Lue keskustelun säännöt.
Kiusaaja avautuu
06.05.2014 |
Näitä kiusaamisketjuja lukiessani olen pysähtynyt miettimään ja muistelemaan omia koulu-, lähinnä yläasteaikojani. Lapsuuteni oli todella rankka alkoholistiperheessä kasvaneena. Yritin ja pitkään siinä onnistuinkin, olemaan kiltti, näkymätön ja mahdollisimman vähän vaivaksi. Möykky sisälläni kuitenkin kasvoi ja lopulta kasiluokalla purkautui toisen hiljaisen kiusaamisena. Toimintani oli välillä todella rankkaa ja kauheaa. Muistan sen hetken mielihyvän ja mittaamattoman pahan olon ja katumuksen jälkikäteen, kunnes koitti uusi päivä ja uudet teot. Lopulta lopetin ja vuosien päästä olen myös pyytänyt anteeksi. En saanut, minkä tavallaan ymmärrän.
Kuitenkin nämä keskustelut ja toiveet kiusaajan halvaantumisesta jne. saavat minut nyt äitinä tavattoman surulliseksi. Minäkin olisin aikoinani tarvinnut tukea, en vain rangaistuksia ja häpeää.
Kommentit (219)
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 16:21"][quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 16:04"]Kuinkahan paljon kiusatuiksi tulleilla ne kaukaiset kiusaamismuistot ovat aitoja ja kuinkahan usein ne värittyvät, paisuvat sopivan tilanteen tullen elämän varrella.
Vedetään yhtäläisyysmerkkejä eri tapahtumien välille, rakennetaan omaa identiteettiä uhriuden ympärille? Kiusatuksi tulemisen kokemusta käytetään selitysmallina kaikkeen.
Valtava tarve syyllistää ja syyttää ja tuomita kiusaaja on sitä kiusaamiskaavan uusintamista. Katkaiskaa kierre!
[/quote]
Kuinkahan paljon kiusaajilla ne koulumuistot ovat aitoja ja kuinka paljon ne värittyvät elämän varrella, koska he näkevät itsensä niin paljon parempina ihmisinä kuin kiusaamansa oppilaat.
Valtava tarve sulkea silmänsä tekemiltään vääryyksiltä ja pönkittää omaa egoa tuomitsemalla kiusattuja vielä akuisenakin.
[/quote]
Kukaan ei ole tuomitsemassa kiusattua ihmistä :D avatkaa nyt jumalauta silmät tähän maailmaan. Ihmisiä on kärsinyt sodissa ja menettänyt perheensä, mutta katkeruudella ei ole kukaan niistä traumoista selvinnyt. Yritä edes ymmärtää mitä täällä haetaan takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:26"]
Näitä kiusaamisketjuja lukiessani olen pysähtynyt miettimään ja muistelemaan omia koulu-, lähinnä yläasteaikojani. Lapsuuteni oli todella rankka alkoholistiperheessä kasvaneena. Yritin ja pitkään siinä onnistuinkin, olemaan kiltti, näkymätön ja mahdollisimman vähän vaivaksi. Möykky sisälläni kuitenkin kasvoi ja lopulta kasiluokalla purkautui toisen hiljaisen kiusaamisena. Toimintani oli välillä todella rankkaa ja kauheaa. Muistan sen hetken mielihyvän ja mittaamattoman pahan olon ja katumuksen jälkikäteen, kunnes koitti uusi päivä ja uudet teot. Lopulta lopetin ja vuosien päästä olen myös pyytänyt anteeksi. En saanut, minkä tavallaan ymmärrän.
Kuitenkin nämä keskustelut ja toiveet kiusaajan halvaantumisesta jne. saavat minut nyt äitinä tavattoman surulliseksi. Minäkin olisin aikoinani tarvinnut tukea, en vain rangaistuksia ja häpeää.
[/quote]
En jaksa lukea muita vastauksia.
Mutta omaa lastani on kiusattu ja en todellakaan jaksa tuntea myötätuntoa sitä kiusaajakakaraa kohtaan, vaikka hänen kotiolonsa on huonot. Tulen inhoamaan sitä perhettä ja vihaamaan loppuelämäni ja jos voin joskus jotenkin hankaloittaa heidän elämän, sen taatusti tulen tekemään.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 16:56"][quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:26"]
Näitä kiusaamisketjuja lukiessani olen pysähtynyt miettimään ja muistelemaan omia koulu-, lähinnä yläasteaikojani. Lapsuuteni oli todella rankka alkoholistiperheessä kasvaneena. Yritin ja pitkään siinä onnistuinkin, olemaan kiltti, näkymätön ja mahdollisimman vähän vaivaksi. Möykky sisälläni kuitenkin kasvoi ja lopulta kasiluokalla purkautui toisen hiljaisen kiusaamisena. Toimintani oli välillä todella rankkaa ja kauheaa. Muistan sen hetken mielihyvän ja mittaamattoman pahan olon ja katumuksen jälkikäteen, kunnes koitti uusi päivä ja uudet teot. Lopulta lopetin ja vuosien päästä olen myös pyytänyt anteeksi. En saanut, minkä tavallaan ymmärrän.
Kuitenkin nämä keskustelut ja toiveet kiusaajan halvaantumisesta jne. saavat minut nyt äitinä tavattoman surulliseksi. Minäkin olisin aikoinani tarvinnut tukea, en vain rangaistuksia ja häpeää.
[/quote]
En jaksa lukea muita vastauksia.
Mutta omaa lastani on kiusattu ja en todellakaan jaksa tuntea myötätuntoa sitä kiusaajakakaraa kohtaan, vaikka hänen kotiolonsa on huonot. Tulen inhoamaan sitä perhettä ja vihaamaan loppuelämäni ja jos voin joskus jotenkin hankaloittaa heidän elämän, sen taatusti tulen tekemään.
[/quote]
Sä oot todella ilkeä ihminen, enkä ihan purematta niele äskeiseen kommenttiisi pohjaten, että saattaapa olla sinun pikkupiltissäsikin jotain syytä, että kiusataan.
Ettei vain olisi pieni ja siro neljäsluokkalainen tää sun lapsesi? :D
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 17:01"][quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 16:56"][quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:26"]
Näitä kiusaamisketjuja lukiessani olen pysähtynyt miettimään ja muistelemaan omia koulu-, lähinnä yläasteaikojani. Lapsuuteni oli todella rankka alkoholistiperheessä kasvaneena. Yritin ja pitkään siinä onnistuinkin, olemaan kiltti, näkymätön ja mahdollisimman vähän vaivaksi. Möykky sisälläni kuitenkin kasvoi ja lopulta kasiluokalla purkautui toisen hiljaisen kiusaamisena. Toimintani oli välillä todella rankkaa ja kauheaa. Muistan sen hetken mielihyvän ja mittaamattoman pahan olon ja katumuksen jälkikäteen, kunnes koitti uusi päivä ja uudet teot. Lopulta lopetin ja vuosien päästä olen myös pyytänyt anteeksi. En saanut, minkä tavallaan ymmärrän.
Kuitenkin nämä keskustelut ja toiveet kiusaajan halvaantumisesta jne. saavat minut nyt äitinä tavattoman surulliseksi. Minäkin olisin aikoinani tarvinnut tukea, en vain rangaistuksia ja häpeää.
[/quote]
En jaksa lukea muita vastauksia.
Mutta omaa lastani on kiusattu ja en todellakaan jaksa tuntea myötätuntoa sitä kiusaajakakaraa kohtaan, vaikka hänen kotiolonsa on huonot. Tulen inhoamaan sitä perhettä ja vihaamaan loppuelämäni ja jos voin joskus jotenkin hankaloittaa heidän elämän, sen taatusti tulen tekemään.
[/quote]
Sä oot todella ilkeä ihminen, enkä ihan purematta niele äskeiseen kommenttiisi pohjaten, että saattaapa olla sinun pikkupiltissäsikin jotain syytä, että kiusataan.
Ettei vain olisi pieni ja siro neljäsluokkalainen tää sun lapsesi? :D
[/quote]
Pst. Sun oikea karva näkyy. Jos niinku yrität esittää sitä kypsää ja tasapainoista aikuista joka teistä kiusaajista on tullut.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 16:56"][quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:26"]
Näitä kiusaamisketjuja lukiessani olen pysähtynyt miettimään ja muistelemaan omia koulu-, lähinnä yläasteaikojani. Lapsuuteni oli todella rankka alkoholistiperheessä kasvaneena. Yritin ja pitkään siinä onnistuinkin, olemaan kiltti, näkymätön ja mahdollisimman vähän vaivaksi. Möykky sisälläni kuitenkin kasvoi ja lopulta kasiluokalla purkautui toisen hiljaisen kiusaamisena. Toimintani oli välillä todella rankkaa ja kauheaa. Muistan sen hetken mielihyvän ja mittaamattoman pahan olon ja katumuksen jälkikäteen, kunnes koitti uusi päivä ja uudet teot. Lopulta lopetin ja vuosien päästä olen myös pyytänyt anteeksi. En saanut, minkä tavallaan ymmärrän.
Kuitenkin nämä keskustelut ja toiveet kiusaajan halvaantumisesta jne. saavat minut nyt äitinä tavattoman surulliseksi. Minäkin olisin aikoinani tarvinnut tukea, en vain rangaistuksia ja häpeää.
[/quote]
En jaksa lukea muita vastauksia.
Mutta omaa lastani on kiusattu ja en todellakaan jaksa tuntea myötätuntoa sitä kiusaajakakaraa kohtaan, vaikka hänen kotiolonsa on huonot. Tulen inhoamaan sitä perhettä ja vihaamaan loppuelämäni ja jos voin joskus jotenkin hankaloittaa heidän elämän, sen taatusti tulen tekemään.
[/quote]
Sä oot todella ilkeä ihminen, enkä ihan purematta niele äskeiseen kommenttiisi pohjaten, että saattaapa olla sinun pikkupiltissäsikin jotain syytä, että kiusataan.
Ettei vain olisi pieni ja siro neljäsluokkalainen tää sun lapsesi? :D
[/quote]
Minusta tuli ilkeä siinä vaiheessa, kun vein lastani ensiapuun, kun häntä oli kuristettu ja hakattu. Kun lapsi oksensi aamulla, kun pelkäsi mennä kouluun.
Minä tulen loppuelämäni vihaamaan sitä kakaraa ja heidän perhettään. Sinun ivalliset heitot sirosta tytöstä ei tippaakaan muuta asiaa.
Kiusaaminen vaikuttaa koko perheeseen, ei vain lapseen. Se taistelu, mitä käyt lapsesi puolesta kiusaamista vastaan, on uuvuttavaa ja siinä kilteinkin äiti muuttuu vittumaiseksi ja ilkeäksi.
Minä en tule ikinä antamaan anteeksi. Varsinkaan, kun kyseisestä suunnasta ei taatusti ikinä tule anteeksipyyntöä.
Minä en ole niin hyvä ihminen, että käännän toisen poskeni, vaikka joka rehtori sitä yritti minulle ehdottaa. Ei sitä miettinyt kiusaaja, eikä heidän perheensäkään.
Eli jos voin joskus vaikeuttaa heidän elämäänsä, tulen taatusti sen tekemään. Mutta oletettavasti saan lukea vielä elinvuosinani, kuinka kyseinen poika joko kuolee huumeisiin tai istuu vankilassa. Ja enpä usko, että minulla tulee suru puseroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 17:04"][quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 17:01"][quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 16:56"][quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:26"]
Näitä kiusaamisketjuja lukiessani olen pysähtynyt miettimään ja muistelemaan omia koulu-, lähinnä yläasteaikojani. Lapsuuteni oli todella rankka alkoholistiperheessä kasvaneena. Yritin ja pitkään siinä onnistuinkin, olemaan kiltti, näkymätön ja mahdollisimman vähän vaivaksi. Möykky sisälläni kuitenkin kasvoi ja lopulta kasiluokalla purkautui toisen hiljaisen kiusaamisena. Toimintani oli välillä todella rankkaa ja kauheaa. Muistan sen hetken mielihyvän ja mittaamattoman pahan olon ja katumuksen jälkikäteen, kunnes koitti uusi päivä ja uudet teot. Lopulta lopetin ja vuosien päästä olen myös pyytänyt anteeksi. En saanut, minkä tavallaan ymmärrän.
Kuitenkin nämä keskustelut ja toiveet kiusaajan halvaantumisesta jne. saavat minut nyt äitinä tavattoman surulliseksi. Minäkin olisin aikoinani tarvinnut tukea, en vain rangaistuksia ja häpeää.
[/quote]
En jaksa lukea muita vastauksia.
Mutta omaa lastani on kiusattu ja en todellakaan jaksa tuntea myötätuntoa sitä kiusaajakakaraa kohtaan, vaikka hänen kotiolonsa on huonot. Tulen inhoamaan sitä perhettä ja vihaamaan loppuelämäni ja jos voin joskus jotenkin hankaloittaa heidän elämän, sen taatusti tulen tekemään.
[/quote]
Sä oot todella ilkeä ihminen, enkä ihan purematta niele äskeiseen kommenttiisi pohjaten, että saattaapa olla sinun pikkupiltissäsikin jotain syytä, että kiusataan.
Ettei vain olisi pieni ja siro neljäsluokkalainen tää sun lapsesi? :D
[/quote]
Pst. Sun oikea karva näkyy. Jos niinku yrität esittää sitä kypsää ja tasapainoista aikuista joka teistä kiusaajista on tullut.
[/quote]
Tais osua ja upota. Sinunlaisesi kostaja-mamma syö koko keskustelulta pohjan. "MÄ inhoan ja teen kaikkeni, että pääsen kostamaan" , me kuule vaan sheivaa omia karvojasi.
Anteeksi kun keskeytin, sulla oli varmaan lisää tuntomerkkejä kerottavana siitä nelosluokkalaisesta. Että jatka vain kaikin mokomin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muahahaaaa, mammat vaahtoaa kostavansa. Te ette voi vittuakaan, muahhaaaaa. Pitäkää pentunne kotikoulussa, jos se ei pärjää koulussa. Nössöjä on aina kiusattu ja tullaan kiusaamaan. Opettakaa ne pitämään puoliaan, älkääkä vinkuko, että pikku Miskajessicaa kiusataan.
Stubbista näkyy, että kiusaajat pärjää ja kiusatut on nykyään masentuneita luusereita. Muahhaaaaa.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 17:11"][quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 16:56"][quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:26"]
Näitä kiusaamisketjuja lukiessani olen pysähtynyt miettimään ja muistelemaan omia koulu-, lähinnä yläasteaikojani. Lapsuuteni oli todella rankka alkoholistiperheessä kasvaneena. Yritin ja pitkään siinä onnistuinkin, olemaan kiltti, näkymätön ja mahdollisimman vähän vaivaksi. Möykky sisälläni kuitenkin kasvoi ja lopulta kasiluokalla purkautui toisen hiljaisen kiusaamisena. Toimintani oli välillä todella rankkaa ja kauheaa. Muistan sen hetken mielihyvän ja mittaamattoman pahan olon ja katumuksen jälkikäteen, kunnes koitti uusi päivä ja uudet teot. Lopulta lopetin ja vuosien päästä olen myös pyytänyt anteeksi. En saanut, minkä tavallaan ymmärrän.
Kuitenkin nämä keskustelut ja toiveet kiusaajan halvaantumisesta jne. saavat minut nyt äitinä tavattoman surulliseksi. Minäkin olisin aikoinani tarvinnut tukea, en vain rangaistuksia ja häpeää.
[/quote]
En jaksa lukea muita vastauksia.
Mutta omaa lastani on kiusattu ja en todellakaan jaksa tuntea myötätuntoa sitä kiusaajakakaraa kohtaan, vaikka hänen kotiolonsa on huonot. Tulen inhoamaan sitä perhettä ja vihaamaan loppuelämäni ja jos voin joskus jotenkin hankaloittaa heidän elämän, sen taatusti tulen tekemään.
[/quote]
Sä oot todella ilkeä ihminen, enkä ihan purematta niele äskeiseen kommenttiisi pohjaten, että saattaapa olla sinun pikkupiltissäsikin jotain syytä, että kiusataan.
Ettei vain olisi pieni ja siro neljäsluokkalainen tää sun lapsesi? :D
[/quote]
Minusta tuli ilkeä siinä vaiheessa, kun vein lastani ensiapuun, kun häntä oli kuristettu ja hakattu. Kun lapsi oksensi aamulla, kun pelkäsi mennä kouluun.
Minä tulen loppuelämäni vihaamaan sitä kakaraa ja heidän perhettään. Sinun ivalliset heitot sirosta tytöstä ei tippaakaan muuta asiaa.
Kiusaaminen vaikuttaa koko perheeseen, ei vain lapseen. Se taistelu, mitä käyt lapsesi puolesta kiusaamista vastaan, on uuvuttavaa ja siinä kilteinkin äiti muuttuu vittumaiseksi ja ilkeäksi.
Minä en tule ikinä antamaan anteeksi. Varsinkaan, kun kyseisestä suunnasta ei taatusti ikinä tule anteeksipyyntöä.
Minä en ole niin hyvä ihminen, että käännän toisen poskeni, vaikka joka rehtori sitä yritti minulle ehdottaa. Ei sitä miettinyt kiusaaja, eikä heidän perheensäkään.
Eli jos voin joskus vaikeuttaa heidän elämäänsä, tulen taatusti sen tekemään. Mutta oletettavasti saan lukea vielä elinvuosinani, kuinka kyseinen poika joko kuolee huumeisiin tai istuu vankilassa. Ja enpä usko, että minulla tulee suru puseroon.
[/quote]
Joo, tämän tarinahan sä oot jo kertonut useamman kerran tällä palstalla. Kiltti ja ihana äiti muuttuu hirviöksi. Ehkä sun kannattaisi etsiä joku toinen foorumi, että pääset purkamaan noita omia traumojasi. Toi viha ja kostaminen ei vaan johda mihinkään.
Ja olen pahoillani lapsesi kärsimysten puolesta, mutta sinä saat minut voimaan pahoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tuo äiti jonka lasta on kuristettu mutta jos sun lapsi on vastaava pikku shit kuin se kuristaja niin pahoinvointi ei mennyt väärään kohteeseen.
Okei, myönnän että olen provoillut tässä ketjussa oikein olan takaa ja esittänyt paljon kärkevämpiä mielipiteitä kuin oikeasti ajattelen. Mistä syystä tämä on ainoa ketju joka on tämän päivän ketjuista hengissä. Ehkä niissä muissa oli sitä asiallista keskustelua? Joka tapauksessa katsokaa nyt itseänne, olette provosoituneet kuin pienet mimoosat tuntemattoman internetidiootin vittuiluista vapaaehtoiseen läsnäoloon perustuvalla foorumilla ja sitten kehtaatte syyttää pieniä lapsia siitä että nämä kokevat itsensä kiusatuiksi niin pienestä. Mä en aio enää jatkaa, tää ei ole kovin mukavaa, ja täytyy sanoa että en pysty eläytymään sellaisen ihmisen sielunelämään joka jaksaa tehdä tällaista jatkuvasti vuosien ajan, viis siitä vaikka se olisi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 17:26"]En ole tuo äiti jonka lasta on kuristettu mutta jos sun lapsi on vastaava pikku shit kuin se kuristaja niin pahoinvointi ei mennyt väärään kohteeseen.
[/quote]
Ei kuule ole, kiitos kysymästä, kiusattu kyllä myöskin.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 17:41"]
Okei, myönnän että olen provoillut tässä ketjussa oikein olan takaa ja esittänyt paljon kärkevämpiä mielipiteitä kuin oikeasti ajattelen. Mistä syystä tämä on ainoa ketju joka on tämän päivän ketjuista hengissä. Ehkä niissä muissa oli sitä asiallista keskustelua? Joka tapauksessa katsokaa nyt itseänne, olette provosoituneet kuin pienet mimoosat tuntemattoman internetidiootin vittuiluista vapaaehtoiseen läsnäoloon perustuvalla foorumilla ja sitten kehtaatte syyttää pieniä lapsia siitä että nämä kokevat itsensä kiusatuiksi niin pienestä. Mä en aio enää jatkaa, tää ei ole kovin mukavaa, ja täytyy sanoa että en pysty eläytymään sellaisen ihmisen sielunelämään joka jaksaa tehdä tällaista jatkuvasti vuosien ajan, viis siitä vaikka se olisi lapsi.
[/quote]
Okei, niinkin ärsyttävää kuin tätä trollailua on ollut seurata, niin pointti erittäin hyvä. Itse olen odottanut ihan oikeasti vastausta noihin järkeviin keskusteluihin (esim: http://www.vauva.fi/keskustelu/3979245/ketju/miten_koulukiusaamiseen_pitaisi_puuttua/sivu/1#comment26569042), mutta sen sijaan tämä keskustelu ihan turhine trolliviestineen kerää kommentteja.
Noh, niin. Mitä odotin. Trollailu ompi ilomme. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 16:41"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 16:21"][quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 16:04"]Kuinkahan paljon kiusatuiksi tulleilla ne kaukaiset kiusaamismuistot ovat aitoja ja kuinkahan usein ne värittyvät, paisuvat sopivan tilanteen tullen elämän varrella.
Vedetään yhtäläisyysmerkkejä eri tapahtumien välille, rakennetaan omaa identiteettiä uhriuden ympärille? Kiusatuksi tulemisen kokemusta käytetään selitysmallina kaikkeen.
Valtava tarve syyllistää ja syyttää ja tuomita kiusaaja on sitä kiusaamiskaavan uusintamista. Katkaiskaa kierre!
[/quote]
Kuinkahan paljon kiusaajilla ne koulumuistot ovat aitoja ja kuinka paljon ne värittyvät elämän varrella, koska he näkevät itsensä niin paljon parempina ihmisinä kuin kiusaamansa oppilaat.
Valtava tarve sulkea silmänsä tekemiltään vääryyksiltä ja pönkittää omaa egoa tuomitsemalla kiusattuja vielä akuisenakin.
[/quote]
Kukaan ei ole tuomitsemassa kiusattua ihmistä :D avatkaa nyt jumalauta silmät tähän maailmaan. Ihmisiä on kärsinyt sodissa ja menettänyt perheensä, mutta katkeruudella ei ole kukaan niistä traumoista selvinnyt. Yritä edes ymmärtää mitä täällä haetaan takaa.
[/quote]
Aika harva niist sodan traumoista 'selvisi', jälkensä jätti loppuelämäksi. Ja kyllä täällä aika paljon sellaista henkeä on että kiusattu on syyllinen - jos nyt ei siihen aina että on tullut kiusatuksi niin kuitenkin siihen ettei ole kyennyt jättämään asioita taakseen. Eikä näitä kiusausjuttuja juurikaan ruodita - minullekin ensimmäinen kerta kun yleensä 'puhun' asiasta kenellekään, niin suuri on se häpeä että on valikoitunut kiusatuksi (ja minua kiusattiin rankasti).
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 15:58"]
Huh huh. Mikä ketju. En ole ollut kiusaaja, ja olen vaan välillä joutunut kiusaamisen uhriksi silleen pienimuotoisesti, mutta en ikinä systemaattisesti. Meidän luokalla oli yksi kiusattu tyttö; jonka kanssa välillä olin kaveri, välillä en (koska ilmeisesti kiusaaminen vaikutti häneen niin, että herkästi kun ystävystyttiin, yritti tehdä minusta sitä luokan "kiusattua").
Mietinpä vaan, että kuinkahan monet täällä huutelijat on itse myöskin kiusanneet; puolet minua kiusanneista ei ikinä edes myöntäisi kiusanneen, ja tuo varsinainen "kiusattu" ei taatusti ikinä myöntäisi, kuinka ilkeä oli minua kohtaan, haukkui minua muille köyhäksi, haukkui ulkonäköäni jne. Erona on, että minä tiedän miksi hän niin teki! Vaikka hän ei ikinä minulta pyytäisi anteeksi, niin sympatiani ovat hänen puolellaan. Minä olen kyllä pyytänyt anteeksi; vaikka en edes ollut varsinaisesti kiusaaja, en vain halunnut kyseisten tapahtumien jälkeen olla hänen kaveri, jolloin hän jäi yksin.
Ihan sairasta muuten ajatella, että esim alkoholistiperheessä kasvaminen ei olisi itsessän jo helvetinmoinen rangaistus. Sellaiset ei todellakaan tiedä mistä puhuu, jos eivät ymmärrä sitä loppuelämän perusturvallisuudesn katoamista, luottamuksen puutetetta, paskaa itsetuntoa. Paljonpa ootte kasvaneet ihmisinä kun tuollaisia huutelette. Mä en ihan oikeasti tän ketjun luettuani tunne sympatiaa enää yhtään entistä koulukiusattua kohtaan. Hyi hitto, että ihmisluonne osaa olla paska. Meinaatte, että se jatkuva koulukiusaus olisi pahempaa kuin esimerkiksi jatkuva vanhempien tekemä pahoinpitely, joissain tapauksissa hyväksikäyttö, nälkä, pelko jne. En yhtään vähättele koulukiusaamisen aiheuttamia traumoja, mutta aika hurjaa, että vanhempien alkoholismia ei pidetä minään; siis kun puhutaan ihan kunnon totaali juoppoudesta, eikä mistään porvariäidin viinitissuttelusta perjantaisin.
[/quote]
Mihin se sinun empatiakykysi on hävinnyt vai eikö koskaan kehittynytkään? Miten niin alkoholistiperheessä kasvamisen vaikutusta myöhäisempään elämään väheksytään? Tämä on kiusaamisketju.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 16:14"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 15:58"]
Huh huh. Mikä ketju. En ole ollut kiusaaja, ja olen vaan välillä joutunut kiusaamisen uhriksi silleen pienimuotoisesti, mutta en ikinä systemaattisesti. Meidän luokalla oli yksi kiusattu tyttö; jonka kanssa välillä olin kaveri, välillä en (koska ilmeisesti kiusaaminen vaikutti häneen niin, että herkästi kun ystävystyttiin, yritti tehdä minusta sitä luokan "kiusattua").
Mietinpä vaan, että kuinkahan monet täällä huutelijat on itse myöskin kiusanneet; puolet minua kiusanneista ei ikinä edes myöntäisi kiusanneen, ja tuo varsinainen "kiusattu" ei taatusti ikinä myöntäisi, kuinka ilkeä oli minua kohtaan, haukkui minua muille köyhäksi, haukkui ulkonäköäni jne. Erona on, että minä tiedän miksi hän niin teki! Vaikka hän ei ikinä minulta pyytäisi anteeksi, niin sympatiani ovat hänen puolellaan. Minä olen kyllä pyytänyt anteeksi; vaikka en edes ollut varsinaisesti kiusaaja, en vain halunnut kyseisten tapahtumien jälkeen olla hänen kaveri, jolloin hän jäi yksin.
Ihan sairasta muuten ajatella, että esim alkoholistiperheessä kasvaminen ei olisi itsessän jo helvetinmoinen rangaistus. Sellaiset ei todellakaan tiedä mistä puhuu, jos eivät ymmärrä sitä loppuelämän perusturvallisuudesn katoamista, luottamuksen puutetetta, paskaa itsetuntoa. Paljonpa ootte kasvaneet ihmisinä kun tuollaisia huutelette. Mä en ihan oikeasti tän ketjun luettuani tunne sympatiaa enää yhtään entistä koulukiusattua kohtaan. Hyi hitto, että ihmisluonne osaa olla paska. Meinaatte, että se jatkuva koulukiusaus olisi pahempaa kuin esimerkiksi jatkuva vanhempien tekemä pahoinpitely, joissain tapauksissa hyväksikäyttö, nälkä, pelko jne. En yhtään vähättele koulukiusaamisen aiheuttamia traumoja, mutta aika hurjaa, että vanhempien alkoholismia ei pidetä minään; siis kun puhutaan ihan kunnon totaali juoppoudesta, eikä mistään porvariäidin viinitissuttelusta perjantaisin.
[/quote]
Kaikki kiusaajat eivät varmaankaan ole tuollaisista perheistä lähtöisin...? Aikamoinen yleistys. Ohis.
[/quote]
Ihan näihin joidenkin kirjoituksiin liittyen, kun avautuivat että kiusaaminen johtui osittain omista perhetaustoistaan, ja sitten toiset vähättelivät että ei tuo ole mitään siihen nähden mitä kiusaamisen uhrit kärsivät. Esim kun yksi kirjoitti miehensä nukkuneen öitä metsässä paossa vanhemmiltaan,ja hän siis oli entinen koulukiusaaja. Siihen(kin) tuli vastauksena, että entäs ne kiusatuksi tulleet jotka ei ikinä itse tule eheiksi. Ihan niinkuin tuollaisesta kukaan tulisi eheäksi pitkänkään terapian avulla. En tarkoittanut yleistää, ihan siis tämän ketjun kirjoituksiin liittyen kirjoitin.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 17:11"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 16:56"][quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:26"]
Näitä kiusaamisketjuja lukiessani olen pysähtynyt miettimään ja muistelemaan omia koulu-, lähinnä yläasteaikojani. Lapsuuteni oli todella rankka alkoholistiperheessä kasvaneena. Yritin ja pitkään siinä onnistuinkin, olemaan kiltti, näkymätön ja mahdollisimman vähän vaivaksi. Möykky sisälläni kuitenkin kasvoi ja lopulta kasiluokalla purkautui toisen hiljaisen kiusaamisena. Toimintani oli välillä todella rankkaa ja kauheaa. Muistan sen hetken mielihyvän ja mittaamattoman pahan olon ja katumuksen jälkikäteen, kunnes koitti uusi päivä ja uudet teot. Lopulta lopetin ja vuosien päästä olen myös pyytänyt anteeksi. En saanut, minkä tavallaan ymmärrän.
Kuitenkin nämä keskustelut ja toiveet kiusaajan halvaantumisesta jne. saavat minut nyt äitinä tavattoman surulliseksi. Minäkin olisin aikoinani tarvinnut tukea, en vain rangaistuksia ja häpeää.
[/quote]
En jaksa lukea muita vastauksia.
Mutta omaa lastani on kiusattu ja en todellakaan jaksa tuntea myötätuntoa sitä kiusaajakakaraa kohtaan, vaikka hänen kotiolonsa on huonot. Tulen inhoamaan sitä perhettä ja vihaamaan loppuelämäni ja jos voin joskus jotenkin hankaloittaa heidän elämän, sen taatusti tulen tekemään.
[/quote]
Sä oot todella ilkeä ihminen, enkä ihan purematta niele äskeiseen kommenttiisi pohjaten, että saattaapa olla sinun pikkupiltissäsikin jotain syytä, että kiusataan.
Ettei vain olisi pieni ja siro neljäsluokkalainen tää sun lapsesi? :D
[/quote]
Minusta tuli ilkeä siinä vaiheessa, kun vein lastani ensiapuun, kun häntä oli kuristettu ja hakattu. Kun lapsi oksensi aamulla, kun pelkäsi mennä kouluun.
Minä tulen loppuelämäni vihaamaan sitä kakaraa ja heidän perhettään. Sinun ivalliset heitot sirosta tytöstä ei tippaakaan muuta asiaa.
Kiusaaminen vaikuttaa koko perheeseen, ei vain lapseen. Se taistelu, mitä käyt lapsesi puolesta kiusaamista vastaan, on uuvuttavaa ja siinä kilteinkin äiti muuttuu vittumaiseksi ja ilkeäksi.
Minä en tule ikinä antamaan anteeksi. Varsinkaan, kun kyseisestä suunnasta ei taatusti ikinä tule anteeksipyyntöä.
Minä en ole niin hyvä ihminen, että käännän toisen poskeni, vaikka joka rehtori sitä yritti minulle ehdottaa. Ei sitä miettinyt kiusaaja, eikä heidän perheensäkään.
Eli jos voin joskus vaikeuttaa heidän elämäänsä, tulen taatusti sen tekemään. Mutta oletettavasti saan lukea vielä elinvuosinani, kuinka kyseinen poika joko kuolee huumeisiin tai istuu vankilassa. Ja enpä usko, että minulla tulee suru puseroon.
[/quote]
Voihan hänestä tulla pääministeri.
Minua kiusattiin koko kouluaikani. Olen nyt 27-vuotiaana pitkäaikaistyötön (koulutus kyllä löytyy mutta ei minua kukaan palkkaa) masentunut ja sosiaalisista tilanteista äärimmäisen ahdistunut ihminen. Käyn terapiassa koska oli hetki jolloin tajusin olevani valmis lähtemään täältä ja sitä suunnitellessani jotenkin tajusin etten voi tehdä sitä vanhemmilleni joiden tiedän välittävän minusta siitä huolimatta ihan kauheasti että olen epäonnistunut ihmisenä.
Ap:lle sen verran että olen pahoillani rankasta lapsuudestasi. Sinulle olisi pitänyt olla apua tarjolla. Kaikille kiusaajille pitäisi. Mutta kiusaajat ovat AINA niitä pahantekijöitä suhteessaan kiusattuun ja kiusattu on aina uhri. Ihan sama miksi kiusaaja kiusaa, ihminen ei saa purkaa pahaa oloaan muihin ja se pitäisi myös lapsille opettaa. Kiusaamisesta pitäisi tulla rangaistuksia.
Minulta ei kiusaajani ole pyytäneet anteeksi, tuskinpa edes muistavat tehneensä elämästäni helvettiä. Heillä pyyhkii kaikilla hyvin. En halua ottaa heihin yhteyttä. En toivo heille pahaa, en ikinä toivoisi heidän lapsilleen pahaa. Toivoisin että he ymmärtäisivät tekojensa seuraukset elämässäni jotta osaisivat kasvattaa lapsensa paremmiksi koulukavereiksi toisille, mutta pitää toivoa että heillä on vaimot jotka osaavat jos he eivät osaa.
Niin ja jos minulla olisi lapsia (heh, sitä päivää ei tulla näkemään. se kuitenkin vaatisi jonkin näköistä elämän jakamista toisen ihmisen kanssa, tai toiseen ihmiseen luottamista ja suuresti epäilen että siihen kykenen hedelmällisten vuosien aikana jos koskaan) niin en tietenkään hylkäisi heitä jos he kiusaisivat. Mutta kasvattaisin heidät ymmärtämään ettei ketään saa kiusata ja että erilaisuus on rikkaus eikä uhka ja että heikompia autetaan, ei poljeta. Mikäli kiusaamisesta tulisi mitään viitteitä niin ottaisin ne heti vakavasti ja huolehtisin siitä että se loppuisi, keinolla millä hyvänsä. Vaikka niin että lapseni olisi kotiopetuksessa jonkin aikaa jossei muu tepsisi. Ja varmasti huolehtisin siitä että hän pyytäisi vilpittömästi anteeksi aiheuttamaansa tuskaa ja kertoisi kiusatulle ettei vika ollut hänessä.
On kivaa että joku kiusaaja jakaa tunteitan, olen itseasiassa toivonut asiallisia kommentteja entisiltä kiusaajilta. Ongelmani näissä jutuissa on se kun kiusaajasta aletaan tehdä uhria, tai kun kiusatusta aletaan etsiä vikaa joka johti kiusaukseen. Kiusaustapauksissa on vain yksi uhri ja se on kiusattu. Kiusaajalla voi olla vaikeaa muuten ja siihenkin toki pitää olla apua tarjolla, mutta kiusattu ei saa kärsiä enää sekuntiakaan toisen lapsen pahasta olosta.
Niin ja tuskinpa ne minun luokkani kaikki pojat jotka minua nimittelivät, lääppivät, tönivät, kutsuivat seksileluksi ja varastivat tavaroitani olivat huonoista oloista. Heitä oli kuitenkin monta ja kaikki oikein suosittuja ja heillä oli tyttöystävät jo ala-asteella (he myös pitivät huolen siitä että koko yläaste oppi kutsumanimeni ja että kiusaaminen jatkui siellä). Eivät hekään varmasti läpeensä pahoja ihmisiä ole, mutta minua heidän tekonsa ainakin terapeuttini mielestä ovat satuttaneet perustavanlaatuisesti. Ne jotka sanoo että anteeksi anto parantaa, ei se tee minusta sosiaalisissatilanteissa pärjäävää ihmistä. Mutta siis silloin kun kiusaamisasioita käsittelen mietin enemmän tekoja kun itse ihmisiä niiden takana, ja jos minulta anteeksi pyydettäiiin voisin sanoa antaneeni anteeksi. Jos tämä jotain kiusaajaa helpottaa.
Niin ja vaikkei kiusattu pysty antamaan anteeksi, niin se anteeksi pyytäminen on mielestäni osoitus siitä että ymmärtää tekonsa. Nykyisin kun on kaiken maailman facebookit ja muut niin se ettei pyydä anteeksi tarkoittaa mielestäni joko sitä ettei nää tarvetta moiseen vaikka tietää kiusanneensa tai sitä ettei edes tajua kiusanneensa.
Kiusatun nälviminen huonosta itsetunnosta ja uhriutumisesta on sama asia kuin se, että murjoo joltain jalan poikki ja nälvii sitten siitä, miksi uhri nilkuttaa.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 16:03"][quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 16:00"][quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 15:57"][quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 15:52"][quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 15:42"][quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 15:38"][quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 15:33"][quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 15:27"]Käsittämättömät määrät ihmisiä on pikkarit solmussa kun joku vähän mainitsee karman lain. Miten te ootte noin herkkänahkaisia? Hankkikaa nyt hyvät ihmiset itsetunto ja niin edelleen, ettei ihan joka pikkujutusta tarvi ruveta nyyhkimään.
[/quote]
Nyt pitäisi vielä tietää että onko tää tarkoitettu kiusaajille vai kiusatuille? Karman lakia, kun tuntuu toitottaneen kiusatut. Eika tää sit päde myös kiusattuihin? Hankkikaa nyt kiusatut itsetunto??
[/quote]
meni sitten sarkasmi ohi kovaa ja korkealta
[/quote]
Sun sarkasmisi on todella ankeeta! Sä oot nyt kommentoinnut ja meuhkannut tähän ja ilmeisesti noihin muihinkin kiusaamisketjuihin niin kyllästymiseen saakka. Rasittava tyyppi olet. Onneksi en tunne sinua, valitettavasti muutamia sinunkaltaisiasi täällä työpaikalla. Karma is a bitch.
[/quote]
En minä ole kommentoinut tästä aiheesta muualla kuin tässä ketjussa. Ja ilmeisen pahalta maistui se oma lääke.
[/quote]
Älä nyt viitsi, sun besserwisser-tyylisi on erittäin läpinäkyvää. Hoh-hoijaa..
[/quote]
Ihan oikeasti, ilmeisesti en ole palstan ainoa besserwisser.
[/quote]
Lisäys: onnea jos sulla on aikaa roikkua kaikissa aihetta käsittelevissä lukuisissa ketjuissa, mun ei pitäisi roikkua edes tässä yhdessä.
[/quote]
Mulla ei ole 'aikaa roikkua', aihe vaan erittäin lähellä sydäntäni sillä omaa lastani on kiusattu koulussa ja ajattelin, että löytäisin rakentavaa keskustelua aiheesta. Täältä sitä ei löydy, joten te besserwisserit voitte jatkaa p****n jauhamista.
Ja älä oikeasti viitsi väittää, että et ole tähän ketjuun aiemmin kommentoinnut. Tyylisi on tunnistettava ja nuo muka nokkelat sarkastiset heittosi ja loputtomat lainauksesi paljastavat sinut. Kysyn vaan, miksi aihe kiinnostaa sinua. Vaikutat itse kiusaajalta, joka kilpeään kiilloittaakseen puolustaa täällä kiusattuja. Niin ja se on vaan mun mielipide, joten älä hermostu :D