Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa lapsuutenne teknisestä laitteesta, joka on jäänyt mieleen. Minä aloitan:
punaiset Sonyn tosi hienot korvalappustereot. Se käänsi kasetin itsestään, kun kasetti pääsi puolen loppuun. Ja siinä oli oma kaiutin, eli kun otti korvalappupiuhan pois, kuuli musan pikku kaiuttimesta. Ja sillä pystyi nauhoittamaankin. Sain ne tuliaisiksi ulkomailta. Mitä rakkaita vempaimia teillä oli?
Kommentit (731)
Jos autossa ei ollut autostereoita niin kasettidekki otettiin mukaan. Yksin ajaessa se huusi etupenkillä vieressä tai sitten joku piteli sitä sylissä ja musiikki raikasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ensimmäiset tietokoneet tulivat töihin niin niistäkin pelättiin tulevan säteilyä, erityisesti näytöistä. Sama kuin mikroaaltouuneissa. Työpaikalla oli sisäinen verkko, mutta ei sellainen kuin nykyään vaan kaikilla oli työpöydällä vain pääte, joka oli yhteydessä isoon pääkoneeseen. Käytännössä siis yksi tietokone ja paljon päätteitä, millä tehtiin töitä. Tälle oli joku nimityskin, jonka olen unohtanut.
Yksi työkaveri kärsi lapsettomuudesta ja oli vakuuttunut siitä, että näyttöjen säteily saattoi olla yksi ongelman syistä. Työpaikalle hommattiin näyttöihin "säteilysuojat" eli sellainen lasilevyhommeli, joka kiinnitettiin näytön eteen. Lähtiköhän siitä vielä johto, joka piti kiinnittää johonkin metalliseen..
Kun sitten menin kouluun ja aloin tehdä koneilla hommia ja rakensin oman tietokoneen niin siihen en hankkinut tuollaista suojaa. Ne taisivat vaan kadota itsestään. En sitten tiedä säteilivätkö nämä ensimmäiset näytöt enemmän kuin nykyiset, vai oliko se vain jotain uuden pelkoa.
Joskus kouluaikaan tein esitelmää kirjoituskoneella. Eli kirjoiteltiin kirjain kerrallaan tekstiä paperille. Värinauhassa oli musta raita ja punainen ja mustaa tuli tietty käytettyä eniten eli se kului ensin loppuun. Jos tuli kirjoitusvirhe niin sen voi värittää ensin yli sellaisella valkoisella peittomaalilla ja sitten kirjoittaa uudelleen siihen päälle. Tämä tietty toimi vain pienten virheiden kohdalla ja isommissa korjailuissa oli helpompi kirjoittaa koko sivu uudelleen uudelle paperille.
Myöhemmin opiskellessa tekniinkka oli jo kehittynyt tietokone + matriisikirjoitin tasolle. Eli printterissä oli semmoisia pikku tappeja jotka paukutti paperille pisteitä joista muodostui kirjaimet ja muut kuviot sivulle. Tulosteista piti repiä vielä lopuksi irti sellainen reikänauha siitä sivusta jonka avulla se matriisikirjoitin syötti paperinauhaa eteenpäin printterissä tulostettaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Thilley lamppu jossa sukka jossa thoriumia.
Ne on tilley ja torium. Ei kannata hienostella jos ei osaa.
Thorium on latinaa ja se on ihan Thorium jonka merkki on TH myös. Pohjana on Thorin salamat. Ei kannata viisastella ellei osaa stalkkeri. Kasva aikuiseksi.
Meillä kotona puhuttiin myös Thilleystä vaikka nimi on Tilley
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on edelleen anopilta saatu Bamixin sauvasekoitin käytössä. On kestävä ja tehokas laatulaite. Samoin on käytössä 30 v sitten äidiltäni saamat mikroaaltouuni ja yleiskone. Aivan huippuvehkeitä. Nykyään ei enää saa yhtä hyviä koneita. Myös siskollani on samat laitteet vielä käytössä ja toimivia.
Sama täällä, 45-vuotias Bamix käytössä. Käynyt kahdesti huollossa, ekan huollon eli rasvauksen jos on jumittanut taidan nykyään itsekin, ja tiedän myös että laitetta pitää säännöllisesti käyttää, jotta pysyy kunnossa
Assburger kirjoitti:
Kansakouluakin käynyt kirjoitti:
Hauskaa, että pari muutakin muisti tämän kirjanheijastushärvelin......nimenomaan jotain Akropolista ja Picassoa katsottiin...... Rex Rotary vahasmonistuskone.....talousspriitä.
Episkooppi oli härvelin nimi.
Yläasteella 80- luvulla oli käytössä laite, joka oli ulkonäöstä päätellen oli valmistettu 1950- luvulla.
Meillä sitä kutsuttiin paksiskoopiksi, pimeässä luokassa puoliunessa katseltiin kuvia, mutta säännöllinen paks, joka kuului kun opettaja vaihtoi kuvan ja lämäytti kannen kiinni, piti jotenkuten hereillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähkökirjoituskone, joka muisti yhden rivin kirjoitusta. Saattoi siis tarkistaa tekstinsä rivi kerrallaan ja korjata ennen kuin hyväksyi
Veljen muisto 70-luvulta.
Hänellä oli lelupoliisiauto ja kun painoi napista siitä kuului kuulemma sanasta sanaan "Hälytys kaikille autoille, Sästöpankissa ryöstetty".
Aikansa leikki tuolla ja avasi auton ruuvimeisselillä kun halusi tarkistaa onko siellä joku pieni ihminen joka noin sanoo. Oli sitten entinen lelu tuon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
View-Master kuvakiekkolaite. 50-60 luvulla ennen videoaikaa. Kirkkaat kolmiulotteiset kuvat olivat elämys.
Leffakone. Kasetti koneeseen ja kammesta pyörittäen joku minuutin lyhennelmä taikohtaus jostain Disneyn elokuvasta.
Vierailija kirjoitti:
Kun ensimmäiset tietokoneet tulivat töihin niin niistäkin pelättiin tulevan säteilyä, erityisesti näytöistä. Sama kuin mikroaaltouuneissa. Työpaikalla oli sisäinen verkko, mutta ei sellainen kuin nykyään vaan kaikilla oli työpöydällä vain pääte, joka oli yhteydessä isoon pääkoneeseen. Käytännössä siis yksi tietokone ja paljon päätteitä, millä tehtiin töitä. Tälle oli joku nimityskin, jonka olen unohtanut.
Yksi työkaveri kärsi lapsettomuudesta ja oli vakuuttunut siitä, että näyttöjen säteily saattoi olla yksi ongelman syistä. Työpaikalle hommattiin näyttöihin "säteilysuojat" eli sellainen lasilevyhommeli, joka kiinnitettiin näytön eteen. Lähtiköhän siitä vielä johto, joka piti kiinnittää johonkin metalliseen..
Kun sitten menin kouluun ja aloin tehdä koneilla hommia ja rakensin oman tietokoneen niin siihen en hankkinut tuollaista suojaa. Ne taisivat vaan kadota itsestään. En sitten tiedä säteilivätkö nämä ensimmäiset näytöt enemmän kuin nykyiset, vai oliko se vain jotain uuden pelkoa.
Yksi tyyppi suojasi nenänsä jollakin ”tekonenällä”, olihan nenä lähimpänä säteilylähdettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että AP:n korvalappustereot tuskin käänsivät kasettia, vaan alkoivat soittaa sitä vain toiseen suuntaan. Siinä oli siis kaksi äänipäätä, joista toinen luki toista ja toinen toista puolta kasetista.
Koulussa oli monistuskone, jonka väriaineen hajun muistan vieläkin selkeästi. Kuka muistaa mikä tuon härvelin nimi oli?
Oli meillä kotona telkkari. Niitä Suomen ensimmäisiä. Joka ilta tuli ohjelmaa pari tuntia. Muistan yhdeksän uutiset (silloin me lapset jo nukuttiin) Vähän vanhempana Peyton Place joka keskiviikko. Sitäkään eivät lapset saaneet katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli monistuskone, jonka väriaineen hajun muistan vieläkin selkeästi. Kuka muistaa mikä tuon härvelin nimi oli?
Oli meillä kotona telkkari. Niitä Suomen ensimmäisiä. Joka ilta tuli ohjelmaa pari tuntia. Muistan yhdeksän uutiset (silloin me lapset jo nukuttiin) Vähän vanhempana Peyton Place joka keskiviikko. Sitäkään eivät lapset saaneet katsoa.
Taisi olla vahakopiokone. Se teksti oli sinertävää tai lilaa?
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli sen laitteen nimi, jota vielä 1970-luvun alussa käytettiin kouluissa.?
Opettaja heijasti sillä kirjan kuvia seinälle
Piirtoheitin? Vastaa nykyisiä tietokonekalvosulkeisia😫
Aloittajalle .Kyllä sulla oli aikaansa edellä oleva laite, jos se käänti kasetin siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli sen laitteen nimi, jota vielä 1970-luvun alussa käytettiin kouluissa.?
Opettaja heijasti sillä kirjan kuvia seinällePiirtoheitin? Vastaa nykyisiä tietokonekalvosulkeisia😫
Piirtoheittimiä oli kyllä käytössä pitkälle 90-luvulle asti.
Panasonic kirjoitti:
Aloittajalle .Kyllä sulla oli aikaansa edellä oleva laite, jos se käänti kasetin siinä.
Joo. Sellaista ei ole tehty vieläkään.
Sain Kotipizzan kaupanpäällisenä punaisen, seinään kiinnitettävän lankapuhelimen ysärin alkupuolella. Se oli hieno. Parasta oli se, että huomattiin sen toimivan vähän epävakaasti opiskelija-asunnossa. Kun numeroita näppäili muutaman, loikkasi joskus toisen ihmisen puheluun langalle. Ääni kuului selvästi, mutta ikäänkuin hieman kauempaa. Arveltiin, että kyse oli saman talon puheluista, mutta en sitten tiedä.