Lue keskustelun säännöt.
Tykkääkö joku OIKEASTI joulukorteista, joissa tuttavan lapset poseeraavat "iloisena"?
Kyynikko
14.12.2020 |
Itse en ole koskaan lähettänyt joulukortteja, joissa olisi ollut oman lapseni kuvia joulutunnelmissa yms.. En usko, että kukaan oikeasti välittää niitä katsella. Sitäpaitsi itselle tulisi jotenkin äklö olo, jos tyrkyttäisin oman lapseni "ihanuutta" muille. Olen varmaan mielipiteineni vähän kyyninen, mutta silti.
Lemmikit ovatkin mielestäni sitten asia erikseen. Lemmikkikortteja on ihan kiva saada.
Mitä mieltä muut ovat?
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Minun käy ihan sääliksi, koska ovat kuitenkin aika hinnakkaita. Hei oikeasti: kaikki muut paitsi isovanhemmat ja lähisukulaiset viskaavat ne roskiin. Muille ihan vaan tavallinen kortti ok.
Niinhän ne tavallisetkin kortit heitetään roskiin viimeistään loppiaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä parempaa on saada joululahjaksi seinäkalenteri sukulaislasten kuvilla höystettynä. Juu eivät ole niin ihania, että katselisin niitä vuoden jokaisena päivänä...
Vierailija kirjoitti:
Eikun mä tykkään saada kortin, missä Reiskan pakaraviiva paistaa verkkareista 10 cm.
Tulee heti joulumieli
Pystyhymyt on ihanan miehekkäitä <3
Olisikin edes lapsia kuvissa, mutta kun jotkut lähettävät kuvia vielä teineistäänkin ja kotoa muuttaneista lapsistaan. Pahimpia ovat tuhruiset keltaisessa sisävalossa otetut, joissa ”lapset” poseeraavat huppareissaan ja farkuissaan. Mikä joulukortti tällainen muka on? Jos haluan katsoa teidän teinien ja aikuisten lasten kuvia niin katson niitä esimerkiksi instasta.
Lemmikin kuvat ovat kivoja jos kuva on hyvin otettu ja jouluiset rekvisiitat ym.
Laittaisivat tosiaan niitä korkeintaan isovanhemmille. Ei muita oikeasti kiinnosta se kämäinen jouluasetelma, tonttunutut ja hymyirvistys, josta puuttuu useampi hammas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään, musta perhe/lapsikuvat on parhaita <3 Ja niitä lähetettiin itsekin kun lapset oli pienempiä, sorry nyt vain :D
Ei mut sata kertaa arvokkaampia muistaminen minusta kuin joku tusinakortti.
Miksi perheen pitää olla värillinen?
Mieti nyt vähän - erottuu paremmin valkoisesta pohjasta.
En nyt niitä vihaa, mutta suurin osa on vaivaannuttavia. Koko asetelma teennäinen, hiki päässä haettu jouluista tunnelmaa ja siihen sitten tökätty se lapsi/lapset ja käsketty hymyillä edustavasti.
Joku hauska tilannekuva olisi parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aina ilahtunut korteista. Jos pitäisi laittaa paremmuusjärjestykseen niin
1. Lapsikortit /perhekortit joissa koko perhe kuvassa jouluisissa tunnelmissa parhaita. Erityisesti läheisten kortit mutta myös vieraampien lasten kuvat ilahduttavat. Minulla on tallessa hieno sarja kaverin kortteja joissa lapsia /vanhempia kuvattu jo 15 vuotta. Edelleen ilahduttaa.
2. Lemmikkikortit myös tosi hauskoja
3. Askarrellut kortit
4. Kaupan kortitkin ok mutta aika persoonattomia.
Meiltä on lähtenyt muille kaikkia noita muita paitsi lemmikkikortteja koska valitettavasti meillä ei ole lemmikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Joillekin ihmisille toisten lapset vaan ovat jotenkin ihan ylittämättömän kamalia tai vähintäänkin totaalisen epäkiinnostavia. Haluaisiko joku tästä syndroomasta kärsivä vähän avata tarkemmin, että miksi?
Minäpä avaan. Minusta lapset ei ole kamalia, mutta todellakin täydellisen epäkiinnostavia. En ole ikinä halunnut omia lapsia, potenut mitään vauvakuumetta tai kuullut biologisen kellon helinää korvissani. En vihaa lapsia, mutten myöskään ole toistaiseksi löytänyt yhtään syytä olla kiinnostunut lapsista, joiden vanhempiakaan hädin tuskin tunnen, tyyliin työkaverit, miehen kaverit, kaukaisemmat sukulaiset.
Sulle tullee yllätyksenä, että kaikki ihmiset eivät ole kiinnostuneita samoista asioista. Mua ei kiinnosta lapset, jotakuta toista taas ei kiinnosta vaikkapa koirat. Mulla on koiria, mutten mä niiden viimeaikaisia edesottamuksia ja pökäleiden koostumusta ala jauhaa ihmiselle, joka ei ole koirista kiinnostunut (vrt. ihmiset, jotka toitottavat taaperonsa tekemiset ja sairastamiset jokaikiselle vastaantulevalle puolitutulle. Ja lähettävät niitä joulukortteja, joissa se ko. taapero poseeraa räkätippa nenässä.).
Voit ihan kokeilla sellaista ajatusleikkiä, että kuvittelet, millaista olisi elää esim. vuosikymmen suljetussa tilassa kymmenen muun ihmisen kanssa, jotka kaikki suhtautuvat intohimoisesti kissoihin/skeittaukseen/huonekasveihin tai mihin tahansa muuhun asiaan, joka sinua taas ei kiinnosta vähääkään. Nämä ihmiset eivät puhu mistään muusta kuin tästä aiheesta x myöskään sinulle, vaikket millään tavoin osoita, että olisit kiinnostunut siitä keskustelemaan. He esittelevät sulle jatkuvasti kuvia tästä kiinnostuksen kohteestaan ja odottavat sinun kehuvan niitä jne. jne. Alkaisi jossain vaiheessa kasvaa jölli otsaan, eikös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään, musta perhe/lapsikuvat on parhaita <3 Ja niitä lähetettiin itsekin kun lapset oli pienempiä, sorry nyt vain :D
Ei mut sata kertaa arvokkaampia muistaminen minusta kuin joku tusinakortti.
Miksi perheen pitää olla värillinen?
Mieti nyt vähän - erottuu paremmin valkoisesta pohjasta.
Myösa joulukorttikuvissa pitää olla kiintövärillisiä vähintään 40%
Kortit, joissa pönöttää sisarusten lapsia, on mun suosikkeja. Mä jopa laitan ne talteen. :D Kavereilta tai esim serkuilta en ole koskaan lapsikortteja edes saanut.
Paitsi yksi amerikkalainen kaveri, jonka kortissa on koko perhe jouluisissa pyjamissa. :) Mua huvittaa, mutta nämä on tietty kulttuurieroja. Hänen lapsetkin ovat jo yläkouluikäisiä.
Lemmikkikortit on ok, jos niihin on panostettu. Sillä, kenen eläin siinä poseeraa, ei ole mulle mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki kortit menee suoraan roskikseen, EVVK. Monet niitä sitkeästi kuitenkin lähettelee.
Itse olen lähettänyt sukulaisille joulukortit jossa meidän lapsista kuvat, vanhemmilleni teetin jopa ison fleecepeiton viime vuotisesta tonttukuvasta :D mutta se onkin asia erikseen kun äitini rakastaa lapsenlapsiaan niin paljon että joka seinällä pitäisi roikkua joku kuva. Tänäkin vuonna lähetän lapsista jouluisen kuvan vain sukulaisille ja senkin whatsappin kautta. Itsekkin saan lähinna sukulaisilta ja hyviltä ystäviltä joulukortteja ja lapset niissä poseeraa. Kerran korttia katson ja sitten se häviää jo johonkin. Ihan kivoja mutta en rupea säästelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me laitettiin. Ollaan yksivuotiaan vanhemmat ja koronan vuoksi iso osa lähisukulaisista ei ole juuri nähnyt häntä. Osa kerran ja osa ei ollenkaan. Päämotiivina tietysti oli se, että MEISTÄ oli kiva laittaa lapsen kuva korttiin. Olemme tosi onnellisia lapsestamme. Emme ajattele, että lapsemme olisi kaikista muista maailman suloisin tai erityisen kiinnostava, mutta meille hän on. Osasta on varmasti joko kivaa tai neutraalia nähdä, millainen laspi on. Jos ei ole, niin sitten sukulaisille toivottavasti kortissa on tärkeintä muistaminen ja jouluntoivotusviesti, vaikka eivät kuvasta tykkäisikään. En odota, että korttia säilytetään hamaan tulevaisuuteen asti ja voivat minun puolestani heittää sen roskiin vaikka saman tien, jos haluavat. Ei sillä ole minulle merkitystä enkä vedä siitä hernettä nokkaani.
minä teetän kissastani ottamista valokuvista kortit....en 'pue' kissaa mitenkään jouluiseksi, vaan valokuvaliikkeessä valitsen sopivan värisen taustan ja siihe jotain pientä tekstin lisäksi.Serkulleni lähetän näitä samassa kuoressa useamia, koska lastenlapset rakastaa kissoja, he saavat näin omansa.
En ole saanut koskaan pikkulapsikortteja, mutta vaikuttaa aikä äklöltä, en pitäisi.En halua katsoa edes videoita joissa lasten hampaat kasvaa yksi toisensa perään lisääntyen, kun on aina uuden hampaa tullessa taas pätkä kuvattu.
Enkä erota lapsia toisistaan kun niiden kuvia esitellään.
Kaikki näyttää samalta.
Kummilasten ollessa pieniä sain tälläisiä kortteja, osa on säästössäkin. Niistä näkee kivasti lasten kasvun. Nyt kummilapset jo koululaisia, einiistä enää sellasia kuvia oteta. Otan omasta lapsesta joulukorttikuvia ja lähetän/annan sukulaisille.
Joku marmatti niiden hintaa??? Ifolor 9snt! Kuvamuokkausohjelmalla teksti kuvan päälle ja tilaukseen. Toki voi Ifolorin sivuilla tehdä saman, silloin yhden kuvan hinta nouseekin noin 10-kertaiseksi. Oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Me laitettiin. Ollaan yksivuotiaan vanhemmat ja koronan vuoksi iso osa lähisukulaisista ei ole juuri nähnyt häntä. Osa kerran ja osa ei ollenkaan. Päämotiivina tietysti oli se, että MEISTÄ oli kiva laittaa lapsen kuva korttiin. Olemme tosi onnellisia lapsestamme. Emme ajattele, että lapsemme olisi kaikista muista maailman suloisin tai erityisen kiinnostava, mutta meille hän on. Osasta on varmasti joko kivaa tai neutraalia nähdä, millainen laspi on. Jos ei ole, niin sitten sukulaisille toivottavasti kortissa on tärkeintä muistaminen ja jouluntoivotusviesti, vaikka eivät kuvasta tykkäisikään. En odota, että korttia säilytetään hamaan tulevaisuuteen asti ja voivat minun puolestani heittää sen roskiin vaikka saman tien, jos haluavat. Ei sillä ole minulle merkitystä enkä vedä siitä hernettä nokkaani.
Ymmärrän tuon, uuden ihmisen näyttö sukulaisille on paikallaan.
Mutta vuosittainen lapsikorttien lähettely muille kuin läheisille, jotka lapsen tuntee ja ovat siihen kiintyneet, on aika turhaa.
Kuka on kiinnostunut jonkun lapsista joita ei edes välttämättä tunne.
En tarkoita sinun tapaustasi, mutta noin yleisesti ottaen ei ainakaan minua liikuta pätkän vertaa onko työkaverin lapsella punainen vai keltainen tonttuhattu päässä kuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin ihmisille toisten lapset vaan ovat jotenkin ihan ylittämättömän kamalia tai vähintäänkin totaalisen epäkiinnostavia. Haluaisiko joku tästä syndroomasta kärsivä vähän avata tarkemmin, että miksi?
Minäpä avaan. Minusta lapset ei ole kamalia, mutta todellakin täydellisen epäkiinnostavia. En ole ikinä halunnut omia lapsia, potenut mitään vauvakuumetta tai kuullut biologisen kellon helinää korvissani. En vihaa lapsia, mutten myöskään ole toistaiseksi löytänyt yhtään syytä olla kiinnostunut lapsista, joiden vanhempiakaan hädin tuskin tunnen, tyyliin työkaverit, miehen kaverit, kaukaisemmat sukulaiset.
Sulle tullee yllätyksenä, että kaikki ihmiset eivät ole kiinnostuneita samoista asioista. Mua ei kiinnosta lapset, jotakuta toista taas ei kiinnosta vaikkapa koirat. Mulla on koiria, mutten mä niiden viimeaikaisia edesottamuksia ja pökäleiden koostumusta ala jauhaa ihmiselle, joka ei ole koirista kiinnostunut (vrt. ihmiset, jotka toitottavat taaperonsa tekemiset ja sairastamiset jokaikiselle vastaantulevalle puolitutulle. Ja lähettävät niitä joulukortteja, joissa se ko. taapero poseeraa räkätippa nenässä.).
Voit ihan kokeilla sellaista ajatusleikkiä, että kuvittelet, millaista olisi elää esim. vuosikymmen suljetussa tilassa kymmenen muun ihmisen kanssa, jotka kaikki suhtautuvat intohimoisesti kissoihin/skeittaukseen/huonekasveihin tai mihin tahansa muuhun asiaan, joka sinua taas ei kiinnosta vähääkään. Nämä ihmiset eivät puhu mistään muusta kuin tästä aiheesta x myöskään sinulle, vaikket millään tavoin osoita, että olisit kiinnostunut siitä keskustelemaan. He esittelevät sulle jatkuvasti kuvia tästä kiinnostuksen kohteestaan ja odottavat sinun kehuvan niitä jne. jne. Alkaisi jossain vaiheessa kasvaa jölli otsaan, eikös?
Nyt kyse on kuitenkin joulukortista. Ei kai niistä kuva-aiheista keskustella eikä niitä tarvi erityisesti ihastella, oli siinä sitten tonttu, talvimaisema tai sitten se lapsi. Vai onko sinulla tapana soittaa kiitokset jokaisesta kortista ja käydä keskustelu sen sisällöstä? Tai valikoitko tarkkaan jokaiselle heidän kiinnostuksenkohteita kuvastavan joulukortin yksitellen? Vai ostatko kenties sen joukorttipakkauksen ja lähetät siitä kortit kaikille tavoitteenasi toivottaa hyvääjoulua sen kummemmin miettimättä, kuvaako tämä lato lumisessa maisemassa nyt Pirjon esteettisiä mieltymiksiä tai kiinnostuksen kohteita? :)
En pidä, ovat typeriä ja mauttomia ja heitän ne paperinkeräykseen melkein saman tien. Samoin INHOAN sitä, että saan lahjaksi jotain sukulaislasten askartelemia rumia kirjanmerkkejä tai perseenalusia. Minulla ei ole edes saunaa!! Olen muutenkin minimalismin perään, joten inhottaa kaikki ylimääräinen krääsä. Tekisi mieli sanoa, että minulle ei sitten tarvitse antaa mitään, ei yhtään mitään, mutta mitenkäs sen korrektisti ilmaiset.
Ymmärrän kyllä, että vanhemmat pitävät omia lapsiaan erinomaisina, ja luulevat, että muutkin pitävät. Sen takia otan iloisena vastaan ja kiitänkin vielä, onhan se mukava ele. Toivottavasti minusta ei tule samanlaista, jos saan lapsia, mutta todennäköisesti tulee. Pahoittelut jo etukäteen.
En tykkää. Nuo jokavuotiset lapsikortit on ehkä kivoja mummojen/pappojen/kummien mielestä, mutta en tajua, miksi niitä lähetetään kavereille ja puolitutuille ja kaukaisemmille sukulaisille varsinkin sellaisille, jotka ovat itse lapsettomia.
Tahattomasti lapsettomasta nuo voivat tuntua todella kurjilta ja itse velana ei voisi vähempää kiinnostaa katsella jonkun puolitutun p*rshedelmiä naamat vinossa jossain kuusen alla. Niiden mainittujen naperoiden askartelematkin kortit on kivempia, vaikka siinä kartonginpalasella olisikin enimmäkseen Erikeeperiä ja räkää.