Olen syrjäytynyt kaikesta, ja juurisyy on se että en koskaan saanut tyttöystävää

Eikö tuo ole heittäytymistä? Vastuun vierittämistä johonkin muuhun asiaan kuin siihen, että ei tee asioille mitään? On kaksi vaihtoehtoa: joko jatkat noin loppuelämäsi tai teet omasta elämästäsi mielenkiintoisen. Vaikka ilman tyttöystävää.

Suomessa taitaa olla jo noin miljoona yksin asuvaa ja taatusti moni heistä ilman kumppania. Kaikkiko he ovat syrjäytyneitä?

On se vaan kumma juttu, kun naisia ja miehiä on yhtä paljon, mutta vain miehet "jäävät yksin" ja vollottavat sitä toistuvasti.

Vai onko niin, että naiset tajuavat tehdä elämänsä sellaiseksi, että ovat siihen tyytyväisiä?

Jos nainen masentuu, hän tajuaa hakea asiaan apua.

Miehet jäävät vollottamaan.

Enkä ole kyllä ikinä kuullut yhdenkään naisen luulottelevan olevansa masentunut SIKSI ETTÄ HÄNELLÄ EI OLE POIKAYSTÄVÄÄ.

Miten musta aina tuntuu näiden kanssa, että halutaan keskivertoa parempaa nuorta parikymppistä naista, jonka pitää tietenkin olla hoikka, timmi ja valmis katselemaan miehen laiskaa ja flegmaattista olemusta. Ei kelpaa normaali perus nainen.

Olen siis itse 19-vuotias ja monet kerrat minua on tullut baarissa iskemään joku "kiltti mies", joka sitten tupakkahuoneessa avautuu kuinka perseestä kaikki on ja odottaa jotain säälipimppiä siihen perään. Ja ei, jostain syystä ei mennä avautumaan näistä asioista niille oman ikäisille normaaleille ihan perus näteille naisille, vaan aina lyöttäydytään nuorien, juuri ja juuritäysi-ikäisten naisten seuraan kitisemään.

Ehkä jollain on oikeasti tuollainen surullinen tilanne, mutta usein tuntuu, että se vika löytyy peilistä, eikä niinkään naisista ja yhteiskunnasta. Siitä vaan ulkomaille etsimään jos ei suomesta löydy.

Käyttäjä36906 kirjoitti:

Ja vielä viimeinen vinkki:

Olen nainen. Minulla on naispuolisia ystäviä, jotka helposti saavat aina uuden parisuhteen. Minulla on naispuolisia ystäviä, jotka ovat olleet sinkkuna vähintään 5 vuotta. Suurin ero näiden kahden tyypin välillä ei ole ulkonäkö, työpaikka tai jotkut vakavat virheet heidän persoonassaan. Se on tämä:

Kyky pistää itsensä liikoon. He, jotka saavat parisuhteita helposti, käyvät rohkeasti juttelemassa monen ihmisen kanssa, työpaikalla, harrastuksissa, bensa-asemalla, Tinderissä jne. He ovat sosiaalisesti lahjakkaita. Kaikkein vaikeinta on heillä, jotka ovat ujoja. 

Jos AP on vielä aikuisiällä kovin ujo niin näe tämä mahdollisuutena (kerroit olleesi kovin ujo lapsena). Naisystävän löytäminen on ehkä sinulle riittävä motiivi rikkoa rajojasi ja kehittää itseäsi niillä elämän alueilla, mitkä luontaisesti ovat olleet sinulle kaikista vaikeimpia. Se on kans sellainen asia, mikä herättää kunnioitusta muissa ihmisissä. Ja naiset RAKASTAA kunnioitusta herättäviä miehiä. 

Ehkä naisilla tämä menee eri tavalla kuin miehillä? Minulla on kaksi hyvää ystävää. Toinen on sellainen kasvokomea melankolinen jurottaja. Ihan fiksu ja kiva tyyppi, mutta hiljainen ja sosiaalisissa ympäristöissä tuntuu kuin vetäisi kivirekeä. Toinen on sosiaalinen ja hyvä esiintymään. Mieheksi todella hyvää juttuseuraa - ottaa huomioon keskustelukumppanin ja kyselee eikä rupea pätemään, vaikka onkin koulutukselta opettaja. 

Tässä tulee yllättävä osuus: Ekalla kaverilla on jatkuvasti jotain sutinaa! Tyyppi menee baariin kaljalle yksin jurottamaan ja pian onkin suhteessa, kun joku nainen on tullut juttelemaan ja vienyt kämpillensä. Sen sijaan tällä toisella kaverilla on tosi laaja tuttavapiiri ja on yleisesti pidetty ihminen, mutta ei saa parisuhdemielessä kiinnostusta keneltäkään.

No mikä oli opetus: Nämä hommat menevät ihan hemmetin oudosti enkä usko, että järkeilemällä pääsee puusta pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Kuka nainen haluaa tutustua kyyniseen mieheen, joka syyllistää naisia omasta huonosta olostaan? Parisuhteen tarkoitus on tuoda hyvää kummankin elämään, ei pelastaa joku kurjalta kohtalolta. Se on hirveän raskas taakka, jos toisen pitää vetää toinen suosta ja pitää pinnalla.

Ei kukaan.

Tällainen ruikutiruikutimies on ankein kumppani mitä kuvitella saattaa.

Tyyppiä Tee Mulle Elämänsisältö.

Sellainen, joka odottaa passiivisena pelastajaa, ja jolla ei ole mitään annettavaa, joka ei edes vaivaudu ajattelemaan muuta kuin omia halujaan.

Tämmöinen tyyppi oli se nörtti /vätys /apaattinen, joka jo lukiossa jättäytyi porukoiden ulkopuolelle. Istui nyrpeänä ja ylimielisenä syrjässä sen sijaan että olisi osallistunut, mennyt tekemään ja juttelemaan muiden kanssa. Joskus kun joku ystävällisesti sanoi hänelle jotain, hän vastasi koppavasti letkauttaen kuvitellen olevansa vitsikäs tai älykäs. Vähitellen luokkakaverit oppivat, että hän haluaa olla yksin ja jättivät rauhaan.

Näitä mölliköitä oli pari kolme joka luokalla.

Nyt he ilmaantuvat kolmikymppisinä vauvapalstalle ruikuttamaan yksinäisyyttään, jonka ovat omalla käytöksellään aiheuttaneet.

Ei mitään vastausta Ap:lta mitä hän tekisi naisensa kanssa ja miten hän pitäisi naisensa tyytyväisenä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään vastausta Ap:lta mitä hän tekisi naisensa kanssa ja miten hän pitäisi naisensa tyytyväisenä.

Eläisin ihan normaalia elämää? Vai mitä haet tällä kysymyksellä?

ap

Nämä ovat surullisia kohtaloita, joista maailma vaikenee. Hyvän ystäväni perheessä oli samanlainen poika. Oli surullista seurata murrosiässä pojan hidasta kuihtumista ja sisäänpäin käpertymistä. Nyt poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään vastausta Ap:lta mitä hän tekisi naisensa kanssa ja miten hän pitäisi naisensa tyytyväisenä.

Eläisin ihan normaalia elämää? Vai mitä haet tällä kysymyksellä?

ap

Onko elämä, ja siis parisuhde, mielestäsi stabiili tila? Sellainen, että aletaan olla parisuhteessa ja sitten ollaan?

Mihin nainen sinussa todennäköisimmin rakastuisi? Mikä tekee sinusta spesiaalin, ainutlaatuisen juuri hänen silmissään?

Millainen olisi teidän kahden joulu, jos viettäisitte sitä tänä vuonna?

eri

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa pahasti exältäni parikymppisenä. Ripustautuva kumppani on ihan hemmetin raskasta toiselle osapuolelle, kun mies ajattelee, ettei hän tarvitse elämäänsä enää mitään, kun tyttöystävä on löytynyt. Siihen sitten takerrutaan kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Minun kohdallani tilanne eskaloutui siihen, etten olisi saanut lähteä edes elämäni ensimmäiselle ulkomaanmatkalle (opintomatka koulusta) enkä olisi saanut osallistua mihinkään illanviettoihin kavereiden kanssa. Kun miehelläkään ei ollut tällaisia tarpeita, kun hänelle riitti se parisuhde täyttämään kaikki tarpeet.

Jos pitää tyttöystävää avaimena kaikkiin ongelmiinsa, asettaa siinä ihan kohtuuttoman taakan hänen harteilleen. Ei kukaan ihminen jaksa sellaista kovin kauaa katsella.

Nykyinen kumppanini on onneksi järkevä ihminen, jolla on parisuhteen lisäksi myös muita intressejä elämässään, kuten työ, ystävät ja harrastukset. Parisuhde on loppujen lopuksi vain yksi palanen elämässä ja myös ilmankin voi elää.

Opettavainen tarina.

Hyvä kun pääsit ripustautujasta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään vastausta Ap:lta mitä hän tekisi naisensa kanssa ja miten hän pitäisi naisensa tyytyväisenä.

Ei tietenkään.

Ei häntä sellainen kiinnosta. Ihmissuhteet

ovat vaivalloisia ja riskialttiita, helpompi on

vain valittaa passiivisena.

Ap:n kannataisi suunnata ulkomaille etsimään kumppania. Ei kannata tuhlata enää yhtään vuotta täällä Suomessa. Kiltit miehet kelpaa monen maan naisille.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat surullisia kohtaloita, joista maailma vaikenee. Hyvän ystäväni perheessä oli samanlainen poika. Oli surullista seurata murrosiässä pojan hidasta kuihtumista ja sisäänpäin käpertymistä. Nyt poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana.

Mikä ihmeen kohtalo se on jos itse jää sinne sängyn pohjalle? Jonkun tytönkö se poika olisi pitänyt käydä sieltä sängystä nostamassa ja järjestämässä elämä kuntoon?

Aivan uskomatonta ruikuttamista ja uhriutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään vastausta Ap:lta mitä hän tekisi naisensa kanssa ja miten hän pitäisi naisensa tyytyväisenä.

Eläisin ihan normaalia elämää? Vai mitä haet tällä kysymyksellä?

ap

Eli mikään elämässäsi ei muuttuisi nykyiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään vastausta Ap:lta mitä hän tekisi naisensa kanssa ja miten hän pitäisi naisensa tyytyväisenä.

Eläisin ihan normaalia elämää? Vai mitä haet tällä kysymyksellä?

ap

Naisen pitäminen tyytyväisenä on paljon paljon vaikeampaa kuin naisen saaminen. Jollet osaa vastata noihin kysymyksiin, niin on ihan turha mistään naisesta haaveilla.

Hanki vaan semmoinen viikonloppu tyttökaveri. Ei kukaan selväjärkinen mies jaksa todellisuudessa kuunnella naisten juttuja 7 päivää viikossa. T. Kokemusasiantuntija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään vastausta Ap:lta mitä hän tekisi naisensa kanssa ja miten hän pitäisi naisensa tyytyväisenä.

Eläisin ihan normaalia elämää? Vai mitä haet tällä kysymyksellä?

ap

Eli mikään elämässäsi ei muuttuisi nykyiseen?

Ap jatkaisi elämäänsä syrjäytyneenä mutta elämä olisi parempaa, kun siitä voisi kotona valittaa naiselle.

Ehei luuseri. Syy siihen, ettet saa tyttöystävää on se ,että olet ikävä ihminen ja täysi vetelys luuseri.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat surullisia kohtaloita, joista maailma vaikenee. Hyvän ystäväni perheessä oli samanlainen poika. Oli surullista seurata murrosiässä pojan hidasta kuihtumista ja sisäänpäin käpertymistä. Nyt poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana.

Näin käy kun vanhemmat eivät potki näitä luusereita perseelle aikanaan.  Joo ei ole kiva opiskella ja hakea töitä ja sitten vielä pitää se työpaikka hoitamalla hommansa, mutten tajua miksi osan porukan annetaan lusmuilla. Kipatkaa ne peräkamarin pojat pellolle.

up