Lue keskustelun säännöt.
Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet
Onko teillä tutuilla tai sukulaisilla tapoja tai jouluperinteitä, joita olette joskus ihmetelleet? Hämmästellään hyväntahtoisesti, sillä kukin tietenkin viettää joulua tyylillään, mutta...
Kommentit (1172)
Entisen poikaystävän ( ainoa lapsi) kotona en kolmen vuoden aikana ikinä istunut samassa ruokapöydässä poikaystävän isän kanssa, en edes jouluna. Hän kittasi kaljaa ja katsoi urheilua olohuoneessa ja joulunakin röhnötti nojatuolissaan, kitisi ruuasta ja söi sen siellä olohuoneessa.
Poikaystävän äiti oli kiireinen pienyrittäjä joka yritti tehdä joulua. Mies oli työkyvyttömyyseläkkeellä mutta ei tehnyt mitään kotona.
Itse olin tottunut että jouluna pukeudutaan paremmin, ollaan yhdessä ja syödään hyvin.
Kävimme ensin poikaystävän luona ja sitten menimme minun kotiin viettämään kiireetöntä joulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halinalle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perheessä syödään pannacottaa mansikkakastikkeella jouluna jälkiruoaksi. Hihittelin asialle, koska mielestäni sellainen jälkiruoka ei kuulu suomalaiseen jouluun.
Mansikka on kesäherkku, toki ymmärrän että se kastike on punaista ja siten sopii jouluun.Terkkuja kullalle jos luet tätä. ❤️ Tänä vuonna saan itsekin tutustua tähän meidän perheen uuteen jouluperinteeseen ja lapsi tulee kasvamaan siihen että pannacotta mansikkakastikkeella kuuluu joulupöytään. Ihan hauskaa minusta. Ei pilaa mun tunnelmaa yhtään. Hyväähän se on. En olis vain itse keksinyt jouluun yhdistää. Olen enemmän luumujälkiruokien syöjäksi jouluna tottunut. Suklaisia juttuja yms.
Mun joulutavoista hän taas ihmetteli karjalanpaistia joulupöydässä. Se on itäsuomalainen jouluruoka.
Voi olla, että myöhemmin tulee vielä jotain mieleen. Mielenkiintoinen ketju.
Mansikka, vadelma ja puolukka sopivat jouluun aivan hyvin, kasvavat pohjoisessakin Suomessa, ja pakastimessa säilyvät jouluun. Miksi suositaan etelän hedelmiä, riisiä ym. mikä ei oe Suomesta kotoisin?
Mä en tarkoittanut kritisoida sitä pannacotan syömistä mansikkakastikkeella jouluna, vaan se oli mulle ainoa mikä ihmetytti että se heillä kuuluu nimenomaan jouluPÄIVÄN jälkiruoaksi muuttumattomana osana ja perinteenä.
Tämä ihmetyttää koska itse teen mitä milloinkin jälkiruokaa jouluisin, ja voisin vaikka korvata tuon mansikkakastikkeen puolukkakastikkeella tms. Mutta heillä se on muuttumaton perinne. Tiedoksi, että mun miesystävä tekee pannacottaa mansikkakastikkeella ympäri vuoden, joten siitä on tullut mulle arkinen jälkiruoka joten siksi mua myös ihmetytti, että se on joulupäivän jälkiruoka heillä. Olen niin tottunut sitä jatkuvasti syömään.
Tiedoksi myös, että mun lapsuuden perheessä kukaan ei osannut tehdä pannacottaa ja minäkään en osaa sitä tehdä, joten siksikään se ei ole tullut mieleeni jouluruokana.
Se, että ihmettelin tuota jälkiruokaa ei tarkoita, että vetäisin herneet nenään siitä, että sitä on tarjolla. Päin vastoin, olen kiitollinen ja iloinen että on. Mä en osaa enkä jaksa tehdä kuin sitä luumurahkaa jossa on piparia muruina päällä. Mun piti tätä ketjua varten oikein miettiä, että mikä olis semmoinen mitä oon ihmetellyt. Ei siis kyse ole mistään kauhistelevasta, tuomitsevasta tai arvostelevasta ihmettelystä. En vain ole aiemmin saanut elämässäni törmätä jouluna tähän jälkiruokaan.
Yhden kerran serkku teki jouluhalon, yhden kerran tein Mummoankan Joulujäätelöä.
Muuten on ollut sitä luumurahkaa. Tämä on vain toteamus.Tänä jouluna on jouluaaton aterian päätteeksi sitä luumurahkaa ja joulupäivän aterian jälkiruokana on pannacottaa mansikkakastikkeella. Heillä ei ole ollut varsinaista jälkiruokaa jouluaattona, vaan konvehdit yms. ovat toimineet jälkkärinä.
En mä enää sitä ihmettele ja on kivaa saada tämä perinne siirrettyä miehen lapsuudenperheestä meidän yhteiseen perheeseen.
Yleisesti ottaen marjajäädykkeet sun muut mitä tässä keskustelussa on mainittu, ei ollut se mun ihmettelyn aiheeni vaan se, että heillä se on AINA sitä mansikkapannacottaa poikkeuksetta perinteen ominaisuudessa. Ei ikinä esim. jäädykettä.
Käsitin, että piti ihmetellä perinteitä, eli asioita joita perheessä halutaan toistaa joka joulu.
Kysymys koskien riisiä ja eksoottisia hedelmiä: Esim. Appelsiinit olivat ennen aikaa Suomessa harvinaisia herkkuja ja uutuus. Moni nykyään jouluperinteisiin kuuluva asia on sillä tavoin tullut perinteeksi että se on aikanaan ollut ns. harvinaista luksusta.
Moni perinne on Saksasta tänne tuotu, kuten joulukuusi.
Kerro nyt ihmeessä, mitä ihmettelit.
Minua jännittää, kun poika tulee eka kerran miniäkokelaan kanssa joulunviettoon. Osaammeko viettää joulua niin, että hän ei ihmettele tai tylsisty. Vietämme rentoa joulua, mutta jos hän on tottunut juhlavaatteisiin yms.
Tai kaikki muutkin tavat. Salaa toivon, että olisivat viettäneet oman joulun. Nyt jo stressaa, luenko täältä joulun jälkeen, kuinja hirveää ja naurettava joulu meillä oli hänen mielestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
huono provo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppilassa ei tarjoiltu valmiita annoksia pöytään. Pilaa täysin juhlan arvokkuuden kun ruokia haetaan ja jonotetaan kuin jossain työmaaruokalassa.
Tämä on varmasti olevinaan vitsi.
Vai onko anopillasi siis pikkupiika, jonka olisi pitänyt tuoda eteesi lautanen, kun sinä itse istua nökötät pöydän ääressä leveine ahtereinesi? Vai anopinko olisi pitänyt tukka märkänä passata sinua ja muita vieraita?
Kyseisen ruokalajin valmistanut tarjoilee sen kaikille muille ja lopuksi itselleen samalla kertoen siitä mitä on tarjoilemassa. Esinerkiksi viimejouluna appi valmisti maukkaita kylmäsavulohileipiä alkupalaksi. Oli tarjoilun ohella jännittävä kuulla mistä hän oli siiat pyytänyt ja mihinkä viiniin päätynyt.
Olivatko lohivoileivat varmasti raikkaita?
On varmasti myös jännittävää kuulla, kun anoppi tarjoilee pieniä cocktail-lihapulliaan ja samalla kertoo, miten hän on pessyt jauhenlihaa.
🤣
Vietämme joulua ihan omalla tavallamme emmekä kyllä yhtään mieti sitä, mitä joku siitä ehkä ajattelee. Tuskin kovin moni yhtään mitään. Miksi ottaa stressiä asioista joista ei tarvitsisi? Hyvää ja leppoisaa joulua silti kaikille palstalaisille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua jännittää, kun poika tulee eka kerran miniäkokelaan kanssa joulunviettoon. Osaammeko viettää joulua niin, että hän ei ihmettele tai tylsisty. Vietämme rentoa joulua, mutta jos hän on tottunut juhlavaatteisiin yms.
Tai kaikki muutkin tavat. Salaa toivon, että olisivat viettäneet oman joulun. Nyt jo stressaa, luenko täältä joulun jälkeen, kuinja hirveää ja naurettava joulu meillä oli hänen mielestään.
Toivottavasti teillä menee kaikki hyvin.
Meillä ei mennyt toissa vuonna, kun ex-miniäni oli sen ainoan joulun meillä. Länsirannikon kasvattina iskin pääni Pohjois-Karjalan petäjään niin että paukahti. Kaikki oli väärin. Ihan kaikki. Ei ollut karjalanpaistia ja karjalanpiirakoita, vaan monenlaista kalaa ja pateeta, leipää ei ollenkaan ruokapöydässä aattona. Ja ne leivonnaiset... meillä ei syödä jouluna juurikaan mitään leivonnaisia ja niitähän olisi pitänyt olla seitsemää sorttia. Kahviakaan ei osattu tarjoilla oikeassa tahdissa, kun minä en juo kahvia ja mies kerran päivässä. Ulkotulien takiakin vedettiin kilarit. Ne on kuulema hengenvaarallisia, viis siitä, että olivat aukealla paikalla lumessa.
No, joskus ei kulttuurit ihan kohtaa.
Voi hyvanen aika, miten taas ollaan tosikkoja.
Kun viela tyossa olin, voimme pukea paallemme iloisen ja usein vahan hassunkin joulupuseron yhtena paivana ennen joulua. Olin sairaalassa toissa ja potilaat tykkasivat.
Minulla on yha kaapissa joulupusero, vahan hillitympi, mutta taas panen sen joulupaivana paalle, kun menen tyttareni luo kylaan.
Hyvaa Joulua kaikille ja iloista mielta. Jouluhan on iloinen tapahtuma, ei mikaan surujuhla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua jännittää, kun poika tulee eka kerran miniäkokelaan kanssa joulunviettoon. Osaammeko viettää joulua niin, että hän ei ihmettele tai tylsisty. Vietämme rentoa joulua, mutta jos hän on tottunut juhlavaatteisiin yms.
Tai kaikki muutkin tavat. Salaa toivon, että olisivat viettäneet oman joulun. Nyt jo stressaa, luenko täältä joulun jälkeen, kuinja hirveää ja naurettava joulu meillä oli hänen mielestään.Toivottavasti teillä menee kaikki hyvin.
Meillä ei mennyt toissa vuonna, kun ex-miniäni oli sen ainoan joulun meillä. Länsirannikon kasvattina iskin pääni Pohjois-Karjalan petäjään niin että paukahti. Kaikki oli väärin. Ihan kaikki. Ei ollut karjalanpaistia ja karjalanpiirakoita, vaan monenlaista kalaa ja pateeta, leipää ei ollenkaan ruokapöydässä aattona. Ja ne leivonnaiset... meillä ei syödä jouluna juurikaan mitään leivonnaisia ja niitähän olisi pitänyt olla seitsemää sorttia. Kahviakaan ei osattu tarjoilla oikeassa tahdissa, kun minä en juo kahvia ja mies kerran päivässä. Ulkotulien takiakin vedettiin kilarit. Ne on kuulema hengenvaarallisia, viis siitä, että olivat aukealla paikalla lumessa.No, joskus ei kulttuurit ihan kohtaa.
Me asumme pohjoisessa ja miniäkokelad halusi kokea valkoisen joulun.
Olemme viettäneet aina vaatimatonta ja raugallista joulua. Nyt jännittää koko valkoisen joulun idea. Järjestänkö mootyorikelkka ajelua vai mitä. Olen hommannut ulkotulia tunnelman vuoksi ja pikaremontoitiin saunaa. Talomme on vanha ja vaatimaton.
Nuoremmat sisaruksetkin jännittää etelästä tulevaa veljen tyttöystävää.
Apua, meinasin jo valehdella, että meillä on koronaa.
Se ahdistunut anoppikokelas
Mulle outoa on se miten monissa perheissä joulu menee lähinnä katsellessa telkkarista joulun ohjelmia pyjamissa. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole mutta minusta olisi todella tylsää.
Meillä jouluna on pukeuduttu siistimmin ja paljon pelailtu ja tehty yhdessä, joten tottumiskysymys varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle outoa on se miten monissa perheissä joulu menee lähinnä katsellessa telkkarista joulun ohjelmia pyjamissa. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole mutta minusta olisi todella tylsää.
Meillä jouluna on pukeuduttu siistimmin ja paljon pelailtu ja tehty yhdessä, joten tottumiskysymys varmasti.
Tähän vaikuttaa varmasti tottumus sekä se millaista arkea ihmiset viettävät pyhien ulkopuolella.
Esimerkiksi minä ja mieheni työskentelemme suurissa kansainvälisissä pörssiyhtiöissä esimiesasemassa. Joudumme työssämme pukeutumaan jakkupukuihin/pukuihin ja minäkin joudun meikkaamaan ja laittautumaan joka päivä töihin, töissä käytän korkokantakenkiä. Työmme on hektistä, matkustamme ympäri maailmaa (paitsi nyt kun on korona). Ja sitten kun vihdoin tulee pyhät, mm. joulu ja on vapaata niin suurin nautinto on vain olla ja lojua kotona. Ei ole kiire, ei tarvitse tälläytyä. Ei haittaa vaikka hiukset on kampaamatta ja vielä alkuillasta kulkee pyjama päällä. Saa katsoa hömppäleffoja niin paljon kuin haluaa. Meille se on suoraan irtiottoa hektisestä työstä ja tapa rentoutua ja nauttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkodissani joulukuusi tuotiin sisälle aaton aattona ja koristeltiin aattoaamuna, mitä monet ovat ihmetelleet. Erään tuttavan perheessä jouluateria koostuu nakeista, ranskiksista, lihapullista, perunasalaatista ja muusta tilpehööristä. Itsestä tuntuisi oudolta istua sellaiseen joulupöytään, mutta jos perinteinen jouluruoka ei maistu, niin mikäpä siinä.
Tyhmää se on tehdä ruokaa josta kukaan ei tykkää eikä syö.
Olisi hyvä sauma laajentaa niitä ruokatottumuksia ja opetella uusia makuja ja ruokia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on vanhempiensa ainoa lapsi. Joka vuosi jouluna, mutta myös synttäreinä ja jopa nimipäivinä vanhemmat ilmoittavat miehelleni toisistaan, että "osta isälles lahjaksi tätä ja tätä" tai että "äitisi vihjasi, että tarvitsisimme uuden paistinpannun". Olen seurustellut mieheni kanssa 18-vuotiaasta lähtien, ja tällaista on ollut ihan aina, myös silloin kun mies on ollut opiskelija ja nyt kun meillä on kaksi pientä lasta. Nuo toiveet eivät ole mitään mitättömiä pikkujuttuja, tyyliin aamutossut tai villasukat, vaan hintahaitari on kymmenistä euroista jopa useampiin satoihin. Mies on vanhempiensa pyynnöstä ostanut mm. GPS-urheilukellon, merkkiaamutakit, tietynlaisen kalliin paistinpannun...
En nyt toki tiedä, että onko minun lapsuudenperheeni tapa sitten se oudompi, kun meillä vanhemmat ovat nimenomaan sanoneet, että heille ei heitä köyhemmät ja/tai ruuhkavuosia elävät lapset saa ostaa mitään pikkumuistamista kummempaa. Emme ole köyhiä missään tapauksessa, mutta omassa perheessämme on rahanreikiä ihan riittävästi ilman sitäkin, että sadoilla euroilla ostetaan tavaraa yhä työssäkäyvälle, isossa täynnä tavaraa olevassa omakotitalossa asuville senioreille.
En ole puuttunut tähän asiaan koskaan, koska eihän se minulle kuulu. Silti pidän tätä kummallisena jouluperinteenä, ja synttäriperinteenä toki myös. "Hei, isäsi täyttää 61 vuotta, tule tänne syömään kaupan kylmätiskin Fazerin taikarullaa ja tuo tullessasi lahjakortti juoksulenkkareihin".
Kyllä meillä ainakin kaikki lapset (siis minä ja sisarukseni) ostetaan joka vuosi vanhemmillemme ihan kunnon lahjoja, oli sitten joulu, synttärit tai äitien- tai isänpäivä. Esim tänä vuonna ostin äidilleni joululahjaksi viinipullon, kirjan, kylpytakin ja kalenterin ja isälleni uuden imurin. Viime vuonna ostin toiselle lipun lempibändinsä konserttiin. Yleensä lahjat ovat noin 50-100€ lahjoja. Itse ihmettelen sitä, että muut eivät osta vanhemmillensa mitään tai sitten jotain pientä.
Ostitteko te lahjat myös silloin, kun teillä ei ollut kunnon tuloja? Itse en osaa edes kuvitella, että olettaisin opiskelijoiden ostavan meille kalliita lahjoja. Pienet muistamiset ovat ok, tyyliin erikoisempi tee tai kahvi. Yksi vuosi pidin tosi hyvänä lahjana sitä, että lapsi pesi meillä kylppärin ja saunan, kun se on minun inhokkikotityö.
Joo, aina ostettu lahjat lapsesta saakka. Myös opiskelijat ja yksi työtön ovat aina ostaneet lahjat. Tuntuisi tyhmältä antaa vain joku pieni muistaminen perheenjäsenelle. Ja toki lahjoja ostetaan ystäville, serkulle ja kummeille/kummilapsille.
Millä rahalla? Opintolainalla? Mulle tulee kiusallinen olo, jos vaikka sen työttömän antama lahja on 10 % kuukauden käytettävissä olevista nettotuloista. Jos hän saa sen 502,21 euroa käytettäväksi per kuukausi, ja siitä ostaa koko tuolle porukalle KUNNON lahjat, niin ei se minusta ole kovin kiva järjestely. Onkohan työtön siinä varmuudella ihan vapaaehtoisesti mukana?
Työtön on kaksoissiskoni, ja varmuudella on vapaaehtoisesti mukana. Esim pari vuotta sitten antoi esikoiselleni lahjaksi viikonlopun Tukholmassa hänen kanssaan. Omat lapsenikin ostavat perheelle lahjat omilla rahoillaan (9v ja 15v). Meillä perhe on aina ollut tärkeä kaikille ja lahjoissa ei säästellä.
Millähän rahalla kaksoissisko sitten elelee muutoin, kun tulot menevät teidän joululahjoihinne?
Käy sossun luukulla, jotta me muut veronmaksajat itse asiassa sitten korvaamme teidän lahjanne?
Kyseinen sisko ei todellakaan elä millään sossun rahoilla. Jäi työttömäksi puolitoista vuotta sitten, sitä ennen oli isossa yrityksessä töissä. Joten kyllä hänellä ihan rahaa riittää. Miksi aina on oletus että työtön = köyhä? Yksi tuttuni on tarkoituksella työtön, ja silti hänellä on varaa matkustella yms.
Miksi täällä keskustelut johtavat aina täysin väärille raiteille?
Oon 3 lapsen äiti, jäin viimeisen äitiysloman jälkeen kotiin, ja olen niin samaa mieltä tuosta että työttömiä pidetään köyhinä. Olen ollut kotona nyt 4v, ja yhä saan kuulla siitä, millä rahoilla elämme. Olin ennen töissä hyväpalkkaisessa paikassa, ja lisäksi on sitä omaisuutta muualtakin tullut. Ja ennen kuin joku sanoo että elän miehen rahoilla, niin se ei pidä paikkaansa. Olen itse tarkka siitä, että mieheni rahoja ei kulu yhtään sen enempää yhteisiin/lasten asioihin kuin omiani, vaikka miehelläni on kunnon palkka.
Joululahjoja ostan ihan saman verran kuin ennen kotiin jäämistä.
Joku varmaan ihmettelee miten tämä on mahdollista. En osta sitä halvinta, vaan vältän ostamasta mitään turhaa tai yllättäviä mielitekoja. Jos jotain tekee mieli, odotan muutaman päivän/viikon/kuukauden ja jos silloin vielä tekee mieli sitä, ostan sen. Lapsetkin oppivat että turhalla tavaralla ei tee mitään, ja osaavat hyvin pohtia, tarvitsevatko jotain oikeasti.Niin no joko elät miehen rahoilla tai yhteiskunnan rahoilla, koska tuskin olet kuitenkaan mikään sijoistusmiljonääri, jonka salkku tuottaa useita kymmeniä tuhansia vuodessa osinkoina? Vai mistä ne rahasi tulevat?
Ei tarvitse olla mikään sijoitusmiljonääri elääkseen ihan mukavaa elämää ilman palkkatuloja.
Onko se jotenkin tavatonta että ihmisillä voi olla säästöjä, pääomatuloja, perittyä omaisuutta tai sitten vaan pienet menot jolloin rahaa jää muuhunkin?
Kuten sanoin sijoistussalkun täytyy olla miljoonaluokkaa että saa esimerkiksi 30-40000 euroa osinkoina vuodessa, mikä olisi keskituloisen ihmisen vuosiansiot ja millä saa kyllä myös elää kieli keskellä suuta Suomessa. Sitten taas jos omaisuus on peritty niin en ymmärrä miksi on hyväksytympää elää sukulaisen rahoilla kuin aviomiehen ja lasten isän? Aika hyvät säästöt saisi olla jos 4 vuotta on asunut kotona maksaen puolet elämisestä, mies hyvätuloinen niin tuskin kiinnostaa vaimon downshiftauksen vuoksi pitää esimerkiksi köyhää elintasoa. Mutta joo, aivan sama se minulle on, huvittaa vaan tämä keskustelu.
Äitini (lähinnä muodollisella tavalla läheinen) serkku on lähettänyt viimeiset 12-14 vuotta joka joulu joulukorttina kuvan kahdesta lapsestaan, joita äitini ei ole edes koskaan tavannut suht lähellä asumisesta huolimatta. Lapsien ollessa pieniä korteissa oli jotain jouluteemaakin, mutta esim. tämän vuoden kuva oli ihan perus kesällä otettu kuva ja kääntöpuolella jouluntoivotukset.
Ymmärrän sen, että tämä saattaa joillekin muille vastaanottajista olla kiva tapa nähdä miten ne lapset kasvaa, mutta itseäni jää lähinnä mietityttämään kuvitteleeko hän _kaikkien_ olevan niin kiinnostuneita saamaan päivitystä vuoden välein.
Saa nähdä kuinka vanhoja lapset ovat kun perinne loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha lahjaksi lapsille on minusta kurjaa ja kylmää. Edes jokin pieni lahja - vaikka itse tehty, ainakin saajaa varten ajateltu, hinta ei todellakaan ole olennainen - osoittaa välittämistä ja siirtää kauniita arvoja eteenpäin.
Tuttavani sanoi ainaettä lapsien pitää olla vahvoja. Jälkeenpäin ilmeni että ei joulun aikana antanut lapsilleen mitään sydäkseen. Lapsien pitää olla vahvoja, lapsien pitää olla vahvoja... Nuo sanat voi vieläkin kuulla pitäjien hennossa tuulessa, varomattomien ohikulkijoiden sametinpehmeiltä huulilta.
Oli aika metkaa, kun exän vanhemmilla mentiin saunaan porukalla. Samaan aikaan siis. Vanhemmat, tyttöystävän sisko ja hänen miehensä. Tyttöystävän serkkuja, tätejä ja setiä. Toiset isovanhemmat. Ketähän kaikkia siellä meitä oli saunassa ihot ihoa vasten alasti, osa istui alalauteilla. Olivat tarkoituksella varmaan tarpeeksi suuren mökkisaunan rakentaneet... En tuomitse, mutta kyllä silloin tämä 17v pojankloppi oli aika hämmentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Minua jännittää, kun poika tulee eka kerran miniäkokelaan kanssa joulunviettoon. Osaammeko viettää joulua niin, että hän ei ihmettele tai tylsisty. Vietämme rentoa joulua, mutta jos hän on tottunut juhlavaatteisiin yms.
Tai kaikki muutkin tavat. Salaa toivon, että olisivat viettäneet oman joulun. Nyt jo stressaa, luenko täältä joulun jälkeen, kuinja hirveää ja naurettava joulu meillä oli hänen mielestään.
Eiköhän poikasi ole jutellut tyttöystävänsä kanssa joulun vietosta. En usko, että mikään tulee yllätyksenä. Voit kyllä sanoa pojallesi, että kertoo hänelle teidän tavoista.
Vierailija kirjoitti:
Yksi sukulaisperhe käy aina yöllä jouluna hautausmaalla. On kuulemma kaunista.
Ihmiset vie jouluisin kynttilöitä haudoille ja käy muistamassa myös niitä jotka eivät joulua pysty kanssamme viettämään. Kynttilöitä on paljon. Meilläkin on aina käyty illalla joskus ehkä klo 18-21 viemässä kynttilät, joskus se on venynyt klo 22 asti. Siellä on semmoinen jouluinen tunnelma aattona, koska tavallaan ne menneet sukulaiset on osa sitä joulua.
Eräässä perheessä on varmasti jo joku 13-vuotias poika, joka uskoo vielä täysillä Joulupukkiin, mitä esim. hänen 8v veljensä ei tee enää. Kysyin tuolta noin 8-vuotiaalta, että onko hänen isoveli kehitysvammainen mihin poika vastasi ihmeissään, että "Ei kai, mitä se tarkoittaa".
Ei tarvitse olla mikään sijoitusmiljonääri elääkseen ihan mukavaa elämää ilman palkkatuloja.
Onko se jotenkin tavatonta että ihmisillä voi olla säästöjä, pääomatuloja, perittyä omaisuutta tai sitten vaan pienet menot jolloin rahaa jää muuhunkin?