Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa lapsuutenne teknisestä laitteesta, joka on jäänyt mieleen. Minä aloitan:
punaiset Sonyn tosi hienot korvalappustereot. Se käänsi kasetin itsestään, kun kasetti pääsi puolen loppuun. Ja siinä oli oma kaiutin, eli kun otti korvalappupiuhan pois, kuuli musan pikku kaiuttimesta. Ja sillä pystyi nauhoittamaankin. Sain ne tuliaisiksi ulkomailta. Mitä rakkaita vempaimia teillä oli?
Kommentit (731)
Luokkakaverilla oli noin vuonna -84 digitaalinen rannekello, josta sai nappia painamalla muutaman eri melodian kuulumaan (tilulililuu...) Kello tuntui maailman ihmeellisimmältä laitteelta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen tekniikka ei käynyt käyttökelvottomaksi muutamassa vuodessa.
80-luvun puolivälissä saattoi esitelmää elävöittää 70- luvulla painetun kirjan kuvilla, joita esitetään 50- luvulla valmistetulla episkoopilla.
Nyt muutaman vuoden ikäeron omaavat laitteet eivät juttele keskenään.
Eräs iäkäs elinkeinonharjoittaja vielä muutama vuosi sitten hoisi verokirjanpitonsa Dos- pohjaisella softalla, joka pyöri 286- tietokoneessa, jossa oli lerppuasema.
Vaarin tietokone sitten rikkoutui ja hänellä oli hankalampi ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli sen laitteen nimi, jota vielä 1970-luvun alussa käytettiin kouluissa.?
Opettaja heijasti sillä kirjan kuvia seinälle
Piirtoheitin. Tein sellaisesta ensimmäisen elokuvaprojektorin vuosia sitten. En jaksa kertoa miten mutta asiaan vihkiytyneet tietää....
Separaattori.
En saanut koskea siihen, mutta oli kiehtovaa seurata maidon kohinaa kahdesta torvesta.
Toinen oli kirnu.
Sitä sai vääntää kammesta (?) ja voita syntyi - tosin ei lapsen voimilla ja kärsivällisyydellä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli sen laitteen nimi, jota vielä 1970-luvun alussa käytettiin kouluissa.?
Opettaja heijasti sillä kirjan kuvia seinällePiirtoheitin. Tein sellaisesta ensimmäisen elokuvaprojektorin vuosia sitten. En jaksa kertoa miten mutta asiaan vihkiytyneet tietää....
Piirtoheitin oli se, jossa kirjoitettiin/piirrettiin läpinäkyvälle muovikalvolle ja esitettiin kalvokuvia.
Nämähän olivat käytössä siihen asti, kunnes videotykkitekniikka kehittyi.
Pitkään tulostettiin Powerpoint(tai vastaava) esityksistä kalvoja joita esitettiin piirtoheittimellä.
Episkooppi oli laite, jolla heijastettiin läpinäkymättömiä kuvia, mm. kirjan sivuja valkokankaalle.
Piirtoheittimissä oli kalvon alla iso muovilinssi, johon joskus joku erehtyi piirtoheitinkynällä kirjoittamaan/piirtämään.
Kallis linssi oli pilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niiskuneidin muotoinen iso herätyskello, jonka herätysäänenä soi Muumimusiikkia ja Niiskuneiti huusi: "Hyvää huomenta! On kiva päivä tänään! Herää jo!"
Vierailija kirjoitti:
Maalaiskouluissa kiertävän enkunopettajan raahattava magnetofoni. Se sellainen jossa ääninauha piti käsin asetella koneeseen ja kiertää vetävälle kelalle.
Hah, meillä kuunneltiin ylioppilaskirjoitusten kuullun ymmärtämisetkin avokelanauhurilta :D Tämä 90-luvun alussa Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puberteettikampa farkkujen takataskussa. Vielä 70-luvulla saattoi olla saunapäivä vain kerran viikossa, joten tukka oli ehtinyt jo rasvoittua. Mutta kampa piti olla.
Ja pyykipoikia lahkeisiin, ettei jäänyt pyöränpinnojen väliin.
Tuosta pyöränpinnoista tuli mieleen. Ei ollutmopoja juuri mutta poijaat väsäs sitten itse moponsa... Pyykkipojalla pahvilappu etuhaarukkaan pinnojen kohdalle ja "pärinä" eli mopo oli valmis... Jotkut vähän "viritteli" mopoansa (jo tulloin!) laittaen narun pyykkipojasta ohjustangon kädensijaan ja herkisi sen raskavva, jolloin kumi/muovikahvaa kääntämällä pystyi "mopo kaasuttamaan"... Näillä sitten pöristeltiin pitkin iltaa ja viikonloppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan mustavalko TV:n ajoilta ainakin, että ensin piti TV:n päällä olevasta boxista kääntää joku nuppi tai nappi päälle ja TV:stä sitten kiertää kanavanvalitsemesta(?) jokin kohta päälle, niin KAKKONEN NÄKYI! VAUTSI! Mahtaako kukaan muistaa tuota härvesteriä mikä oli? Oli pyhä ihme kun TV:ssä viimein näkyi kaksi kanavaa. Nyky nuoriso ei edes tajua sitä tunnetta...
Piirustikku. -80-luvun alkupuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pattereilla toimiva "matkaradio" pirtin kaapin päällä. Muistan sen natisevan äänen, kun ruuvit väännettiin auki ja koko takakansi avattiin pattereiden vaihdon ajaksi. Mitä lie kuttaperkkaa ollut se materiaali, muistan miltä se tuntui sormissa ja miltä kuulosti, kun sitä naputteli sormilla. Se oli sillä tavoin painava, ettei se ainakaan muovia ollut. Siinä oli jokin oma, mieto hajunsa myös. Pidin kovasti siitä radiosta.
Isälläni oli joku nahkakantinen toosa, missä käytettiin 2 x litteä 4.5 voltin paristoa. Oli oma tapahtumansa vaihtaa nuo paristot ja saada kytkentä onnistumaan. En muista merkkiä tai mallia mutta useamman kirosanan siinä isä-ukko vaihtoi ennen kuin paristot vaihtui... Puusta tai lastulevystä kotelon muistelen olleen. Eipähän siihen aikaan juuri muovia tunnettu. Mutta oli tosiaan kannettavaa mallia eli matkaradio. Toimi joskus jopa "automankkana" reissuilla.
stereolaitteet, monenlaiset. Levysoitin-kasettinauhuri-radio -yhdistelmät, tuplastereot, jne. walkmanit
vhs-nauhurit ja tuhat kertaa kopioidut elokuvakopiot
kirjoituskone, koska se yhdistyi ennen tietokoneita kirjailijan ammattiin
elektroniikkapelit, videopelit
ensimmäiset pelitietokoneet
kaitafilmit, joiden katselu oli jännittävä hetki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoisälläni oli sellainen kuulakärkikynä että kun sen laittoi pystyasentoon niin naisella joka oli kynässä lähti vaatteet pois, jotenkin muste valui kynässsä näin. Leikin sillä monta kertaa pienenä. Kyllä oli köyhää :) sitten kun taas käänsi niin vaatteet tuli päälle, semmoinen pikkutuhma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ”monistuslaite” joka haisi pirtulta ja teki violettia jälkeä, mikähän senkin nimi oli
Vahakopiokone.
Vahaskopiokone.
Olen kirjoittanut satoja sivuja tekstejä, jotka on tulostettu vahaskopiokoneella ja jaettu kuuden kunnan alueelle.
T. Jo eläkkeellä oleva tstosihteeri
Vahaskopiokone on eri laite kuin alkuperäisen kirjoittaman spriitä käyttävä kopiokone, jota kutsuttiin .. yllätysyllätys, spriikopiokoneeksi.
Muovinen magneettipenaali josta pystyi nappeja painamalla loksauttamaan aina jonkun lokeron ulos, josta tuli kumi tai teroitin. Kannet oli päällystetty pehmeämmällä muovilla. Pastellivärit ja muovin haju :)
Toisi paljon nappeja.
Vierailija kirjoitti:
Pattereilla toimiva "matkaradio" pirtin kaapin päällä. Muistan sen natisevan äänen, kun ruuvit väännettiin auki ja koko takakansi avattiin pattereiden vaihdon ajaksi. Mitä lie kuttaperkkaa ollut se materiaali, muistan miltä se tuntui sormissa ja miltä kuulosti, kun sitä naputteli sormilla. Se oli sillä tavoin painava, ettei se ainakaan muovia ollut. Siinä oli jokin oma, mieto hajunsa myös. Pidin kovasti siitä radiosta.
Löysin sivuston, jossa on kuvia samanlaisista radioista (Transita-merkkisiä). Juuri tuollainen tai ainakin hyvin samankaltainen oli meillä, mutta väriltään musta eikä ehkä ihan noin kaareva. Halusin aina katsoa, kun isä avasi takakannen ja vaihtoi patterin. Radion sisäpuoli kiehtoi vielä enemmän kuin ulkokuori, joka sekin on kaunis ja tyylikäs kuin mikä. http://www.radiohistoria.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1603191215/4
Mukavinta oli teini-iässä, kun meille ostettiin videonauhuri noin vuonna 1983. Kasarimusiikkivideot yms, jee! 😀
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli sen laitteen nimi, jota vielä 1970-luvun alussa käytettiin kouluissa.?
Opettaja heijasti sillä kirjan kuvia seinälle
Piirtoheitin, yliolanheitin
Se on nimeltään kalkeeri- tai kalkiopaperi ja niitä saa vieläkin kirjakaupoista.
https://www.suomalainen.com/products/kalkiopaperi-a4-10-arkkia-pelikan-…