Kertokaa lapsuutenne teknisestä laitteesta, joka on jäänyt mieleen. Minä aloitan:

Commodore 16, ensimmäinen tietokoneeni.

Minidisc soittimet.

Sellainen viivakoodikynä, jolla pystyi TV ohjelmista ottamaan viivakoodin ja näin ajastamaan VHS-videoihin nauhoituksen.

Ihan scifiä silloin, kun samalla videoiden kanssa tuli eka väritelkkari meille. Siinä oli digiloikka 😁

Mulla oli pieni matka-tv, sillä idealla että voisin omassa huoneessa katsoa telkkaa. Sain sen ehkä v. -90. Se ei ollut mikään litteäruutuinen, vaan vanhanaikaisen tv:n muotoinen. Hassua vaan, että kuvaruudun koko oli ehkä 10×15 cm :)

Vierailija kirjoitti:

Voitin Leafin kilpailusta kätevän tv-video-yhdistelmän. Se oli kyllä tarpeen, vaikka telkan ruutu olikin aika pieni. Lapsi sai sitten oman telkan. Pystyin aina nauhoittamaan Tyttökullat ja Kate & Allien, kun en ollut vielä tullut töistä kun ne tulivat. Tämä taisi olla ysärin loppupuolta. Laite matkasi sitten Helsinkiin ja palveli vielä lapsen kavereidenkin opiskelija-asunnoissa kai aika pitkään. 

Jaa, jäikin huomaamatta sana "lapsuutenne". Sori siitä, en ollut enää tosiaankaan lapsi.

70-luvulla pieni, kannettava kasettinauhuri, johon sai liitettyä pienen mikrofonin. Sillä pystyi nauhoittamaan puhetta ja laulua c-kasetille. Siinä taisi olla myös radio. Harmi, että kaverien kanssa tehdyt esitykset ja haastattelut ovat kadonneet jonnekin.

Muistan laitteen värit (tummanruskea, hopea), nappulat (lonksahtavat, isot ja painettavat sekä pienemmät sivuun vedettävät), mikrofonin (pieni jalusta, jolla sen sai tuettua pöydälle, pieni on/off kytkin ja sen juuri käteen sopiva tyylikäs koko) ja miten kevyt ja kannettava laite oli. Jotain ihan muuta kuin isot radiot, levysoittimet tai peräti se nauhoille äänittävä iso laite, jonka nimi on unohtunut. Tämä pikkulaite edelsi niitä kasarin räkkeihin kerättyjä stereolaitteistoja ja tupladekkinauhureita ja korvalappustereoita.

Vierailija kirjoitti:

Voitin Leafin kilpailusta kätevän tv-video-yhdistelmän. Se oli kyllä tarpeen, vaikka telkan ruutu olikin aika pieni. Lapsi sai sitten oman telkan. Pystyin aina nauhoittamaan Tyttökullat ja Kate & Allien, kun en ollut vielä tullut töistä kun ne tulivat. Tämä taisi olla ysärin loppupuolta. Laite matkasi sitten Helsinkiin ja palveli vielä lapsen kavereidenkin opiskelija-asunnoissa kai aika pitkään. 

Ohiksena kommentoin, että Kate & Allie oli ihana sarja.

Kyllä se ensimmäinen kasettinauhuri, minkä veli sai joululahjaksi oli kova sana. Kateellinen ei tarvinnut olla, sillä sain käyttää sitä ja itse olin vielä leikki-iässä silloin. Mekin nauhoitettiin omaa puhetta ja hauskoja leikkejä oli puhua nurinperin ja sitten pyörittää kasettia väärään suuntaan. Tyyliin Irak nädys iviäp (nimet muutettu) kun vähän kiusattiin toisiamme.

70-luvun alkupuolta oli. Sitten myöhemmin veli osti itse kesätyörahoillaan radiomankan, jonka antoi minulle lähdettyään opiskelemaan ja ostettuaan stereolaitteet, jossa oli myös radio mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalaiskouluissa kiertävän enkunopettajan raahattava magnetofoni. Se sellainen jossa ääninauha piti käsin asetella koneeseen ja kiertää vetävälle kelalle.

https://4.bp.blogspot.com/-8OmJ5NEPQxI/USEQ0GeNNOI/AAAAAAAAHDo/ArextAa9…

Oli muuten just tällanen, hämärästi muistan että oli tuo neljään suuntaan liikuteltava "vaihdekeppi" millä soitto ja pikakelaukset.

Heh, heh, lukiossa ja yläasteellakin kuunneltiin kaikki puhki mahdolliset ruotsin ylioppilaskuuntelut tuollaisella. Ruotsinopettajalla tuntui olevan aina ongelmia ja epävarmuutta tämän vehkeen "käyttöliittymän" kanssa.

Muistan ala-asteella 80-luvun alkupuolella Englanninopettajalla taisi olla joku tuollainen nauhuri käytössä.

Tuli tuosta vielä mieleen sitten 80-luvun lopulla yläasteella kielistudio, jossa jokaiselle oli oma potero, kuulokkeet ja pöytään kiinteästi asennettu kasettinauhuri, jonka avulla piti puhua sanoja ja lauseita nauhalle Ruotsin ja Englannin tunneilla. Ei me kyllä aina oltu kielistudiossa, mutta kumminkin sen verran usein, että jäi mieleen.

Muistan kielistudion yläasteelta ja lukiosta 80-luvulta. Se oli äänieristetty tai akustiikkaa oli vaimennettu pintamateriaaleilla ja parhaiten muistan sen hajun. Lievästi pölyinen haju. Kaikki oli beessiä, kuten silloin sanottiin sellaista hiekan-nuden sävyä. Jokainen istui kopperoissa ja toisti esim. sanoja tai luki kohtia. Opettajalla oli mahdollisuus kuunnella jotakuta tai laittaa joku kuulumaan kaikille, luojan kiitos sitä ei käytetty, koska se olisi ollut kauheaa. Epäilen, ettei opettajat osanneet käyttää laitteita. Ääneen lukeminen ujostutti kuulokkeet päässä siinä kopissakin.

Siellä tehtiin myös kuullun ymmärtämisiä, tilassa oli helppo keskittyä. Tehtiin kai yo-kokeetkin siellä.

Myöhemmin tuli joku kehittyneempi tila, joka oli rakennettu tavalliseen luokkahuoneeseen. Se oli kamala. Siellä EI ollut akustiikka, eikä koppeja vaan ympyrän muotoon rakennetut tiimipöydät, joissa istuttiin kuulokkeet päässä. Se oli kamalaa, kun se vähäinen yksityisyys katosi.

Tv-peli, ping pong. Oli jännä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalaiskouluissa kiertävän enkunopettajan raahattava magnetofoni. Se sellainen jossa ääninauha piti käsin asetella koneeseen ja kiertää vetävälle kelalle.

https://4.bp.blogspot.com/-8OmJ5NEPQxI/USEQ0GeNNOI/AAAAAAAAHDo/ArextAa9…

Oli muuten just tällanen, hämärästi muistan että oli tuo neljään suuntaan liikuteltava "vaihdekeppi" millä soitto ja pikakelaukset.

Näistä sitä kuunneltiin Uuraisten ala-asteella Siie english -kirjasarjan äänitteitä, jossa oli se valkoinen koira nimeltä Spot.

Joo. Muistan Spotin. This is Spot. Spot is a dog. Samassa kirjassa oli Jack ja Jill ja jossain vaiheessa mr Keladada piipahti käymään.

Ensimmäinen luku: This is Jack and this is Jill. That is Ann and that is Bill. Lisäksi oli koira nimeltä Spot. Odotin aivan tohkeissani englannintuntien aloitusta, se oli ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalaiskouluissa kiertävän enkunopettajan raahattava magnetofoni. Se sellainen jossa ääninauha piti käsin asetella koneeseen ja kiertää vetävälle kelalle.

https://4.bp.blogspot.com/-8OmJ5NEPQxI/USEQ0GeNNOI/AAAAAAAAHDo/ArextAa9…

Oli muuten just tällanen, hämärästi muistan että oli tuo neljään suuntaan liikuteltava "vaihdekeppi" millä soitto ja pikakelaukset.

Näistä sitä kuunneltiin Uuraisten ala-asteella Siie english -kirjasarjan äänitteitä, jossa oli se valkoinen koira nimeltä Spot.

Joo. Muistan Spotin. This is Spot. Spot is a dog. Samassa kirjassa oli Jack ja Jill ja jossain vaiheessa mr Keladada piipahti käymään.

Ensimmäinen luku: This is Jack and this is Jill. That is Ann and that is Bill. Lisäksi oli koira nimeltä Spot. Odotin aivan tohkeissani englannintuntien aloitusta, se oli ihanaa.

Itse asiassa taisin muistaa väärin. Luulen, että toinen lause oli There is Ann and here is Bill. Se olisi opetuksellisesti järkevämpää :D

Ja oliko Ann Ann vai Anne?

This is Jack and THAT is Jill.

Here is Anne and there is Bill.

Galaksien välinen sädetin.👽

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalaiskouluissa kiertävän enkunopettajan raahattava magnetofoni. Se sellainen jossa ääninauha piti käsin asetella koneeseen ja kiertää vetävälle kelalle.

https://4.bp.blogspot.com/-8OmJ5NEPQxI/USEQ0GeNNOI/AAAAAAAAHDo/ArextAa9…

Oli muuten just tällanen, hämärästi muistan että oli tuo neljään suuntaan liikuteltava "vaihdekeppi" millä soitto ja pikakelaukset.

Heh, heh, lukiossa ja yläasteellakin kuunneltiin kaikki puhki mahdolliset ruotsin ylioppilaskuuntelut tuollaisella. Ruotsinopettajalla tuntui olevan aina ongelmia ja epävarmuutta tämän vehkeen "käyttöliittymän" kanssa.

Muistan ala-asteella 80-luvun alkupuolella Englanninopettajalla taisi olla joku tuollainen nauhuri käytössä.

Tuli tuosta vielä mieleen sitten 80-luvun lopulla yläasteella kielistudio, jossa jokaiselle oli oma potero, kuulokkeet ja pöytään kiinteästi asennettu kasettinauhuri, jonka avulla piti puhua sanoja ja lauseita nauhalle Ruotsin ja Englannin tunneilla. Ei me kyllä aina oltu kielistudiossa, mutta kumminkin sen verran usein, että jäi mieleen.

Muistan kielistudion yläasteelta ja lukiosta 80-luvulta. Se oli äänieristetty tai akustiikkaa oli vaimennettu pintamateriaaleilla ja parhaiten muistan sen hajun. Lievästi pölyinen haju. Kaikki oli beessiä, kuten silloin sanottiin sellaista hiekan-nuden sävyä. Jokainen istui kopperoissa ja toisti esim. sanoja tai luki kohtia. Opettajalla oli mahdollisuus kuunnella jotakuta tai laittaa joku kuulumaan kaikille, luojan kiitos sitä ei käytetty, koska se olisi ollut kauheaa. Epäilen, ettei opettajat osanneet käyttää laitteita. Ääneen lukeminen ujostutti kuulokkeet päässä siinä kopissakin.

Siellä tehtiin myös kuullun ymmärtämisiä, tilassa oli helppo keskittyä. Tehtiin kai yo-kokeetkin siellä.

Myöhemmin tuli joku kehittyneempi tila, joka oli rakennettu tavalliseen luokkahuoneeseen. Se oli kamala. Siellä EI ollut akustiikka, eikä koppeja vaan ympyrän muotoon rakennetut tiimipöydät, joissa istuttiin kuulokkeet päässä. Se oli kamalaa, kun se vähäinen yksityisyys katosi.

Meillä pienessä maaseutulukiossa ei ollut mitään kielistudioita. Se oli kova juttu kun opiskeluaikana sellaiseen pääsi. Muistelen, että aikuisopinnoissa vuosituhannen vaihteessa vielä oli, mutta käytettiin vain pari kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalaiskouluissa kiertävän enkunopettajan raahattava magnetofoni. Se sellainen jossa ääninauha piti käsin asetella koneeseen ja kiertää vetävälle kelalle.

https://4.bp.blogspot.com/-8OmJ5NEPQxI/USEQ0GeNNOI/AAAAAAAAHDo/ArextAa9…

Oli muuten just tällanen, hämärästi muistan että oli tuo neljään suuntaan liikuteltava "vaihdekeppi" millä soitto ja pikakelaukset.

Näistä sitä kuunneltiin Uuraisten ala-asteella Siie english -kirjasarjan äänitteitä, jossa oli se valkoinen koira nimeltä Spot.

Joo. Muistan Spotin. This is Spot. Spot is a dog. Samassa kirjassa oli Jack ja Jill ja jossain vaiheessa mr Keladada piipahti käymään.

Ensimmäinen luku: This is Jack and this is Jill. That is Ann and that is Bill. Lisäksi oli koira nimeltä Spot. Odotin aivan tohkeissani englannintuntien aloitusta, se oli ihanaa.

Sama täällä, englanti oli kymppi koko ala-asteen ja se ope oli ihana, tosi hyvä opettaja. Sitten tuli koululle uusi opepariskunta ja englannin opetuksen taso romahti kuin lehmänhäntä, kun sillä pariskunnan naisella oli englannin opettajan pätevyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalaiskouluissa kiertävän enkunopettajan raahattava magnetofoni. Se sellainen jossa ääninauha piti käsin asetella koneeseen ja kiertää vetävälle kelalle.

https://4.bp.blogspot.com/-8OmJ5NEPQxI/USEQ0GeNNOI/AAAAAAAAHDo/ArextAa9…

Oli muuten just tällanen, hämärästi muistan että oli tuo neljään suuntaan liikuteltava "vaihdekeppi" millä soitto ja pikakelaukset.

Näistä sitä kuunneltiin Uuraisten ala-asteella Siie english -kirjasarjan äänitteitä, jossa oli se valkoinen koira nimeltä Spot.

Joo. Muistan Spotin. This is Spot. Spot is a dog. Samassa kirjassa oli Jack ja Jill ja jossain vaiheessa mr Keladada piipahti käymään.

Ensimmäinen luku: This is Jack and this is Jill. That is Ann and that is Bill. Lisäksi oli koira nimeltä Spot. Odotin aivan tohkeissani englannintuntien aloitusta, se oli ihanaa.

Sama täällä, englanti oli kymppi koko ala-asteen ja se ope oli ihana, tosi hyvä opettaja. Sitten tuli koululle uusi opepariskunta ja englannin opetuksen taso romahti kuin lehmänhäntä, kun sillä pariskunnan naisella oli englannin opettajan pätevyys. 

Lisään vielä, että minä sain sen kympin tuoltakin opettajalta, josta kukaan ei tykännyt, koska oli niin hyvät pohjat sen kolmannella ja neljännellä luokalla olleen opettajan ansiosta. Sen nauhurin muistan minäkin. Joskus meni nauha sekaisin ja opettaja luki itse. 

Meillä oli lapsena sellainen salakuuntelulaite missä oli vastaanotin ja kuulokkeet. Liekkö kultiin liikaa jotain lapsille sopimatonta kun se vaan katosi johonkin ja uutta ei saatu. Toimi hyvin, kuuli esim. mitä kaveri viereisen talon parvekkeella puhui.

Eka kitara jonka äiti toi Murmanskista.Siinä olikin 7 kieltä 🙂 abaut 1973

Vierailija kirjoitti:

Matkavedenkeitin, jonka lasiin laitettiin vesi ja metallikiekurahärpättimen pistoke tökättiin pistorasiaan ja kiekura vesilasiin.

Oliko riittävän epäselvästi selitetty?

Uppokuumennin. Olivat kielletyjä pitkän aikaa, kun niillä sai helposti tulipalon aikaan kuumentamalla laitetta kuivana. Nykyään niissä on lämpösulakkeet. Olen fysiikan opettaja ja käytän laitetta erinäisiin lämpöopin kokeisiin - hyvin kätevä.