Päiväkodin ja koulun työntekijät! Lopettakaa äitienpäiväaskartelut!

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:50"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:38"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:33"]

..tai ne "kravatit", joita isät saavat isänpäivälahjaksi.. Lapset sitten itkevät, kun isi ei koskaan laita sitä päiväkodissa tussilla väritettyä kravattia töihin.

[/quote]

No miksei isä joskus laita sitä kravattia töihin lähtiessään. Voihan se vaihtaa oikeaan kravattiin samalla kun ottaa ulkotakin pois.

[/quote]

Ja miksei voi muka olla töissäkin se kraka kaulassa? Kyllä muillakin on lapsia ja ainakin mulle on ihan se ja sama vaikka työkaverilla olisi futiskengät kaulassaan, kunhan työnsä hoitaa.

[/quote]

No kyllä mä ymmärrän sen, ettei kaikilla työpaikoilla voi olla mikään tussilla väritetty kraka kaulassa, ja vaikka voisikin olla niin saa kai miehelläkin joku tyyli isyydestään huolimatta pysyä? Että ei nyt töihin niitä lasten askarteluja tarvitse raahata vaan sitä kravattia voi pitäö vaikka isänpäivänä kotona.

[/quote]

Ei niitä ole pakko raahata minnekään, mutta sen VOI tehdä jos haluaa lastaan ilahduttaa. Ainakin työpaikoille, jossa on AIKUISIA töissä, ei teinivaiheilijoita. Tyylikin on niin kelluva käsite, ei minua kauheasti kiehdo kollegan ylenmäärin käyttämä mikälie-hajuste, joka jää käytävään leijumaan vartiksi miehen jo kadottua, toisella reppanalla on aina himpun verran liian lyhyet ja tiukat housut jalassa, mutta ne on kai hyväksyttävä. Ne nyt on vaan sellaisia, eikä niihin löydy edes järkevää selitystä, kuten dinokuvitetulle krakalle löytyy "Mitäs pidätte, poikani teki sen isänpäivälahjaksi ja lupasin sitä välillä käyttää?" Tai makaroonirannekoru "Katsokaa, kun nelivuotiaani on itse tehnyt, oli niin ihanan touhuissaan ja iloinen, kun antoi sen. Tulee ihan vieläkin hymy, kun vilkaisen korua ja muistan tyttäreni ilmeen".

Ja jos nyt on menossa kiinalasiten kanssa korkean tason kokoukseen, niin silloin voi käyttää sitä kuuluisaa omaa järkeään.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:46"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:42"]

Käsittämättömiä äitejä. En ole ikinä hulluimmissa kuvitelmissakaan ajatellut, että joku äiti voisi kokea lasten tekemän lahjan negatiivisena asiana. Ne lapset oikeasti tekevät ne innoissaan sinulle täynnä antamisen iloa.

Melkein tekisi mieleni yhtyä tuohon jonkun heittämään kommenttiin ettei joidenkin vaan pitäisi olla äitejä.

[/quote]

Missä teillä olisi se savimöhkäle esillä, jossa on hammastikkuja ja nappeja upotettuna? Haluaisin tietää.

[/quote]

En ole se jolta kysyit, mutta meillä niitä on tv-tasolla kasvin vieressä.

[/quote]meillä takan reunalla

Älkää odottako arvostusta kanssaihmisiltä, jos ette itse arvosta omien lastenne tekemiä lahjoja. Ne vessapaperihylsyt voivat pienen silmissä näyttää ihan mahtavilta ja hän on käyttänyt siihen aikaa ja viitseliäisyyttä.

t. Makaronit kaulassa ja työhuoneessa hylly lasten taidenäyttelylle (niin helppoa se on!)

Huh huh. Tuo ap:n asenne on yksi syy siihen miksi en aio ikinä itse alkaa äidiksi. Ajattelisin nimittäin samalla tavalla. Samanaikaisesti osaan kuitenkin samaistua myös siihen lapsen sielunmaisemaan - miten kamalalta tuollainen asenne omalta äidiltä tuntuisi. En haluaisi aiheuttaa kenellekään sellaista oloa.

Miksi edes olet hankkinut lapsia? :(

Juttelin juuri eile. 5-vuotiaan pojan yksinhuoltajaäidin kanssa, ja hän oli sitä mieltä että on aivan ihanaa, että niitäaskarteluja tehdään. Tämän nuoren äidin elämässä hänen poikansa on tärkeintä mitä hänellä on. Ei hänelle kukaan tekisi mitään äitienpäiväyllätystä, ellei pojan päiväkodissa tehtäisi.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:35"]

Ihme alapeukuttajia täällä. Varmaan te siis käytätte niitä makaronikoruja jossain? Ja lähdette shoppailemaan säkkikangaslaukkuinenne? Mä tungen ne heti varastoon säilöön ja sinne jääkööt.

ap

[/quote]

Alapeukuttajien aatelia vastaa: Aika tiukkapipoinen pitää olla, että ajattelee, että lasten askarteluista pitäisi olla hirveästi hyötyä. Itse ajattelen niin, että lapsi tykkää askarrella ja samalla ajattelee äitiä, jolle juttua tekee. Voin kuvitella sen innostuksen, jolla askartelu syntyy. Äidin roolina on sitten jatkaa tuota iloa lahjan saadessaan. Kuinka monta turhaa asiaa äiti on ostanut kaupasta, montako täysin käyttämäntä vaatetta on sullonut kaappien hyllyille jne. Ja sitten viitsii valittaa, että lapsi askartelee jotain ei niin hyödyllistä. Leikki on lasten työtä. Askartelemalla lapsi oppii monia asioita. Sekin yksin riittää syyksi  askarrella. Nyt vain sattuu olemaan äiteinpäivä. Jotenkin ajattelen niinkin, että äiteinpäivä ei ole vain äideille, vaan se on myös lapsille. 

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:44"]

 Vain sen, että päiväkodissa ollaan helvetin takapajuisia, koska äidille saa valita vain nössöjä pastellivärejä (joita muuten inhoan).

[/quote]

Pitääpä jatkossa muistaa kysyä lapsen hoidonaloituskeskustelussa myös vanhempien lempivärit.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:36"]No ei varmana lopeteta! Keksitään vaan vieläkin suurempia,rumempia ja epäkäytännöllisempiä lahjoja joka vuosi ihan vaan teidän äitien kiusaksi.

Lapsetkaan ei halua niitä tehdä eikä teille niitä antaa, mutta pakotetaan ne hommiin että saadaan tehtyä teille enemmän kiusaa.

Oikeasti kehtaatkin haukkua niitä töitä. Lapset vääntää niitä ihan innoissaan ja odottaa monta päivää että saa antaa sen kortin ja kummallisen savimöhkäleen sinulle. Kyselevät opeilta että mihin kannattaa kotona lahja piilottaa ettei vaan mene äidiltä yllätys pilalle.

Ne on lapsille tärkeitä juttuja. Arvosta sitä.

[/quote]

Mä aloin itkemään kun luin tämän :') (oon raskaana, sekin saattaa vaikuttaa). Mulla ainakin aamulla tytär antoi maailman ylpeimpänä oma tekemän kortin ja kaulakorun, ja nyt lähden tämä koru kaulassa äitienpäivävierailulle, ja myöskin ylpeänä :)

Sinä ap plus pari muuta, olette kylmiä ihmisiä. Minä minä minä-ajattelu loistaa kauas.

[/quote]

Täällä sama reaktio. Johtunee varmaan osin myös raskaudesta. :) Mutta kyllä on ollut julmaa kommentointia joiltakin. Toivon todella, että teidän lapsenne ei saa koskaan tietää, miten vähän arvostatte heidän tekemisiään.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:15"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:44"]

 Vain sen, että päiväkodissa ollaan helvetin takapajuisia, koska äidille saa valita vain nössöjä pastellivärejä (joita muuten inhoan).

[/quote]

Pitääpä jatkossa muistaa kysyä lapsen hoidonaloituskeskustelussa myös vanhempien lempivärit.

[/quote]Tarkoitukseni oli lähinnä sanoa, että en voi sietää sitä, että joku perhanan lähihoitaja aivopesee lapseni uskomaan, että väreillä on sukupuoli. Että vaaleanpunainen kuuluu tytöille ja sininen miehille. Perseestä.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:21"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:15"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:44"]

 Vain sen, että päiväkodissa ollaan helvetin takapajuisia, koska äidille saa valita vain nössöjä pastellivärejä (joita muuten inhoan).

[/quote]

Pitääpä jatkossa muistaa kysyä lapsen hoidonaloituskeskustelussa myös vanhempien lempivärit.

[/quote]Tarkoitukseni oli lähinnä sanoa, että en voi sietää sitä, että joku perhanan lähihoitaja aivopesee lapseni uskomaan, että väreillä on sukupuoli. Että vaaleanpunainen kuuluu tytöille ja sininen miehille. Perseestä.

[/quote]

Onko asia eri jos sanoja on lastentarhaope tai vaikka lääketieteen tohtori?

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:15"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:44"]

 Vain sen, että päiväkodissa ollaan helvetin takapajuisia, koska äidille saa valita vain nössöjä pastellivärejä (joita muuten inhoan).

[/quote]

Pitääpä jatkossa muistaa kysyä lapsen hoidonaloituskeskustelussa myös vanhempien lempivärit.

[/quote]Tarkoitukseni oli lähinnä sanoa, että en voi sietää sitä, että joku perhanan lähihoitaja aivopesee lapseni uskomaan, että väreillä on sukupuoli. Että vaaleanpunainen kuuluu tytöille ja sininen miehille. Perseestä.

[/quote]

No pyydä kotona sinistä niin että raikaa.. On hirvee ongelma.

Ihan kauheita vanhempia täällä. Mä muistan antaneeni isänpäivälahjan pienenä ja itkin salaa kuukausitolkulla, kun se tuhahtaen katsoi savikimpaletta (joka esitti isäkarhua) ja kysyi, että mikäs tääs on olevinaan? En koskaan enää antanut sille tekemiäni lahjoja, vaan heitin ne suoraan roskiin. Muistan juurikin tuon täälllä kuvatun tekemisen ilon ja odottamisen ja voi mikä pettymys se olikaan.

Omien lasteni taiteet olen kerännyt seinähyllylle, joka ajaa gallerian virkaa. Vuosien myötä siitä on itseasiassa tullut hemmetin hieno, jota vieraatkin jää ihmettelemään. Muutama on myös kopioinut idean ja kaivanut komerosta lastensa taideteokset. Ja ihanaa, kun nyt jo melkein teini-ikäiset lapseni ovat otettuja edelleen tästä esille panosta, vaikkakin naurahtelevat joskus töittensä kömpelyylle.

Minulla on vammainen lapsi, joka ei pysty tekemään itse mitään askarteluja eikä ymmärrä antamisen iloa. Jos olisi vammaton, niin iloinen olisin itse tehdystä lahjoista. Vaikka toisaalta ihan yhtä iloinen olen lapsesta sellaisena kuin hän on! Halaus on ihan yhtä hyvä "lahja". Mutta siis, tuo lahjoista valittaminen tuntuu aikamoiselta nirsoilulta kun tästä näkökulmasta katsoo :).

Voi surunpäivä, tämä äitienpäivä - olisit halunnut timanttisormuksen!! Pienet sormet näpertelevät, koskettelevat, toimivat erikseen ja yhdessä - ja piuhat aivopuoliskojen välillä kehittyvät ja lisääntyvät. Motivaationa ja koskettelupelon voittamisena toimii oma äiti, askarteluun liittyy positiivisia tuntemuksia. Lapsihan ei ole syntyessään valmis; hän kasvaa ja kehittyy ja kehittää itseään.

Monipuolinen askartelu kehittää kognitiivisia taitoja ja luovuutta. Tärkeämpää kun saman asian monotooninen toistaminen on monipuolinen käsienkäyttö. Iloista äitienpäivää!!  Kysy lapseltasi miltä askartelu tuntui ja jos koskettelu oli kurjaa jatka tämän krääsän väsäämistä kotona muovaillen , liimaten, leipoen... ja kannustaen.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:28"]Mitä ihmeen iloa on oikeasti jostain hirvittävästä krääsästä, jolla ei tee yhtään mitään? Se pitää ottaa vastaan, koska lapsi on sen tehnyt ja sitä ei voi heittää "tunnesyistä" poiskaan. On sitten varasto täynnä kaikenlaisia vessapaperihärpäkkeitä, makaronista tehtyjä kaulakoruja, muodottomia savimöhkäleitä, säkkikankaasta tehtyjä "laukkuja" tai tyynyliinoja, joita ei oikeasti voi käyttää.

En haluaisi yhtään mitään äitienpäivälahjaa. Parasta olisi, kun toivottaisivat vain hyvää äitienpäivää. Enimmillään joku kortti, mutta ei yhtään mitään karmeaa askartelua sen lisäksi.

[/quote]Samaa mieltä! Jos teette jotain, tehkää kunnolla! Joku hyvä idea, kunnon toteutus, ei mitään karmivaa vessapaperirullahirvitystä otsikolla "ihan itte tehty". Eikö sen teidän toiminnan pitäisi olla kasvatuksellisesti merkittävää ja opettavaa? Mitä mun 5v oppii siitä, että ilman ohjeita liimaa violetin sydämen pinkkiin kartonkiin ja kirjoittaa mallista Onnea? Vain sen, että päiväkodissa ollaan helvetin takapajuisia, koska äidille saa valita vain nössöjä pastellivärejä (joita muuten inhoan).

[/quote]

Onko lämpöä? Aamujuice juomatta?

Mä ainakin tykkään kun saan lapsen tekemän lahjan. Ja jotkut niistä säästän laatikkoon mihin kerään lapselle muistoja elämän varrelta. Siellä on lapsen ensihaalari, ensi kengät, ensi body jne.. ensimmäisiä piirrustuksia ja joitakin töitä mitä tehnyt ja valokuvia. Tarkoitus antaa lapselle sitte kun on vanhempi. Ite olisin ainakin halunnut että mulla olis jotain lapsuuden muistoja mutta ei oo mitään kun kaikki heitettiin aina roskiin tai annettin pois :( 

Hyvää äitienpäivää vaan, lahjasta huolimatta!! ;) ;)  arvostakoot sitä kuka tykkää... 

Arvostan lasten yritystä. En arvosta sitä, että päiväkodissa ei anneta kunnon mahdollisuutta tehdä jotakin hienoa tai yllättävää tai hauskaa tai innostavaa, vaan aikuisten mielikuvituksen puutteen vuoksi lapsi joutuu käyttämään aikaansa johonkin typerään. Oikeasti! Ei ole edes isompi vaiva, suunnittelee vain askartelun niin, että lapsi saa aikaiseksi jotain hienoa. Enkä puhu mistään designjutuista, mutta jos lapsi vaikka tekee korun, niin miksi ei sellaista jossa värit sopii yhteen? Tai jos huovuttaa isälle pannulapun, eikö voi katsoa, että tekee siitä niin ison, että sitä voi oikeasti käyttää ja auttaa niin, että huopuu oikeasti, ettei hajoa heti? Tällaisia juttuja.

Jos nyt vielä kerran vääntäisin rautalangasta asiani: Minusta on kurjaa, että lapsi käyttää paljon aikaa sellaiseen, jolla ei yksinkertaisesti tee yhtään mitään. Saman ajan ja vaivan voisi käyttää johonkin hyödylliseen, josta olisi aitoa, oikeaa iloa pidemmäksi aikaa. Tällaisia voisi olla juuri ne hyödynnettävät asiat, kuten sen kokoiset pannunaluset, joita voi oikeasti käyttää (ei 5x5cm) tai juuri tuollaiset itse kasvatetut kukat tai yrtit. 

Pienetkin lapset osaavat tehdä vaikka mitä. Miksi se taito ja into pitää käyttää siihen, että muovaillaan savesta möhkäle, johon tungetaan kaikenlaista roskaa? 

Tottakai ilostun lasten tekeleistä, mutta oikeasti harmittaa tunkea ne joka vuosi varastoon. Lasten tekemät kangaskassit ovat olleet niin heikkoa tekoa, että siitä menisi maitopurkki heti kaupassa läpi. En ole sellaisessa työssä, jossa voisin laittaa lasten töitä esille jollekin hyllylle. En myöskään voi käyttää makaronikoruja töissä. Toki voin pari päivää käyttää niitä kotona, mutta kuivat makaronit ovat aika raapivia iholla. 

Askartelutaitoja voi kehittää niin monella tavalla. Miksi se into ja taito siis pitää kohdistaa johonkin vessapaperirullaan?

ap

Todella surullista kuultavaa! Kasva aikuiseksi..toivottavasti et ole lapsellesi näyttänyt pettymystä/tuohtumustasi ja sitä,ettet arvosta hänen lahjaa..lapsi on sen sulle itse valmistanut..vaikkakin idea on tullut hoitotädiltä jne..häpeä! Toivottelee kolmen onnellinen äiti..