilla keikkuva ja osaan pukeutua siten etten näytä niin lihavalta. Sano siinä sitten tuplasti kokoisellesi anopille että voitaisko nuo grillivihannekset jättää sivelemättä voilla ja grillikastikkeella. Minä en  ainakaan kehtaa.

Toisekseen peruskulutukseni on jotain 1300 kcal/päivä (mittarin ja ammattilaisen arvio) ja jos haluan laihduttaa minulla ei ole kovin paljon kaloreita joita jättää pois. Vaikka se kakkupala/grillimakkara ei tuhoakaan dieettiäni kuin päiväksi, ei se mielestäni ole sen arvoista. Jos syön jotain kaloripitoista, haluan syödä edes sellaista jota oikeasti tekee mieli. Liikunnan lisääminen merkittävästi ei myöskään ole hyvä vaihtoehto, sillä liikunta tekee minut vain nälkäisemmäksi.

Kolmanneksi. Näin periaatteessa normaalipainoisena (rasva% kuitenkin yli 30) en halua kaikille dieetistäni edes kertoa. Vastauksena saan vain että no eihän sinun tarvitse laihduttaa. Kyllä vaan tuolle rasvaprosentille olisi silti hyvä jotain tehdä ja rasvaset ja sokeriset herkut ei siinä auta. Ja joo, ennen kun joku alkaa urputtaa rasva% madaltamisest pelkällä ruokavaliolla, teen kyllä lihastreeniä, jotta lihasprosenttini nousisi myös, mutta tunnin punttisali neljä kertaa viikossa ei hirveästi kaloreita kuluta, vaikka se lihasmassaa kasvattaakin.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:45"]

Joku mainitsi etta sokerihimo ei ole verrattavissa alkoholismiin, koska se ei pilaa ihmissuhteita, aiheuta tyopaikanmenetyksia yms. Heilla ei taida olla kokemusta kyseisesta ongelmasta. Tiedan etta alkoholismi on selkeampi ongelma ja helpompi nahda suora syy-seuraussuhde. Itsellani jatkuva sokerinsyominen aiheutti lihavuuden lisaksi masennusta. Valttelin kavereiden tapaamistakin, etenkin jos olin ahminut sokeriherkkuja edeltavasti paivalla. Rahaa meni uskomattoman paljon herkkuihin. Tyonteko ei kiinnostanut yhtaan. Tarvitsin monta yritysta sokerin syonnin lopettamiseen, toistaiseksi olen ollut "kuivilla" 2kk. Vaikka lihavuus on jaljella on mieliala taysin erilainen jo nyt. Haluan olla sosiaalinen ja en malta odottaa toihin menoa. Sokerinhimo on edelleen vahva, mietin joka paiva pitaisiko menna kauppaan ostamaan karkkipussi. Varmaan ymmarratte mihin se johtaa jos ostan edes sen yhden herkun. Onneksi tahdonvoimani riittavat juuri ja juuri taman estamiseen.

[/quote]

Tsemppiä. Tiedän kokemuksesta, että sokerin syöminen ihan oikeasti aiheuttaa masennus- ja ahdistusoireita, sekä sekavaa ajattelua. Eikä ole kyse siitä, että ihminen menee sekaisin syyllisyydestä, kun on syönyt sokeria ja dieetti taas pilalla. Kyllä ne verensokerin vaihtelut itsessään vaikuttavat noin, ihan tutkitustikin. Jotkut ovat sille herkempiä kuin toiset.

Muiden on varmaan tätä vaikea ymmärtää, jos ei ole sitä kokenut.