Hauskoja lemmikkitarinoita tänne! Mikä on hauskinta, mitä lemmikkisi on tehnyt?

Edesmennyt koira oli vain niin suloinen. Tuli tuuppimaan kättä ja katsoi tiukasti silmiin. Sitten ohjasi minut ulos auton oven viereen. Halusi ajelulle ja mehän lähdettiin. Pihassa kävi siilejä, söivät samasta ruokakiposta koira ja siili yhtäaikaa.

Mun yhden kissan tempauksista saisi kirjoitettua vaikka mitä, mutta sen bravuuri on vihannesten varastelu. Mitään ei voi jättää näkösälle, vaan ne pitää laittaa kaappiin jonka saa lukkoon. Se on ainoa paikka, minne kissa ei pääse murtautumaan vihannesten perässä.

Oli jokseenkin koomista kun kerrankin katseltiin olkkarissa jotain ohjelmaa ja pieni kissa kävelee tyynesti ohi tomaattia kantaen ja samalla tyytyväisesti kehräten. 

Kesäisin jos vain olen ulkona, luen kirjaa tai muuten vain makoilen nurmikolla osoittaa koira mieltään tylsästä emännästä joko kaivamalla vieressä maata niin että ne mullat lentää mun päälle tai sitten hakee kaikki kepit mitä hehtaarin metsätontilta löytyy ja tulee viereen paukuttamaan niillä mun päätä. Kerran kolahti jäätävä halko ohimoon joten enää ei oikein uskalla makoilla maantasalla.

Talvisin koiramme nuuhkii intensiivisesti omat tassunjäljet. Se pyörii ison pihakuusen ympäri kymmeniä kertoja kun aina tulee ne uudet tuoreet tassunjäljet nuuhkittaviks jostain :D.

Rakas kissani herättää mut joka aamu puskemalla tai nuolemalla mun naamaa tai tassuttelemalla mun naaman päältä. Jos menen pakoon peiton alle, kissa ajattelee olevan kyse leikistä ja hyppii peiton päällä.

Joskus olen koittanut sulkea kisun makuuhuoneen ulkopuolelle, mutta siinä tapauksessa kissa raapii ovea ikuisuuksiin asti ja maukuilee. Yöt nukkuu mun rintakehän pllä kippurassa kehräten.

Joskus kotonani kävi sairaalan työntekijä keskustelemassa kanssani. Kissa puski ja puski häntä hirveesti kehräten, ja se työntekijä oli aivan rakastunut. Selitin siinä omia asioitani työntekijälle ja tuntui että hänellä meni puolet ohi kun lörpötteli kissalle OII OOT SINÄ NIIN PIKKU SÖPÖLIINI 😂

Maailman ihanin kissa😁😊🧡

Meillä on aamu rituaaliksi muodostunut lelujen noutaminen, koska haluan makoilla hetken vielä sängyssä herättyäni mutta koira ois heti valmis ylös sängystä nyt heti kivaa jee. Koira tunnistaa n.25 esinettä ja ne luettelen yksitellen läpi ja koira käy hakemassa ensin punaisen pallon, sitten keltaisen pallon, jalkapallon, possun, vinkupallon, luun... jne. ja minä saan vielä hetken olla sängyssä tavararöykkiön kasvaessa.

Olimme kylässä vanhalla sukulaisellamme, ja koiramme päätti pyyhkiä takamuksensa siihen olohuoneen hienoon (ja kalliiseen?) karvalankamattoon. Kaikki vain tuijottivat, että mitä tapahtuu, kun koira vetäisi siihen n. puolen metrin ruskean viivan.

Vierailija kirjoitti:

Kesäisin jos vain olen ulkona, luen kirjaa tai muuten vain makoilen nurmikolla osoittaa koira mieltään tylsästä emännästä joko kaivamalla vieressä maata niin että ne mullat lentää mun päälle tai sitten hakee kaikki kepit mitä hehtaarin metsätontilta löytyy ja tulee viereen paukuttamaan niillä mun päätä. Kerran kolahti jäätävä halko ohimoon joten enää ei oikein uskalla makoilla maantasalla.

Hahaa :D Tosi hienovaraista.

Kissani oksensi matematiikan muistiinpanojeni päälle. Juu, tylsiä laskuja olivat minustakin.

Samainen kissa säikähti muurahaista ja sen jälkeen piileskeli kaapin takana tovin. Varovasti kaula pitkällä kuikkien viimein uskaltautui piilostaan.

Hän saattaa ruveta saalistamaan tv-ruudulla näkyvää jalkapalloa tms. Nuorena kiipeili joulukuusessa niin, että kuusenoksat koristeineen vain sinkoili. Nykyään tyytyy enää teroittamaan kyntensä kuusen runkoon.

Tyyppi ei myöskään voi sietää minun puhuvan vierailla kielillä. Komentaa naukuen ja puree, jos en lopeta.

Tarinoita olisi vaikka kuinka, tämän kissan kanssa sattuu ja tapahtuu.

Mun koiralla oli noin kolmevuotiaaksi tapana olla väistämättä mitään. Sen asenne oli sellainen, että kyllä elämä sitten pysäyttää, jos on tarpeen, mutta turha tässä itse ruveta ennakkoon siitä huolehtimaan. Tämän takia se esimerkiksi juoksi päin jokaista ovea. Sen pää on varmaan betonia.

Oma edesmennyt koirani juoksi äitini kanssa kesäisin kilpaa takapihalle, kun kanttarellit puskivat maasta (niitä tuli aina samaan paikkaan, ja runsaasti). Koira voitti aika usein, ja söi virnistellen sienet, äidin paheksuessa vieressä. :D Noin muuten ei sienistä välittänyt tippaakaan, eikä maistellut metsästäkään ikinä mitään. 

Koira ei välitä juuri marjoista mutta auta armias jos näkee että minä niitä kerään niin tulee ihan jäätävä kiire koiralle syödä kaikki marjat mun ympäriltä niin että en saa kerätyksi juuri mitään. Vadelmapuskiinki juoksee niin vauhdilla että kypsemmät varisee maahan jos ei suuhun kerkiä ahmia.

Meillä oli yhden kesän ajan hoidossa pieni terrieri. Se oli aika ärhäkkä tapaus, ja mm. puri isääni käteen pari kertaa. Isä sitten hermostui, ja pisti koiran liekaan pihalle, ajatuksena vissiin ettei se ole tiellä tai ärhentele joka kerta kun sen tielle osuu. No, isä puuhasteli omiaan ulkona pari tuntia, ja kun meni hakemaan koiraa sisälle, vastassa olikin jumalaton kuoppa maassa!! :D Hiekkatie oli käytännössä revitty auki pikkuisen koiran toimesta. 

Myöhemmin isä sai tietää, että kyseessä oli aikoinaan rottakoiraksi jalostettu rotu, eli juurikin kaivamisen spesialisti. :) 

Kun koira kuulee että kurkkua leikataan juoksee oitis päivystämään keittiön oven suulle. (Keittiöön ei ole asiaa kun tehdään ruokaa) Saa aina kanttipalan kurkusta ja jotenkin erottaa kurkun leikkuuäänen, sillä ei tomaatit tai sipuli saa koiraa pedistään liikahtamaan.

Ihana ketju! Lisäää lisääää! Eläimet osaa olla niin hassuja.

Irlannissa lapsuudenkodissa oli tuollainen terrieri "rottaeksperttinä". Sen nimi oli Spot, mutta se sai lisänimeksi Terminator sillä se antoi itsestään kuvan tuhoutumattomana entiteettinä. Rottajahdissa se kiipesi tikapuita katolle (!) ja kerran tuli sieltä alas kuin kivi. Ei naarmuakaan. Äiti ei uskonut kun kerrottiin, mutta alkoi hälläkin olla uskoa sen jälkeen kun koira selvisi auton alle jäämisestä ja siitä kun naapurin mulqu kakara ampui sitä. Se oli loputon virtapatteri, mutta kun ikää alkoi olla lähemmäs 15 se alkoi nukkua paljon, eikä enää kuullutkaan kovin hyvin. Mitä vanhemmaksi koira tuli, sitä pitempiä olivat päivätorkut. Välillä mentiin koko perhe sen ympärille päät yhdessä hengitystä pidätellen tarkistamaan onko koira vielä elossa. Lopulta Spot aina heräsi ja suuttui yläpuolellaan leijuvista naamoistamme niin paljon että poistui äristen muualle nukkumaan.

Eläimet osaa olla niin söpöjä ja hassuja!!😍😗❤💖🐶🐱🐺🐰🐭🐹

Vierailija kirjoitti:

Olimme kylässä vanhalla sukulaisellamme, ja koiramme päätti pyyhkiä takamuksensa siihen olohuoneen hienoon (ja kalliiseen?) karvalankamattoon. Kaikki vain tuijottivat, että mitä tapahtuu, kun koira vetäisi siihen n. puolen metrin ruskean viivan.

Koiran mielestä skandinaavinen sisustus oli perseestä.

Viime viikolla koira tasapainoili savisen tonttimme ojan penkereellä kakalla mutta menetti tasapainon ja humpsahti itse ojaan. Koira meni niin hämilleen ettei itse päässyt ojasta ylös joten ajattelin auttaa mutta kompastuin itsekkin sinne ojaan ja se vasta oli koiran mielestä hauskaa. Yritä siinä sitten päästä ylös kun 35kg räpiköi vieressä ja nuolee naamaa. Noh ei siinä ulkorakennukseen lämmittämään saunaa ja vettä että päästiin pesulle. Isäntä sisällä kehui että olittepa pitkällä lenkillä! Joo oli pari muuttujaa.

Kissani rakasti vettä, lattioiden pesu oli  vaikeaa kun meni hyristen kieriskelemään lattialle ja lopulta työnsin mopilta kissaa pitkin kämppää :D