Lue keskustelun säännöt.
Jälleen "kiva" äitienpäivä - katastrofi - EN TAJUA MITEN JAKSAN
11.05.2014 |
Mies taas keksi sitten alkaa juomaan. Se sitten aina osaa pilata nämä äitienpäivät jollain juomisella, mökötyksellä, mtiä tahansa, harmi etten osaa / muista millä hakea, luulen että saattaisin löytää ed. vuodelta tai useammaltakin jotain vanhoja juttujani.
No nyt se taas siis ryyppäsi jo eilen, salaa, otti kaapista kesäjuhlia yms. varten TAllinnasta tuotuja viinejä ja äkkiä joi niitä sillä aikaa kun olin pari tuntia kotia pois, valehteli kivenkovaan ettei ole mitään juonut, huomasin vaan että pullot oli vajenneet, oli piilottanut tyhjät johonkin.
HÄnen piti vielä vahtia 5v. lastamme sillä aikaa kun olin asioilla (ja sama kun aamupv olin lenkillä PUOLI tuntia, oli jo tissuttanut olutta - salaa, yriti ensin kiistää kivnekovaan mutta huomasin).
Kaikkein raivostuttavianta oli että olin täys-ikäiselle jo kotoa muutaneelle pojalleni tuonut pikkupullon brandyä tuliaisiksi, joka minun pitää tänään hälle antaa kun oli tarkoitus että tulee kotona käymään - no senkin mies oli juonut! vaikka tiesi että se oli pojalle.
Ja hänen piti hakea siis tuo poika tänään mutta eihän se ole ajokuntoinen.
Ei kakkua, ei kukkia, ei lahjoja, joo ei ´meillä mitään sellaista... äitienpäivä olisi mulle vielä tosi tärkeä kun sitä en saanut aikanaan lapsuudessa/nuoruudessa viettää, mieskin sen tietää, hänellä sama tausta.
Soitin hänen äidilleen kerroin mikä tilanne nyt on, ja siitä mies oli tietysti kiukuissaan.
Kauheaa vielä että mun on pakko lähteä ensiviikoksi työmatkalle, ja kiva jättää nuoremmat lapset tähän tilanteeseen.
Mä en tajua vaan välillä miten mä JAKSAN. MÄ oon jo nyt niin väsynyt kaikesta että en siis edes jaksa aktiivisesti alkaa tekemään sitä eroa, kun kaikki talon tyhjentäminen, myyminen, kauheasta tavaramäärästä eroon pääseminen että mahtuu pienempään, muutto, kaikki - en jaksa.
Kommentit (64)
Mars mars Päihdelinkin sivuille vertaistukea hakemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 11:56"]
Taitaa olla parempi, että suunnittelet tästä lähtien lasten asiat niin, kuin jo olisit yh...
Mitä saat tällä hetkellä mieheltäsi? Veikkaan, ettet mitään. Päinvastoin, mies vie sulta kaiken energian ja joudut huolehtimaan hänenkin asioistaan, vaikka aikuisen pitää kantaa vastuu itsestään.
[/quote]
Niin no, oon mä taas saanut siltä keväällä pääsääntöisesti paljonkin, miehen, kumppnain jne.
Sehän olisi helppoa jos näitä olisi koko ajan tai vaikka yli puolet ajasta.
Mutta ei, paljon on hyvää.
En kai mä niin tyhmä ole, että jos oikeasti lapset eläisi sellaisessa että yksi on alkkis koko ajan ja vanhemmat riitelee, niin sitä vaan jatkettaisiin.
Mutta kai moneen perheeseen joskus joku riita mahtuu tai vanhemman masennuskausi (sellaiselta mies juodessaan näyttää, samalta kuin silloin kun hänelläon masennus, istuu möllöttää sohvalla tai makaa), eli ei sitä tule sitten heti tehtyä eroa kun näitä on niin harvakseltaan, ja sitten voi olla taas monta vuottakin jopa ok.
Onneksi huominen reissu ei ole pitkä ja käyn vielä huomenna kotona ennen toista pidempää reissua, eli ehdin nähdä tilanteen ja viedä vaikka sitten vielä huomenna lapset jos näyttää huomisiltaankin mennessä vielä tältä.
Eli lapset kyllä varmasti hoidetaan asianmukaisesti, siitä pidän aina huolen, koska he ovat tärkein.
ap
Uudelleen sinne a-klinikalle, moni joutuu yrittämään useamman kerran, ennen kuin pääsee kuiville. :)
Päihdelinkin keskustelupalstasta itse tykkään.
Minulle tuli mieleen, että olisiko teillä taloudellisesti mahdollista, että mies vuokraisi jonkin halvan pienen asunnon itselleen ja saisitte miettimistauon? Saisitte aikaa miettiä, onko ero ainoa ratkaisu, haluaako miehesi hakea ja vastaanottaa apua vai mieluummin menettää perheensä? Näkisit, miten pärjäät arjen kuvioissa yksin?
Näyttää, että tässä on kaksi ratkaisua:
a) mies raitistuu
b) eroatte
Onko sinulla muita ala-ikäisiä lapsia kuin se 5v?
Jos ei, niin kyllä sinä yh:na pärjäät hyvin, varsinkin kun on pari aikuista lasta jotka varmasti pystyvät joskus ottamaan pikkusisaruksen luokseen hoitoon tai tulemaan sun luo vahtimaan lasta, pianhan hän jo menee kouluunkin, ei sen ikäisessä niin kova hoitaminen ole.
Miten teillä menee sen talon maksaminen? Kuinka suuren osan mies maksaa? Pystyisitkö pitämään talon jollain konstilla?
Apua saa varmasti, jos teidän alueella ei ole sellaisia yhdistyksiä joilta saa edullisesti apua, esim. työttömien yhdistys, varmasti seurakunnalta saa. Käy rohkeasti kyselemässä vaikka sosiaalitoimesta, miten sieltä pystytään auttamaan, jos ei rahallisesti, niin neuvomalla mistä saa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:11"]
Uudelleen sinne a-klinikalle, moni joutuu yrittämään useamman kerran, ennen kuin pääsee kuiville. :)
Päihdelinkin keskustelupalstasta itse tykkään.
Minulle tuli mieleen, että olisiko teillä taloudellisesti mahdollista, että mies vuokraisi jonkin halvan pienen asunnon itselleen ja saisitte miettimistauon? Saisitte aikaa miettiä, onko ero ainoa ratkaisu, haluaako miehesi hakea ja vastaanottaa apua vai mieluummin menettää perheensä? Näkisit, miten pärjäät arjen kuvioissa yksin?
Näyttää, että tässä on kaksi ratkaisua:
a) mies raitistuu
b) eroatte
[/quote]
Mä oon tätä jo sanonut sen muutamien viime kertojen "toilailuiden" jälkeen, että otetaan hälle sitten oma asunto missä voi ryyppäillä, ja katsotaan, siis just jotain tuollaista olen ehdottanut...
Mutta sitten on taas esim. arki koittanut ja mennyt ihan hyvin muutama vk niin sitten asia on jäänyt, tilanne heti normalisoituu...
Saa nähdä miten nyt käy.
Mies oli aika pahoillaan siitä että soitin ja puhuin tilanteen hänen äidilleen, nyt hän jo olikin tuossa känni/krapulapäissään että muuttaa oikein mielellään minun luota pois...
(voi olla että asiaan vaikutti eilen yllätysvierailulla käynyt vanha tuttavamme, mies, joka oli eronnut melko hiljattain ja hehkutti miten on nyt tyytyväinen ja onnellinen ja on rauhallinen mieli...)
Taisi olla aika tikki se että hänen äidiltä ei nyt enää piilotella näitä asioita (vaikka mies tietää, että olen kyllä jo näistä ennenkin puhunut hänen äidille vähän jotain).
ap
Voi rakas ap, mä oon lähtenyt tollasesta tilanteesta ja se oli sillä hetkellä tietenkin ihan kauheeta ja melkein liiankin raskasta, mutta OLI SEN ARVOISTA!
Tiedän ton tunteen, kun ei jaksa, eikä halua kun ajatella sitä että jaksaa vaan huomiseen.
Kyllä täytyy ajatella lasten parasta, mutta myös OMAA parastasi. Voimia sulle! Toivottaavasti pääset tosta tilanteesta mahdollisimman kivuttomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:15"]
Onko sinulla muita ala-ikäisiä lapsia kuin se 5v?
Jos ei, niin kyllä sinä yh:na pärjäät hyvin, varsinkin kun on pari aikuista lasta jotka varmasti pystyvät joskus ottamaan pikkusisaruksen luokseen hoitoon tai tulemaan sun luo vahtimaan lasta, pianhan hän jo menee kouluunkin, ei sen ikäisessä niin kova hoitaminen ole.
Miten teillä menee sen talon maksaminen? Kuinka suuren osan mies maksaa? Pystyisitkö pitämään talon jollain konstilla?
Apua saa varmasti, jos teidän alueella ei ole sellaisia yhdistyksiä joilta saa edullisesti apua, esim. työttömien yhdistys, varmasti seurakunnalta saa. Käy rohkeasti kyselemässä vaikka sosiaalitoimesta, miten sieltä pystytään auttamaan, jos ei rahallisesti, niin neuvomalla mistä saa apua.
[/quote]
On toinen pieni alakoululainen.
Täysi-ikäisistä lapsista vanhin ei oikein voi auttaa, hänelläkin masennusta jne. ja täysi työ omassa elämässään (päinvastoin minun pitää häntäkin yrittää ehtiä kannustaa ja tukea, hän on vasta ihan hiljattain muuttanut pois, ja hänellä on masennusken lisäksi rahahuolia, ei saa kesätöitä mistään, ei jaksa opiskella kunnolla jne.)
Meillä on täysin yhteiset rahat, eli niistä maksetaan sitten talolainat ja muut. Minä yritän katsoa että rahat riittää ja siirrän aina sen verran jemmaan toiselle tilille mihin mies ei pääse, että saadaan kaikki juoksevat laskut hoidettua.
Usein se palkka menee samantien laskuihin ja luottokorttilaskuun, ja sitten maksetaankin kaikki ruoka jne. luottokortilla.
KUmmallakin meistä kuitenkin sen verran hyvät tulot, että ei me mitään avustuksia tms. saada kylläkään, en usko että saisin edes yh:na mitään extra-rahatukea.
Tää on tätä "väliinputoajaa" eli keskiluokkaista, eli käyttörahaa ei jää niin kauheasti kuitenkaan laskujen jälkeen. (KUn pakko pitää autoakin.)
Taloa en pysty yksin pitämään / en edes pystyisi YLLÄpitämään esim. lumitöiden puolesta tätä yksin.
ap
Hyvä ap, ei alkkiksia tarvitse suojella ja paapoa, vaan ilman muuta asiat sanotaan niin karusti kuin ne on, ja alkoholistin on vain hyväksyttävä, että ongelmasta puhutaan hänen lähiympäristössään. Koska se EI OLE pelkästään alkoholistin asia vaan koskee koko perhettä! Koko perhe sairastaa. :(
Tottahan se alkoholisti sitten suuttuu ja kieltää ja vänkää, johtuu siitä, että hän sairastaa tautia nimeltä alkoholismi ja tekee kaikkensa, että pystyy jatkamaan juomista.
Toivon niin kovasti, että miehesi kuuluu niihin, jotka hakevat apua ja onnistuvat! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
<<
Jaksoin 17 vuotta (piilo)juoppoa, joka vuosien mittaan ryhtyi myös (piilo)nettipeliriippuvaiseksi.
Kadun vain yhtä asiaa elämässäni: miksi jaksoin sen 17 vuotta, kun kahden vuoden kuluttua jo selvästi näin, mihin tämä tie vie. Täystuhoon.
Pelastuin niukin naukin hengissä.
Ap, älä odota turhaan näin kauan kuin minä.
Tosi kiva kun kesäksi on lennot jo varattu lomareissua varten (ja niihin ei voi tehdä mitään muutoksia eli en voi esim. miehen lippua muuttaa kenenkään muun nimelle).
Pääosin kaupunkiloma, vähän hankala yksin lasten kanssa, oli tarkoitus olla vielä parissakin eri paikassa ja siirtyä jollain bussilla/junalla... hankala monien matkatavaraoiden kanssa mennä ja vahtia lapsia..
En nyt tiedä, saisko se ryhdistäydyttyä, mutta majoitusvaraukset pitäisi tehdä pian että ehtii saamaan hyvät /edulliset...
ja nyt en tiedä sitten
-tuleeko reissusta mitään (mutta lennot jo maksettu kuitenkin)
- lähdenkö yksin lasten kanssa (olen tosiaan halunnut jo pitkään matkustaa niiden kanssa ulkomaille, viimeksi oltu viime kesänä kunnon reissussa)
- koetanko ottaa esim. toisen isoista lapsistani mukaan (pitäisi ostaa äkkiä vielä yksi lentolippu ennenkuin hinnat nousee mitä lähemmäs mennään; enää ei edes saa nin halvalla kuin meidän liput oli, ja tietty maksaa kaikki heidän muutkin kulut); tämä siksi myös hankalaa että ei tiedä vielä jos he saakin vielä kesätöitä ja sitten eivät voisi olla sieltä yli viikkoa pois kesken kesää
Mm. tässä heti tulee taas eteen se kun ei ole oikein ketään sellaista kaveria jota voisi pyytää...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestistä 19.
Lusmuilet, keksit tekosyitä. Al-Anon ei toiminut kahden (2!) kerran jälkeen, pakkaaminen on ongelmallista jne.
Tarvitset miehesi juomista johonkin omaan asiaasi, haluat kärsimystä tai uhriutta; viinojaan piilottelevan miehen kauhistelun kautta saat tuntea itsesi paremmaksi tai voimakkaammaksi.
Wake up and smell the coffee!
Jos haluat elää noin, elä noin, mutta älä valita. Jos et halua elää noin, katso itseäsi peiliin, sinnittele vertaistuessa (oli se mikä tahansa) sen verran että alat ymmärtää miksi olet tehnyt sellaisia valintoja kuin olet tehnyt. Ellet ymmärrä omia ratkaisujasi teet samat valinnat ja virheet uudelleen.
Käytä tämän vuoden kesäloma elämäsi järjestämiseen. Se on vain yksi kesäloma. Tai ota virkavapaata.
Ota mummo ja täysi-ikäinen lapsi ja pari ystävää avuksi tavaroiden roudaukseen.
Laita talo myyntiin kiiniteistövälittäjälle.
Etsi uusi asunto.
Tilaa muuttofirma.
Neuvottele miehen ja pankkineuvojan kanssa rahajärjestelyt.
Tai jatka "jaksamista" valittamatta.
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän nämä syyt omiin "ratkaisuihin", on tuossa ihan totta mitä tuo joku kirjoittaa
- olen tietysti läheisriipuvainen
- epävarmuutta, huonoa itsetuntoa - mitä muuta voisi olla jos nuoruudesta olltu saman ihmisen kanssa ja hänen kanssa aikuseksi kasvanut , tämä perhe ja parisuhden on toki iso osa identiteettiä, totta kai se pelottaa "mitä minä sitten olen, pärjäänkö, osaanko", jos lähden olemaan yksin
- tietysti mietittää, kaduttaako ratkaisu, kun ei tuo mies tosiaan olen täysin mahdoton koko ajan
- hän varmaan löytää jonkun uuden heitukan vierelleen, ehkä hän sen kanssa jaksaakni olla enemmän raitis tai ehkä se on joku mukiinmenevä muija joka on vähemmän "nipo" kuin minä - miten jaksan sitten hyväksyä sen että lapset on siellä joka toinen vkl
- ja sekin just mietityttää, että tietysti lapset tapaisi isäänsä, enkä voisi ikinä tietää tissutteleeko hän silloinkin yhtäkkiä salaa, enkä olisikaan itse paikalla hoitamassa asioita vaan he olisivat todella keskenään siellä isänsä kanssa
JOo, no, pidän itseäni aika selviäjäluonteena ja että "osaan" hoitaa asioita ja mitä tehdä, mutta tosiaankin nyt on kyse just fyysiestä jaksamisesta ihan, kun olen nini poikki että en jaksa edes noita yksinkertaisia kotitöitä alkaa tekemään... ja kun ei ole ketään oikein jonka kanssa myötäelää. Kun olisikin joku kaveri joka tulisi ja alkaisi vaan mun kanssa tekemään.
Yhdelle lähimmälle ns. kaverilleni laitoin vähän viestiä tilanteesta, ajattelin että hän ehkä soittaa perään (kun en viitsinyt itse soittaa äitienpäivänä tällaista asiaa), mutta tuli vain tekstaria vähän, ja tietty toisilla siellä hyvä äitienpäivä menossa jne.
Häneltäkään en siis voi odottaa konkreettisia apuja missään, asu kaukana ja ei ole muutenkaan sen tyyppinen että osaisi auttaa oikein missään.
ap
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 11:46"]
Olitko niin sinisilmäinen, ettet tajunnut ukkoa ottaessasi, että sille hapan maistuu liian hyvin? Vai kuvittelitko voivasi parantaa miehen raittiiksi ja reippaaksi. Sitä satoa korjaa, mitä siemeniä kylvää.
[/quote]
voi kuule, ihmiselle voi tulla myös myöhemmin alkoholiongelma. Toivotaan, ettei sinun puolisollesi tule..
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:52"]
Mä tiedän nämä syyt omiin "ratkaisuihin", on tuossa ihan totta mitä tuo joku kirjoittaa
- olen tietysti läheisriipuvainen
- epävarmuutta, huonoa itsetuntoa - mitä muuta voisi olla jos nuoruudesta olltu saman ihmisen kanssa ja hänen kanssa aikuseksi kasvanut , tämä perhe ja parisuhden on toki iso osa identiteettiä, totta kai se pelottaa "mitä minä sitten olen, pärjäänkö, osaanko", jos lähden olemaan yksin
- tietysti mietittää, kaduttaako ratkaisu, kun ei tuo mies tosiaan olen täysin mahdoton koko ajan
- hän varmaan löytää jonkun uuden heitukan vierelleen, ehkä hän sen kanssa jaksaakni olla enemmän raitis tai ehkä se on joku mukiinmenevä muija joka on vähemmän "nipo" kuin minä - miten jaksan sitten hyväksyä sen että lapset on siellä joka toinen vkl
- ja sekin just mietityttää, että tietysti lapset tapaisi isäänsä, enkä voisi ikinä tietää tissutteleeko hän silloinkin yhtäkkiä salaa, enkä olisikaan itse paikalla hoitamassa asioita vaan he olisivat todella keskenään siellä isänsä kanssa
JOo, no, pidän itseäni aika selviäjäluonteena ja että "osaan" hoitaa asioita ja mitä tehdä, mutta tosiaankin nyt on kyse just fyysiestä jaksamisesta ihan, kun olen nini poikki että en jaksa edes noita yksinkertaisia kotitöitä alkaa tekemään... ja kun ei ole ketään oikein jonka kanssa myötäelää. Kun olisikin joku kaveri joka tulisi ja alkaisi vaan mun kanssa tekemään.
Yhdelle lähimmälle ns. kaverilleni laitoin vähän viestiä tilanteesta, ajattelin että hän ehkä soittaa perään (kun en viitsinyt itse soittaa äitienpäivänä tällaista asiaa), mutta tuli vain tekstaria vähän, ja tietty toisilla siellä hyvä äitienpäivä menossa jne.
Häneltäkään en siis voi odottaa konkreettisia apuja missään, asu kaukana ja ei ole muutenkaan sen tyyppinen että osaisi auttaa oikein missään.
ap
[/quote]
Ap, sinähän olet jo ratkaisusi tehnyt: seli, seli, seli.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:40"]
Tosi kiva kun kesäksi on lennot jo varattu lomareissua varten (ja niihin ei voi tehdä mitään muutoksia eli en voi esim. miehen lippua muuttaa kenenkään muun nimelle).
Pääosin kaupunkiloma, vähän hankala yksin lasten kanssa, oli tarkoitus olla vielä parissakin eri paikassa ja siirtyä jollain bussilla/junalla... hankala monien matkatavaraoiden kanssa mennä ja vahtia lapsia..
En nyt tiedä, saisko se ryhdistäydyttyä, mutta majoitusvaraukset pitäisi tehdä pian että ehtii saamaan hyvät /edulliset...
ja nyt en tiedä sitten
-tuleeko reissusta mitään (mutta lennot jo maksettu kuitenkin)
- lähdenkö yksin lasten kanssa (olen tosiaan halunnut jo pitkään matkustaa niiden kanssa ulkomaille, viimeksi oltu viime kesänä kunnon reissussa)
- koetanko ottaa esim. toisen isoista lapsistani mukaan (pitäisi ostaa äkkiä vielä yksi lentolippu ennenkuin hinnat nousee mitä lähemmäs mennään; enää ei edes saa nin halvalla kuin meidän liput oli, ja tietty maksaa kaikki heidän muutkin kulut); tämä siksi myös hankalaa että ei tiedä vielä jos he saakin vielä kesätöitä ja sitten eivät voisi olla sieltä yli viikkoa pois kesken kesää
Mm. tässä heti tulee taas eteen se kun ei ole oikein ketään sellaista kaveria jota voisi pyytää...
ap
[/quote]
Joko menette yhdessä siitäkin huolimatta että olette asumuserossa. Jos se ei onnistu, sitten miehen lippu vaan jää käyttämättä ja sinä matkustat pienten lasten kanssa kolmisteen. Eikä miehen osallisuutta edes tarvitse päättää vielä.Pärjäät kyllä lasten kanssa ilman toista aikustakin, olkaa sitten vaikka yhdessä paikassa, niin ei tarvitse raahata matkatavaroita. Loma voi olla joka tapauksessa hyvä irtiotto.
Mutta toi matka nyt on sen ajan murhe, eikä mikään este millekään. Saat varmasti pakkausapua ja pakon edessä ihminen pystyy vaikka mihin. Ehkä väsymys sittenväistyy, kun ei aina tarvitse jännittää, pelätä pahinta ja pettyä. Jos mies ryhdistäytyy, ehkä teillä vielä on yhteinen tulevaisuuskin? Mutta rankalta kuulostaa nykytilanne.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 11:42"]
Elät siis alkoholistin kanssa. Kaappijuopon. Ero voisi oikeasti pelastaa miehesi, monesti vasta kaiken menettäminen saa alkoholistin tajuamaan tilanteensa ja hakemaan apua.
[/quote]
Itseasiassa ei ihan noinkaan. Oma isäni oli kaappijuoppo ennen kuin äitini otti eron. Pärjäsi töissä ym, mutta viikonloppuna lähti lenkille ja palasi änkyräkännissä jne. Äiti ei lopulta jaksanut ja otti eron. Tämän jälkeen isän alamäki vain jatkui, joi työpaikan altaan, jäi lopulta sairaseläkkeelle ja joi itsensä hautaan.
Vähän vastaava tarina oli hänen omalla isällään, joka joi itsensä hengiltä kohtuu nuorena siihen aikaan harvinaisen avioeron jälkeen.
Tällä en tarkoita sitä, että vaimon pitäisi kestää miehen juopotteluja. Meilläkin elämä helpottui, kun vanhemmat erosivat. Mutta sen juopottelijan kannalta ei ole se ero aina paras ratkaisu.
Minun isäni huolehtii äitienpäivän muistamisesta vieläkin, vaikka vanhempani ovat eronneet kauan sitten ja minä olen jo kaksvitonen. Kai hän on niin iloinen tai kiitollinen meistä lapsista.
Mies jos alkaa käymään hermojen päälle ja puhumiset ei enää auta ja teot osoittavat vielä enemmän niin siihen on vaan yksi ratkaisu. Hoppeet jakoon ja koron kuva persuksiin.