Tykkääkö joku OIKEASTI joulukorteista, joissa tuttavan lapset poseeraavat "iloisena"?
Itse en ole koskaan lähettänyt joulukortteja, joissa olisi ollut oman lapseni kuvia joulutunnelmissa yms.. En usko, että kukaan oikeasti välittää niitä katsella. Sitäpaitsi itselle tulisi jotenkin äklö olo, jos tyrkyttäisin oman lapseni "ihanuutta" muille. Olen varmaan mielipiteineni vähän kyyninen, mutta silti.
Lemmikit ovatkin mielestäni sitten asia erikseen. Lemmikkikortteja on ihan kiva saada.
Mitä mieltä muut ovat?
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Laittaisivat tosiaan niitä korkeintaan isovanhemmille. Ei muita oikeasti kiinnosta se kämäinen jouluasetelma, tonttunutut ja hymyirvistys, josta puuttuu useampi hammas.
Samaa mieltä...mutta lemmikikuvat on ihania, kumpa ihmiset viitsisivät nähdä vaivan ja kuvata lemmikkejään...tulee ihania kortteja, muuhunkin kun vain jouluksi.
Vierailija kirjoitti:
Kummilasten ollessa pieniä sain tälläisiä kortteja, osa on säästössäkin. Niistä näkee kivasti lasten kasvun. Nyt kummilapset jo koululaisia, einiistä enää sellasia kuvia oteta. Otan omasta lapsesta joulukorttikuvia ja lähetän/annan sukulaisille.
Joku marmatti niiden hintaa??? Ifolor 9snt! Kuvamuokkausohjelmalla teksti kuvan päälle ja tilaukseen. Toki voi Ifolorin sivuilla tehdä saman, silloin yhden kuvan hinta nouseekin noin 10-kertaiseksi. Oma valinta.
Siltähän ne kortit juuri näyttävätkin: teksti kuvan päälle ja tilaukseen. Olisivat edes taidokkaasti otettuja kuvia mutta kun ei.
Kamalia ovat mutta vielä kamalampia ovat ne, joissa on lemmikin kuva tonttuhattu päässä.
Minä olen saanut niitä vain omien ja miehen sisaruksien lapsista, kummilapsesta ja kerran yhdeltä entiseltä työkaverilta ja eräältä sukulaiselta. Nämä ovat kyllä kaikki olleet mieluisia ja olen/ollaan ne säästänyt. Eikä noitakaan joka perheestä joka joulu ole tullut.
Mutta ajatuksena tänä aikana, kun niitä tuttujen pilttejä näkee säännöllisesti somessa, olisi kyllä outoa saada vielä kuva joulutervehdyksenä...
Vierailija kirjoitti:
En tykkää. Nuo jokavuotiset lapsikortit on ehkä kivoja mummojen/pappojen/kummien mielestä, mutta en tajua, miksi niitä lähetetään kavereille ja puolitutuille ja kaukaisemmille sukulaisille varsinkin sellaisille, jotka ovat itse lapsettomia.
Tahattomasti lapsettomasta nuo voivat tuntua todella kurjilta ja itse velana ei voisi vähempää kiinnostaa katsella jonkun puolitutun p*rshedelmiä naamat vinossa jossain kuusen alla. Niiden mainittujen naperoiden askartelematkin kortit on kivempia, vaikka siinä kartonginpalasella olisikin enimmäkseen Erikeeperiä ja räkää.
Siksi, että niitä ei saa ostettuna yksittäisinä vaan 10-20 kpl pakkauksina. Kun ihminen tilaa nuo kortit lähisukulaiset ensisijaiseti mielessään, hän ajattelee, että sama tilaa samalla kortit kaikille. Tuon tahattomasti lapsettomien näkökulman kyllä ymmärrän hyvin, asia voi olla kipeä ja on inhottavaa saada kuvia muiden vauvoista jouluna.
Toki voi olla vanhempia, jotka luulevat, että heidän lapsensa ovat kaikista ihan super ihania. Uskon, että he ovat kuitenkin vähemmistössä ja pääsyynä on ihan vaan käytännöllisyys yhdistyneenä ajatukseen, että kortissa on muistaminen tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittaisivat tosiaan niitä korkeintaan isovanhemmille. Ei muita oikeasti kiinnosta se kämäinen jouluasetelma, tonttunutut ja hymyirvistys, josta puuttuu useampi hammas.
Samaa mieltä...mutta lemmikikuvat on ihania, kumpa ihmiset viitsisivät nähdä vaivan ja kuvata lemmikkejään...tulee ihania kortteja, muuhunkin kun vain jouluksi.
No ei nekään aina ihania ole jos koiralle on puettu joulukrääsää päälle ja kuvassa koira alistunut ja sen näköinen että jos nyt liikun niin ei hyvä heilu.
Minusta on ollut tosi kiva katsoa miten ystävien ja suvun lapset kasvavat vuosi vuodelta.
Jossain vaiheessa sitten tietysti teinit eivät enää suostu kuviin. Mutta ovat kivoja kuvia minusta.
Kissaa tai koiraa tonttulakki päässä en niin erityisen mielelläni katso.
En tykkää. Jotenkin tulee sellainen olo niistä, että oletetaan, että tämä säilytetään vuosikaudet. En tiedä oikeasti, ajatteleeko kukaan oikeasti niin kuvakorttia lähettäessään, mutta se fiilis mulla itsellä tuntuu. Että tuntuu pahalta heittää toisen valokuva roskiin muutaman viikon päästä. Muutenkin joulukortti konseptina on siitä vähän typerä, että tosiaan muutaman viikon jälkeen se heitetään menemään. En siis tarvitsisi yhtään joulukorttia. En myöskään lähetä yhtään joulukorttia.
En oikeen muutenkaan tykkää muiden ihmisten valokuvia säilytellä. Turhia on kaikki kiitoskortit ja vauva-kuvat. Eri asia, jos on tositosi läheinen, mutta en muutenkaan pidä paljoa valokuvia esillä, niin miksi haluaisin pitää esillä kuvaa kaverin vauvasta tai serkun hääkuvaa? Sitten taas mitä niillä tekee kaapinperukoilla.
Ketään muuta kuin vanhempia, isovanhempia ja lähimpiä tätejä ei kiinnosta ne räkänokat kuvissa.
Jotenkin aavistan, että kukaan ei halua nähdä joulukorttia, missä on meidän kissat rusetit kaulassa.
Yhtenä jouluna teetin kissajoulukortin, niin eikös yksi sukulainen ruvennut jaanaamaan, kuinka oli saanut paljon erilaisia joulutervehdyksiä koirilta, hevoselta ja kissalta, vaikkei tunne näistä ketään.
En ole lähettänyt yhtään lapsikuvakorttia mutta pidän niistä kyllä. Ei niitä silti tarvitse joka vuosi lähettää samoista lapsista.
Ei tonttulakkikuvia eläimistä tai sitten kuvassa pitää olla jokin muu juju.
En oikein tykkää. Ehkä ihan pienten kanssa oli kiva vaihtoehto, mutta nyt se alkaa olla jo vähän vaivaannuttavaa. Kortit eivät ole yleensä kauhean nättejä, ja koska en yleensä tapaa ko. lapsia, tuntuu vähän oudolta pitää itselle ventovieraiden ihmisten kuvia jotenkin esillä. Kortit ovat myös yleensä oudon muotoisia eli niistä ei saa kaunista sommitelmaa tekemälläkään. Ymmärrän tuollaisen kortin lähettämisen lähisukulaisille, mutta ei tuttavalle.
No eihän niitä ole pakko pitää esillä. Otan silti ilolla vastaan.
En pidä esillä kenenkään kuvia, silti kuvat ovat tärkeitä.
Mun mielestä ovat ihan kivoja enkä ymmärrä miks joku vetää tuosta herneen nenään. En minäkään pidä Tokmannin 10kpl-eurolla-korteista mutten niistä mieltäni pahoita jos sellaisen saan. Mutta joillain vaan on näköjään hermo niin pinnassa että lähes kaikki ärsyttää, mitähän se kertoo ihmisestä?
Meillä kortit ovat pöydällä kulhossa joulun ajan ja yleensä joulupäivänä käymme vielä kaikki kortit yhdessä läpi, juomme glögiä, katselemme kortteja ja muistelemme ihmisiä jotka kortit ovat lähettäneet. Säästän kortit vähintään seuraavaan jouluun, niiden perusteella lähetän seuraavan joulun kortit. Valokuvakortit säästän pitempäänkin, samoin muutkin erityisen kauniit. Sähköinen joulutervehdys on ihan yhtä hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Ketään muuta kuin vanhempia, isovanhempia ja lähimpiä tätejä ei kiinnosta ne räkänokat kuvissa.
Minä en oikein ymmärrä tätä pointtia. Ei sinua varmaan kiinnosta mitenkään erityisesti myöskään ne tonttu-ukot tai punatulkut, joita kaupan korteissa on? Ei sen lapsi-kortin funktio eroa mitenkään näistä muista joulukorteista. Se on hyvän joulun toivotus, eikä sitä korttia tarvitse mitenkään erikoiseti asettaa esille tai säästää, jos ei halua.
Osa täälläkin on sanonut, että tykkää saada sukulaisilta ja ystäviltä joulukortteja lasten kuvalla. Osa taas ei. Se kai se riski on minkä tahansa kortin lähettämisessä, osa pitää kuvavalintaasi mauttomana tai tylsänä.
Kaikesta sitä voi ihminen nykypäivänä ärsyyntyä. Minua ilahduttaa ihan jokainen kortti, joka postilaatikkoon tulee. Pidän erityisen paljon omista ja kavereiden lapsista ja eläimistä, joten sellaiset kortit ovat ihan kaikista mieluisimpia. Keep them coming!
Vierailija kirjoitti:
En tykkää. Jotenkin tulee sellainen olo niistä, että oletetaan, että tämä säilytetään vuosikaudet. En tiedä oikeasti, ajatteleeko kukaan oikeasti niin kuvakorttia lähettäessään, mutta se fiilis mulla itsellä tuntuu. Että tuntuu pahalta heittää toisen valokuva roskiin muutaman viikon päästä. Muutenkin joulukortti konseptina on siitä vähän typerä, että tosiaan muutaman viikon jälkeen se heitetään menemään. En siis tarvitsisi yhtään joulukorttia. En myöskään lähetä yhtään joulukorttia.
En oikeen muutenkaan tykkää muiden ihmisten valokuvia säilytellä. Turhia on kaikki kiitoskortit ja vauva-kuvat. Eri asia, jos on tositosi läheinen, mutta en muutenkaan pidä paljoa valokuvia esillä, niin miksi haluaisin pitää esillä kuvaa kaverin vauvasta tai serkun hääkuvaa? Sitten taas mitä niillä tekee kaapinperukoilla.
Melkein tuntuu kuin tämä olisi satiiria nykyihmisen elämästä. Kaikki on turhaa, mistään en tykkää, kaikki mitä muut ihmiset tekee minua ajatellen on tyhjänpäiväistä, kaikki muistamisen tavat elämässä on typeriä. Ankealta kuulostaa.
En ole facebookissa enkä instassa, ei myöskään moni ystäväni ole joten ilolla otan vastaan näitä lapsikuvakortteja. Niistä näkee miten lapset ovat muuttuneet vuosien varrella. Ehkä joku saa yliannoksen jo somen lapsikuvista, siksi ärsyttää lapsikortit? Ja mielummin katson lapsikuvia kuin aikuisten selfieitä ja belfieita tai muita suun mutristelukuvia tai kuntosalikuvia jotka ovat sieltä kamalimmasta päästä.
Mä tykkään kyllä. En siis tuttavien lapsista erityisesti, mutta ne kortit on kivoja.