Lue keskustelun säännöt.
Hauskoja lemmikkitarinoita tänne! Mikä on hauskinta, mitä lemmikkisi on tehnyt?
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni juttelee ja selittää kotieläimilleen kuin lapselle? Äänensävyt ja sanasto tulisi tutuiksi ja yhteiselosta ymmärrettävämpää. Jotkut lajit/yksilöt seuraavat tiiviisti elämää ympärillään ja oppivat aivan yllättäen kaikenlaista. Tosiasiahan on, että näihin päiviin asti tietomme eläinten kyvyistä ovat olleet olemattomat. Suhtautuminen on ollut kuin johonkin robottiin.
Mun lähellä asuu chihun omistaja, joka lässyttää sille koiralleen lenkillä koko ajan. Hän mm. neuvottelee ja vetoaa erilaisiin aikaisempiin sopimuksiin käyttäytymissäännöistä ja höpöttää muutenkin tauotta. Se on aivan hysteeristä kuunneltavaa ja koira on selvästi sekaisin kuin seinäkello, eikä tajua yhtään mitä siltä halutaan.
Selkeä "istu" tai "ohi" voisi olla kyllä tehokkaampi. Vaikka onhan se kanssakulkijoille toki hauskempaa tavallaan kuunnella sitä "nyt mamin pieni kulta etkö muista kun just kotona puhuttiin että remmissä nätisti ja ei haukustella muille koirille ollenkaan eiköstä ei, kato muistatko kun sovittiin että nyt kun oot kiltisti nii sitten mami antaa sulle kotona sen herkkuluun blaa blaa blaa" -höpinää.
Koiraa ei kuitenkaan voi opettaa puhumaan, niin suhtautuisin siihen kyllä aika lailla eri lailla kuin lapseen noissa kommunikaatiopyrinnöissä. Kaikilla on helpompaa, kun viestit ovat selkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni juttelee ja selittää kotieläimilleen kuin lapselle? Äänensävyt ja sanasto tulisi tutuiksi ja yhteiselosta ymmärrettävämpää. Jotkut lajit/yksilöt seuraavat tiiviisti elämää ympärillään ja oppivat aivan yllättäen kaikenlaista. Tosiasiahan on, että näihin päiviin asti tietomme eläinten kyvyistä ovat olleet olemattomat. Suhtautuminen on ollut kuin johonkin robottiin.
Mun lähellä asuu chihun omistaja, joka lässyttää sille koiralleen lenkillä koko ajan. Hän mm. neuvottelee ja vetoaa erilaisiin aikaisempiin sopimuksiin käyttäytymissäännöistä ja höpöttää muutenkin tauotta. Se on aivan hysteeristä kuunneltavaa ja koira on selvästi sekaisin kuin seinäkello, eikä tajua yhtään mitä siltä halutaan.
Selkeä "istu" tai "ohi" voisi olla kyllä tehokkaampi. Vaikka onhan se kanssakulkijoille toki hauskempaa tavallaan kuunnella sitä "nyt mamin pieni kulta etkö muista kun just kotona puhuttiin että remmissä nätisti ja ei haukustella muille koirille ollenkaan eiköstä ei, kato muistatko kun sovittiin että nyt kun oot kiltisti nii sitten mami antaa sulle kotona sen herkkuluun blaa blaa blaa" -höpinää.
Koiraa ei kuitenkaan voi opettaa puhumaan, niin suhtautuisin siihen kyllä aika lailla eri lailla kuin lapseen noissa kommunikaatiopyrinnöissä. Kaikilla on helpompaa, kun viestit ovat selkeitä.
Sori ohi aiheen, mutta mä juttelen koiralleni lenkillä ohitustilanteissa taukoamatta. Se on ainoa keinoa, millä saan koiran huomion pysymään minussa vastaantulijan sijaan. Namit ja lelut ei toimi yhtään niin hyvin kuin iloinen juttelu. Välillä itseäkin hävettää, mutta mieluummin hyväkäytöksinen koira. 😄 En kyllä mitään ”mehän mamin kanssa sovittiin”-juttuja lässyttele sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni juttelee ja selittää kotieläimilleen kuin lapselle? Äänensävyt ja sanasto tulisi tutuiksi ja yhteiselosta ymmärrettävämpää. Jotkut lajit/yksilöt seuraavat tiiviisti elämää ympärillään ja oppivat aivan yllättäen kaikenlaista. Tosiasiahan on, että näihin päiviin asti tietomme eläinten kyvyistä ovat olleet olemattomat. Suhtautuminen on ollut kuin johonkin robottiin.
Mun lähellä asuu chihun omistaja, joka lässyttää sille koiralleen lenkillä koko ajan. Hän mm. neuvottelee ja vetoaa erilaisiin aikaisempiin sopimuksiin käyttäytymissäännöistä ja höpöttää muutenkin tauotta. Se on aivan hysteeristä kuunneltavaa ja koira on selvästi sekaisin kuin seinäkello, eikä tajua yhtään mitä siltä halutaan.
Selkeä "istu" tai "ohi" voisi olla kyllä tehokkaampi. Vaikka onhan se kanssakulkijoille toki hauskempaa tavallaan kuunnella sitä "nyt mamin pieni kulta etkö muista kun just kotona puhuttiin että remmissä nätisti ja ei haukustella muille koirille ollenkaan eiköstä ei, kato muistatko kun sovittiin että nyt kun oot kiltisti nii sitten mami antaa sulle kotona sen herkkuluun blaa blaa blaa" -höpinää.
Koiraa ei kuitenkaan voi opettaa puhumaan, niin suhtautuisin siihen kyllä aika lailla eri lailla kuin lapseen noissa kommunikaatiopyrinnöissä. Kaikilla on helpompaa, kun viestit ovat selkeitä.
Youtubesta kannattaa katsoa videoita koirasta nimeltä Bunny. Omistaja opettanut sen "puhumaan" jonkunlaisen sana"pelin" avulla. Osaa kertoa jos on kipeä tai tahtoo ulos, wc hätä, tai haluaa kaverin kanssa leikkimään. Yksinkertaisilla sanoilla keskustelevat ei mitään pitkiä höpinöitä kuten kuvasit.
Vierailija kirjoitti:
Mun koira ei saa tulla sänkyyn. Yleensä pidän makkarin oven yöllä kiinni, mutta jos on jäänyt auki, saatan hyvällä onnella herätä kiljumiseen. Koira tietää, ettei muhun saa koskea kun nukun, mutta se tulee sängyn viereen istumaan, avaa suunsa isoksi ja kiljuu kuin pistetty sika. Muuten koira ei ulvo, vingu, eikä juuri haukukaan, tämä noin 95 desibelin ääni on olemassa ihan vain mun herättämistä varten. Näin saa mut nopeasti hereille, ja kun avaan silmäni, naaman edessä on valtava rivi raateluhampaita.
Tästä pakko saada video :D Please
Meillä oli kissa joka liikkui vapaasti ulkona halutessaan. Rasittavinta siinä oli että kun se yöllä tuli kotiin takaisin niin ei se mennyt suoraan nukkumaan vaan möykkäsi ja mölysi että kaikki heräsi. Ja sitten vasta rauhoittui. Joka ikinen yö. No, se eli vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni juttelee ja selittää kotieläimilleen kuin lapselle? Äänensävyt ja sanasto tulisi tutuiksi ja yhteiselosta ymmärrettävämpää. Jotkut lajit/yksilöt seuraavat tiiviisti elämää ympärillään ja oppivat aivan yllättäen kaikenlaista. Tosiasiahan on, että näihin päiviin asti tietomme eläinten kyvyistä ovat olleet olemattomat. Suhtautuminen on ollut kuin johonkin robottiin.
Mun lähellä asuu chihun omistaja, joka lässyttää sille koiralleen lenkillä koko ajan. Hän mm. neuvottelee ja vetoaa erilaisiin aikaisempiin sopimuksiin käyttäytymissäännöistä ja höpöttää muutenkin tauotta. Se on aivan hysteeristä kuunneltavaa ja koira on selvästi sekaisin kuin seinäkello, eikä tajua yhtään mitä siltä halutaan.
Selkeä "istu" tai "ohi" voisi olla kyllä tehokkaampi. Vaikka onhan se kanssakulkijoille toki hauskempaa tavallaan kuunnella sitä "nyt mamin pieni kulta etkö muista kun just kotona puhuttiin että remmissä nätisti ja ei haukustella muille koirille ollenkaan eiköstä ei, kato muistatko kun sovittiin että nyt kun oot kiltisti nii sitten mami antaa sulle kotona sen herkkuluun blaa blaa blaa" -höpinää.
Koiraa ei kuitenkaan voi opettaa puhumaan, niin suhtautuisin siihen kyllä aika lailla eri lailla kuin lapseen noissa kommunikaatiopyrinnöissä. Kaikilla on helpompaa, kun viestit ovat selkeitä.
Sori ohi aiheen, mutta mä juttelen koiralleni lenkillä ohitustilanteissa taukoamatta. Se on ainoa keinoa, millä saan koiran huomion pysymään minussa vastaantulijan sijaan. Namit ja lelut ei toimi yhtään niin hyvin kuin iloinen juttelu. Välillä itseäkin hävettää, mutta mieluummin hyväkäytöksinen koira. 😄 En kyllä mitään ”mehän mamin kanssa sovittiin”-juttuja lässyttele sentään.
No mut tuo käy ihan järkeen ohitustilanteissa, sähän vaan varmistat, että koiran huomio pysyy sinussa. Sama se sitten on, vaikka sille luettelisi kauppalistaa siinä, kunhan kiinnostus pysyy.
Tää chihu-tyyppi ei kuitenkaan hallitse sitä koiraansa millään tavalla, ts. höpötys ei toimi minkään järkevän toiminnan tukena, vaan on ainoa keino yrittää vuorovaikuttaa koiran kanssa. Lopputuloksen ei voi arvata. Ei se koira lakkaa toisten päälle hyökkäämästä pelkästään muistuttamalla jostain kotona tehdystä YYA-sopimuksesta ja tulevista palkkioista, siinä pitäisi osata tehdä jotain ihan muuta :D.
No, onneksi tämä ihminen nyt päätti ottaa chihun (ylläri...) eikä esim. tanskandoggia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli lapsena kultanennoutaja. Yhtenä iltana mun äiti kävi sen kanssa lenkillä, tuli lenkiltä kotiin ja jatkoi puuhiaan. Jonkun ajan päästä soi ovikello, naapuri oven takan kysyy eikö tuo koira tuolla hississä ole teidän? Miten lie äiti jättäny koiran hissiin..
Mun toinen koira on piilokakkaaja, eli käy aina ojassa, puskassa tms syrjemmässä kakalla. Kerran kyyristyi sadevesikaivon päälle, ja eka kikkara kun molskahti niistä rei'istä veteen, koira pinkas kauhistuneena hihnan kireeks.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapsena kultanennoutaja. Yhtenä iltana mun äiti kävi sen kanssa lenkillä, tuli lenkiltä kotiin ja jatkoi puuhiaan. Jonkun ajan päästä soi ovikello, naapuri oven takan kysyy eikö tuo koira tuolla hississä ole teidän? Miten lie äiti jättäny koiran hissiin..
Mun toinen koira on piilokakkaaja, eli käy aina ojassa, puskassa tms syrjemmässä kakalla. Kerran kyyristyi sadevesikaivon päälle, ja eka kikkara kun molskahti niistä rei'istä veteen, koira pinkas kauhistuneena hihnan kireeks.
:D Voin kuvitella koiran hämmennyksen siellä hississä että mitäs hittoo nyt :D
Mä olen unohtanut koirani monesti eteiseen odottamaan kuivausta, siellähän se sitten istuu vaikka tunnin kiltisti odottamassa sisääntulolupaa kun emäntä syö iltapalaa telkkarin ääressä. Reppana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma 8v koira taitaa joko olla liian hemmoteltu tai pappaantunut. Pienempänä osasi luikerrella viltin alle ominpäin, nykyään istuu viltin vieressä ja säälittävästi pyytää "vouu... ovouu... vuh... vouu" = tulkaa joku peittelemään. Pitää nostaa viltti pystyyn jolloin puskee pään sitä vasten ja menee kerälle viltin alle. Jos herraa ei kukaan auta niin alkaa mielenosoituksellisesti kuopia sohvatyynyjä lattialle.
Vierailija kirjoitti:
Kani söi mm. pesukoneen seinässä olevan johdon niin, että tulppa jäi seinään.&nbs
Toinen kissa kusaisi keskellä ruokapöytää olevaan rairuohoon, kun oli ensin tappanut kaikki tiput ja heitellyt ne lattialle.
.
On iljettävää, että jotkut antavat kissan kävellä ruokapöydällä. Pahimmat idiootit nostavat kattinsa pöydälle samaan aikaan kun pöydän ääressä syödään. Siinäpä on kiva sitten juoda kahvia kun nenän edessä on kissan peräreikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistatteko Forsytein tarua ja sen melko vastenmielistä päähenkilöä nimeltä Soames?
Joo, mun rottis ilmeisesti inhosi kyseistä herraa, koska kun Soames oli lähikuvassa ja puhui, koira ryntäsi telkkarin ääreen haukkumaan kiukkuisesti.
Se oppi kyllä pois tästä tavasta, niin että lopulta se vain murahti Soamesille lyhyesti.
Mikään muu televisio-ohjelma ei tehnyt koiraan tuollaista vaikutusta.
Oma koirani kuuluu siihen sarjaan, että jos en pitäisi sitä kaupunkialueella visusti kytkettynä, se ihan varmasti matkustelisi julkisilla kulkuneuvoilla omatoimisesti. Käytän busseja (varsinkin koiran kanssa) todella harvoin, mutta aina kun kaupungilla kävellessä lähistölle sattuu aukinainen bussinovi, koirani yrittää mennä matkustajien sekaan ihan muina koirina jonottamaan kyytiiä. On onnistunut hetkellisesti jopa hämäämään linja-auton kuljettajia suuntaamalla määrätietoisesti kohti auki olevaa ovea.
Harrastaa kyllä samaa muidenkin ajoneuvojen kohdalla. Esim parkkipaikan ohi kävellessä yrittää monen auton kohdalla pysähtyä ja ehdottaa minulle taluttajana, että "mennäänkö tällä?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ällö juttu, mutta ei voinu kun nauraa: Poikaystävä oli hankkinut kissanpennun. Pennulla oli masu löysällä ja välillä laatikolla käynnin jälkeen sille jäi vähän sotkua peppuun, joten tarkastimme ja siistimme kissan pepun kun oli tehnyt tarpeensa. Kisu tuli taas pois kannellisesta, luukullisesta hiekkalaatikosta ja poikaystävä nappasi heti kiinni ja tarkasti tilanteen. No katti päätti juuri silloin ruveta ulostamaan. Poikaystävä yritti laittaa kisun äkkiä takaisin hiekkalaatikkoon, mutta luukku oli tiellä ja paskaa vaan tuli ja sotkeentui ympäriinsä. Yökötti, mutta eihän siinä voinu lopulta muuta kun nauraa koomiselle tilanteelle.
Masuvaivat onneksi helpottivat, kun kisu kasvoi isoksi.
Vierailija kirjoitti:
Oma koirani kuuluu siihen sarjaan, että jos en pitäisi sitä kaupunkialueella visusti kytkettynä, se ihan varmasti matkustelisi julkisilla kulkuneuvoilla omatoimisesti. Käytän busseja (varsinkin koiran kanssa) todella harvoin, mutta aina kun kaupungilla kävellessä lähistölle sattuu aukinainen bussinovi, koirani yrittää mennä matkustajien sekaan ihan muina koirina jonottamaan kyytiiä. On onnistunut hetkellisesti jopa hämäämään linja-auton kuljettajia suuntaamalla määrätietoisesti kohti auki olevaa ovea.
Harrastaa kyllä samaa muidenkin ajoneuvojen kohdalla. Esim parkkipaikan ohi kävellessä yrittää monen auton kohdalla pysähtyä ja ehdottaa minulle taluttajana, että "mennäänkö tällä?"
Hei mun koiralla sama! Mikä juttu tää oikein on? Jokaiseen ajoneuvoon pitäisi päästä sisälle.
Kissa meni naapuriin ,istui katsomassa TV ohjelmia siellä että naapurit tuli sanomaan teidän kissa katsoo TV ohjelmia istuen nojatuolissa.
Vierailija kirjoitti:
On iljettävää, että jotkut antavat kissan kävellä ruokapöydällä. Pahimmat idiootit nostavat kattinsa pöydälle samaan aikaan kun pöydän ääressä syödään. Siinäpä on kiva sitten juoda kahvia kun nenän edessä on kissan peräreikä.
No onpas tosiaan iljettävää...että oikein peräreikä.
Elikoiden kanssa yleensä oppii melko pian vähemmän hysteeriseksi kaikenmaailman peräreikien, karvojen ja bakteerien suhteen.
Mun iso noutaja hyppäsi pallon perässä lumikinokseen pää edellä. Jäi siihen luotisuoraan pystyyn niin että etupää koirasta oli kinoksessa ja takajalat ja häntä sojottivat kohti taivasta. Koira vietti siinä hyvän tovin palloa narskutellen kunnes vaivautui nousemaan pois. Oli aivan uskomattoman hassun näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni juttelee ja selittää kotieläimilleen kuin lapselle? Äänensävyt ja sanasto tulisi tutuiksi ja yhteiselosta ymmärrettävämpää. Jotkut lajit/yksilöt seuraavat tiiviisti elämää ympärillään ja oppivat aivan yllättäen kaikenlaista. Tosiasiahan on, että näihin päiviin asti tietomme eläinten kyvyistä ovat olleet olemattomat. Suhtautuminen on ollut kuin johonkin robottiin.
Mun lähellä asuu chihun omistaja, joka lässyttää sille koiralleen lenkillä koko ajan. Hän mm. neuvottelee ja vetoaa erilaisiin aikaisempiin sopimuksiin käyttäytymissäännöistä ja höpöttää muutenkin tauotta. Se on aivan hysteeristä kuunneltavaa ja koira on selvästi sekaisin kuin seinäkello, eikä tajua yhtään mitä siltä halutaan.
Selkeä "istu" tai "ohi" voisi olla kyllä tehokkaampi. Vaikka onhan se kanssakulkijoille toki hauskempaa tavallaan kuunnella sitä "nyt mamin pieni kulta etkö muista kun just kotona puhuttiin että remmissä nätisti ja ei haukustella muille koirille ollenkaan eiköstä ei, kato muistatko kun sovittiin että nyt kun oot kiltisti nii sitten mami antaa sulle kotona sen herkkuluun blaa blaa blaa" -höpinää.
Koiraa ei kuitenkaan voi opettaa puhumaan, niin suhtautuisin siihen kyllä aika lailla eri lailla kuin lapseen noissa kommunikaatiopyrinnöissä. Kaikilla on helpompaa, kun viestit ovat selkeitä.
Ihmiset usein hankkivat eläimen siksi että ovat yksinäisiä...
Kuinka moni juttelee ja selittää kotieläimilleen kuin lapselle? Äänensävyt ja sanasto tulisi tutuiksi ja yhteiselosta ymmärrettävämpää. Jotkut lajit/yksilöt seuraavat tiiviisti elämää ympärillään ja oppivat aivan yllättäen kaikenlaista. Tosiasiahan on, että näihin päiviin asti tietomme eläinten kyvyistä ovat olleet olemattomat. Suhtautuminen on ollut kuin johonkin robottiin.