Lue keskustelun säännöt.
Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet
Onko teillä tutuilla tai sukulaisilla tapoja tai jouluperinteitä, joita olette joskus ihmetelleet? Hämmästellään hyväntahtoisesti, sillä kukin tietenkin viettää joulua tyylillään, mutta...
Kommentit (1172)
Vierailija kirjoitti:
Onpa erikoista. Kinkussahan on paljon tyydyttynyttä rasvaa. Onko taustalla esim. sydänsairauksia, miksi ei haluta sitä syödä. Kaikki eivät laatikoista ja rosollista edes tykkää. Mutta jos on ihan perussalaatti ja lihaa ja jotain tavallista lisuketta jouluna, niin että ei ole mitään jouluista, niin siihen on varmaan ihan syy. Jos he eivät pidä jouluruuista?
No esim. Pohjois-Suomessa nämä ”perinteiset jouluruuat” ovat aika uusi tuttavuus. Vasta 1950-70-luvuilla on tulleet juureslaatikot ja rosollit pöytään. Varmaan juurikin Saarioisten alkaessa niitä laajassa mittakaavassa valmistaa ja muut sitten perässä. Myöskään sikaa eivät ole kaikki kasvattaneet, vaan jouluna saatettiin syödä nautaa tai poroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isälläni on outo jouluperinne. Hän on alkoholisoitunut erakko (omasta tahdostaan ei tapaa lapsia ja lastenlapsia kovin usein, mutta soittelee kyllä) ja aina joulun alla hän muistuttaa, että hän ei joulua vietä ja aikoo olla yksin omassa kodissaan, kuin ei joulua olisikkaan. Sitten jouluaattona hän soittaakin kännissä ja valittaa, kuinka hänet "jätetään ulkopuolelle". Monesti isän kanssa on myös sovittu, että käydään jouluna hänen luonaan kahvilla tai hän tulee meille syömään, mutta aina hän peruu viime minuutissa eri vaivoihin vedoten. Illemmalla sitten taas soittaa ja valittaa yksinäisyyttä.
Nuorempana säälin isääni ja joulut olivat ahdistavaa aikaa, kun säälitti yksinäinen isäni, vaikka hän siis ihan itse valitsi tiensä. Nykyään en jaksa välittää. Minulla on nyt omia lapsia ja haluan luoda heille muistoja iloisesta ja rennosta joulusta. Se ei onnistu jos äitiä ahdistaa juopon isoisän oikut.
Vierailija kirjoitti:
Miehen perhe (veli, anoppini ja appeni) eivät oikein meinanneet ymmärtää jouluruokailun ideaa meillä.
Ensin otetaan kylmät alkupalat, eli kylmäsavulohi, graavilohi, sillit, mädit (smetana ja sipulisilppu), aladoobi, maksapatee, waldorfin-salaatti, keitetty peruna. Tämä osuus on meillä lastenkin mielestä se paras osuus, koska he voisivat elää mätileivillä.
Vasta sen jälkeen haetaan laatikot ja paisti ja kastike. Kolmannella kierroksella otetaan kinkkua ja rosollia.
Lopuksi syödään juustoja ja viikunahilloa ja myöhemmin joulukahvit leivonnaisineen.
Meidän tavassa ei kukaan ole sanonut: "Röyh, röyh. Tulihan vedettyä kinkkua jouluna niin, että paita ratkesi"
Olen ratkaissut asian jo vuosia sitten niin, että väki pyydetään pöytään ja kehoitetaan aloittamaan pöydässä olevilla alkupaloilla. Laatikot odottavat uunissa, kunnes alkupaloja on syöty. Oli nimittäin sisäisesti ja hiljaa ärsyttävää, kun miehen veli (silloin 18v.) ekan kerran söi meillä aattona ja täytti lautasensa perunalaatikolla ja kinkulla, söi ja siirtyi sohvalle odottamaan lahjojen avaamista. Me muut oltiin melkein tunti vielä ruokapöydässä.
Lisään vielä, että kaikki ovat tyytyväisiä meidän jouluruokiin ja miehen velikin (nyt 40v.) on tottunut jo aikuisten ruokiin ja ruokatapoihin.
Oliko tässä nyt sitten omat vai sukulaisten tavat niitä outoja, mutta tulipahan avauduttua ;-)
Näen aivan silmissäni tilanteen, jossa tämä emäntä (mielikuvassani ohuthuulinen, kireän näköinen nainen iltapuvussa ja korkokengissä) opastaa juntteja sukulaisiaan missä järjestyksessä ne eväät sieltä valkoisella liinalla peitetyltä pöydältä otetaan. Nappaa appiukkoa sormille, jos tämä meinaa mennä liian aikaisin uunin ovea raottamaan, ja rykäisee varoittavasti jos joku ei jaksakaan enää sitä kinkkua ja rosollia ja meinaa nousta pöydästä ennen muita.
Ja meillä kaikilla oli nii-iin muuukaaavaaa, oi jospa oisin saanut olla muuukaaanaaa.
Halinalle kirjoitti:
Jostain syystä muokkaus ei nyt toimi joten tähdennän vielä: Hänelle ei siis tule joulu ilman sitä pannacottaa mansikkakastikkeella joulupäivänä, kun taas mulle kävis joku muukin jälkiruoka.
Ja kun kirjoitin, että en osaa tehdä kuin luumurahkaa, niin tarkoitin etten osaa tehdä liivatejuttuja mutta osaan mä tietty muutakin rahkaa tehdä kuin luumurahkaa. En jouluksi muuta oikein vain ole keksinyt tai asialle ajatusta paljoa suonut.
Mulle kelpaa vaikka valmisjäätelö, tai ettei ole jälkiruokaa lainkaan tai mikä vain mitä joku muu perheessä keksii tehdä.
Mun pointti oli tosiaan ihmetellä enemmän sitä, että se pannacotta mansikkakastikkeella on must have jouluna. Ei ollut ketään tarkoitus loukata.
Jankkaa nyt vähän vielä 🤦
Vierailija kirjoitti:
Halinalle kirjoitti:
Jostain syystä muokkaus ei nyt toimi joten tähdennän vielä: Hänelle ei siis tule joulu ilman sitä pannacottaa mansikkakastikkeella joulupäivänä, kun taas mulle kävis joku muukin jälkiruoka.
Ja kun kirjoitin, että en osaa tehdä kuin luumurahkaa, niin tarkoitin etten osaa tehdä liivatejuttuja mutta osaan mä tietty muutakin rahkaa tehdä kuin luumurahkaa. En jouluksi muuta oikein vain ole keksinyt tai asialle ajatusta paljoa suonut.
Mulle kelpaa vaikka valmisjäätelö, tai ettei ole jälkiruokaa lainkaan tai mikä vain mitä joku muu perheessä keksii tehdä.
Mun pointti oli tosiaan ihmetellä enemmän sitä, että se pannacotta mansikkakastikkeella on must have jouluna. Ei ollut ketään tarkoitus loukata.
Jankkaa nyt vähän vielä 🤦
No höh. Just kun oottelin jatko-osaa sille. ☹
T. Pannacotta-mansikkakastike -sarjan fani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppilassa: ei mitään jouluruokaa. Siis koko jouluna. Ihan hyvät ja juhlavat ruuat, muttei mitään jouluista. Naudanpaistia, monenlaista lisuketta kyllä. Mutta voisi olla vaikka maalis- tai elokuu. Ei myöskään kahvipuolella mitään jouluista. Täytekakkua ja pikkuleipiä. Joulukuusi ja muut koristelut kyllä on.
Olen aina ihmetellyt miksi on pakko syödä jotain joka on ollut hienoa ruokaa joskus 1600-luvulla? Kaikki ei oikeasti rakasta niitä laatikoita, kinkkua ja rosolleja.
Ehkä se on sitten kummallista, mutta meillä juhlitaan joulua niillä ruoilla jotka ovat meidän mielestämme hyviä, on kalapöytää ja vaikkapa poronpaistia. Omassa joulupöydässäni ei ole siis edes kinkkua. Kyllä sen joulutunnelman saa muillakin ruoilla, kun niihin on tottunut.
Vierailija kirjoitti:
Osa kaveriporukasta menee aina yökerhoon joulupäivän iltana. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, jouluhan on viimeinen päivä vuodessa känniörheltelylle ja ryyppäämiselle. Jos kerran vuodessa pitää olla selvinpäin, se on nimenomaan joulu joka on rauhoittumisen ja perheen aikaa.
Tämä pohjautuu siihen kun ennen vanhaan oli tapaninpäivän tanssit. Kaikki oli kiinni joulunajan toisin kuin nykyään. Itsekin kävin nuorempana aina yökerhossa, oli kiva nähdä kotiseudun ystäviä ja tuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppilassa: ei mitään jouluruokaa. Siis koko jouluna. Ihan hyvät ja juhlavat ruuat, muttei mitään jouluista. Naudanpaistia, monenlaista lisuketta kyllä. Mutta voisi olla vaikka maalis- tai elokuu. Ei myöskään kahvipuolella mitään jouluista. Täytekakkua ja pikkuleipiä. Joulukuusi ja muut koristelut kyllä on.
Olen aina ihmetellyt miksi on pakko syödä jotain joka on ollut hienoa ruokaa joskus 1600-luvulla? Kaikki ei oikeasti rakasta niitä laatikoita, kinkkua ja rosolleja.
Ehkä se on sitten kummallista, mutta meillä juhlitaan joulua niillä ruoilla jotka ovat meidän mielestämme hyviä, on kalapöytää ja vaikkapa poronpaistia. Omassa joulupöydässäni ei ole siis edes kinkkua. Kyllä sen joulutunnelman saa muillakin ruoilla, kun niihin on tottunut.
Samaa mieltä. Kinkku, rosolli, lanttulaatikko ja lipeäkala on ihan kammottavia ruokia kaikki, enkä niitä ikinä osta tai syö 🤮 Muutenkin kaikki nuo perinneruoat on alyttömän raskaita eivätkä tahdo sulaa millään.
Sisareni on aina kirjaimellisesti hukuttanut molemmat lapsensa lahjoihin. Itse olen ostanut omalleni max kymmenen pakettia, kaikki yleensä sellaisia juttuja mitä lapsi on tosissaan toivonut vuoden mittaan.
Pari kertaa ollaan oltu sisareni perheen luona joulua viettämässä ja ihmetelty sitä lahjojen määrää. Molemmille lapsille valehtelematta 30-40 pakettia pelkästään omilta vanhemmiltaan, ja siihen päälle tätien, setien, mummojen ja pappojen ostamat. Siis niin älytön määrä, että pienempinä ne väsyi kesken avaamisen, eikä puhettakaan että se 25. lahja olisi enää edes ilahduttanut tai yllättänyt mitenkään. Saati että olisivat jaksaneet leikkiä niillä lahjoilla kun avaamisrumba oli viimein ohi.
Eikä siskoni tai miehensä ole edes mitään rikkaita, vaan ihan tavallisia duunareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa erikoista. Kinkussahan on paljon tyydyttynyttä rasvaa. Onko taustalla esim. sydänsairauksia, miksi ei haluta sitä syödä. Kaikki eivät laatikoista ja rosollista edes tykkää. Mutta jos on ihan perussalaatti ja lihaa ja jotain tavallista lisuketta jouluna, niin että ei ole mitään jouluista, niin siihen on varmaan ihan syy. Jos he eivät pidä jouluruuista?
Syövät kyllä usein sianlihaa ja tyydyttyneitä rasvoja, ja joulupöydässä on kermaa ja voita ym. Mutta kaikki jouluruuat on kierretty kaukaa. Alkuvuosina ajattelin, että haluavat vaihtelua ja vähän erilaisen joulumenun välillä, mutta pari vuosikymmentä on mennyt ja sama tilanne. Ei se minua haittaa, mutta vastasinpa omalta osaltani otsikon kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kaveriporukasta menee aina yökerhoon joulupäivän iltana. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, jouluhan on viimeinen päivä vuodessa känniörheltelylle ja ryyppäämiselle. Jos kerran vuodessa pitää olla selvinpäin, se on nimenomaan joulu joka on rauhoittumisen ja perheen aikaa.
Tämä pohjautuu siihen kun ennen vanhaan oli tapaninpäivän tanssit. Kaikki oli kiinni joulunajan toisin kuin nykyään. Itsekin kävin nuorempana aina yökerhossa, oli kiva nähdä kotiseudun ystäviä ja tuttuja.
Meillä oli sama käytäntö. Kun vanhempien nurkissa oli ollut kaksi ja puoli päivää niin Tapaninpäivän illalla oli pelastavaa nähdä ikäistään seuraa. Ja juhlia kunnolla. Oli ihan parhaita bileitä kun vanhat luokkakaverit kokoontui maaseudulle vanhempien luokse joulun viettoon. Oli käytännössä vuosittaiset luokkakokoukset. Sitten kun ikää tuli ja vanhempia alkoi tippumaan eikä kyläpaikkoja jäänyt niin tämäkin hyvä perinne hiipui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua häiritsee omien vanhempien tavassa viettää joulua se perinnettömyys ja tietty tylsämielisyys... Lahjat on ja ruokaa, mutta aaton iltana jotenkin jo lässähtää se joulu kun maataan vaan sohvalla ja teeveestä tulee jotain soopaa. Mua ihmetyttää se että muissa perheissä "joulumieli" kestää neljäkin päivää, mutta luulen että niissä perheiden yhteenkuuluvuus on erilaista. Toisinsanoen haluaisin että jotain tehtäisiin yhdessä, joku hiihtolenkki olisi ihan unelma mutta ihan vaikka yhdessä pelaaminenkin riittäisi. Kukaan vaan ei jaksa.
Itseasiassa tätä olen omassa lähipiirissä aina ihmetellyt,että miten meidän perhe voi olla NIIN älyttömän tylsä. Jaksan pari päivää yrittää pitää yllä keskustelua, kysellä kuulumisia, keksiä tekemistä (viimeisin torpataan) jne, mutta ei niin ei. Pakko vajata siihen hiljaiseen apatiaan ja tuijottaa lautastaan, ja sen jälkeen tvtä. Ihan sama tuleeko sieltä mitään katsottavaa, se on päällä. Pääsin aiemman suhteen myötä viettämään juhlapyhiä hänen perheensä kanssa, ja ai että miten virkistävää! Ihan eri tasolla elämäniloa, kaikissa ikäpolvissa, siinä meni juhla kuin juhla liian nopsaan... En miestä ikävöi niinkään, mutta se suku .. :P
Fani kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halinalle kirjoitti:
Jostain syystä muokkaus ei nyt toimi joten tähdennän vielä: Hänelle ei siis tule joulu ilman sitä pannacottaa mansikkakastikkeella joulupäivänä, kun taas mulle kävis joku muukin jälkiruoka.
Ja kun kirjoitin, että en osaa tehdä kuin luumurahkaa, niin tarkoitin etten osaa tehdä liivatejuttuja mutta osaan mä tietty muutakin rahkaa tehdä kuin luumurahkaa. En jouluksi muuta oikein vain ole keksinyt tai asialle ajatusta paljoa suonut.
Mulle kelpaa vaikka valmisjäätelö, tai ettei ole jälkiruokaa lainkaan tai mikä vain mitä joku muu perheessä keksii tehdä.
Mun pointti oli tosiaan ihmetellä enemmän sitä, että se pannacotta mansikkakastikkeella on must have jouluna. Ei ollut ketään tarkoitus loukata.
Jankkaa nyt vähän vielä 🤦
No höh. Just kun oottelin jatko-osaa sille. ☹
T. Pannacotta-mansikkakastike -sarjan fani
Samoin, aivan mahtavaa luettavaa, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perhe (veli, anoppini ja appeni) eivät oikein meinanneet ymmärtää jouluruokailun ideaa meillä.
Ensin otetaan kylmät alkupalat, eli kylmäsavulohi, graavilohi, sillit, mädit (smetana ja sipulisilppu), aladoobi, maksapatee, waldorfin-salaatti, keitetty peruna. Tämä osuus on meillä lastenkin mielestä se paras osuus, koska he voisivat elää mätileivillä.
Vasta sen jälkeen haetaan laatikot ja paisti ja kastike. Kolmannella kierroksella otetaan kinkkua ja rosollia.
Lopuksi syödään juustoja ja viikunahilloa ja myöhemmin joulukahvit leivonnaisineen.
Meidän tavassa ei kukaan ole sanonut: "Röyh, röyh. Tulihan vedettyä kinkkua jouluna niin, että paita ratkesi"
Olen ratkaissut asian jo vuosia sitten niin, että väki pyydetään pöytään ja kehoitetaan aloittamaan pöydässä olevilla alkupaloilla. Laatikot odottavat uunissa, kunnes alkupaloja on syöty. Oli nimittäin sisäisesti ja hiljaa ärsyttävää, kun miehen veli (silloin 18v.) ekan kerran söi meillä aattona ja täytti lautasensa perunalaatikolla ja kinkulla, söi ja siirtyi sohvalle odottamaan lahjojen avaamista. Me muut oltiin melkein tunti vielä ruokapöydässä.
Lisään vielä, että kaikki ovat tyytyväisiä meidän jouluruokiin ja miehen velikin (nyt 40v.) on tottunut jo aikuisten ruokiin ja ruokatapoihin.
Oliko tässä nyt sitten omat vai sukulaisten tavat niitä outoja, mutta tulipahan avauduttua ;-)
Näen aivan silmissäni tilanteen, jossa tämä emäntä (mielikuvassani ohuthuulinen, kireän näköinen nainen iltapuvussa ja korkokengissä) opastaa juntteja sukulaisiaan missä järjestyksessä ne eväät sieltä valkoisella liinalla peitetyltä pöydältä otetaan. Nappaa appiukkoa sormille, jos tämä meinaa mennä liian aikaisin uunin ovea raottamaan, ja rykäisee varoittavasti jos joku ei jaksakaan enää sitä kinkkua ja rosollia ja meinaa nousta pöydästä ennen muita.
Ja meillä kaikilla oli nii-iin muuukaaavaaa, oi jospa oisin saanut olla muuukaaanaaa.
Sitäpaitsi lipeäkala puuttui. Joulu pilalla, ja uusi vuosi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sisareni on aina kirjaimellisesti hukuttanut molemmat lapsensa lahjoihin. Itse olen ostanut omalleni max kymmenen pakettia, kaikki yleensä sellaisia juttuja mitä lapsi on tosissaan toivonut vuoden mittaan.
Pari kertaa ollaan oltu sisareni perheen luona joulua viettämässä ja ihmetelty sitä lahjojen määrää. Molemmille lapsille valehtelematta 30-40 pakettia pelkästään omilta vanhemmiltaan, ja siihen päälle tätien, setien, mummojen ja pappojen ostamat. Siis niin älytön määrä, että pienempinä ne väsyi kesken avaamisen, eikä puhettakaan että se 25. lahja olisi enää edes ilahduttanut tai yllättänyt mitenkään. Saati että olisivat jaksaneet leikkiä niillä lahjoilla kun avaamisrumba oli viimein ohi.
Eikä siskoni tai miehensä ole edes mitään rikkaita, vaan ihan tavallisia duunareita.
Kymmenen pakettia on jo melkoista hukuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Sisareni on aina kirjaimellisesti hukuttanut molemmat lapsensa lahjoihin.
Et taida ymmärtää sanan "kirjaimellisesti" merkitystä.
Päättelen tämän siitä, että jos kirjaimellisesti hukuttaisi joka vuosi molemmat lapsensa lahjoihin, pitäisi tehdä joka vuosi kaksoset, että olisi seuraavana jouluna taas lapset hukutettaviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppilassa: ei mitään jouluruokaa. Siis koko jouluna. Ihan hyvät ja juhlavat ruuat, muttei mitään jouluista. Naudanpaistia, monenlaista lisuketta kyllä. Mutta voisi olla vaikka maalis- tai elokuu. Ei myöskään kahvipuolella mitään jouluista. Täytekakkua ja pikkuleipiä. Joulukuusi ja muut koristelut kyllä on.
Olen aina ihmetellyt miksi on pakko syödä jotain joka on ollut hienoa ruokaa joskus 1600-luvulla? Kaikki ei oikeasti rakasta niitä laatikoita, kinkkua ja rosolleja.
Ehkä se on sitten kummallista, mutta meillä juhlitaan joulua niillä ruoilla jotka ovat meidän mielestämme hyviä, on kalapöytää ja vaikkapa poronpaistia. Omassa joulupöydässäni ei ole siis edes kinkkua. Kyllä sen joulutunnelman saa muillakin ruoilla, kun niihin on tottunut.
Meidän talous voisi olla anoppilasi, jos olisi lapsia. Me emme viimeiseen melkein kahteenkymmeneen vuoteen ole tehneet perinteisiä jouluruokia. Yleensä on jonkin maan tai alueen teema, vaikkapa aasialaiset ruuat, lähi-itä, ranska. Teemme uusien reseptien mukaisen menun joka päivälle ja nautimme herkullisista mauista. Kotia koristelemme, ei kuusta. Aika monta joulua olemme viettäneet myös ulkomailla, ei kuitenkaan missään aurinkorantojen Suomi-ghetoissa, vaan milloin missäkin. Jouluinen tunnelma on aina, ei ole paikasta eikä kinkusta kiinni.
Mieheni on vanhempiensa ainoa lapsi. Joka vuosi jouluna, mutta myös synttäreinä ja jopa nimipäivinä vanhemmat ilmoittavat miehelleni toisistaan, että "osta isälles lahjaksi tätä ja tätä" tai että "äitisi vihjasi, että tarvitsisimme uuden paistinpannun". Olen seurustellut mieheni kanssa 18-vuotiaasta lähtien, ja tällaista on ollut ihan aina, myös silloin kun mies on ollut opiskelija ja nyt kun meillä on kaksi pientä lasta. Nuo toiveet eivät ole mitään mitättömiä pikkujuttuja, tyyliin aamutossut tai villasukat, vaan hintahaitari on kymmenistä euroista jopa useampiin satoihin. Mies on vanhempiensa pyynnöstä ostanut mm. GPS-urheilukellon, merkkiaamutakit, tietynlaisen kalliin paistinpannun...
En nyt toki tiedä, että onko minun lapsuudenperheeni tapa sitten se oudompi, kun meillä vanhemmat ovat nimenomaan sanoneet, että heille ei heitä köyhemmät ja/tai ruuhkavuosia elävät lapset saa ostaa mitään pikkumuistamista kummempaa. Emme ole köyhiä missään tapauksessa, mutta omassa perheessämme on rahanreikiä ihan riittävästi ilman sitäkin, että sadoilla euroilla ostetaan tavaraa yhä työssäkäyvälle, isossa täynnä tavaraa olevassa omakotitalossa asuville senioreille.
En ole puuttunut tähän asiaan koskaan, koska eihän se minulle kuulu. Silti pidän tätä kummallisena jouluperinteenä, ja synttäriperinteenä toki myös. "Hei, isäsi täyttää 61 vuotta, tule tänne syömään kaupan kylmätiskin Fazerin taikarullaa ja tuo tullessasi lahjakortti juoksulenkkareihin".
Ystävä laittaa muovikuusen ja joulukoristeet jo marraskuun alussa.
En minullakaan ole mitään ns. jouluruokaa.Eikä edes kuusta, eikä joulukoristeita. Jotain kevyttä, hyvää ja raikasta syön, paljon tuoreita kukkia, kynttilöitä, saamani joulukortit (saan aika paljon) pöydällä. Pöydille laitan myös joitain jouluun liittyviä kortteja, jotka kuvaavat joulun varsinaista tapahtumaa. Jonkun mielestä nämä voivat olla erikoisia tapoja mutta itselläni on myös joulunajan jälkeen hyvä ja piristynyt olo.