Päiväkodin ja koulun työntekijät! Lopettakaa äitienpäiväaskartelut!

Mielestäni äitien- ja isänpäiväaskartelut pitäisi ottaa kouluista ja päiväkodeista pois, toisella syyllä tosin. Kaikilla lapsilla ei ole molempia huoltajia elämässään mukana, ja tottakai siinä sitten tulee surullinen mieli, kun kaikki muut lapset intoilevat askarteluista ja itse ei voi tehdä kenellekään mitään.

MUTTA aloittajan mielipiteeseen vastaan, että turhat muovailuvahatötteröt voisi korvata jollakin muulla, kuten juurikin leivonnaisilla tai muulla vastaavalla, jotta hyllyt eivät täyttyisi pienestä tavarasta.

Tottakai arvostan lasten intoa ja heidän tekemiään askarteluja, niille ei tahdo enää löytyä tilaa.

Haistakaa pitkä paska!! Kaikki tunnevammaiset äidit! Kyllä saa hävetä teidän puolesta!!

Haistakaa pitkä paska!! Kaikki tunnevammaiset äidit! Kyllä saa hävetä teidän puolesta!!

Haistakaa pitkä paska!! Kaikki tunnevammaiset äidit! Kyllä saa hävetä teidän puolesta!!

Aivan. Mulla on viis lasta ja vanhimmat jo yli 20 vuotiaita ja asuvat omillaan. Ja mulle kaikista tärkeimmät lahjat on ne lasten tekemät päiväkoti ja kouluiässä. En halua mitään kaupan valmiskrääsää, vaan pienten lasten omin käsin tekemiä juttuja. Niissä säilyy tunnearvo :)

Haistakaa pitkä paska!! Kaikki tunnevammaiset äidit! Kyllä saa hävetä teidän puolesta!!

Haistakaa pitkä paska!! Kaikki tunnevammaiset äidit! Kyllä saa hävetä teidän puolesta!!

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 14:04"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:50"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:33"]

Arvostan lasten yritystä. En arvosta sitä, että päiväkodissa ei anneta kunnon mahdollisuutta tehdä jotakin hienoa tai yllättävää tai hauskaa tai innostavaa, vaan aikuisten mielikuvituksen puutteen vuoksi lapsi joutuu käyttämään aikaansa johonkin typerään. Oikeasti! Ei ole edes isompi vaiva, suunnittelee vain askartelun niin, että lapsi saa aikaiseksi jotain hienoa. Enkä puhu mistään designjutuista, mutta jos lapsi vaikka tekee korun, niin miksi ei sellaista jossa värit sopii yhteen? Tai jos huovuttaa isälle pannulapun, eikö voi katsoa, että tekee siitä niin ison, että sitä voi oikeasti käyttää ja auttaa niin, että huopuu oikeasti, ettei hajoa heti? Tällaisia juttuja.

[/quote]

No vihdoinkin joku ymmärsi! 

Nimenomaan, lapset voisivat sen saman innon ja taidon käyttää johonkin kestävämpään ja järkevämpään. Siitä vessapaperirullasta voi myös keksiä jotain hyödyllistä, jos se rulla on ainut askartelumateriaali. 

ap

[/quote]

Ja mistäs rahat kestävän käyttötuotteen materialin? Entäs lasten erilaiset taidot? Yksi osaa vaikka mitä, toinen ei välttämätä malta edes pitää minuuttia väripurkkia kädessään. Ryhmä työskentely pienten kanssa on ajoittain  haastavaa. Juu ja usein ne riitelevät värit siinä rannekorussa on lapsen itsensä valitsemia. Luovuudenhan siinä saa parhaiten tuhotuksi  jos ruvetaan neuvomaan pientä lasta väriharmoniasta ja siitä, että sopiiko mikäkin äidin lempihuivin kanssa.

[/quote]Aikuinenhan ne pöydälle laitettavat värit joka tapauksessa valitsee. Miksi ei siis valitse siihen pöydälle materiaaleja joiden värit eivät riitele keskenään? Miten paljon enemmän iloa lapsella on siitä "kaikki sekaisin ja hieno"-jutusta jonka saadessaan äiti kehuu luovuutta ja laittaa kaappiin kuin siitä jossa värit sopii yhteen ja äiti laittaa sen oikeasti töihin vuodenkin päästä?

[/quote]

Oletko kuullut sellaisesta seikasta kuin luovuuden ilo? Että lapsi ihan itse saa valita käyttämänsä värit ilman että aikuinen siihen puuttuu tylsine sopivuussääntöineen. Kyllä ne lapset sitten isompina varmaan antavat lahjoja joissa on sinua miellyttäviä harmonisia tarkoin harkittuja värisävyjä. On sulla ongelmat, pikkulapsen äitienpäivälahjan värisävyt riitelevät:DD

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:44"]Meil tänä vuonna tuli lapsen töhrimä saviruukku ja siinä kitukasvuinen orvokki.

[/quote]

Mä odotan ensi vuoden äitienpäivää, kun lapsi on silloin päivähoidossa ja saanen hänen itse tekemänsä kortin ja/tai muun lahjan. Yllä kertomasi lahja olisi ihaninta, mitä voisin toivoa. Itse muistan kuinka jännittävää ja tärkeää oli valmistella äitienpäivää lapsena. Kukkien kasvattaminen oli ihmeellisen hienoa. Ja voi sitä iloa ja ylpeyttä kun sain kitukasvuisenkin mustasilmäsusannan (joku tuon tyylinen taisi olla nimeltään) antaa äidille.

Minulle tuli itku, kun ajattelin, ettei joku voi arvostaa ja ottaa puhtaasti riemulla vastaan pikkuisten tekeleitä, olivatpa ne laatutietoisen äidin mielestä kuinka turhakkeita tahansa. Kukka ja sen saviruukku eivät tosi ole turhakkeita.

Kyllä Se "pelkkä savimöhkäle" on ihan yhtä hyvä lahja kuin joku käytännöllinen pannunalunen tms. Kaverin äidillä on edelleen kaverini tarhassa tekemä savi-äiti esillä kirjahyllyssä, vaikka kaverikin on jo melkein 30. Samoin minun äidillä on seinällä veljen tarhassa tekemä taulu, sellainen lasinalusen kokoinen, johon veli on piirtänyt mummolan. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin koko mummolaa ei enää ole, taulu on. Äidillä on myös minun tekemä kaulakoru (saviklöntti ja pätkä narua) kirjahyllyssä lapsuudenkuvani vieressä. Ei sillä ole oikeasti väliä mikä vessapaperihylsy Se lahja on, mutta muutaman kymmenen vuoden päästä Se on arvokas muisto.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:21"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:15"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:44"]

 Vain sen, että päiväkodissa ollaan helvetin takapajuisia, koska äidille saa valita vain nössöjä pastellivärejä (joita muuten inhoan).

[/quote]

Pitääpä jatkossa muistaa kysyä lapsen hoidonaloituskeskustelussa myös vanhempien lempivärit.

[/quote]Tarkoitukseni oli lähinnä sanoa, että en voi sietää sitä, että joku perhanan lähihoitaja aivopesee lapseni uskomaan, että väreillä on sukupuoli. Että vaaleanpunainen kuuluu tytöille ja sininen miehille. Perseestä.

[/quote]

Kylläpä annatkin itsestäsi sivistyneen ja fiksun kuvan. Noinko arvostat lähimmäisiäsi ja ihmisiä jotka hoitavat lastasi "joku perhanan lähihoitaja". Itse olen kiitollinen lasteni saamasta turvallisesta hoidosta jota nämä ns. perhanan lähihoitajat antavat lapsilleni. Ja hellyttäviä lahojakin olivat lapset taas askarrelleet.

Pieni vinkki, tulet onnellisemmaksi ihmiseksi jos kunnioitat muita ihmisiä. Kannattaa kokeilla.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:41"]Myönnän, että lapsista on kiva tehdä niitä ja niiden antaminen on tärkeää. Mutta eikö olisi kaikkien mielestä huomattavasti järkevämpää antaa jotain sellaista, jolla oikeasti tekee jotain? Kuten jotain syötävää? Tai kynttilöitä, jotka voi polttaa? Miksi sen pitää olla nimenomaan joku vessapaperirullaäiti, jolla ei oikeasti tee yhtään mitään? Laittaako joku sellaisia johonkin takanreunukselle? 

Tyynyliinoja en ole voinut käyttää ikinä, koska ne on painettu jollekin hirvittävän karhealle ja kovalle kankaalle, joka kutittaa. Ilmeisesti tälle alueelle on tilattu joskus vuosikymmeniksi samoja valkoisia tyynyliinoja, koska olen saanut jo kolme niitä eri päiväkodeista ja kouluista.

ap

[/quote]

No kuule, päiväkodeilla ja kouluilla ei ole rahaa! Opet kantaa askartelumateriaalit kotoaan hyvin suurilta osin.

Terveisin lto

Te ootte aivan kamalia!

Mun pikkusisko joka on 5 oli tehny ihan itse kaulakorun ja rannekorun. Ja joo ei ne ollu mitään 50€ maksavii kalliita koruja MUTTA olisittepa nähny sen onnistumisen ilon ja antamisen onnen ku se sai antaa ne äitille ja kun äiti viel laittaa ne kaulaan ja ranteeseen ja lähtee ylpeänä sukulaisille. (Tais laittaa kuvankin facebookkiin)

Etteks te ymmärrä et kun pienet tekee näitä ni ne tekee niitä ihan onnessaan ja eikä jaksais oottaa et äitu näkee mut onneks joidenki äidit arvostaa niitä vielä....!

Mut nykyajan kukkahattu tädithän ei voi edes kiittää vaan heittää ne heti roskiin. Miettikää vähän oikeesti....

Ei meillä vaan oo heitetty näitä "muodottomia savimökkyjä" pois vaan itseasiassa yks mun tekemä on kirjahyllyssä kaikkien nähtävillä.

Yrittäkää edes arvostaa niitä mitä saatte! Ja olkaa kiitollisia et teille tehdään edes mitään ku ette edes ansaitsisi niitä!

Terv. Vain 14 tyttö jonka äiti osaa arvostaa lasten tekemiä savimöykkyjäkin.

JA HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE IHANILLE ÄIDEILLE JOTKA ARVOSTAA LASTEN TEKEMIÄ ASIOITA! ♡♡♡♡

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:21"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:15"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:44"]

 Vain sen, että päiväkodissa ollaan helvetin takapajuisia, koska äidille saa valita vain nössöjä pastellivärejä (joita muuten inhoan).

[/quote]

Pitääpä jatkossa muistaa kysyä lapsen hoidonaloituskeskustelussa myös vanhempien lempivärit.

[/quote]Tarkoitukseni oli lähinnä sanoa, että en voi sietää sitä, että joku perhanan lähihoitaja aivopesee lapseni uskomaan, että väreillä on sukupuoli. Että vaaleanpunainen kuuluu tytöille ja sininen miehille. Perseestä.

[/quote]

No meillä lapset saavat itse valita värit kaikista tarjolla olevista. Ja tarjolla on kaikkea mitä varastossa sillä hetkellä on.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 14:03"] Eskarin isänpäiväaskartelu oli hämmentävä.: 15cm pätkä jotain lankkua ja siihen kapealle pitkälle sivulle kiinnitetty pyykkipoika. Ei päästy selvyyteen, mikä se käyttötarkoitus olis, onneks mun fiksu mies tajus, että voi hyödyntää sitä eläimiä täyttäessään, jos tarvii painoa, että saa jonkin osan haluamaansa muotoon...

[/quote] kuulostaa muistilapputelineeltä!

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 14:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:50"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:33"]

Arvostan lasten yritystä. En arvosta sitä, että päiväkodissa ei anneta kunnon mahdollisuutta tehdä jotakin hienoa tai yllättävää tai hauskaa tai innostavaa, vaan aikuisten mielikuvituksen puutteen vuoksi lapsi joutuu käyttämään aikaansa johonkin typerään. Oikeasti! Ei ole edes isompi vaiva, suunnittelee vain askartelun niin, että lapsi saa aikaiseksi jotain hienoa. Enkä puhu mistään designjutuista, mutta jos lapsi vaikka tekee korun, niin miksi ei sellaista jossa värit sopii yhteen? Tai jos huovuttaa isälle pannulapun, eikö voi katsoa, että tekee siitä niin ison, että sitä voi oikeasti käyttää ja auttaa niin, että huopuu oikeasti, ettei hajoa heti? Tällaisia juttuja.

[/quote]

No vihdoinkin joku ymmärsi! 

Nimenomaan, lapset voisivat sen saman innon ja taidon käyttää johonkin kestävämpään ja järkevämpään. Siitä vessapaperirullasta voi myös keksiä jotain hyödyllistä, jos se rulla on ainut askartelumateriaali. 

ap

[/quote]

Ja mistäs rahat kestävän käyttötuotteen materialin? Entäs lasten erilaiset taidot? Yksi osaa vaikka mitä, toinen ei välttämätä malta edes pitää minuuttia väripurkkia kädessään. Ryhmä työskentely pienten kanssa on ajoittain  haastavaa. Juu ja usein ne riitelevät värit siinä rannekorussa on lapsen itsensä valitsemia. Luovuudenhan siinä saa parhaiten tuhotuksi  jos ruvetaan neuvomaan pientä lasta väriharmoniasta ja siitä, että sopiiko mikäkin äidin lempihuivin kanssa.

[/quote]Aikuinenhan ne pöydälle laitettavat värit joka tapauksessa valitsee. Miksi ei siis valitse siihen pöydälle materiaaleja joiden värit eivät riitele keskenään? Miten paljon enemmän iloa lapsella on siitä "kaikki sekaisin ja hieno"-jutusta jonka saadessaan äiti kehuu luovuutta ja laittaa kaappiin kuin siitä jossa värit sopii yhteen ja äiti laittaa sen oikeasti töihin vuodenkin päästä?

[/quote]

arvaapas nauretaanko tälle huomenna työpaikalla. Esimiehelle lähti jo linkki, että laittaa meidät kaikki värisilmä-kurssille, ettei vaan joku onneton meistä nosta esille riiteleviä väriyhdistelmiä. Ehkä meidän päiväkodista kielletään kaikki rumat värit. Ne altistaa lapset huonolle maulle. Luovuushan on sitä paitsi yliarvostettua. Pääasia, etä kaikki "mätsää" :D :D

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:28"]Mitä ihmeen iloa on oikeasti jostain hirvittävästä krääsästä, jolla ei tee yhtään mitään? Se pitää ottaa vastaan, koska lapsi on sen tehnyt ja sitä ei voi heittää "tunnesyistä" poiskaan. On sitten varasto täynnä kaikenlaisia vessapaperihärpäkkeitä, makaronista tehtyjä kaulakoruja, muodottomia savimöhkäleitä, säkkikankaasta tehtyjä "laukkuja" tai tyynyliinoja, joita ei oikeasti voi käyttää.

En haluaisi yhtään mitään äitienpäivälahjaa. Parasta olisi, kun toivottaisivat vain hyvää äitienpäivää. Enimmillään joku kortti, mutta ei yhtään mitään karmeaa askartelua sen lisäksi.

[/quote]

"Hirvittävää krääsää, jolla ei tee mitään", "karmeaa askartelua"

Hei, nuo ovat lapsesi sinulle rakkaudella tekemiä lahjoja. Olet aikuinen joten mietipä asennettasi vähän, se kuulostaa murrosikäisen lapsen kiukuttelulta.

Yhyy ja nyyh, mun äitienpäivä on pilalla, lapset antoivat aamulla lahjaksi vessapaperirullasta tehdyn jonkun ihme härpäkkeen. Siinä oli räikeät toisiinsa sopimattomat värit ja muutenkin ihan epämääräisen näköinen. Olivat vielä ylpeän näköisiä antaessaan sen. Voi vittu niitä päiväkodin perhanan lähihoitajia kun eivät tajua millään että mä haluun hyödyllisiä äitienpäivälahjoja, sellaisia jotka ovat hyödyllisiä ja joita kehtaa laittaa esille. Niissä olisi hyvä olla sentään toisiinsa sopivat värit noin vähimmäisvaatimuksena.

Lopettakaa Se askartelu siellä päiväkodeissa, mä en enää kestä ja pää hajoaa, pilaatte joka vuosi mun äitienpäivän, juhannuksen ja joulun. Ja ukolta isänpäivän. Onks nyt hyvä mieli häh??

Mielestäni voivat askarrella mitä haluavat. Voihan ne hävittää, jos ei halua säilyttää. Pitäisi kuitenkin muistaa, että monesti ryhmissä on sellaisiakin lapsia, joiden perhe on rikkonainen tms. Masentavaa alkaa tehdä korttia äidille tai isälle, joka ei ole elämässä mukana tai tuottaa muuten tuskaa ajatella, jos on kuollut tai ei ole ikinä nähnyt. Eikä sitä korvaa lässytys, että tee kortti mummolle, ukille tai jollekin tädille tai sedälle, leikki-äidille ja leikki-isälle...

Itse olen aina pitänyt jopa normaalina sitä, että vanhemmat eivät arvosta niitä päiväkodissa ja koulussa tehtyjä lahjoja. Aina tuli vain pettynyt "kiitos".