Lue keskustelun säännöt.
Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet
Onko teillä tutuilla tai sukulaisilla tapoja tai jouluperinteitä, joita olette joskus ihmetelleet? Hämmästellään hyväntahtoisesti, sillä kukin tietenkin viettää joulua tyylillään, mutta...
Kommentit (1180)
Meillä on mielestäni ihan normaali tapa, mutta silti jotkut sitä ihmettelevät. Meillä kaikki ostavat kaikille lahjat. Myös lapset ostavat itse lahjat kaikille. Esimerkiksi 14v on ostanut nyt lahjat vanhemmille, isovanhemmille, sisaruksille, siskon miehelle ja heidän lapsilleen sekä kummeilleen. Eli kaikki saavat kaikilta lahjat. Ja siis ihan kunnollisia lahjoja kaikki ostavat. 14v:llä taisi mennä hieman yli 200€ lahjoihin tänä jouluna.
Ihmettelen suuresti, kun joissain perheissä ei esim. vanhemmat osta toisilleen mitään, ainoastaan lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on vanhempiensa ainoa lapsi. Joka vuosi jouluna, mutta myös synttäreinä ja jopa nimipäivinä vanhemmat ilmoittavat miehelleni toisistaan, että "osta isälles lahjaksi tätä ja tätä" tai että "äitisi vihjasi, että tarvitsisimme uuden paistinpannun". Olen seurustellut mieheni kanssa 18-vuotiaasta lähtien, ja tällaista on ollut ihan aina, myös silloin kun mies on ollut opiskelija ja nyt kun meillä on kaksi pientä lasta. Nuo toiveet eivät ole mitään mitättömiä pikkujuttuja, tyyliin aamutossut tai villasukat, vaan hintahaitari on kymmenistä euroista jopa useampiin satoihin. Mies on vanhempiensa pyynnöstä ostanut mm. GPS-urheilukellon, merkkiaamutakit, tietynlaisen kalliin paistinpannun...
En nyt toki tiedä, että onko minun lapsuudenperheeni tapa sitten se oudompi, kun meillä vanhemmat ovat nimenomaan sanoneet, että heille ei heitä köyhemmät ja/tai ruuhkavuosia elävät lapset saa ostaa mitään pikkumuistamista kummempaa. Emme ole köyhiä missään tapauksessa, mutta omassa perheessämme on rahanreikiä ihan riittävästi ilman sitäkin, että sadoilla euroilla ostetaan tavaraa yhä työssäkäyvälle, isossa täynnä tavaraa olevassa omakotitalossa asuville senioreille.
En ole puuttunut tähän asiaan koskaan, koska eihän se minulle kuulu. Silti pidän tätä kummallisena jouluperinteenä, ja synttäriperinteenä toki myös. "Hei, isäsi täyttää 61 vuotta, tule tänne syömään kaupan kylmätiskin Fazerin taikarullaa ja tuo tullessasi lahjakortti juoksulenkkareihin".
Kyllä meillä ainakin kaikki lapset (siis minä ja sisarukseni) ostetaan joka vuosi vanhemmillemme ihan kunnon lahjoja, oli sitten joulu, synttärit tai äitien- tai isänpäivä. Esim tänä vuonna ostin äidilleni joululahjaksi viinipullon, kirjan, kylpytakin ja kalenterin ja isälleni uuden imurin. Viime vuonna ostin toiselle lipun lempibändinsä konserttiin. Yleensä lahjat ovat noin 50-100€ lahjoja. Itse ihmettelen sitä, että muut eivät osta vanhemmillensa mitään tai sitten jotain pientä.
Ostitteko te lahjat myös silloin, kun teillä ei ollut kunnon tuloja? Itse en osaa edes kuvitella, että olettaisin opiskelijoiden ostavan meille kalliita lahjoja. Pienet muistamiset ovat ok, tyyliin erikoisempi tee tai kahvi. Yksi vuosi pidin tosi hyvänä lahjana sitä, että lapsi pesi meillä kylppärin ja saunan, kun se on minun inhokkikotityö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on vanhempiensa ainoa lapsi. Joka vuosi jouluna, mutta myös synttäreinä ja jopa nimipäivinä vanhemmat ilmoittavat miehelleni toisistaan, että "osta isälles lahjaksi tätä ja tätä" tai että "äitisi vihjasi, että tarvitsisimme uuden paistinpannun". Olen seurustellut mieheni kanssa 18-vuotiaasta lähtien, ja tällaista on ollut ihan aina, myös silloin kun mies on ollut opiskelija ja nyt kun meillä on kaksi pientä lasta. Nuo toiveet eivät ole mitään mitättömiä pikkujuttuja, tyyliin aamutossut tai villasukat, vaan hintahaitari on kymmenistä euroista jopa useampiin satoihin. Mies on vanhempiensa pyynnöstä ostanut mm. GPS-urheilukellon, merkkiaamutakit, tietynlaisen kalliin paistinpannun...
En nyt toki tiedä, että onko minun lapsuudenperheeni tapa sitten se oudompi, kun meillä vanhemmat ovat nimenomaan sanoneet, että heille ei heitä köyhemmät ja/tai ruuhkavuosia elävät lapset saa ostaa mitään pikkumuistamista kummempaa. Emme ole köyhiä missään tapauksessa, mutta omassa perheessämme on rahanreikiä ihan riittävästi ilman sitäkin, että sadoilla euroilla ostetaan tavaraa yhä työssäkäyvälle, isossa täynnä tavaraa olevassa omakotitalossa asuville senioreille.
En ole puuttunut tähän asiaan koskaan, koska eihän se minulle kuulu. Silti pidän tätä kummallisena jouluperinteenä, ja synttäriperinteenä toki myös. "Hei, isäsi täyttää 61 vuotta, tule tänne syömään kaupan kylmätiskin Fazerin taikarullaa ja tuo tullessasi lahjakortti juoksulenkkareihin".
Kyllä meillä ainakin kaikki lapset (siis minä ja sisarukseni) ostetaan joka vuosi vanhemmillemme ihan kunnon lahjoja, oli sitten joulu, synttärit tai äitien- tai isänpäivä. Esim tänä vuonna ostin äidilleni joululahjaksi viinipullon, kirjan, kylpytakin ja kalenterin ja isälleni uuden imurin. Viime vuonna ostin toiselle lipun lempibändinsä konserttiin. Yleensä lahjat ovat noin 50-100€ lahjoja. Itse ihmettelen sitä, että muut eivät osta vanhemmillensa mitään tai sitten jotain pientä.
Kyllä minäkin joka vuosi ostan jotakin, tänä vuonna ostin molemmille samanlaisen lahjan ja ne maksoivat 39,90 e/kpl. Ihan kunnon asian sain tuohonkin hintaan, ja esimerkiksi kirjat tai jotkut asusteet ovat ihan peruskauraa lahjoina, joita annan vanhemmilleni. Se GPS-urheilukello esimerkiksi maksoi melkein 300 euroa, ja se on kyllä mun mielestä aika iso lahja omille vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on vanhempiensa ainoa lapsi. Joka vuosi jouluna, mutta myös synttäreinä ja jopa nimipäivinä vanhemmat ilmoittavat miehelleni toisistaan, että "osta isälles lahjaksi tätä ja tätä" tai että "äitisi vihjasi, että tarvitsisimme uuden paistinpannun". Olen seurustellut mieheni kanssa 18-vuotiaasta lähtien, ja tällaista on ollut ihan aina, myös silloin kun mies on ollut opiskelija ja nyt kun meillä on kaksi pientä lasta. Nuo toiveet eivät ole mitään mitättömiä pikkujuttuja, tyyliin aamutossut tai villasukat, vaan hintahaitari on kymmenistä euroista jopa useampiin satoihin. Mies on vanhempiensa pyynnöstä ostanut mm. GPS-urheilukellon, merkkiaamutakit, tietynlaisen kalliin paistinpannun...
En nyt toki tiedä, että onko minun lapsuudenperheeni tapa sitten se oudompi, kun meillä vanhemmat ovat nimenomaan sanoneet, että heille ei heitä köyhemmät ja/tai ruuhkavuosia elävät lapset saa ostaa mitään pikkumuistamista kummempaa. Emme ole köyhiä missään tapauksessa, mutta omassa perheessämme on rahanreikiä ihan riittävästi ilman sitäkin, että sadoilla euroilla ostetaan tavaraa yhä työssäkäyvälle, isossa täynnä tavaraa olevassa omakotitalossa asuville senioreille.
En ole puuttunut tähän asiaan koskaan, koska eihän se minulle kuulu. Silti pidän tätä kummallisena jouluperinteenä, ja synttäriperinteenä toki myös. "Hei, isäsi täyttää 61 vuotta, tule tänne syömään kaupan kylmätiskin Fazerin taikarullaa ja tuo tullessasi lahjakortti juoksulenkkareihin".
Kyllä meillä ainakin kaikki lapset (siis minä ja sisarukseni) ostetaan joka vuosi vanhemmillemme ihan kunnon lahjoja, oli sitten joulu, synttärit tai äitien- tai isänpäivä. Esim tänä vuonna ostin äidilleni joululahjaksi viinipullon, kirjan, kylpytakin ja kalenterin ja isälleni uuden imurin. Viime vuonna ostin toiselle lipun lempibändinsä konserttiin. Yleensä lahjat ovat noin 50-100€ lahjoja. Itse ihmettelen sitä, että muut eivät osta vanhemmillensa mitään tai sitten jotain pientä.
Ostitteko te lahjat myös silloin, kun teillä ei ollut kunnon tuloja? Itse en osaa edes kuvitella, että olettaisin opiskelijoiden ostavan meille kalliita lahjoja. Pienet muistamiset ovat ok, tyyliin erikoisempi tee tai kahvi. Yksi vuosi pidin tosi hyvänä lahjana sitä, että lapsi pesi meillä kylppärin ja saunan, kun se on minun inhokkikotityö.
Joo, aina ostettu lahjat lapsesta saakka. Myös opiskelijat ja yksi työtön ovat aina ostaneet lahjat. Tuntuisi tyhmältä antaa vain joku pieni muistaminen perheenjäsenelle. Ja toki lahjoja ostetaan ystäville, serkulle ja kummeille/kummilapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on vanhempiensa ainoa lapsi. Joka vuosi jouluna, mutta myös synttäreinä ja jopa nimipäivinä vanhemmat ilmoittavat miehelleni toisistaan, että "osta isälles lahjaksi tätä ja tätä" tai että "äitisi vihjasi, että tarvitsisimme uuden paistinpannun". Olen seurustellut mieheni kanssa 18-vuotiaasta lähtien, ja tällaista on ollut ihan aina, myös silloin kun mies on ollut opiskelija ja nyt kun meillä on kaksi pientä lasta. Nuo toiveet eivät ole mitään mitättömiä pikkujuttuja, tyyliin aamutossut tai villasukat, vaan hintahaitari on kymmenistä euroista jopa useampiin satoihin. Mies on vanhempiensa pyynnöstä ostanut mm. GPS-urheilukellon, merkkiaamutakit, tietynlaisen kalliin paistinpannun...
En nyt toki tiedä, että onko minun lapsuudenperheeni tapa sitten se oudompi, kun meillä vanhemmat ovat nimenomaan sanoneet, että heille ei heitä köyhemmät ja/tai ruuhkavuosia elävät lapset saa ostaa mitään pikkumuistamista kummempaa. Emme ole köyhiä missään tapauksessa, mutta omassa perheessämme on rahanreikiä ihan riittävästi ilman sitäkin, että sadoilla euroilla ostetaan tavaraa yhä työssäkäyvälle, isossa täynnä tavaraa olevassa omakotitalossa asuville senioreille.
En ole puuttunut tähän asiaan koskaan, koska eihän se minulle kuulu. Silti pidän tätä kummallisena jouluperinteenä, ja synttäriperinteenä toki myös. "Hei, isäsi täyttää 61 vuotta, tule tänne syömään kaupan kylmätiskin Fazerin taikarullaa ja tuo tullessasi lahjakortti juoksulenkkareihin".
Kyllä meillä ainakin kaikki lapset (siis minä ja sisarukseni) ostetaan joka vuosi vanhemmillemme ihan kunnon lahjoja, oli sitten joulu, synttärit tai äitien- tai isänpäivä. Esim tänä vuonna ostin äidilleni joululahjaksi viinipullon, kirjan, kylpytakin ja kalenterin ja isälleni uuden imurin. Viime vuonna ostin toiselle lipun lempibändinsä konserttiin. Yleensä lahjat ovat noin 50-100€ lahjoja. Itse ihmettelen sitä, että muut eivät osta vanhemmillensa mitään tai sitten jotain pientä.
Ostitteko te lahjat myös silloin, kun teillä ei ollut kunnon tuloja? Itse en osaa edes kuvitella, että olettaisin opiskelijoiden ostavan meille kalliita lahjoja. Pienet muistamiset ovat ok, tyyliin erikoisempi tee tai kahvi. Yksi vuosi pidin tosi hyvänä lahjana sitä, että lapsi pesi meillä kylppärin ja saunan, kun se on minun inhokkikotityö.
Joo, aina ostettu lahjat lapsesta saakka. Myös opiskelijat ja yksi työtön ovat aina ostaneet lahjat. Tuntuisi tyhmältä antaa vain joku pieni muistaminen perheenjäsenelle. Ja toki lahjoja ostetaan ystäville, serkulle ja kummeille/kummilapsille.
Millä rahalla? Opintolainalla? Mulle tulee kiusallinen olo, jos vaikka sen työttömän antama lahja on 10 % kuukauden käytettävissä olevista nettotuloista. Jos hän saa sen 502,21 euroa käytettäväksi per kuukausi, ja siitä ostaa koko tuolle porukalle KUNNON lahjat, niin ei se minusta ole kovin kiva järjestely. Onkohan työtön siinä varmuudella ihan vapaaehtoisesti mukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on vanhempiensa ainoa lapsi. Joka vuosi jouluna, mutta myös synttäreinä ja jopa nimipäivinä vanhemmat ilmoittavat miehelleni toisistaan, että "osta isälles lahjaksi tätä ja tätä" tai että "äitisi vihjasi, että tarvitsisimme uuden paistinpannun". Olen seurustellut mieheni kanssa 18-vuotiaasta lähtien, ja tällaista on ollut ihan aina, myös silloin kun mies on ollut opiskelija ja nyt kun meillä on kaksi pientä lasta. Nuo toiveet eivät ole mitään mitättömiä pikkujuttuja, tyyliin aamutossut tai villasukat, vaan hintahaitari on kymmenistä euroista jopa useampiin satoihin. Mies on vanhempiensa pyynnöstä ostanut mm. GPS-urheilukellon, merkkiaamutakit, tietynlaisen kalliin paistinpannun...
En nyt toki tiedä, että onko minun lapsuudenperheeni tapa sitten se oudompi, kun meillä vanhemmat ovat nimenomaan sanoneet, että heille ei heitä köyhemmät ja/tai ruuhkavuosia elävät lapset saa ostaa mitään pikkumuistamista kummempaa. Emme ole köyhiä missään tapauksessa, mutta omassa perheessämme on rahanreikiä ihan riittävästi ilman sitäkin, että sadoilla euroilla ostetaan tavaraa yhä työssäkäyvälle, isossa täynnä tavaraa olevassa omakotitalossa asuville senioreille.
En ole puuttunut tähän asiaan koskaan, koska eihän se minulle kuulu. Silti pidän tätä kummallisena jouluperinteenä, ja synttäriperinteenä toki myös. "Hei, isäsi täyttää 61 vuotta, tule tänne syömään kaupan kylmätiskin Fazerin taikarullaa ja tuo tullessasi lahjakortti juoksulenkkareihin".
Kyllä meillä ainakin kaikki lapset (siis minä ja sisarukseni) ostetaan joka vuosi vanhemmillemme ihan kunnon lahjoja, oli sitten joulu, synttärit tai äitien- tai isänpäivä. Esim tänä vuonna ostin äidilleni joululahjaksi viinipullon, kirjan, kylpytakin ja kalenterin ja isälleni uuden imurin. Viime vuonna ostin toiselle lipun lempibändinsä konserttiin. Yleensä lahjat ovat noin 50-100€ lahjoja. Itse ihmettelen sitä, että muut eivät osta vanhemmillensa mitään tai sitten jotain pientä.
Ostitteko te lahjat myös silloin, kun teillä ei ollut kunnon tuloja? Itse en osaa edes kuvitella, että olettaisin opiskelijoiden ostavan meille kalliita lahjoja. Pienet muistamiset ovat ok, tyyliin erikoisempi tee tai kahvi. Yksi vuosi pidin tosi hyvänä lahjana sitä, että lapsi pesi meillä kylppärin ja saunan, kun se on minun inhokkikotityö.
Joo, aina ostettu lahjat lapsesta saakka. Myös opiskelijat ja yksi työtön ovat aina ostaneet lahjat. Tuntuisi tyhmältä antaa vain joku pieni muistaminen perheenjäsenelle. Ja toki lahjoja ostetaan ystäville, serkulle ja kummeille/kummilapsille.
Millä rahalla? Opintolainalla? Mulle tulee kiusallinen olo, jos vaikka sen työttömän antama lahja on 10 % kuukauden käytettävissä olevista nettotuloista. Jos hän saa sen 502,21 euroa käytettäväksi per kuukausi, ja siitä ostaa koko tuolle porukalle KUNNON lahjat, niin ei se minusta ole kovin kiva järjestely. Onkohan työtön siinä varmuudella ihan vapaaehtoisesti mukana?
Paitsi että se 160 000 euroo vuodessa tienaava pallero tulee ties kuin monennen avovaimonsa kanssa kylään ja itseään kehumaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on vanhempiensa ainoa lapsi. Joka vuosi jouluna, mutta myös synttäreinä ja jopa nimipäivinä vanhemmat ilmoittavat miehelleni toisistaan, että "osta isälles lahjaksi tätä ja tätä" tai että "äitisi vihjasi, että tarvitsisimme uuden paistinpannun". Olen seurustellut mieheni kanssa 18-vuotiaasta lähtien, ja tällaista on ollut ihan aina, myös silloin kun mies on ollut opiskelija ja nyt kun meillä on kaksi pientä lasta. Nuo toiveet eivät ole mitään mitättömiä pikkujuttuja, tyyliin aamutossut tai villasukat, vaan hintahaitari on kymmenistä euroista jopa useampiin satoihin. Mies on vanhempiensa pyynnöstä ostanut mm. GPS-urheilukellon, merkkiaamutakit, tietynlaisen kalliin paistinpannun...
En nyt toki tiedä, että onko minun lapsuudenperheeni tapa sitten se oudompi, kun meillä vanhemmat ovat nimenomaan sanoneet, että heille ei heitä köyhemmät ja/tai ruuhkavuosia elävät lapset saa ostaa mitään pikkumuistamista kummempaa. Emme ole köyhiä missään tapauksessa, mutta omassa perheessämme on rahanreikiä ihan riittävästi ilman sitäkin, että sadoilla euroilla ostetaan tavaraa yhä työssäkäyvälle, isossa täynnä tavaraa olevassa omakotitalossa asuville senioreille.
En ole puuttunut tähän asiaan koskaan, koska eihän se minulle kuulu. Silti pidän tätä kummallisena jouluperinteenä, ja synttäriperinteenä toki myös. "Hei, isäsi täyttää 61 vuotta, tule tänne syömään kaupan kylmätiskin Fazerin taikarullaa ja tuo tullessasi lahjakortti juoksulenkkareihin".
Kyllä meillä ainakin kaikki lapset (siis minä ja sisarukseni) ostetaan joka vuosi vanhemmillemme ihan kunnon lahjoja, oli sitten joulu, synttärit tai äitien- tai isänpäivä. Esim tänä vuonna ostin äidilleni joululahjaksi viinipullon, kirjan, kylpytakin ja kalenterin ja isälleni uuden imurin. Viime vuonna ostin toiselle lipun lempibändinsä konserttiin. Yleensä lahjat ovat noin 50-100€ lahjoja. Itse ihmettelen sitä, että muut eivät osta vanhemmillensa mitään tai sitten jotain pientä.
Ostitteko te lahjat myös silloin, kun teillä ei ollut kunnon tuloja? Itse en osaa edes kuvitella, että olettaisin opiskelijoiden ostavan meille kalliita lahjoja. Pienet muistamiset ovat ok, tyyliin erikoisempi tee tai kahvi. Yksi vuosi pidin tosi hyvänä lahjana sitä, että lapsi pesi meillä kylppärin ja saunan, kun se on minun inhokkikotityö.
Joo, aina ostettu lahjat lapsesta saakka. Myös opiskelijat ja yksi työtön ovat aina ostaneet lahjat. Tuntuisi tyhmältä antaa vain joku pieni muistaminen perheenjäsenelle. Ja toki lahjoja ostetaan ystäville, serkulle ja kummeille/kummilapsille.
Millä rahalla? Opintolainalla? Mulle tulee kiusallinen olo, jos vaikka sen työttömän antama lahja on 10 % kuukauden käytettävissä olevista nettotuloista. Jos hän saa sen 502,21 euroa käytettäväksi per kuukausi, ja siitä ostaa koko tuolle porukalle KUNNON lahjat, niin ei se minusta ole kovin kiva järjestely. Onkohan työtön siinä varmuudella ihan vapaaehtoisesti mukana?
Työtön on kaksoissiskoni, ja varmuudella on vapaaehtoisesti mukana. Esim pari vuotta sitten antoi esikoiselleni lahjaksi viikonlopun Tukholmassa hänen kanssaan. Omat lapsenikin ostavat perheelle lahjat omilla rahoillaan (9v ja 15v). Meillä perhe on aina ollut tärkeä kaikille ja lahjoissa ei säästellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kanssa jouluisin kaikki antavat kaikille lahjoja. Olisi outoa olla antamatta jollekin lahjaa, kun muille antaa.
Täällä yksi opiskelija. Vaikka tulot ovat pienet, annan silti joka vuosi kaikille kunnon lahjat. Alan ostelemaan lahjoja jo alkusyksystä, jolloin rahaa ei kulu kerralla niin paljoa, vaan kuukausittain vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perheessä syödään pannacottaa mansikkakastikkeella jouluna jälkiruoaksi. Hihittelin asialle, koska mielestäni sellainen jälkiruoka ei kuulu suomalaiseen jouluun.
Mansikka on kesäherkku, toki ymmärrän että se kastike on punaista ja siten sopii jouluun.Terkkuja kullalle jos luet tätä. ❤️ Tänä vuonna saan itsekin tutustua tähän meidän perheen uuteen jouluperinteeseen ja lapsi tulee kasvamaan siihen että pannacotta mansikkakastikkeella kuuluu joulupöytään. Ihan hauskaa minusta. Ei pilaa mun tunnelmaa yhtään. Hyväähän se on. En olis vain itse keksinyt jouluun yhdistää. Olen enemmän luumujälkiruokien syöjäksi jouluna tottunut. Suklaisia juttuja yms.
Mun joulutavoista hän taas ihmetteli karjalanpaistia joulupöydässä. Se on itäsuomalainen jouluruoka.
Voi olla, että myöhemmin tulee vielä jotain mieleen. Mielenkiintoinen ketju.
Mitä mahtaisit tuumata meillä: joulupöydässä on kinkun, lohen, laatikkojen, salaattien jne. vierellä ranskalaisia perunoita, broilerpyöryköitä (eines!) ja silakkapihvejä, jälkiruokana mustikkapiirakkaa. Jotkut kummalliset asiat jäävät vuosien myötä sisäpiirijuttuna enkä enää voisi edes kuvitella jouluani ilman mustikapiirajan tuoksua. Karjalanpaisti joulupöydässä tuntuisi köyhäilyltä siinä kuin meidän silakkapihvimmekin.
Mummollani oli aina karjalanpaisti joulupöydässä ja laatikot sekä kinkku et karjalanpiirakat tietty. Jokus hyvin nuorena muistelen olleen lipeäkalaakin. (siitä EN todellakaan tykännyt edes hajunsa puolesta) Muuta ei kaivattu. Oli täydellisen hyvää. Yhä lämmöllä muistelen edesmennyttä. Kokoonnuttiin koko suku aina tapanina yhteen. Yksi erikoisuus kyllä oli. Hän leipoi aina jälkiruaksi täytekakun. Sen kaiken muun kakun oheen siis. Sitä minä en missään muissa perheissä ole edes kuullut tapahtuvan "joulutoimena".
Jouluunhan minulla kuuluu ehdottomasti "sekameteli"-kakku ja joulutortut ja kunnon kahvi. Ruokana perunat ja laatikot sekä kinkku. Ne perinteiset siis. Mutta lohesta en tykkää. Suklaa jälkiruokana ja naposteltavana ok. Muutoin en niin kauheesti perusta. Voin hyvin olla syömättäkin.
Mutta ihmetteilyistä viis eli minä hyvinkin voisin syödä pannacottaa jouluna ihan vaihtelun vuoksi. Ei menisi herne nenään.
Ollaankohan serkkuja. Mummo teki kyllä pöydän koreeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perhe (veli, anoppini ja appeni) eivät oikein meinanneet ymmärtää jouluruokailun ideaa meillä.
Ensin otetaan kylmät alkupalat, eli kylmäsavulohi, graavilohi, sillit, mädit (smetana ja sipulisilppu), aladoobi, maksapatee, waldorfin-salaatti, keitetty peruna. Tämä osuus on meillä lastenkin mielestä se paras osuus, koska he voisivat elää mätileivillä.
Vasta sen jälkeen haetaan laatikot ja paisti ja kastike. Kolmannella kierroksella otetaan kinkkua ja rosollia.
Lopuksi syödään juustoja ja viikunahilloa ja myöhemmin joulukahvit leivonnaisineen.
Meidän tavassa ei kukaan ole sanonut: "Röyh, röyh. Tulihan vedettyä kinkkua jouluna niin, että paita ratkesi"
Olen ratkaissut asian jo vuosia sitten niin, että väki pyydetään pöytään ja kehoitetaan aloittamaan pöydässä olevilla alkupaloilla. Laatikot odottavat uunissa, kunnes alkupaloja on syöty. Oli nimittäin sisäisesti ja hiljaa ärsyttävää, kun miehen veli (silloin 18v.) ekan kerran söi meillä aattona ja täytti lautasensa perunalaatikolla ja kinkulla, söi ja siirtyi sohvalle odottamaan lahjojen avaamista. Me muut oltiin melkein tunti vielä ruokapöydässä.
Lisään vielä, että kaikki ovat tyytyväisiä meidän jouluruokiin ja miehen velikin (nyt 40v.) on tottunut jo aikuisten ruokiin ja ruokatapoihin.
Oliko tässä nyt sitten omat vai sukulaisten tavat niitä outoja, mutta tulipahan avauduttua ;-)
Mikä kumman paisti? Joku karjalanpaistiko?
Ei ei. Laatikot kuuluvat ehdottomasti kinkun kanssa.
Meillä jaetaan niin, että eka kierroksella on kylmät kalat. Toisella kierroksella kylmät lihat ja salaatit. Kolmannelle lämpimät, eli kinkku ja laatikot. Ja ekaa ja tokaa kierrosta ehdottomasti santsataan kolmannella kierroksella. Mitään paistia meillä ei ole eikä tule.
Paistihan se kinkkukin on, eikö siinä ole paistia riittämiin niille joilla semmonen on. (Minulla ei ole ollut kertaakaan aikuisuuteni aikana, ei kuulu meiän jouluun, savulohi paljon parempaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen niitä joka viettää joulunsa kirkkaiden halogeenivalojen (vai mitä ne putkimaiset valot ovat, en muista) tai tavallisten kattolamppujen loisteessa. Mautonta.
Jouluna kuuluu olla lämmin valaistus, kynttilöistä ja pikkuvaloista koostuva.
Ei kirkkaiden valojen alla kyllä pääse mitenkään joulutunnelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi opiskelija. Vaikka tulot ovat pienet, annan silti joka vuosi kaikille kunnon lahjat. Alan ostelemaan lahjoja jo alkusyksystä, jolloin rahaa ei kulu kerralla niin paljoa, vaan kuukausittain vähän.
Huh. Omilleni olen sanonut, että ostakaa niillä pienillä opintotuista ja osa-aikatöistä säästetyillä rahoilla mieluummin vaikka kaljaa itsellenne kuin kalliita lahjoja minulle. Lapseni ovatkin ratkaisseet asian omalla tavallaan, molemmat ovat taitavia käsityöihmisiä ja toiselta sain viime jouluna villasukat, toiselta kestovanulappuja ja pyykkietikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni perhe ei käy aattona joulusaunassa! Tämä on niin käsittämätöntä! Omassa perheessäni sauna kuuluu oleellisena osana joulun viettoon. Kun eka on käyty pakolliset joulukirkot ja värjötelty pakkasessa hautausmaalla, niin on ihana mennä sen jälkeen lämpimään saunaan ja siitä sitten parhaat päällä joulupöytään. Miehen perhe ei muuten käy edes kirkossa, mutta sitä nyt en ole itse edes kaivannut. On vaan oman perheen yksi pakollinen tapa.
Ihan kunnon friikkejä koko tuo saunomaton perhe (tämä siis kaikella rakkaudella ja huumorilla sanottuna).
Ylivoimaisesti kummallisimmalta kuulostaa jengin joulu intoilu tässä langassa. Itse vien tyhjät tölkit kauppaan jos jaksan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perhe (veli, anoppini ja appeni) eivät oikein meinanneet ymmärtää jouluruokailun ideaa meillä.
Ensin otetaan kylmät alkupalat, eli kylmäsavulohi, graavilohi, sillit, mädit (smetana ja sipulisilppu), aladoobi, maksapatee, waldorfin-salaatti, keitetty peruna. Tämä osuus on meillä lastenkin mielestä se paras osuus, koska he voisivat elää mätileivillä.
Vasta sen jälkeen haetaan laatikot ja paisti ja kastike. Kolmannella kierroksella otetaan kinkkua ja rosollia.
Lopuksi syödään juustoja ja viikunahilloa ja myöhemmin joulukahvit leivonnaisineen.
Meidän tavassa ei kukaan ole sanonut: "Röyh, röyh. Tulihan vedettyä kinkkua jouluna niin, että paita ratkesi"
Olen ratkaissut asian jo vuosia sitten niin, että väki pyydetään pöytään ja kehoitetaan aloittamaan pöydässä olevilla alkupaloilla. Laatikot odottavat uunissa, kunnes alkupaloja on syöty. Oli nimittäin sisäisesti ja hiljaa ärsyttävää, kun miehen veli (silloin 18v.) ekan kerran söi meillä aattona ja täytti lautasensa perunalaatikolla ja kinkulla, söi ja siirtyi sohvalle odottamaan lahjojen avaamista. Me muut oltiin melkein tunti vielä ruokapöydässä.
Lisään vielä, että kaikki ovat tyytyväisiä meidän jouluruokiin ja miehen velikin (nyt 40v.) on tottunut jo aikuisten ruokiin ja ruokatapoihin.
Oliko tässä nyt sitten omat vai sukulaisten tavat niitä outoja, mutta tulipahan avauduttua ;-)
Näen aivan silmissäni tilanteen, jossa tämä emäntä (mielikuvassani ohuthuulinen, kireän näköinen nainen iltapuvussa ja korkokengissä) opastaa juntteja sukulaisiaan missä järjestyksessä ne eväät sieltä valkoisella liinalla peitetyltä pöydältä otetaan. Nappaa appiukkoa sormille, jos tämä meinaa mennä liian aikaisin uunin ovea raottamaan, ja rykäisee varoittavasti jos joku ei jaksakaan enää sitä kinkkua ja rosollia ja meinaa nousta pöydästä ennen muita.
Ja meillä kaikilla oli nii-iin muuukaaavaaa, oi jospa oisin saanut olla muuukaaanaaa.
Minä taas näen tilanteen jossa joulupöytään on panostettu hyvällä ruoalla ja kattauksella ja tarkoitus on syödä rauhassa ja ruoasta nauttien, niinkun aikuisten ihmisten voisi olettaa tekevän.
Sitten kun yksi vetääkin lautasen täyteen kinkkua ja laatikkoa ja sen jälkeen poistuu sohvalle makoilemaan niin kyllä siinä on jo syytäkin alkaa opettelemaan aikuisten tavoille.
Tuskin nyt missään on pakko syödä jokaikistä tarjolla olevaa ruokalajia ennenkuin "saa" siirtyä seuraavaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on vanhempiensa ainoa lapsi. Joka vuosi jouluna, mutta myös synttäreinä ja jopa nimipäivinä vanhemmat ilmoittavat miehelleni toisistaan, että "osta isälles lahjaksi tätä ja tätä" tai että "äitisi vihjasi, että tarvitsisimme uuden paistinpannun". Olen seurustellut mieheni kanssa 18-vuotiaasta lähtien, ja tällaista on ollut ihan aina, myös silloin kun mies on ollut opiskelija ja nyt kun meillä on kaksi pientä lasta. Nuo toiveet eivät ole mitään mitättömiä pikkujuttuja, tyyliin aamutossut tai villasukat, vaan hintahaitari on kymmenistä euroista jopa useampiin satoihin. Mies on vanhempiensa pyynnöstä ostanut mm. GPS-urheilukellon, merkkiaamutakit, tietynlaisen kalliin paistinpannun...
En nyt toki tiedä, että onko minun lapsuudenperheeni tapa sitten se oudompi, kun meillä vanhemmat ovat nimenomaan sanoneet, että heille ei heitä köyhemmät ja/tai ruuhkavuosia elävät lapset saa ostaa mitään pikkumuistamista kummempaa. Emme ole köyhiä missään tapauksessa, mutta omassa perheessämme on rahanreikiä ihan riittävästi ilman sitäkin, että sadoilla euroilla ostetaan tavaraa yhä työssäkäyvälle, isossa täynnä tavaraa olevassa omakotitalossa asuville senioreille.
En ole puuttunut tähän asiaan koskaan, koska eihän se minulle kuulu. Silti pidän tätä kummallisena jouluperinteenä, ja synttäriperinteenä toki myös. "Hei, isäsi täyttää 61 vuotta, tule tänne syömään kaupan kylmätiskin Fazerin taikarullaa ja tuo tullessasi lahjakortti juoksulenkkareihin".
Kyllä meillä ainakin kaikki lapset (siis minä ja sisarukseni) ostetaan joka vuosi vanhemmillemme ihan kunnon lahjoja, oli sitten joulu, synttärit tai äitien- tai isänpäivä. Esim tänä vuonna ostin äidilleni joululahjaksi viinipullon, kirjan, kylpytakin ja kalenterin ja isälleni uuden imurin. Viime vuonna ostin toiselle lipun lempibändinsä konserttiin. Yleensä lahjat ovat noin 50-100€ lahjoja. Itse ihmettelen sitä, että muut eivät osta vanhemmillensa mitään tai sitten jotain pientä.
Ostitteko te lahjat myös silloin, kun teillä ei ollut kunnon tuloja? Itse en osaa edes kuvitella, että olettaisin opiskelijoiden ostavan meille kalliita lahjoja. Pienet muistamiset ovat ok, tyyliin erikoisempi tee tai kahvi. Yksi vuosi pidin tosi hyvänä lahjana sitä, että lapsi pesi meillä kylppärin ja saunan, kun se on minun inhokkikotityö.
Joo, aina ostettu lahjat lapsesta saakka. Myös opiskelijat ja yksi työtön ovat aina ostaneet lahjat. Tuntuisi tyhmältä antaa vain joku pieni muistaminen perheenjäsenelle. Ja toki lahjoja ostetaan ystäville, serkulle ja kummeille/kummilapsille.
Millä rahalla? Opintolainalla? Mulle tulee kiusallinen olo, jos vaikka sen työttömän antama lahja on 10 % kuukauden käytettävissä olevista nettotuloista. Jos hän saa sen 502,21 euroa käytettäväksi per kuukausi, ja siitä ostaa koko tuolle porukalle KUNNON lahjat, niin ei se minusta ole kovin kiva järjestely. Onkohan työtön siinä varmuudella ihan vapaaehtoisesti mukana?
Työtön on kaksoissiskoni, ja varmuudella on vapaaehtoisesti mukana. Esim pari vuotta sitten antoi esikoiselleni lahjaksi viikonlopun Tukholmassa hänen kanssaan. Omat lapsenikin ostavat perheelle lahjat omilla rahoillaan (9v ja 15v). Meillä perhe on aina ollut tärkeä kaikille ja lahjoissa ei säästellä.
Perhe on tärkeä = ostaa kalliit lahjat viimeisillä rahoillaan.
Halinalle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ihmetteli karjalanpiirakoita joulupöydässä. Ei ole koskaan tullut vastaan. Ite ajattelin että joulupäivän aamiaiselle pistän pakastekarjalanpiirakat uuniin.
Olis ihan mielenkiintoista tietää, että mikä tällaisessa täysin neutraalissa toteamuksessa saa aikaan alapeukutuksen tulvan...?
Piirakat on nimenomaan karjalainen perinne, niitä on tarjottu sunnuntaisin ja aina kun on pistetty parempaa tarjolle.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni perhe ei käy aattona joulusaunassa! Tämä on niin käsittämätöntä! Omassa perheessäni sauna kuuluu oleellisena osana joulun viettoon. Kun eka on käyty pakolliset joulukirkot ja värjötelty pakkasessa hautausmaalla, niin on ihana mennä sen jälkeen lämpimään saunaan ja siitä sitten parhaat päällä joulupöytään. Miehen perhe ei muuten käy edes kirkossa, mutta sitä nyt en ole itse edes kaivannut. On vaan oman perheen yksi pakollinen tapa.
Ihan kunnon friikkejä koko tuo saunomaton perhe (tämä siis kaikella rakkaudella ja huumorilla sanottuna).
Meilläkään ei käydä kuin joulusuihkussa. Ei kaikki tykkää joulusaunoa.
Kyllä meillä ainakin kaikki lapset (siis minä ja sisarukseni) ostetaan joka vuosi vanhemmillemme ihan kunnon lahjoja, oli sitten joulu, synttärit tai äitien- tai isänpäivä. Esim tänä vuonna ostin äidilleni joululahjaksi viinipullon, kirjan, kylpytakin ja kalenterin ja isälleni uuden imurin. Viime vuonna ostin toiselle lipun lempibändinsä konserttiin. Yleensä lahjat ovat noin 50-100€ lahjoja. Itse ihmettelen sitä, että muut eivät osta vanhemmillensa mitään tai sitten jotain pientä.