Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet

Lahjoja sai avata kyläpaikassa joulupaperista, mutta itse lelupakkauksia ei. Tämä oli vähän kummallista, kun siellä viivyttiin muutamia öitä. Joulun THE juttu lapsille nimenomaan on päästä leikkimään niillä saaduilla lahjoilla. Jos mentäisi illaksi kotiin, niin ymmärtäisin paremmin tätä sääntöä, ettei kaikkea heti levitetä pitkin.

Vuorotyöläinen kirjoitti:

Omat perinteen varmaan 😅 ( tai niiden puute) Vuorotyöläisen joulu ollut täällä jo monta vuotta putkeen; kaikki pyhät töissä joko päivät tai yövuorossa, kun joulu-vapaat tuppaa menemään niille kenellä on lapsia. Ystävät on omien perheidensä luona, eikä itsellä asu sukua tai perhettä edes samalla paikkakunnalla että ehtisi iltapäivä-piipahtaa kylässä.

Eli jouluaamu alkaa pikakaurapuurolla ja kahvilla, ja siitä sit töihin 10-15 tunniksi.

Meidän perinne myös. Lapset ja miehensä ovat vuorotöissä. Siinä sovitellaan kalentereita ts. ilmoitan että sopikaa keskenänne milloin on joulu, minulla on virastotyöaika. Tänä jouluna aatto meillä on Tapaninpäivänä. Juhlapyhät on silloin kun ne pidetään, yli 20v näin. Muuten ei tulisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä menin kerran aattona aamupäivällä viemään joulukukkaa tuttavaperheelle. Talossa ei ollut mitään joulunnäköistäkään, ei kuusta, valoja, ei jouluruokien tuoksua tms. Perheen isä makasi sohvalla työhaalarit päällä ja kädet piessä. Ovat tosi kivoja ihmisiä, mutta kyllä siinä mielessä kävi, että monenlaista joulua sitä perheissä on.

Olivat varmaan jehovantodistajia. Hehän eivät vietä joulua.

Osa viettää vähin äänin. Jotkut ei vaan vietä, vaikkei olisi uskontoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalan palvelus YLE kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pistän myös kuusen ja koristeet aina todella varhain pois kun ne alkavat sitten aaton jälkeen näyttää jo tunkkaisilta vaikka niiden kanssa on ihan kiva fiilistellä tulevaa joulua. Mennyttä ei koska ei siitä mitään sellaista muistettava varsinasesti jää kuitenkaan (lahjojen lisäksi). Rojujen raivaus on symbolista siirtyä odottamaan kevään pilkistelyä ja auringonsäteitä.

Mut se kuusihan juuri symboloi sitä tulossa olevaa kevättä, jota kohti Tuomaanpäivänä lähdetään kulkemaan! Sen takia se tuodaan sisään! Samoin kevään ja alkukesän kukkia, kuten hyasintteja, tulppaaneja, jouluruusuja, kieloja... Siksi joulua vietetään. Merkiksi että on selvitty vuoden pimeimmästä ajasta ja ilmassa on jo ensimmäinen lupaus keväästä ja valosta.

Ihan vaan tiedoksi joulu on Jumalan pojan syntymäjuhla betlehemissä ja Jumalan palvelus aikaa ja Tuomas oli Jeesuksen apostoli ja joulu kuusi ei ole siis kuusi vaan puu mikä kuvaa kristittyjen sukupuuta jonka Jeesus perusti betlehemissä syntymällä elämän puuta siis lahjoineen. Että siis kuvaa Jeesusta ja meitä. Jumalan palveluksessa kiitämme Jumalaa lahjoista ja elämästä. Kukkaset ei nyt ole muuta kuin koristeita kuten juhlissa on tapana ja nekin on luojan lahjoja tietysti. Jeesus syntyi tähän aikaan ja juhla on monta päivää kestävä. Evankeliumi uusi testamentti.

Huhuu. Opiskele hyvä ihminen. Jeesus on syntynyt keväällä.

Joulu eli JUL -EI "KRISTjuhla, on vanha pakanallinen juhla ja odinia julfader ollaan juhlittu, eli kaikki syötävä ja vanhat pyhät puut jota varsinkin pohjolassa olut uhrilehdot jne, tuotiin koteihin havuoksia ennen kun joulukuusta oli olemassa, perinne syntyi siihenkin vanhoista pakanallisista perinteistä.

Joulusta väkisin tehtiin kristitty, niinkuin muitakin kristittyjä keksittyjä tapoja koska pakanat ei luopuneet omista juhlistaan.

Christmas eli Kristusjuhla

Hyvää Saturnaliaa minun puolestani, vaikka käyhän se Hanukkakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perhe (veli, anoppini ja appeni) eivät oikein meinanneet ymmärtää jouluruokailun ideaa meillä.

Ensin otetaan kylmät alkupalat, eli kylmäsavulohi, graavilohi, sillit, mädit (smetana ja sipulisilppu), aladoobi, maksapatee, waldorfin-salaatti, keitetty peruna. Tämä osuus on meillä lastenkin mielestä se paras osuus, koska he voisivat elää mätileivillä.

Vasta sen jälkeen haetaan laatikot ja paisti ja kastike. Kolmannella kierroksella otetaan kinkkua ja rosollia.

Lopuksi syödään juustoja ja viikunahilloa ja myöhemmin joulukahvit leivonnaisineen.

Meidän tavassa ei kukaan ole sanonut: "Röyh, röyh. Tulihan vedettyä kinkkua jouluna niin, että paita ratkesi"

Olen ratkaissut asian jo vuosia sitten niin, että väki pyydetään pöytään ja kehoitetaan aloittamaan pöydässä olevilla alkupaloilla. Laatikot odottavat uunissa, kunnes alkupaloja on syöty. Oli nimittäin sisäisesti  ja hiljaa ärsyttävää, kun miehen veli (silloin 18v.) ekan kerran söi meillä aattona ja täytti lautasensa perunalaatikolla ja kinkulla, söi ja siirtyi sohvalle odottamaan lahjojen avaamista. Me muut oltiin melkein tunti vielä ruokapöydässä.

Lisään vielä, että kaikki ovat tyytyväisiä meidän jouluruokiin ja miehen velikin (nyt 40v.) on tottunut jo aikuisten ruokiin ja ruokatapoihin. 

Oliko tässä nyt sitten omat vai sukulaisten tavat niitä outoja, mutta tulipahan avauduttua ;-)

Ai kauheeta, kyllä me ihmiset ollaan erilaisia :D Kuulostat aivan anoppini kopiolta. Kenties olet Turun tai Kauniaisten lääkäripiireistä, sellaisen mielikuvan saan. En valitettavasti tulisi teillä jouluruokailemaan. Minua ahdistaisi jo nuo syöntisäännöt ja pakotetut syöntijärjestykset. 

Ja kasvissyöjänä teillä ei olisi minulle kauheasti tarjottavaa. Tulisin teille jos saisin ottaa lautaselleni yhdellä kertaa keitetyt perunat, rosollin ja porkkanalaatikon, koska kaikki muut listallasi olevat ruuat ovat sellaisia että en tykkää niistä tai ei sovi kasvissyöjälle. Lopuksi joisin toki kahvia ja ottaisin torttua.

Siksi syönkin jouluisin mieluummin hyvää ruokaa, sellaista  mikä on minusta hyvää. Ja se ei ole suomalainen perinneruoka.

Meillä suvussa ihan samat perinteet ja ei olla mitään lekurisukua, vaan ihan peruskeskiluokkaista porukkaa. Ruuissa oli valinnanvaraa jopa vegaaneille 40v. sitten. Perinteisten liha- ja kalaruokien ohessa, oli rosollit, sienisalaatit, blinit, peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikot, sekä syntisen hyvää luumurahkaa, joka höystetty konjakilla, jota lapsetkin saivat syödä ja kukaan ei siihen kupsahtanut. Olisi kiva tietää miksi vegaaneille on erikseen luotu seitankinkut, levämädit, kasvijuustot, kaura-/soijamaidot yms. muut tuotteet imitoimaan eläinperäisiä tuotteita, jos kerran pyrkivät välttämään ympäristön kuormitusta ja välttämään eläinperäisten tuotteiden käyttöä. Näidenkin ekologinen jalanjälki on melko iso, kun tarkastellaan raaka-aineiden tuotantoa ja jatkojalostusta. Soijahan on tuontitavaraa ja vaatii pitkän prosessin, ennen kuin on käyttökelpoista.

Sama järjestys on jo ruotsinlaivan noutopöydässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, lapsettomana en välittäisi saada joulukorttikuvakollaasia jonkun muun lapsista. Minusta se on, anteeksi nyt vain, ajattelematonta. Lähettäjä tietysti on iloissaan kortin tekemisestä.

Paras joulukortti on kuva lähettäjistä. Ei ajattelematonta ollenkaan.

Minäpä nyt avaudun vähän aiheesta, josta olen vaiennut tähän asti, kun tämä nyt on jo valmiiksi täällä puheena. Inhoan nimittäin joulukortteja, joiden kuvana on lähettäjä/tämän perheenjäsenet.

Ensinnäkin, mitä kertoo ihmisestä se, että hänelle annetaan tehtäväksi lähettää kortti, jonka kuva on kaunis, tuo saajalleen joulumieltä ja koristaa hänen kotiaan - ja tyyppi lähettää kuvan omasta naamastaan? Miettikää nyt vähän, olisiko missään muussa tilanteessa sosiaalisesti hyväksyttävää antaa korttina oma kuva? Esimerkiksi syntymäpäivillä, synttärikorttina valokuvaamossa otettu kuva itsestä ja takana synttärionnittelut päivänsankarille... Antajaahan pidettäisiin omahyväisimpänä tyyppinä joka on koskaan elänyt! Miksi se sitten jouluna on muka ok?

Toisekseen, rehellisesti sanoen nämä valokuvakortit eivät ole varsinaisesti mitään korttihyllyn kaunistuksia. Valjuja, huonosti valaistuja ja sommiteltuja, hätäisen näköisesti kyhättyjä siinä ammattilaistaiteilijoiden suunnittelemien jouluisten kuvakorttien rinnalla.

Muistan miten tämä valokuvakorttitrendi on kehittynyt. Ensin ysärillä, kun itse olin kouluikäinen, oli tapana laittaa joskus samassa kuoressa joulukortin kanssa valokuva tai pari, varsinkin jos kyseessä oli etäisempi saaja, jota ei oltu tavattu koko vuonna. Pari perhekuvaa, jotta pysytään kartalla siitä, miltä vanhat tutut ja niiden lapset näyttää, silloin kun ei ollut somea. Tai jos oltiin tavattu vaikka kesällä sukujuhlissa, niin ehkä pari yhteiskuvaa sieltä muistoksi. Kummeille kummilapsen koulukuva jne. Usein siihen korttiinkin oli kirjoitettu vähän kuulumisia, se oli kuin pieni kirje. Näitä oli kiva saada, kortti oli selvästi juuri saajalleen tarkoitettu ja kuvat olivat ikään kuin pieni joululahja.

No sitten 2000-luvulla tuli mahdolliseksi tulostaa itse omia kuvia ja koko touhu räjähti käsiin... Alkoi tulla itse askarreltuja kortteja hauvojen ja vauvojen ja koko perheen kuvalla. Sentään niihinkin lähettäjä joutui vielä kirjoittamaan omakätisesti toivotukset ja nimet. 2010-luvulla tuli sitten nämä valokuvaamossa printatut perhepotretit, joissa on tekstit ja nimetkin valmiina, jotta ne olisivat mahdollisimman liukuhihnalla tuotetun oloisia.

Tuntuu että koko korttien idea jotenkin katosi tuolla matkalla. Ennen ne olivat muistaminen ja tapa vaihtaa kuulumisia. Nykyään ne tuntuvat olevan monille vain yksi uusi tapa esitellä itseään ja elämäänsä, esiintyä, aivan kuin sitä ei saisi tehdä jo somessa sydämensä kyllyydestä. Kun saan tuollaisen kortin, niin ei minulle tule sellainen olo, että minua on muistettu jouluna, vaan tuntuu että olen joutunut yleisöksi vasten tahtoani. Ei tule lämmintä joulumieltä, ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, lapsettomana en välittäisi saada joulukorttikuvakollaasia jonkun muun lapsista. Minusta se on, anteeksi nyt vain, ajattelematonta. Lähettäjä tietysti on iloissaan kortin tekemisestä.

Paras joulukortti on kuva lähettäjistä. Ei ajattelematonta ollenkaan.

Minäpä nyt avaudun vähän aiheesta, josta olen vaiennut tähän asti, kun tämä nyt on jo valmiiksi täällä puheena. Inhoan nimittäin joulukortteja, joiden kuvana on lähettäjä/tämän perheenjäsenet.

Ensinnäkin, mitä kertoo ihmisestä se, että hänelle annetaan tehtäväksi lähettää kortti, jonka kuva on kaunis, tuo saajalleen joulumieltä ja koristaa hänen kotiaan - ja tyyppi lähettää kuvan omasta naamastaan? Miettikää nyt vähän, olisiko missään muussa tilanteessa sosiaalisesti hyväksyttävää antaa korttina oma kuva? Esimerkiksi syntymäpäivillä, synttärikorttina valokuvaamossa otettu kuva itsestä ja takana synttärionnittelut päivänsankarille... Antajaahan pidettäisiin omahyväisimpänä tyyppinä joka on koskaan elänyt! Miksi se sitten jouluna on muka ok?

Toisekseen, rehellisesti sanoen nämä valokuvakortit eivät ole varsinaisesti mitään korttihyllyn kaunistuksia. Valjuja, huonosti valaistuja ja sommiteltuja, hätäisen näköisesti kyhättyjä siinä ammattilaistaiteilijoiden suunnittelemien jouluisten kuvakorttien rinnalla.

Muistan miten tämä valokuvakorttitrendi on kehittynyt. Ensin ysärillä, kun itse olin kouluikäinen, oli tapana laittaa joskus samassa kuoressa joulukortin kanssa valokuva tai pari, varsinkin jos kyseessä oli etäisempi saaja, jota ei oltu tavattu koko vuonna. Pari perhekuvaa, jotta pysytään kartalla siitä, miltä vanhat tutut ja niiden lapset näyttää, silloin kun ei ollut somea. Tai jos oltiin tavattu vaikka kesällä sukujuhlissa, niin ehkä pari yhteiskuvaa sieltä muistoksi. Kummeille kummilapsen koulukuva jne. Usein siihen korttiinkin oli kirjoitettu vähän kuulumisia, se oli kuin pieni kirje. Näitä oli kiva saada, kortti oli selvästi juuri saajalleen tarkoitettu ja kuvat olivat ikään kuin pieni joululahja.

No sitten 2000-luvulla tuli mahdolliseksi tulostaa itse omia kuvia ja koko touhu räjähti käsiin... Alkoi tulla itse askarreltuja kortteja hauvojen ja vauvojen ja koko perheen kuvalla. Sentään niihinkin lähettäjä joutui vielä kirjoittamaan omakätisesti toivotukset ja nimet. 2010-luvulla tuli sitten nämä valokuvaamossa printatut perhepotretit, joissa on tekstit ja nimetkin valmiina, jotta ne olisivat mahdollisimman liukuhihnalla tuotetun oloisia.

Tuntuu että koko korttien idea jotenkin katosi tuolla matkalla. Ennen ne olivat muistaminen ja tapa vaihtaa kuulumisia. Nykyään ne tuntuvat olevan monille vain yksi uusi tapa esitellä itseään ja elämäänsä, esiintyä, aivan kuin sitä ei saisi tehdä jo somessa sydämensä kyllyydestä. Kun saan tuollaisen kortin, niin ei minulle tule sellainen olo, että minua on muistettu jouluna, vaan tuntuu että olen joutunut yleisöksi vasten tahtoani. Ei tule lämmintä joulumieltä, ei.

Miksi perinteinen kuvakortti on automaattisesti parempi kuin perhekuva? 

Niitä kuvakortteja saan ainakin itse aina monin kappalein, kaikki tutut ovat valinneet halvimman kortin tai sitten kaikilla on vaan sama maku.

Sinne korttiin on sitten kirjoitettu mun nimi ja lähettäjien nimet. Ei mitään omaperäistä, juuri minulle suunnattua. Yhtä tyhjän kanssa koko kortit. Heitän ne pois joulun jälkeen.

Sen sijaan ne perhekuvat ovat kivoja, niitä voi säilyttää albumissa ja katsella vuosien jälkeen, minkä näköisiä oli serkun lapset pienenä. Toki tämä voi vaatia sen, että on suhteellisen läheinen sen serkun kanssa.

Omatekemä on kuitenkin aina oman näköinen, vaikka olisikin valokuvaamossa printattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, lapsettomana en välittäisi saada joulukorttikuvakollaasia jonkun muun lapsista. Minusta se on, anteeksi nyt vain, ajattelematonta. Lähettäjä tietysti on iloissaan kortin tekemisestä.

Paras joulukortti on kuva lähettäjistä. Ei ajattelematonta ollenkaan.

Minäpä nyt avaudun vähän aiheesta, josta olen vaiennut tähän asti, kun tämä nyt on jo valmiiksi täällä puheena. Inhoan nimittäin joulukortteja, joiden kuvana on lähettäjä/tämän perheenjäsenet.

Ensinnäkin, mitä kertoo ihmisestä se, että hänelle annetaan tehtäväksi lähettää kortti, jonka kuva on kaunis, tuo saajalleen joulumieltä ja koristaa hänen kotiaan - ja tyyppi lähettää kuvan omasta naamastaan? Miettikää nyt vähän, olisiko missään muussa tilanteessa sosiaalisesti hyväksyttävää antaa korttina oma kuva? Esimerkiksi syntymäpäivillä, synttärikorttina valokuvaamossa otettu kuva itsestä ja takana synttärionnittelut päivänsankarille... Antajaahan pidettäisiin omahyväisimpänä tyyppinä joka on koskaan elänyt! Miksi se sitten jouluna on muka ok?

Toisekseen, rehellisesti sanoen nämä valokuvakortit eivät ole varsinaisesti mitään korttihyllyn kaunistuksia. Valjuja, huonosti valaistuja ja sommiteltuja, hätäisen näköisesti kyhättyjä siinä ammattilaistaiteilijoiden suunnittelemien jouluisten kuvakorttien rinnalla.

Muistan miten tämä valokuvakorttitrendi on kehittynyt. Ensin ysärillä, kun itse olin kouluikäinen, oli tapana laittaa joskus samassa kuoressa joulukortin kanssa valokuva tai pari, varsinkin jos kyseessä oli etäisempi saaja, jota ei oltu tavattu koko vuonna. Pari perhekuvaa, jotta pysytään kartalla siitä, miltä vanhat tutut ja niiden lapset näyttää, silloin kun ei ollut somea. Tai jos oltiin tavattu vaikka kesällä sukujuhlissa, niin ehkä pari yhteiskuvaa sieltä muistoksi. Kummeille kummilapsen koulukuva jne. Usein siihen korttiinkin oli kirjoitettu vähän kuulumisia, se oli kuin pieni kirje. Näitä oli kiva saada, kortti oli selvästi juuri saajalleen tarkoitettu ja kuvat olivat ikään kuin pieni joululahja.

No sitten 2000-luvulla tuli mahdolliseksi tulostaa itse omia kuvia ja koko touhu räjähti käsiin... Alkoi tulla itse askarreltuja kortteja hauvojen ja vauvojen ja koko perheen kuvalla. Sentään niihinkin lähettäjä joutui vielä kirjoittamaan omakätisesti toivotukset ja nimet. 2010-luvulla tuli sitten nämä valokuvaamossa printatut perhepotretit, joissa on tekstit ja nimetkin valmiina, jotta ne olisivat mahdollisimman liukuhihnalla tuotetun oloisia.

Tuntuu että koko korttien idea jotenkin katosi tuolla matkalla. Ennen ne olivat muistaminen ja tapa vaihtaa kuulumisia. Nykyään ne tuntuvat olevan monille vain yksi uusi tapa esitellä itseään ja elämäänsä, esiintyä, aivan kuin sitä ei saisi tehdä jo somessa sydämensä kyllyydestä. Kun saan tuollaisen kortin, niin ei minulle tule sellainen olo, että minua on muistettu jouluna, vaan tuntuu että olen joutunut yleisöksi vasten tahtoani. Ei tule lämmintä joulumieltä, ei.

Olipa ikävä kommentti. 

Tuntuu, että somen myötä ihmisten tuomitsevuus on myös kasvanut. Lapsia ei saisi näyttää missään, kun netissä kaikki säilyy ikuisesti.(ei varmasti säily!) Omat kuvat ovat itserakkaita, varsinkin jos poseeraa kameralle. Kukaan ei ole kiinnostunut sun koira- ja kissakuvista. Tylsää katsoa, mitä joku on syönyt. Ja niin edelleen. Kaikki on vaan narsismia ja esittämistä ja väärin. 

Ja nyt sama on näköjään tullut joulukortteihinkin. 

Ei mulle tulisi mieleenkään jostain joulukortista, että "joutuisin yleisöksi vasten tahtoani". Todella outo ja epäystävällinen tapa ajatella tuo asia. Ehkä sulla on vähän asenteessa parantamista, ettet lue esittämisen halua jokaiseen kuvaan.

Kuvakortti. No niistä hauskimmista painetuista korteista voi skräpätä uusia kortteja ja loput paperinkeräykseen joulun jälkeen.  Nuo valokuvat taas aiheuttavat moraalisen ongelman. Itselläni ei ole mitään halua tai edes aikomusta säilyttää toisten lasten kuvia, mutta lasten kuvien heittäminen kylmästi roskiin tuntuu sekin väärältä..hirveitä tunnontuskia kun sulkee roskakaapin oven....ne kortit harmittavat josaadessa kun  tietää mitä edessä.

Vierailija kirjoitti:

Kuvakortti. No niistä hauskimmista painetuista korteista voi skräpätä uusia kortteja ja loput paperinkeräykseen joulun jälkeen.  Nuo valokuvat taas aiheuttavat moraalisen ongelman. Itselläni ei ole mitään halua tai edes aikomusta säilyttää toisten lasten kuvia, mutta lasten kuvien heittäminen kylmästi roskiin tuntuu sekin väärältä..hirveitä tunnontuskia kun sulkee roskakaapin oven....ne kortit harmittavat josaadessa kun  tietää mitä edessä.

Hauskimmista? En ole varmaan ikinä saanut hauskaa kuvakorttia, yleensä ne on niitä lumisia maisemia ja kirkkoja/seimikyhäelmiä. Ehkä mulla on vaan harvinaisen uskovaiset sukulaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, lapsettomana en välittäisi saada joulukorttikuvakollaasia jonkun muun lapsista. Minusta se on, anteeksi nyt vain, ajattelematonta. Lähettäjä tietysti on iloissaan kortin tekemisestä.

Paras joulukortti on kuva lähettäjistä. Ei ajattelematonta ollenkaan.

Minäpä nyt avaudun vähän aiheesta, josta olen vaiennut tähän asti, kun tämä nyt on jo valmiiksi täällä puheena. Inhoan nimittäin joulukortteja, joiden kuvana on lähettäjä/tämän perheenjäsenet.

Ensinnäkin, mitä kertoo ihmisestä se, että hänelle annetaan tehtäväksi lähettää kortti, jonka kuva on kaunis, tuo saajalleen joulumieltä ja koristaa hänen kotiaan - ja tyyppi lähettää kuvan omasta naamastaan? Miettikää nyt vähän, olisiko missään muussa tilanteessa sosiaalisesti hyväksyttävää antaa korttina oma kuva? Esimerkiksi syntymäpäivillä, synttärikorttina valokuvaamossa otettu kuva itsestä ja takana synttärionnittelut päivänsankarille... Antajaahan pidettäisiin omahyväisimpänä tyyppinä joka on koskaan elänyt! Miksi se sitten jouluna on muka ok?

Toisekseen, rehellisesti sanoen nämä valokuvakortit eivät ole varsinaisesti mitään korttihyllyn kaunistuksia. Valjuja, huonosti valaistuja ja sommiteltuja, hätäisen näköisesti kyhättyjä siinä ammattilaistaiteilijoiden suunnittelemien jouluisten kuvakorttien rinnalla.

Muistan miten tämä valokuvakorttitrendi on kehittynyt. Ensin ysärillä, kun itse olin kouluikäinen, oli tapana laittaa joskus samassa kuoressa joulukortin kanssa valokuva tai pari, varsinkin jos kyseessä oli etäisempi saaja, jota ei oltu tavattu koko vuonna. Pari perhekuvaa, jotta pysytään kartalla siitä, miltä vanhat tutut ja niiden lapset näyttää, silloin kun ei ollut somea. Tai jos oltiin tavattu vaikka kesällä sukujuhlissa, niin ehkä pari yhteiskuvaa sieltä muistoksi. Kummeille kummilapsen koulukuva jne. Usein siihen korttiinkin oli kirjoitettu vähän kuulumisia, se oli kuin pieni kirje. Näitä oli kiva saada, kortti oli selvästi juuri saajalleen tarkoitettu ja kuvat olivat ikään kuin pieni joululahja.

No sitten 2000-luvulla tuli mahdolliseksi tulostaa itse omia kuvia ja koko touhu räjähti käsiin... Alkoi tulla itse askarreltuja kortteja hauvojen ja vauvojen ja koko perheen kuvalla. Sentään niihinkin lähettäjä joutui vielä kirjoittamaan omakätisesti toivotukset ja nimet. 2010-luvulla tuli sitten nämä valokuvaamossa printatut perhepotretit, joissa on tekstit ja nimetkin valmiina, jotta ne olisivat mahdollisimman liukuhihnalla tuotetun oloisia.

Tuntuu että koko korttien idea jotenkin katosi tuolla matkalla. Ennen ne olivat muistaminen ja tapa vaihtaa kuulumisia. Nykyään ne tuntuvat olevan monille vain yksi uusi tapa esitellä itseään ja elämäänsä, esiintyä, aivan kuin sitä ei saisi tehdä jo somessa sydämensä kyllyydestä. Kun saan tuollaisen kortin, niin ei minulle tule sellainen olo, että minua on muistettu jouluna, vaan tuntuu että olen joutunut yleisöksi vasten tahtoani. Ei tule lämmintä joulumieltä, ei.

Olipa ikävä kommentti. 

Tuntuu, että somen myötä ihmisten tuomitsevuus on myös kasvanut. Lapsia ei saisi näyttää missään, kun netissä kaikki säilyy ikuisesti.(ei varmasti säily!) Omat kuvat ovat itserakkaita, varsinkin jos poseeraa kameralle. Kukaan ei ole kiinnostunut sun koira- ja kissakuvista. Tylsää katsoa, mitä joku on syönyt. Ja niin edelleen. Kaikki on vaan narsismia ja esittämistä ja väärin. 

Ja nyt sama on näköjään tullut joulukortteihinkin. 

Ei mulle tulisi mieleenkään jostain joulukortista, että "joutuisin yleisöksi vasten tahtoani". Todella outo ja epäystävällinen tapa ajatella tuo asia. Ehkä sulla on vähän asenteessa parantamista, ettet lue esittämisen halua jokaiseen kuvaan.

Mitä siihen sitten pitäisi lukea? Selitä sinä, minä kun en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Ja ei minulla normaaleja valokuvia vastaan mitään ole, minusta olisi ihan kiva palata tuohon ysäritapaan, että kortin mukana voi lähettää kuviakin, varsinkin sellaisia jotka on merkityksellisiä sekä saajalle että antajalle, kuten muistoja yhteisestä reissusta tmv. Mutta ihan kuin ihmiset ei oikein tajuaisi, että kortti ei ole sama asia... Minulle omakuva korttina menee samaan kategoriaan kuin että teettäisi itsestään julisteen ja antaisi lahjaksi. Tosi outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, lapsettomana en välittäisi saada joulukorttikuvakollaasia jonkun muun lapsista. Minusta se on, anteeksi nyt vain, ajattelematonta. Lähettäjä tietysti on iloissaan kortin tekemisestä.

Paras joulukortti on kuva lähettäjistä. Ei ajattelematonta ollenkaan.

Minäpä nyt avaudun vähän aiheesta, josta olen vaiennut tähän asti, kun tämä nyt on jo valmiiksi täällä puheena. Inhoan nimittäin joulukortteja, joiden kuvana on lähettäjä/tämän perheenjäsenet.

Ensinnäkin, mitä kertoo ihmisestä se, että hänelle annetaan tehtäväksi lähettää kortti, jonka kuva on kaunis, tuo saajalleen joulumieltä ja koristaa hänen kotiaan - ja tyyppi lähettää kuvan omasta naamastaan? Miettikää nyt vähän, olisiko missään muussa tilanteessa sosiaalisesti hyväksyttävää antaa korttina oma kuva? Esimerkiksi syntymäpäivillä, synttärikorttina valokuvaamossa otettu kuva itsestä ja takana synttärionnittelut päivänsankarille... Antajaahan pidettäisiin omahyväisimpänä tyyppinä joka on koskaan elänyt! Miksi se sitten jouluna on muka ok?

Toisekseen, rehellisesti sanoen nämä valokuvakortit eivät ole varsinaisesti mitään korttihyllyn kaunistuksia. Valjuja, huonosti valaistuja ja sommiteltuja, hätäisen näköisesti kyhättyjä siinä ammattilaistaiteilijoiden suunnittelemien jouluisten kuvakorttien rinnalla.

Muistan miten tämä valokuvakorttitrendi on kehittynyt. Ensin ysärillä, kun itse olin kouluikäinen, oli tapana laittaa joskus samassa kuoressa joulukortin kanssa valokuva tai pari, varsinkin jos kyseessä oli etäisempi saaja, jota ei oltu tavattu koko vuonna. Pari perhekuvaa, jotta pysytään kartalla siitä, miltä vanhat tutut ja niiden lapset näyttää, silloin kun ei ollut somea. Tai jos oltiin tavattu vaikka kesällä sukujuhlissa, niin ehkä pari yhteiskuvaa sieltä muistoksi. Kummeille kummilapsen koulukuva jne. Usein siihen korttiinkin oli kirjoitettu vähän kuulumisia, se oli kuin pieni kirje. Näitä oli kiva saada, kortti oli selvästi juuri saajalleen tarkoitettu ja kuvat olivat ikään kuin pieni joululahja.

No sitten 2000-luvulla tuli mahdolliseksi tulostaa itse omia kuvia ja koko touhu räjähti käsiin... Alkoi tulla itse askarreltuja kortteja hauvojen ja vauvojen ja koko perheen kuvalla. Sentään niihinkin lähettäjä joutui vielä kirjoittamaan omakätisesti toivotukset ja nimet. 2010-luvulla tuli sitten nämä valokuvaamossa printatut perhepotretit, joissa on tekstit ja nimetkin valmiina, jotta ne olisivat mahdollisimman liukuhihnalla tuotetun oloisia.

Tuntuu että koko korttien idea jotenkin katosi tuolla matkalla. Ennen ne olivat muistaminen ja tapa vaihtaa kuulumisia. Nykyään ne tuntuvat olevan monille vain yksi uusi tapa esitellä itseään ja elämäänsä, esiintyä, aivan kuin sitä ei saisi tehdä jo somessa sydämensä kyllyydestä. Kun saan tuollaisen kortin, niin ei minulle tule sellainen olo, että minua on muistettu jouluna, vaan tuntuu että olen joutunut yleisöksi vasten tahtoani. Ei tule lämmintä joulumieltä, ei.

Olipa ikävä kommentti. 

Tuntuu, että somen myötä ihmisten tuomitsevuus on myös kasvanut. Lapsia ei saisi näyttää missään, kun netissä kaikki säilyy ikuisesti.(ei varmasti säily!) Omat kuvat ovat itserakkaita, varsinkin jos poseeraa kameralle. Kukaan ei ole kiinnostunut sun koira- ja kissakuvista. Tylsää katsoa, mitä joku on syönyt. Ja niin edelleen. Kaikki on vaan narsismia ja esittämistä ja väärin. 

Ja nyt sama on näköjään tullut joulukortteihinkin. 

Ei mulle tulisi mieleenkään jostain joulukortista, että "joutuisin yleisöksi vasten tahtoani". Todella outo ja epäystävällinen tapa ajatella tuo asia. Ehkä sulla on vähän asenteessa parantamista, ettet lue esittämisen halua jokaiseen kuvaan.

Mitä siihen sitten pitäisi lukea? Selitä sinä, minä kun en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Ja ei minulla normaaleja valokuvia vastaan mitään ole, minusta olisi ihan kiva palata tuohon ysäritapaan, että kortin mukana voi lähettää kuviakin, varsinkin sellaisia jotka on merkityksellisiä sekä saajalle että antajalle, kuten muistoja yhteisestä reissusta tmv. Mutta ihan kuin ihmiset ei oikein tajuaisi, että kortti ei ole sama asia... Minulle omakuva korttina menee samaan kategoriaan kuin että teettäisi itsestään julisteen ja antaisi lahjaksi. Tosi outoa.

90-luvulla kuvat olivat kalliita ja niitä otettiin vähemmän. Nyt niitä voi ottaa kuka vaan milloin vaan, ja jakaa helposti muille. 

Lasten kuvat kertovat heidän kasvustaan ja siitä, miltä perhe näyttää eri vuosina. Minusta se on arvokasta. En juurikaan tallenna kuvia somesta, vaan kaipaan vielä niitä fyysisiä kuvia, jotka voi laittaa albumiin. 

Olen ollut myös apuna ottamassa kuvaa 4 lapsesta, joista vanhin oli 5 v ja nuorin pikkuvauva. Siinä meni aika kauan, että saatiin kaikki poseeraamaan edes jotenkuten. Osasin sen jälkeen arvostaa lasten kuvia enemmän.

Yleensä niitä ei lähetetä kuin läheisemmille sukulaisille. En ole saanut koskaan serkkua etäisemmältä kuvakorttia. Lähtökohtana on se, että useimpia ihmisiä kiinnostaa, miltä lapset näyttävät nyt. Sinua nyt ei satu kiinnostamaan, mutta ei siihen tarvitsisi lukea mitään paskoja tarkoitusperiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalan palvelus YLE kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pistän myös kuusen ja koristeet aina todella varhain pois kun ne alkavat sitten aaton jälkeen näyttää jo tunkkaisilta vaikka niiden kanssa on ihan kiva fiilistellä tulevaa joulua. Mennyttä ei koska ei siitä mitään sellaista muistettava varsinasesti jää kuitenkaan (lahjojen lisäksi). Rojujen raivaus on symbolista siirtyä odottamaan kevään pilkistelyä ja auringonsäteitä.

Mut se kuusihan juuri symboloi sitä tulossa olevaa kevättä, jota kohti Tuomaanpäivänä lähdetään kulkemaan! Sen takia se tuodaan sisään! Samoin kevään ja alkukesän kukkia, kuten hyasintteja, tulppaaneja, jouluruusuja, kieloja... Siksi joulua vietetään. Merkiksi että on selvitty vuoden pimeimmästä ajasta ja ilmassa on jo ensimmäinen lupaus keväästä ja valosta.

Ihan vaan tiedoksi joulu on Jumalan pojan syntymäjuhla betlehemissä ja Jumalan palvelus aikaa ja Tuomas oli Jeesuksen apostoli ja joulu kuusi ei ole siis kuusi vaan puu mikä kuvaa kristittyjen sukupuuta jonka Jeesus perusti betlehemissä syntymällä elämän puuta siis lahjoineen. Että siis kuvaa Jeesusta ja meitä. Jumalan palveluksessa kiitämme Jumalaa lahjoista ja elämästä. Kukkaset ei nyt ole muuta kuin koristeita kuten juhlissa on tapana ja nekin on luojan lahjoja tietysti. Jeesus syntyi tähän aikaan ja juhla on monta päivää kestävä. Evankeliumi uusi testamentti.

Huhuu. Opiskele hyvä ihminen. Jeesus on syntynyt keväällä.

Joulu eli JUL -EI "KRISTjuhla, on vanha pakanallinen juhla ja odinia julfader ollaan juhlittu, eli kaikki syötävä ja vanhat pyhät puut jota varsinkin pohjolassa olut uhrilehdot jne, tuotiin koteihin havuoksia ennen kun joulukuusta oli olemassa, perinne syntyi siihenkin vanhoista pakanallisista perinteistä.

Joulusta väkisin tehtiin kristitty, niinkuin muitakin kristittyjä keksittyjä tapoja koska pakanat ei luopuneet omista juhlistaan.

Christmas eli Kristusjuhla

Onneksi Christmasin sijaan vietän ihan suomalaista Joulua (Yule).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyn aina, kun ihmiset aloittavat joulun marraskuussa ja kuusi kannetaan joulupäivän aamuna ulos. Meillä kuusi tuodaan sisälle aattona ja koristellaan aamupäivällä, sama kaikenlaisten muidenkin joulukoristeiden kanssa. Jotenkin ankeaa mennä tapanina kyläilemään, kun meillä on joulukoti tuoreena, kyläpaikassa kaikki joulusta muistuttava on kerätty pois.

En kyllä ikinä ole tavannut perhettä, jossa kuusi tuodaan jo marraskuussa sisälle, mutta heitetään jo joulupäivänä ulos.  Mutta tiedän perheen, jossa kuusi on tuotu vasta aattona sisälle ja viety jo tapanina ulos, koska perheessä astaatikko, joka ei siedä kuusta.  Tuollaisessa tapauksessa on tietekin parasta jättää kuusi ulos, vaikka ikkunan taakse tai pervekkeelle. Perheessä oli nuorempia lapsia ja heidän takiaa kuusi pidettiin hetken aikaa sisälläkin.

Youtubessa olen nähnyt useitakin, joilla kuusi ja koristeet jo marraskuussa. Yksi näistä näkemistäni ainakin vei jo tapaninpäivänä kuusen pois ja keräsi koristeet säilöön. Ei ole minunkaan juttu tämmöinen. Kuusi viedään meillä pois usein uuden vuoden jälkeen, joskus loppiaisen jälkeen.

Ei! Jouluna EI syödä maksalaatikkoa!

Antaa kaikkien kukkien kukkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, lapsettomana en välittäisi saada joulukorttikuvakollaasia jonkun muun lapsista. Minusta se on, anteeksi nyt vain, ajattelematonta. Lähettäjä tietysti on iloissaan kortin tekemisestä.

Paras joulukortti on kuva lähettäjistä. Ei ajattelematonta ollenkaan.

Minäpä nyt avaudun vähän aiheesta, josta olen vaiennut tähän asti, kun tämä nyt on jo valmiiksi täällä puheena. Inhoan nimittäin joulukortteja, joiden kuvana on lähettäjä/tämän perheenjäsenet.

Ensinnäkin, mitä kertoo ihmisestä se, että hänelle annetaan tehtäväksi lähettää kortti, jonka kuva on kaunis, tuo saajalleen joulumieltä ja koristaa hänen kotiaan - ja tyyppi lähettää kuvan omasta naamastaan? Miettikää nyt vähän, olisiko missään muussa tilanteessa sosiaalisesti hyväksyttävää antaa korttina oma kuva? Esimerkiksi syntymäpäivillä, synttärikorttina valokuvaamossa otettu kuva itsestä ja takana synttärionnittelut päivänsankarille... Antajaahan pidettäisiin omahyväisimpänä tyyppinä joka on koskaan elänyt! Miksi se sitten jouluna on muka ok?

Toisekseen, rehellisesti sanoen nämä valokuvakortit eivät ole varsinaisesti mitään korttihyllyn kaunistuksia. Valjuja, huonosti valaistuja ja sommiteltuja, hätäisen näköisesti kyhättyjä siinä ammattilaistaiteilijoiden suunnittelemien jouluisten kuvakorttien rinnalla.

Muistan miten tämä valokuvakorttitrendi on kehittynyt. Ensin ysärillä, kun itse olin kouluikäinen, oli tapana laittaa joskus samassa kuoressa joulukortin kanssa valokuva tai pari, varsinkin jos kyseessä oli etäisempi saaja, jota ei oltu tavattu koko vuonna. Pari perhekuvaa, jotta pysytään kartalla siitä, miltä vanhat tutut ja niiden lapset näyttää, silloin kun ei ollut somea. Tai jos oltiin tavattu vaikka kesällä sukujuhlissa, niin ehkä pari yhteiskuvaa sieltä muistoksi. Kummeille kummilapsen koulukuva jne. Usein siihen korttiinkin oli kirjoitettu vähän kuulumisia, se oli kuin pieni kirje. Näitä oli kiva saada, kortti oli selvästi juuri saajalleen tarkoitettu ja kuvat olivat ikään kuin pieni joululahja.

No sitten 2000-luvulla tuli mahdolliseksi tulostaa itse omia kuvia ja koko touhu räjähti käsiin... Alkoi tulla itse askarreltuja kortteja hauvojen ja vauvojen ja koko perheen kuvalla. Sentään niihinkin lähettäjä joutui vielä kirjoittamaan omakätisesti toivotukset ja nimet. 2010-luvulla tuli sitten nämä valokuvaamossa printatut perhepotretit, joissa on tekstit ja nimetkin valmiina, jotta ne olisivat mahdollisimman liukuhihnalla tuotetun oloisia.

Tuntuu että koko korttien idea jotenkin katosi tuolla matkalla. Ennen ne olivat muistaminen ja tapa vaihtaa kuulumisia. Nykyään ne tuntuvat olevan monille vain yksi uusi tapa esitellä itseään ja elämäänsä, esiintyä, aivan kuin sitä ei saisi tehdä jo somessa sydämensä kyllyydestä. Kun saan tuollaisen kortin, niin ei minulle tule sellainen olo, että minua on muistettu jouluna, vaan tuntuu että olen joutunut yleisöksi vasten tahtoani. Ei tule lämmintä joulumieltä, ei.

Olipa ikävä kommentti. 

Tuntuu, että somen myötä ihmisten tuomitsevuus on myös kasvanut. Lapsia ei saisi näyttää missään, kun netissä kaikki säilyy ikuisesti.(ei varmasti säily!) Omat kuvat ovat itserakkaita, varsinkin jos poseeraa kameralle. Kukaan ei ole kiinnostunut sun koira- ja kissakuvista. Tylsää katsoa, mitä joku on syönyt. Ja niin edelleen. Kaikki on vaan narsismia ja esittämistä ja väärin. 

Ja nyt sama on näköjään tullut joulukortteihinkin. 

Ei mulle tulisi mieleenkään jostain joulukortista, että "joutuisin yleisöksi vasten tahtoani". Todella outo ja epäystävällinen tapa ajatella tuo asia. Ehkä sulla on vähän asenteessa parantamista, ettet lue esittämisen halua jokaiseen kuvaan.

Mitä siihen sitten pitäisi lukea? Selitä sinä, minä kun en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Ja ei minulla normaaleja valokuvia vastaan mitään ole, minusta olisi ihan kiva palata tuohon ysäritapaan, että kortin mukana voi lähettää kuviakin, varsinkin sellaisia jotka on merkityksellisiä sekä saajalle että antajalle, kuten muistoja yhteisestä reissusta tmv. Mutta ihan kuin ihmiset ei oikein tajuaisi, että kortti ei ole sama asia... Minulle omakuva korttina menee samaan kategoriaan kuin että teettäisi itsestään julisteen ja antaisi lahjaksi. Tosi outoa.

90-luvulla kuvat olivat kalliita ja niitä otettiin vähemmän. Nyt niitä voi ottaa kuka vaan milloin vaan, ja jakaa helposti muille. 

Lasten kuvat kertovat heidän kasvustaan ja siitä, miltä perhe näyttää eri vuosina. Minusta se on arvokasta. En juurikaan tallenna kuvia somesta, vaan kaipaan vielä niitä fyysisiä kuvia, jotka voi laittaa albumiin. 

Olen ollut myös apuna ottamassa kuvaa 4 lapsesta, joista vanhin oli 5 v ja nuorin pikkuvauva. Siinä meni aika kauan, että saatiin kaikki poseeraamaan edes jotenkuten. Osasin sen jälkeen arvostaa lasten kuvia enemmän.

Yleensä niitä ei lähetetä kuin läheisemmille sukulaisille. En ole saanut koskaan serkkua etäisemmältä kuvakorttia. Lähtökohtana on se, että useimpia ihmisiä kiinnostaa, miltä lapset näyttävät nyt. Sinua nyt ei satu kiinnostamaan, mutta ei siihen tarvitsisi lukea mitään paskoja tarkoitusperiä. 

Mutta kaikkihan tietävät miltä sukulaiset ja tutut ja niiden lapset ja lemmikit näyttävät, koska niitä kuvia tulee whatsappiin ja instaan ja faceen ja tiesminne ihan jatkuvalla syötöllä. Siksi olisikin paljon arvokkaampaa, jos joku vaivautuisi oikeasti teettämään ihan paperikuviksi asti oikeita tilannekuvia oikeasta elämästä ja lähettäisi mieluummin sellaisen albumiin laitettavaksi, kuin teennäisen poseerauskortin. Ja joo, ei kaikki välttämättä erityisen paskoin tarkoitusperin ole liikkeellä. Uskon kyllä että monet lähettävät tällaisia kortteja koska se on muotia eikä asiaa ole ajateltu sen pidemmälle. Toivon kuitenkin, että ihmiset alkaisivat ajatella sinne pidemmällekin.

P.S. Sain tänään kaksi joulukorttia, tonttukuvan ja punatulkkukuvan. Ilahduin. Molemmat ovat kauniita ja jouluisia ja niitä on kiva vilkaista aina eteisen pöydän ohi mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Lahjoja sai avata kyläpaikassa joulupaperista, mutta itse lelupakkauksia ei. Tämä oli vähän kummallista, kun siellä viivyttiin muutamia öitä. Joulun THE juttu lapsille nimenomaan on päästä leikkimään niillä saaduilla lahjoilla. Jos mentäisi illaksi kotiin, niin ymmärtäisin paremmin tätä sääntöä, ettei kaikkea heti levitetä pitkin.

Ehkä tässä on tosiaan ollut se, ettei ne lelut pikkuosineen ole ympäri kyläpaikkaa ja sekaisin isäntäperheen lelujen kanssa. Mutta onhan toi lapsille ihan kärsimystä katsella niit sitten vaan paketista monta päivää ja kärvistellä, reppanat. Joulupäivinä oli just parasta leikkii uusilla leluilla.

Myös asiaa joulukorteista. Olen vähän vanhempaa ikäluokkaa. Siis elämä on rauhallista jo ilman toivotuksiakin. Jeesus-lapsi syntyi jouluna ja lapsen syntymää, ilon juhlaa juhlimme. Muistelen usein lapsuuden jouluja ja mielestäni joulu onkin enempi lasten ja ilon juhla, joulupukki, tontut, lahjat tuovat iloa.

Laitan itse usein iloisen tai hyvän joulun toivotuksia.

Mutta kun minulle toivotetaan useimmin sitä joulurauhaa. Mihin tämä rauha nyt voisi kadota joulunakaan. Kyllästyttää ne ikuiset kynttelikköjen tai enkelparvien kuvat. Tulee jotenkin hautajaistunnelma.

Olenkin ostanut itselleni ihan iloisia, värikkäitä tonttukortteja (en sentään postissa niitä lähettänyt itselleni) joilla koristelen huusholliani ja tulee ihan iloista joulua tunnelma. Sitten laulelen, että hei tonttu-ukot hyppikää nyt on riemu raikkahin aika, hetken kestää elämä, sekin synkkää ja ikävää, hei tonttu-ukot hyppikää jne. Päätin, että laitan lapsiperheille tästä lähtien toivotuksena joulurauhaa sillä luulen, että he sitä rauhaa enempi tarvitsevat kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on outoa se, jos kalat eivät kuulu joulupöytään. Meillä kotona (länsirannikolla) joulupöytä notkuu erilaisia graavikaloja, isän savustamaa siikaa/lohta, mätiä jne. Miehen perheen luona oli ainoastaan yhtä sorttia silliä. Itselleni ne kinkut ja laatikot ovat melko tuhteja ja närästävät, joten olen tottunut herkuttelemaan kaloilla ja syömään kohtuudella ns. pääruokaa. Kalojen lisäksi tämä(kin) varmaan alueellinen ero, että näiden kalojen kyljessä on sitten syöty lapsuudenkodissani tuoretta saaristolaisleipää, mutta miehen kotona tuore leipä on toisinaan puuttunut kokonaan, mikä on hämmästyttänyt.

Ei kalansyönti kyllä länsisuomeen liity, itäsuomessa kalaruokia enemmän on perinteisesti syöty. Lännessä ei syöty marjoja eikä sieniäkään, ennen kuin sinne on tullut evakkojen mukana uutta parempaa ruokakulttuuria. .