Lue keskustelun säännöt.
Hauskoja lemmikkitarinoita tänne! Mikä on hauskinta, mitä lemmikkisi on tehnyt?
Kommentit (490)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmiantakaa viestit, joissa pilkataan cp- vammaisia.
Kerran aamukolmelta huomasin että käärmevanhus oli oppinut avaamaan terraarionsa liukuovet ja terraario tyhjä. Siinä paniikissa etsin asunnon kolmesti läpi taskulampun kanssa kunnes huomasin että herra on somalla kerällä siinä terraarionsa katolla.
Huom. vessan ovi sekä väliovi visusti kiinni eikä myrkytön, paksu käärme olisi mitenkään päässyt asunnosta naapureita häiritsemään.
Kaverin ruokaa huijaava koira (ks.yllä) narrasi myös minua, kun käytin sitä lenkillä ekaa kertaa. Vähän jännitti, koska minulla ei ollut kokemusta sellaisesta. Piti olla nopea lenkki vain.
Varasin taskuun herkkutikun ja kun koira oli käynyt penkalla pissalla, annoin sille pätkän. Laiskasti mukana laahustanut koiraneiti innostui ja alkoi kulkea vierelläni terhakkaana ja hypätä pientareilla niiaamassa vähän väliä. Siellä se kyykki ja tuijotti minua silmiin: katso nyt kuinka pissaan. Tätä tapahtui varmaan kymmenen kertaa eikä koira olisi halunnut kääntyä kotiin päin sitten millään.
Kysyin kotona huolissani, että eihän koiralla ole joku pissavaiva. Mies nauroi ja selitti, että olen luultavasti ainoa ihminen, joka on palkinnut koiran herkulla tarpeiden tekemisestä ja se päätti ottaa ilon irti asiasta. Enkä siis antanut herkkua joka pissalla mutta kyllä se vaan jaksoi yrittää, kun tajusi mahdollisuuden!
Ei ehkä ole hauskaa tämä, mutta mulla oli rakas kisu, joka liian varhain poistui keskuudestamme. Se puri ja raapi kirjaa jota luin.
Myöhemmin sen kuoltua luin saman kirjan uudestaan, törmäsin sen kynnenjälkiin ja aloin itkeä kun tuli niin ikävä.
Tämä on useasti toistunut, kun joitain lempiteoksia luen toistuvasti, ellei sopivaa uutta kirjaa ole.
Se kissa tykkäsi minusta enemmän kuin muista ja oli rakas ja hupsu. Tykkäsi sinisistä (ei muun värisistä) tukkarenksuista ja nouti niitä mulle heiteltäväksi. Ei muiden kanssa leikkinyt niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmiantakaa viestit, joissa pilkataan cp- vammaisia.
Ehkäpä jätämme trollin kokonaan huomiotta.
Edesmennyt koirani mölisi rodulleen tyypillisesti paljon, ja se kuulosti välillä puheelta. Se herätti aamulla sanomalla "huoooomen!" Kun se halusi namipallonsa, se sanoi "ALLO!" Äitini on lapsenlapsilleen mamma ja näin häntä kutsuttiin myös koiralle. Äiti antoi koiran nuolla usein tiskikoneen likaisia astioita. Isä tyhjensi tiskikonetta ja koira pyrki sinne innokkaasti, jolloin isä sanoi "hei, minä en anna sinun näitä nuolla". Johon koira vähän järkyttyneenä ulvahtaen "mamma antaa!"
Tuosta on vuosia aikaa, ja vieläkin se naurattaa. Koko perheellä nousi melkein karvat pystyyn, että nyt oli jo aika selkeä vahinko tai sitten tuo puhuu ihmistä :D Olen tämän kertonut aiemminkin palstalla, jos jollekin oli tuttu tarina!
Erään kerran olimme koiran kanssa jäällä ja olimme keränneet pajunoksia. Pajut laitettiin kasaan, ja aloimme leikkiä koiran kanssa, joka sai juuri silloin leikkihepulit. Koira ei koskenutkaan pajuihin, eikä ollut niistä tippaakaan kiinnostunut, kunnes äitini naurahti koiralle ohimennen "niitä mamman pajuja et sitten mene napsimaan hepuleissasi", ja koira kääntyi välittömästi ympäri ja nappasi juostessaan niin monta pajua suuhun kuin pystyi, ja jatkoi hirveää ralliaan risujen pöllytessä ympärillään. Naurettiin niin paljon, että tipahdettiin polvillemme jäälle. Koira oli kyllä mainio persoona, jolla oli selvästi huumorintajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapsena kultanennoutaja. Yhtenä iltana mun äiti kävi sen kanssa lenkillä, tuli lenkiltä kotiin ja jatkoi puuhiaan. Jonkun ajan päästä soi ovikello, naapuri oven takan kysyy eikö tuo koira tuolla hississä ole teidän? Miten lie äiti jättäny koiran hissiin..
Mun toinen koira on piilokakkaaja, eli käy aina ojassa, puskassa tms syrjemmässä kakalla. Kerran kyyristyi sadevesikaivon päälle, ja eka kikkara kun molskahti niistä rei'istä veteen, koira pinkas kauhistuneena hihnan kireeks.
Tästä tuli mieleen meidän jo ikiunessa oleva sekarotuinen maalla syntynyt vahinkopentu, joka muutti kaupunkiin meille okt:n. Kaikki oli ihmeellistä, pimeässä navetassa kun oli kasvanut, mutta varsinainen ongelma tuli vasta sen jälkeen, kun koiran ensimmäisen talven jälkeen alkoi lumet sulamaan. Koira siis rakasti lunta ja kakki aina sinne, missä oli isoimmat lumipenkat ja puskaa suojana, kauakana katseilta. Lumi tietysti seuraavaa kesää kohteen suli sulamistaan ja voi sitä lumikasojen metsästystä toukokuun taitteessa, kun oli kakkahätä selkeästi, mutta ei voinut kuin hankeen tehdä ja kamalassa paniikissa se yritti etsiä lunta, johon vääntää. Kun sitten viimeinenkin penkka suli, niin koira oli kaksi päivää kakkimatta! Sitten olikin jo pakko antaa periksi ja tyytyä pusikkoon, mutta joka talven jälkeen sama toistui koko sen eliniän, 14 vuoden ajan 😌
Varsin hyvä esimerkki miten tyhmä eläin koira on esim ongelmanratkaisuissa jos tuollainen lumikin aiheuttaa hässäkän. Cp-vammainen ratkaisee asian nopeammin.
Pöh. Koira oli silloin 90-luvulla "luokkansa" priimus tokossa ja agilityssa ja metsälläkin toimi kuin unelma sekä oli myös kaverikoiratoiminnassa oikeinkin kehuttu kaveri 2000-luvun alussa, vaikka tuo lumiongelma sitä vaivasikin aina kevättä kohti. En nyt sanoisi ihan cp-vammaiseksi, koska kyseinen vamma ei aiheuta henkistä vajaavaisuutta, nimimerkillä cp-vammaisten henk.koht.avustaja.
Edesmennyt koirani säikäytti pahanpäiväisesti, kun tämän vähän hankalasti ulostaessa takapuolesta alkoi tulla ulosteen lisäksi jotain vaaleanpunaista! Itku kurkussa ensisilmäyksellä luulin että peräsuoli kääntyy ulospäin ja mietin paniikissa kuinka paljon hätäleikkaus maksaisi. Ei tarvittu hätäleikkausta, kun huomasin "suolen" kyljessä Helli kitty- logon. Tyyppi oli syönyt lapsille tarkoitetut ilmapallot huomaamattani! Seuraavat kakkareissut tongittiin sitten uloste läpikotaisin, että sain seurattua kaikkien kuuden pallon kulkeneen läpi suoliston ilman suolistotukosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on hienostunut, jo vanhahko kissalady joka ilmoittaa naukumisella jos vahinkokakkaa on tullut lattialle tai joskus vain kun on kakannut. Pysyy paritalomme takapihalla lähes vahtimatta. Kerran jäi vahingossa ulos kun epähuomiossa olin laittanut oven kiinni, no siinä puoli tuntia myöhemmin etsiskelin sisältä kissaa ja kylmähiki otsalla ulos katsomaan... No siinähän se kissa istui ylväästi puutarhatuolilla terassilla.😊
Vierailija kirjoitti:
Saksanpaimenkoirani oli hienoa sukua, isä kansainvälinen muotovalio ja äiti Suomen muoto- ja käyttövalio. Annoin sille nimen Missi. Se oli fiksu ja oppi sisäsiistiksi 4 kk vanhana, ja ymmärsi puhetta n. 400 sanan edestä, osasi avata ovet kahvasta ja siitä tuli myös käyttövalio. Sillä ei tullut vahinkoja sisälle sisäsiistiksi oppimisen jälkeen kuin pari kertaa mahan ollessa sekaisin.
Sen ollessa nuori opiskelin Joensuussa, asuin mummin kanssa ja kuljimme junalla joka toinen viikonloppu pääkaupunkiin kotiväen luo. Se tykkäsi junailusta ja siihen aikaan koirat matkustivat konduktöörinvaunussa häkissä. Kävin sitä reissun aikana useaan kertaan moikkaamassa ja se halusi aina katsoa maisemia. Se nosti tassut kaiteen reunalle ja tuijotteli ikkunasta hyvin tovin että missä nyt mennään.
En voinut kulkea sen kanssa juna- aseman läheltä, koska se alkoi huutamaan ja kiskomaan junan kyytiin.
Kerran sitten tuli tarvetta mennä mummin luo ilman koiraa, koira ja kissani kotiväen luo hoitoon. Koira näki kun pakkasin tutun matkarepun ja alkoi etsiä hihnaansa. Ilme lurpahti kun sanoin että nyt ei Missi pääse mukaan. Ei tule. Vein koiran ja kissan vanhemmilleni ja lähdin. Missi jäi istumaan pää kallellaan.
Lauantaina äiti soittaa, että koira on murjottanut sängyn alla kaksi päivää, pissareissulle pitää maanitella ja kissakaan ei saanut sitä riehumaan. Ei maistu koiralle ruoka. No, tulin sitten sunnuntaina hakemaan. Ei noteerannut mua mitenkään. Ulkona kotiin kävellessä kehotin että tee pissa (osasi pissata käskystä). Ei. 2 km ja koira ei kusaise. Mutta annas olla. Päästiin sisälle. Missi, sisäsiisti, käveli suoraan olkkarin matolle, otti ja kusaisi siihen isooooot lätäköt ja painui sitten piiloon sängyn alle.
Ilmiselvä kosto.
Meillä on tuo sakujen sanamuisti aiheuttanut ongelmia. :D Vihaa kissoja yli kaiken, ja nykyään ei voi sanoa edes "pissa" kun nousee korvat ja selkäharja pystyyn ja puhisten ravataan ikkunalta toiselle lähes 30min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kani söi joskus vanhempieni luona olohuoneen mattoa ja äitini komensi sitä. Kani meni äitini eteen, hyppäsi ison loikan ja samalla pissasi äitini jaloille.
Edesmenneellä kultsulla oli vajaaksi jäänyt pelastusvietti. Kun ensimmäistä kertaa näki perheenjäseniä snorklaamassa syöksyi järveen pitäen samanlaista ölinää kuin joku hylje, ui "hukkuvien" luo ja sitten ei näköjään enää tiennyt mitä tehdä kun alkoi hätäisesti kiivetä snorklaajien selkään.
Aikamoiset selkänaarmut tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissat, ja kenties muut pienemmät lemmikit, istunevat toisinaan pöydällä. Meillä kuitenkin istui koira, eikä mikään pieni. Olin jo aiemmin epäillyt, että paljon kaikenlaista harmia aiheuttanut spk- narttumme tekisi näin kun me ihmiset emme olleet kotona, mutta varmistus tuli, kun sillä oli juoksu; pöytäliinassa oli epäilyyn sopiva läikkä. Olivat siinä kenties ohikulkijat olleet ihmeissään, kun 35- kiloinen koira on istuksinut keittiön ruokapöydällä, ja pällistellyt ulos.
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä ole hauskaa tämä, mutta mulla oli rakas kisu, joka liian varhain poistui keskuudestamme. Se puri ja raapi kirjaa jota luin.
Myöhemmin sen kuoltua luin saman kirjan uudestaan, törmäsin sen kynnenjälkiin ja aloin itkeä kun tuli niin ikävä.
Tämä on useasti toistunut, kun joitain lempiteoksia luen toistuvasti, ellei sopivaa uutta kirjaa ole.
Se kissa tykkäsi minusta enemmän kuin muista ja oli rakas ja hupsu. Tykkäsi sinisistä (ei muun värisistä) tukkarenksuista ja nouti niitä mulle heiteltäväksi. Ei muiden kanssa leikkinyt niin.
Ole kiitollinen muistosta. Kissasi signeerasi rakkaudella kirjasi ja ehkä oli sille hieman kateellinen huomiostasi😉
Vierailija kirjoitti:
Edesmennyt koirani säikäytti pahanpäiväisesti, kun tämän vähän hankalasti ulostaessa takapuolesta alkoi tulla ulosteen lisäksi jotain vaaleanpunaista! Itku kurkussa ensisilmäyksellä luulin että peräsuoli kääntyy ulospäin ja mietin paniikissa kuinka paljon hätäleikkaus maksaisi. Ei tarvittu hätäleikkausta, kun huomasin "suolen" kyljessä Helli kitty- logon. Tyyppi oli syönyt lapsille tarkoitetut ilmapallot huomaamattani! Seuraavat kakkareissut tongittiin sitten uloste läpikotaisin, että sain seurattua kaikkien kuuden pallon kulkeneen läpi suoliston ilman suolistotukosta.
Koira olisi voinut kuolla tuohon, ei yhtään hauska juttu.
Meidän kissalla oli tapana tulla aamuisin, myös viikonloppuna, herättämään lähes kellontarkkuudella ja kun sai meidät ylös niin kellahti itse tyytyväisenä nukkumaan. Muutenkin oli melkoinen vahti😂 Kerrankin pihastamme, ihan ikkunan takaa, varastettiin yön aikana pyörä ja samana yönä alkoi olohuoneesta kuulua melkoinen naukuminen ja mouruaminen, valitettavasti me perheenjäsenet ei heti tajuttu mitä toinen kertoi. Nyt kissa on jo vanhus ja "eläkepäivillä". ❤️
Olen kertonut tämän joskus aiemminkin, mutta äitini oli hankkinut pienen kissanpennun ja eräänä päivänä soitti hädissään että pentu on karannut. Menin sitten etsintöihin ja kävimme koko talon ja puutarhan ja lähialueet läpi, mutta mitään ei löytynyt.
No, lopulta pentu löytyi iloisesti nukkumasta äitini (ortodoksi) ikoninurkkauksen ison Jeesus-ikonin takaa :D ikoni nojasi seinää vasten niin, että sen taakse oli jäänyt kissapennun mentävä rako. Kissalle selvästi maittoivat unet Jeesuksen takana, kun ei ollut moksiskaan vaikka huhuilimme samassa huoneessa monta kertaa :D
Vierailija kirjoitti:
Edesmennyt koirani mölisi rodulleen tyypillisesti paljon, ja se kuulosti välillä puheelta. Se herätti aamulla sanomalla "huoooomen!" Kun se halusi namipallonsa, se sanoi "ALLO!" Äitini on lapsenlapsilleen mamma ja näin häntä kutsuttiin myös koiralle. Äiti antoi koiran nuolla usein tiskikoneen likaisia astioita. Isä tyhjensi tiskikonetta ja koira pyrki sinne innokkaasti, jolloin isä sanoi "hei, minä en anna sinun näitä nuolla". Johon koira vähän järkyttyneenä ulvahtaen "mamma antaa!"
Tuosta on vuosia aikaa, ja vieläkin se naurattaa. Koko perheellä nousi melkein karvat pystyyn, että nyt oli jo aika selkeä vahinko tai sitten tuo puhuu ihmistä :D Olen tämän kertonut aiemminkin palstalla, jos jollekin oli tuttu tarina!Erään kerran olimme koiran kanssa jäällä ja olimme keränneet pajunoksia. Pajut laitettiin kasaan, ja aloimme leikkiä koiran kanssa, joka sai juuri silloin leikkihepulit. Koira ei koskenutkaan pajuihin, eikä ollut niistä tippaakaan kiinnostunut, kunnes äitini naurahti koiralle ohimennen "niitä mamman pajuja et sitten mene napsimaan hepuleissasi", ja koira kääntyi välittömästi ympäri ja nappasi juostessaan niin monta pajua suuhun kuin pystyi, ja jatkoi hirveää ralliaan risujen pöllytessä ympärillään. Naurettiin niin paljon, että tipahdettiin polvillemme jäälle. Koira oli kyllä mainio persoona, jolla oli selvästi huumorintajua.
Näitähän moni ei uskoisi mutta itselläni on kissa joka on joskus vessassa yhtäaikaa kanssani ja kerran siellä ja kerran terassin ovella naukaisi kuullostaen siltä kuin olisi ilmaissut " AWAAA".
CP ei vaikuta älylliseen suorituskykyyn, joten sulla on jokin muu vamma.