Hauskoja lemmikkitarinoita tänne! Mikä on hauskinta, mitä lemmikkisi on tehnyt?

Muistan kun olin koululainen ja meillä oli vielä kissa. Otin paketista vaniljajäätelöä palasen lautaselle ja menin koulupöydän ääreen syömään ja lukemaan jotain. Puhelin (lankapuhelin 70-luvulla) soi, ystäväni soitti ja juteltiin hetki. Palasin sitten huoneeseeni ja ihmettelin että miten jäätelöpala on niin samettinen ja siisti, ei yhtään sulanut. Kissahan se oli nuollut palan ympäriinsä.

Meillä oli lapsuuteni kodissa collie. Heittelin sille keppiä lumihankeen ja se juoksi aina innoissaan noutamaan keppiä. Koiralle kävi hassusti, kun se oli hetkeä aikaisemmin vääntänyt pitkän ja ohuen pötkön hangelle. Kovassa tohinassa se nappasi vauhdissa oman pökäleen suuhunsa, kun heittämäni keppi oli lentänyt juuri siihen suuntaan. Kyllä se koirakin maistaa pahan maun, kun kakisteli ja söi lunta saadakseen maun suustaan. Meitä nauratti koiraa ei. 

Lapsuudenkodissani maalla meillä oli suomenhevonen, sellainen huumorintajuinen komea jässikkä. Naapurissa asui kehitysvammainen nainen, joka tykkäsi kovasti meidän Uunosta. Halusi myös ratsastaa Uunolla. Silloin tällöin isäni suostui päästämään naisen vähäksi aikaa Uunon selkään, mutta vain vähäksi aikaa sillä tämä nainen oli todella lihava, varmaan n. 120 kg tai enemmän.

Yhden kerran lämpimänä kesäpäivänä Uuno loikoili tarhassa onnesta raukeana ottamassa aurinkoa. Huomasi kuinka tämä naapurin nainen tallusti pihatietämme tarhaa kohti. Uunon ilmeestä näki, että se ajatteli "Ei jumal*uta, nyt en lähde tuota raahaamaan" Se sinkosi salamana ylös ja meni ladon taakse piiloon. Sieltä kurkki vuorotellen kummaltakin ladon kulmalta, että vieläkö naapuri odottaa siellä :D

Selittelimme että Uunolla on nyt selkä vähän kipeä ja siksi sillä ei voi ratsastaa. Heti kun nainen oli lähtenyt, Uuno palasi nauttimaan kesäpäivästä :D

(tarkoitus ei ole pilkata kehitysvammaisia/ylipainoisia, Uunon reaktio ja ilmeet olivat vaan niin huvittavat)

Oma jo edesmennyt pikkukoirani ei ikinä suostunut sateella lenkille. Vaikka olisi ollut superinnoissaan ennen lenkkiä (tunnisti sanan "lenkille" ja osasi aina näyttää mistä löytyy hihna ja panta), huomattuaan (katetulla) terassilla, että täällähän sataa, ei suostunut enää lenkille. Joitakin kertoja yritin, josko sateenvarjon kanssa lähtisi, mutta ei. Myöskään kantaminen pihalle ei auttanut, neiti suostui kävelemään ainoastaan takaisin sisälle.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kissa kuljettaa sukkia. Ensin kuuluu naukumista, sitten kissa ilmestyy jostain sukka suussa, tiputtaa sen lattialle ja taas naukuu.

Onko sukka mytyssä? Pitää sitä saaliina, hiirenä. Meidän kissa kuskasi myttysukan  sängyn päälle ja alkoi "saalista käsittelemään"

Meidän edesmennyt röyhkeä kolli-kissa heittäyty aina pihatielle selälleen piehtaroimaan auton eteen kun oltiin ajamassa pihaan. Saattoi mennä pitkä tovi ennenkuin hitaasti lähti jolkottelemaan eteenpäin auton seuratessa madellen perässä. Ei auttanut vaikka tööttäsi😀. Sama kissa läppäsi vieraita aina tassulla nilkoille kun kävelivät ohi. Jos joku meni istumaan hänen keinutuoliinsa alkoi jäätävä rääkyminen, että helkattiin mun paikalta. Siinä oli ihana ja pirullinen kissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faijan kissa Mooses oli tolkuttoman ahne ja iso kolli, 13 kiloinen ja maha viisti maata, sen itseluottamus oli suunnaton ja tyhmäkään se ei ollut, osasi aukoa ovet, antaa tassua, istui saunassa löylyssä ja kävi sen jälkeen suihkussa.... Mökillä ei ikinä poistunut pihalta, ja lähtöhetken koittaessa pinkoi aina autoon suoraan omaan häkkiinsä. Se kävi myös kalalla isän kanssa, pelastusliivit päällä, istui tuhdolla ja tuijotti vettä samalla hartaudella kuin faija. 

Muutin opiskelukaupungista takaisin kotiin valmistuttuani, mukanani oli saksanpaimenkoirani Elli. Mooseksesta ja koirastani Ellistä tuli kaverit. Ne nukkui yhdessä ja leikki pallolla yhdessä. Paitsi ruuassa Mooses oli se, joka oli pomo.

Kerran istuimme siskoni kanssa hänen huoneessaan, kun aloimme ihmetellä että mitä Elli ramppaa meidän edessä. Lopulta Elli otti hihastani kiinni ja alkoi kiskoa minua keittiöön päin. Mooses oli tihutöissä. Se oli avannut keittiön yläkaapin oven,  tiputtanut sieltä Ellin herkkupurkin työtasolle, ja mätti herkkuja naamaansa minkä kerkesi. Ellille se murisi, eikä päästänyt koiraa sen omalle herkkupurkille.  Koira tuli sitten apua hakemaan.

Myös Ellin ruokakupin koemaistoi ensin Mooses, jonka jälkeen vasta  Elli pääsi syömään. 

8 kiloa ylipainoisen kissaraukan tekemisissä ei ole mitään hauskaa. Vihaan ihmisiä, jotka pahoinpitelevät lemmikkejään syöttämällä ne läskipalloiksi eivätkä ota mitään vastuuta.

Hmm, Mooses kuitenkin eli vallan terveenä ja heitti henkensä kissoille kypsässä 18 vuoden iässä ihan vanhuuttaan, ja eläinlääkärin se tarvitsi rokotusten aikaan ja kerran kun sillä oli maha sekaisin. Katti oli ragdollin kokoinen eikä ihan puhdasverinen, risteymä mm. norjalaista metsäkissaa, ja jotain. Ja mitä tulee liikuntakykyyn, niin hiirenpyytäjänä Mooses oli kylän paras. 

Että elä revi heti pelihousujasi. 

Minullakin oli iso kolli. Ei ollut mikään lihava, vaan luuta ja lihasta. Sekarotuinen Maine coonin ja jonkun kulkukollin vahinko. Hänkin kuoli kypsässä 18 vuoden iässä vanhuuteen. 11kg painoi silloin kun oli parhaimmassa elonsa kunnossa.

Mun kissa painaa kolme kiloa. Kaikki sanovat lihavaksi, koska hänen keskivartalo on ”hyvin kehittynyt”.

Mun aikaisempi suomenhevonen, Antti, piti aina esityksen, kun oli karsinassaan ja näki, että kiikutan satulaa sitä kohden. Lysähti samantien makuulle ja veti kuorsausesityksen. "Nyt nukutaan eikä voi lähteä ratsastamaan, etkö näe", ajatteli selvästi. Joka hemmetin kerta :D 

Siinä sai sitten houkutella sitä nameilla ylös. Aluksi kelpasi leivänkannikatkin, mutta oppi taidon jalostamisen ja sitten ei kannikat kelvanneet, vaan porkkana tai omena tepsi paremmin. 

Nauratti kyllä itseä, kun talliin meni, niin Antti oli innoissaan, hirnui ja pari kertaa monotti seinää, että nyt saan rapsutuksia, huomaa minut. Sitten kun satulan näki, niin lysähti samantien lattialle todella voipuneena. Ja se tekokuorsausääni.... Kaikki oli hyvin, kun satulan sai selkään ja innokkaasti kyllä ratsastaessa oli. Oppi varmaan, että nameja saa aina tuolla esityksellä :D

pieraisin kovan😲 paukun ja koira parka pelästyi niin että lelu tippui suusta

Kissallemme oli varattu aika eläinlääkärille. Laitoin kuljetushäkin odottamaan eteisen lattialle ja menin hakemaan kissaa.

Kissa löytyikin ja sujautin sen häkkiin. Aloin ihmetellä, että mihin koira hävisi, vähän aikaisemminhan se oli vielä touhottanut ihan täysillä lähtöhässäkkää. Sitten laitoin merkille, että kissa on kummallisesti survoutunut häkin luukkua vasten...

Löytyihän se pieni musta koira sitten, istui kiltisti odottamassa kissan kanssa kissan kopan perällä, että joko mennään. 😂

Meillä koira livahti äidin ja isän makkariin josta anasti tuolin päälle riisutut kalsarit. Siitä salamana ulos pihalle ja juoksi ympäri tonttia kalsarit päässä lepattaen, isä perässä :-D

Pollet on ihan parhaita! Meillä oli mun lapsuudessa ponitamma, jota ei mikään aitaus tai tila pidätellyt, jos se päätti lähteä reissuun. Yhtenä kesänä meidän kylille tuli toinenkin poni, orivarsa. Itse olin sitä käynyt katsomassa, oma poni ei ollut tuolloin mukana. No niin se kesä vaan sai hormonit hyrräämään ja eräänä kauniina kesäaamuna talliin mennessäni huomasin, että tamma oli ottanut ritolat. Kavion jälkiä pystyin seuraamaan mihin suuntaan karkulainen oli tällä kertaa matkalla. Suuntima oli orivarsan huudeille, joten eiku fillari alle ja perään. Riimunnaurin nappasin mukaan. Kilsan päästä poni löytyikin kaikessa rauhassa miehelään tallustamasta nätisti hiekkatien oikeaa reunaa. Se antoi ottaa kiinni ihan kuin olisi mua odottanut, ja kotiin me mentiin sitten niin, että minä ajoin fillarilla, poni juoksi fillarin vieressä kuin koira ikään :) Se oli kyllä ihan hauskin ja ihanin tyyppi ikinä!

Vierailija kirjoitti:

Kissallemme oli varattu aika eläinlääkärille. Laitoin kuljetushäkin odottamaan eteisen lattialle ja menin hakemaan kissaa.

Kissa löytyikin ja sujautin sen häkkiin. Aloin ihmetellä, että mihin koira hävisi, vähän aikaisemminhan se oli vielä touhottanut ihan täysillä lähtöhässäkkää. Sitten laitoin merkille, että kissa on kummallisesti survoutunut häkin luukkua vasten...

Löytyihän se pieni musta koira sitten, istui kiltisti odottamassa kissan kanssa kissan kopan perällä, että joko mennään. 😂

Meillä oltiin lähdössä johonkin kissan kanssa, odottelin miehen tuloa ja pakkasin odotellessa tavarat lähtövalmiiksi.

Viimeiseksi laitoin kissan kantokoppaan.

Soitin miehelle, että ollaan täällä täysin lähtövalmiita, kun näin ko. kissan kävelevän tyytyväisenä ohitseni. Oli murtautunut ulos kopastaan alle minuutissa. Lähti koppa vaihtoon.

up

Eräänä sunnuntaina aamuyönä koira alkoi yhenäkkiä todella pahasti kipuoireilemaan, olin varma että nyt kuolee, joten eikun päivystysaikana eläinlääkäriin ajamaan tuhatta ja sataa. Maksoi lähes 300e tuo puolen tunnin reissu ja selvisi, että olikin vaan pahemman luokan ilmavaivat.

Meidän Muusa kissa tykkää mun rintaliiveistä. Kerrankin miehen veli oli kylässä ja istuttiin porukalla sohvalla ja juteltiin.

Muusa kylmän rauhallisesti tulee keskelle olohuonetta kantaen suussaan mun rintaliivejä. :D

Alusvaatteeni ovatkin nyt lukkojen takana mihin ei pieni karvainen tassu pääse

Meidän kissa pienenä oli ihastunut wc:n vetämisen aiheuttamaan kohinaan ja vesikuohuun. Maukui aina oven takana ja halusi mukaan vessaan .

Kerran ihmettelin miksi vessa vetää itsekseen vähän väliä. Menin katsomaan ja kissa oli seisomassa pöntön päällä painoi vetonappia ja kaulaa kurotellen seurasi päätään käännellen kuohuja. Annoin toisen nauttia hetken, sitten otin kissan pois. 

Koskaan ei enää toistanut temppuaan, oli varmaan onnellinen sattuma ja vahinko. Myös paperiteline kinosti siihen aikaan se rämisi mukavasti ja kaikista ihaninta oli vetää paperia ja kynsiä jäljelle jäävään rullaan kivat syvät kolot.

Nyt 6v. ja ei enää kiinnosta nuo nuoruuden hassutukset. Nukkuminen ja syöminen on kivaa. Välillä voi vähän rähistä linnuille ikkunan takana.

Vierailija kirjoitti:

Eräänä sunnuntaina aamuyönä koira alkoi yhenäkkiä todella pahasti kipuoireilemaan, olin varma että nyt kuolee, joten eikun päivystysaikana eläinlääkäriin ajamaan tuhatta ja sataa. Maksoi lähes 300e tuo puolen tunnin reissu ja selvisi, että olikin vaan pahemman luokan ilmavaivat.

Jep. Mä maksoin 600 euroa päivystyksessä kakkahädästä.

Ystäväni muutti Helsingistä maaseudulle, pieneen kylään. Heidän talouteensa kuului lasten lisäksi saksanpaimenkoira ja useampia kissoja.

Kyseisellä paikkakunnalla harjoitettiin pienimuotoista karjankasvatusta, tyyliin muutama lammas, pari sikaa, kanoja, ihan idylliä siis.

Kyseinen saksanpaimenkoira nautti todella maaseutuelämästä ja tykkäsi erityisesti naapurin sioista. Se kävi monet kerrat päästämässä nämä kaverinsa, kaksi sikaa ulkoaitauksestaan. Sitten mentiin lujaa pitkin kylätietä ja mutaisia ojia, joissa kieriskeltiin antaumuksella.

Näky oli melkoinen kun kurainen kolmikko ilmestyi ystäväni pihalle, keittiön ikkunan alle ruoka-aikaan. Ensimmäisellä kerralla ystäväni katsoi epäuskoisena ikkunasta tunnistamattomaksi mudattua kolmikkoa ja kiljaisi, toi yksihän on meidän Musti (nimi muutettu)!

Kylällä oli monenlaista osaajaa, kuten taitava rakennusmies, jolle oli töitä ihan kotikylän rakennuksilla, kun vanhoja taloja korjailtiin.

Rakennusmiehellä oli myös kotieläimiä, kuten iso emakko, joka oli selvästi läheisriippuvainen. Useamman kerran se onnistui karkaamaan piha-aitauksestaan ja lönkytteli isäntänsä työmaalle, eikä suostunut poistumaan ennen työpäivän päättymistä.

Kyseinen emakko myös tiesi, millä työmaalla isäntä milloinkin oli, ne kun vaihtuivat joskus jopa päivän mittaan.

Uskotteko? mun pitkä juttu kissastani sensuroitiin siksi, että kissa on vapaana mökillä kesällä omalla tontilla, talvella hihnassa jne.

Oon huomannut, että tämän ketjun mode näyttää olevan muutenkin erittäin tarkka. Poistettu on paljon kertomuksia hauskoista eläimistä.

Voiskohan sen kiristävän pannan jotenkin purkaa?