Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin ja koulun työntekijät! Lopettakaa äitienpäiväaskartelut!
11.05.2014 |
Mitä ihmeen iloa on oikeasti jostain hirvittävästä krääsästä, jolla ei tee yhtään mitään? Se pitää ottaa vastaan, koska lapsi on sen tehnyt ja sitä ei voi heittää "tunnesyistä" poiskaan. On sitten varasto täynnä kaikenlaisia vessapaperihärpäkkeitä, makaronista tehtyjä kaulakoruja, muodottomia savimöhkäleitä, säkkikankaasta tehtyjä "laukkuja" tai tyynyliinoja, joita ei oikeasti voi käyttää.
En haluaisi yhtään mitään äitienpäivälahjaa. Parasta olisi, kun toivottaisivat vain hyvää äitienpäivää. Enimmillään joku kortti, mutta ei yhtään mitään karmeaa askartelua sen lisäksi.
Kommentit (186)
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:33"]
Arvostan lasten yritystä. En arvosta sitä, että päiväkodissa ei anneta kunnon mahdollisuutta tehdä jotakin hienoa tai yllättävää tai hauskaa tai innostavaa, vaan aikuisten mielikuvituksen puutteen vuoksi lapsi joutuu käyttämään aikaansa johonkin typerään. Oikeasti! Ei ole edes isompi vaiva, suunnittelee vain askartelun niin, että lapsi saa aikaiseksi jotain hienoa. Enkä puhu mistään designjutuista, mutta jos lapsi vaikka tekee korun, niin miksi ei sellaista jossa värit sopii yhteen? Tai jos huovuttaa isälle pannulapun, eikö voi katsoa, että tekee siitä niin ison, että sitä voi oikeasti käyttää ja auttaa niin, että huopuu oikeasti, ettei hajoa heti? Tällaisia juttuja.
[/quote]
No vihdoinkin joku ymmärsi!
Nimenomaan, lapset voisivat sen saman innon ja taidon käyttää johonkin kestävämpään ja järkevämpään. Siitä vessapaperirullasta voi myös keksiä jotain hyödyllistä, jos se rulla on ainut askartelumateriaali.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:37"]Jos nyt vielä kerran vääntäisin rautalangasta asiani: Minusta on kurjaa, että lapsi käyttää paljon aikaa sellaiseen, jolla ei yksinkertaisesti tee yhtään mitään. Saman ajan ja vaivan voisi käyttää johonkin hyödylliseen, josta olisi aitoa, oikeaa iloa pidemmäksi aikaa. Tällaisia voisi olla juuri ne hyödynnettävät asiat, kuten sen kokoiset pannunaluset, joita voi oikeasti käyttää (ei 5x5cm) tai juuri tuollaiset itse kasvatetut kukat tai yrtit.
Pienetkin lapset osaavat tehdä vaikka mitä. Miksi se taito ja into pitää käyttää siihen, että muovaillaan savesta möhkäle, johon tungetaan kaikenlaista roskaa?
Tottakai ilostun lasten tekeleistä, mutta oikeasti harmittaa tunkea ne joka vuosi varastoon. Lasten tekemät kangaskassit ovat olleet niin heikkoa tekoa, että siitä menisi maitopurkki heti kaupassa läpi. En ole sellaisessa työssä, jossa voisin laittaa lasten töitä esille jollekin hyllylle. En myöskään voi käyttää makaronikoruja töissä. Toki voin pari päivää käyttää niitä kotona, mutta kuivat makaronit ovat aika raapivia iholla.
Askartelutaitoja voi kehittää niin monella tavalla. Miksi se into ja taito siis pitää kohdistaa johonkin vessapaperirullaan?
ap
[/quote]
Me olemme koittaneet vääntää sinulle ja kaltaisillesi ratakiskosta, että joskus tavaroilla on muutakin kuin käyttöarvoa. Niille savimöhkäleille, kun niitä nyt kerran siunaantuu, voi perustaa vaikkapa oman taidegallerian jollekin seinälle. Mieti miten hienolta se tuntuu lapsista. Näet nyt ongelmia siellä missä niitä ei oikeasti edes ole: asia minkä näet hankalana, on lapsen rakkaudenosoitus. Kannattaisiko muuttaa asennetta?
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:44"]Meil tänä vuonna tuli lapsen töhrimä saviruukku ja siinä kitukasvuinen orvokki.
[/quote]Niin minullekin, olin kyllä iloinen siitä, että sen sain. Tyttö on alle 3v. Asutteko tekin Haapaniemesssä?
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:33"]
Arvostan lasten yritystä. En arvosta sitä, että päiväkodissa ei anneta kunnon mahdollisuutta tehdä jotakin hienoa tai yllättävää tai hauskaa tai innostavaa, vaan aikuisten mielikuvituksen puutteen vuoksi lapsi joutuu käyttämään aikaansa johonkin typerään. Oikeasti! Ei ole edes isompi vaiva, suunnittelee vain askartelun niin, että lapsi saa aikaiseksi jotain hienoa. Enkä puhu mistään designjutuista, mutta jos lapsi vaikka tekee korun, niin miksi ei sellaista jossa värit sopii yhteen? Tai jos huovuttaa isälle pannulapun, eikö voi katsoa, että tekee siitä niin ison, että sitä voi oikeasti käyttää ja auttaa niin, että huopuu oikeasti, ettei hajoa heti? Tällaisia juttuja.
[/quote]
No vihdoinkin joku ymmärsi!
Nimenomaan, lapset voisivat sen saman innon ja taidon käyttää johonkin kestävämpään ja järkevämpään. Siitä vessapaperirullasta voi myös keksiä jotain hyödyllistä, jos se rulla on ainut askartelumateriaali.
ap
[/quote]
Ja mistäs rahat kestävän käyttötuotteen materialin? Entäs lasten erilaiset taidot? Yksi osaa vaikka mitä, toinen ei välttämätä malta edes pitää minuuttia väripurkkia kädessään. Ryhmä työskentely pienten kanssa on ajoittain haastavaa. Juu ja usein ne riitelevät värit siinä rannekorussa on lapsen itsensä valitsemia. Luovuudenhan siinä saa parhaiten tuhotuksi jos ruvetaan neuvomaan pientä lasta väriharmoniasta ja siitä, että sopiiko mikäkin äidin lempihuivin kanssa.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:46"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:42"]
Käsittämättömiä äitejä. En ole ikinä hulluimmissa kuvitelmissakaan ajatellut, että joku äiti voisi kokea lasten tekemän lahjan negatiivisena asiana. Ne lapset oikeasti tekevät ne innoissaan sinulle täynnä antamisen iloa.
Melkein tekisi mieleni yhtyä tuohon jonkun heittämään kommenttiin ettei joidenkin vaan pitäisi olla äitejä.
[/quote]
Missä teillä olisi se savimöhkäle esillä, jossa on hammastikkuja ja nappeja upotettuna? Haluaisin tietää.
[/quote]Takan reunuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:37"]
Jos nyt vielä kerran vääntäisin rautalangasta asiani: Minusta on kurjaa, että lapsi käyttää paljon aikaa sellaiseen, jolla ei yksinkertaisesti tee yhtään mitään. Saman ajan ja vaivan voisi käyttää johonkin hyödylliseen, josta olisi aitoa, oikeaa iloa pidemmäksi aikaa. Tällaisia voisi olla juuri ne hyödynnettävät asiat, kuten sen kokoiset pannunaluset, joita voi oikeasti käyttää (ei 5x5cm) tai juuri tuollaiset itse kasvatetut kukat tai yrtit.
Pienetkin lapset osaavat tehdä vaikka mitä. Miksi se taito ja into pitää käyttää siihen, että muovaillaan savesta möhkäle, johon tungetaan kaikenlaista roskaa?
Tottakai ilostun lasten tekeleistä, mutta oikeasti harmittaa tunkea ne joka vuosi varastoon. Lasten tekemät kangaskassit ovat olleet niin heikkoa tekoa, että siitä menisi maitopurkki heti kaupassa läpi. En ole sellaisessa työssä, jossa voisin laittaa lasten töitä esille jollekin hyllylle. En myöskään voi käyttää makaronikoruja töissä. Toki voin pari päivää käyttää niitä kotona, mutta kuivat makaronit ovat aika raapivia iholla.
Askartelutaitoja voi kehittää niin monella tavalla. Miksi se into ja taito siis pitää kohdistaa johonkin vessapaperirullaan?
ap
[/quote]
Piti alapeukuttaa, vahingossa yläpeukutin.
Pääasia on että lapsella on ollut kivaa tehdä lahjaa. Samalla lapsi oppii luovuutta ja kädentaitoja, ja saa kokea sen antamisen ilon. Eikö tuon tietäminen ole jo ihan mahtava lahja?
Ja nyt meni ilmiselvä provo läpi että hups vaan. Herätkää nyt oikeesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan ne tuotokset vähän... sellaisia. Mutta lapsi ne itse innoissaan antaa ja kiitollisena ne otetaan vastaan. Ihastellaan aikansa. Valokuvaan ja heitän menemään. Ihan kaikkea ei vain voi säilyttää!
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:44"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:37"]
Jos nyt vielä kerran vääntäisin rautalangasta asiani: Minusta on kurjaa, että lapsi käyttää paljon aikaa sellaiseen, jolla ei yksinkertaisesti tee yhtään mitään. Saman ajan ja vaivan voisi käyttää johonkin hyödylliseen, josta olisi aitoa, oikeaa iloa pidemmäksi aikaa. Tällaisia voisi olla juuri ne hyödynnettävät asiat, kuten sen kokoiset pannunaluset, joita voi oikeasti käyttää (ei 5x5cm) tai juuri tuollaiset itse kasvatetut kukat tai yrtit.
Pienetkin lapset osaavat tehdä vaikka mitä. Miksi se taito ja into pitää käyttää siihen, että muovaillaan savesta möhkäle, johon tungetaan kaikenlaista roskaa?
Tottakai ilostun lasten tekeleistä, mutta oikeasti harmittaa tunkea ne joka vuosi varastoon. Lasten tekemät kangaskassit ovat olleet niin heikkoa tekoa, että siitä menisi maitopurkki heti kaupassa läpi. En ole sellaisessa työssä, jossa voisin laittaa lasten töitä esille jollekin hyllylle. En myöskään voi käyttää makaronikoruja töissä. Toki voin pari päivää käyttää niitä kotona, mutta kuivat makaronit ovat aika raapivia iholla.
Askartelutaitoja voi kehittää niin monella tavalla. Miksi se into ja taito siis pitää kohdistaa johonkin vessapaperirullaan?
ap
[/quote]
Tavallaan hyväkin pointti, mutta miksi otat muutamat askartelut noin vakavasti? Etkö sitten itse tee elämässä mitään, mistä ei olisi hyötyä? Kannattaisi tehdä. Ei elämä niin vakavaa ole. Siihen saa sisältyä paljon naurua ja leikkiä.
Vinkki sinulle: Laita lasten askartelut johonkin isoon laatikkoon. Voit laittaa niihin päivämäärän mukaan. Sitten joskus vuosien päästä niitä on ilo katsella, ellet nyt sitten silloinkin huokaa, että miten niitä hyödyntäisit.
Summa summarum. Kumman isoon rooliin olet lasten askartelut laittanut.
[/quote]Ymmärrän ap:ta. Pieni kämppä ja askartelutvie paljon kaappitilaa. + lapsista olisi paljon kivempaa jos heidän vaivalla tekemiään asioita voitaisiin käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5x5 cm ei ole pannunalunen vaan lasinalunen, noin niin kuin tuskaa helpottavaksi tiedoksi.
Lapset oppivat siinä. En tajua miten joku voi ajatella noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme aio lopettaa. Terv. Opettaja
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:45"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:33"]
Arvostan lasten yritystä. En arvosta sitä, että päiväkodissa ei anneta kunnon mahdollisuutta tehdä jotakin hienoa tai yllättävää tai hauskaa tai innostavaa, vaan aikuisten mielikuvituksen puutteen vuoksi lapsi joutuu käyttämään aikaansa johonkin typerään. Oikeasti! Ei ole edes isompi vaiva, suunnittelee vain askartelun niin, että lapsi saa aikaiseksi jotain hienoa. Enkä puhu mistään designjutuista, mutta jos lapsi vaikka tekee korun, niin miksi ei sellaista jossa värit sopii yhteen? Tai jos huovuttaa isälle pannulapun, eikö voi katsoa, että tekee siitä niin ison, että sitä voi oikeasti käyttää ja auttaa niin, että huopuu oikeasti, ettei hajoa heti? Tällaisia juttuja.
[/quote]
No vihdoinkin joku ymmärsi!
Nimenomaan, lapset voisivat sen saman innon ja taidon käyttää johonkin kestävämpään ja järkevämpään. Siitä vessapaperirullasta voi myös keksiä jotain hyödyllistä, jos se rulla on ainut askartelumateriaali.
ap
[/quote]
Tuota, voisitko ap kertoa miksi lasten tekemien äitienpäivä lahjojen pitäisi olla hyödyllisiä? En ymmärrä pointtiasi eivätkä varmaan muutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Meillä mies poltti tuikkuja koko isänpäivän, ku lasten kans muovailtiin jostain askartelumassasta tuikkualustoja. Innoissaan tekivät ne, eikä nyt mistään suuren luokan taiteesta voi oikeasti puhua, mutta olivat mielissään, ku isi laitto kynttilät palamaan :) Nyt mulla kaulassa lasten tekemät korut (muotoon leikattua ohutta puulevyä, johon pujotettu nauha, lapset siis olivat maalanneet kuviot itse ja pujottaneet nauhan). Eteisen seinällä kerhossa tehdyt avainnaulakot.. Eskarin isänpäiväaskartelu oli hämmentävä.: 15cm pätkä jotain lankkua ja siihen kapealle pitkälle sivulle kiinnitetty pyykkipoika. Ei päästy selvyyteen, mikä se käyttötarkoitus olis, onneks mun fiksu mies tajus, että voi hyödyntää sitä eläimiä täyttäessään, jos tarvii painoa, että saa jonkin osan haluamaansa muotoon...
Mun mielestä se, että ihmettelee jonkun lahjan ideaa, ei tarkoita sitä, ettei arvostais lapsen kädenjälkeä, ennemminkin sillä kyseenalaistetaan askartelun suunnittelija ja ehkä toteutustapa, ku tekemisen hyöty lapselle. Ku saman hyödyn ja ilon lapselle voi saada jollain toimivalla tai hyödyllisellä askartelulla. Itse teetin lapsilla enkelitaulut keksipohjalle: paistoin alumiinivuokassa kauralastutaikinasta pohjat, joihin lapset sai tehdä sokerikuorrutteilla jne suojelusenkelit. Olivat innoissaan. :)
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:37"]
Jos nyt vielä kerran vääntäisin rautalangasta asiani: Minusta on kurjaa, että lapsi käyttää paljon aikaa sellaiseen, jolla ei yksinkertaisesti tee yhtään mitään. Saman ajan ja vaivan voisi käyttää johonkin hyödylliseen, josta olisi aitoa, oikeaa iloa pidemmäksi aikaa. Tällaisia voisi olla juuri ne hyödynnettävät asiat, kuten sen kokoiset pannunaluset, joita voi oikeasti käyttää (ei 5x5cm) tai juuri tuollaiset itse kasvatetut kukat tai yrtit.
Pienetkin lapset osaavat tehdä vaikka mitä. Miksi se taito ja into pitää käyttää siihen, että muovaillaan savesta möhkäle, johon tungetaan kaikenlaista roskaa?
Tottakai ilostun lasten tekeleistä, mutta oikeasti harmittaa tunkea ne joka vuosi varastoon. Lasten tekemät kangaskassit ovat olleet niin heikkoa tekoa, että siitä menisi maitopurkki heti kaupassa läpi. En ole sellaisessa työssä, jossa voisin laittaa lasten töitä esille jollekin hyllylle. En myöskään voi käyttää makaronikoruja töissä. Toki voin pari päivää käyttää niitä kotona, mutta kuivat makaronit ovat aika raapivia iholla.
Askartelutaitoja voi kehittää niin monella tavalla. Miksi se into ja taito siis pitää kohdistaa johonkin vessapaperirullaan?
ap
[/quote]
Pitäisiköhän sinun mennä puhumaan äitiydestäsi jonkun asiantuntijan kanssa, lastesi terveyden hyväksi.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:50"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:33"]
Arvostan lasten yritystä. En arvosta sitä, että päiväkodissa ei anneta kunnon mahdollisuutta tehdä jotakin hienoa tai yllättävää tai hauskaa tai innostavaa, vaan aikuisten mielikuvituksen puutteen vuoksi lapsi joutuu käyttämään aikaansa johonkin typerään. Oikeasti! Ei ole edes isompi vaiva, suunnittelee vain askartelun niin, että lapsi saa aikaiseksi jotain hienoa. Enkä puhu mistään designjutuista, mutta jos lapsi vaikka tekee korun, niin miksi ei sellaista jossa värit sopii yhteen? Tai jos huovuttaa isälle pannulapun, eikö voi katsoa, että tekee siitä niin ison, että sitä voi oikeasti käyttää ja auttaa niin, että huopuu oikeasti, ettei hajoa heti? Tällaisia juttuja.
[/quote]
No vihdoinkin joku ymmärsi!
Nimenomaan, lapset voisivat sen saman innon ja taidon käyttää johonkin kestävämpään ja järkevämpään. Siitä vessapaperirullasta voi myös keksiä jotain hyödyllistä, jos se rulla on ainut askartelumateriaali.
ap
[/quote]
Ja mistäs rahat kestävän käyttötuotteen materialin? Entäs lasten erilaiset taidot? Yksi osaa vaikka mitä, toinen ei välttämätä malta edes pitää minuuttia väripurkkia kädessään. Ryhmä työskentely pienten kanssa on ajoittain haastavaa. Juu ja usein ne riitelevät värit siinä rannekorussa on lapsen itsensä valitsemia. Luovuudenhan siinä saa parhaiten tuhotuksi jos ruvetaan neuvomaan pientä lasta väriharmoniasta ja siitä, että sopiiko mikäkin äidin lempihuivin kanssa.
[/quote]Aikuinenhan ne pöydälle laitettavat värit joka tapauksessa valitsee. Miksi ei siis valitse siihen pöydälle materiaaleja joiden värit eivät riitele keskenään? Miten paljon enemmän iloa lapsella on siitä "kaikki sekaisin ja hieno"-jutusta jonka saadessaan äiti kehuu luovuutta ja laittaa kaappiin kuin siitä jossa värit sopii yhteen ja äiti laittaa sen oikeasti töihin vuodenkin päästä?
Lapsethan voisi katella telkkaria siellä päiväkodissa koko päivän. Ei kannata opetella askartelemaan eikä piirtämään. Televisiota ja tietokonetta vain, tulee sopivasti uusavuton.
Lapsethan voisi katella telkkaria siellä päiväkodissa koko päivän. Ei kannata opetella askartelemaan eikä piirtämään. Televisiota ja tietokonetta vain, tulee sopivasti uusavuton.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:47"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:37"]Jos nyt vielä kerran vääntäisin rautalangasta asiani: Minusta on kurjaa, että lapsi käyttää paljon aikaa sellaiseen, jolla ei yksinkertaisesti tee yhtään mitään. Saman ajan ja vaivan voisi käyttää johonkin hyödylliseen, josta olisi aitoa, oikeaa iloa pidemmäksi aikaa. Tällaisia voisi olla juuri ne hyödynnettävät asiat, kuten sen kokoiset pannunaluset, joita voi oikeasti käyttää (ei 5x5cm) tai juuri tuollaiset itse kasvatetut kukat tai yrtit.
Pienetkin lapset osaavat tehdä vaikka mitä. Miksi se taito ja into pitää käyttää siihen, että muovaillaan savesta möhkäle, johon tungetaan kaikenlaista roskaa?
Tottakai ilostun lasten tekeleistä, mutta oikeasti harmittaa tunkea ne joka vuosi varastoon. Lasten tekemät kangaskassit ovat olleet niin heikkoa tekoa, että siitä menisi maitopurkki heti kaupassa läpi. En ole sellaisessa työssä, jossa voisin laittaa lasten töitä esille jollekin hyllylle. En myöskään voi käyttää makaronikoruja töissä. Toki voin pari päivää käyttää niitä kotona, mutta kuivat makaronit ovat aika raapivia iholla.
Askartelutaitoja voi kehittää niin monella tavalla. Miksi se into ja taito siis pitää kohdistaa johonkin vessapaperirullaan?
ap
[/quote]
Me olemme koittaneet vääntää sinulle ja kaltaisillesi ratakiskosta, että joskus tavaroilla on muutakin kuin käyttöarvoa. Niille savimöhkäleille, kun niitä nyt kerran siunaantuu, voi perustaa vaikkapa oman taidegallerian jollekin seinälle. Mieti miten hienolta se tuntuu lapsista. Näet nyt ongelmia siellä missä niitä ei oikeasti edes ole: asia minkä näet hankalana, on lapsen rakkaudenosoitus. Kannattaisiko muuttaa asennetta?
[/quote]Kaikilla ei ole niin suurta asuntoa, että voisi tuollaisen tehdä. Eikä meillä ainakaan yksi hylly riittäisi= On punavihreää suurta vohvelikankaista koristetyynyä, neonkelta-vihreä-musta-violettia suurta maalaatua ruukkua, on kolme hajonnutta kangaskassia, valtavia "tauluja, kymmeniä vessapaperirullaviritelmiä, munakennoviritelmiä, laminaatinpaloista tehdyt kehykset jotka on koristeltu kaljapullonkorkeilla...
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:37"]
Jos nyt vielä kerran vääntäisin rautalangasta asiani: Minusta on kurjaa, että lapsi käyttää paljon aikaa sellaiseen, jolla ei yksinkertaisesti tee yhtään mitään. Saman ajan ja vaivan voisi käyttää johonkin hyödylliseen, josta olisi aitoa, oikeaa iloa pidemmäksi aikaa. Tällaisia voisi olla juuri ne hyödynnettävät asiat, kuten sen kokoiset pannunaluset, joita voi oikeasti käyttää (ei 5x5cm) tai juuri tuollaiset itse kasvatetut kukat tai yrtit.
Pienetkin lapset osaavat tehdä vaikka mitä. Miksi se taito ja into pitää käyttää siihen, että muovaillaan savesta möhkäle, johon tungetaan kaikenlaista roskaa?
Tottakai ilostun lasten tekeleistä, mutta oikeasti harmittaa tunkea ne joka vuosi varastoon. Lasten tekemät kangaskassit ovat olleet niin heikkoa tekoa, että siitä menisi maitopurkki heti kaupassa läpi. En ole sellaisessa työssä, jossa voisin laittaa lasten töitä esille jollekin hyllylle. En myöskään voi käyttää makaronikoruja töissä. Toki voin pari päivää käyttää niitä kotona, mutta kuivat makaronit ovat aika raapivia iholla.
Askartelutaitoja voi kehittää niin monella tavalla. Miksi se into ja taito siis pitää kohdistaa johonkin vessapaperirullaan?
ap
[/quote]
Tavallaan hyväkin pointti, mutta miksi otat muutamat askartelut noin vakavasti? Etkö sitten itse tee elämässä mitään, mistä ei olisi hyötyä? Kannattaisi tehdä. Ei elämä niin vakavaa ole. Siihen saa sisältyä paljon naurua ja leikkiä.
Vinkki sinulle: Laita lasten askartelut johonkin isoon laatikkoon. Voit laittaa niihin päivämäärän mukaan. Sitten joskus vuosien päästä niitä on ilo katsella, ellet nyt sitten silloinkin huokaa, että miten niitä hyödyntäisit.
Summa summarum. Kumman isoon rooliin olet lasten askartelut laittanut.