Lue keskustelun säännöt.
Hauskoja lemmikkitarinoita tänne! Mikä on hauskinta, mitä lemmikkisi on tehnyt?
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Mun koira pystyi pentuna yhdellä ilahtuneella tervehdyshypyllä osumaan kolmea kaveria kasseille. Snadisti hävetti, kun kolme mistä voihkii kaksinkerroin kyyneleet silmissä, ja koira vaan ilahtuu entisestään, kun kumartuivat.
Mitä hauskaa siinö on kun ihmisiä sattuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira pierasi äänekkäästi, pysähtyi, korvat höröllä selkeästi ihmetteli mistä se ääni tuli? Olin aika pieni ja se nauratti.
Vuosikymmeniä sitten, ensimmäinen kissamme oli hyvin omanarvontuntoinen persoona.
Ulkoilutin kissaa päivittäin. Kotoa lähtiessä puin valjaat,muta jossain vaiheessa irrotin hihnan, koska kissa oli oppinut kulkemaan kuin koira ja tulemaan luokse kutsusta. Se kulki minun edelläni suojatien eteen, pysähtyi odottamaan minua. Yhdessä katsoimme täysin oppien mukaisesti autot ja tien ollessa vapaa sanoin, että nyt voimme mennä. Vasta sitten kissa lähti kanssani ylittämään suojatietä. Kissamme herätti suurta ihmetystä ja iloa käytöksellään ohikulkijoissa.
Otimme kissan mukaan mökille ja siellä myös sieni- ja marjametsään. Fiksu veto, kissasta tuli nimittäin erinomainen kantarellien löytäjä, osoittaen meille sieniapajat.
Toinen kissamme rakasti veneilyä ja tulikin aina mukaan. Sillä oli myös taipumus varastaa ämpäristä täkykalat...
245 jatkaa:
Tämä toinen kissamme oli erinomaisen älykäs kissa. Se avasi kaikki suljetut ovet. Käänsimme sitten ovenkahvan ylöspäin,minkä se oppi myös avaamaan. Vasta kahvan alaspäin kääntäminen piti "kielletyn huoneen" oven suljettuna.
Meillä oli useampi kissa kerrallaan (ja on edelleenkin). Eräänä päivänä töistä tullessani ihmettelin, miksi kissat eivät tule vastaan. Menin sitten makuuhuoneeseen, jossa jokaisen kaapin ovi oli auki ja hyllyillä, vaatteiden seassa makoili tyytyväisiä kissoja. Tämä ovenavaajakissa oli tehnyt palveluksen muillekin - ja minulle ison urakan karvojen putsaamisessa...olivat selvästi vaihtaneet hyllyä välillä.
Jouduimme sitten virittelemään estoja jopa kaappien oviin.
Samainen kissa oppi myös itsekseen, aivan opettamatta,käymään tarpeillaan vessanpöntöllä,minkä jälkeen se teki aina tarpeensa pönttöön. Valitettavasti muut eivät ottaneet mallia...
Jo edesmennyt pitkän elämän elänyt Irlanninsetteri Cindy mursi kaksi kertaa minun nenän sillä luisella päällään. Kipeetähän se sillon teki ja teki mieli tehdä koirasta hattu ja rukkaset, mutta kaikesta huolimatta nämä karvaiset perheenjäsenet ja parhaat ystävät ovat rakkaimpia kun mikään muu...ainakin mulle.
Mutta muistanpahan olla kumartumatta koiran yläpuolelle kun se istuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun edellinen kissapoikani oppi laittamaan makuuhuoneeseen valot ja kelloradiosta radion soimaan. Teki sitä useampaankin kertaan kun yöllä oli tylsää yksin valvoa. Ensimmäisellä kerralla menin halpaan: nousin ylös, puin vaatteet päälle ja keittelin aamukahvit ihmetellen, että menipä se yö taas äkkiä ja heleketisti osaakin väsyttää. Kunnes tajusin, että kello on puoli kolme yöllä ja kissa virnuilee. Että siinä kun nyt olet ylhäällä niin voisit saman tien antaa kupillisen kissanmuonaa...
Vierailija kirjoitti:
Jo edesmennyt pitkän elämän elänyt Irlanninsetteri Cindy mursi kaksi kertaa minun nenän sillä luisella päällään. Kipeetähän se sillon teki ja teki mieli tehdä koirasta hattu ja rukkaset, mutta kaikesta huolimatta nämä karvaiset perheenjäsenet ja parhaat ystävät ovat rakkaimpia kun mikään muu...ainakin mulle.
Mutta muistanpahan olla kumartumatta koiran yläpuolelle kun se istuu...
Voin kuvitella sitä selittelyä, kun nenä on jo toistamiseen murtunut... et en ole ihan tosissaan perheväkivallan uhri - koira se vain taas mursi nenän.
Kai siellä on mietitty, että koittaisi nyt edes keksiä uuden tarinan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole varsinaisesti hauska, mutta hassu.
Tyttären ylioppilasjuhlien aikaan koirallamme oli juoksut alullaan. Ei sietänyt ensimmäisten vuotopäivien aikana housuja ja sidettä ja sai alvariinsa vahtia, ettei revi niitä pois. Vasta viikon jälkeen alkoi tottua systeemiin.
Juhlakahvittelun aikana koira tuli olohuoneeseen housut repsottaen ja tahriintunut side suussa. Oltiin vielä vitsailtu, että varmaan se tekee niin, ja ennustus kävi toteen.
Kääpiömäyräkoira Milli oli oikea prinsessa. Jos sille antoi sellaista ruokaa, jota se ei katsonut arvolleen sopivaksi, se kävi kippaamassa kupin nurin. Halveksiva ilme kuului myös asiaan. Sama koira jätti aina mieleistään ruokaa osan tähteeksi. Illalla, kun istuttiin lasten kanssa sohvalla telkkaria katsomassa, koira tuli kuppi hampaissa sohvan luo. Se mittaili sohvaa ja ruuan määrää. Välillä ruokaa piti syödä vähemmäksi, ennenkuin se hyppäsi kuppi hampaissa sohvalle. Oli mukavaa napostella iltapalaa telkkarin ääressä, niinkuin muutkin lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo edesmennyt pitkän elämän elänyt Irlanninsetteri Cindy mursi kaksi kertaa minun nenän sillä luisella päällään. Kipeetähän se sillon teki ja teki mieli tehdä koirasta hattu ja rukkaset, mutta kaikesta huolimatta nämä karvaiset perheenjäsenet ja parhaat ystävät ovat rakkaimpia kun mikään muu...ainakin mulle.
Mutta muistanpahan olla kumartumatta koiran yläpuolelle kun se istuu...
Voin kuvitella sitä selittelyä, kun nenä on jo toistamiseen murtunut... et en ole ihan tosissaan perheväkivallan uhri - koira se vain taas mursi nenän.
Kai siellä on mietitty, että koittaisi nyt edes keksiä uuden tarinan.
Mulle kävi vähän samoin! Tanskandoggimme oli saanut uuden hienon lelun ja juoksi sen kanssa onnessaan ympäri kämppää. Viimein se rauhoittui makoilemaan lattialle lelun kanssa. Menin koiran yläpuolelle ja aloin kurotella lelua, kun koira vauhdikkaasti nosti päätään osuen silmäkulmaani. Sattui niin paljon ja olin varma että jotain murtui. Ei onneksi murtunut, mutta silmän ympärys meni mustaksi ja silmä punaiseksi. Mieheni ei suostunut kanssani julkisille paikoille muutamaan viikkoon.:D
Mulla oli kaverini kani hoidossa. Pupu juoksenteli asunnossa vapaana, ja sen häkki oli eteisessä. Kani ja mun kaksi kissaani ajattivat toisiaan, ja kissoista oli hauska läpytellä kanin pystykorvia.
Kerran toinen kissoistani meni kanin häkkiin. Kani loikki heti katsomaan, kuka hänen häkkiinsä tunkeutuu... ja hyppäsi kissan selkään. Kissa sanoi AUUU ja oli vähän arka peräpäästään pari päivää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kissani on varannut minulle ajan hierontaopistolle. Olin selailemassa sivuja edellisenä myöhäisiltana, josko vaikka seuraavana keskiviikkona menisin. Katti hyppäsi näppikselle ja kas vain, aika olikin jo varattuna seuraavalle aamulle kello kahdeksalta. Ja koska aikaa ei voinut enää peruakkaan, niin ei kun aamulla silmät ristissä hierojalle.
Tuli kyllä tarpeeseen, mutta vuorotyöläisenä olisin vapaapäivänä nukkunut pidempään.
Tämäpä oli valaiseva tieto. Nyt ymmärrän miksi jotkut "ostelee" huutonetistä tavaraa eivätkä koskaan vastaa viesteihin :D Lemmikki asialla.
Miehen kanssa loikoiltiin seksin jälkeen sängyssä. Kollikissamme sitten ilmestyi paikalle ja hyppäsi sänkyyn. Lakanalla oli joku "touhutippa", jota kissa ensin haistoi ja alkoi sitten kauhistuneen näköisenä kuopia piiloon. Oikein huolellisesti veteli tassulla pitkin lakanaa monesta suunnasta. Kyllä nauratti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin seksijuttu. :D Ensimmäisen kerran kun poikaystäväni oli yökylässä ja harrasteltiin seksiä, kissa oli hiipinyt ikkunalaudalle verhon taakse kuuntelemaan. Jossain vaiheessa tassu vetäisi verhon syrjään ja kissa tunki pään esiin ja piti kovan kysyvän naukaisun. Varmaan ihmetteli erikoista toimintaa ja outoja ääniä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Koirani (ulkokoira ja jo toisilla metsästysmailla) teki kerran yhden oudon tempun. Minä pieni lapsi menin eräs pakkastalvi-ilta viemään ruokaa ja vettä niin salvat avattuani en meinannut saada häkin ovea auki, luulin että se oli jotenkin jäätynyt tai muuten jumissa. Pieni ja heikko lapsi kun olin en saanut sitä auki sitten millään ja aloin itkemään että nyt koira himoitsee tuomaani ruokaa kärsimättömänä ja lämmin vesi jäähtyy kaiken aikaa. Minuutin tuota katseltuaan koira painoi ovea tassulla, kätevästi kuin ihminen kädellään, juuri oikeasta kohdasta aivan kuin olisi tiennyt mitä teki ja ovi aukeni."
Voi että vihaan tällaisia ihmisiä, jotka pitävät koiriaan yksin pihalla yötä päivää. Parhaimmillaa nämä tyypit kehtaavat kutsua koiraansa tärkeäksi perheenjäseneksi. Mutta kuka antaa perheenjäsenen kärsiä jatkuvasta yksinäisyydestä jossain verkkohäkissä? Koirat ovat laumaeläimiä ja kaipaavat laumaansa. Näitä "perheenjäsäniä" kuolee talvisin pakkasöinä kylmyyteen niissä häkeissä :(
Jos tietäisit koirista yhtään mitään, tietäisit että metsästyskoirat ovat erittäin itsenäisiä. Eivät mitään seurakoiraperskärpäsiä. Ne on jalostettu tekemään töitä yksin, toki yhteistyössä ihmisen kanssa, mutta niillä ei ole mitään tarvetta olla koko ajan ihmisten kanssa. Esim. huskyt taas kaipaavat enemmän koiraseuraa, jos niillä on tarhassa kavereita ne paskat nakkaavat ihmisseurasta, paitsi jos arvelevat pääsevänsä juoksemaan.
Toisekseen pohjavillarodut eivät välttämättä suostu tulemaan talvikarvaisena sisään vaikka pyytäisit tai käskisit. Omakin norjanharmaa, joka on kyllä sisäkoira noin muuten, saattaa yli 20 asteen pakkasessa maata hangessa ja kun käyn kysymässä tuleeko se välillä sisälle, mulkoilee vaan että mene siitä häiritsemästä kun kerrankin on hyvä! Sisään se tulee nukkumaan, sitten kun on "vahtinut" kylläkseen. Mitä kovempi pakkanen, sitä paremmin se ulkona viihtyy.
Koirilla on yleensä myös vähintään eristetty, usein myös lämmitetty koppi. Sinne viedään pehkuja, että koppi pysyy kuivana ja lämpimänä. Moni koira sitten tyhjentää kopin pehkuista ja makaa siellä sitten -tai vaikka olisi millainen de luxe -koppi, makaa vaan kippuralla hangessa ja antaa lumen sataa päälleen.
Koira on eläin, ja kunnollisella turkilla varustettuna ne pärjäävät 24/7 ulkona siinä missä ketut, sudet ja rusakotkin.
Näin ohiksena pitkän linjan metsästäjänä todettava, että onneksi myös metsästäjillä tuo asenne muuttuu sen suhteen koko ajan, että metsäsyskoiran _pitää_ olla ulkona tai siitä ei ole mihinkään. Meillä paria yksilöä lukuunottamatta metsästyskoirat asuneet ja asuvat yhä vieläkin sisällä perheen parissa, ei koskaan ulkona tarhassa. Nytkin s.pystykorva makaa takan edessä ja ajokoirat taasen retkottavat isännän jalkopäässä sängyssä ketareet taivasta kohti. Ja ei tottelevaisempia metsästyskoiria olekaan! Koirat tulevat vaikka kesken ajon ja lintuhaukun, kun niitä kutsuu. Ja ovat muuten käyttövalioita myös, eivät tosiaankaan pyöri metsässäkään jaloissa, vaikka aina hemmotellaankin ja sisällä asuvat :) Omasta mielestäni sellaista 100% luottamusta ei koiralta ihmiseen pysty saamaan, jos se elää lähes ihmiskontakteja, olkoonkin sitten metsästys- tai vaikka rekikoira, puhumattakaan sitten miten paljon tarhassa asuva nukkuu ja haukkuu turhautuneena versus sisällä asuva koira. Jotenkin eriskummallinen ajatusmaailma, että sisäinen vietti katoaisi siksi, että koira asuu ihmisten parissa.
Muutoin kyllä samaa mieltä, harvempi ulkokoira asuu tuulen pieksemässä lautakopissa ja monet pohjavillarodut oikeasti nauttii pakkasista.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin tästä aiemminkin jossain toisessa ketjussa. Äitini pieni kissanpentu oli mystisesti kadonnut ja etsimme sitä hädissämme kaksi tuntia kaikkialta talosta ja jopa puutarhasta. Lopulta kissa löytyi iloisesti nukkumasta äitini ikoninurkkauksen ison Jeesus-ikonin taakse jääneestä raosta 😂 (olemme siis ortodokseja)
Huvittaa edelleen että pieni päätti kätkeytyä Jeesuksen taakse nukkumaan 😁
Pari vuotta sitten matoni (kuningasphyton) oli häipynyt ylhäältä avautuvasta terrastaan, kun menin aamulla vaihtamaan vettä. Nuuskin kaikkien huonekalujen alta ( tuli samalla tarkastettua joulusiivouksen taso ), tiskikaapin ( ei käärmeenmentävää reikää ), kaikki mahdolliset paikat, jopa vuodesohvan avasin - ei matoa missään :-(
Mutta, vihdoin huomasin vihjeen, purusangon kahvassa roikkunut kauha oli pudonnut lattialle, vieressä vielä purkamaton muuttolaatikko kantorei'illä. Kun nostin kannen, sieltähän nousi pikkumadon pää :-) Huh, helpotus !
Sen jälkeen sen terran päällä oli 3 kiloa painoa, kunnes pyhien jälkeen sain hommattua uuden, lukittavan terran. Mato oli kyllä ihmeissään muuttaessaan yksiöstä kaksioon.
Olikos tämä hauskinta aiheen mukaan, ei, mutta ehkä tämä:
Aitasin pihamme, jonka korkeuserot vähän haastavat. Pieneen terävään kolmioon oli siellä kasvavan koivun takia piti vähän soveltaa: tein rimoista ristikon koivun eteen.
Toimi, kunnes toinen koiruutemme kasvoi ( tai sen hoksottimet ) ja yllättäen rupesi seikkailemaan naapurin pihalla. Kiipesi rontti sitä ristikkoa ( 1,4 m ) ylös sinne kolmioon, missä ei tietysti ollut "verkkovarmistusta".
Naapuri oli nähnyt tämän urheilusuorituksen ja kun mekin sen omin silmin näimme, koiruudet saivat pihalle erillisen aitauksen iltapäivähetkiä varten.
Mun koira tönäisi tänään mua kesken etäneuvottelun niin että kaadoin vesilasin näppikselle. En ole ihan vielä valmis nauramaan tälle. Palaverin toisella osapuolella sen sijaan näytti olevan hauskaa, ei ollut mitenkään erityisen tuttu ihminen, ja minä kiroilin kuin merimies, mikä poikkeaa aika merkittäväti normaalista työroolistani.
Vanhempieni koira ei voi sietää riitelyä, aina äänensävyn vähänkään muuttuessa siihen suuntaan koira esittää äänekkään vastalauseen, oikein polkee tassua ja komentaa. Saman aiheuttaa myös telkkarista kuuluvat riitelyäänet. Eläinohjelmat säestää myös kovaan ääneen, yleensä on pakko sulkea telkkari.
Mun koira suojelee mua television luonto-ohjelmien pedoilta. Muuten se vain katselee niitä tarkkaavaisesti, mutta jos karhu tai leijona kävelee suoraan kohti kameraa, silloin menee käpy. Oikeasti pelkää kissojakin.
siis teki ensimmäiset tarpeet vessan lattialle