Lue keskustelun säännöt.
Olen syrjäytynyt kaikesta, ja juurisyy on se että en koskaan saanut tyttöystävää
13.12.2020 |
Vuosia jaksoin toivoa parasta ja olin mukana yhteiskunnassa. Koulussa oli aina ysin keskiarvo, ja kuuluin luokkani parhaimpiin. Tietty olin sellainen "ujo hikari" alaluokilla, mutta se karisi pois teini-iässä kun kasvoin ja kypsyin.
Muistan 13-vuotiaasta asti omanneeni ajatuksia ja haaveita siitä omasta tyttöystävästä...Kyllä se optimismi kantaa melko pitkälle, mutta jossakin kohtaa on silläkin rajansa.
24-vuotiaana aloin jo hieman huolestua, kun olin ollut mukana niin monessa elämässäni, mutta silti en ollut kohdannut sellaista naista jonka kanssa olisi ollut molemminpuolista kipinää suhteeseen asti.
Kyllä siinä vielä meni useita vuosia pää pystyssä ja tietysti hakeuduin paikkoihin jossa sen kumppanin voisi kohdata.
varmaan 28-vuotiaana aloin hiljalleen masentua tämän asian takia, kun ihmiset ympärilläni löysivät aina uuden suhteen edellisen päätyttyä, saivat lapsia, menivät naimisiin, jne...
Nykyään olen 34-vuotias, ja täysin kaikesta syrjäytynyt sekä pahasti kyynistynyt tapaus. Tämä korona-aika sopii hyvin minulle, koska voin edes leikkiä olevani normaali kun monet muutkin ovat täysin eristyksissä kotonaan.
Ei ole työelämäkään enää vuosiin kutsunut, kun tuntuu vain niin turhalta.
Arvostaisin myös jos tähän ketjuun ei tulisi niitä "Etkö saanut naista kun et käynyt parturissa ja suihkussa?" -itsestäänselvyyksiä
Kommentit (140)
Kirjoitin aiemmin kommentin ”saada” verbin käytöstä. En itse edelleenkään käyttäisi sanaa ystävistä, etenkään negatiivisesti ”en saanut ystäviä”. Ystävystyminen on mielestäni aktiivista kahden välistä tutustumista, joka vaatii vaivaa. Jos joku ”saa” ystäviä niin hän on erityisen tykätty ja puoleensa vetävä. Muut joudumme löytämään ystäviä ja ystävystymään.
Töitä voi toki ”saada”, mutta en sanoisi että sain työpaikan, koska ensi vuonna se voi jo olla jonkun toisen paikka tai firma mennä konkka. Työn saaminen onkin eri asia kuin ihmissuhteen. Töitä haetaan ja joskus saadaan.
Enkä tekisi niin suurta eroa myöskään vaikka lapsettomasta puhuttaessa. Mielestäni ihmiset jotka katkeroituvat siitä, etteivät ”saaneet” lasta, ovat yhtälailla suhtautuneet toiseen ihmiseen jonain mihin heillä on oikeus. Kaikki eivät ”saa” lapsia. Sekin kuuluu elämään.
Naiset ovat olleet Suomessakin miesten omaisuutta vielä pari sukupolvea sitten. Silloin juurikin mies saattoi saada naisen osaksi omaisuuttaan. Edelleen maailmassa on maita joissa nainen on isänsä omistuksessa kunnes on miehensä omistuksessa. Tämän takia verbi särähtää tottakai erityisesti korvaan tässä yhteydessä.
Ei ole tarkoitus lietsoa miesvihaa tai vähätellä aloittajaa. Jos hän tiedostaisi piilevän asenteensa (joka karkottaa naisia aiheuttaen kyynisyyttä), ehkä jotain uutta voisi tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sinun tarvitse olla syrjäytynyt, jos et ole jotenkin työkyvytön.. Suomessa on ilmainen koulutus, hanki itsellesi jokin sellainen, josta tykkäät edes vähän ja joka työllistää sinut. Hanki mielekästä sisältöä elämääsi ja lakkaa ajattelemasta sitä, miten sinun pitäisi muiden mielestä elää. Aseta tavotteita elämääsi. Nuo ovat sellaisia asioita, joihin voit vaikuttaa. Puolison löytäminen ei ole itsestään selvyys, eikä se aina ole kiinni muusta kuin vähän huonosta tuurista. On paljon ihmisiä, jotka eivät löydä puolisoa, vaikka se onkin hallitseva normi yhteiskunnassa. Niitä on aina ollut, ehkä se nyt sattuu olemaan osasi.
Minulla on hyvä koulutus, ja olen ollut suurimman osan täysi-ikäsyydestäni oman alan töissä. Sekä muutenkin ns. "normaali ihminen"...Naisettomuuteni mitä todennäköisimmin ei siis ole kiinni tästä asiasta.
Sanoin tämän jo tuolla aiemmin kun vastasin toiselle kirjoittajalle.
ap
Toisin sanoen työelämästä syrjäytymisesi on oma valintasi.
Miksi alapeukut? Aloittajalla on hyvä koulutus ja työkokemusta useamman vuoden ajalta oman alansa töistä. Paljon paremmat mahdollisuudet hänellä on työllistyä kuin jollain kouluttamattomalla ja ilman työkokemusta olevalla. Naisettomuutta puolestaan on turha syyttää siitä, että työelämäkin jäi, koska syy käydä töissä on se, että pystyisi elättämään itsensä. Ei ne työpaikat mitään senssipalstoja ole. Ei töissä käydä löytääkseen elämänkumppanin itselleen. Tai jos se on ainoa syy tehdä töitä, on ihmisen asenteessa jotain ihan oikeasti vialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sinun tarvitse olla syrjäytynyt, jos et ole jotenkin työkyvytön.. Suomessa on ilmainen koulutus, hanki itsellesi jokin sellainen, josta tykkäät edes vähän ja joka työllistää sinut. Hanki mielekästä sisältöä elämääsi ja lakkaa ajattelemasta sitä, miten sinun pitäisi muiden mielestä elää. Aseta tavotteita elämääsi. Nuo ovat sellaisia asioita, joihin voit vaikuttaa. Puolison löytäminen ei ole itsestään selvyys, eikä se aina ole kiinni muusta kuin vähän huonosta tuurista. On paljon ihmisiä, jotka eivät löydä puolisoa, vaikka se onkin hallitseva normi yhteiskunnassa. Niitä on aina ollut, ehkä se nyt sattuu olemaan osasi.
Minulla on hyvä koulutus, ja olen ollut suurimman osan täysi-ikäsyydestäni oman alan töissä. Sekä muutenkin ns. "normaali ihminen"...Naisettomuuteni mitä todennäköisimmin ei siis ole kiinni tästä asiasta.
Sanoin tämän jo tuolla aiemmin kun vastasin toiselle kirjoittajalle.
ap
Toisin sanoen työelämästä syrjäytymisesi on oma valintasi.
Miksi alapeukut? Aloittajalla on hyvä koulutus ja työkokemusta useamman vuoden ajalta oman alansa töistä. Paljon paremmat mahdollisuudet hänellä on työllistyä kuin jollain kouluttamattomalla ja ilman työkokemusta olevalla. Naisettomuutta puolestaan on turha syyttää siitä, että työelämäkin jäi, koska syy käydä töissä on se, että pystyisi elättämään itsensä. Ei ne työpaikat mitään senssipalstoja ole. Ei töissä käydä löytääkseen elämänkumppanin itselleen. Tai jos se on ainoa syy tehdä töitä, on ihmisen asenteessa jotain ihan oikeasti vialla.
Missä on että ap olisi työtön?
Mulla on sellainen käsitys että käy töissä, mutta on syrjäytynyt sosiaalisesti. Siksi alapeukku.
Eri kirjoitti:
Kirjoitin aiemmin kommentin ”saada” verbin käytöstä. En itse edelleenkään käyttäisi sanaa ystävistä, etenkään negatiivisesti ”en saanut ystäviä”. Ystävystyminen on mielestäni aktiivista kahden välistä tutustumista, joka vaatii vaivaa. Jos joku ”saa” ystäviä niin hän on erityisen tykätty ja puoleensa vetävä. Muut joudumme löytämään ystäviä ja ystävystymään.
Töitä voi toki ”saada”, mutta en sanoisi että sain työpaikan, koska ensi vuonna se voi jo olla jonkun toisen paikka tai firma mennä konkka. Työn saaminen onkin eri asia kuin ihmissuhteen. Töitä haetaan ja joskus saadaan.
Enkä tekisi niin suurta eroa myöskään vaikka lapsettomasta puhuttaessa. Mielestäni ihmiset jotka katkeroituvat siitä, etteivät ”saaneet” lasta, ovat yhtälailla suhtautuneet toiseen ihmiseen jonain mihin heillä on oikeus. Kaikki eivät ”saa” lapsia. Sekin kuuluu elämään.
Naiset ovat olleet Suomessakin miesten omaisuutta vielä pari sukupolvea sitten. Silloin juurikin mies saattoi saada naisen osaksi omaisuuttaan. Edelleen maailmassa on maita joissa nainen on isänsä omistuksessa kunnes on miehensä omistuksessa. Tämän takia verbi särähtää tottakai erityisesti korvaan tässä yhteydessä.
Ei ole tarkoitus lietsoa miesvihaa tai vähätellä aloittajaa. Jos hän tiedostaisi piilevän asenteensa (joka karkottaa naisia aiheuttaen kyynisyyttä), ehkä jotain uutta voisi tapahtua.
Kappas vain, kuuluisa yksittäisiin sanoihinkin takertuja löysi viimein paikalle. Sanojen, joiden merkityksen ja tarkoituksen jokainen varmasti ymmärtää ilman saivarteluasi.
Harmi että kaikki eivät ymmärrä sanojen ilmaisevan asennetta. Joku kommentoi kirjoitusta, joka sai aika paljon ylänuolia eli moni ymmärsi pointtini. Kommentoin takaisin. Sitä kutsutaan keskusteluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap ajattelit sen naisesi kanssa tehdä että teillä olisi mukavaa ja ettei nainen lähtisi viikon päästä pois? Mitä tarjottavaa sinulla on naisen elämään?
Tämä. AP: naisen saaminen kuulostaa elämäsi päätehtävältä. Minulla se olisi ehdoton deal-breaker ja uskon, että moni nainen sanoisi samaa.
"Men often think of women as the adventure. Women want to be taken on an adventure."
Oikea balanssi on jossain siinä välillä. Tasapainoinen henkilö ottaa askeleita parisuhteen löytämiseksi mutta samalla keskittyy itseensä, omaan hyvinvointiin, omiin unelmiin ja omaan kehittämiseensä.
VINKKI 1: Yleesä orgaaniset ystävyydet sekä parisuhteet syntyvät ihmisten välillä kun he viettävät säännöllisesti aikaa keskenään esim koulussa tai harrastuksen parissa. Ei esim niin että nappaat kiinnostavan näköisen henkilön juna-asemalta ja alat juttelemaan hänen kanssa. Todennäköisesti tämä tarkoittaa sitä, että joudut menemään epämukavuusalueelle. Paritanssi (aina tarvitsevat miehiä!), jooga tai ratsastus ovat loistavia ehdotuksia koska näiden lajien parissa on PAAAALJON naisia. Sinun täytyy vain sitoutua menemään sinne säännöllisesti, jotta tutustut porukkaan. Älä mene kerran ja totea, etteivät he tykänneet sinusta.
VINKKI 2: Juttele myös henkilöiden kanssaan, joista et ole kiinnostunut. Jos juttelet vain kauniiden tai kiinnostavien henkilöiden kanssa, se vaikuttaa siltä, että sinulla on jokin takaa-ajatus ja sinä hetkenä kun naiset haistavat tämän, he pitävät sinua omituisena. Kun juttelet kaikkien kanssa niitä näitä, niin näillä kiinnostavillakaan henkilöillä ei ole mitään syytä olla juttelematta kanssasi. Näin pääset tutustumaan heihin ja he pääsevät tutustumaan sinuun. Plus, että tämä poistaa painetta olla jollakin tavalla nerokas tai nokkela. Kun olet rento etkä yritä liikaa, annat todennökisesti itsestäsi parhaimman vaikutelman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sinun tarvitse olla syrjäytynyt, jos et ole jotenkin työkyvytön.. Suomessa on ilmainen koulutus, hanki itsellesi jokin sellainen, josta tykkäät edes vähän ja joka työllistää sinut. Hanki mielekästä sisältöä elämääsi ja lakkaa ajattelemasta sitä, miten sinun pitäisi muiden mielestä elää. Aseta tavotteita elämääsi. Nuo ovat sellaisia asioita, joihin voit vaikuttaa. Puolison löytäminen ei ole itsestään selvyys, eikä se aina ole kiinni muusta kuin vähän huonosta tuurista. On paljon ihmisiä, jotka eivät löydä puolisoa, vaikka se onkin hallitseva normi yhteiskunnassa. Niitä on aina ollut, ehkä se nyt sattuu olemaan osasi.
Minulla on hyvä koulutus, ja olen ollut suurimman osan täysi-ikäsyydestäni oman alan töissä. Sekä muutenkin ns. "normaali ihminen"...Naisettomuuteni mitä todennäköisimmin ei siis ole kiinni tästä asiasta.
Sanoin tämän jo tuolla aiemmin kun vastasin toiselle kirjoittajalle.
ap
Toisin sanoen työelämästä syrjäytymisesi on oma valintasi.
Miksi alapeukut? Aloittajalla on hyvä koulutus ja työkokemusta useamman vuoden ajalta oman alansa töistä. Paljon paremmat mahdollisuudet hänellä on työllistyä kuin jollain kouluttamattomalla ja ilman työkokemusta olevalla. Naisettomuutta puolestaan on turha syyttää siitä, että työelämäkin jäi, koska syy käydä töissä on se, että pystyisi elättämään itsensä. Ei ne työpaikat mitään senssipalstoja ole. Ei töissä käydä löytääkseen elämänkumppanin itselleen. Tai jos se on ainoa syy tehdä töitä, on ihmisen asenteessa jotain ihan oikeasti vialla.
Missä on että ap olisi työtön?
Mulla on sellainen käsitys että käy töissä, mutta on syrjäytynyt sosiaalisesti. Siksi alapeukku.
Aloituksessa ap sanoo, ettei ole työelämä vuosiin enää kutsunut, kun kuulemma tuntuu niin turhalta. Kyllä mä tuon työttömyydeksi ymmärtäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä viimeinen vinkki:
Olen nainen. Minulla on naispuolisia ystäviä, jotka helposti saavat aina uuden parisuhteen. Minulla on naispuolisia ystäviä, jotka ovat olleet sinkkuna vähintään 5 vuotta. Suurin ero näiden kahden tyypin välillä ei ole ulkonäkö, työpaikka tai jotkut vakavat virheet heidän persoonassaan. Se on tämä:
Kyky pistää itsensä liikoon. He, jotka saavat parisuhteita helposti, käyvät rohkeasti juttelemassa monen ihmisen kanssa, työpaikalla, harrastuksissa, bensa-asemalla, Tinderissä jne. He ovat sosiaalisesti lahjakkaita. Kaikkein vaikeinta on heillä, jotka ovat ujoja.
Jos AP on vielä aikuisiällä kovin ujo niin näe tämä mahdollisuutena (kerroit olleesi kovin ujo lapsena). Naisystävän löytäminen on ehkä sinulle riittävä motiivi rikkoa rajojasi ja kehittää itseäsi niillä elämän alueilla, mitkä luontaisesti ovat olleet sinulle kaikista vaikeimpia. Se on kans sellainen asia, mikä herättää kunnioitusta muissa ihmisissä. Ja naiset RAKASTAA kunnioitusta herättäviä miehiä.
N33 kirjoitti:
Ap, elä elämääsi kuten se menisi jos sinulla olisi tyttöystävä. Jos haaveenasi on oma koti/talo, hanki se. Mieti joku harrastus, jonka kuvittelisit olevan parisuhdeharrastus, tämä maailman suljettuna oleminen ei tule onneksi jatkumaan ikuisesti. Itse suosittelisin paritanssikursseja, vaikket ehkä kokisi tanssimista omaksesi. Siellä tulee tutustuttua rennossa ympäristössä uusiin ihmisiin, eikä ole torjunnasta pelkoa. Muukin harrastus käy, vaikkapa dreijauskurssi, tai oikeastaan mikä tahansa luova kurssi kokkauksesta kuvataiteiden kautta sorvaukseen.
On valitettavasti olemassa sellainen luonnonvakio, kuin että löydät parisuhteen heti kun unohdat että sinulta puuttuu sellainen.
Mua raivostuttaa tuo 'sitten kun et etsi suhdetta se tulee kyllä vastaan'
Ei pidä paikkaansa, sori. No vuosien katkeruuden jälkeen olen onneksi ollut tyytyväinen sinkku ainakin jo parisen vuotta. Ja kyllä, yksin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä useampi mies suomessa tulee jäämään yksin, koska enää ei ole sotia ja poikia syntyy noin 5-6% enemmän kuin tyttöjä...Lisäksi Maahan tulee vuosittain tuhansia, lähinnä nuoria miehiä jotka entisestään vääristävät sukupuolijakaumaa.
Meillä onkin tällä hetkellä noin 70 000 miestä enemmän kuin naista ikäluokassa 20-39 (Joka on otollisinta aikaa pariutumiselle ja perheen perustamiselle)
Ikävä tilanne ap:lle ja tähän lainaamaani viitaten tilanne näyttää olevan nykyisin samanlainen mutta toisinpäin kuin sotavuosien jälkeen.
Varmaan lähes jokaisesta suvusta löytyi viime vuosituhannen toisella puoliskolla se vanhapiikanainen: oman äidin tai mummin sisko joka eli yksin elämäänsä, lähellä sukua mutta yksin. Vahvaksi naisiksi näitä kutsuttiin, itsenäisiksi ja määrätietoisiksi moderneiksi naisiksi. Ajatuksena että ovat nimenomaisesti halunneet elää sinkkunaisen elämän.
Paljoakaan ei aikoinaan puhuttu siitä kipeästä todellisuudesta että nämä naiset olivat jääneet yksin, ilman avioliittoa ja miestä, siksi että sodassa kaatui niin paljon ikäluokan miehiä ettei osalle naisista yksinkertaisesti löytynyt omaa miestä. Naisia oli paljon enemmän kuin miehiä. Toki muutamat naisista oikeasti halusivat olla yksin mutta suurimmalle osalle naimattomuus oli pakon sanelemaa. Mistä löydät miehen kun miehiä ei vaan ole tarpeeksi?
Kipeä asia aivan kuten ap:n tilanne nyt. Jos naisia ei vaan ole yhtä paljon kuin miehiä niin pakosti jotkut jäävät yksin. Ratkaisua minulla ei ole tähän tarjota mutta lähetän tsempit ap:lle!
Voidaankin siis kysyä ansaitsevatko nuo 70 000 miestä itselleen kumppania? Omasta mielestäni mies, joka ei kykene parisuhdetta itselleen löytämään ei sitä ansaitsekaan. Parempi siis vain, että jäävät yksin ja jos tämän yksinäisyyden seurauksena lopettavat normaalin elämän, työssäkäynnin ja masentuvat niin se viimeistään kertoo, että he eivät ole kunnollista materiaalia kumppaniksi kenellekään. Jokainen normaali mies löytää Suomessa itselleen partnerin ilman suuria ponnisteluja. Jos et löydä on se vika sinussa.
Haista paska!
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten, kuten ap takia olisi parempi, että Suomessa vedettäisiin tuet laiskottelijoilta pois. Silloin ei olisi varaa jäädä kotiin itkemään, kun ei saanut jotain mallinaista itselleen. Silloin pitäisi olla mies eikä vauvapalstalla kitisevä miehen irvikuva, joka ei ole saanut elämässään mitään aikaan ja kehtaa vielä syyttää naisia siitä. Säälittävää, että tällaisia "miehiä" on nykyään Suomessakin tuhansia ja tuhansia.
Itse en nyt ihan näin kuitenkaan sanoisi. Minusta se että yhteiskunta auttaa työttömyyden kohdatessa, on hyvä asia, eikä aloittajakaan mielestäni naisia kohtalostaan syyttänyt. Ymmärrän kyllä että yksinäisyys on vaikea asia itse kullekin, mutta siitä olen kanssasi samaa mieltä, että työttömäksi jättäytymiseen se ei ole millään tavalla oikeutettu tai hyväksyttävä syy. Minusta työikäisten ihmisten pitäisi pyrkiä työelämässä pysymään riippumatta siitä, onko ihmisellä puolisoa vai ei.
En pysty käsittämään sellaista asennetta, että työn teko tuntuu turhalta sen takia kun ei löydy kumppania. Väkisinkin mieleen nousee kysymys, että tuntuisiko se työnteko yhtä turhalta sittenkin, jos ei tosiaan yhteiskunnan tukia olisi ja jotenkin se elatus olisi itse hankittava, vaikka kuinka ei kuinka huvittaisi. Jos yhteiskunnan tukia itse käyttää, pitäisi sen verran niitä arvostaa, että ei pidä niitä itsestäänselvyytenä.
En sitten tiedä onko tämä ajatusmaailma ikäpolvikysymys. Minä olen jo niin iäkäs täti, että voisin ikäni puolesta olla aloittajan äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet itsesäälissä rypevä luuseri. Se on juurisyy. Ryhdistäydy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo
Mikä tästä sinun mielestäsi tekee provon?
ap
Samantapainen ollut ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
N33 kirjoitti:
Ap, elä elämääsi kuten se menisi jos sinulla olisi tyttöystävä. Jos haaveenasi on oma koti/talo, hanki se. Mieti joku harrastus, jonka kuvittelisit olevan parisuhdeharrastus, tämä maailman suljettuna oleminen ei tule onneksi jatkumaan ikuisesti. Itse suosittelisin paritanssikursseja, vaikket ehkä kokisi tanssimista omaksesi. Siellä tulee tutustuttua rennossa ympäristössä uusiin ihmisiin, eikä ole torjunnasta pelkoa. Muukin harrastus käy, vaikkapa dreijauskurssi, tai oikeastaan mikä tahansa luova kurssi kokkauksesta kuvataiteiden kautta sorvaukseen.
On valitettavasti olemassa sellainen luonnonvakio, kuin että löydät parisuhteen heti kun unohdat että sinulta puuttuu sellainen.
Mua raivostuttaa tuo 'sitten kun et etsi suhdetta se tulee kyllä vastaan'
Ei pidä paikkaansa, sori. No vuosien katkeruuden jälkeen olen onneksi ollut tyytyväinen sinkku ainakin jo parisen vuotta. Ja kyllä, yksin edelleen.
Jep, en ole väkivaltainen ihminen, mutta joskus kun kuulee tuon kliseen kymmenettätuhannetta kertaa, tekisi mieli tinttaista turpaan. Etsin miestä aktiivisesti reilut 15 vuotta. Tuloksena ei yhtään mitään, olen miehille täysin turha ja näkymätön.
Joten 35-vuotiaana sanoin itselleni ihan ääneen että nyt riittää. Päätin olla puhumatta yhdellekään miehelle joka ei itse tule puhumaan minulle. Olen nauttinut elämästä ja ollut itse asiassa tosi onnellinen.
Niin, en ole puhunut miehille 4 vuoteen. Olen edelleen turha ja näkymätön. Mitään "saat kun lakkaat etsimästä" -luonnonlakia EI ole olemassa.
Klisee mutta epätoivon aistii ja se on ahdistavaa. Millaiset paineet olisi naisella, joka olisi jonkun uuden miesystävän elämän tarkoitus? Siinä pistetään heti kättelyssä aivan liikaa vastuuta sille kumppanille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vakavasti sairas, köyhä nainen, jolla ei ole koskaan ollut parisuhdetta. En ole silti syrjäytynyt. Elämään voi löytää mielekkyyttä muustakin kuin parisuhteesta eikä ko. suhde etsimällä löydy.
Olet kuitenkin työelämässä? Miehet syrjäytyvät naisia helpommin
En, olen minimisairaseläkkeellä.
Olen yli 50- vuotias nainrn .MT- ongelmia ja fudut töistä. En ole koskaan seurustellut, olisin toki miehen ja perheen halunnut. Olen siis syrjäytynyt. Eipä ole koskaan tullut mieleeni syyttää miehettömyyttäni syrjäytymisestäni. Tuo on seuraus ei syy, niin myös sinullakin
Minä olen juuri sellainen nainen, jota tällä palstalla ei naiseksi edes lasketa. Se nainen, jota kukaan muu kuin 60-vuotiaat nuoremman naisen haluavat miehet eivät kelpuuta. Olen lihava ja mt-ongelmainen, työkyvyttömyyseläkkeellä. En silti suostu syrjäytymään, tein harrastuksestani elämäntavan, vietän sen parissa paljon aikaa ja tapaan ystäviäni sen tiimoilta. Vietän aikaa perheeni kanssa, on lemmikkejä. Säännölliseen työelämään en ongelmieni takia pysty, mutta yritän silti elää täyttä elämää niissä puitteissa kuin se mahdollista on. Parisuhdetta ei ole eikä varmasti tulekaan, mutta en anna sen lannistaa. Sitä paitsi voimavarani ovat vähäiset joten tuskin kaiken puuhailun jälkeen olisi edes energiaa lähteä treffeille.
N31
Vierailija kirjoitti:
Mitä, ap, tällä avauksellasi haet ja haluat? Et tosiaan kysy mitään, mutta jotain ilmiselvästi kaipaat, mitä?
Hän kaipaa sitä, että joku instababe rakastuu häneen tulisesti.
Mitä ap ajattelit sen naisesi kanssa tehdä että teillä olisi mukavaa ja ettei nainen lähtisi viikon päästä pois? Mitä tarjottavaa sinulla on naisen elämään?