Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Suomalaisvanhemmat uupuneita
18.12.2020 |
"Vanhempien uupumusta on ensimmäistä kertaa vertailtu eri maiden välillä. Laajassa kansainvälisessä vertailututkimuksessa havaittiin, että vanhemmuuden uupumuksen esiintyvyydessä on huomattavia eroja eri maiden välillä.
Suomi sijoittui listauksessa seitsemänneksi, mikä oli tutkimuksen Suomen osuudesta vastaavan Jyväskylän yliopiston professorin Kaisa Aunolan mielestä yllättävää.
– Suomi on kuitenkin hyvinvointivaltio ja meillä on moni asia paremmin kuin useissa muissa maissa, mutta uupumuksen näkökulmasta sijoituimmekin aika kärkipäähän.
Suomea enemmän uupumusta raportoitiin Puolassa, Belgiassa, Sveitsissä, Egyptissä, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Vähiten uupumusta esiintyi Thaimaassa ja Kuubassa.
Maiden välisiä eroja vanhemmuuden uupumuksessa selittivät ennen kaikkea kulttuuriset arvot.
Individualistisissa eli yksilökeskeisissä maissa uupumusoireet olivat tyypillisempiä kuin yhteisöllisissä maissa. Myös vakavaa uupumusta esiintyi yksilökeskeisissä maissa yhteisöllisiä maita yleisemmin.
Yksilökeskeisyydellä oli suurempi rooli vanhempien uupumuksen selittäjänä kuin muilla kulttuurisilla arvoilla, maiden välisillä taloudellisilla eroilla tai yksilöön ja perheeseen liittyvillä taustatekijöillä.
Siinä mielessä yksilökeskeisiin maihin lukeutuvan Suomen sijoitus uupumuslistan kärkipäässä on hyvin ymmärrettävä, Aunola sanoo.
– Yksilökeskeisissä maissa ajatellaan, että yksilö on vastuussa lähinnä itsestään ja ihan lähimmästä perhepiiristään. Yhteisöllisissä kulttuureissa toimitaan yhdessä ja kannetaan vastuuta laajemmasta ympäristöstä. On ehkä enemmän tällaista koko kylä kasvattaa -henkeä."
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ihmettele. Itsekin olen saanut lähisukulaisilta kommentteja kuten ”itsepä olet lapset hankkinut” sen sijaan, että olisi tarjottu vaikka apua, kun äiti itkee väsymystä.
No onhan se raskasta, kun siinä vuodepotilasvanhuksen, karjanhoidon, vesien- ja puidenkannon lomassa joutuu vielä huolehtimaan lapsista ja rahaa saadakseen leipomaan tai ompelemaan myyntiin.
Suomalaisilla on uskomattoman hyvä tukijärjestelmä neuvolasta päivähoidon kautta kouluun. Koko ajan perhettä autetaan yhteiskunnan toimesta suorastaan järkyttävän paljon, mutta äiti uupuu, kun isä käy töissä eikä joka päivä olekaan kahdeksaa tuntia omaa aikaa. Totta kai sitä itkee väsymystään, kun täytyy koko ajan olla ihokontaktissa vauvaan ensimmäisen 2v ajan, vessaankaan ei uskalleta mennä, ettei lapsi vain koe tulleensa hylätyksi.
Kenen mielestä neuvola on paikka, jossa perhettä autetaan. Lähinnä se on paikka, jossa perhettä syyllistetään asioista. Lastensuojelussa viedään perheiltä resursseja, syyllistetään, mutta ei anneta apua. Vanhempana olemisen vaatimukset ovat aivan liian kovat ja perheitä yritetään laittaa yhteen muottiin, vaikka ihmiset ovat yksilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuu varmaan siitä, että nykylapsista kasvatetaan vaativia. Lapset ovat kaiken keskipiste elämässä. Heidän ehdoillaan mennään kaikessa. Lapsi saa valita mitä syödään minne mennään jne.. Ei ennen ollut sellaista.
Lisäksi lasten aivoja viritellään liikaa kaiken maailman leluilla ja aktiivisuuslaitteilla. Mitä noista seuraa? Liikaa vilkkautta ja keskittymiskyky vaan vähenee ym.
Vanhemmat aiheuttavat itse uupumuksensa. Noin 40- 50v sitten ei ollut uupumusta vaikka oli kolmesta neljään lasta, jotka olivat syntyneet noin viiden vuoden sisällä.
Ei ollut myös leluvuoria kenenkään tutun / ystävän lastenhuoneessa.Tämä. Joku tunnettu henkilö totesi hiljattain televisiossa, että lapset vaan kulkivat mukana ennen, kaikki ei pyörinyt lasten ehdoilla. Lapsi ei ollut kaiken keskipiste.
Mielestäni se, ettei lapsella ole mitään sanomista ole sen parempi, kuin että mennään täysin lapsen ehdoilla.
Mielestäni tuossakin pitäisi olla tasapaino. Lapsikin saa osallistua päätöksiin, mutta ei niin, että kaikki menee lapsen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ihmettele. Itsekin olen saanut lähisukulaisilta kommentteja kuten ”itsepä olet lapset hankkinut” sen sijaan, että olisi tarjottu vaikka apua, kun äiti itkee väsymystä.
Mutta tottahan se on. Nykyään on niin paljon tietoa tarjolla, että kyllä se lasten väsyttävyys pitäisi olla jo selvillä etukäteen. Jokainen siis tekee ihan tietoisesti valinnan tehdä lapsia ja kärsiä se väsymys.
Itse valitsin toisin enkä lapsia ole hankkinut, enkä todellakaan ala myöskään muiden päinvastaisen valinnan seurauksia korjaamaan. En halunnut omien lasten hankaluuksia enkä todellakaan halua muiden lasten hankaluuksia kontolleni.
Eikä kukaan sitä varmastikkaan sinulta odota tai halua. Joka suvussa on tällaisia nuivia henkilöitä, kukaan tuskin pyytää heiltä mitään, koska tietää että haluavat keskittyä johonkin postimerkkien järjestelemiseen tai vastaavaan.
Jos minä haluan järjestellä niitä postimerkkejä enkä hoitaa muiden itse tekemiään lapsia, niin siihen minulla tosiaan on oikeus. Juuri siksi jätin lapset tekemättä ettei minun tarvitsisi hoitaa lapsia.
Ei siis pitäisi myöskään vihjailla kuinka lisääntyneitä pitäisi auttaa, kun he eivät jaksakaan itse vastata ihan omista valinnoistaan. Järjestäkööt lisääntyneet keskenään hoitorinkejä, kun kerran niin lapsista tykkäävät ja kuulema ovat niiiiin epäitsekkäitäkin.
En todellakaan sitä vihjaillut. Olet sitä ihmistyyppiä, jonka apua ei kaivata. Ei niitä lapsia ihan kelle tahansa ämpärinsankanaamalle haluta jättää.
Kenenkäs apua ne lisääntyneet sitten kaipaa? Jos toisten lisääntyneiden, niin miksi sitä ei sitten järjesty? Eihän suinkaan lisääntyneet pyhimykset voi itsekkäitä tai laiskoja olla auttamaan, eihän 😱?!
Ei kenenkään ulkopuolisen apua voi ottaa niin paljon vastaan, että se radikaalisti muuttaisi tilannetta. Ehkä jos lasten mummola on lähellä niin se olisi sellainen asia. Täytyy olla ihminen joka oikeasti haluaa viettää aikaa lasten kanssa, että määrällisesti apua tulisi niin paljon että vaikuttaisi. Tärkeimpänä asiana näkisin työelämän joustot, mitkä auttaisivat.
Miten paljon niitä joustoja oikein pitäisi olla? Jo nyt vanhempi saa olla lapsen kanssa kotona kolme VUOTTA, saa olla pois töistä sairastuneen lapsen takia, saa tehdä osa-aikatyötä pienen koululaisen kanssa (ja vaikka jatkuvasti kunhan sopii työnantajan kanssa), päivähoito on lähes ilmaista. Mitä ihmettä vielä puuttuu?
Olen asunut Ruotsissa nyt viitisen vuotta ja täällä nuo joustot nyt vaan oikeasti on joustoja. Työntekijällä on oikeus ilmoittaa että vähentää työaikaa ja oikeus ilmoittaa että jää sairaan lapsen kanssa kotiin. Suomessa tästä kaikesta pitää vääntää. Myös mies voi vain ilmoittaa pitävänsä hoitovapaata ilman että aletaan uhkailemaan potkuilla, kuten meille tehtiin Suomessa. Asenneilmapiiri on eri kuin yö ja päivä.
Suomessa on oikeus lyhentää työaikaa ja jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin. Ei ole pitänyt vääntää. Mieskin oli aikoinaan (2005) lapsen kanssa kotona 5 kk, eikä uhattu potkuilla.
Mun ystävän mies oli 3 kk lapsen kanssa kotona. Kunnostasi töihin, niin työnantaja antoi seuraavana päivänä potkut. Vanhempainvapaan sijainen sai jäädä. Tapahtui 2018. Niin maailma muuttuu, Eskoseni.
Itse tiedän kolme naista, jotka ovat tulleet irtisanotuksi äitiysloman jälkeen ja sijainen on jäänyt. Laitontahan tämä on, mutta Suomessa on niin helppo irtisanoa ihmisiä.
Ketjua lukematta omalla kokemuksella näin kaksi alle 3,5v lasta, joita hoidettu 24/7 omalla panoksella synnäriltä asti. Tukiverkot satojen kilometrien päässä. Parit potkut ja lomat palaneet siinä samalla sekä asunnon myynti ja pari muuttoa. Päälle korona syrjäytyminen. Rankkaa? Miten jos olisi vielä erityislapset tai muuta rasitetta, en halua edes tietää. Onneksi ollut tarpeeksi romantisoitu ajatus perhe-elämästä ettei tiedostanut tätä rasitusta etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on myös yksi maailman tasa-arvoisimpia maita eli meillä on itsestäänselvää, että naiset eivät jää pois työelämästä. Jostain kumman syystä kotiäitivaltaisissa Euroopan maissa ei uuvuta, koska siellä on aikaa olla oman lapsen kanssa ihan eri tavalla kuin meillä.
Tuossa puhuttiin vanhemmista, ei äideistä. Mutta kun välttämättä haluat puhua juuri naisista, niin suomalainen äiti-ihminen näyttää jäävän kotiin EU-maiden keskiarvoa useammin. Ruotsalainen painaa töissä, eikä ahdista, samoin esim. Alankomaissa. Eli tilastojen perusteella kotiäitiys uuvuttaa, vanhemmuuden jakaminen ei.
https://ec.europa.eu/social/main.jsp?langId=en&catId=1196&newsId=2337&f…
Ruotsalainen tai vaikka belgialainen äiti tekee osa-aikatyötä, tilastoissahan ei näy se, ollaanko osa- vai kokoaikaisesti poissa lasten luota. Suomalainen äiti ei jää kotiin muita useammin, mutta meillä tilastointi tehdään kotihoidontukiperusteisesti eli sen mukaan, oletko hoitovapaalla vai et. Muualla työtön äiti tilastoidaan työttömäksi, meillä hän on usein hoitovapaalla.
Ei ole pelkkä tilastointiharha, ruotsalainen äiti ei jää koskaan kotiin kolmeksi vuodeksi, saati viidestä kymmeneen vuoteen useamman lapsen kanssa. Hän menee töihin noin vuoden päästä isän siirtyessä vapaalle ja kun toinen lapsi syntyy, vanhempi lapsi jää päiväkotiin, joten arki sujuu helpommin, äiti voi nukkua päivällä ja lapsi saa seuraa ja tekemistä. Ja kun kuopus on noin yksi, jää isä kotiin hänen kanssaan, kunnes nuorempikin menee puolen vuoden tai vuoden päästä päivähoitoon. Ja kun koulu alkaa, niin on aamu- ja iltapäivähoito, niin ei tarvitse lasten olla yksin kotona tai vanhempien panikoida yksin olevien lasten takia ja kiirehtiä kotiin. Lisäksi on myös mahdollisuus tehdä osa-aikaista ja sairaan lapsen hoidon, kuten joku jo mainitsi, maksaa vakuutuskassa ja työnantajalle vain ilmoitus (oman sairauden myötä on oikeus omalla ilmoituksella olla poissa viikon verran). Tämän takia ruotsalaiset ovat vähemmän uupuneita vanhempia.
Iso osa ruotsalaisvanhemmista tekee osa-aikatyötä vuosia.
Se mikä minua on vanhempana ehdottomasti eniten uuvuttanut on koulujen tila.
Meilläkään ei kahdeksaan (8) vuoteen ollut selvyyttä, mikä kouluista on ns lähikoulu.
Sisaruksia ei luvattu samaan kouluun.
Kaikki vaihtoehdot oli joko sulkemisuhan alla, homeisia tai muuten huonokuntoisia.
Eli käytännössä kukaan täällä ei laittanut mihinkään lähikouluun, vaan parempiin kouluihin keskustassa tms. Kuskaavat.
Neuvola muutti kauemmas.
Hammashoitola on keskitetty rakennuskompleksi työmaa-aluetta olevassa kaupunginosassa, edes teiniä ei saa lähettää sinne yksin.
Terveydenhoitoa ei saa. Käytännössä käymme vakuutusten turvin Töölössä.
Oiontaa ei saatu ollenkaan, maksoimme itse yksityisen.
Ja koko ajan, vuodesta 2007, kouluverkkoja on säädetty, ollaan istuttu varmaan jo tuhansia tunteja info-illoissa.
Onneksi meillä on matkaa lähimpäänkin kouluun 6 km. Lapsi saa koulukyydin eli seisoo portinpielessä klo 6:45 odottamassa taksia, joka vie koululle noin tuntia myöhemmin. Tuon ajan lapsi istuu autossa ja ajaa koulun ohi kahdesti...
Voi olla kiitollinen kun on noin hyvin nykyään. Kun minä olin nuori osalla lapsista oli koulumatka tuo ja kulkivat talvisin hiihtäen tai kävellen ja parempiosaisilla oli sulan kelin aikaan polkupyörä. Kukaan ei valittanut. Kyläkoululla maalla oli n 120 koululaista parhaimmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä ihmettele. Itsekin olen saanut lähisukulaisilta kommentteja kuten ”itsepä olet lapset hankkinut” sen sijaan, että olisi tarjottu vaikka apua, kun äiti itkee väsymystä.
No itsehän olet ne hankkinut, se on kylmä fakta. Päätöstä tehdessä tulisi miettiä myös ne ikävimmät skenaariot jossa olet yksin vastuussa kustakin jälkeläisestä, kuten kuuluukin. Kukin elää elämänsä omalla tavallaan. Sinä itsekkyydessäsi ne jälkikasvut hankit ja nyt mietit että nämä lähisukulaiset ovat itsekkäitä kun eivät auta. Ei, he vain elävät omaa elämäänsä heille sopivalla tavalla.
Suomalaiset mammat on turhan valittajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ihmettele. Itsekin olen saanut lähisukulaisilta kommentteja kuten ”itsepä olet lapset hankkinut” sen sijaan, että olisi tarjottu vaikka apua, kun äiti itkee väsymystä.
Mutta tottahan se on. Nykyään on niin paljon tietoa tarjolla, että kyllä se lasten väsyttävyys pitäisi olla jo selvillä etukäteen. Jokainen siis tekee ihan tietoisesti valinnan tehdä lapsia ja kärsiä se väsymys.
Itse valitsin toisin enkä lapsia ole hankkinut, enkä todellakaan ala myöskään muiden päinvastaisen valinnan seurauksia korjaamaan. En halunnut omien lasten hankaluuksia enkä todellakaan halua muiden lasten hankaluuksia kontolleni.
Eikä kukaan sitä varmastikkaan sinulta odota tai halua. Joka suvussa on tällaisia nuivia henkilöitä, kukaan tuskin pyytää heiltä mitään, koska tietää että haluavat keskittyä johonkin postimerkkien järjestelemiseen tai vastaavaan.
Jos minä haluan järjestellä niitä postimerkkejä enkä hoitaa muiden itse tekemiään lapsia, niin siihen minulla tosiaan on oikeus. Juuri siksi jätin lapset tekemättä ettei minun tarvitsisi hoitaa lapsia.
Ei siis pitäisi myöskään vihjailla kuinka lisääntyneitä pitäisi auttaa, kun he eivät jaksakaan itse vastata ihan omista valinnoistaan. Järjestäkööt lisääntyneet keskenään hoitorinkejä, kun kerran niin lapsista tykkäävät ja kuulema ovat niiiiin epäitsekkäitäkin.
En todellakaan sitä vihjaillut. Olet sitä ihmistyyppiä, jonka apua ei kaivata. Ei niitä lapsia ihan kelle tahansa ämpärinsankanaamalle haluta jättää.
Kenenkäs apua ne lisääntyneet sitten kaipaa? Jos toisten lisääntyneiden, niin miksi sitä ei sitten järjesty? Eihän suinkaan lisääntyneet pyhimykset voi itsekkäitä tai laiskoja olla auttamaan, eihän 😱?!
Ei kenenkään ulkopuolisen apua voi ottaa niin paljon vastaan, että se radikaalisti muuttaisi tilannetta. Ehkä jos lasten mummola on lähellä niin se olisi sellainen asia. Täytyy olla ihminen joka oikeasti haluaa viettää aikaa lasten kanssa, että määrällisesti apua tulisi niin paljon että vaikuttaisi. Tärkeimpänä asiana näkisin työelämän joustot, mitkä auttaisivat.
Miten paljon niitä joustoja oikein pitäisi olla? Jo nyt vanhempi saa olla lapsen kanssa kotona kolme VUOTTA, saa olla pois töistä sairastuneen lapsen takia, saa tehdä osa-aikatyötä pienen koululaisen kanssa (ja vaikka jatkuvasti kunhan sopii työnantajan kanssa), päivähoito on lähes ilmaista. Mitä ihmettä vielä puuttuu?
Olen asunut Ruotsissa nyt viitisen vuotta ja täällä nuo joustot nyt vaan oikeasti on joustoja. Työntekijällä on oikeus ilmoittaa että vähentää työaikaa ja oikeus ilmoittaa että jää sairaan lapsen kanssa kotiin. Suomessa tästä kaikesta pitää vääntää. Myös mies voi vain ilmoittaa pitävänsä hoitovapaata ilman että aletaan uhkailemaan potkuilla, kuten meille tehtiin Suomessa. Asenneilmapiiri on eri kuin yö ja päivä.
Suomessa on oikeus lyhentää työaikaa ja jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin. Ei ole pitänyt vääntää. Mieskin oli aikoinaan (2005) lapsen kanssa kotona 5 kk, eikä uhattu potkuilla.
Mun ystävän mies oli 3 kk lapsen kanssa kotona. Kunnostasi töihin, niin työnantaja antoi seuraavana päivänä potkut. Vanhempainvapaan sijainen sai jäädä. Tapahtui 2018. Niin maailma muuttuu, Eskoseni.
Itse tiedän kolme naista, jotka ovat tulleet irtisanotuksi äitiysloman jälkeen ja sijainen on jäänyt. Laitontahan tämä on, mutta Suomessa on niin helppo irtisanoa ihmisiä.
Itsekin tiedän naisia, joille on käynyt näin. Ja miehiä, joille työnantaja on ilmoittanut ettei mitään vanhempainvapaata pidetä tai muuten saa tulla seuraava tilalle. Ihan 2010-luvulla tapahtuneita nämäkin. Ole siinä sitten esimerkkinä muille, että pidät vanhempainvapaan ja saat potkut. Sitten saatkin pelätä toimentulosi puolesta ja et välttämättä heti työllistykään uudestaan (koska sinulla on pieniä lapsia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on myös yksi maailman tasa-arvoisimpia maita eli meillä on itsestäänselvää, että naiset eivät jää pois työelämästä. Jostain kumman syystä kotiäitivaltaisissa Euroopan maissa ei uuvuta, koska siellä on aikaa olla oman lapsen kanssa ihan eri tavalla kuin meillä.
Tuossa puhuttiin vanhemmista, ei äideistä. Mutta kun välttämättä haluat puhua juuri naisista, niin suomalainen äiti-ihminen näyttää jäävän kotiin EU-maiden keskiarvoa useammin. Ruotsalainen painaa töissä, eikä ahdista, samoin esim. Alankomaissa. Eli tilastojen perusteella kotiäitiys uuvuttaa, vanhemmuuden jakaminen ei.
https://ec.europa.eu/social/main.jsp?langId=en&catId=1196&newsId=2337&f…
Ruotsalainen tai vaikka belgialainen äiti tekee osa-aikatyötä, tilastoissahan ei näy se, ollaanko osa- vai kokoaikaisesti poissa lasten luota. Suomalainen äiti ei jää kotiin muita useammin, mutta meillä tilastointi tehdään kotihoidontukiperusteisesti eli sen mukaan, oletko hoitovapaalla vai et. Muualla työtön äiti tilastoidaan työttömäksi, meillä hän on usein hoitovapaalla.
Ei ole pelkkä tilastointiharha, ruotsalainen äiti ei jää koskaan kotiin kolmeksi vuodeksi, saati viidestä kymmeneen vuoteen useamman lapsen kanssa. Hän menee töihin noin vuoden päästä isän siirtyessä vapaalle ja kun toinen lapsi syntyy, vanhempi lapsi jää päiväkotiin, joten arki sujuu helpommin, äiti voi nukkua päivällä ja lapsi saa seuraa ja tekemistä. Ja kun kuopus on noin yksi, jää isä kotiin hänen kanssaan, kunnes nuorempikin menee puolen vuoden tai vuoden päästä päivähoitoon. Ja kun koulu alkaa, niin on aamu- ja iltapäivähoito, niin ei tarvitse lasten olla yksin kotona tai vanhempien panikoida yksin olevien lasten takia ja kiirehtiä kotiin. Lisäksi on myös mahdollisuus tehdä osa-aikaista ja sairaan lapsen hoidon, kuten joku jo mainitsi, maksaa vakuutuskassa ja työnantajalle vain ilmoitus (oman sairauden myötä on oikeus omalla ilmoituksella olla poissa viikon verran). Tämän takia ruotsalaiset ovat vähemmän uupuneita vanhempia.
Iso osa ruotsalaisvanhemmista tekee osa-aikatyötä vuosia.
Se mikä minua on vanhempana ehdottomasti eniten uuvuttanut on koulujen tila.
Meilläkään ei kahdeksaan (8) vuoteen ollut selvyyttä, mikä kouluista on ns lähikoulu.
Sisaruksia ei luvattu samaan kouluun.
Kaikki vaihtoehdot oli joko sulkemisuhan alla, homeisia tai muuten huonokuntoisia.
Eli käytännössä kukaan täällä ei laittanut mihinkään lähikouluun, vaan parempiin kouluihin keskustassa tms. Kuskaavat.
Neuvola muutti kauemmas.
Hammashoitola on keskitetty rakennuskompleksi työmaa-aluetta olevassa kaupunginosassa, edes teiniä ei saa lähettää sinne yksin.
Terveydenhoitoa ei saa. Käytännössä käymme vakuutusten turvin Töölössä.
Oiontaa ei saatu ollenkaan, maksoimme itse yksityisen.
Ja koko ajan, vuodesta 2007, kouluverkkoja on säädetty, ollaan istuttu varmaan jo tuhansia tunteja info-illoissa.
Onneksi meillä on matkaa lähimpäänkin kouluun 6 km. Lapsi saa koulukyydin eli seisoo portinpielessä klo 6:45 odottamassa taksia, joka vie koululle noin tuntia myöhemmin. Tuon ajan lapsi istuu autossa ja ajaa koulun ohi kahdesti...
Helsingissä saa vain bussikortin. Pane nyt kuusivuotias täällä itse kulkemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi hyvä syy olla hankkimatta kersoja. Tavallinenkin rlämä uuvuttaa, saati jos kakaroita nilkoissa kiljumassa. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Elämää kun suoritetaan, ihmiset uupuvat, oli kyse vanhemmuudesta, työelämästä, "tarpeeksi tasokkaasta" ja trendikkäästä asumisesta, instagramista jne... elämästä on tullut uuvuttavaa suorittamista. Minuus hukassa.
Jahas. Sekö on suorittamista että töissä on käytävä, kun ei sitä leipää muuten pöytään tule? Työn ja perheen yhdistelmä mua uuvuttaa, ei insta, ei trendikäs ja tasokas asuminen (kun ei ole instaa ja talokin on vanha, mutta mukava).
Kyllä mun syyttävä sormi osoittaa työnantajaa, joka vaatii jatkuvasti enemmän ja enemmän, mutta mitkään resurssit eivät samassa suhteessa kasva. Kun kotiin tulee jo valmiiksi kaikkensa antaneena ja vastassa on perhe, joka ottaa vielä omansa, niin kyllä siinä uupuu. Ja kun ei niitä muita helpompia töitä ole tyrkyllä asti, että tuosta noin vaan lähtisi vaihtamaan.
Sitten kun tähän yhtälöön vielä lisätään ikääntyneet omat vanhemmat, jotka sairastavat ja tarvitsevat apua samaan aikaan kun itsekin on elämäntilanteessa, jossa apu kyllä kelpaisi.
Mutta joo. Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että asia on tutkimuksella todettu. Minä olen uupunut vanhempi. Syynä tähän ovat suuret vastoinkäymiset elämässä sekä erityislapsen vanhemmuus.
Omat lapseni ovat syntyneet 1980-luvulla ja silloin lastenhoitoapua sai yleensä naapureilta ja muilta alueella asuvilta lapsiperheiltä. Isovanhemmat asuivat kaukana eikä heitä olisi voinut hyppyyttää satojen kilometrien päästä hoitamaan lapsenlapsiaan. Nykyisin isommat lapset ovat päiväkodissa äidin jäädessä äitiyslomalle ja luontevia tutustumisia muiden äitien kanssa ei enää synny. Ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta isommat lapset jäivät kotihoitoon samana päivänä kuin äidin äitiysloma alkoi ja sen vuoksi vietettiin paljon aikaa leikkipuistoissa ja taloyhtiöiden pihoilla, jotta lapsilla olisi kavereita. Siinä samalla sitten tutustui muihin äiteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työaikaa saa lyhentää lapsen syntymästä siihen saakka kun lapsi pääsee toiselta luokalta. Yllättävän vähän tätä oikeutta käytetään. Ehkä harrastuksia ja lomamatkoja arvostetaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Työaikaa saa lyhentää lapsen syntymästä siihen saakka kun lapsi pääsee toiselta luokalta. Yllättävän vähän tätä oikeutta käytetään. Ehkä harrastuksia ja lomamatkoja arvostetaan enemmän.
Se on tervemenoa urakehitykselle jos ensin olet puolitoista vuotta kotona ja sen jälkeen ilahdutat työnantajaasi ilmoittamalla, että teetkin vähemmän työtunteja seuraavat 6,5 vuotta. Tähän päälle poissaolot lapsen hoidon takia kun auttamattakin tulee olemaan sairaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työaikaa saa lyhentää lapsen syntymästä siihen saakka kun lapsi pääsee toiselta luokalta. Yllättävän vähän tätä oikeutta käytetään. Ehkä harrastuksia ja lomamatkoja arvostetaan enemmän.
Se on tervemenoa urakehitykselle jos ensin olet puolitoista vuotta kotona ja sen jälkeen ilahdutat työnantajaasi ilmoittamalla, että teetkin vähemmän työtunteja seuraavat 6,5 vuotta. Tähän päälle poissaolot lapsen hoidon takia kun auttamattakin tulee olemaan sairaana.
Sehän se uuvuttaa, kun yrittää saada kaiken ja olla kaikessa hyvä ilman apua.
Outoa, että otettiin noin yksilökeskeinen näkökulma jutussa. Ei ihmiset uuvu soseiden tekemiseen vaan siihen, että työn ja perheen yhdistäminen on Suomessa niin vaikeaa.
Muissa Pohjoismaissa pienten lasten vanhemmat tekee osa-aikatyötä. Suomessa se on harvinaista.
Olemme onnellinen, tasapainoinen ja hyvinvoiva ydinperhe ja lapsiperhe. Me emme saa ikinä mitään apua esimerkiksi sukulaisilta. Myös tukiverkoton lapsiperhe voi olla hyvä, tasapainoinen ja onnellinen perhe! Oma apu on paras apu!
Omat vanhemmat ovat jo kuolleet. Appivanhemmat eivät laita tikkua ristiin, vaan haluavat vain ns. "kuoria kermat päältä lapsenlapsista". Lapsenlapset kelpaavat, kun appivanhempien pitää kehuskella itseään kissanristiäisissä, sukujuhlissa tai muuten kiillottaa omaa julkisuuskuvaa. Anoppi ja appiukko eivät auta mitenkään. Päinvastoin - he yrittävät jopa haitata ja pilata lastenhoitoa ja lastenkasvatusta. Lastenhoitajiksi en ole appivanhempia halunnut enkä heitä lastenhoitajiksi pyydä. Hoidamme lapsemme itse. Pitäkööt tunkkinsa!
Tässä keskustelussa kyllä isät loistavat poissaolollaan. Missä he ovat? Omalla lapsellani ei ole setiä, tätejä tai kummeja auttamassa hoidossa, isovanhemmatkin jo ikäihmisiä, kun itsekin jo varttuneemmalla iällä lapsi saatiin, mutta hyvin ollaan jakseltu. Lapsi on kahden ihmisen projekti. Työt pitää jakaa. Toinen voi leikittää lasta ja toinen siivota, toinen kylvettää ja toinen sillä aikaa tekee ruuat. Vai onko täällä jotain suurperheitä, joissa lapsia on jonossa sinne kylpyynkin?