Lue keskustelun säännöt.
Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet
Onko teillä tutuilla tai sukulaisilla tapoja tai jouluperinteitä, joita olette joskus ihmetelleet? Hämmästellään hyväntahtoisesti, sillä kukin tietenkin viettää joulua tyylillään, mutta...
Kommentit (1172)
Anoppini ei pidä joulusta eikä vietä joulua mitenkään. No siihen hänellä on tottakai oikeus, mutta itseäni rasittaa kuunnella kun anoppi aina joulun lähestyessä alkaa mainostamaan miten hän inhoaa joulua ja miten joulu ei kiinnosta häntä yhtään. Pilaa muidenkin tunnelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieman ohi aiheesta, mutta erästä lapsuudenperheeni tapaa on ihmetelty ja kauhisteltu :D
Perheessäni on nimittäin aina ollut perinteenä, että joululahjat avataan vuorotellen. Niin, että kaikki pääsevät katsomaan ja ihastelemaan mitä muutkin ovat saaneet. Myös kaunista lahjapaperia ihaillaan. Tämä pakettiseremonia sitten onkin kestänyt välillä tunteja. Välillä haetaan jotain syötävää tai tehdään kävely hautausmaalle katselemaan kynttilämerta.
Vaikka vanhempani sittemmin erosivat, olemme äidin kanssa jatkaneet perinnettä. Äidin uudelle kumppanille ja silloiselle poikaystävälleni ollut vähän kulttuurishokki.
Kun sitten poikaystäväni kanssa menimme jouluksi äidille ja saatiin paketit, niin tokaisi vain: Eikö nämä avata sitten vasta kotona? Olimme edellisenä päivänä olleet vuorostaan hänen äitinsä luona ja heillä oli tapana antaa lähtiessä sitten paketit ja kotona ne sitten vain viskattiin johonkin nurkkaan avaamattomina. Tämä oli puolestaan minulle vähän kulttuurishokki. Mutta kukin tyylillään.
itse olen niin malttamaton näkemään lasten ilon kun repivät paketteja auki että monen tunnin availu kuulostaa mahdottomalta mutta hyvä tapa tuokin. Hyvää Joulua!
Vierailija kirjoitti:
Sisareni on aina kirjaimellisesti hukuttanut molemmat lapsensa lahjoihin. Itse olen ostanut omalleni max kymmenen pakettia, kaikki yleensä sellaisia juttuja mitä lapsi on tosissaan toivonut vuoden mittaan.
Pari kertaa ollaan oltu sisareni perheen luona joulua viettämässä ja ihmetelty sitä lahjojen määrää. Molemmille lapsille valehtelematta 30-40 pakettia pelkästään omilta vanhemmiltaan, ja siihen päälle tätien, setien, mummojen ja pappojen ostamat. Siis niin älytön määrä, että pienempinä ne väsyi kesken avaamisen, eikä puhettakaan että se 25. lahja olisi enää edes ilahduttanut tai yllättänyt mitenkään. Saati että olisivat jaksaneet leikkiä niillä lahjoilla kun avaamisrumba oli viimein ohi.
Eikä siskoni tai miehensä ole edes mitään rikkaita, vaan ihan tavallisia duunareita.
Kirjaimellisesti hukuttaa aina..? 😂 Ehkä kuitenkin kuvainnoillisesti vai onko sisaresi lapsilla monta elämää, kun siskosi tappaa joka joulu lapsensa upottamalla heidät "lahjamereen"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perhe (veli, anoppini ja appeni) eivät oikein meinanneet ymmärtää jouluruokailun ideaa meillä.
Ensin otetaan kylmät alkupalat, eli kylmäsavulohi, graavilohi, sillit, mädit (smetana ja sipulisilppu), aladoobi, maksapatee, waldorfin-salaatti, keitetty peruna. Tämä osuus on meillä lastenkin mielestä se paras osuus, koska he voisivat elää mätileivillä.
Vasta sen jälkeen haetaan laatikot ja paisti ja kastike. Kolmannella kierroksella otetaan kinkkua ja rosollia.
Lopuksi syödään juustoja ja viikunahilloa ja myöhemmin joulukahvit leivonnaisineen.
Meidän tavassa ei kukaan ole sanonut: "Röyh, röyh. Tulihan vedettyä kinkkua jouluna niin, että paita ratkesi"
Olen ratkaissut asian jo vuosia sitten niin, että väki pyydetään pöytään ja kehoitetaan aloittamaan pöydässä olevilla alkupaloilla. Laatikot odottavat uunissa, kunnes alkupaloja on syöty. Oli nimittäin sisäisesti ja hiljaa ärsyttävää, kun miehen veli (silloin 18v.) ekan kerran söi meillä aattona ja täytti lautasensa perunalaatikolla ja kinkulla, söi ja siirtyi sohvalle odottamaan lahjojen avaamista. Me muut oltiin melkein tunti vielä ruokapöydässä.
Lisään vielä, että kaikki ovat tyytyväisiä meidän jouluruokiin ja miehen velikin (nyt 40v.) on tottunut jo aikuisten ruokiin ja ruokatapoihin.
Oliko tässä nyt sitten omat vai sukulaisten tavat niitä outoja, mutta tulipahan avauduttua ;-)
Näen aivan silmissäni tilanteen, jossa tämä emäntä (mielikuvassani ohuthuulinen, kireän näköinen nainen iltapuvussa ja korkokengissä) opastaa juntteja sukulaisiaan missä järjestyksessä ne eväät sieltä valkoisella liinalla peitetyltä pöydältä otetaan. Nappaa appiukkoa sormille, jos tämä meinaa mennä liian aikaisin uunin ovea raottamaan, ja rykäisee varoittavasti jos joku ei jaksakaan enää sitä kinkkua ja rosollia ja meinaa nousta pöydästä ennen muita.
Ja meillä kaikilla oli nii-iin muuukaaavaaa, oi jospa oisin saanut olla muuukaaanaaa.
Minä taas näen tilanteen jossa joulupöytään on panostettu hyvällä ruoalla ja kattauksella ja tarkoitus on syödä rauhassa ja ruoasta nauttien, niinkun aikuisten ihmisten voisi olettaa tekevän.
Sitten kun yksi vetääkin lautasen täyteen kinkkua ja laatikkoa ja sen jälkeen poistuu sohvalle makoilemaan niin kyllä siinä on jo syytäkin alkaa opettelemaan aikuisten tavoille.
Tuskin nyt missään on pakko syödä jokaikistä tarjolla olevaa ruokalajia ennenkuin "saa" siirtyä seuraavaan.
Pakko kommentoida tähän, että olisi emännältä kohteliasta etukäteen tiedustella syövätkö kaikki näitä kylmiä kalaherkkuja. Olen itse ollut varmaan nirso kauhujen miniä, kun olen anopin joulupöydässä ollut ensimmäistä kertaa. Inhoan silliä, graavia yms kylmiä, raakoja kaloja. Jopa anopin rosollissa oli pilkottua silliä. Savukala ei kuulunut tähän ensimmäiseen kierrokseen, ei ollut myöskään mitään salaatteja tai perunaa. Siinä minä ja 2v lapseni syötiin leipää ja odoteltiin kun muut mättivät silliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisareni on aina kirjaimellisesti hukuttanut molemmat lapsensa lahjoihin. Itse olen ostanut omalleni max kymmenen pakettia, kaikki yleensä sellaisia juttuja mitä lapsi on tosissaan toivonut vuoden mittaan.
Pari kertaa ollaan oltu sisareni perheen luona joulua viettämässä ja ihmetelty sitä lahjojen määrää. Molemmille lapsille valehtelematta 30-40 pakettia pelkästään omilta vanhemmiltaan, ja siihen päälle tätien, setien, mummojen ja pappojen ostamat. Siis niin älytön määrä, että pienempinä ne väsyi kesken avaamisen, eikä puhettakaan että se 25. lahja olisi enää edes ilahduttanut tai yllättänyt mitenkään. Saati että olisivat jaksaneet leikkiä niillä lahjoilla kun avaamisrumba oli viimein ohi.
Eikä siskoni tai miehensä ole edes mitään rikkaita, vaan ihan tavallisia duunareita.
Kirjaimellisesti hukuttaa aina..? 😂 Ehkä kuitenkin kuvainnoillisesti vai onko sisaresi lapsilla monta elämää, kun siskosi tappaa joka joulu lapsensa upottamalla heidät "lahjamereen"?
Kylläpä olet hauska, vaikket itsekään osaa kirjoittaa suomea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisareni on aina kirjaimellisesti hukuttanut molemmat lapsensa lahjoihin. Itse olen ostanut omalleni max kymmenen pakettia, kaikki yleensä sellaisia juttuja mitä lapsi on tosissaan toivonut vuoden mittaan.
Pari kertaa ollaan oltu sisareni perheen luona joulua viettämässä ja ihmetelty sitä lahjojen määrää. Molemmille lapsille valehtelematta 30-40 pakettia pelkästään omilta vanhemmiltaan, ja siihen päälle tätien, setien, mummojen ja pappojen ostamat. Siis niin älytön määrä, että pienempinä ne väsyi kesken avaamisen, eikä puhettakaan että se 25. lahja olisi enää edes ilahduttanut tai yllättänyt mitenkään. Saati että olisivat jaksaneet leikkiä niillä lahjoilla kun avaamisrumba oli viimein ohi.
Eikä siskoni tai miehensä ole edes mitään rikkaita, vaan ihan tavallisia duunareita.
Kirjaimellisesti hukuttaa aina..? 😂 Ehkä kuitenkin kuvainnoillisesti vai onko sisaresi lapsilla monta elämää, kun siskosi tappaa joka joulu lapsensa upottamalla heidät "lahjamereen"?
Mikä ihmeen ”kuvainnoillisesti”? Ei suomenkielessä ole tuollaista sanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta outoa on tämän(kin) ketjun ilkeys ja ymmärtämättömyys sitä kohtaan että kaikki muut ihmiset eivät ole identtisiä kopioita omasta itsestä ja omasta kokemuspohjasta, mutta mitä muutakaan palsta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on vanhempiensa ainoa lapsi. Joka vuosi jouluna, mutta myös synttäreinä ja jopa nimipäivinä vanhemmat ilmoittavat miehelleni toisistaan, että "osta isälles lahjaksi tätä ja tätä" tai että "äitisi vihjasi, että tarvitsisimme uuden paistinpannun". Olen seurustellut mieheni kanssa 18-vuotiaasta lähtien, ja tällaista on ollut ihan aina, myös silloin kun mies on ollut opiskelija ja nyt kun meillä on kaksi pientä lasta. Nuo toiveet eivät ole mitään mitättömiä pikkujuttuja, tyyliin aamutossut tai villasukat, vaan hintahaitari on kymmenistä euroista jopa useampiin satoihin. Mies on vanhempiensa pyynnöstä ostanut mm. GPS-urheilukellon, merkkiaamutakit, tietynlaisen kalliin paistinpannun...
En nyt toki tiedä, että onko minun lapsuudenperheeni tapa sitten se oudompi, kun meillä vanhemmat ovat nimenomaan sanoneet, että heille ei heitä köyhemmät ja/tai ruuhkavuosia elävät lapset saa ostaa mitään pikkumuistamista kummempaa. Emme ole köyhiä missään tapauksessa, mutta omassa perheessämme on rahanreikiä ihan riittävästi ilman sitäkin, että sadoilla euroilla ostetaan tavaraa yhä työssäkäyvälle, isossa täynnä tavaraa olevassa omakotitalossa asuville senioreille.
En ole puuttunut tähän asiaan koskaan, koska eihän se minulle kuulu. Silti pidän tätä kummallisena jouluperinteenä, ja synttäriperinteenä toki myös. "Hei, isäsi täyttää 61 vuotta, tule tänne syömään kaupan kylmätiskin Fazerin taikarullaa ja tuo tullessasi lahjakortti juoksulenkkareihin".
Kyllä meillä ainakin kaikki lapset (siis minä ja sisarukseni) ostetaan joka vuosi vanhemmillemme ihan kunnon lahjoja, oli sitten joulu, synttärit tai äitien- tai isänpäivä. Esim tänä vuonna ostin äidilleni joululahjaksi viinipullon, kirjan, kylpytakin ja kalenterin ja isälleni uuden imurin. Viime vuonna ostin toiselle lipun lempibändinsä konserttiin. Yleensä lahjat ovat noin 50-100€ lahjoja. Itse ihmettelen sitä, että muut eivät osta vanhemmillensa mitään tai sitten jotain pientä.
Ostitteko te lahjat myös silloin, kun teillä ei ollut kunnon tuloja? Itse en osaa edes kuvitella, että olettaisin opiskelijoiden ostavan meille kalliita lahjoja. Pienet muistamiset ovat ok, tyyliin erikoisempi tee tai kahvi. Yksi vuosi pidin tosi hyvänä lahjana sitä, että lapsi pesi meillä kylppärin ja saunan, kun se on minun inhokkikotityö.
Joo, aina ostettu lahjat lapsesta saakka. Myös opiskelijat ja yksi työtön ovat aina ostaneet lahjat. Tuntuisi tyhmältä antaa vain joku pieni muistaminen perheenjäsenelle. Ja toki lahjoja ostetaan ystäville, serkulle ja kummeille/kummilapsille.
Millä rahalla? Opintolainalla? Mulle tulee kiusallinen olo, jos vaikka sen työttömän antama lahja on 10 % kuukauden käytettävissä olevista nettotuloista. Jos hän saa sen 502,21 euroa käytettäväksi per kuukausi, ja siitä ostaa koko tuolle porukalle KUNNON lahjat, niin ei se minusta ole kovin kiva järjestely. Onkohan työtön siinä varmuudella ihan vapaaehtoisesti mukana?
Työtön on kaksoissiskoni, ja varmuudella on vapaaehtoisesti mukana. Esim pari vuotta sitten antoi esikoiselleni lahjaksi viikonlopun Tukholmassa hänen kanssaan. Omat lapsenikin ostavat perheelle lahjat omilla rahoillaan (9v ja 15v). Meillä perhe on aina ollut tärkeä kaikille ja lahjoissa ei säästellä.
Millähän rahalla kaksoissisko sitten elelee muutoin, kun tulot menevät teidän joululahjoihinne?
Käy sossun luukulla, jotta me muut veronmaksajat itse asiassa sitten korvaamme teidän lahjanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisareni on aina kirjaimellisesti hukuttanut molemmat lapsensa lahjoihin. Itse olen ostanut omalleni max kymmenen pakettia, kaikki yleensä sellaisia juttuja mitä lapsi on tosissaan toivonut vuoden mittaan.
Pari kertaa ollaan oltu sisareni perheen luona joulua viettämässä ja ihmetelty sitä lahjojen määrää. Molemmille lapsille valehtelematta 30-40 pakettia pelkästään omilta vanhemmiltaan, ja siihen päälle tätien, setien, mummojen ja pappojen ostamat. Siis niin älytön määrä, että pienempinä ne väsyi kesken avaamisen, eikä puhettakaan että se 25. lahja olisi enää edes ilahduttanut tai yllättänyt mitenkään. Saati että olisivat jaksaneet leikkiä niillä lahjoilla kun avaamisrumba oli viimein ohi.
Eikä siskoni tai miehensä ole edes mitään rikkaita, vaan ihan tavallisia duunareita.
Kirjaimellisesti hukuttaa aina..? 😂 Ehkä kuitenkin kuvainnoillisesti vai onko sisaresi lapsilla monta elämää, kun siskosi tappaa joka joulu lapsensa upottamalla heidät "lahjamereen"?
Kylläpä olet hauska, vaikket itsekään osaa kirjoittaa suomea.
Öö, en edes kommentoinut lainkaan oikeinkirjoitusta vaan mielestäni hassua sanavalintaa "kirjaimellisesti" tuossa asiayhteydessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on vanhempiensa ainoa lapsi. Joka vuosi jouluna, mutta myös synttäreinä ja jopa nimipäivinä vanhemmat ilmoittavat miehelleni toisistaan, että "osta isälles lahjaksi tätä ja tätä" tai että "äitisi vihjasi, että tarvitsisimme uuden paistinpannun". Olen seurustellut mieheni kanssa 18-vuotiaasta lähtien, ja tällaista on ollut ihan aina, myös silloin kun mies on ollut opiskelija ja nyt kun meillä on kaksi pientä lasta. Nuo toiveet eivät ole mitään mitättömiä pikkujuttuja, tyyliin aamutossut tai villasukat, vaan hintahaitari on kymmenistä euroista jopa useampiin satoihin. Mies on vanhempiensa pyynnöstä ostanut mm. GPS-urheilukellon, merkkiaamutakit, tietynlaisen kalliin paistinpannun...
En nyt toki tiedä, että onko minun lapsuudenperheeni tapa sitten se oudompi, kun meillä vanhemmat ovat nimenomaan sanoneet, että heille ei heitä köyhemmät ja/tai ruuhkavuosia elävät lapset saa ostaa mitään pikkumuistamista kummempaa. Emme ole köyhiä missään tapauksessa, mutta omassa perheessämme on rahanreikiä ihan riittävästi ilman sitäkin, että sadoilla euroilla ostetaan tavaraa yhä työssäkäyvälle, isossa täynnä tavaraa olevassa omakotitalossa asuville senioreille.
En ole puuttunut tähän asiaan koskaan, koska eihän se minulle kuulu. Silti pidän tätä kummallisena jouluperinteenä, ja synttäriperinteenä toki myös. "Hei, isäsi täyttää 61 vuotta, tule tänne syömään kaupan kylmätiskin Fazerin taikarullaa ja tuo tullessasi lahjakortti juoksulenkkareihin".
Kyllä meillä ainakin kaikki lapset (siis minä ja sisarukseni) ostetaan joka vuosi vanhemmillemme ihan kunnon lahjoja, oli sitten joulu, synttärit tai äitien- tai isänpäivä. Esim tänä vuonna ostin äidilleni joululahjaksi viinipullon, kirjan, kylpytakin ja kalenterin ja isälleni uuden imurin. Viime vuonna ostin toiselle lipun lempibändinsä konserttiin. Yleensä lahjat ovat noin 50-100€ lahjoja. Itse ihmettelen sitä, että muut eivät osta vanhemmillensa mitään tai sitten jotain pientä.
Ostitteko te lahjat myös silloin, kun teillä ei ollut kunnon tuloja? Itse en osaa edes kuvitella, että olettaisin opiskelijoiden ostavan meille kalliita lahjoja. Pienet muistamiset ovat ok, tyyliin erikoisempi tee tai kahvi. Yksi vuosi pidin tosi hyvänä lahjana sitä, että lapsi pesi meillä kylppärin ja saunan, kun se on minun inhokkikotityö.
Joo, aina ostettu lahjat lapsesta saakka. Myös opiskelijat ja yksi työtön ovat aina ostaneet lahjat. Tuntuisi tyhmältä antaa vain joku pieni muistaminen perheenjäsenelle. Ja toki lahjoja ostetaan ystäville, serkulle ja kummeille/kummilapsille.
Millä rahalla? Opintolainalla? Mulle tulee kiusallinen olo, jos vaikka sen työttömän antama lahja on 10 % kuukauden käytettävissä olevista nettotuloista. Jos hän saa sen 502,21 euroa käytettäväksi per kuukausi, ja siitä ostaa koko tuolle porukalle KUNNON lahjat, niin ei se minusta ole kovin kiva järjestely. Onkohan työtön siinä varmuudella ihan vapaaehtoisesti mukana?
Työtön on kaksoissiskoni, ja varmuudella on vapaaehtoisesti mukana. Esim pari vuotta sitten antoi esikoiselleni lahjaksi viikonlopun Tukholmassa hänen kanssaan. Omat lapsenikin ostavat perheelle lahjat omilla rahoillaan (9v ja 15v). Meillä perhe on aina ollut tärkeä kaikille ja lahjoissa ei säästellä.
Millähän rahalla kaksoissisko sitten elelee muutoin, kun tulot menevät teidän joululahjoihinne?
Käy sossun luukulla, jotta me muut veronmaksajat itse asiassa sitten korvaamme teidän lahjanne?
Kyseinen sisko ei todellakaan elä millään sossun rahoilla. Jäi työttömäksi puolitoista vuotta sitten, sitä ennen oli isossa yrityksessä töissä. Joten kyllä hänellä ihan rahaa riittää. Miksi aina on oletus että työtön = köyhä? Yksi tuttuni on tarkoituksella työtön, ja silti hänellä on varaa matkustella yms.
Miksi täällä keskustelut johtavat aina täysin väärille raiteille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sanonut opiskelevalle lapselleni, että ei tuhlaisi rahaansa minun lahjoihin. (minähän hänen opiskelujaan rahoitankin, olisi hullua että hän käyttäisi niitä rahoja minuun). Hän kyllä aina hankkii tai tekee jotain pientä kivaa, jolla muistaa äitiään. Olen ajatellut sanoa, että kaikkina tulevina vuosina olisi kiva saada joku kulloiseenkin budjettiin sopiva joulukukka. Rakastan niitä ja parin euron hyasintti tuo yhtä lailla joulun kuin joku komeampi asetelmakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on vanhempiensa ainoa lapsi. Joka vuosi jouluna, mutta myös synttäreinä ja jopa nimipäivinä vanhemmat ilmoittavat miehelleni toisistaan, että "osta isälles lahjaksi tätä ja tätä" tai että "äitisi vihjasi, että tarvitsisimme uuden paistinpannun". Olen seurustellut mieheni kanssa 18-vuotiaasta lähtien, ja tällaista on ollut ihan aina, myös silloin kun mies on ollut opiskelija ja nyt kun meillä on kaksi pientä lasta. Nuo toiveet eivät ole mitään mitättömiä pikkujuttuja, tyyliin aamutossut tai villasukat, vaan hintahaitari on kymmenistä euroista jopa useampiin satoihin. Mies on vanhempiensa pyynnöstä ostanut mm. GPS-urheilukellon, merkkiaamutakit, tietynlaisen kalliin paistinpannun...
En nyt toki tiedä, että onko minun lapsuudenperheeni tapa sitten se oudompi, kun meillä vanhemmat ovat nimenomaan sanoneet, että heille ei heitä köyhemmät ja/tai ruuhkavuosia elävät lapset saa ostaa mitään pikkumuistamista kummempaa. Emme ole köyhiä missään tapauksessa, mutta omassa perheessämme on rahanreikiä ihan riittävästi ilman sitäkin, että sadoilla euroilla ostetaan tavaraa yhä työssäkäyvälle, isossa täynnä tavaraa olevassa omakotitalossa asuville senioreille.
En ole puuttunut tähän asiaan koskaan, koska eihän se minulle kuulu. Silti pidän tätä kummallisena jouluperinteenä, ja synttäriperinteenä toki myös. "Hei, isäsi täyttää 61 vuotta, tule tänne syömään kaupan kylmätiskin Fazerin taikarullaa ja tuo tullessasi lahjakortti juoksulenkkareihin".
Kyllä meillä ainakin kaikki lapset (siis minä ja sisarukseni) ostetaan joka vuosi vanhemmillemme ihan kunnon lahjoja, oli sitten joulu, synttärit tai äitien- tai isänpäivä. Esim tänä vuonna ostin äidilleni joululahjaksi viinipullon, kirjan, kylpytakin ja kalenterin ja isälleni uuden imurin. Viime vuonna ostin toiselle lipun lempibändinsä konserttiin. Yleensä lahjat ovat noin 50-100€ lahjoja. Itse ihmettelen sitä, että muut eivät osta vanhemmillensa mitään tai sitten jotain pientä.
Ostitteko te lahjat myös silloin, kun teillä ei ollut kunnon tuloja? Itse en osaa edes kuvitella, että olettaisin opiskelijoiden ostavan meille kalliita lahjoja. Pienet muistamiset ovat ok, tyyliin erikoisempi tee tai kahvi. Yksi vuosi pidin tosi hyvänä lahjana sitä, että lapsi pesi meillä kylppärin ja saunan, kun se on minun inhokkikotityö.
Joo, aina ostettu lahjat lapsesta saakka. Myös opiskelijat ja yksi työtön ovat aina ostaneet lahjat. Tuntuisi tyhmältä antaa vain joku pieni muistaminen perheenjäsenelle. Ja toki lahjoja ostetaan ystäville, serkulle ja kummeille/kummilapsille.
Millä rahalla? Opintolainalla? Mulle tulee kiusallinen olo, jos vaikka sen työttömän antama lahja on 10 % kuukauden käytettävissä olevista nettotuloista. Jos hän saa sen 502,21 euroa käytettäväksi per kuukausi, ja siitä ostaa koko tuolle porukalle KUNNON lahjat, niin ei se minusta ole kovin kiva järjestely. Onkohan työtön siinä varmuudella ihan vapaaehtoisesti mukana?
Työtön on kaksoissiskoni, ja varmuudella on vapaaehtoisesti mukana. Esim pari vuotta sitten antoi esikoiselleni lahjaksi viikonlopun Tukholmassa hänen kanssaan. Omat lapsenikin ostavat perheelle lahjat omilla rahoillaan (9v ja 15v). Meillä perhe on aina ollut tärkeä kaikille ja lahjoissa ei säästellä.
Millähän rahalla kaksoissisko sitten elelee muutoin, kun tulot menevät teidän joululahjoihinne?
Käy sossun luukulla, jotta me muut veronmaksajat itse asiassa sitten korvaamme teidän lahjanne?
Kyseinen sisko ei todellakaan elä millään sossun rahoilla. Jäi työttömäksi puolitoista vuotta sitten, sitä ennen oli isossa yrityksessä töissä. Joten kyllä hänellä ihan rahaa riittää. Miksi aina on oletus että työtön = köyhä? Yksi tuttuni on tarkoituksella työtön, ja silti hänellä on varaa matkustella yms.
Miksi täällä keskustelut johtavat aina täysin väärille raiteille?
Oon 3 lapsen äiti, jäin viimeisen äitiysloman jälkeen kotiin, ja olen niin samaa mieltä tuosta että työttömiä pidetään köyhinä. Olen ollut kotona nyt 4v, ja yhä saan kuulla siitä, millä rahoilla elämme. Olin ennen töissä hyväpalkkaisessa paikassa, ja lisäksi on sitä omaisuutta muualtakin tullut. Ja ennen kuin joku sanoo että elän miehen rahoilla, niin se ei pidä paikkaansa. Olen itse tarkka siitä, että mieheni rahoja ei kulu yhtään sen enempää yhteisiin/lasten asioihin kuin omiani, vaikka miehelläni on kunnon palkka.
Joululahjoja ostan ihan saman verran kuin ennen kotiin jäämistä.
Joku varmaan ihmettelee miten tämä on mahdollista. En osta sitä halvinta, vaan vältän ostamasta mitään turhaa tai yllättäviä mielitekoja. Jos jotain tekee mieli, odotan muutaman päivän/viikon/kuukauden ja jos silloin vielä tekee mieli sitä, ostan sen. Lapsetkin oppivat että turhalla tavaralla ei tee mitään, ja osaavat hyvin pohtia, tarvitsevatko jotain oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheen "outo jouluperinne" ei kuulu ihan suorastaan jouluun, vaan 23.12, eli aatonaattona. Me nimittäin menemme silloin ravintolaan lounaalle. Yllättävän moni ravintola on silloin kiinni. Nykyisin voi onneksi tarkistaa netistä, onko suunnittelemamme ravintola auki. Jos joku perheestämme on silloin töissä, menemme hänen ruokatuntinsa aikaan, ja sellaiseen paikkaan, että hänen on helppo tulla sinne töistä.
Tänä vuonna emme koronan vuoksi lähde ravintolaan, vaan haemme noutoruoat kotiin.
Itseäni on ihmetyttänyt se, että jouluateria kinkkuineen ym on päivän ainoa kunnon ateria. Aamulla syödään riisipuuro aamiaiseksi ja sitten ollaan nälissään päivälliseen saakka. Meillä on aina tehty niin, että riisipuuro syödään puolen päivän aikaan lounaaksi, että jaksaa iltaan saakka. Aamupalaksi syödään ihan perus aamiaisruokia mitä arkenakin.
Vierailija kirjoitti:
huono provo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppilassa ei tarjoiltu valmiita annoksia pöytään. Pilaa täysin juhlan arvokkuuden kun ruokia haetaan ja jonotetaan kuin jossain työmaaruokalassa.
Tämä on varmasti olevinaan vitsi.
Vai onko anopillasi siis pikkupiika, jonka olisi pitänyt tuoda eteesi lautanen, kun sinä itse istua nökötät pöydän ääressä leveine ahtereinesi? Vai anopinko olisi pitänyt tukka märkänä passata sinua ja muita vieraita?
Kyseisen ruokalajin valmistanut tarjoilee sen kaikille muille ja lopuksi itselleen samalla kertoen siitä mitä on tarjoilemassa. Esinerkiksi viimejouluna appi valmisti maukkaita kylmäsavulohileipiä alkupalaksi. Oli tarjoilun ohella jännittävä kuulla mistä hän oli siiat pyytänyt ja mihinkä viiniin päätynyt.
Olivatko lohivoileivat varmasti raikkaita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
huono provo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppilassa ei tarjoiltu valmiita annoksia pöytään. Pilaa täysin juhlan arvokkuuden kun ruokia haetaan ja jonotetaan kuin jossain työmaaruokalassa.
Tämä on varmasti olevinaan vitsi.
Vai onko anopillasi siis pikkupiika, jonka olisi pitänyt tuoda eteesi lautanen, kun sinä itse istua nökötät pöydän ääressä leveine ahtereinesi? Vai anopinko olisi pitänyt tukka märkänä passata sinua ja muita vieraita?
Kyseisen ruokalajin valmistanut tarjoilee sen kaikille muille ja lopuksi itselleen samalla kertoen siitä mitä on tarjoilemassa. Esinerkiksi viimejouluna appi valmisti maukkaita kylmäsavulohileipiä alkupalaksi. Oli tarjoilun ohella jännittävä kuulla mistä hän oli siiat pyytänyt ja mihinkä viiniin päätynyt.
Olivatko lohivoileivat varmasti raikkaita?
On varmasti myös jännittävää kuulla, kun anoppi tarjoilee pieniä cocktail-lihapulliaan ja samalla kertoo, miten hän on pessyt jauhenlihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on vanhempiensa ainoa lapsi. Joka vuosi jouluna, mutta myös synttäreinä ja jopa nimipäivinä vanhemmat ilmoittavat miehelleni toisistaan, että "osta isälles lahjaksi tätä ja tätä" tai että "äitisi vihjasi, että tarvitsisimme uuden paistinpannun". Olen seurustellut mieheni kanssa 18-vuotiaasta lähtien, ja tällaista on ollut ihan aina, myös silloin kun mies on ollut opiskelija ja nyt kun meillä on kaksi pientä lasta. Nuo toiveet eivät ole mitään mitättömiä pikkujuttuja, tyyliin aamutossut tai villasukat, vaan hintahaitari on kymmenistä euroista jopa useampiin satoihin. Mies on vanhempiensa pyynnöstä ostanut mm. GPS-urheilukellon, merkkiaamutakit, tietynlaisen kalliin paistinpannun...
En nyt toki tiedä, että onko minun lapsuudenperheeni tapa sitten se oudompi, kun meillä vanhemmat ovat nimenomaan sanoneet, että heille ei heitä köyhemmät ja/tai ruuhkavuosia elävät lapset saa ostaa mitään pikkumuistamista kummempaa. Emme ole köyhiä missään tapauksessa, mutta omassa perheessämme on rahanreikiä ihan riittävästi ilman sitäkin, että sadoilla euroilla ostetaan tavaraa yhä työssäkäyvälle, isossa täynnä tavaraa olevassa omakotitalossa asuville senioreille.
En ole puuttunut tähän asiaan koskaan, koska eihän se minulle kuulu. Silti pidän tätä kummallisena jouluperinteenä, ja synttäriperinteenä toki myös. "Hei, isäsi täyttää 61 vuotta, tule tänne syömään kaupan kylmätiskin Fazerin taikarullaa ja tuo tullessasi lahjakortti juoksulenkkareihin".
Kyllä meillä ainakin kaikki lapset (siis minä ja sisarukseni) ostetaan joka vuosi vanhemmillemme ihan kunnon lahjoja, oli sitten joulu, synttärit tai äitien- tai isänpäivä. Esim tänä vuonna ostin äidilleni joululahjaksi viinipullon, kirjan, kylpytakin ja kalenterin ja isälleni uuden imurin. Viime vuonna ostin toiselle lipun lempibändinsä konserttiin. Yleensä lahjat ovat noin 50-100€ lahjoja. Itse ihmettelen sitä, että muut eivät osta vanhemmillensa mitään tai sitten jotain pientä.
Ostitteko te lahjat myös silloin, kun teillä ei ollut kunnon tuloja? Itse en osaa edes kuvitella, että olettaisin opiskelijoiden ostavan meille kalliita lahjoja. Pienet muistamiset ovat ok, tyyliin erikoisempi tee tai kahvi. Yksi vuosi pidin tosi hyvänä lahjana sitä, että lapsi pesi meillä kylppärin ja saunan, kun se on minun inhokkikotityö.
Joo, aina ostettu lahjat lapsesta saakka. Myös opiskelijat ja yksi työtön ovat aina ostaneet lahjat. Tuntuisi tyhmältä antaa vain joku pieni muistaminen perheenjäsenelle. Ja toki lahjoja ostetaan ystäville, serkulle ja kummeille/kummilapsille.
Millä rahalla? Opintolainalla? Mulle tulee kiusallinen olo, jos vaikka sen työttömän antama lahja on 10 % kuukauden käytettävissä olevista nettotuloista. Jos hän saa sen 502,21 euroa käytettäväksi per kuukausi, ja siitä ostaa koko tuolle porukalle KUNNON lahjat, niin ei se minusta ole kovin kiva järjestely. Onkohan työtön siinä varmuudella ihan vapaaehtoisesti mukana?
Työtön on kaksoissiskoni, ja varmuudella on vapaaehtoisesti mukana. Esim pari vuotta sitten antoi esikoiselleni lahjaksi viikonlopun Tukholmassa hänen kanssaan. Omat lapsenikin ostavat perheelle lahjat omilla rahoillaan (9v ja 15v). Meillä perhe on aina ollut tärkeä kaikille ja lahjoissa ei säästellä.
Millähän rahalla kaksoissisko sitten elelee muutoin, kun tulot menevät teidän joululahjoihinne?
Käy sossun luukulla, jotta me muut veronmaksajat itse asiassa sitten korvaamme teidän lahjanne?
Kyseinen sisko ei todellakaan elä millään sossun rahoilla. Jäi työttömäksi puolitoista vuotta sitten, sitä ennen oli isossa yrityksessä töissä. Joten kyllä hänellä ihan rahaa riittää. Miksi aina on oletus että työtön = köyhä? Yksi tuttuni on tarkoituksella työtön, ja silti hänellä on varaa matkustella yms.
Miksi täällä keskustelut johtavat aina täysin väärille raiteille?
Oon 3 lapsen äiti, jäin viimeisen äitiysloman jälkeen kotiin, ja olen niin samaa mieltä tuosta että työttömiä pidetään köyhinä. Olen ollut kotona nyt 4v, ja yhä saan kuulla siitä, millä rahoilla elämme. Olin ennen töissä hyväpalkkaisessa paikassa, ja lisäksi on sitä omaisuutta muualtakin tullut. Ja ennen kuin joku sanoo että elän miehen rahoilla, niin se ei pidä paikkaansa. Olen itse tarkka siitä, että mieheni rahoja ei kulu yhtään sen enempää yhteisiin/lasten asioihin kuin omiani, vaikka miehelläni on kunnon palkka.
Joululahjoja ostan ihan saman verran kuin ennen kotiin jäämistä.
Joku varmaan ihmettelee miten tämä on mahdollista. En osta sitä halvinta, vaan vältän ostamasta mitään turhaa tai yllättäviä mielitekoja. Jos jotain tekee mieli, odotan muutaman päivän/viikon/kuukauden ja jos silloin vielä tekee mieli sitä, ostan sen. Lapsetkin oppivat että turhalla tavaralla ei tee mitään, ja osaavat hyvin pohtia, tarvitsevatko jotain oikeasti.
Niin no joko elät miehen rahoilla tai yhteiskunnan rahoilla, koska tuskin olet kuitenkaan mikään sijoistusmiljonääri, jonka salkku tuottaa useita kymmeniä tuhansia vuodessa osinkoina? Vai mistä ne rahasi tulevat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa...
Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.
Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset?
Tuttua touhua. Me asumme puolison kanssa varsinais-Suomessa minun kotipaikkakunnallani. Puoliso on kotoisin Kainuusta ja koko muu perhe asuu vielä siellä. Joka jumalan joulu käsikirjoitus on sama. Joka joulu joudumme ajamaan 750 kilometriä puolison vanhempien luokse, koska anoppi itkisi muuten puoli vuotta ja suuttuisi tulisesti, jos lapsi ei tulisi jouluksi kotiin.
Puoliso on joka toinen aatto aamulla klo 6-10 töissä ja joka toinen aatto vapaata. Lähdemme tänäkin aattona klo 10.30 ajamaan sen 8 tunnin reissun (yhdellä pysähdyksellä) Kainuuseen, missä sitten hirveellä kiireellä pitää syödä, että lahjaat saadaan jaettua lapsille klo 19, koska niin on aina tehty. Seuraava päivä eli 25. pitää olla siellä puolison lapsuudenkodin nurkissa ja jos yritämme lähteä sieltä esim. lounaan jälkeen niin anoppi saa marttyyrikohtauksen ja jäämme sitten vielä yhdeksi yöksi.
26. päivä koitamme lähteä klo 8-9 ajamaan kotiin, mutta aina se venyy parilla tunnilla kun "ette kai te nyt vielä lähde. Odottakaa nyt että korvapuustit ovat tunnin päästä valmiita niin otatte niitä sitten mukaan. Kai te nyt vielä kahvin juotte ennenkuin lähdette." Klo 10 pääsemme aikaisintaan lähtemään ja sitten kun olemme varsinais-Suomessa niin pitäisi vielä käydä minun vanhempieni luona, koska isovanhemmat on sinne varta vasten haettu. Sitten viemme isovanhemmat kotiin ja olemme omassa kodissa 26. päivän iltana klo 22-23.
Minä menen 27. päivä yleensä takaisin töihin aamuvuoroon, joten koko joulusta olen ollut omassa kodissa sen aaton aamupäivän (pakkaamassa autoa) ja 26. päivän 2 viimeistä tuntia. Olen kyllä koittanut saada tätä traditiota poikki, mutta en halua, että puoliso ajaisi yksin 8 tuntia pimeällä räntäsateessa Suomen läpi vain, koska ei uskalla sanoa vanhemmilleen, että tänä vuonna emme tule.
Sinun miehesi ei ole itsenäistynyt ja irroittautunut äidistään. Ota asia vakavasti puheeksi, etsi vaikka Väestöliiton Parisuhde sivuilta materiaalia aiheesta tueksi.
Teillä on jo oma perhe ja miehen pitäisi olla sinun kanssa eikä äitinsä kanssa neuvottelemassa missä joulu vietetään. Jos sinulle, perheesi emännälle ei sovi tuollainen joulunvietto joka ikinen vuosi, ei ole sopivaa että mammanpoika lähtee yksin ajamaan yhtään minnekään. Kompromissiehdotus: Joka toinen joulu menette, ja joka toinen joulu olette kotona ja sinun sukulaisilla.
Ikävä kyllä tuon raskaan ja ei-toivotun perinteen katkaiseminen jää sinun harteillesi. Eli laita nyt se ukkos kuriin tai se on äitinsä helmoissa tämän kuolemaan asti. Äitien on hyväksyttävä, että joskus oma poika perustaa perheen ja perhe päättää itse joulunvietostaan. Sun miehen täytyy vain kestää äitinsä erotuska itkuineen ja kyyneleineen.
Voimia.
Kyllä nuo marttyyrijutut tiedetään ihan napanuoran katkaisemisen jälkeenkin. Mä tulin nyt parin vuoden jälkeen Suomeen ja näin neljäntenä päivänä olisin valmis myös lähtemään takaisin.
Mitään suunnitelmaani ei kunnioiteta. Tästä en kärsi vain minä vaan myös osa sisaruksistani. Minulle vain ilmoitetaan asiat. Kun sanon vastaan niin vedetään herne nenään ja sanotaan, että isäni auto ei ole sitten minulla käytössä ja hankin kyydit itse. Kun alan selaamaan vuokra-autosivustoja niin kielletään lähtemästä, sanoen että jos lähden niin takaisin ei ole tulemista. Moneen yöhön en ole nukkunut kunnolla kun on tämä 6 cm vaahtomuovipatja puurunkoisessa sängyssä ja ei kunnioiteta sitä vähääkään minun työaikojani. Mitään joulujuttuja ei ole tehty ja jos en tee, niin ei tullakaan tekemään. Täytyy sanoa, että lauantaina koitin. Sunnuntaina minun piti kuusi hakea, mutta en saa hakea kun pitää olla isä mukana. Isää ei kiinnosta. En asiasta tule enää mitään sanomaan ja jää luultavasti kuusi hakematta. Ruoka haettiin eilen ja kun sanoin, että eiköhän neljälle riitä kaksi porkkanalaatikkoa ja lanttulaatikkoa yhdelle ruokailulle kotiin, niin saatiin tappelu aikaan kaupassa.
Jouluaaton aatto menee niin, että haen kuulemma veljeni 200 km päästä yöllä hänen työvuoronsa jälkeen kotiin nukkumaan hetekaan. Aattona olemme kuulemma täällä kotona viettämässä mukavaa aikaa osan perheen kanssa. Joulupäivänä lähdemme siskoni ja hänen perheensä luokse. Tapaninpäivänä kuulemma menemme veljelleni ja kummitädilleni vierailulle. Itse olisin veljeni halunnut nähdä viime viikonloppuna kun hän oli silloin vapaalla, nyt en tiedä näenkö sitten tapanina kun hän päivystää. Kummitädistäni en välitä tai hänen lapsistaan. Siskolleni olisin mielelläni mennyt yöksi joulun pyhinä, mutta tämä kaikki jouduin peruuttamaan kun äitini päätti toisin.
Lähden kotiin takaisin 2.1. ja sekin on kuulemma väärin kun minun pitäisi tänne jäädä. Nyt olen tuolle jo röyhkeästi nauranut päin naamaa ja sanon, että lennot on varattu aikoja sitten ja minä lähden kotiini.
Nyt sitten tässä teen töitä ja vitutuksen kanssa vedän hymy suussa joulun läpi ja kuuntelen äitini kitinää. Ensi joulun vietän mieluiten omassa parhaassa seurassani.
Näin 24/7 yrittäjänä osaan kuvitella isän fiilikset, -hänellä saattoi olla edessään vuoden ainoa kolmen päivän yhtämittainen vapaa.
Se ettei ole joulua sen kummemmin ehtinyt laittaa, ei suinkaan tarkoita, etteikö sitä olisi odottanut ja siitä nauttisi.