Hauskoja lemmikkitarinoita tänne! Mikä on hauskinta, mitä lemmikkisi on tehnyt?

Mun koirani on kiltti ja vähän hönö. Törmättiin aamulla talon pihassa rusakkoon. Koira oli ihmeissään - oikein näki, miten herne etsi nupin sisällä toista - pitäiskö tuota jahdata vai pyytää leikkimään? No rusakko teki ratkaisun ja loikki laiskasti vähän kauemmas. Näki sekin, että ei tuosta otuksesta mitään vaaraa ole. Ja leikkikaverit näin keväällä mieluiten samasta lajista ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni juttelee ja selittää  kotieläimilleen  kuin lapselle?  Äänensävyt  ja sanasto  tulisi tutuiksi ja yhteiselosta ymmärrettävämpää.  Jotkut lajit/yksilöt seuraavat tiiviisti elämää ympärillään ja oppivat aivan yllättäen kaikenlaista.  Tosiasiahan on, että näihin päiviin asti tietomme eläinten kyvyistä ovat olleet olemattomat.  Suhtautuminen on ollut kuin johonkin robottiin.

Mun lähellä asuu chihun omistaja, joka lässyttää sille koiralleen lenkillä koko ajan. Hän mm. neuvottelee ja vetoaa erilaisiin aikaisempiin sopimuksiin käyttäytymissäännöistä ja höpöttää muutenkin tauotta. Se on aivan hysteeristä kuunneltavaa ja koira on selvästi sekaisin kuin seinäkello, eikä tajua yhtään mitä siltä halutaan.

Selkeä "istu" tai "ohi" voisi olla kyllä tehokkaampi. Vaikka onhan se kanssakulkijoille toki hauskempaa tavallaan kuunnella sitä "nyt mamin pieni kulta etkö muista kun just kotona puhuttiin että remmissä nätisti ja ei haukustella muille koirille ollenkaan eiköstä ei, kato muistatko kun sovittiin että nyt kun oot kiltisti nii sitten mami antaa sulle kotona sen herkkuluun blaa blaa blaa" -höpinää.

Koiraa ei kuitenkaan voi opettaa puhumaan, niin suhtautuisin siihen kyllä aika lailla eri lailla kuin lapseen noissa kommunikaatiopyrinnöissä. Kaikilla on helpompaa, kun viestit ovat selkeitä.

Ihmiset usein hankkivat eläimen siksi että ovat yksinäisiä...

Mun elämässä nuo koiranulkoilutushetket ovat suuria päivittäisiä tapahtumia, vaikkakin hirvittävän monotonisia. Kun menemme Fifin kanssa 35 kertaa saman tien varrella lojuvan porkkanan ohi, ja Fifi yrittää 35 kertaa syödä porkkanan niin tulee ehkä ääneen ihmeteltyä, että eikö viesti vieläkään ole mennyt perille ja eikö Fifin omatunto yhtään kolkuta. Ei sillä, että odottaisin Fifin vastaavan.

Mun koira tykkää varastella tavaroita. Jos pilkon klapeja, se saattaa ryövätä kirveen ja ravata se suussaan pitkin pihaa tai varastaa vasaran huomaamattani. Melkein kaikissa työkaluissa porakoneesta alkaen on sen hampaanjäljet muistona. Se on tosi taitava hommassaan ja osaa odottaa oikeaa hetkeä muina koirina kunnes käännän selkäni tai huomioni on muualla, silloin se korvat lepattaen iloisena kähveltää. Se käy myös kylällä pöllimässä kaikenlaista kamaa jos pääsee omille teilleen, karkailemisessa se on varsinainen houdini. Siinäkin se odottelee sopivaa hetkeä jolloin ei huomata ja livistää omille teilleen, aitaa on vahvistettu monta kertaa mutta aina se jotain on keksinyt (ehkä sillä on rikostoveri aidan toisella puolella?). Naapurit sitten soittelee meille että täällä se teidän luppakorva taas on. Tietysti koirana se nyysii aika usein toisten koirien luita tai häviää metsään peuranluita etsimään. Se on ilmeisesti jonkinlainen houdinin ja mestarivarkaan risteytys :) Koiralle ei koskaan ole käynyt mitenkään koska se on pienen karhun kokoinen ja todella vahva ja pystyy kantamaan esineitä korkealla suussaan vaikka pari kertaa on sydän pysähtynyt kun on nähnyt mitä se nyt on vienyt. Ryöväily on sen ikioma leikki jota se rakastaa ja ilmeisesti sykähdyttävät löydöt ja ihmisten reaktiot pitävät sen ei niin kaidalla tiellä...parantumaton taparikollinen siis :))

Menin käymään enolassa, kun liikuin Savossa muutenkin.  Ehtisin Kaunareille sopivasti heille.  Heidän koirallaan oli hampaissa antennijohdon pätkä.

Näkemättä jäi.

Käärme oli sylissä kun tarkastin sen nahkaa nahanvaihdon jälkeen. Siitä se päätti sitten mennä hupparin sisään. Seuraavaksi tuli ulos vasemmasta hihasta ja meni sitä pitkin takaisin ja kiipesi hupparin huppuun lepäilemään.

Meidän kissa ei siedä kun astianpesukonetta tyhjätään/täytetään. Kulkee levottomana keittiössä ja pitää ääntä, "mähmähmäh". Joskus tuijottaa paikoillaan ja mähmättää. Lopettaa kun astioiden kolistelu loppuu. En ymmärrä miksei poistu keittiöstä jos korviin ottaa meteli.

Viinirypäleitä ei voi jättää keittiön pöydälle, ryöstää muuten rypäleitä ja vie sohvan alle tai muualle ahtaaseen paikkaan. Rusinoita löytyy sitten siivotessa. On joskus ryöstänyt pikkutomaatteja myös. Ja kerran oli kuljettanut mandariinin kaapin alle, onneksi löysin ennenkuin mandariini mädäntyi.

Edellisessä asunnossa keittiössä oli pari avohyllyä. Säilytin kihlasormusta Mariskoolissa avohyllyllä. Kerran sormusta ei löytynytkään. Etsin joka paikasta ja syytin kissaa varkaudesta, hän oli tietysti aivan tietämätön asiasta. Tiesin että kissa on sen vienyt, pelkäsin että on sormuksen nielaissut ja kohta on suolitukos tai puhjennut suoli kissalla. Sormus löytyi sitten vessan (paksun) maton alta. En tiedä kuinka oli saanut sormuksen kannettua maton alle. Tämän jälkeen Mariskooli siirtyi ylimmälle hyllylle ja kissan sormusvarkaan ura loppui.

Kaverini koira on meillä välillä hoidossa. Hänellä on tapana yrittää huijata isäntää kotiin palattuaan, ettei muka olisi saanut ruokaa. Lopettaa kulhon vierellä kerjäämisen ja alkaa näyttää nololta, kun isäntä soittaa meille tarkistuksen, että ruokittu on. Silti vaan yrittää!

Hyppäsi kylässä yhtäkkiä pöydälle. 50 kg nöffi...

Jaha, iltasanomien toimittaja taas kärkkymässä juttua :D

Mun kissa istui mun vieressä, kun söin. Samalla se taputteli olkapäähäni: saiskos maistiaisia?

Kissa eli terveenä 18 vuotta ja minä, nyt jo mummoiässä, olen täysin terve.

Meillä koira tulee aamulla kuivattavaksi vai haluaako muuten vaan lämmitellä? Aamulla vaimoni kuivatessa hiuksiaan kuivaajalla tulee koira aina viereen istumaan ja sitä pitää vähän aikaa ”kuivata” ja puhaltaa lämmintä ilmaa rintaan ja vähän rapsutella rintakarvoja. Sitten on tyytyväinen ja lähtee pois. Joka kerta sama juttu kun toinen kuivaa hiuksiaan.

Kissani varasi minulle roskalavaryhmästä kengät. Olin facebookissa ja käväisin vessassa, sillä välin kissa oli hypännyt näppäimistölle ja kirjoittanut kenkien antajalle viestin "af" No, ei siinä mitään, olivat ihan kivat ja oikean kokoiset joten kävin ne sitten hakemassa ja käytinkin pitkään. Antaja kai luuli että yritin kirjoittaa "av" :D

Kissani, 9 kuukauden ikäinen maailman ihanin juniorikisu hyppää olkapäälleni istumaan kun kokkaan keittiössä. On selvästi omaksunut tarkkailevan pääkokin aseman. Samoin tulee veskiin mukaan lähes aina; vaikka olisi täydessä unessa niin silti ilmestyy oitis vessaseuraksi, on siis vahtikissa.

Jos en herää riittävän rivakasti aamuisin kaikesta naaman nuuskimisesta, päällä kävelystä ja vimmatusta kehräyksestä huolimatta, sänky on aika nopeasti leluja täynnä, kissa tuo ne jo valmiiksi ja vihjeeksi, että nyt ylös heti ja toimintaa. Mieluisin lelu kisulla on mikä tahansa rapiseva paperi, koska sellaista on kiva jahdata ja kuljettaa heitettäväksi emännälle. Viis kaiken maailman huiskista ja muista, rapinapaperit on ihania, nau.

Kun sitten ihmisemo on herätetty ja on hereillä kunnolla (yleensä aamuviiden maissa), onkin kisun aika ottaa aamutorkut sängyllä poikittain täyspitkänä, kyllä ihmiselle 20 senttiä tilaa riittää siinä vieressä.

Ystäväni on usein kylässä luonani ja siten myös hyvin tuttu ja ystävä myös kissalleni. Eräänä iltana ihmeteltiinkovin, kun eteisestä alkoi kuulua sähinää ja jopa vähän murinaa; mikä ihme yleensä hyvin säyseää kissaani vaivaa ja minkä nyt kokee uhkaksi? Menimme äkkiä katsomaan. Kissa tuijotti tiiviisti ystäväni uusia talvikenkiä ja uhitteli niille. Hetken päästä tilanne rauhoittui ja kissa kävi lötköttämään kenkien päälle. Kengät siis hyväksyttiin reviirille ja todettiin vaarattomiksi.

Harjasin yhtä kujeista tykkäävää hevosta selin sen pääpuoleen, ja kun käännyin katsomaan, näin sen roikottavan suustaan kaviokoukkua. Olin napannut koukun hoitotarvikeämpäristä. Otin koukun ja panin sen takaisin ämpäriin sekä jatkoin harjaamista. Kohta tunsin, että jotain osui napsahtaen takkini selkämykseen ja putosi maahan. Hevonen oli ottanut kaviokoukun uudestaan suuhunsa ja heittänyt minua sillä.

Lapsuudenkodissani oli erittäin viisas sekarotuinen koira. Siihen aikaan koirat juoksentelivat vapaana kylillä, ja meidän Musti myös pyrki erittäin pontevasti naapuritaloihin sisälle. Naapurin isännältä pyytelimme anteeksi, kun meidän koira yhtenään marhaa heillä. Isäntä vastasi, että kyllä Musti saa käydä heillä niin paljon kuin haluaa - se on niin mukava, kun sen kanssa voi keskustella kaikista asioista. Samainen koira osasi myös avata ovet, myös sisäänpäin aukeavat. Lämmitysöljyä tuonut autokuski ihmetteli, että onpa tässä talossa hyvä palvelu, kun hovimestari tulee pihalle vastaan ja kulkee edellä avaten ovet sisälle asti.

Nykyisellä koirallani on käsipainon muotoinen painavahko lelu. Viikonloppuaamuisin olisi kiva nukkua vähän pitempään, mutta koira on keksinyt, että isäntäväen saa kätevästi hereille pudottelemalla käsipainolelua lattiaan. Tömähtää kivasti.

Vierailija kirjoitti:

Olin napannut koukun hoitotarvikeämpäristä. Otin koukun ja panin sen takaisin ämpäriin sekä jatkoin harjaamista.

"Oli napannut .."

Vierailija kirjoitti:

Meidän kissa pienenä oli ihastunut wc:n vetämisen aiheuttamaan kohinaan ja vesikuohuun. Maukui aina oven takana ja halusi mukaan vessaan .

Kerran ihmettelin miksi vessa vetää itsekseen vähän väliä. Menin katsomaan ja kissa oli seisomassa pöntön päällä painoi vetonappia ja kaulaa kurotellen seurasi päätään käännellen kuohuja. Annoin toisen nauttia hetken, sitten otin kissan pois. 

Koskaan ei enää toistanut temppuaan, oli varmaan onnellinen sattuma ja vahinko. Myös paperiteline kinosti siihen aikaan se rämisi mukavasti ja kaikista ihaninta oli vetää paperia ja kynsiä jäljelle jäävään rullaan kivat syvät kolot.

Nyt 6v. ja ei enää kiinnosta nuo nuoruuden hassutukset. Nukkuminen ja syöminen on kivaa. Välillä voi vähän rähistä linnuille ikkunan takana.

Minun kissani tykkää myös vessan vetämisestä. Homma alkoi vahingosta, ihan pienenä pentuna, 3 kk iläisenä, sattui istahtamaan veskinpöntön vesisäiliön painonapin päälle ja ihmetys pöntön äänistä oli suuri. Ei ole kissa vielä vuoden ikäisenäkään kyllästynyt toilettitouhuihin, on innolla painamassa huuhtelunamiskaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun sain kissan, olin hankkinut sille kannellisen hiekkalaatikon. Se ei uskaltanutkaan mennä sinne vaan teki ensimmäiset tarpeensa vessaan. Sitten otettiin kansi pois ja ihan tyytyväisenä kisu käytti laatikkoa, tosin tuli aina jatkossa "ilmoittamaan" minulle käyneensä laatikolla. Tuli siis luokseni miukuen ja johdatti katsomaan tuoretta kakkaa tai pissaa.

Haki siivoojan ja ilmoitti että "Hyi, haisee!" Noin tekevät minunkin kissat. Toinen myös juoksee gepardina pakoon sitä hajua hetken aikaa

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lapsena kultanennoutaja. Yhtenä iltana mun äiti kävi sen kanssa lenkillä, tuli lenkiltä kotiin ja jatkoi puuhiaan. Jonkun ajan päästä soi ovikello, naapuri oven takan kysyy eikö tuo koira tuolla hississä ole teidän? Miten lie äiti jättäny koiran hissiin..

Mun toinen koira on piilokakkaaja, eli käy aina ojassa, puskassa tms syrjemmässä kakalla. Kerran kyyristyi sadevesikaivon päälle, ja eka kikkara kun molskahti niistä rei'istä veteen, koira pinkas kauhistuneena hihnan kireeks.

Tästä tuli mieleen meidän jo ikiunessa oleva sekarotuinen maalla syntynyt vahinkopentu, joka muutti kaupunkiin meille okt:n. Kaikki oli ihmeellistä, pimeässä navetassa kun oli kasvanut, mutta varsinainen ongelma tuli vasta sen jälkeen, kun koiran ensimmäisen talven jälkeen alkoi lumet sulamaan. Koira siis rakasti lunta ja kakki aina sinne, missä oli isoimmat lumipenkat ja puskaa suojana, kauakana katseilta. Lumi tietysti seuraavaa kesää kohteen suli sulamistaan ja voi sitä lumikasojen metsästystä toukokuun taitteessa, kun oli kakkahätä selkeästi, mutta ei voinut kuin hankeen tehdä ja kamalassa paniikissa se yritti etsiä lunta, johon vääntää. Kun sitten viimeinenkin penkka suli, niin koira oli kaksi päivää kakkimatta! Sitten olikin jo pakko antaa periksi ja tyytyä pusikkoon, mutta joka talven jälkeen sama toistui koko sen eliniän, 14 vuoden ajan 😌

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kani söi mm. pesukoneen seinässä olevan johdon niin, että tulppa jäi seinään.&nbs

Toinen kissa kusaisi keskellä ruokapöytää olevaan rairuohoon, kun oli ensin tappanut kaikki tiput ja heitellyt ne lattialle.

.

On iljettävää, että jotkut antavat kissan kävellä ruokapöydällä. Pahimmat idiootit nostavat kattinsa pöydälle samaan aikaan kun pöydän ääressä syödään. Siinäpä on kiva sitten juoda kahvia kun nenän edessä on kissan peräreikä.

Ehkä sun pitää ottaa se vinkkinä.

Meillä syödään aamiainen koko lauma yhdessä, kissat ja ihmiset. Kisuilla on kova halipula aamuisin, naamoja pusketaan pöydässä niin että otsat kolisee.