Hauskoja lemmikkitarinoita tänne! Mikä on hauskinta, mitä lemmikkisi on tehnyt?

Koiramme lähtee mielellään mustikkametsään. Se syö mustikoita suoraan ämpäristä ja tultuaan kylläiseksi, se kellahtaa mättäälle varjoisalle paikalle nukkumaan. Näin se tekee joka kesä. Se on niin söpö, kun kuono on mustikasta sininen.

Kissamme:

-saunapäivinä tulee hakemaan saunaseuraa kun mielestään on sopiva lämpötila.

-23 maissa alkaa komentaa ja suorastaan rähjätä: nukkumaan siittä!! Ääni on käheä ja ilme hyvin tuima. Kaipaisi selvästi hiljaisuutta.

Olin pitkäkarvaisen koiran kanssa lenkillä. Se kävi tarpeilleen tien laitaan ihan bussipysäkin lähelle. Koiralla jäi pökäle roikkumaan persaukseen karvoista. Otin pussin käteen tarkoituksenani nykäistä se itse irti. Tässä kohtaa turre sai jonkun päivävillin eikä suostunut pysymään paikallaan. Jouduin jahtamaan koiraa selkää kyyryssä tukka hulmuten sen vipeltäessä ympyrää kuin mikäkin Duracell-pupu. Bussipysäkiltä kuului naurun tyrskähdyksiä pienen yleisön tapittaessa tilannetta. :D

Vierailija kirjoitti:

Koiramme lähtee mielellään mustikkametsään. Se syö mustikoita suoraan ämpäristä ja tultuaan kylläiseksi, se kellahtaa mättäälle varjoisalle paikalle nukkumaan. Näin se tekee joka kesä. Se on niin söpö, kun kuono on mustikasta sininen.

Ketjussa on näköjään useampiakin tarinoita marjoja tai muita metsänantimia popsivista hauveleista. Omatkin koirani ovat tykänneet syödä mm. mustikoita suoraan pensaasta marjareissuilla.

Nykyinen koiruli on ylipäätään melko nirso, eikä ota edes kädestä tarjotessa vastaan muita, kuin eläinperäisiä herkkuja. Näissäkin pitää valkata tarkasti, eikä esim. raaka tai pakastettu kala, katkaravut tai sisäelimet kelpaa. Kypsänä käy pienissä määrin sei ja naudan maksa. Leipä, riisi tai mikään kypsennetty kasvis ei maistu kuin häviävän pieninä määrinä ruokaan sekoitettuna. Jos suuhun hämäyksen johdosta päätyy jotain muuta, sylkee koira sen pihalle. Omia kuivanappuloitaan ei syö muuten kuin kostutettuna, kun on ruoka- aika, ei esim. milloinkaan lattialle yksittäin eksyneitä kappaleita.

 Juusto eri muodoissa, kaikki punainen liha, kana sekä munat, ja savustetut kalat ovat sitten suurta herkkua, joiden eteen voi tehdä paljonkin. Jostakin syystä kaikesta em. nirsoilusta huolimatta himoitsee pullaa yli kaiken, ja tulee kuola valuen jaolle, kun sitä on kerran vuodessa tarjolla.

Kesällä olin marjametsällä koira mukana, ja kun mustikoita ei oikein löytynyt, siirryin vattujen pariin. Poimin pikkuämpärin puolilleen, lepäsin hetken, ja olin vaihtaa paikkaa mutta ämpäri olikin tyhjempi, kuin olin luullut. Hitto, en halunnut lähteä, ennen kuin se olisi täysi. Keräsin lisää vadelmia, ja olin jälleen siirtymässä, kun tajusin ämpärin vajuneen taas. Mitähän..? Olin aikeissa kerätä äkäisenä vielä vähän, vaikkei olisi enää huvittanut hyttysten ja paarmojen syötävänä olla, kun satuin vilkaisemaan kyllästyneenä lähistöllä makoillutta koiraa; se  naposteli tyytyväisenä pää ämpärissä vadelmia hyvällä ruokahalulla, paheksuen kai ainoastaan hitauttani täyttää hänen "ruokakuppiaan".

Mulla oli joskus 3 gerbiiliä, ne saivat yleensä olla vapaana yksiössäni. Yksi niistä tuijotti usein telkkarista Onnenpyörää. (en tiedä kuinka hyvin ne näkevät värejä tai liikettä, siinähän pyöri se värikäs pyörä)

KUKA patoutunut lemmikkivihaaja täällä alapeukuttaa?? Lähes jokaista viestiä alapeukuttanut JOKU. LOPETA ja hanki muuta tekemistä, esim. lemmikki. Eiku älä hlvetissä hankikaan, vaan hoida vaikka harrastuksena pikkukiveä, jos omat ahistukset hellittäisi siten ilman collateral damagea.

Mitä väliä alapeukutuksilla? Kaikkihan sen näkee, että on joku yksittäinen eläinvihaaja. Ja ai niin, nythän on kohta jokavuotisen koirankakkakeskustelun aika :) Ehkä pohjustaa sitä.

Heeleri harrasti nuorena koirana fakiiritemppuja. Se kävi nappaamassa neulatyynyni ja nyppi nuppineulat yksi kerrallaan pois. Se teki sitä monta kertaa, ennenkuin osasin piilottaa neulatyynyni tarpeeksi ylös. Onneksi se ei syönyt neuloja, nyppiminen oli se juttu.

Meidän kisu on hyvinvointivalmentaja.

Jos missään on kääreissä oleva nami, se otetaan kädestä pois ja viedään sohvan alle. Lakujen ja salmiakin päälle ”raavitaan” kuin hiekkalaatikolla ikään. Pahin on tietenkin alkoholi, jos mami on ottanut lasillisenkin, kisu tulee syliin, haistelee suuta ja jos on liikaa promilleja, lättäisee tassulla nenään (ilman kynsiä toki). Mansikat pöllitään jos ne unohtuvat keittiön pöydälle.

On hän toki pari kertaa pelannut Civ V:tä kanssani, silloin useisiin kaupunkeihin tulee yllättäen ostettua kirjasto tai oopperatalo :D

Kissani rakastaa muovipusseja. Usein löydän raukan nuolemassa eteisessä roskapusseja tai sitten jotain pöydällä lojuvaa pakkausmateriaalia. Kerran hän pujottautui rikkinäisen mustan jätesäkin läpi niin että näytti aivan batmanilta viitassa.

Katsottiin puolison kanssa telkkaria ja vanha cavalierimme oli innokkaalla tuulella. Yhtäkkiä koira ottaa asunnon toisesta päästä kovaa vauhtia ja hyppää tasajaloin lasiselle sohvapöydälle meidän eteen. Koira teki hypyn niin tyylikkäästi selkeästi tietäen pöydän olevan liukas, sillä laskeutuminen tapahtui kohti suoraan pöydälle ilman pöydällä liukumista. Oli hetken olo, että mitä ihmettä tapahtui. Koiralla ei ollut siis edes tapana hyppiä pöydälle.

Tilanne ei ole kovin ihmeellinen, mutta jäi silti mieleen hassuna tilanteena.

Kyllä meitä nauratti kun hienosteleva ystävätär tuli käymään ja kissamme kävi kusemassa tädin uuteen vuitton-kassiin.

Meillä oli muutaman kuukauden ikäinen koiranpentu kun menimme ensimmäisen kerran mökille. Rantaan mentyämme päästimme koiran irti, jolloin se juoksi suoraan laiturille ja laiturin loppuessa se tippui suoraan järveen. Onneksi se pysyi pinnalla ja äiti oli laiturilla joten hän nosti sen sieltä ylös. Koira ei siis meinannut hukkua, pelästyi tietysti ja kastui. Ei tämä ehkä muuten ollut hauska juttu mutta koira kun ei ennen ollut nähnyt järveä niin se selvästi luuli, että veden pinnalla voi kävellä ja juosta samalla tavalla kuin maalla.

Koirani kävi ensimmäisen kerran Mustissa ja Mirrissä. Ostokset tehtyämme, ihmettelimme mikä koiran suupielessä roikkuu; oli napannut leluhiiren suuhunsa ja oli muina koirina suuntaamassa ulko-ovelle eli yritti varastaa hiiren ;)

Meillä oli muutaman kuukauden ikäinen koiranpentu kun menimme ensimmäisen kerran mökille. Rantaan mentyämme päästimme koiran irti, jolloin se juoksi suoraan laiturille ja laiturin loppuessa se tippui suoraan järveen. Onneksi se pysyi pinnalla ja äiti oli laiturilla joten hän nosti sen sieltä ylös. Koira ei siis meinannut hukkua, pelästyi tietysti ja kastui. Ei tämä ehkä muuten ollut hauska juttu mutta koira kun ei ennen ollut nähnyt järveä niin se selvästi luuli, että veden pinnalla voi kävellä ja juosta samalla tavalla kuin maalla.

No olipa hauska juttu kun koiranne meinasi hukkua.

Meillä jo edesmennyt kissa sai aina kakkahepulin eli käytyään kakalla se juoksi hetken aikaa lujaa ympöri taloa. Vieläkin ihmettelen, että miten se ei koskasn törmännyt esim. seinään tai huonekaluihin. Sen verran lujaa se kuitenkin juoksi.

Vierailija kirjoitti:

Edesmenneellä kultsulla oli vajaaksi jäänyt pelastusvietti. Kun ensimmäistä kertaa näki perheenjäseniä snorklaamassa syöksyi järveen pitäen samanlaista ölinää kuin joku hylje, ui "hukkuvien" luo ja sitten ei näköjään enää tiennyt mitä tehdä kun alkoi hätäisesti kiivetä snorklaajien selkään.

Aikamoiset selkänaarmut tuli.

Perheeni terrieri teki samaa, mutta vain minulle. Olin perheemme nuorin.

Meillä lemmikkilampaita ja yleensä myös syksyllä astutetaan muutama uuhi,että keväällä on karitsoita.Ensimmäinen lauma oli 3 uuhta ja hieno ahvenanmaanlammas pässi jolla komeat kippurasarvet.No syksy meni hyvin pässi oli uuhten kanssa.Vuodenvaihtee jälkeen sitten pässi viereiseen karsinaan,kun rupesi uuhia turhan kovaa puskemaan.Monena aamuna pässi oli rikkonut ovensa ja sotkenut heinät jne...käytävällä.Yks ilta sit jo äkäsrnä tuumasin et kato per...että olet aamulla karsinassa kun tulen.No aamulla menin lampolaan ja sen karsina oli suoraan ovea vastapäätä.Pässi seisoo karsinassa karsinan ovi apposen auki ja kattoo mua sen näkösenä et mä en ymmärrä miten tuo karsinan ovi on auki??En tajuu mitä on tapahtunut...No joo mutta pässi oli karsinassa 🤣 Kyl siihen karsinaan myös saatiin ovi mikä kesti pässin pökkäsyt.Harmi vaan että pässi sit jouduttiin pataan syksyllä laittamaan.Oli liian reviiri tietoinen ja ei suvainnut jos laitumelle jäi hengailemaan.Se ei ees ottanu vauhtia tuli vaan viereen seisomaan ja heilautti päätä ni polvi oli kipeenä.Aikamoinen voima niskoissa ja kivat sarvet viel siin tehostamassa.

Koira kuljetti pihasaunan pukuhuoneesta vaatteet kodin eteiseen.

Sohvallamme oli kolmen värisiä tyynyjä, punertavia, kellertäviä ja rusehtavia. Poikakoiramme tapasi yksin jäädessään puuhata niiden tyynyjen kanssa, ja niitä löytyi milloin mistäkin nurkasta ja pöydän alta täynnä kosteita läiskiä. Kumma kyllä aina oli vaan ne ruskeat tyynyt lattialla. Kun vaihdettiin päälliset toisen väriseksi, tyynyjä ei enää löytynyt lattioilta.