Hauskoja lemmikkitarinoita tänne! Mikä on hauskinta, mitä lemmikkisi on tehnyt?

Olen toiseen ketjuun kertonut tämän aikaisemmin. Kissa on kova kerjäämään, ja tietää, että antamalla yläfemman, saa herkkupalan. Sanomattakin selvää, että tassu heiluu keittiössä usein.

Ihania juttuja! 🐱🐇🐙

Juuri edesmenneellä koirallani oli hauska tapa pitää ääntä syödessään. Jos ruoka oli hänen mielestään poikkeuksellisen hyvää, niin ruokakupilta kuului NAM, NJAM,NAM NJAM, NAM.. Ääni oli niin erikoinen, että sitä ei voinut nauramatta kuunnella ja vieraat aina suuresti huvittuivat nautiskelevasta koirastamme.

Aina kun alan imuroimaan heittäytyy sakemanni levälleen olohuoneen lattialle sillä hänet pitää imuroida myös, varsinkin kun koitan suuttimella imuroida jalkalistat ja nurkat puskee koira väliin että hei minun vuoro! Aina venähtää nopeat imuroimiset kun koiran pitää saada osansa :D

Faijan kissa Mooses oli tolkuttoman ahne ja iso kolli, 13 kiloinen ja maha viisti maata, sen itseluottamus oli suunnaton ja tyhmäkään se ei ollut, osasi aukoa ovet, antaa tassua, istui saunassa löylyssä ja kävi sen jälkeen suihkussa.... Mökillä ei ikinä poistunut pihalta, ja lähtöhetken koittaessa pinkoi aina autoon suoraan omaan häkkiinsä. Se kävi myös kalalla isän kanssa, pelastusliivit päällä, istui tuhdolla ja tuijotti vettä samalla hartaudella kuin faija. 

Muutin opiskelukaupungista takaisin kotiin valmistuttuani, mukanani oli saksanpaimenkoirani Elli. Mooseksesta ja koirastani Ellistä tuli kaverit. Ne nukkui yhdessä ja leikki pallolla yhdessä. Paitsi ruuassa Mooses oli se, joka oli pomo.

Kerran istuimme siskoni kanssa hänen huoneessaan, kun aloimme ihmetellä että mitä Elli ramppaa meidän edessä. Lopulta Elli otti hihastani kiinni ja alkoi kiskoa minua keittiöön päin. Mooses oli tihutöissä. Se oli avannut keittiön yläkaapin oven,  tiputtanut sieltä Ellin herkkupurkin työtasolle, ja mätti herkkuja naamaansa minkä kerkesi. Ellille se murisi, eikä päästänyt koiraa sen omalle herkkupurkille.  Koira tuli sitten apua hakemaan.

Myös Ellin ruokakupin koemaistoi ensin Mooses, jonka jälkeen vasta  Elli pääsi syömään. 

Mulla oli marsu, joka sirkutti näin kuin lintu (videolla siis ääninäyte). Marsut ovat puheliaita tyyppejä, mutta sirkuttaminen on harvinaista ja sen merkitystä ei varmaksi osata sanoa. Tiedän vain että omani oli muuten täysin hiljainen, mutta tämän ääneen aloitti aina yöllä klo 3 (ja muut marsut kuuntelivat kuin transsissa). Ihanaa herätä tuohon jopa kerran viikossa, on meinaan kova ääni :D. Mutta lämmöllä muistelen Justiinaa, eli 7,5 vuotta ja oli kuin pieni koira.

Vierailija kirjoitti:

Viime viikolla koira tasapainoili savisen tonttimme ojan penkereellä kakalla mutta menetti tasapainon ja humpsahti itse ojaan. Koira meni niin hämilleen ettei itse päässyt ojasta ylös joten ajattelin auttaa mutta kompastuin itsekkin sinne ojaan ja se vasta oli koiran mielestä hauskaa. Yritä siinä sitten päästä ylös kun 35kg räpiköi vieressä ja nuolee naamaa. Noh ei siinä ulkorakennukseen lämmittämään saunaa ja vettä että päästiin pesulle. Isäntä sisällä kehui että olittepa pitkällä lenkillä! Joo oli pari muuttujaa.

Eiiih :D Mun koira kellahti kans kakalla ojaan. Se oli niin koomista, kun se lähti hitaasti kallistumaan siitä selkä edellä. Ehti vielä just ottaa hätääntyneen katsekontaktin muhun, ennen kuin humpsahti sinne mukkelis makkelis. Olin yksin lenkillä, eikä kukaan muu tietenkään nähnyt tilannetta, mutta ohikulkijoilta tuli vähän hitaita katseita kun mä nauru-ulvoin kyyneleet silmissä keskellä katua vaikka kuinka pitkään.

Koira jumitti itsensä selälleen kapeaan ojaan kuin koppakuoriainen. Oikeasti olisi päässyt siitä kyllä pois, mutta meni paniikkiin ja päätti toimimisen sijaan sätkiä ja kiljua. Kävin sitten sanomassa rauhallisesti, että "tuu vaan pois sieltä, kyllä sä pääset", jolloin koira rauhoittui ja keräili itsensä ylös ojasta.

Sama koira yritti myös kiivetä puuhun ja sai paniikkikohtauksen, kun tassu jäi muka oksanhankaan kiinni. No ei edes jäänyt, mutta piti käydä silloinkin rauhoittelemassa, että juu ei hätää, sä olet ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Mun koira pystyi pentuna yhdellä ilahtuneella tervehdyshypyllä osumaan kolmea kaveria kasseille. Snadisti hävetti, kun kolme mistä voihkii kaksinkerroin kyyneleet silmissä, ja koira vaan ilahtuu entisestään, kun kumartuivat.

Mun koiralla on ihana tapa tervehtiä parasta ystävääni terhakalla kastrointiyrityksellä joka kerta, kun nähdään. Mittasuhteet ovat jotenkin otolliset, koiran pää on juuri oikealla korkeudella kaverin kulkusiin nähden. Meidän tapaamiset alkaa siis aina näin:

- Moi! Kiva nähdä!

- Hngggghhhhhh....

Vierailija kirjoitti:

Koira ei välitä juuri marjoista mutta auta armias jos näkee että minä niitä kerään niin tulee ihan jäätävä kiire koiralle syödä kaikki marjat mun ympäriltä niin että en saa kerätyksi juuri mitään. Vadelmapuskiinki juoksee niin vauhdilla että kypsemmät varisee maahan jos ei suuhun kerkiä ahmia.

Me käydään mustikassa koiran kanssa. Minä kerään kuppiin, koira syö puskasta omia aikojaan. Sillä kelmillä on vaan semmonen niksi, että kun minä alan olla ihan marja-flow-tiloissani, se siirtyy pikku hiljaa vaivihkaa lähemmäs mua mupeltamaan, ja jossain vaiheessa aina huomaan, että se syö sieltä mun kupista.

Vierailija kirjoitti:

Faijan kissa Mooses oli tolkuttoman ahne ja iso kolli, 13 kiloinen ja maha viisti maata, sen itseluottamus oli suunnaton ja tyhmäkään se ei ollut, osasi aukoa ovet, antaa tassua, istui saunassa löylyssä ja kävi sen jälkeen suihkussa.... Mökillä ei ikinä poistunut pihalta, ja lähtöhetken koittaessa pinkoi aina autoon suoraan omaan häkkiinsä. Se kävi myös kalalla isän kanssa, pelastusliivit päällä, istui tuhdolla ja tuijotti vettä samalla hartaudella kuin faija. 

Muutin opiskelukaupungista takaisin kotiin valmistuttuani, mukanani oli saksanpaimenkoirani Elli. Mooseksesta ja koirastani Ellistä tuli kaverit. Ne nukkui yhdessä ja leikki pallolla yhdessä. Paitsi ruuassa Mooses oli se, joka oli pomo.

Kerran istuimme siskoni kanssa hänen huoneessaan, kun aloimme ihmetellä että mitä Elli ramppaa meidän edessä. Lopulta Elli otti hihastani kiinni ja alkoi kiskoa minua keittiöön päin. Mooses oli tihutöissä. Se oli avannut keittiön yläkaapin oven,  tiputtanut sieltä Ellin herkkupurkin työtasolle, ja mätti herkkuja naamaansa minkä kerkesi. Ellille se murisi, eikä päästänyt koiraa sen omalle herkkupurkille.  Koira tuli sitten apua hakemaan.

Myös Ellin ruokakupin koemaistoi ensin Mooses, jonka jälkeen vasta  Elli pääsi syömään. 

8 kiloa ylipainoisen kissaraukan tekemisissä ei ole mitään hauskaa. Vihaan ihmisiä, jotka pahoinpitelevät lemmikkejään syöttämällä ne läskipalloiksi eivätkä ota mitään vastuuta.

Pliiiis pidetään tää ketju kivana, jos ei kerrankin mitään negaa... Tarvitsen söpöjä asioita päivääni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Pliiiis pidetään tää ketju kivana, jos ei kerrankin mitään negaa... Tarvitsen söpöjä asioita päivääni. Ap

Sano se ää li öille, jotka pahoinpitelevät lemmikkejään.

Vanha koira Sakemanni/Valkoinenpaimen koira risteytys oli syönyt irtonaisen kengän nauhan. Ulkona paskoessa se nauha oli jäänyt perseeseen kiinni niit että osa oli jo ulkopuolella roikkuessa. Onneksi oli talvi niin hanskat kädessä ku piti repiä se sen perseestä irti.

Mies lähti mökille, jäin koiran kanssa kotiin. Yleensä mies pakotti koiran, suoli ei toiminut pariin päivään. Piti soittaa miehelle että puhu koiralle samat jutut mitä yleensäkin ja heti pasko.

Sama koira suuttui jos veneilemään lähti ilman sitä. Kerran mies lähti ilman koiraa mutta piti palata takasin hakemaan koira mukaan.

Kun joku lähti uimaan, meni "pelastamaan" hiuksista rannalle.

Paskotti siis 🙄ei pakottanut

Meidän macho kissa ei pelännyt mitään. Oletti että isommat, autoista lähtien väistää häntä. Kerran se istui portilla ja tuli nainen jolla oli kaksi rotwaileria. Koirat hyökkäsi ja nainen lensi orapihlajaaitaan. Toinen koirista totteli naisen käskyjä toinen vain veti naista. Raivoisa koira oli n. metrin päässä ja kissa vain istui ja tuijotti sitä. Nainen sai pidettyä koiraa sen aikaa, että kävin hakemassa kissan pois, että pääsivät jatkamaan matkaa. Vaikea sanoa, mitä olisi käynyt, jos eläimet olisi päässyt kosketusetäisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koira ei välitä juuri marjoista mutta auta armias jos näkee että minä niitä kerään niin tulee ihan jäätävä kiire koiralle syödä kaikki marjat mun ympäriltä niin että en saa kerätyksi juuri mitään. Vadelmapuskiinki juoksee niin vauhdilla että kypsemmät varisee maahan jos ei suuhun kerkiä ahmia.

Me käydään mustikassa koiran kanssa. Minä kerään kuppiin, koira syö puskasta omia aikojaan. Sillä kelmillä on vaan semmonen niksi, että kun minä alan olla ihan marja-flow-tiloissani, se siirtyy pikku hiljaa vaivihkaa lähemmäs mua mupeltamaan, ja jossain vaiheessa aina huomaan, että se syö sieltä mun kupista.

Sama meillä. Koira osaa syödä mustikat suoraan varvuista, mutta siirtyy silmän välttäessä lasten ämpäreille. Ei koskaan yritä syödä aikuisten ämpäreistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koira ei välitä juuri marjoista mutta auta armias jos näkee että minä niitä kerään niin tulee ihan jäätävä kiire koiralle syödä kaikki marjat mun ympäriltä niin että en saa kerätyksi juuri mitään. Vadelmapuskiinki juoksee niin vauhdilla että kypsemmät varisee maahan jos ei suuhun kerkiä ahmia.

Me käydään mustikassa koiran kanssa. Minä kerään kuppiin, koira syö puskasta omia aikojaan. Sillä kelmillä on vaan semmonen niksi, että kun minä alan olla ihan marja-flow-tiloissani, se siirtyy pikku hiljaa vaivihkaa lähemmäs mua mupeltamaan, ja jossain vaiheessa aina huomaan, että se syö sieltä mun kupista.

Sama meillä. Koira osaa syödä mustikat suoraan varvuista, mutta siirtyy silmän välttäessä lasten ämpäreille. Ei koskaan yritä syödä aikuisten ämpäreistä.

Haha :D No, fiksuahan se on toisaalta, helpommin sieltä ämpäristä saa.

Sit voi ripuloida mustikkaa illalla parketille, ai että <3

Kaneillani oli tapana hypätä keskellä yötä sänkyyni. Ne eivät ole kovin seurallisia eläimiä eikä varsinkaan mitään sylikaneja, mutta niin vain hyppäsivät vällyjen väliin, mylläsivät oman aikansa ja lähtivät tiehensä.