Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet

Olen opettaja ja olen aina ollut reissussa joulun.

Mitä kauemmaksi, sitä parempi. Jos ei ollut omaa luokkaa, otin joskus vapaata päivän, 2.

Kerran oon antanut arvosanoja toiselta puolen maailmaa, kun systeemit kaatui. Rehtori niitä naputti mun puolesta, kun laitoin sähköpostia tulemaan.

Olen tavannut mieheni tammikuussa ja suunnitelmat seuraavasta joulusta oli valmiina. Piti odottaa syksyyn, kun rehtori antoi luvan lähteä. Mies kertoi vanhemmille lähdemme Aasiaan ja anoppi meinasi saada slaagin.

Ei me voida jouluna lähteä. Miksi ?

Anoppi jopa soitti Finnairille ja ilmoitti peruuttakaa lennot. Ei tiennyt päivää, kohdetta, Aasiaan lähtee. Ei peruuttaneet.

Raskaana en halunnut lähteä, enkö taaperon kanssa, mutta 4 vuotiaasta ollaan oltu joulu ulkomailla ja anoppi on itkenyt ikävää.

Tänä jouluna ollaan kotona, mutta vietämme oman perheen kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa... 

Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.

Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset? 

Tuttua touhua. Me asumme puolison kanssa varsinais-Suomessa minun kotipaikkakunnallani. Puoliso on kotoisin Kainuusta ja koko muu perhe asuu vielä siellä. Joka jumalan joulu käsikirjoitus on sama. Joka joulu joudumme ajamaan 750 kilometriä puolison vanhempien luokse, koska anoppi itkisi muuten puoli vuotta ja suuttuisi tulisesti, jos lapsi ei tulisi jouluksi kotiin.

Puoliso on joka toinen aatto aamulla klo 6-10 töissä ja joka toinen  aatto vapaata. Lähdemme tänäkin aattona klo 10.30 ajamaan sen 8 tunnin reissun (yhdellä pysähdyksellä) Kainuuseen, missä sitten hirveellä kiireellä pitää syödä, että lahjaat saadaan jaettua lapsille klo 19, koska niin on aina tehty. Seuraava päivä eli 25. pitää olla siellä puolison lapsuudenkodin nurkissa ja jos yritämme lähteä sieltä esim. lounaan jälkeen niin anoppi saa marttyyrikohtauksen ja jäämme sitten vielä yhdeksi yöksi.

26. päivä koitamme lähteä klo 8-9 ajamaan kotiin, mutta aina se venyy parilla tunnilla kun "ette kai te nyt vielä lähde. Odottakaa nyt että korvapuustit ovat tunnin päästä valmiita niin otatte niitä sitten mukaan. Kai te nyt vielä kahvin juotte ennenkuin lähdette." Klo 10 pääsemme aikaisintaan lähtemään ja sitten kun olemme varsinais-Suomessa niin pitäisi vielä käydä minun vanhempieni luona, koska isovanhemmat on sinne varta vasten haettu. Sitten viemme isovanhemmat kotiin ja olemme omassa kodissa 26. päivän iltana klo 22-23.

Minä menen 27. päivä yleensä takaisin töihin aamuvuoroon, joten koko joulusta olen ollut omassa kodissa sen aaton aamupäivän (pakkaamassa autoa) ja 26. päivän 2 viimeistä tuntia. Olen kyllä koittanut saada tätä traditiota poikki, mutta en halua, että puoliso ajaisi yksin 8 tuntia pimeällä räntäsateessa Suomen läpi vain, koska ei uskalla sanoa vanhemmilleen, että tänä vuonna emme tule.

Tänä vuonnahan teillä olisi oiva tilaisuus kieltäytyä tulemasta koronan varjolla. Pientä ”kurkkukipua” ja ”työkaverilla juuri positiivinen testitulos”.

Suomalainen joulu on jotenkin järjetön. Liian paljon asioita pitää saada mahtumaan jouluaattoon, joka on monilla vielä joko kokonaan työpäivä tai lyhennetty työpäivä.

Kuusen koristelut, hautausmaalla käynti, ehkä joulukirkko, ruokien valmistelu, joulupukki ja/tai lahjojen jako jne. Ehkä matkustamista ja ajamista.

Sitten on vuorossa Tapaninpäivä jolloin viimeistään jossain pakkokäynnillä sukulaisten luona, mahdollisesti useammassakin paikassa.

Rauhoittakaa joulun aika.

Pakkoiloisuus koska joulu. Ei niinkään omassa suvussa vaan puolison. Jouluna kuuluu olla iloinen vaikka olisi just menettänyt työnsä, äitinsä, koiransa ja siskon kumminkaiman kultakalansa kaikki yhdellä kertaa, heidän joulua nyt vaan ei saa pilata. Tavallaan ymmärrän kyllä mutta teeskenteleminen on raskasta silloin kun on esim surua...

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja ja olen aina ollut reissussa joulun.

Mitä kauemmaksi, sitä parempi. Jos ei ollut omaa luokkaa, otin joskus vapaata päivän, 2.

Kerran oon antanut arvosanoja toiselta puolen maailmaa, kun systeemit kaatui. Rehtori niitä naputti mun puolesta, kun laitoin sähköpostia tulemaan.

Olen tavannut mieheni tammikuussa ja suunnitelmat seuraavasta joulusta oli valmiina. Piti odottaa syksyyn, kun rehtori antoi luvan lähteä. Mies kertoi vanhemmille lähdemme Aasiaan ja anoppi meinasi saada slaagin.

Ei me voida jouluna lähteä. Miksi ?

Anoppi jopa soitti Finnairille ja ilmoitti peruuttakaa lennot. Ei tiennyt päivää, kohdetta, Aasiaan lähtee. Ei peruuttaneet.

Raskaana en halunnut lähteä, enkö taaperon kanssa, mutta 4 vuotiaasta ollaan oltu joulu ulkomailla ja anoppi on itkenyt ikävää.

Tänä jouluna ollaan kotona, mutta vietämme oman perheen kesken.[/

Ja näille peukku alas, tiedoksi opettajana lomaa on ympäri vuoden.

Vietän lasten kanssa anoppilassa joka kesä 2 vkoa.

Yleensä menen lasten kanssa viikoksi, sitten mies tulee loppuviikosta. Tämän jälkeen olemme yhdessä perheen kesken 4 vkoa ja sitten olen anoppilassa lasten kanssa viikon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hämmästynyt, kun yksi joulutapa ei olekaan av-porukan mielestä omituinen, vaikka muuten vasemmalle vetävät, nimittäin jouluaterialla evankeliumin lukeminen ja ehkä jouluvirren veisaaminen. Nämä tavat ovat valitettavasti katoavaa kansanperinnettä, surullista mutta totta.

Eläissäni ei ole ollut tuota tapaa joulupöydässä, ei lapsuudenkodissa, ei mummoloissa, ei anoppilassa, ei meillä. Ja olen sellainen tosioikeistolainen porvari.

Ei lainkaan omituista, vaan jouluun kuuluvaa. Meillä tuota perinnettä vaalitaan ties kuinka monennessa polvessa. Vanhan pirtin hirret sen voisivat kertoa. Perinteisen hartaan osuuden jälkeen nautitaan jouluillallisen antimista pitkän kaavan mukaan. Sen jälkeen on lahjojen aika. Pukkikin kävi vuosia, nyt ne vain ilmestyvät kuusen alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja ja olen aina ollut reissussa joulun.

Mitä kauemmaksi, sitä parempi. Jos ei ollut omaa luokkaa, otin joskus vapaata päivän, 2.

Kerran oon antanut arvosanoja toiselta puolen maailmaa, kun systeemit kaatui. Rehtori niitä naputti mun puolesta, kun laitoin sähköpostia tulemaan.

Olen tavannut mieheni tammikuussa ja suunnitelmat seuraavasta joulusta oli valmiina. Piti odottaa syksyyn, kun rehtori antoi luvan lähteä. Mies kertoi vanhemmille lähdemme Aasiaan ja anoppi meinasi saada slaagin.

Ei me voida jouluna lähteä. Miksi ?

Anoppi jopa soitti Finnairille ja ilmoitti peruuttakaa lennot. Ei tiennyt päivää, kohdetta, Aasiaan lähtee. Ei peruuttaneet.

Raskaana en halunnut lähteä, enkö taaperon kanssa, mutta 4 vuotiaasta ollaan oltu joulu ulkomailla ja anoppi on itkenyt ikävää.

Tänä jouluna ollaan kotona, mutta vietämme oman perheen kesken.[/

Ja näille peukku alas, tiedoksi opettajana lomaa on ympäri vuoden.

Vietän lasten kanssa anoppilassa joka kesä 2 vkoa.

Yleensä menen lasten kanssa viikoksi, sitten mies tulee loppuviikosta. Tämän jälkeen olemme yhdessä perheen kesken 4 vkoa ja sitten olen anoppilassa lasten kanssa viikon.

Viestisi ovat sekavia, mitä ainetta oikein opetat? Joka tapauksessa viestisi sävy harmitti anopin puolesta. Et tuonut esiin, miksi sinusta on niin huvittavaa, että anoppi itkee jouluna ikäväänsä. Ja mikä siinä on outoa? Toivottavasti ei yksin vietä kaikkia joulujaan, opettaja pääsee ulkomaille muulloinkin runsaina lominaan. Kyllä minä ainakin ymmärrän, että isovanhemmille on tärkeää olla lasten ja lastenlasten kanssa jouluisin. Koronajoulu on tietysti erikseen.

Varmaan oma perinteeni on monen mielestä outo. Olen vakiintuneessa parisuhteessa (yli 10 vuotta yhdessä), emmekä vietä joulua yhdessä. Molemmat menemme omille sukulaisille. Emme ole kumpikaan jouluihmisiä mutta jouluna ehtii hyvin tavata sukulaisia. Emme kuitenkaan halua istua pyhiä autossa joten ei ehditä kiertää yhdessä molempien sukulaisia. Siksi näin.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen joulu on jotenkin järjetön. Liian paljon asioita pitää saada mahtumaan jouluaattoon, joka on monilla vielä joko kokonaan työpäivä tai lyhennetty työpäivä.

Kuusen koristelut, hautausmaalla käynti, ehkä joulukirkko, ruokien valmistelu, joulupukki ja/tai lahjojen jako jne. Ehkä matkustamista ja ajamista.

Sitten on vuorossa Tapaninpäivä jolloin viimeistään jossain pakkokäynnillä sukulaisten luona, mahdollisesti useammassakin paikassa.

Rauhoittakaa joulun aika.

Tätä aattoon kaiken kasaamista en ole ymmärtänyt. Omassa lapsuuden perheessäni isovanhemmat yrittivät pitää tätä yllä; haudoille oli pakko päästä juuri aattona, vaikka sinne oli 150 kilometriä suuntaansa!

Meillä kunnon joulusiivous tehtiin pitkin joulukuuta ja ennen aattoa ylläpitosiivous. Kuusi koristeltiin viimeistään aatonaattona, ettei aattona enää kaiveta tikkaita (aina iso kuusi koska korkea huone) eikä imuria. Kaikki mahdollinen säilyvä ostettiin jo joulukuun aikana ja juuri ennen joulua vasta helposti pilaantuvat kuten kalat.

Joulupöydästä tiputettiin kaikki siinä vain tavan vuoksi olevat ruuat, joita kukaan ei kuitenkaan syönyt. Ei keitettyjä perunoita, ei herneitä. Tällä hetkellä pöytään on valikoitunut iso määrä erilaisia kaloja ja pieni kinkku fiiliksen mukaan. Näiden kanssa jotain parempaa salaattia ja vähän laatikoita niille, jotka haluavat.

Sauna aattona aamupäivällä riisipuuron jälkeen, ettei sinne tarvitse mennä täydellä mahalla ruuan jälkeen.

Nyt aikuisena ollaan vietetty joulua erilaisilla kokoonpanoilla. Ei tule paha mieli kenellekään, jos joku onkin muulla.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jälkikäteen ihmetelly oman perheen pakkomiellettä joulun perinteisiin. Siis kaiken pitää olla liianki täydellistä ja aikuiset ei kestäny sitä ettei lapsi ny ehkä ymmärrä et ruokapöydässä ollaa tasan kellon lyömällä eikä minuuttia myöhässä koska piti käydä vessassa. Siis oikeasti joka asia aikataulutettiin naurettavan tarkasti. Ruokailuki kesti tasan sen verra ku sai, jos oli ruoka kesken nii se vietiin nenän edestä ja jälkiruoka tilalle. Ruuan jälkeen aikuiset seurusteli ja lapset istu hiljaa ääntä pitämättä odottamassa pukkia. Tätä aikaa lapsi ei saanu käyttää siihe et ruoka oliki kuumaa ja siks pitää syä hitaasti tai saanu mennä keittiöön hakemaan lasia vettä. Istuttiin lattialla ku koristeina lattiaa tuijotellen. Auta armias jos erehdyit edes kysymään lupaa käydä vessasaa.

Pukki tuli sit viimein ja oli pakko laulaa vaikka itku kurkussa ku pelotti tuntematon ihminen.

Tässä ny oli muutama juttu mitä jaksoin kirjottaa. Ekaa kertaa ku vietin joulua miehen perheen kanssa nii järkytyin rentoudesta ja kuinka lapset sai leikkiä, sai syö rauhassa, ei suututtu jos lapsi vahingossa kaatui ja sattui polveen. Kenenkään joulu ei menny pilalle et lapsi vähä itkee. Otin tän tavan sit itellekki ja nykyään vietetään rentoa joulua johon mun sukulaisilla ei oo asiaa tulla pilaamaan. Ei haittaa vaikka asiat myöhästyy, mitä sitte vaikka jollai on eri pari sukat, mitä sitte jos lapsi ilmottaa olemassa olostaan. Tykkään nykyään joulusta, toisinko lapsena se aina ahdisti.

Tää sai mut itkemään. Hyvää Joulua sinulle, onneksi saat nykyään nauttia joulusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisen poikaystävän kotona ei vietetty joulua. On tuikitavallinen suomalainen perhe, vanhemmat ja kaksi lasta, eikä tähän joulunviettämättömyyteen ollut mitään uskonnollisia, poliittisia, taloudellisia tms syitä. Heillä vain ei ollut minkäänlaisia jouluperinteitä, ei koristeita, ei kuusta, ei ruokia..."Kun eipä sitä viitti mittään hössätä parin päivän takia..." Lapset saivat kuulemma pieninä joskus yhden tai kaksi(!) lahjaa, mutta ei niitäkään pukki tuonut, vaan ne ehkä annettiin siinä joskus pyhien aikaan kun tuli sopiva hetki.

En minäkään mikään heinäkuussa lahjoja osteleva jouluemäntä ole, mutta kyllä tuntui käsittämättömältä että joulu oli kuin mikä tahansa viikonloppu ja näin oli ollut myös lasten ollessa pieniä.

Parempi tuo kuin se, miten epätasa-arvoisesti monessa perheessä toimitaan. Äiti laittaa jouluruuat ja koristelut ja hoitaa lahjat ja muistamiset. Muut laiskottelevat.

Toisaalta koko muu perhe ei tarvitse/halua sitä koristelua, ähkyruokamäärää jne., joten antavat äidin hösätä omiaan. Lapsena olisin halunnut joulun, jolloin paistetaan lettuja eikä märistä siitä, ettäpöydästä ei nousta ennen kuin silli ja sienisalaatti on syöty.

Perheitä on näköjään joka lähtöön. Meillä taas me lapset haluttiin joulukoristeet ja joulukuusi ym ja me lapset ne huolehdittiinkin. Isä  kylläkin haki joulukuusen metsästä. Jouluruuat teki äiti ja ne oli ihania. 

Ei tarvinnut itkeä huonoja ruokia ruokapöydässä, eikä toivoa lettuja tms. Tehtiin aikapaljon joulusiivouksiakin me lapset, ihan omasta tahdosta. Ei ollut äiti rättiväsynyt jouluna. En muista äidin ikinä tressaanneen joulusta. Isompien sisarusten johdolla leivottiin tortut ja piparit. 

Äiti leipoi joululimput.

Meillä ei äiti kyllä hössöttänyt joulua. Me lapset siitäkin edestä. Lapsuuden joulut on jääneet mieleen ihanina ja lämmintunnelmaisina. Sitten kun asuttiin jo kotoa pois, käytiin itsenäisyyspäivän aikaan leipomassa jouluherkut porukalla lapsuudenkotona. Meillä ei äidin koskaan tarvinnut yksin hössätä joulun takia.

Kurjaa, että monilla joulu on ollut kärsimystä :(  Lapsuuden joulut, kun kuitenkin pitäisi olla niitä, joita on ihana vanhempana ajatella.

Kiitos jo edesmenneille vanhemmilleni ihanista lapsuuden jouluista, joita voi nyt lämmöllä muistella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja ja olen aina ollut reissussa joulun.

Mitä kauemmaksi, sitä parempi. Jos ei ollut omaa luokkaa, otin joskus vapaata päivän, 2.

Kerran oon antanut arvosanoja toiselta puolen maailmaa, kun systeemit kaatui. Rehtori niitä naputti mun puolesta, kun laitoin sähköpostia tulemaan.

Olen tavannut mieheni tammikuussa ja suunnitelmat seuraavasta joulusta oli valmiina. Piti odottaa syksyyn, kun rehtori antoi luvan lähteä. Mies kertoi vanhemmille lähdemme Aasiaan ja anoppi meinasi saada slaagin.

Ei me voida jouluna lähteä. Miksi ?

Anoppi jopa soitti Finnairille ja ilmoitti peruuttakaa lennot. Ei tiennyt päivää, kohdetta, Aasiaan lähtee. Ei peruuttaneet.

Raskaana en halunnut lähteä, enkö taaperon kanssa, mutta 4 vuotiaasta ollaan oltu joulu ulkomailla ja anoppi on itkenyt ikävää.

Tänä jouluna ollaan kotona, mutta vietämme oman perheen kesken.[/

Ja näille peukku alas, tiedoksi opettajana lomaa on ympäri vuoden.

Vietän lasten kanssa anoppilassa joka kesä 2 vkoa.

Yleensä menen lasten kanssa viikoksi, sitten mies tulee loppuviikosta. Tämän jälkeen olemme yhdessä perheen kesken 4 vkoa ja sitten olen anoppilassa lasten kanssa viikon.

Et varmaankaan ainakaan äidinkieltä opeta? On meinaan sen verran epämääräistä tekstiä.

Toivottavasti ne lapset ymmärtää, mitä yrität sanoa, kun noin sekavasti asiasi kerrot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyn aina, kun ihmiset aloittavat joulun marraskuussa ja kuusi kannetaan joulupäivän aamuna ulos. Meillä kuusi tuodaan sisälle aattona ja koristellaan aamupäivällä, sama kaikenlaisten muidenkin joulukoristeiden kanssa. Jotenkin ankeaa mennä tapanina kyläilemään, kun meillä on joulukoti tuoreena, kyläpaikassa kaikki joulusta muistuttava on kerätty pois.

En kyllä ikinä ole tavannut perhettä, jossa kuusi tuodaan jo marraskuussa sisälle, mutta heitetään jo joulupäivänä ulos.  Mutta tiedän perheen, jossa kuusi on tuotu vasta aattona sisälle ja viety jo tapanina ulos, koska perheessä astaatikko, joka ei siedä kuusta.  Tuollaisessa tapauksessa on tietekin parasta jättää kuusi ulos, vaikka ikkunan taakse tai pervekkeelle. Perheessä oli nuorempia lapsia ja heidän takiaa kuusi pidettiin hetken aikaa sisälläkin.

Eikö kyseinen perhe ole kuullut muovikuusista jotka on nykyaikana ihan aitoja vastaavia?

Ohis, mutta mun mielestä kuusessa ihaninta on tuoksu! Haen kuusen aina omasta metsästä, saa olla vähän muotopuolikin ja koristeetkin varsin vaatimattot... Mutta se tuoksu, ja kuusen hakeminen, ne tuovat joulun :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisen poikaystävän kotona ei vietetty joulua. On tuikitavallinen suomalainen perhe, vanhemmat ja kaksi lasta, eikä tähän joulunviettämättömyyteen ollut mitään uskonnollisia, poliittisia, taloudellisia tms syitä. Heillä vain ei ollut minkäänlaisia jouluperinteitä, ei koristeita, ei kuusta, ei ruokia..."Kun eipä sitä viitti mittään hössätä parin päivän takia..." Lapset saivat kuulemma pieninä joskus yhden tai kaksi(!) lahjaa, mutta ei niitäkään pukki tuonut, vaan ne ehkä annettiin siinä joskus pyhien aikaan kun tuli sopiva hetki.

En minäkään mikään heinäkuussa lahjoja osteleva jouluemäntä ole, mutta kyllä tuntui käsittämättömältä että joulu oli kuin mikä tahansa viikonloppu ja näin oli ollut myös lasten ollessa pieniä.

Parempi tuo kuin se, miten epätasa-arvoisesti monessa perheessä toimitaan. Äiti laittaa jouluruuat ja koristelut ja hoitaa lahjat ja muistamiset. Muut laiskottelevat.

Toisaalta koko muu perhe ei tarvitse/halua sitä koristelua, ähkyruokamäärää jne., joten antavat äidin hösätä omiaan. Lapsena olisin halunnut joulun, jolloin paistetaan lettuja eikä märistä siitä, ettäpöydästä ei nousta ennen kuin silli ja sienisalaatti on syöty.

Perheitä on näköjään joka lähtöön. Meillä taas me lapset haluttiin joulukoristeet ja joulukuusi ym ja me lapset ne huolehdittiinkin. Isä  kylläkin haki joulukuusen metsästä. Jouluruuat teki äiti ja ne oli ihania. 

Ei tarvinnut itkeä huonoja ruokia ruokapöydässä, eikä toivoa lettuja tms. Tehtiin aikapaljon joulusiivouksiakin me lapset, ihan omasta tahdosta. Ei ollut äiti rättiväsynyt jouluna. En muista äidin ikinä tressaanneen joulusta. Isompien sisarusten johdolla leivottiin tortut ja piparit. 

Äiti leipoi joululimput.

Meillä ei äiti kyllä hössöttänyt joulua. Me lapset siitäkin edestä. Lapsuuden joulut on jääneet mieleen ihanina ja lämmintunnelmaisina. Sitten kun asuttiin jo kotoa pois, käytiin itsenäisyyspäivän aikaan leipomassa jouluherkut porukalla lapsuudenkotona. Meillä ei äidin koskaan tarvinnut yksin hössätä joulun takia.

Kurjaa, että monilla joulu on ollut kärsimystä :(  Lapsuuden joulut, kun kuitenkin pitäisi olla niitä, joita on ihana vanhempana ajatella.

Kiitos jo edesmenneille vanhemmilleni ihanista lapsuuden jouluista, joita voi nyt lämmöllä muistella.

Tosi kiva, että teillä on ollut ihanat lapsuudenjoulut. Samoin meillä. Tämä ketju ei kuitenkaan ollut kisa siitä, kenellä on ollut ihanin joulu, vaan tarkoitus oli saada huumoria ihmisten oudoista joulutavoista. Nämäkin täällä lukemamme joulut voivat olla joillekin niitä ihania ja muistelemisen arvoisia jouluja, joista ovat kiitollisia, mutta ne voivat tuntua kommentoijille itselleen vierailta. Ihmiset ovat erilaisia. Se, että äiti jouluna pyytää lapsia istumaan pöydässä, kunnes ruoka on syöty loppuun, on ihan normaali osa kasvatusta. Äiti ei ole voinut arvata, että tällainen traumatisoi lapsen joulun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa... 

Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.

Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset? 

Tuttua touhua. Me asumme puolison kanssa varsinais-Suomessa minun kotipaikkakunnallani. Puoliso on kotoisin Kainuusta ja koko muu perhe asuu vielä siellä. Joka jumalan joulu käsikirjoitus on sama. Joka joulu joudumme ajamaan 750 kilometriä puolison vanhempien luokse, koska anoppi itkisi muuten puoli vuotta ja suuttuisi tulisesti, jos lapsi ei tulisi jouluksi kotiin.

Puoliso on joka toinen aatto aamulla klo 6-10 töissä ja joka toinen  aatto vapaata. Lähdemme tänäkin aattona klo 10.30 ajamaan sen 8 tunnin reissun (yhdellä pysähdyksellä) Kainuuseen, missä sitten hirveellä kiireellä pitää syödä, että lahjaat saadaan jaettua lapsille klo 19, koska niin on aina tehty. Seuraava päivä eli 25. pitää olla siellä puolison lapsuudenkodin nurkissa ja jos yritämme lähteä sieltä esim. lounaan jälkeen niin anoppi saa marttyyrikohtauksen ja jäämme sitten vielä yhdeksi yöksi.

26. päivä koitamme lähteä klo 8-9 ajamaan kotiin, mutta aina se venyy parilla tunnilla kun "ette kai te nyt vielä lähde. Odottakaa nyt että korvapuustit ovat tunnin päästä valmiita niin otatte niitä sitten mukaan. Kai te nyt vielä kahvin juotte ennenkuin lähdette." Klo 10 pääsemme aikaisintaan lähtemään ja sitten kun olemme varsinais-Suomessa niin pitäisi vielä käydä minun vanhempieni luona, koska isovanhemmat on sinne varta vasten haettu. Sitten viemme isovanhemmat kotiin ja olemme omassa kodissa 26. päivän iltana klo 22-23.

Minä menen 27. päivä yleensä takaisin töihin aamuvuoroon, joten koko joulusta olen ollut omassa kodissa sen aaton aamupäivän (pakkaamassa autoa) ja 26. päivän 2 viimeistä tuntia. Olen kyllä koittanut saada tätä traditiota poikki, mutta en halua, että puoliso ajaisi yksin 8 tuntia pimeällä räntäsateessa Suomen läpi vain, koska ei uskalla sanoa vanhemmilleen, että tänä vuonna emme tule.

Voi hyvä ihme miten rasittavan kuuloista ja toisaalta myös tosi itsekästä miehen vanhemmilta vaatia teitä ajelemaan koko jouluaatto. En itse viitsisi edes noin pitkää reissua tehdä 1-2 yön kyläilyä varten.

No minusta tuo juttu "kaikkine täydellisyyksineen" tuntuu keksityltä.

Vierailija kirjoitti:

Mun joulutavoista hän taas ihmetteli karjalanpaistia joulupöydässä. Se on itäsuomalainen jouluruoka..

Minäkin olen ihmetellyt tuota karjalanpaistia joulupöydässä kun kuitenkin on jo kinkku liharuokana. Muutoin tykkään karjalanpaistista. Meillä joulupöytään on tiensä löytänyt myös sushi, että tapansa kullakin :)

Meillä on karjalanpaisti nimenomaan pääruokana eikä kinkkua ollenkaan. En edes pienenä tiennyt, että kinkku on "perinteinen" asia ja sitä kovasti kummastelin, kun muut kertoivat kotona tarjottavista jouluruuista :)

Vierailija kirjoitti:

Omassa perheessäni jouluun kuului aina raivosiivous, marttyyriksi heittäytyminen, kiukuttelu ja sitten kyräily pitkin nurkkia koska "jouluna ei saa riidellä". Samalla kaavalla pönötetään koko aatto läpeensä ja usein on niin kuoleman tylsää, ettei tosikaan.

Joten olen ratkaissut ongelman viettämällä aatot ihan mielelläni poikaystävän perheen kanssa. Omia vanhempiani tapaan mieluummin muina päivinä. Yksi ongelma järjestelyssä kuitenkin on: poikaystävän perheessä jouluruoka syödään vasta illalla, yleensä noin 17-18 aikaan. Tätä ennen on syöty joulupuurot noin 10-11 aikoihin. Olen aamuvirkku ja saatan herätä jo 7 aikoihin ja käyn koiran kanssa pitkällä kävelyllä pariin otteeseen päivän aikana jne. Olen aina käsittämättömän nälkäinen koko jouluaaton! Suklaat, pähkinät ja muut nipuset eivät paljon lohduta, kun maha huutaa kunnon ruokaa. Omassa perheessäni jouluruoka syötiin aina jo noin 14-15 aikoihin ja illalla katettiin kunnon jälkkäri- ja rääppiäispöytä.

No tässä on taas oletettavasti aikuisella ihmisellä ongelmat, kun ihan nälässä pidetään. Etkö osaa itse mennä tekemään keittiöön vaikka leipää itsellesi aamu- ja välipaloiksi, jos et kestä muutamaa tuntia syömättä? Toisekseen jos vetää aamiaisella klo 11 mahan täyteen joulupuuroa, niin hulluahan se olisi kantaa kinkku pöytään kolmen tunnin päästä, ei siinä ehdi kunnon nälkä tulla. Kuusi tuntia aamiaisen/lounaan ja päivällisen välillä on mielestäni normaalioloissakin aika perus, eikä mitään erityistä nälkiinnyttämistä. Varmaan isäntäperheelläkin ajatuksena odottaa että tulee ensin kunnon nälkä, niin jouluruokaa on kiva odotella ja sitä paremmalta se maistuu.

Joku moukka saattaa myös jouluna haluta nukkua pitkään, niin ei ehkä käy mielessä että vieraalle pitäisi nousta kattamaan pöytä viimeistään kahdeksaksi, tai että se vieras ei saisi itse ruokittua itseään.

Ei outo, mutta rasittava perinne on mieheni sekä entisen poikaystäväni sukulaisten puolelta se, että aikuisille pitää väen vängällä etsiä ja ostaa joululahjoja. Kyseessä on lähes aina jotain aivan tarpeetonta krääsää, josta ei hyvällä tahdollakaan voi olla ilahtua. Vuosia on yritetty sanoa, ettei meille tarvitse hankkia mitään, että lapsille ainoastaan, mutta silti tulee joka joulu saatua joku aivan käsittämätön 5 euron härpäke.

Kukin saa viettää joulua kuinka halunnee, mutta mikäli se on perheessä vietetty rentoillen perheessä ilman kaupallista menoa ja koristeita, sekin on fine. Vanha sanonta kukin taaplaa tyylillään. Ketään ei pitäisi tuomita tai kummastella. Eikö hyvä olo ja oman näköinen tapa elää ole kunkin oikeus? Melkoisesti saa upotettua rahaa siihen krääsään, mitä kukaan ei tarvitse ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva. Kyse tässä kirjoituksessa ei myöskään ole kateudesta. Siihen viitataan ain, a kun haluaa poiketa massasta. Lähellä meillä on perheitä joissa päätetty lahjoittaa rahaa sitä tarvitseville, saavat käyttää miten haluavat. Hyvää ruokaa syldään ympäri vuoden, joulu ei ole poikkeus. Siivooja siivoaa muutenkin kerran viikossa ja lahjoja vli ostaa muistakun syistä kuin jouluna, kun kaikki muutkin niin tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme 40+ pari ja lapset teinejä. Meillä mies haluaa sitkeästi viettää joulua oman sukunsa kanssa anoppilassa tai siskonsa luona. Mä niin haluaisin olla kotona oman perheen kanssa ja sitten vain vierailla sukulaisilla tapaninpäivänä, ehkä jopa kahvitella miehen siskon luona 25. päivä. Mutta ei. Mies on huutoraivonnut, kuinka haluaa viettää joulua "oman perheen kanssa". Mikäs minä ja lapset ollaan, jos ei "oma perhe"? 

Meidän koti pitäisi koristella kuten anoppila. Meidän pitäisi syödä koko joulun aika niitä ruokia mitä hänen lapsuudenperheessään syötiin ja mitä anoppi edelleen kokkaa (kaikki ruuat tietysti alusta asti itse). Yhtenä jouluna ehdotin miehelle rauhallisella äänellä ja kaikessa sovussa, että söisimme vain herkkuruokaa jonka jokainen määrittelee itse ja tilataan se valmiiina niin hellan edessä seisomisen sijaan voimme keskittyä rentoutumiseen. Seurasi miehen huutoraivo ja hän itse teki jouluruuat. Kiva sinällään että hän teki ruuat mutta minä ja lapset emme edelleenkään tykkää laatikoista ja rosolleista ja lasten toive tilata kotipizzaa kuopattiin hetimiten miehen toimesta.

En tiedä kuinka kauan te olitte yhdessä ennen kuin perustitte perheen, mutta etkö huomannut jo silloin miehelläsi tätä käytöstä? Itse en perustsisi perhettä miehen kanssa jolle omat sukulaiset, ja omat mieltymykset, ajavat minun halujeni ja tarpeitteni yli. Kyllä oma ydinperhe pitää olla arvoasteikossa numero 1. Happy wife, happy life.

Älytöntä tämä "etkö huomannut miehessäsi jo silloin nuorena" jne mantraa.

Hyvähän se on tulla viisastelemaan toisen valintoja, mutta kuka voi arvata, että mies , joka 22v haluaa joulunviettoon vanhemmilleen, haluaa sinne vielä yli 40v?

Itsekin halusin nuorena  vanhemmilleni jouluna, mutta en sitten enää kolmenkympin tienoilla, kun oli oma perhe. Silloin vietimme joulun omassa kodissa. Jos mies olisi silloin ajatellut, että voi ei, tuohan haluaa lapsuuden kotiin jouluksi, jätän se, niin olisi jäänyt yhteinen elämä viettämättä. (sitä takana jo yhteensä lähes 40v)

Toki tuon kommentoijan mies on outo, eikä hänen kanssaan taatusti ole helppo elää, mutta turha siinä on jonkun tulla tekopyhänä kommentoimaan, miten hän ei ainakaan huolisi tuollaista miestä. 

Kuitenkin tuokin kommentoija on huolinut miehen, jolla takuulla on jotakin huonojakin puolia, koska täydellistä ihmistä ei ole.