Itkettääkö teitä edellisenä iltana kun joudutte esim. loman jälkeen menemään töihin/kouluun?
Minua ahdistaa ja itkettää ja pelkään että tulen hulluksi töissä. Onneksi vielä huomenna ei tarvitse mennä mutta se päivä lähenee. Pelottaa se kesäloman viimeinen sunnuntai ihan samalla tavalla kuin lapsena kun koulu alkoi elokuussa. Olen edelleen kuin se pelokas lapsi sisimmässäni. Silloin pelkäsin että eksyn ja että minua kiusataan, nyt pelkään että tulen hulluksi ja päädyn psykiatriseen päivystykseen (johon en ole koskaan oikeasti joutunut).
Kommentit (26)
Loman jälkeisille vapaille kannattaa suunnitella jotain mitä odottaa. Pyytää kaverin kylään, leffailta ja hyvä ruoka, patikointiretki lähelle tai kauemmas tai mitä tahansa mistä tykkäät.
Ajattele alkavaa työtä vain hetki ja päivä kerrallaan.
Mitä teet ensin ja mitä seuraavaksi. Siitä se lähtee.
Itkettää ja ahdistaa kovasti.
Nyt jo ahdistaa, vaikka lomaa on vielä viikko jäljellä.
Mutta minä inhoankin tällä hetkellä työtäni.
Yleensä minusta on loman jälkeen ihan mukavaa, kun työt taas alkaa. Niin kuin joku tuossa totesikin, niin se on jollain tapaa turvallista ja mukavaa. En erityisemmin nauti työstäni, mutta työssäkäynti tuo kuitenkin tiettyä rutiinia elämään ja tykkään siitä. En ainakaan muista koskaan itkeneeni töiden alkua. Vaikka loma loppuu, niin aina on kuitenkin mukava odottaa viikonloppua 😊
Kuulostaapa omituiselta. Oletko mielenterveydeltäsi ihan terve, ap? Ei minua koskaan ole töihin meno itkettänyt. Tuleehan niitä uusia lomia. Töissä käyminen on täysin normaalia ja mukavaa.
Oli viimeinen vkl kesälomalla ennen töihinpaluuta. Näin firman mainoksen yllättäen, pyytämättä ja sain paniikkikohtauksen. Palasin töihin juu mutta en ole työelämässä enää.
Olen sikiöasennossa ja itken parhaillaan. Mietin miten teloisin itseni ja hakisin sairaslomaa.
Normaalia ihmistä loman loppuminen korkeintaan vähän ketuttaa. Ei se mikään itkun ja ahdistuksen aihe ole kuitenkaan.
Post-holiday blues eli loman jälkeinen alakuloisuus on ihan todettu vaiva.
Et ole ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa omituiselta. Oletko mielenterveydeltäsi ihan terve, ap? Ei minua koskaan ole töihin meno itkettänyt. Tuleehan niitä uusia lomia. Töissä käyminen on täysin normaalia ja mukavaa.
Eiköhän se riipu töistä. Minuakaan ei koskaan ennen masentanut töihinpaluu ennen pandemia-aikaa, olin ihanassa työpaikassa jossa kivat kaverit ja mukava työ. Korona vei työpaikan ja nyt joudun kitumaan huonossa ilmapiirissä ja työssä josta en saa yhtään mitään henkistä tyydytystä. Onneksi sopimusta enää kuukausi jäljellä, sitten pääsen ansiosidonnaiselle lepäämään.
No ei. Joskus lapsena melkein itketti, mutta nyt olen aikuinen ihminen.
Hakekaa saikkua tuohon ahdistukseen. Ihan oikeasti, ei nyt missään nimessä kannata viimeisiä lomapäiviä viettää itkien. Selvästi tuo ahdistus kertoo siitä että ette ole yksinkertaisesti palautuneet riittävästi lomalla eli loma ollut liian lyhyt.
Ennen itketti aina. Kouluaikoina itketti. En ollut varsinaisesti koulukiusattu, mutta ehkä vähän hyljeksitty ja minulla oli vain yksi kaveri. Yliopistossa ei enää itkettänyt, sieltä löytyi kavereita ja opiskelu muutenkin oli niin omaehtoisesta, ettei siellä tarvinut juuri paikalla käydä. Töissä sitten taas itketti, en oikein ikinä sopeutunut työyhteisöön. Sama jatkui seuraavassa työpaikassa, mutta kolmannen kanssa kävi onni ja työyhteisö oli täynnä todella mukavia tyyppejä. Enää ei ole itkettänyt moneen vuoteen.
Ketuttaa, vaan ei itketä eikä ahdista. Vaikuttaa siltä, ettet pidä työstäsi.
Vierailija kirjoitti:
Itkettää ja ahdistaa kovasti.
Nyt jo ahdistaa, vaikka lomaa on vielä viikko jäljellä.
Mutta minä inhoankin tällä hetkellä työtäni.
Juuri sama tunne. Vihaan työtäni enkä ole saanut muuta vaikka olen yrittänyt.
Ei itketä eikä ahdista, mutta jostain syystä sen edellisen yön nukun aina tosi huonosti. Jonkinlaista pientä stressiä varmaan, mutta sitten kun sinne työmaalle pääsee niin on ihan mukavaa. Kiva nähdä työkavereita ja vaihtaa kuulumisia. Eka päivän jälkeen arki rullaa taas mukavasti.
Itketti. Tuo on varma merkki siitä, että on väärässä työssä.
Mä panikoin keskelläkin lomaa heikkoina hetkinä. En tahtois mennä töihin, kun pelkään, milloin isketään irtisanomislappu käteen.
Vierailija kirjoitti:
Olen sikiöasennossa ja itken parhaillaan. Mietin miten teloisin itseni ja hakisin sairaslomaa.
Ei tarvitse vahingoittaa itseään. Lääkäriin mars ja kerro miten et enää jaksa. Ei häpeää.
Itse olin aina työelämässäni ollessa iloinen, että loma loppui. Työpaikalla oli turvallista ja mukavaa. Samat tyypit ja jutut. Kahvihuoneen porukka ja helpot hommat ja palkkakin juoksi.
Ah sitä ihanuutta, jota nyt eläkkeelläkin kaipaan.