Olen syrjäytynyt kaikesta, ja juurisyy on se että en koskaan saanut tyttöystävää
Vuosia jaksoin toivoa parasta ja olin mukana yhteiskunnassa. Koulussa oli aina ysin keskiarvo, ja kuuluin luokkani parhaimpiin. Tietty olin sellainen "ujo hikari" alaluokilla, mutta se karisi pois teini-iässä kun kasvoin ja kypsyin.
Muistan 13-vuotiaasta asti omanneeni ajatuksia ja haaveita siitä omasta tyttöystävästä...Kyllä se optimismi kantaa melko pitkälle, mutta jossakin kohtaa on silläkin rajansa.
24-vuotiaana aloin jo hieman huolestua, kun olin ollut mukana niin monessa elämässäni, mutta silti en ollut kohdannut sellaista naista jonka kanssa olisi ollut molemminpuolista kipinää suhteeseen asti.
Kyllä siinä vielä meni useita vuosia pää pystyssä ja tietysti hakeuduin paikkoihin jossa sen kumppanin voisi kohdata.
varmaan 28-vuotiaana aloin hiljalleen masentua tämän asian takia, kun ihmiset ympärilläni löysivät aina uuden suhteen edellisen päätyttyä, saivat lapsia, menivät naimisiin, jne...
Nykyään olen 34-vuotias, ja täysin kaikesta syrjäytynyt sekä pahasti kyynistynyt tapaus. Tämä korona-aika sopii hyvin minulle, koska voin edes leikkiä olevani normaali kun monet muutkin ovat täysin eristyksissä kotonaan.
Ei ole työelämäkään enää vuosiin kutsunut, kun tuntuu vain niin turhalta.
Arvostaisin myös jos tähän ketjuun ei tulisi niitä "Etkö saanut naista kun et käynyt parturissa ja suihkussa?" -itsestäänselvyyksiä
Kommentit (140)
Olen vakavasti sairas, köyhä nainen, jolla ei ole koskaan ollut parisuhdetta. En ole silti syrjäytynyt. Elämään voi löytää mielekkyyttä muustakin kuin parisuhteesta eikä ko. suhde etsimällä löydy.
Juurisyy on se, että olet ulkoistanut oman onnesi muille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhdenkään naisen vika tämä syrjäytymisesi. Toisen ihmisen varaan ei kannata omaa onneaan laskea eikä parisuhde aina tuo sitä toivottua onnellisuutta elämään. Jokainen täällä on oman onnensa seppä. Senkun vetäydyt yksiksesi kotiisi ja katkeroidu rauhassa(Kenelle katkeroidut? maailmalle? naisille?) siitä, että he eivät tehneet sinua onnelliseksi niinkuin halusit?) tai sitten voisit alkaa katsomaan maailmaa eri perspektiivistä ja keskittää ajatuksesi muihin kauniisiin ja tärkeisiin asioihin. Sitä paitsi minusta olisi ahdistavaa olla ihmisen kanssa, jolle minä olisin hänen ainoa elämän sisältö.
Miesvihaaja näköjään ehti paikalle taas ennen minua, vaikka palstalla paljon aikaa vietänkin.
Miten ihmeessä ap muka syyllisti naisia?? Avaisitko hieman?
Millä perusteella tuossa viestissä on miesvihaa?
ohis
Omalla kohdalla voin sanoa, että koko ylä-aste koulukiusattuna juuri herkässä iässä vei tehokkaasti luottamuksen ihmisiin. Myös itseluottamuksen, joka olisi tärkeä olla kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämästä tipahtaminen se syrjäyttää. Onneksi pääsin hyvään työhön, jossa on mahtavia ihmisiä. Se, että olen päässyt tänne asti elämässäni yksin, on tehnyt minusta vahvan.
Ekana etit sen työpaikan. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Tämä tais nyt kuitenkin olla se "Käy parturissa ja suihkussa" -vastaus, mutta en osaa muuta neuvoa antaa. Toivottavasti löydät vielä kantavan voiman elämässäsi.
Olen ollut suurimman ajan täysi-ikäisyydestäni ns. "normaali" ja työelämässä mukana.
Nyt en ole, mutta kyllä se naisettomuus minun kohdallani oli jostakin muusta kiinni.
ap
Siinä tapauksessa varmaan olet vain epämiellyttävä ihminen ja huonoa seuraa - joku aina on. Ryhdy vaikka ultrajuoksijaksi niin saat jotakin täytettä elämääsi.
En ole missään vaiheessa sanonut että minun naisettomuuteni olisi naisten vika.
Minun oma vikanihan se on, jos ei ominaisuuksieni summa käy kaupaksi.
Tämä nyt kaikille niille jotka väitävät minun "syyllistävän naisia"
ap
Vierailija kirjoitti:
Yhä useampi mies suomessa tulee jäämään yksin, koska enää ei ole sotia ja poikia syntyy noin 5-6% enemmän kuin tyttöjä...Lisäksi Maahan tulee vuosittain tuhansia, lähinnä nuoria miehiä jotka entisestään vääristävät sukupuolijakaumaa.
Meillä onkin tällä hetkellä noin 70 000 miestä enemmän kuin naista ikäluokassa 20-39 (Joka on otollisinta aikaa pariutumiselle ja perheen perustamiselle)
Näistä 70 000:stahan tulisi 35 000 paria ja ongelma on ratkaistu.
Juurisyy on se, että perustat onnellisuutesi jonkun toisen ihmsen varaan. Olet valmis parisuhteeseesi vasta, kun pärjäät itseksesi ja olet onnellinen omasta elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Omaan korvaan särähtää tapa ajatella, että tyttöystävä ”saadaan”. Siis keltä sellainen saadaan? Yhteiskunnalta? Jumalalta? Kollektiivisesti kaikilta naisilta, jotka jotenkin päättäisivät ketkä miehistä ”saavat” jonkun naisista omakseen?
”Saada” kuulostaa nimenomaan omaisuuden hankkimiselta, ja siltä, että koet oikeutenasi olevan nainen ja väärytenä sen etten kuitenkaan ”saanut” sellaista.
Yleensä puhutaan kumppanin löytämisestä. Aloituksesi tosiaan kuulostaa siltä että olet pyörinyt paikoissa sillä ajatuksella että näin ”saadaan” tyttöystävä.
Eivät kaverisi ole naista saaneet, vaan jollain tapaa löytäneet. En ole ikinä itse naisena ajatellut, että vaikka kumppanin löytäminen on haastavaa, minun silti kuuluisi ”saada” sellainen.
Jos joku löytyy, niin löytyy. Mieluiten sellainen jolla on elämässään muutakin kuin naisen puute. Nykyään kumppanin löytäminen on monelle vaikeaa, yksinasujiakin on paljon. Yhteiskunta olisi aika pulassa jos kaikki kumppanittomat vaipuisivat kyyniseen passiivisuuteen. Ja sittenpä se parien muodostuminen vähenisi entisestään.
N32
Voiko työpaikan saada vai löydetäänkö sekin? Entä asunto? Jos joku olisi toisessa yhteydessä "saanut ihanan ystävän", ei kukaan olisi kommentoinut yhtään mitään. Mutta nyt kun kyseessä on ikisinkkumies, kaikki mahdollinen pitää tulkita negatiivisesti. Rivien välistä tulkitaan naisvihaa ja kaikkien muiden kohdalla neutraalin verbin käyttö viittaakin naiseen omistettavana esineenä. Jos vikoja ei löydy, ne pitää keksimällä keksiä.
Vierailija kirjoitti:
Juurisyy on, että olet narsismiin taipuvainen. Kuvittelet itsesi muita vähän paremmaksi ihmiseksi ja vika on aina muissa, kun et itse onnistu. Jos et ole tyytyväinen elämääsi ilman naista, elämänhallintasi ei ole kunnossa. Et voi syyttää omista itseaiheutetuista ongelmistasi toisia.
Suurimmalla osalla ihmisistä on kaipuu saada rinnalle toinen ihminen. Hassua, että tuolla tavalla sanotaan aina ikisinkkumiehille, mutta kukaan ei tokaise lapsettomuudesta kärsivälle naiselle tai vanhainkodin yksinäiselle vanhukselle: "Elämänhallintasi ei ole kunnossa, jos tarvitset onnellisuuteesi toisen ihmisen."
Vierailija kirjoitti:
En ole missään vaiheessa sanonut että minun naisettomuuteni olisi naisten vika.
Minun oma vikanihan se on, jos ei ominaisuuksieni summa käy kaupaksi.
Tämä nyt kaikille niille jotka väitävät minun "syyllistävän naisia"
ap
Älä välitä heistä, tällä palstalla pyörii paljon ihmisiä jotka tuntuvat haluavan olla mahdollisimman ilkeitä toisia kohtaan, ja tarttuvat pienimpäänkin tilaisuuteen toisia loukatakseen.
Ei kai sinun tarvitse olla syrjäytynyt, jos et ole jotenkin työkyvytön.. Suomessa on ilmainen koulutus, hanki itsellesi jokin sellainen, josta tykkäät edes vähän ja joka työllistää sinut. Hanki mielekästä sisältöä elämääsi ja lakkaa ajattelemasta sitä, miten sinun pitäisi muiden mielestä elää. Aseta tavotteita elämääsi. Nuo ovat sellaisia asioita, joihin voit vaikuttaa. Puolison löytäminen ei ole itsestään selvyys, eikä se aina ole kiinni muusta kuin vähän huonosta tuurista. On paljon ihmisiä, jotka eivät löydä puolisoa, vaikka se onkin hallitseva normi yhteiskunnassa. Niitä on aina ollut, ehkä se nyt sattuu olemaan osasi.
Vierailija kirjoitti:
Olen vakavasti sairas, köyhä nainen, jolla ei ole koskaan ollut parisuhdetta. En ole silti syrjäytynyt. Elämään voi löytää mielekkyyttä muustakin kuin parisuhteesta eikä ko. suhde etsimällä löydy.
Olet kuitenkin työelämässä? Miehet syrjäytyvät naisia helpommin
Yhteiskunnan vika tuo ei ole vaan ap:n itsensä. Väärä asenne jos kuvittelee että elämän päämäärä ois vaan parisuhde. Sinkkunakin voi tehdä kaikenlaista. Syytät ap ihan väärää puuta. Se kuuluisa peili ja asioiden uudelleen miettiminen vois auttaa. Parisuhteettomuus on tekosyy tekemättäjättämisille.
Ehkä ongelmana on tuo asenne. Eli etsitään ihmisen sijaan naista. Kaipaillaan jotain ominaisuuksia kuin kaupan hyllyltä. Ja nähdään oma itsensäkin jonain ominaisuuskokoelmana. Ensimmäisten erimielisyyksien ilmaannuttua ajatellaan, että ei toimi, ei se oo tää. Parempi olisi kuunnella omia tuntemuksia ja olla aidosti kiinnostunut toisista ihmisistä vaikkei heistä puolisoa löytäisikään. Voi olla, että elämme tällä hetkellä sellaista ajanjaksoa, jolloin haasteena monella on pohtia, mitä parisuhde ja perhe merkitsee nykyisenkaltaisessa maailmassa.
Pitkien syöpähoitojen ja aivoleikkauksen jälkeen palasin toimistotöihin, vaikka pystyn silmähermon vaurioiduttua lukemaan vain toisella silmälläni. Kotityöt hoidan yksin.
Toisinaan toivon, että seurustelisin jonkun kanssa, joka viihtyisi kanssani, pitäisi keskusteluista, lukemisesta ja liikunnasta ja jakaisi mm. asumis- ja ruokakuluja. Sairauksieni jälkeen olen todella uupunut tehdessäni henkisesti erittäin vaativaa työtä. Olen iloinen siitä, että jaksan käydä toissa.
Tunnen suurta myötätuntoa aloittajaa kohtaan, jonka tyttöystävättömyys murentaa elämän.
Minkälaisista naisista olet ollut kiinnostunut?
Hei ap. Millaista naista etsit? Miten olet tehnyt aloitteita? Onko sinulla ollut naispuolisia ystäviä?
Onko ollut kipinää naisen puolelta, muttei sun?
Yleensä syy parisuhteen puuttumiseen on joko se että odotukset kumppanin ulkonäön tai mielenkiinnon kohteiden suhteen ovat liian korkealla tai sitten ei jostain syystä osata viestiä omaa kiinnostusta tai ei nähdä vastapuolen kiinnostusta itseä kohtaan koska virheellisesti olettaa ettei niin voisi käydä.