Lue keskustelun säännöt.
Jälleen "kiva" äitienpäivä - katastrofi - EN TAJUA MITEN JAKSAN
11.05.2014 |
Mies taas keksi sitten alkaa juomaan. Se sitten aina osaa pilata nämä äitienpäivät jollain juomisella, mökötyksellä, mtiä tahansa, harmi etten osaa / muista millä hakea, luulen että saattaisin löytää ed. vuodelta tai useammaltakin jotain vanhoja juttujani.
No nyt se taas siis ryyppäsi jo eilen, salaa, otti kaapista kesäjuhlia yms. varten TAllinnasta tuotuja viinejä ja äkkiä joi niitä sillä aikaa kun olin pari tuntia kotia pois, valehteli kivenkovaan ettei ole mitään juonut, huomasin vaan että pullot oli vajenneet, oli piilottanut tyhjät johonkin.
HÄnen piti vielä vahtia 5v. lastamme sillä aikaa kun olin asioilla (ja sama kun aamupv olin lenkillä PUOLI tuntia, oli jo tissuttanut olutta - salaa, yriti ensin kiistää kivnekovaan mutta huomasin).
Kaikkein raivostuttavianta oli että olin täys-ikäiselle jo kotoa muutaneelle pojalleni tuonut pikkupullon brandyä tuliaisiksi, joka minun pitää tänään hälle antaa kun oli tarkoitus että tulee kotona käymään - no senkin mies oli juonut! vaikka tiesi että se oli pojalle.
Ja hänen piti hakea siis tuo poika tänään mutta eihän se ole ajokuntoinen.
Ei kakkua, ei kukkia, ei lahjoja, joo ei ´meillä mitään sellaista... äitienpäivä olisi mulle vielä tosi tärkeä kun sitä en saanut aikanaan lapsuudessa/nuoruudessa viettää, mieskin sen tietää, hänellä sama tausta.
Soitin hänen äidilleen kerroin mikä tilanne nyt on, ja siitä mies oli tietysti kiukuissaan.
Kauheaa vielä että mun on pakko lähteä ensiviikoksi työmatkalle, ja kiva jättää nuoremmat lapset tähän tilanteeseen.
Mä en tajua vaan välillä miten mä JAKSAN. MÄ oon jo nyt niin väsynyt kaikesta että en siis edes jaksa aktiivisesti alkaa tekemään sitä eroa, kun kaikki talon tyhjentäminen, myyminen, kauheasta tavaramäärästä eroon pääseminen että mahtuu pienempään, muutto, kaikki - en jaksa.
Kommentit (64)
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 11:46"]
Olitko niin sinisilmäinen, ettet tajunnut ukkoa ottaessasi, että sille hapan maistuu liian hyvin? Vai kuvittelitko voivasi parantaa miehen raittiiksi ja reippaaksi. Sitä satoa korjaa, mitä siemeniä kylvää.
[/quote]
Ooh mitä viisastelua taas, joo en tiennyt koska olimme erittäin nuoria naimisiin mennessä erinäisistä syistä, vuosien varrella tämä on tällaiseksi muuttunut, olemme olleet yhdessä jo reilusti yli 20v.
ap
[/quote]
No etkö ole jo oppinut, ettei äitienpäivänä kannata odottaa mitään "ihanaa kohtelua".... Moni mies varmaan hermoilee (ainakin meillä) tätä päivää ja ahdistuu vaan. Vaikka mun mies on maailman kunnollisin, silti ei osaa olla sellainen "elämysten tuottaja".
Ja nyt teillä sitten kärjistyy asiat jonkun äitien päivän takia. Toki pohjallakain on ongelmia, sehän on selvä, mutta oletteko edes koittaneet hakea niihin apua muulloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EROA. En tajua miski ihmiset täällä valittaa puolisosistaan. Mitä se auttaa???
On meillä ollut kivojakin äitienpäiviä, en mä mitään ihmeellistä odotakaan, mutta voisihan se olla jotain kivaa yhdessä tekemistä. Ja on se joskus aamulla esim. kahvit keittänyt ja laittanut aamupalatarvikkeet esille. On tainnut olla joskus joku kukka tai ehkä lahjakin.
Sitten on näitä että se on pilannut koko homman, ja onhan tällaisia vk-loppuja muutenkin aina joskus, mutta jotenkin se äitienpäivänä aina kirpaisee kahta paremmin kun tietää miten monissa perheissä se on vähän toista, ja haluaisi itsekin tarjota omille lapsille sellaisen kokemuksen, miten laitetaan ydhessä isin kanssa vähän juttuja äidille jne., tiedän että he tykkäisi sellaisesta kun ovat jo niin innoissaan siitä pv-kodissa tehdyn kortin antamisestakin.
Tietty itse voisin laittaa ja leipoa ja niin ajattelinkin, mutta nyt en kerta kaikkiaan jaksa. Eikä ole oikein aineksia kun mies oli käynyt kaupassa perjantaina eikä sieltä ole tuote mitään kovin järkevää.
Olin eilen varautunut tähän että ok, näin taas mennään, kun tiesin miten eilinen meni, mutta tänä aamuna se oli taas viel äjotenkin papaaaljjon huonommassa kunnossa kuin oletin (en tiedä mietn paljon ja mitä sitten juonut ja miten myöhään), ja viimeinen niitti oli kun huomasin että se pojalle varattu tuliainen oli otettu, siis kuka on niin itsekäs että ottaa omien lastensa tuliaiset.
(Kerran vuosia sitten se oli juonut yhdestä jääkaapissa puolikkaana olleesta valkoviinipullosta, ja laittanut sinne vettä tilalle etten huomaisi. Huomasin tietysti maistassani, no hän kiven kovaan väitti ettei ollut laimentanut ja väitti että lapsemme teini-ikäinen kaveri oli sen tehnyt, no tiedän kyllä tarkkaan että ei ollut kun ei se ollut keittiössä käynytkään, eikä pojat silloin käyttäneet edes alkoholia kun olivat alaikäisiä. Ja tuota vesilaimennusta se on harrastanut välillä muulloinkin...)
Mutta kuten jo laitoin, niin äitienpv olisi ollut jotenkin tosi tärkeä kun se (kuten muutkin juhlapyhät) merkitsee myös mulle VAPAUTTA viettää niitä, kun lapsuudessa yritettiin kasvattaa lahkouskontoon jossa ei saanut.
Siksi se on jotenkin aina niin syvällä tunteissa jos sitten juhlapyhät on just sitä mitä ne siellä uskonnossa väittikin, että "ihmiset vaan ryyppää ja riitelee".
ap
Niin, siis miehesi on myös varas (pojan tuliaiset, valkoviinipullo ja vesitemppu).
MUTTA: onhan se joskus kahvit keittänyt.
Ala sinäkin ryyppäämään! Lapset mummolaan ja putki päälle, miksi sinä yksin olet vastuullinen ja pyörität arkea? Sanot äijälle että alkkistellaan sitte koko perhe jos se on hänen perheenpäänä valitsema elämäntyyli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on varmaan siksikin vaikea erota, että tuntuu että tämä olen kohta aina kaikesta "paennut", en siis jaksaisi enää rakentaa taas uutta.
- olen tosiaan lähtenyt nuorena aikuisena pois uskonnosta, sen seurauksena menettänyt kaikki nuoruuden kaverit, enkä ole ikinä oikein saanut uusia. Kukaan ei tajua miten iso juttu tämäkin jo yksin oli.
- on muutettu koska naapuruussuhteet oli ihan helvettiä, ihan uuteen paikkaan, kova hommaa rakentaa taas kaikki alue/puisto jne. tuttavuudet nollasta ja lasten kaveruussuhteet katkesi jo silloin ... (itse asiassa muuttoja ollut useita, viimeinen oli jo todella todella ránkka)
- työpaikkojakin olen vaihtanut, en aina omasta tahdostani mutta myös siksi joskus että jos ei vaan ole ollut "mun juttu", mutta siis cv:ssä on aika monta työtä; siksi yritän nyt tässä nykyisessä pysyä ja sinnitellä vaikka on välillä aika stressaava, kun ikääkin jo on ja en voi koko ajan vaan "paeta" kaikkia ikäviä asioita
Kai tää liitto on siis siksikin sellainen mitä nyt edes yritän ylläpitää ettei kaikki mun elämässä olisi vaan jotain eroamista ja pakenemista ja aina uudelleen aloittamista. Sekin on niin helkkarin raskasta. Just se yksinäisyys esim.
ap
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 14:01"]
Ala sinäkin ryyppäämään! Lapset mummolaan ja putki päälle, miksi sinä yksin olet vastuullinen ja pyörität arkea? Sanot äijälle että alkkistellaan sitte koko perhe jos se on hänen perheenpäänä valitsema elämäntyyli.
[/quote]
Joskus todella mietin että teen jotain tuollaista.... mutta ei mua huvita romuttaa koko kuviota. Lapset niin tärkeät, ja työ niin tärkeä koska se sentään takaa mulle edes jotain itsenäisyyttä ja toimeentuloa.
Ja miehen mielestähän se olisi vain hauskaa, eli joku yhden vk-lopun putki olisi sen mielestä vaan "joo tosi hyvä".
Mun pitäisi jatkaa sellaista elämää joku pari kuukautta että asiat oikeesti ois niin että laskut maksamatta, pyykit pesemättä jne. että se huomiaisi mitään.
Esim. jos en pese sen pyykkejä vaikka viikkoon ei se juuri ehdi edes sitä tajuta.
Että joo, ei se oman elämän sotkeminen lapsellisena mielenosoituksena taida kuitenkaan olla paras tapa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että kun oma äitienpäivä ei onnistu, kuten suunnittelit, niin pilaat vielä anopinkin päivän. Hieno ihminen olet!
Jos tämmöinen käytös mieheltäsi on pilannut useat äitienpäivät yms. Niin sehän on sun oma valinta, kun vielä tuossa pisteessä olet. Turha miestä syyttä, hän on tehnyt vuosia sitten selväksi mikä on. Sä valitset olla mukana.
Tavataan taas ensi vuonna.
Että kun oma äitienpäivä ei onnistu, kuten suunnittelit, niin pilaat vielä anopinkin päivän. Hieno ihminen olet!
Jos tämmöinen käytös mieheltäsi on pilannut useat äitienpäivät yms. Niin sehän on sun oma valinta, kun vielä tuossa pisteessä olet. Turha miestä syyttä, hän on tehnyt vuosia sitten selväksi mikä on. Sä valitset olla mukana.
Tavataan taas ensi vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oiskohan aika SUN katsoa peiliin. Jos miehen pitää "tissutella salaa" niin vois kyllä kuvitella, että vika on sinussa. Ja en millään pahalla tätä sano, mutta mikä saa miehen noin pakenemaan todellisuutta. Vaikutat aika pirttihirmulta oikeasti. Ja olen tuon ajan itse käynyt läpi, joten tiedän mistä puhun. Joka tapauksessa, voimia teille. Yrittäkää saada asiat selväksi.
Ai mun olisi pitänyt pitää kulissia vieläkin yllä vai???
Sukia lapset ja ajaa vielä anoppilaan tervehdyskäynnillä hymy naamlalla ja pahoitella kun ei poikansa päässyt kun tuli kauhea migreenikohtaus mutta että lähetti rakkaita terveisiä? Ai mutta kun ei ollut lahjaa eikä kukkiakaan kun ei mies ollut tietenkään ajatellutkaan eikä eilenkään pystytty sis mihinkään lähtemään mitään hankkimaan. Kun kysyin hommataankohänen äidille jotain ei se ollut mielestään hyvä ajatus / ei saanut oikein kommenttia että joo vai ei. (Minähän se olen aina jotain hankkinut jos joskus ylipääns jotain lahjoja on annettu.)
Tuskin se anoppi kauheasti mitään odotti koska ei ole sitä äitienpäivää juuri viettänyt.
Että ei se sitä äitienpäivää siellä varmasti yksin viettänyt nytkään, kun ei poikansakaan mitenkään muistanut.
Ja muut lapsensa pitävätkin sitä syntinä.
Kyllä nyt tässä meni edelle se, että mun on pakko varmistella lastenhoitokuviot jne. kuin miettiä olisiko anoppi halunnut erikseen viettää äitienpäivää siellä yksinään vai ei.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 14:04"]
Mun on varmaan siksikin vaikea erota, että tuntuu että tämä olen kohta aina kaikesta "paennut", en siis jaksaisi enää rakentaa taas uutta.
- olen tosiaan lähtenyt nuorena aikuisena pois uskonnosta, sen seurauksena menettänyt kaikki nuoruuden kaverit, enkä ole ikinä oikein saanut uusia. Kukaan ei tajua miten iso juttu tämäkin jo yksin oli.
- on muutettu koska naapuruussuhteet oli ihan helvettiä, ihan uuteen paikkaan, kova hommaa rakentaa taas kaikki alue/puisto jne. tuttavuudet nollasta ja lasten kaveruussuhteet katkesi jo silloin ... (itse asiassa muuttoja ollut useita, viimeinen oli jo todella todella ránkka)
- työpaikkojakin olen vaihtanut, en aina omasta tahdostani mutta myös siksi joskus että jos ei vaan ole ollut "mun juttu", mutta siis cv:ssä on aika monta työtä; siksi yritän nyt tässä nykyisessä pysyä ja sinnitellä vaikka on välillä aika stressaava, kun ikääkin jo on ja en voi koko ajan vaan "paeta" kaikkia ikäviä asioita
Kai tää liitto on siis siksikin sellainen mitä nyt edes yritän ylläpitää ettei kaikki mun elämässä olisi vaan jotain eroamista ja pakenemista ja aina uudelleen aloittamista. Sekin on niin helkkarin raskasta. Just se yksinäisyys esim.
ap
[/quote]
Kyllä tajuaa, muutkin! Raskaita ja melkein sietämättömiä elämäntilanteita on muillakin ihmisillä.
Koska tekstisi kuulostaa NIIN tutulta, en voi sanoa kuin:
se "kuvio" jota nyt ylläpidät vie kaiken voimasi ja tulee lopulta särkemään sinut.
Et halua romuttaa rakentamaasi. Tiedän. Mutta se tuolla kuviolla romahtaa, ihan ilman että sinulta mitään enää kysytään.
terv. Se 17 vuotta elämästään "rakentanut"
PS Otti hirmuisen koville jättää alkkis-raukka-mutta-niin-mukava-mies, joka uhkaili itsemurhalla, jos jätän.
Ei tehnyt itsemurhaa. Ja tekee mitä tekee, ei kuulu enää minulle. Pohja se on miunkii pussissain tms ("Tuntematon sotilas")
Minä olen kamppaillut oman tuurijuoppomieheni kanssa paljonkin. Ollaan tosin oltu yhdessä vasta muutama vuosi, eikä meillä ole lapsiakaan. Tiesin hänet ottaessani, että mitä saan. Mutta tein myös hänelle selväksi sen, että jos yhteen muutetaan niin minun kodissani hän EI ryyppää.
Noh, eihän se mennyt niin kuin Strömsössä. Alapeukuttakaa sen minkä kerkeätte, mutta itse tykkään ottaa joskus muutaman siiderin. Olen sitä mieltä, että toisen ongelma ei saa viedä minulta tätä ajoittaista pientä nautintoa.
Mieheni tie kohtuukäyttäjäksi oli pitkähkö, mutta nyt olemme onnistuneet. Mies suostui A-klinikkahoitoon. Tavoitteena hänellä oli koko ajan tulla kohtuukäyttäjäksi, mitä tavoitetta A-klinikallakin yllättäen tuettiin. Mies kävi terapiassa melkein kaksi vuotta. Hän myös suostui Antabushoitoon ja oli sen turvin raittiina 9 kuukautta. Jos minä otin jotain, menin kaverini luo tai lähdin nopeaa kaupungille. En tuonut alkoholia kotiimme enkä juonut hänen nähtensä.
Lopulta aloimme yhdessä harjotella ottamista. Mies halusi aina ostaa hirveän määrän kaljaa "ettei se lopu kesken". No miehellä on aika heikko viinapää kaikesta huolimatta ja minä taas otin niin paljon vähemmän, että en kärsi mistään krapulasta ja jaksan odottaa että mies nukahtaa. Sillä aikaa kaadoin kylmän viileästi kaikki ylijääneet oluet viemäriin. Miehellä siis ei ollut mahdollisuutta ottaa aamulla krapularyyppyä ja näin jatkaa putkea. Aluksi minulla oli hänen pankkikorttinsakin kanissa ettei hän pääse livahtamaan kaljan ostoon. Kotonamme ei edelleenkään ole ylimääräistä alkoa. Joku minun satunnainen ylijäänyt siideripullo saattaa jääkaapissa pyöriä, mutta niihin mieheni ei jostain syystä koske.
Nyt ollaan niin pitkällä, että mies on oppinut ottamaan kohtuudella silloin kun otetaan. Ostettava kaljamäärä on pienentynyt ja hän on huomannut että ei tarvitse olla konttauskunnossa. Pikku hiprakka riittää yhtä lailla ja aamulla ei ole krapulaa. Otimme viimeksi vappuna muutaman ja sitä ennen olimme pari viikkoa ilman. Alkoholi ei enää hallitse viikonloppujamme, miehellä ei jää putki päälle.
Mies sanoi lopulta itsekin, että on kivaa käyttää alkoa, mutta käyttää sitä vähemmän. Änkyräkännissä hän muuttui todella ilkeäksi, vittuili minkä ehti ja minä pahoitin mieleni. Nykyään pelaamme hiprakassa korttia (yhteinen juttu, outo ehkä), puhumme syvällisiä tai saatamme käydä lähibaarissa parilla ja laulamassa karaokea. Känni on hänelläkin muuttunut sosiaaliseksi tapahtumaksi eikä ole enää mitään yksin tursaamista.
Pitkät riidat ja mielensä pahoittamiset ovat jääneet taakse. Suhde alkoholiin on muuttunut normaalimmaksi. Mies on viimeisen vuoden aikana jäänyt pari kertaa kaupungille opiskelunsa jälkeen kun on ollut nätti ilma, mutta ottanut kiltisti vain kaksi tuoppia ja tullut kotiin eikä ole vinkunut lisää.
Olen miehestäni todella ylpeä! Hän on tehnyt kaiken tämän koska elää mielummin elämäänsä minun kanssani kuin ryyppäämällä pari viikkoa putkeen yksin juoppokämpässään. Katkolla mies ehti käydä pari kertaa, kerran ennen kuin tapasimme ja kerran kun itse vein hänet sinne. Mies sanoi, että se oli hyvä veto, todellakin kirkastui se, että minä en tuota menoa katsele. Tulee oikeasti se kengän kuva jos meno ei muutu. Ukko oli siihen mennessä ryypännyt viisi päivää putkeen. Lopetin myös asian salailun. Sanoin suoraan sekä omalle äidilleni että hänen äidilleen jos mies oli kännissä. Kerroin hänen äidilleen A-klinikasta ja miehen vieraillessa äitinsä luona pari yötä pyysin äitiään katsomaan että mies ottaa Antabuksensa. Asian salailun lopettaminen auttoi myös. Minä en enää hissutellut hiljaiseksi hänen sikailujaan.
Tuli pitkä sepostus, mutta haluan tällä sanoa, että teilläkin on mahdollisuus. Puhu miehellesi. Kerro että hänestäkin voi tulla kohtuukäyttäjä. Hän tarvitsee siihen apua. Sinä tarvitset myös. Tie ei ole helppo, mutta se on oikeasti mahdollinen! Mutta varoitan, tämä tie on vielä vaikeampi kuin kamojen pakkaaminen ja muuttaminen!!! Mutta pidä sekin vaihtoehto mielessäsi. Kukaan ei voi elää elämäänsä sairauden, tai sairaan, ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota 53:n kuvaamaa tietä meillä on varmaan jo menty... on ollut niitä rajuja aikoja ja siten taas vuosikausia normaalimpaa, kohtuukäyttöä.
Nyt taas sellaista, että hän masentuu aina vaikkei joisi paljoakaan, tai sitten tuollaista ihme pakonomaista salaa juontia ja toilailua, ja persoonallisuus muuttuu.
Olin itsekin joitain vuosia sitten niin joo että kyllä voi ihminen muuttua jne. jne., mutta pelkään että se on oikeasti totta, että jos on todellakin ALKOHOLISTI (ei muuten vaan suurkuluttaja tms.; alkoholisteilla on tietty geeni olemassa), niin ei kai sitä voi kuin vain lopettaa kokonaan.
Olen lukenut aiheesta todella paljon ja käynyt minnesotahoidon infossa jne.
ap
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 12:23"]
KUmmallakin meistä kuitenkin sen verran hyvät tulot, että ei me mitään avustuksia tms. saada kylläkään, en usko että saisin edes yh:na mitään extra-rahatukea.
Tää on tätä "väliinputoajaa" eli keskiluokkaista, eli käyttörahaa ei jää niin kauheasti kuitenkaan laskujen jälkeen. (KUn pakko pitää autoakin.)
Taloa en pysty yksin pitämään / en edes pystyisi YLLÄpitämään esim. lumitöiden puolesta tätä yksin.
ap
[/quote]
Haloo. Minä olen pienehkötuloinen (käteen jää kuukaudessa vähän vajaat 1300€ plus lapsilisät ja elarit). Pärjään ihan hyvin. Pidän lapset vaatteissa ja harrastuksissa. Hommasin asunnon, jossa on ehkä vähän niukasti tilaa, mutta mahdumme ihan ok tähän. Asunnossa on halvat ylläpitokulut ja lainan venytin niiiiin pitkäksi ajaksi kuin mahdollista.
Ainoa extra mitä saan on yh-korotus lapsilisiin. Ja senhän saa "automaattisesti", kun on yksin lasten kanssa kirjoilla samassa osoitteessa. Autokin minulla on, tosin ajan mahdollisimman vähän ja harvaan.
Talon ylläpito on aina haastavaa. Tosin lumitöitä voi olla rivitaloissakin.
Itse mietin erotessani, että olen mieluummin köyhä ja onnellinen yksin, kuin köyhä ja onneton parisuuhteessa. Loppujen lopuksi rahat riittävät paremmin kuin parisuhteellisena, ja onnellinen olen todellakin.
Täällä on aika mustavalkoisia ajatuksia siitä miten alkoholistin kanssa tulisi toimia - jättää. Itse en allekirjoita. Tätini oli yhdessä vaiheessa hyvinkin alkoholisoitunut, teki katoamistemppuja aa ei auttanut jne. Sai kuitenkin lopulta itseään niskasta kiinni perheen avulla, ja on nyt ollut parikytä vuotta täysin raitis ja onnellinen. Se oli semmoinen rankka viiden vuoden putki perheelle, tai sitä edelsi myös viitisen vuotta vähempää tissuttelua yms.
Jokainen tekee omat päätöksensä oman jaksamisensa kannalta. Setäni on myöhemmin sanonut että on onnellinen ettei luovuttanut vaikka helvetin rankkaa olikin. Niin on koko sukukin.
Mutta ainahan näissä tarinoissa ei ole onnellisia loppuja. Itse en vaan silti voisi käskeä ketään eroamaan ellei suhde ole väkivaltainen.
Minäkin ajattelin noin kuin sinä, etten jaksa erota ja pelkäsinkin exää (syystä). Jaksoin kuitenkin ja kyllä sinäkin jaksat. Siitä tulee valtava voimaantuminen kun saat itsestäsi irti sen pakkaamisen. Exä kiusaa edelleen minkä pystyy, mutta eipä tarvitse olla sen kanssa samassa asunnossa enää.
Jos mä jaksoin, niin sinäkin jaksat.
56 jatkaa vielä sen verran, että mitä itse haluat? Haluatko eron vai haluatko vain että hän raitistuu? Jos hän raitistuisi niin onko suhteenne silloin hyvä? Ja kun hän on humalassa niin ärsyttääkö "vain" se että hän on kännissä vai onko muita ongelmia? Siis muuta kun että salaa juo myös juomat jotka hänele ei kuulu. Jos muuten miehesi on sinulle rakas ja hyvä aviomies mutta viinan kanssa on ongelmaa niin sitten vaan koko perhe mukaan häntä auttamaan. Siis hänen äitinsä, isänsä, sisaruksensa. Teet siitä ihan julkisen tiedon ja haette apua. Salassa on hyvä ryypiskellä. Jos mies ei suostu tosissaan yrittämään raitistumista (ja jos yrittää niin silloin tosiaan talosta kaikki alkoholi pois, ihan kaikki) niin sitten ei sinulle oikein jää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä, ihan oman jaksamisesi kannalta.
Jos hän on välivaltainen tai kohtelee sinua ja lapsia katoin niin suosittelen lähtemään heti. Mutta jos miehesi ei itse ymmärä ongelmansa vakavuutta ja siksi ei kunnolla yritä ja käy jatkuvasta aa-kerhossa esimerkiksi niin silloin sitä täytyy yrittää jämerämmin ottein. Jos hän suuttuu ja lähtee koska kerroit hänen äidilleen kun hän ei sinua uskonut niin silloin se ei ole sinun vikasi, lasten parastakin pitää ajatella.
En siis tuomitse ketään kuka lähtee samantien, joillekin se on se oikea ratkaisu. Mutta kuten ylempänä kerroin niin minun perheessäni on toiminut se kun yhteisvoimin on lähetty tosissaan auttamaan vakavasti alkoholisoitunutta ja ongelmasta on päästy eroon. Se tietenkin vaatii itseltäänkin paljon.
Miksi tämä on ongelma nimenomaan äitienpäivänä?