Neuvokaa miestä, mitä tässä kannattaisi tehdä
Tapailen, tai kai tässä vaiheessa jo seurustelen, naisen kanssa, joka on toisaalta tosi ihana, mutta jossa on toisaalta joitain seikkoja joiden takia epäilen, että suhde ei lopulta kuitenkaan onnistuisi.
Nainen tuntuu ymmärtävän minua kohtuullisen hyvin, ja se on tosi tärkeä asia minulle, sillä suurin osa naisista ei ole ikinä ymmärtänyt minua pätkääkään. Olen melko nörtti mies, ja muutenkin aika kummallinen tapaus.
Nainen ymmärtää nörttipuoltani, ja ollaan molemmat korkeakoulutettuja, joten silläkin saralla ollaan aika samanlaisia. Se missä ollaan erilaisia, on että nainen on tietyllä tapaa melkoisen juntti. En ala tarkentamaan, mutta se missä nainen on asunut nuoruutensa, ja millaisesta kodista hän on, ja millaisia asioita arvostaa elämässä, tekee hänestä valitettavasti varsin juntin. Häneltä puuttuu ymmärrystä ja silmää asioille, jotka ovat omissa kaveripiireissäni ja perheessäni itsestäänselvyyksiä kaikille (enkä edes pyöri missään hienostelupiireissä). Lisäksi hän on kovasti ylipainoinen eikä varmaankaan ole aikeissa laihduttaa. Ylipaino yhdistettynä junttiuteen ei ikävä kyllä ole kovin viehättävä yhdistelmä. Ei minua sängyssä haittaa hänen ylipainonsa, mutta esimerkiksi jos veisin hänet vanhempien luokse esiteltäväksi, niin äitini varmaan hiljaa tuomitsisi häntä ankarasti, äitini kun on kohtuullisen naisellinen ja nätti nainen vielä vanhanakin.
Onko mitään keinoa hienovaraisesti saada tätä naista pitämään kehostaan parempaa huolta ja olemaan vähän vähemmän juntti? Minulla on niin hyvä olla hänen kanssaan, mutta realistina tajuan, että muut ihmiset ovat paskoja ja siksi kaveripiireissäni ja sukulaisissani on taatusti ihmisiä jotka tavalla tai toisella syrjisivät häntä. Ja se taas sattuu ajatuksena niin paljon, että mietin pitäisikö suhde jättää väliin kokonaan. En väitä olevani itse mikään unelmavävy, ja se onkin oikeastaan syy miksi tämä asia on niin tärkeä. En ole mikään naistenmies, mutta joitain suhteita on kuitenkin ollut, ja pääsääntöisesti olen huomannut, ettei tarvitse olla kummoinenkaan nainen, jotta sen kaverit ja sukulaiset katsoo minua kuin halpaa makkaraa ja pitävä minua liian huonona miehenä naiselle ( vaikka siis olen tosiaan korkeakoulutettu ja ihan perus tyylikäs mies, en juntti). Minuun nämä kokemukset ovat sattuneet kovasti, ja kun tämä nainen tosiaan ylipainon ja juntteuden yhdistelmällä luultavasti herättää kovaa syrjimistä osassa ihmisiä, niin en haluaisi sitä hänelle.
Nyt jos joku väittää etten pidä hänestä, niin se on valetta. Olen rakastumassa häneen. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että pystyn realistisesti arvioimaan asioita. Olen rakastumassa häneen muista syistä kuin ylipaino ja juntteus.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Minusta jos mennään tuollaisiin elämänkatselmuksellisiin eroavaisuuksiin, ei siinä pysty toinen ihminen toista muuttamaan. Se muutos tapahtuu itsestään jos on tapahtuakseen, ei toisen pyynnöstä.
Miksi olet edes ryhtynyt parisuhteeseen noin epäsopivan ihmisen kanssa?
Täydellistä kumppania toki on vaikeaa löytää, mutta jos on noinkin suuria eroja ajattelussa, toisen naama alkaa aika nopeasti pänniä, ainakin oman kokemukseni mukaan. Itsekin seurustelin ylipainoisen junttimiehen kanssa ja oikeasti se ylipaino ei minua aluksi häirinnyt, mutta kun siihen yhdistyy se junttius, siitä tosiaan tuli yhdistelmänä todella ärsyttävää. Mies alkoi näyttäytyä silmissäni isolta vauvalta 😆.
Tässä on muuten vastaaja, joka ainakin jollain tasolla ymmärtää mitä tarkoitan. Se on juuri tuo ylipainon ja junttiuden yhdistelmä. Jos hän olisi timmivartaloinen ja hehkeä, niin juntteus menisi siinä sivussa, vaikutelma olisi lähinnä luonnonlapsi. Ja ylipainoisena taas, jos hän olisi todella tyylikäs ja naisellinen ja harkittu, niin en ollenkaan miettisi tätä hommaa, koska hän varmastikin "ottaisi yleisönsä" erittäin hyvin, tai ainakin niin monet tapaamani tyylikkäät ylipainoiset naiset ovat tehneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta jos mennään tuollaisiin elämänkatselmuksellisiin eroavaisuuksiin, ei siinä pysty toinen ihminen toista muuttamaan. Se muutos tapahtuu itsestään jos on tapahtuakseen, ei toisen pyynnöstä.
Miksi olet edes ryhtynyt parisuhteeseen noin epäsopivan ihmisen kanssa?
Täydellistä kumppania toki on vaikeaa löytää, mutta jos on noinkin suuria eroja ajattelussa, toisen naama alkaa aika nopeasti pänniä, ainakin oman kokemukseni mukaan. Itsekin seurustelin ylipainoisen junttimiehen kanssa ja oikeasti se ylipaino ei minua aluksi häirinnyt, mutta kun siihen yhdistyy se junttius, siitä tosiaan tuli yhdistelmänä todella ärsyttävää. Mies alkoi näyttäytyä silmissäni isolta vauvalta 😆.Olemme henkisesti äärimmäisen yhteensopivia. Pystymme juttelemaan mielenkiintoisista asioista vaikka kuinka kauan, ja seksi toimii, ja yleisesti pidän hänestä, ja hän vaikuttaa tosiaan olevan minuakin enemmän kiintynyt hyvin nopeasti.
Ainoa ongelma on nämä melko pinnalliset seikat, jotka liittyvät ylipainoon sekä tiettyyn juntteuteen ihmisten ilmoilla ollessa.
Pidät hänestä, mutta näetkö että pystyisit rakastumaan häneen? Jos jo alussa häiritsee nuo asiat, ne voimistuu vaan ajan myötä. Tai voin olla väärässäkin. Niin kävi mulla, mutta teillä voi käydä toisin. Kyllähän sitä useinkin törmää niin epäsuhtaisiin pariskuntiin, että ihmetyttää kuinka kaksi niin erilaista on ylipäätään päätynyt yhteen. Joskus erilaisuus on sen suhteen suola ja liian samanlaiset ei tule toimeen. Kaikki on nyt loppujen lopuksi kiinni siitä kuinka tärkeinä pidät noita asioita, mitkä sua hänessä ärsyttää. Pystytkö sivuuttamaan ne? Koska et voi muuttaa toista ihmistä. Hän saattaa kyllä ajan myötä muuttua sun rinnalla, mutta mihin suuntaan, sitäkään ei voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta jos mennään tuollaisiin elämänkatselmuksellisiin eroavaisuuksiin, ei siinä pysty toinen ihminen toista muuttamaan. Se muutos tapahtuu itsestään jos on tapahtuakseen, ei toisen pyynnöstä.
Miksi olet edes ryhtynyt parisuhteeseen noin epäsopivan ihmisen kanssa?
Täydellistä kumppania toki on vaikeaa löytää, mutta jos on noinkin suuria eroja ajattelussa, toisen naama alkaa aika nopeasti pänniä, ainakin oman kokemukseni mukaan. Itsekin seurustelin ylipainoisen junttimiehen kanssa ja oikeasti se ylipaino ei minua aluksi häirinnyt, mutta kun siihen yhdistyy se junttius, siitä tosiaan tuli yhdistelmänä todella ärsyttävää. Mies alkoi näyttäytyä silmissäni isolta vauvalta 😆.Tässä on muuten vastaaja, joka ainakin jollain tasolla ymmärtää mitä tarkoitan. Se on juuri tuo ylipainon ja junttiuden yhdistelmä. Jos hän olisi timmivartaloinen ja hehkeä, niin juntteus menisi siinä sivussa, vaikutelma olisi lähinnä luonnonlapsi. Ja ylipainoisena taas, jos hän olisi todella tyylikäs ja naisellinen ja harkittu, niin en ollenkaan miettisi tätä hommaa, koska hän varmastikin "ottaisi yleisönsä" erittäin hyvin, tai ainakin niin monet tapaamani tyylikkäät ylipainoiset naiset ovat tehneet.
”Ottaisi yleisön”?
Eli sulle merkitsee tässä asiassa tosiaan vain muiden mielipide.
Näin ollen: valintasi taitaa olla selvä.
Toivon kuitenkin, että päästät naisen vapaaksi piakkoin, etkä turhaan roikota suhteessa, joka ei tule johtamaan mihinkään.
No, pyydä häntä treenaamaan kanssasi. Hän voi ottaa sen vitsinä, loukkauksena, miten vaan. Sinnikkäästi, rehellisesti ja ystävällisesti sanot vaan, että sinusta olisi kiva treenata yhdessä. Pikkuhiljaa naisesi innostuu siitä ja tulee timmimmäksi.
Näin kävi minulle, plösölle sohvaperunalle. Pari vuotta, -7 kg ja vatsalihakset näkyvissä.
Vierailija kirjoitti:
No, pyydä häntä treenaamaan kanssasi. Hän voi ottaa sen vitsinä, loukkauksena, miten vaan. Sinnikkäästi, rehellisesti ja ystävällisesti sanot vaan, että sinusta olisi kiva treenata yhdessä. Pikkuhiljaa naisesi innostuu siitä ja tulee timmimmäksi.
Näin kävi minulle, plösölle sohvaperunalle. Pari vuotta, -7 kg ja vatsalihakset näkyvissä.
-7kg ei riitä hänen kohdallaan mihinkään. Tarvittaisiin vähintään -17kg, mielellään -27kg jotta treenauksella olisi merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut tuon naisen kanssa samassa tilanteessa, en kyllä ylipainoinen tai muutakaan ulkonäköseikkaa. Mieheni oli korkeakoulutettu ja liikkui niissä piireissä ja koko ajan kuulin kuinka mua sai hävetä kun sanoin jotain tyhmää jne jne.
Jos kerran häpeät tyttöystävääsi niin päästä hänet menemään sellaisen ihmisen luo joka häntä osaa arvostaa.
Nainen ei ole ollenkaan tyhmä. Ei minun tarvitse hävetä että hän sanoisi jotain tyhmää. Eikä minun muutenkaan tarvitse sinänsä hävetä. Vaan hän vaan on niin juntti joissain asioissa, että tiedän ettei hän saisi kavereita minun kavereistani, ja että saattaisi olla että esimerkiksi äitini tai siskoni käyttäytyy tökerösti häntä kohtaan.
Niin. En minäkään tyhmä ole (itse asiassa saatan olla viisaampikin kuin tää eksä, en vain niin koulutettu ;) ), en vaan ikinä osannut käyttäytyä tarpeeksi hyvin vaan ilmeisen "juntisti" sitten.
-tuo jota lainasit
Se mikä minua harmittaa tässä keskustelussa on se, että te samaistatte minut minun kavereihin ja sukulaisiin. Ei se, että tiedostan millaisia ihmisiä kaverini ja sukulaiseni ovat, tee minusta samanlaista ihmistä välttämättä. Päinvastoin, minähän olen antanut tässä vähemmän mairittelevia arvioita kavereistani ja sukulaisistani, ja se johtuu juuri siitä, että minä en ole kuten he ovat.
Tiedät, että kaveripiirisi ja sukulaisesi ovat dillejä. Miksi sitten heidän suhtautumisensa sinua niin kovasti häiritsee?
Minkä ikäisiä olette? Kaveripiiri tippuu ajan myötä pois. Aina! En tunne yhtään ainoaa perheellistynyttä yli nelikymppistä joka enää hengailisi kamujen kanssa. Siinä kun lapsia tulee, ollaan aika tiiviisti sen oman kumppanin ja lapsiarjen keskellä. Äitisikin kuolee joskus.
Mitä muuten luulet naisystäväsi kaveripiirin ajattelevan sinusta? Mitä tykkäisit, jos hän ajattelisi, että ihan kiva mies mutta hemmetin nörtti ja sillä on karseat kaverit ja mutsi!
Ja se laittoi nauramaan ääneen kun kysyit miten sinä voisit saada hänet muuttumaan oma-aloitteisesti.
Vastaisitko vielä siihen, mitä koet uhraavasi?
Mielenkiintoista että joku vaivautuu kirjoittamaan noin pitkän vedätyksen.Annan siitä pojot!
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista että joku vaivautuu kirjoittamaan noin pitkän vedätyksen.Annan siitä pojot!
Voi nyt helvetti kun ei tää ole vedätys. Miksi tämä provo-huutelu jankutus jatkuu ja jatkuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sanot, että tajuat, että sun kaverit on paskoja ja siksi haluaisit hyvän naisen muuttavan itsensä paskoille kavereille kelpaavaksi? Tajuatko, mitä sä puhut?
Teidän parisuhde ei tosiaan toimisi. Parisuhteessa vaaka on aina niin päin, että puoliso hyväksytään ja häntä tuetaan, kun taas ”paskat kaverit” hylätään kokonaanjos ne ei muutu.
Erotkaa. Sä et ansaitse tätä naista.
Kaverit voin hylätä, mutten vanhempiani enkä sisaruksiani enkä sisarusteni kumppaneita.
t. ap
Minä olen hylännyt oman vanhempani, joka on paska. Omalle mummolleni laitoin ukaasin, kun hän arvosteli törkeästi ja pinnallisesti nykyistä kumppaniani, että ellei hän pidä päätänsä kiinni ja kohtelee ihanaa ihmistä, kuten ihanaa ihmistä kuuluu kohdella, niin hän ei kuulu enää elämääni. Miksi elät elämääsi muita ihmisiä varten, muita mielyttäen? Mitä hiton väliä sillä on, pitääkö vanhempasi ja sisaruksesi naistasi junttina vai ei? Jos naisesi on ihana nainen, sinulla on hyvä olla hänen kanssasi, niin mitä merkitystä kenenkään mielipiteellä on? Olet aikuinen ihminen, ota vastuu elämästäsi, sivistä itseäsi ja lakkaa olemasta noin typerä ja pinnallinen. Pinnallisuus on henkistä köyhyyttä ja sellainen ihminen on yksinkertaisesti tyhmä - huolimatta koulutustaustasta - joka valitsee kumppaninsa sen perusteella mitä MUUT tästä kumppanista ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut tuon naisen kanssa samassa tilanteessa, en kyllä ylipainoinen tai muutakaan ulkonäköseikkaa. Mieheni oli korkeakoulutettu ja liikkui niissä piireissä ja koko ajan kuulin kuinka mua sai hävetä kun sanoin jotain tyhmää jne jne.
Jos kerran häpeät tyttöystävääsi niin päästä hänet menemään sellaisen ihmisen luo joka häntä osaa arvostaa.
Nainen ei ole ollenkaan tyhmä. Ei minun tarvitse hävetä että hän sanoisi jotain tyhmää. Eikä minun muutenkaan tarvitse sinänsä hävetä. Vaan hän vaan on niin juntti joissain asioissa, että tiedän ettei hän saisi kavereita minun kavereistani, ja että saattaisi olla että esimerkiksi äitini tai siskoni käyttäytyy tökerösti häntä kohtaan.
Niin. En minäkään tyhmä ole (itse asiassa saatan olla viisaampikin kuin tää eksä, en vain niin koulutettu ;) ), en vaan ikinä osannut käyttäytyä tarpeeksi hyvin vaan ilmeisen "juntisti" sitten.
-tuo jota lainasit
Se mikä minua harmittaa tässä keskustelussa on se, että te samaistatte minut minun kavereihin ja sukulaisiin. Ei se, että tiedostan millaisia ihmisiä kaverini ja sukulaiseni ovat, tee minusta samanlaista ihmistä välttämättä. Päinvastoin, minähän olen antanut tässä vähemmän mairittelevia arvioita kavereistani ja sukulaisistani, ja se johtuu juuri siitä, että minä en ole kuten he ovat.
Tiedät, että kaveripiirisi ja sukulaisesi ovat dillejä. Miksi sitten heidän suhtautumisensa sinua niin kovasti häiritsee?
Minkä ikäisiä olette? Kaveripiiri tippuu ajan myötä pois. Aina! En tunne yhtään ainoaa perheellistynyttä yli nelikymppistä joka enää hengailisi kamujen kanssa. Siinä kun lapsia tulee, ollaan aika tiiviisti sen oman kumppanin ja lapsiarjen keskellä. Äitisikin kuolee joskus.
Mitä muuten luulet naisystäväsi kaveripiirin ajattelevan sinusta? Mitä tykkäisit, jos hän ajattelisi, että ihan kiva mies mutta hemmetin nörtti ja sillä on karseat kaverit ja mutsi!
Ja se laittoi nauramaan ääneen kun kysyit miten sinä voisit saada hänet muuttumaan oma-aloitteisesti.
Vastaisitko vielä siihen, mitä koet uhraavasi?
Minä olen uhrannut jo ennalta paljon, sillä olen saanut niin paljon paskaa naisilta vuosien varrella, että olen väkisin muuttanut itseäni paremmin naisille kelpaavaksi. Uhraukset tätä varten ovat olleet TODELLA suuria.
Miksi sinua naurattaa se, että miten minä voisin saada hänet muuttumaan oma-aloitteisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut tuon naisen kanssa samassa tilanteessa, en kyllä ylipainoinen tai muutakaan ulkonäköseikkaa. Mieheni oli korkeakoulutettu ja liikkui niissä piireissä ja koko ajan kuulin kuinka mua sai hävetä kun sanoin jotain tyhmää jne jne.
Jos kerran häpeät tyttöystävääsi niin päästä hänet menemään sellaisen ihmisen luo joka häntä osaa arvostaa.
Nainen ei ole ollenkaan tyhmä. Ei minun tarvitse hävetä että hän sanoisi jotain tyhmää. Eikä minun muutenkaan tarvitse sinänsä hävetä. Vaan hän vaan on niin juntti joissain asioissa, että tiedän ettei hän saisi kavereita minun kavereistani, ja että saattaisi olla että esimerkiksi äitini tai siskoni käyttäytyy tökerösti häntä kohtaan.
Niin. En minäkään tyhmä ole (itse asiassa saatan olla viisaampikin kuin tää eksä, en vain niin koulutettu ;) ), en vaan ikinä osannut käyttäytyä tarpeeksi hyvin vaan ilmeisen "juntisti" sitten.
-tuo jota lainasit
Se mikä minua harmittaa tässä keskustelussa on se, että te samaistatte minut minun kavereihin ja sukulaisiin. Ei se, että tiedostan millaisia ihmisiä kaverini ja sukulaiseni ovat, tee minusta samanlaista ihmistä välttämättä. Päinvastoin, minähän olen antanut tässä vähemmän mairittelevia arvioita kavereistani ja sukulaisistani, ja se johtuu juuri siitä, että minä en ole kuten he ovat.
Tiedät, että kaveripiirisi ja sukulaisesi ovat dillejä. Miksi sitten heidän suhtautumisensa sinua niin kovasti häiritsee?
Minkä ikäisiä olette? Kaveripiiri tippuu ajan myötä pois. Aina! En tunne yhtään ainoaa perheellistynyttä yli nelikymppistä joka enää hengailisi kamujen kanssa. Siinä kun lapsia tulee, ollaan aika tiiviisti sen oman kumppanin ja lapsiarjen keskellä. Äitisikin kuolee joskus.
Mitä muuten luulet naisystäväsi kaveripiirin ajattelevan sinusta? Mitä tykkäisit, jos hän ajattelisi, että ihan kiva mies mutta hemmetin nörtti ja sillä on karseat kaverit ja mutsi!
Ja se laittoi nauramaan ääneen kun kysyit miten sinä voisit saada hänet muuttumaan oma-aloitteisesti.
Vastaisitko vielä siihen, mitä koet uhraavasi?
Minä olen uhrannut jo ennalta paljon, sillä olen saanut niin paljon paskaa naisilta vuosien varrella, että olen väkisin muuttanut itseäni paremmin naisille kelpaavaksi. Uhraukset tätä varten ovat olleet TODELLA suuria.
Miksi sinua naurattaa se, että miten minä voisin saada hänet muuttumaan oma-aloitteisesti?
Koska et voi muuttaa toisia tai pakottaa toisia muuttumaan. Ainut jota voit muuttaa, on sinä itse. On väärin alkaa seurustelemaan kumppanin kanssa sillä ajatuksella, että hän olisi täydellinen minulle, JOS SE VAAN MUUTTUISI niin ja näin ja vielä sillä tavalla. Sitäpaitsi se on narsistista. Hyvä ja kestävä parisuhde vaatii aina sen, että hyväksyy ja arvostaa kumppania sellaisena mitä hän on. On alentavaa ja alistavaa ajatella, että kumppani ansaitsee hyvöksynnän vasta kun muuttuu niin ja näin. Ei minunkaan mieheni täydellinen ole ja tiedätkö, ei tarvitse ollakaan, koska hän ei ole minun egoni jatke.
Nainen ei ilmeisesti muutu oma-alotteisesti. Ja jos alat huomautella, vihjailla tai pakottaa niin ei ole hyvä juttu.
Jos hän tuntuu sinusta nyt juntilta niin hän tuntuu siltä jatkossakin.
Opeteltu junttiuden poisto ei onnistu. Vaikka nainen jollaintapaa pakottaisikin itsensä toisenlaiseksi se on eri kuin olla toisenlainen luonnostaan. Jos haluat erilaisen ihmisen kuin tuo nainen niin eroa ja etsi sellainen joka on heti alussa sinun makusi mukainen.
Paino on ainoa johon vaikuttaa, mutta senkin on oltava omaehtoista. Ja jos ylipainoa on nyt paljon se ei ole lyhyt prosessi ja vaarana on kuitenkin painon nousu taas uudelleen.
Kun ja jos tuo naisen paino nyt on sinulle niin tärkeä asia.
Tämä nainen voi olla ihan sinut itsensä kanssa, mutta kun sinä et ole niin se on huono alku suhteelle.
Tiedän kokemuksesta, että jos suhteen alussa joku tai jotkut asiat ärsyttää niin se ärsytys kasvaa kun suhde etenee. Plus että luultavasti et ole kuitenkaan täysin rakastunut tai täysillä mukana.
En sano mikä on oikein tai väärin, sanon vain sen mikä on realistista.
Kysynkin, että huomaatko nainen nyt, että nämä ko. seikat sinua vaivaavat? Miten nämä kertomasi negatiiviset asiat näkyvät suhteessanne?
Piilotteletko naista ystäviltä ja sukulaisiltasi? Käsketkö naisen olemaan hiljaa muiden seurassa? Kontrolloitko naisen käytöstä tai puheita muiden seurassa? Tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut tuon naisen kanssa samassa tilanteessa, en kyllä ylipainoinen tai muutakaan ulkonäköseikkaa. Mieheni oli korkeakoulutettu ja liikkui niissä piireissä ja koko ajan kuulin kuinka mua sai hävetä kun sanoin jotain tyhmää jne jne.
Jos kerran häpeät tyttöystävääsi niin päästä hänet menemään sellaisen ihmisen luo joka häntä osaa arvostaa.
Nainen ei ole ollenkaan tyhmä. Ei minun tarvitse hävetä että hän sanoisi jotain tyhmää. Eikä minun muutenkaan tarvitse sinänsä hävetä. Vaan hän vaan on niin juntti joissain asioissa, että tiedän ettei hän saisi kavereita minun kavereistani, ja että saattaisi olla että esimerkiksi äitini tai siskoni käyttäytyy tökerösti häntä kohtaan.
Niin. En minäkään tyhmä ole (itse asiassa saatan olla viisaampikin kuin tää eksä, en vain niin koulutettu ;) ), en vaan ikinä osannut käyttäytyä tarpeeksi hyvin vaan ilmeisen "juntisti" sitten.
-tuo jota lainasit
Se mikä minua harmittaa tässä keskustelussa on se, että te samaistatte minut minun kavereihin ja sukulaisiin. Ei se, että tiedostan millaisia ihmisiä kaverini ja sukulaiseni ovat, tee minusta samanlaista ihmistä välttämättä. Päinvastoin, minähän olen antanut tässä vähemmän mairittelevia arvioita kavereistani ja sukulaisistani, ja se johtuu juuri siitä, että minä en ole kuten he ovat.
Tiedät, että kaveripiirisi ja sukulaisesi ovat dillejä. Miksi sitten heidän suhtautumisensa sinua niin kovasti häiritsee?
Minkä ikäisiä olette? Kaveripiiri tippuu ajan myötä pois. Aina! En tunne yhtään ainoaa perheellistynyttä yli nelikymppistä joka enää hengailisi kamujen kanssa. Siinä kun lapsia tulee, ollaan aika tiiviisti sen oman kumppanin ja lapsiarjen keskellä. Äitisikin kuolee joskus.
Mitä muuten luulet naisystäväsi kaveripiirin ajattelevan sinusta? Mitä tykkäisit, jos hän ajattelisi, että ihan kiva mies mutta hemmetin nörtti ja sillä on karseat kaverit ja mutsi!
Ja se laittoi nauramaan ääneen kun kysyit miten sinä voisit saada hänet muuttumaan oma-aloitteisesti.
Vastaisitko vielä siihen, mitä koet uhraavasi?
Minä olen uhrannut jo ennalta paljon, sillä olen saanut niin paljon paskaa naisilta vuosien varrella, että olen väkisin muuttanut itseäni paremmin naisille kelpaavaksi. Uhraukset tätä varten ovat olleet TODELLA suuria.
Miksi sinua naurattaa se, että miten minä voisin saada hänet muuttumaan oma-aloitteisesti?
Tämä on kyllä yksi omituisin parisuhdealoitus vauvapalstalla ikinä! Ja mä nauran vielä lisää: olet uhrannut ihan saakelisti ja sait sitten läskin junttinaisen. Nyt purat harmistustasi häneen, kun eihän tämä kelpaa äidillekään.
Etkä voi olla kovin älykäs koska et ymmärrä mitä oma-aloitteisuus tarkoittaa :D
Sanoisin että tuossa on se jutun juuri - ajattelet että koska itse olet suostunut muuttamaan itseäsi "paremmin naisille kelpaavaksi" niin naisenkin pitäisi nyt muuttaa itseään paremmin sinulle kelpaavaksi.
Kun ihminen on onnellinen ja itse tyytyväinen itseensä, pitää saada olla juuri sellainen kuin on ja toisen myös sellaisena häntä rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että tuossa on se jutun juuri - ajattelet että koska itse olet suostunut muuttamaan itseäsi "paremmin naisille kelpaavaksi" niin naisenkin pitäisi nyt muuttaa itseään paremmin sinulle kelpaavaksi.
Kun ihminen on onnellinen ja itse tyytyväinen itseensä, pitää saada olla juuri sellainen kuin on ja toisen myös sellaisena häntä rakastaa.
Ei elämässä nykyään saa mitään olemalla oma itsensä. Ja hei, te naisethan maailman olette tällaiseksi pakottaneet, lähinnä somen ja sometuksen avulla. Itse te olette luoneet maailman jossa kaikkien täytyy olla muotinmukaisia. Ei miehet somesta pidä, itse te naiset olette facebookit ja instagramit ja tinderit ja tiktokit kaikille pakottaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut tuon naisen kanssa samassa tilanteessa, en kyllä ylipainoinen tai muutakaan ulkonäköseikkaa. Mieheni oli korkeakoulutettu ja liikkui niissä piireissä ja koko ajan kuulin kuinka mua sai hävetä kun sanoin jotain tyhmää jne jne.
Jos kerran häpeät tyttöystävääsi niin päästä hänet menemään sellaisen ihmisen luo joka häntä osaa arvostaa.
Nainen ei ole ollenkaan tyhmä. Ei minun tarvitse hävetä että hän sanoisi jotain tyhmää. Eikä minun muutenkaan tarvitse sinänsä hävetä. Vaan hän vaan on niin juntti joissain asioissa, että tiedän ettei hän saisi kavereita minun kavereistani, ja että saattaisi olla että esimerkiksi äitini tai siskoni käyttäytyy tökerösti häntä kohtaan.
Niin. En minäkään tyhmä ole (itse asiassa saatan olla viisaampikin kuin tää eksä, en vain niin koulutettu ;) ), en vaan ikinä osannut käyttäytyä tarpeeksi hyvin vaan ilmeisen "juntisti" sitten.
-tuo jota lainasit
Se mikä minua harmittaa tässä keskustelussa on se, että te samaistatte minut minun kavereihin ja sukulaisiin. Ei se, että tiedostan millaisia ihmisiä kaverini ja sukulaiseni ovat, tee minusta samanlaista ihmistä välttämättä. Päinvastoin, minähän olen antanut tässä vähemmän mairittelevia arvioita kavereistani ja sukulaisistani, ja se johtuu juuri siitä, että minä en ole kuten he ovat.
Tiedät, että kaveripiirisi ja sukulaisesi ovat dillejä. Miksi sitten heidän suhtautumisensa sinua niin kovasti häiritsee?
Minkä ikäisiä olette? Kaveripiiri tippuu ajan myötä pois. Aina! En tunne yhtään ainoaa perheellistynyttä yli nelikymppistä joka enää hengailisi kamujen kanssa. Siinä kun lapsia tulee, ollaan aika tiiviisti sen oman kumppanin ja lapsiarjen keskellä. Äitisikin kuolee joskus.
Mitä muuten luulet naisystäväsi kaveripiirin ajattelevan sinusta? Mitä tykkäisit, jos hän ajattelisi, että ihan kiva mies mutta hemmetin nörtti ja sillä on karseat kaverit ja mutsi!
Ja se laittoi nauramaan ääneen kun kysyit miten sinä voisit saada hänet muuttumaan oma-aloitteisesti.
Vastaisitko vielä siihen, mitä koet uhraavasi?
Minä olen uhrannut jo ennalta paljon, sillä olen saanut niin paljon paskaa naisilta vuosien varrella, että olen väkisin muuttanut itseäni paremmin naisille kelpaavaksi. Uhraukset tätä varten ovat olleet TODELLA suuria.
Miksi sinua naurattaa se, että miten minä voisin saada hänet muuttumaan oma-aloitteisesti?
Tämä on kyllä yksi omituisin parisuhdealoitus vauvapalstalla ikinä! Ja mä nauran vielä lisää: olet uhrannut ihan saakelisti ja sait sitten läskin junttinaisen. Nyt purat harmistustasi häneen, kun eihän tämä kelpaa äidillekään.
Etkä voi olla kovin älykäs koska et ymmärrä mitä oma-aloitteisuus tarkoittaa :D
Minä voin selittää. Hän tarkoittaa sitä, että hän ovelasti saisi naisen muuttamaan käytöstään ja ulkonäköään niin, että hänen itsensä ei tarvitsisi ensimmäisen huomautuksen jälkeen vaivata päätään koko asialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut tuon naisen kanssa samassa tilanteessa, en kyllä ylipainoinen tai muutakaan ulkonäköseikkaa. Mieheni oli korkeakoulutettu ja liikkui niissä piireissä ja koko ajan kuulin kuinka mua sai hävetä kun sanoin jotain tyhmää jne jne.
Jos kerran häpeät tyttöystävääsi niin päästä hänet menemään sellaisen ihmisen luo joka häntä osaa arvostaa.
Nainen ei ole ollenkaan tyhmä. Ei minun tarvitse hävetä että hän sanoisi jotain tyhmää. Eikä minun muutenkaan tarvitse sinänsä hävetä. Vaan hän vaan on niin juntti joissain asioissa, että tiedän ettei hän saisi kavereita minun kavereistani, ja että saattaisi olla että esimerkiksi äitini tai siskoni käyttäytyy tökerösti häntä kohtaan.
Niin. En minäkään tyhmä ole (itse asiassa saatan olla viisaampikin kuin tää eksä, en vain niin koulutettu ;) ), en vaan ikinä osannut käyttäytyä tarpeeksi hyvin vaan ilmeisen "juntisti" sitten.
-tuo jota lainasit
Se mikä minua harmittaa tässä keskustelussa on se, että te samaistatte minut minun kavereihin ja sukulaisiin. Ei se, että tiedostan millaisia ihmisiä kaverini ja sukulaiseni ovat, tee minusta samanlaista ihmistä välttämättä. Päinvastoin, minähän olen antanut tässä vähemmän mairittelevia arvioita kavereistani ja sukulaisistani, ja se johtuu juuri siitä, että minä en ole kuten he ovat.
Tiedät, että kaveripiirisi ja sukulaisesi ovat dillejä. Miksi sitten heidän suhtautumisensa sinua niin kovasti häiritsee?
Minkä ikäisiä olette? Kaveripiiri tippuu ajan myötä pois. Aina! En tunne yhtään ainoaa perheellistynyttä yli nelikymppistä joka enää hengailisi kamujen kanssa. Siinä kun lapsia tulee, ollaan aika tiiviisti sen oman kumppanin ja lapsiarjen keskellä. Äitisikin kuolee joskus.
Mitä muuten luulet naisystäväsi kaveripiirin ajattelevan sinusta? Mitä tykkäisit, jos hän ajattelisi, että ihan kiva mies mutta hemmetin nörtti ja sillä on karseat kaverit ja mutsi!
Ja se laittoi nauramaan ääneen kun kysyit miten sinä voisit saada hänet muuttumaan oma-aloitteisesti.
Vastaisitko vielä siihen, mitä koet uhraavasi?
Minä olen uhrannut jo ennalta paljon, sillä olen saanut niin paljon paskaa naisilta vuosien varrella, että olen väkisin muuttanut itseäni paremmin naisille kelpaavaksi. Uhraukset tätä varten ovat olleet TODELLA suuria.
Miksi sinua naurattaa se, että miten minä voisin saada hänet muuttumaan oma-aloitteisesti?
Tämä on kyllä yksi omituisin parisuhdealoitus vauvapalstalla ikinä! Ja mä nauran vielä lisää: olet uhrannut ihan saakelisti ja sait sitten läskin junttinaisen. Nyt purat harmistustasi häneen, kun eihän tämä kelpaa äidillekään.
Etkä voi olla kovin älykäs koska et ymmärrä mitä oma-aloitteisuus tarkoittaa :D
Minä voin selittää. Hän tarkoittaa sitä, että hän ovelasti saisi naisen muuttamaan käytöstään ja ulkonäköään niin, että hänen itsensä ei tarvitsisi ensimmäisen huomautuksen jälkeen vaivata päätään koko asialla.
Nyt joku ymmärsi mitä tarkoitan! Hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso otetaan itseä varten, ei mammaa. Katkaise napanuora, jos haluat rakkaussuhteen. Tai sitten voit tyytyä rooliisi sellaisena hiukan avuttomana poikana suvussa, joka ei koskaan jouda naimisiin mutta aina on seuraneitinä.
Miten asiaa voisi lähestyä niin, että tämä nainenkin tekisi hiukan uhrauksia ja esim. panostaisi vähän tyyliinsä ja olemukseensa? Minusta hyvässä suhteessa molemmat joustaa.
t. ap
Mitä joustoja ja uhrauksia sinä olet tehnyt? Senkö, että kelpuutit naisen, josta et edes aidosti pidä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut tuon naisen kanssa samassa tilanteessa, en kyllä ylipainoinen tai muutakaan ulkonäköseikkaa. Mieheni oli korkeakoulutettu ja liikkui niissä piireissä ja koko ajan kuulin kuinka mua sai hävetä kun sanoin jotain tyhmää jne jne.
Jos kerran häpeät tyttöystävääsi niin päästä hänet menemään sellaisen ihmisen luo joka häntä osaa arvostaa.
Nainen ei ole ollenkaan tyhmä. Ei minun tarvitse hävetä että hän sanoisi jotain tyhmää. Eikä minun muutenkaan tarvitse sinänsä hävetä. Vaan hän vaan on niin juntti joissain asioissa, että tiedän ettei hän saisi kavereita minun kavereistani, ja että saattaisi olla että esimerkiksi äitini tai siskoni käyttäytyy tökerösti häntä kohtaan.
Niin. En minäkään tyhmä ole (itse asiassa saatan olla viisaampikin kuin tää eksä, en vain niin koulutettu ;) ), en vaan ikinä osannut käyttäytyä tarpeeksi hyvin vaan ilmeisen "juntisti" sitten.
-tuo jota lainasit
Se mikä minua harmittaa tässä keskustelussa on se, että te samaistatte minut minun kavereihin ja sukulaisiin. Ei se, että tiedostan millaisia ihmisiä kaverini ja sukulaiseni ovat, tee minusta samanlaista ihmistä välttämättä. Päinvastoin, minähän olen antanut tässä vähemmän mairittelevia arvioita kavereistani ja sukulaisistani, ja se johtuu juuri siitä, että minä en ole kuten he ovat.
Tiedät, että kaveripiirisi ja sukulaisesi ovat dillejä. Miksi sitten heidän suhtautumisensa sinua niin kovasti häiritsee?
Minkä ikäisiä olette? Kaveripiiri tippuu ajan myötä pois. Aina! En tunne yhtään ainoaa perheellistynyttä yli nelikymppistä joka enää hengailisi kamujen kanssa. Siinä kun lapsia tulee, ollaan aika tiiviisti sen oman kumppanin ja lapsiarjen keskellä. Äitisikin kuolee joskus.
Mitä muuten luulet naisystäväsi kaveripiirin ajattelevan sinusta? Mitä tykkäisit, jos hän ajattelisi, että ihan kiva mies mutta hemmetin nörtti ja sillä on karseat kaverit ja mutsi!
Ja se laittoi nauramaan ääneen kun kysyit miten sinä voisit saada hänet muuttumaan oma-aloitteisesti.
Vastaisitko vielä siihen, mitä koet uhraavasi?
Minä olen uhrannut jo ennalta paljon, sillä olen saanut niin paljon paskaa naisilta vuosien varrella, että olen väkisin muuttanut itseäni paremmin naisille kelpaavaksi. Uhraukset tätä varten ovat olleet TODELLA suuria.
Miksi sinua naurattaa se, että miten minä voisin saada hänet muuttumaan oma-aloitteisesti?
Naisystäväsikin uhrasi TODELLA PALJON kun otti sinut kumppanikseen. Olette jo tasoissa ilman, että kummankaan pitää enää tehdä yhtäkään kompromissia.
Capisce?
Pidä se nainen jos seksiä kaipaat ,kunnes löydät hyvän tilalle.