Neuvokaa miestä, mitä tässä kannattaisi tehdä
Tapailen, tai kai tässä vaiheessa jo seurustelen, naisen kanssa, joka on toisaalta tosi ihana, mutta jossa on toisaalta joitain seikkoja joiden takia epäilen, että suhde ei lopulta kuitenkaan onnistuisi.
Nainen tuntuu ymmärtävän minua kohtuullisen hyvin, ja se on tosi tärkeä asia minulle, sillä suurin osa naisista ei ole ikinä ymmärtänyt minua pätkääkään. Olen melko nörtti mies, ja muutenkin aika kummallinen tapaus.
Nainen ymmärtää nörttipuoltani, ja ollaan molemmat korkeakoulutettuja, joten silläkin saralla ollaan aika samanlaisia. Se missä ollaan erilaisia, on että nainen on tietyllä tapaa melkoisen juntti. En ala tarkentamaan, mutta se missä nainen on asunut nuoruutensa, ja millaisesta kodista hän on, ja millaisia asioita arvostaa elämässä, tekee hänestä valitettavasti varsin juntin. Häneltä puuttuu ymmärrystä ja silmää asioille, jotka ovat omissa kaveripiireissäni ja perheessäni itsestäänselvyyksiä kaikille (enkä edes pyöri missään hienostelupiireissä). Lisäksi hän on kovasti ylipainoinen eikä varmaankaan ole aikeissa laihduttaa. Ylipaino yhdistettynä junttiuteen ei ikävä kyllä ole kovin viehättävä yhdistelmä. Ei minua sängyssä haittaa hänen ylipainonsa, mutta esimerkiksi jos veisin hänet vanhempien luokse esiteltäväksi, niin äitini varmaan hiljaa tuomitsisi häntä ankarasti, äitini kun on kohtuullisen naisellinen ja nätti nainen vielä vanhanakin.
Onko mitään keinoa hienovaraisesti saada tätä naista pitämään kehostaan parempaa huolta ja olemaan vähän vähemmän juntti? Minulla on niin hyvä olla hänen kanssaan, mutta realistina tajuan, että muut ihmiset ovat paskoja ja siksi kaveripiireissäni ja sukulaisissani on taatusti ihmisiä jotka tavalla tai toisella syrjisivät häntä. Ja se taas sattuu ajatuksena niin paljon, että mietin pitäisikö suhde jättää väliin kokonaan. En väitä olevani itse mikään unelmavävy, ja se onkin oikeastaan syy miksi tämä asia on niin tärkeä. En ole mikään naistenmies, mutta joitain suhteita on kuitenkin ollut, ja pääsääntöisesti olen huomannut, ettei tarvitse olla kummoinenkaan nainen, jotta sen kaverit ja sukulaiset katsoo minua kuin halpaa makkaraa ja pitävä minua liian huonona miehenä naiselle ( vaikka siis olen tosiaan korkeakoulutettu ja ihan perus tyylikäs mies, en juntti). Minuun nämä kokemukset ovat sattuneet kovasti, ja kun tämä nainen tosiaan ylipainon ja juntteuden yhdistelmällä luultavasti herättää kovaa syrjimistä osassa ihmisiä, niin en haluaisi sitä hänelle.
Nyt jos joku väittää etten pidä hänestä, niin se on valetta. Olen rakastumassa häneen. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että pystyn realistisesti arvioimaan asioita. Olen rakastumassa häneen muista syistä kuin ylipaino ja juntteus.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Ala ostella hänelle lahjaksi kaikkea naisellista kivaa. Vie kampaajalle, vie kynsihoitoon yms. Ala ostella terveellisiä ruokia, mutta älä ikinä sanallakaan vihjaile että haluat naisesi muuttuvan. Ja muista aina kehua kaikkia naisellisia asioita joita huomaat hänessä. Naiset tykkää kehuista ja alkavat panostaa enemmän siihen asiaan mitä kehut. Mutta naiset myös loukkaantuvat herkästi jos moitit.
Tämän tyyppistä toimintaa olen ajatellut. Osaako muut naiset sanoa toimiiko tämä?
Naisena totean, että jos mieheni pyytämättä alkaisi antaa minulle lahjaksi lahjakortteja kosmetologille, kampaajalle, kuntosalille, stylistille tai muuta vastaavaa, niin loukkaantuisin ja toteaisin, että hänen on parempi mennä etsimään naista, joka on valmiiksi sellainen, mitä hän haluaa.
Vaikea kommentoida konkreettisemmin, kun et kerro, miten se junttius ilmenee käytännössä. Voin kuvitella, kuinka toisaalla tällä palstalla naisystäväsi voivottelee sitä, että hänen uusi miehensä on niin kiva ja kuitenkin sellainen hienohelma, ettei oikein viitsisi viedä kotiväen nähtäväksi.
Tuollaiset ajatukset seurusteluaikana eivät lupaa hyvää. Kun kunnon arki koittaa, pienet ärsyttävät asiat muuttuvat suuriksi ärsyttäviksi asioiksi, mistä seuraa molemminpuolista sanatonta vihjailua, piilov*ttuilua, tiuskimista ja nalkutusta. Jo ajatus "ihan omalta kannaltasi voisit laihduttaa, jotta minun sukulaiseni ja tuttavani suhtautuisivat sinuun paremmin eikä minun tarvitsisi hävetä" on huono lähtökohta suhteelle. Etsi joku, joka on itsekin "ihan perus tyylikäs, ei juntti", niin suhteella on edes aluksi mahdollisuuksia.
Toista ei voi muuttaa, itseä voi. Jos jo tässä vaiheessa vaadit toista muuttumaan mieleiseksesi, se ei ole sulle sopiva eikä oikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala ostella hänelle lahjaksi kaikkea naisellista kivaa. Vie kampaajalle, vie kynsihoitoon yms. Ala ostella terveellisiä ruokia, mutta älä ikinä sanallakaan vihjaile että haluat naisesi muuttuvan. Ja muista aina kehua kaikkia naisellisia asioita joita huomaat hänessä. Naiset tykkää kehuista ja alkavat panostaa enemmän siihen asiaan mitä kehut. Mutta naiset myös loukkaantuvat herkästi jos moitit.
Tämän tyyppistä toimintaa olen ajatellut. Osaako muut naiset sanoa toimiiko tämä?
Edellä juuri kerroin oman vastaukseni. Mieheni on kyllä nähnyt, etten ole kiinnostunut kynsistä, joten lahjakortti kynsihoitoon olisi loukkaavaa. Yksi kerta seurustelun alkuvaiheessa voisi vielä mennä sen piikkiin, ettei tunneta toisiamme tarpeeksi hyvin, mutta seuraavasta ymmärtäisin kyllä yskän.
Jos jo nyt haluaisit muuttaa tapailukumppaniasi, se on 100% varma merkki siitä, ettei hän ole Se Oikea. Jatka tutustumista muihin naisiin ja opettele olemaan onnellinen itsekseenkin, jottet olisi liian epätoovoinen parisuhdemarkkinoilla, ei ole pakko olla koko ajan parisuhteessa.
T. Pojan äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut tuon naisen kanssa samassa tilanteessa, en kyllä ylipainoinen tai muutakaan ulkonäköseikkaa. Mieheni oli korkeakoulutettu ja liikkui niissä piireissä ja koko ajan kuulin kuinka mua sai hävetä kun sanoin jotain tyhmää jne jne.
Jos kerran häpeät tyttöystävääsi niin päästä hänet menemään sellaisen ihmisen luo joka häntä osaa arvostaa.
Nainen ei ole ollenkaan tyhmä. Ei minun tarvitse hävetä että hän sanoisi jotain tyhmää. Eikä minun muutenkaan tarvitse sinänsä hävetä. Vaan hän vaan on niin juntti joissain asioissa, että tiedän ettei hän saisi kavereita minun kavereistani, ja että saattaisi olla että esimerkiksi äitini tai siskoni käyttäytyy tökerösti häntä kohtaan.
Niin. En minäkään tyhmä ole (itse asiassa saatan olla viisaampikin kuin tää eksä, en vain niin koulutettu ;) ), en vaan ikinä osannut käyttäytyä tarpeeksi hyvin vaan ilmeisen "juntisti" sitten.
-tuo jota lainasit
Haloo nyt! Mies kysymässä tällaista neuvoa?
Ei todellakaan. Nyt naiset järki käteen.
Joku m vihainen nainen taas testaa teorioitaan.
N48
Sinun on ap nyt päätettävä oletko ottamassa naista itsellesi vai äidillesi ja kavereillesi.
Luulen että tulet myöhemmin katumaan, jos vastaus on jälkimmäinen, tämä vain arvaukseni.
Tuo jälkimmäinen ei valitettavasti tee myöskään miehestä kovin kiinnostavaa. Eli naisesi saattaa olla juntti, sinä muiden vietävissä oleva tossukka.
Älä välitä muista ihmisistä. Haet kumppania vain itsellesi eikä muita ihmisiä varten.
Olet rakastunut ja se on ihanaa ja pääasia. Jos nyt haet muita ihmisiä varten kumppania niin olet yksin loppuelämäsi. Jos suvulle ja kavereille hakee kumppania niin kaikissa on jotain vikaa. Sitten jos se olisi muiden mieleen niin ei henkisesti synkkaa itsensä kanssa.
Kumpi painaa vaakakupissa enemmän se näyttämisen halu, muiden mielipiteet vai oma onni.
Sanot vain muille ettet halua mitään pinnallista suhde teatteria, kulisseja, näyttämöä ihan vain muiden ihmisten takia. Kaikki eroaa kun näihin statuksiin on panostettu ihmissuhteissa. Ihminen kun on pelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut tuon naisen kanssa samassa tilanteessa, en kyllä ylipainoinen tai muutakaan ulkonäköseikkaa. Mieheni oli korkeakoulutettu ja liikkui niissä piireissä ja koko ajan kuulin kuinka mua sai hävetä kun sanoin jotain tyhmää jne jne.
Jos kerran häpeät tyttöystävääsi niin päästä hänet menemään sellaisen ihmisen luo joka häntä osaa arvostaa.
Nainen ei ole ollenkaan tyhmä. Ei minun tarvitse hävetä että hän sanoisi jotain tyhmää. Eikä minun muutenkaan tarvitse sinänsä hävetä. Vaan hän vaan on niin juntti joissain asioissa, että tiedän ettei hän saisi kavereita minun kavereistani, ja että saattaisi olla että esimerkiksi äitini tai siskoni käyttäytyy tökerösti häntä kohtaan.
Niin. En minäkään tyhmä ole (itse asiassa saatan olla viisaampikin kuin tää eksä, en vain niin koulutettu ;) ), en vaan ikinä osannut käyttäytyä tarpeeksi hyvin vaan ilmeisen "juntisti" sitten.
-tuo jota lainasit
Se mikä minua harmittaa tässä keskustelussa on se, että te samaistatte minut minun kavereihin ja sukulaisiin. Ei se, että tiedostan millaisia ihmisiä kaverini ja sukulaiseni ovat, tee minusta samanlaista ihmistä välttämättä. Päinvastoin, minähän olen antanut tässä vähemmän mairittelevia arvioita kavereistani ja sukulaisistani, ja se johtuu juuri siitä, että minä en ole kuten he ovat.
Taidat olla niin epävarma itsestäsi, että heijastat sitä piirrettä nyt esiin kumppanisi kautta. Ja onko noi pelkosi edes oikeasti realistisia? Aika moni äiti toivoo vaan onnea ja rakastavaa puolisoa lapselleen eikä oikeasti ilman mitään todella hyvää syytä tuomitsisi lapsensa kumppania. Kyllä ensisijaisesti parisuhteessa ollaan siksi, että SINÄ koet sen olevan itsellesi hyvä kumppani ja myös se toinen haluaa olla kanssasi.
Jos mun puoliso ajattelisi tuollaisia minusta niin saisi kyllä lähtöpassit, koska tuo enemmänkin heijastaa sinun oikeita ajatuksia hänestä, kuin mitä äitisi olisi hänestä mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso otetaan itseä varten, ei mammaa. Katkaise napanuora, jos haluat rakkaussuhteen. Tai sitten voit tyytyä rooliisi sellaisena hiukan avuttomana poikana suvussa, joka ei koskaan jouda naimisiin mutta aina on seuraneitinä.
Miten asiaa voisi lähestyä niin, että tämä nainenkin tekisi hiukan uhrauksia ja esim. panostaisi vähän tyyliinsä ja olemukseensa? Minusta hyvässä suhteessa molemmat joustaa.
t. ap
Mitä uhrauksia sinä olet tehnyt? Tai aiot tehdä? Jos parisuhde alkaa ajatuksella, että uhraan tässä elämäni, ei hyvät heilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut tuon naisen kanssa samassa tilanteessa, en kyllä ylipainoinen tai muutakaan ulkonäköseikkaa. Mieheni oli korkeakoulutettu ja liikkui niissä piireissä ja koko ajan kuulin kuinka mua sai hävetä kun sanoin jotain tyhmää jne jne.
Jos kerran häpeät tyttöystävääsi niin päästä hänet menemään sellaisen ihmisen luo joka häntä osaa arvostaa.
Nainen ei ole ollenkaan tyhmä. Ei minun tarvitse hävetä että hän sanoisi jotain tyhmää. Eikä minun muutenkaan tarvitse sinänsä hävetä. Vaan hän vaan on niin juntti joissain asioissa, että tiedän ettei hän saisi kavereita minun kavereistani, ja että saattaisi olla että esimerkiksi äitini tai siskoni käyttäytyy tökerösti häntä kohtaan.
Niin. En minäkään tyhmä ole (itse asiassa saatan olla viisaampikin kuin tää eksä, en vain niin koulutettu ;) ), en vaan ikinä osannut käyttäytyä tarpeeksi hyvin vaan ilmeisen "juntisti" sitten.
-tuo jota lainasit
Se mikä minua harmittaa tässä keskustelussa on se, että te samaistatte minut minun kavereihin ja sukulaisiin. Ei se, että tiedostan millaisia ihmisiä kaverini ja sukulaiseni ovat, tee minusta samanlaista ihmistä välttämättä. Päinvastoin, minähän olen antanut tässä vähemmän mairittelevia arvioita kavereistani ja sukulaisistani, ja se johtuu juuri siitä, että minä en ole kuten he ovat.
Oletko varma?
Tuossa tapauksessahan sinulle ei olisi merkitystä suvun ym:n lähipiirin asenteilla. Et edes miettisi kysymystä.
Miksei kukaan nainen voi neuvoa minulle miten saan naiseni oma-aloitteisesti muuttamaan itseään?
Minusta jos mennään tuollaisiin elämänkatselmuksellisiin eroavaisuuksiin, ei siinä pysty toinen ihminen toista muuttamaan. Se muutos tapahtuu itsestään jos on tapahtuakseen, ei toisen pyynnöstä.
Miksi olet edes ryhtynyt parisuhteeseen noin epäsopivan ihmisen kanssa?
Täydellistä kumppania toki on vaikeaa löytää, mutta jos on noinkin suuria eroja ajattelussa, toisen naama alkaa aika nopeasti pänniä, ainakin oman kokemukseni mukaan. Itsekin seurustelin ylipainoisen junttimiehen kanssa ja oikeasti se ylipaino ei minua aluksi häirinnyt, mutta kun siihen yhdistyy se junttius, siitä tosiaan tuli yhdistelmänä todella ärsyttävää. Mies alkoi näyttäytyä silmissäni isolta vauvalta 😆.
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan nainen voi neuvoa minulle miten saan naiseni oma-aloitteisesti muuttamaan itseään?
Ymmärrätkö kysymyksesi ristiriitaisuuden?
Jos tämä ei siis ollut vitsi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta jos mennään tuollaisiin elämänkatselmuksellisiin eroavaisuuksiin, ei siinä pysty toinen ihminen toista muuttamaan. Se muutos tapahtuu itsestään jos on tapahtuakseen, ei toisen pyynnöstä.
Miksi olet edes ryhtynyt parisuhteeseen noin epäsopivan ihmisen kanssa?
Täydellistä kumppania toki on vaikeaa löytää, mutta jos on noinkin suuria eroja ajattelussa, toisen naama alkaa aika nopeasti pänniä, ainakin oman kokemukseni mukaan. Itsekin seurustelin ylipainoisen junttimiehen kanssa ja oikeasti se ylipaino ei minua aluksi häirinnyt, mutta kun siihen yhdistyy se junttius, siitä tosiaan tuli yhdistelmänä todella ärsyttävää. Mies alkoi näyttäytyä silmissäni isolta vauvalta 😆.
Olemme henkisesti äärimmäisen yhteensopivia. Pystymme juttelemaan mielenkiintoisista asioista vaikka kuinka kauan, ja seksi toimii, ja yleisesti pidän hänestä, ja hän vaikuttaa tosiaan olevan minuakin enemmän kiintynyt hyvin nopeasti.
Ainoa ongelma on nämä melko pinnalliset seikat, jotka liittyvät ylipainoon sekä tiettyyn juntteuteen ihmisten ilmoilla ollessa.
Itse voisin olla apn kuvailema nainen.
En vain osaa meikata. Hiukseni ovat omapäisiä enkä jaksa taistella niistä erityisiä kampauksia. En osaa pukeutua nätisti.
Miesystävä voisi vaikuttaa näihin jonkin verran halutessaan. Minuun tehoaisi vaatteiden kanssa jos mies ystävällisesti vinkkaisi sopivista vaatteista. Oletko ajatellut että laittaisit sen sinisen mekon kun mennään syömään, se on tosi kiva. Hei sopisiko tuo pusero sinulle työpuseroksi (kommentti kaupassa) jne. Mutta jos minun pitäisi muuttaa koko vaatevarasto tai jatkuvasti kysyä mieheltä mikä kelpaa hänelle niin taitaisim ennemmin erota kuin muuttaa itseäni kokonaan.