Hauskoja lemmikkitarinoita tänne! Mikä on hauskinta, mitä lemmikkisi on tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Meidän macho kissa ei pelännyt mitään. Oletti että isommat, autoista lähtien väistää häntä. Kerran se istui portilla ja tuli nainen jolla oli kaksi rotwaileria. Koirat hyökkäsi ja nainen lensi orapihlajaaitaan. Toinen koirista totteli naisen käskyjä toinen vain veti naista. Raivoisa koira oli n. metrin päässä ja kissa vain istui ja tuijotti sitä. Nainen sai pidettyä koiraa sen aikaa, että kävin hakemassa kissan pois, että pääsivät jatkamaan matkaa. Vaikea sanoa, mitä olisi käynyt, jos eläimet olisi päässyt kosketusetäisyyteen.

Viisas kissa, osasi liikennesäännöt.

Olin vielä lapsi, ja minulla oli Barbinukkeja vaatteineen. Erään kerran olin leikkimässä barbeillani, kun silloinen koiramme tuli ja nappaisi yhden barbimekon suuhunsa. Rauhallisesti käveli huoneen toiseen nurkkaan, laski mekon lattialle ja k*si sen päälle 🤦‍♀️

Sen jälkeen lähti tyynesti pois.

Ajattelin leikata koiran kynnet ja ajatuksena oli vaan näyttää koiralle saksia kädessä, että se tietää mitä tuleman pitää. Tavattoman ahne koirapa vaan luuli että tarjoan kädestäni syötävää, ja lotaisi imurin lailla kynsisakset suuhunsa. Sitä hämmentyneen ilmeen määrää, sekä koiralla että minulla.

Söi 6kk-15kk ikäisenä seitsemän sohvaa ja kolme nojatuolia. Kirjaimellisesti. Silloin ei naurattanut, mutta nyt kun katsoo tuota 15-vuotiasta pappaa ja miettii näitä viittätoista vuotta mitä kaikkea sen kanssa kokenut, niin itkuhan siinä tulee kun se viimeinen päivä koittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin leikata koiran kynnet ja ajatuksena oli vaan näyttää koiralle saksia kädessä, että se tietää mitä tuleman pitää. Tavattoman ahne koirapa vaan luuli että tarjoan kädestäni syötävää, ja lotaisi imurin lailla kynsisakset suuhunsa. Sitä hämmentyneen ilmeen määrää, sekä koiralla että minulla.

Meillä koira joskus veti, kun oli kengittäjä käynyt vuolemassa hevosen kaviot, sellaisen kivan sirppimäisen kavion palasen. Jäi kuitenkin kitalakeen hampaiden väliin yläleukaan, oli just sopivan mallinen suuhun. Sitä ei huomattu eikä se koiraa haitannut ilmeisesti kun ei koskaan "oireillut" siitä, kunnes yks pvä mietittiin että ei helvata kun haisee koiran hengitys ihan _jäätävälle_. Tutkailtiin, ei nähty mitään eikä hampaissakaan näkynyt mitään, nätit valkoiset nuoren koiran hampaat. Haju vaan paheni ja oltiin sitten varaamassa eläinlääkäriin aikaa tämän tiimoilta, niin just kun se aika saatiin varattua, koira rupesi kakomaan ja yskäisi tätä kavion palasta suustaan niin, että jäi vielä roikkumaan tuonne kitalakeen, mutta nyt nähtiin mikä oli hajun lähde ja missä se oli ollut. Kavioiden vuolemisesta oli aikaa 3kk , joten voitte vaan arvailla sitä hajun määrää.

Koiramme oli mukana ystäviemme häissä, tai siis ei varsinaisesti häissä mutta majoituimme lähellä hääpaikkaa mökkimajoituksessa porukalla ja siellä mukana. Hääjuhlaan valmistautuessa joku meistä oli jättänyt yhden mökin ovista auki ja kukaan ei huomannut että koiramme ( kiltti isokokoinen kultainen noutaja) pääsi ulos ja se oli heittänyt tietysti itsensä ensimmäiseksi järveen lämpimänä kesäpäivänä. Huomasimme että koira oli karussa kun se juoksenteli märkänä juhlapaikalla ja oli tunkemassa itseään sisään juhlatalon avoimesta ovesta :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin leikata koiran kynnet ja ajatuksena oli vaan näyttää koiralle saksia kädessä, että se tietää mitä tuleman pitää. Tavattoman ahne koirapa vaan luuli että tarjoan kädestäni syötävää, ja lotaisi imurin lailla kynsisakset suuhunsa. Sitä hämmentyneen ilmeen määrää, sekä koiralla että minulla.

Meillä koira joskus veti, kun oli kengittäjä käynyt vuolemassa hevosen kaviot, sellaisen kivan sirppimäisen kavion palasen. Jäi kuitenkin kitalakeen hampaiden väliin yläleukaan, oli just sopivan mallinen suuhun. Sitä ei huomattu eikä se koiraa haitannut ilmeisesti kun ei koskaan "oireillut" siitä, kunnes yks pvä mietittiin että ei helvata kun haisee koiran hengitys ihan _jäätävälle_. Tutkailtiin, ei nähty mitään eikä hampaissakaan näkynyt mitään, nätit valkoiset nuoren koiran hampaat. Haju vaan paheni ja oltiin sitten varaamassa eläinlääkäriin aikaa tämän tiimoilta, niin just kun se aika saatiin varattua, koira rupesi kakomaan ja yskäisi tätä kavion palasta suustaan niin, että jäi vielä roikkumaan tuonne kitalakeen, mutta nyt nähtiin mikä oli hajun lähde ja missä se oli ollut. Kavioiden vuolemisesta oli aikaa 3kk , joten voitte vaan arvailla sitä hajun määrää.

Meidän koiralle jäin samalla tavoin tikku suuhun kun keppejä pureksi. Havaittiin kyllä noepasti hajun ilmaannuttua.

Kun edesmennyt saksanpaimeneni tuli (uros) se ei vielä 2-3-vuoden iässä nostanut takajalkaa pissatessa vaan teki ns. kyykkypissat. Kerran se sitten pissatessa selvästi alkoi miettiä, että jotain tässä ohessa nyt kuuluisi tehdä ja nosti oikean ETUJALKANSA ilmaan sojottamaan :DDD Kyllä se sitten jonkin ajan päästä oppi mallia katsomalla nostamaan takajalkaa...

Kani söi mm. pesukoneen seinässä olevan johdon niin, että tulppa jäi seinään. 

Äidin kissa kakkasi matkalaukkuun, jonka äiti oli levittänyt sängylle pakkaamista varten lomalle lähtöä tehdessään.

Toinen kissa kusaisi keskellä ruokapöytää olevaan rairuohoon, kun oli ensin tappanut kaikki tiput ja heitellyt ne lattialle.

Isällä oli aikanaan makuuhuoneen nurkassa toimisto, jossa pöytäpuhelin, jossa pikanäppäimiä. Kissa soitti kahdesti isän kännykkään sieltä.

Oli joku veteraanikeräys armeijapojilla joskus 2000-luvun alussa. Tulivat ovelta ovelle siis kyselemään lahjoituksia, ehkä just joulun alla.

Avasin oven ja meidän nuorin koira, kun sen ikäisenä teki aina ilopissejä jos sitä vieras ihminen silitti, ampas suoraan ulos "jeeeee ihanaa ihmisiäää!" ja ennen kuin kerkesin varoittaa, ettei kannata koiraan koskea ilopissavaaran takia, tämä armeijapoika kyykistyi silittämään koiraa. Koira heittäytyi salamana selälleen rapsutuksista niiiiiin onnellisena ja ilopissahan sillä sitten lenti hienossa kaaressa pitkin kurkkusalaattivaatteita ja pojan naamaa... onneksi otti huumorilla, itteä vähän hävetti. Lahjoitin keräykseen rahaa sekä tassupyyhkeen anteeksi pyydellen.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin leikata koiran kynnet ja ajatuksena oli vaan näyttää koiralle saksia kädessä, että se tietää mitä tuleman pitää. Tavattoman ahne koirapa vaan luuli että tarjoan kädestäni syötävää, ja lotaisi imurin lailla kynsisakset suuhunsa. Sitä hämmentyneen ilmeen määrää, sekä koiralla että minulla.

Mun veteraanikoira on sisäistänyt, että kynsien leikkuun jälkeen saa jääkaapista jotain extrahyvää, mitä ei koskaan muutoin saa. Kun ottaa sakset esille, se menee nykyisin aina suoraan jääkaapille intopiukeena pomppimaan, ja sitten kun tokaiset, että "ei kun kynnet eka ennen palkkiota", niin kävelee maansa myyneenä häntä koipien välissä luokse leikattavaksi. Sen jälkeen yrittää joka kynnen leikkuun jälkeen juosta sinne jääkaapille takaisin ja taas on maansa myynyt, kun vielä onkin kynsiä leikattavana. :D

Kaverilla oli sellainen jättikani, joka ei suvainnut, että tietyissä tuoleissa istutaan tai että jalkoja pidetään lattialla, ne piti istuessa pitää tuolilla. Muuten se tuli ja puri vähän jalkaan, ei mitään hampaanreikiä, mutta tuntui se. Kani oli ns. minikani, mutta siinä ei ollut muuta miniä kuin korvat, muuten se oli isompi kuin moni koira.

Mun edesmennyt kaniherra oli ilmeisen rakastunut minuun, sillä se suojeli minua omilta koiriltani kuin laumanvartija konsonaan!

Kani oli aina vapaana silloin, kun oltiin kotona. Omassa aitauksessa oli ainoastaan silloin, kun jäivät yksin - koirat oli kuitenkin metsästyskoiria (mikä sinänsä hauskaa, että metsässä ne ajoi jänistä, mutta omaa kaniamme pelkäsivät!), niin ei viitsinyt ottaa riskiä että metsästysvietti iskee perheen poissaollessa..

Kun tän kaniherran sitten laski vapaaksi työpäivän päätteeksi, niin se vokotteli jaloissani koko ajan ja hyökki minua lähestyviä koiriamme. Jos olin vaikkapa sohvalla ja joku koirista ajatteli tulla viereen, niin kani saattoi ampua talon toisesta päädystä tän koiran päälle kuin yleinen syyttäjä. Kun lähdin lenkittämään koiria, niin kani meni monet kerrat ikkunalaudalle kurnuttamaan perääni (!) ja kun tulin takaisin, niin ajoi taas koirat pois taas viereltäni ja kulki jaloissani itse koko ajan.

Kunnon terr0ristikani, oli kyllä mahtava persoona :D

Sain opiskeluaikoina naarasrotan eräältä ihmiseltä, joka ei pystynyt enää pitämään sitä. Havaitsin että se, Lilja nimeltään, alkoi nopeasti pyöristyä. Ihmettelin kun en juuri syöttänyt sille makupaloja ja häkin ovi oli aina auki kun olin kotona, eli liikuntaa sai runsaasti. Kerran kouluun lähtiessäni otin lipaston laatikosta housut ja rullasin ne auki (onneksi sängyn päällä!) ja lahkeen mutkasta sängylle vieri 12 rotanpoikasta. Ne olivat vielä karvattomia ja silmät kiinni. Lilja oli siis käynyt niitä imettämässä huomaamattani lipaston takana olleesta aukosta. Olin siinä aamutokkurassa silmät ristissä melkoisen hämmentynyt :D No, happy ending. Naaraat pidin itse ja urokset saivat kaikki hyvät kodit.

Herättiin miehen kanssa keskellä yötä siihen, että meidän makuuhuoneessa on joku outo monsteri. Se olikin meidän koira, irtokarkkipussi (paperi) päässä. Oli kovin häveliäs koira ja kun otettiin pussi pois päästä hän oli kovin pahoillaan ja nolostunut kiinnijäämisestään. Hellyyttävä hoopo ♥

Kissa nukkuu mun vetolaukun päällä, aloitti, kun laukku oli joltain reissulta jäänyt lattialle sängyn viereen yöpöydän alle. Kissa saapuu nukkumaan iltaisin noin kello 23, ja silloin on muidenkin syytä hiljentyä yöunille. Jos liikkuu vielä huoneessa, katsoo kissa niskansa yli kiukkuisena. 

Jouduin vasta käyttää laukkua, ja se oli pakattavana auki lattialla. Kissa nukkui avatun kannen päällä, vaikka ei tavaroiden takia mahtunut siihen kunnolla, takamus oli ulkona. Sain taas syyttäviä katseita.

Laukku oli päivän käytössä mulla, ja kun illalla palasin, kissa oli suuttunut, eikä tullut ovelle tervehtimään kuten normaalisti. Leppyi kun sai laukun takaisin tutulle paikalle. Illalla kissaherra asteli taas laukun päälle nukkumaan, ja kun kysyin, onko asiat taas hyvin, kissa oikein hieroi selkäänsä laukkuun maatessaan ja otti entistä paremman asennon. Uskon, että kissat ymmärtää puhetta aika hyvin, mutta eivät paljasta asiaa. 

Minulla oli eläinsuojelun kautta tullut neitokakadu, joka ei koskaan ollut uskaltanut laulaa ja oli tosi arka luonteeltaan, eikä lainkaan kesy. Se tuli syksyllä ja keväällä tein sille parvekkeesta aviaarion. Kun kelit alkoi lämmitä, laskin sen parvekkeelle, kun tykkäsi kuitenkin tutkailla sieltä maailmaa ja lennellä. Sitten eräs päivä näin kakadun ollessa partsilla, kun varisparvi lentää ohi ja rääkyy... niin tää neitokakadun silmät suureni silleen "ahaaaaaa...!" ja ilmeisesti luuli olevansa varis, koska siitä päivästä lähtien se rääkyi samalla tapaa kuin varis koko ajan xD Nimesin sen sitten Varikseksi, enkä kehdannut oikaista mikä sen laji oikeasti oli..

Poikakoirani oli juuri oppinut nostamaan jalkaa. Voi kun olikin niin polleaa poikaa,,kun hänestä oli nyt tullut Miäs. No, oli talviliukkaita, koira menee tolpan viereen ja oikein heittää kintun ylös, kuinka ollakaan tukijalka lipesi ja koira kippasi kyljelleen pissaten komealla kaarella itsensä päälle. Oli vähän nolona sen jälkeen, noin korttelin verran.

Joskus kauan sitten sekarotuinen koiranpentu tyttö meni pissalle nurmikolle istui ja hyppäsi ylös. Oli istunut siilin päälle !

Meillä oli monirotuinen koira ja iso keltainen leikattu kollikissa sekä lattialla seisova jääkaappi. Pitkään ajattelin, että olin itse unohtanut sulkea jääkaapin oven kunnolla, kun ruuat oli lattialla töistä tullessani. Kerran satuin olemaan kotona ja näin, miten eläinten yhteistyö ja keskinäinen avunanto toimi.

Kissa kiskoi jääkaapin oven raolleen vetämällä tassulla kaapin alaosasta sen verran, että ovitiivisteen imuvaikutus purkautui. Koira tunki kuononsa oven rakoon ja alkoi lohmia tassullaan ruokia alas. Jako meni niin, että kissa nuoli avautuneen rasian levitteen ja koira pureskeli juustopalan.