Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet

No siis mun joulutavat on varmaan niitä omituisia, koska asun ulkomailla:

- hakaristileivonnaiset ruskealla mönjällä -> joulutortut

- katson telkkarista liikuttuneena, kun joku pönöttää parvekkeella ja lukee uhkauksia rullalta huonolla ruotsilla -> joulurauhan julistus

- joulusauna

- ei kinkkua, kalkkunaa, paistia tai muitakaan liha- tai kalaruokia

Mutta siis todellisuudessahan ruotsalaisten joulutavat ovat vähintäänkin...erikoisia, tai epäjuhlavia:

- ruokapöydässä kaupan prinssinakkeja, keitettyjä munia ja eineslihapullia (minun mielestä arkiruokaa)

- harmaanruskeaksi keitettyä lehtikaalia, josta kukaan ei edes tykkää, mutta pakko olla tarjolla. Moni muukin ruoka on sellaista, mistä harva tykkää, mutta ei uskalleta tehdä muutoksia, koska traditioita tulee noudattaa vaikka ne olisivat paskoja traditioita

- aatonaattona istutaan tuntikausia telkkarin ääressä pelaamassa bingoa

No joo, on niitä outoja traditioita suomalaisillakin perheillä. Yksikin ystäväni kerran kertoi vartin tarkkuudella tehdyn jouluaaton aikataulun. "Aamulla sitä ja sitä ruokaa kello se viiva se. Sitten sukuloimaan sen ja sen luokse kello se viiva se. Siellä on tarjolla sitä ja tätä ja tuota. Sitten sieltä sen ja sen luokse kello se ja se, siellä tarjolla nämä ja nuo asiat. Sitten haudalle kello se ja se, sieltä siihen paikkaan kello tämä ja sitten sieltä kotiin. Kello se ja se tulee ne ja ne käymään, sitten syödään tällä kellonlyömälla ja joulupukki tulee silloin ja silloin. Sitten sen jälkeen on glögiä ja pipareita kello niin ja näin." Alkoi ihan hengästyttämään tuo aikataulu, ja ne käyntiajat vierailla oli tosiaan tyyliin "mennään Mirkun luokse syömään puuroa kello 11:30. Sieltä Markun luokse kello 12:45 glögille."

Vierailija kirjoitti:

Koko perhe kokoontuu aattoiltana kuuntelemaan amerikkalaisia jazzahtavia joululauluja (tyyliin Nat King Cole ja Frank Sinatra). Aivan kammottavia orkesterisovituksia pierutrumpetteineen. Kukaan noista ei millään lailla osoita kiinnostusta ko. tyylisuuntaa kohtaan arkena (enkä usko tuolloinkaan). Joka joulu sama juttu... Mitään muuta ei tehdä, kuunnellaan hiljaa pakkomusiikkia ja istutaan. Aivan kammottavan typerää.

Uskoisin että tuo liittyy perheen muuhun nuukailuun. On joskus saatu alelaarista joku ikivanha CD-kokoelma jota pakkokuunnellaan kun on joulu (ja samalla ainoa hetki kuunnella tuollaista).

😂Näen sieluni silmin kun istuvat kirkkaan kattolampun valossa kuuntelemassa kädet sylissään pönöttäen. 🤣

Huhhuh.

Onpa tunnelmaa kerrakseen.

No hyvä, kun ilmoitit. Ei olisi muuten tiedettykään. 

No hyvä, kun ilmoitit. Ei olisi muuten tiedettykään. 

Monille tuntuu se aatto tosiaan olevan paikasta paikkaan suhaamista kieli vyön alla.

Onneksi ei ole autoa, ei tarvitse lähteä yhtään mihinkään viemään sitä ja tätä pakettia tai syömään. Saa vain olla.

Sitten ne ihmiset kehtaavat vielä valittaa itse luomastaan aikataulusta joita kukaan muu ei ole keksinyt saati pakottanut ylläpitämään joka hemmetin aatto. Mutta joulu ei kai näille ihmisille tule ilman ohjelmoitua paikasta toiseen menemistä ja siitä valittamisesta. Minun suvussakin näitä tättähääriä 😍on, minä oon musta lammas ja laiskottelen vain kotona.🤩

Vierailija kirjoitti:

Miehen perhe (veli, anoppini ja appeni) eivät oikein meinanneet ymmärtää jouluruokailun ideaa meillä.

Ensin otetaan kylmät alkupalat, eli kylmäsavulohi, graavilohi, sillit, mädit (smetana ja sipulisilppu), aladoobi, maksapatee, waldorfin-salaatti, keitetty peruna. Tämä osuus on meillä lastenkin mielestä se paras osuus, koska he voisivat elää mätileivillä.

Vasta sen jälkeen haetaan laatikot ja paisti ja kastike. Kolmannella kierroksella otetaan kinkkua ja rosollia.

Lopuksi syödään juustoja ja viikunahilloa ja myöhemmin joulukahvit leivonnaisineen.

Meidän tavassa ei kukaan ole sanonut: "Röyh, röyh. Tulihan vedettyä kinkkua jouluna niin, että paita ratkesi"

Olen ratkaissut asian jo vuosia sitten niin, että väki pyydetään pöytään ja kehoitetaan aloittamaan pöydässä olevilla alkupaloilla. Laatikot odottavat uunissa, kunnes alkupaloja on syöty. Oli nimittäin sisäisesti  ja hiljaa ärsyttävää, kun miehen veli (silloin 18v.) ekan kerran söi meillä aattona ja täytti lautasensa perunalaatikolla ja kinkulla, söi ja siirtyi sohvalle odottamaan lahjojen avaamista. Me muut oltiin melkein tunti vielä ruokapöydässä.

Lisään vielä, että kaikki ovat tyytyväisiä meidän jouluruokiin ja miehen velikin (nyt 40v.) on tottunut jo aikuisten ruokiin ja ruokatapoihin. 

Oliko tässä nyt sitten omat vai sukulaisten tavat niitä outoja, mutta tulipahan avauduttua ;-)

Vai että aikuisten ruokatapoihin! :D Eli joo, kyllä ne on ne teidän tavat, jotka ovat outoja. :P

Meillä saa nimittäin olla rennosti, ne ottavat alkupaloja jotka haluavat, ja ne jotka eivät halua saavat sitä laatikkoa vaikka heti. Ketään ei katsota nenänvartta pitkin jos raaka kala ei maistu ennen kalkkunaa tai rasvainen juusto aterian jälkeen.

Sitä paitsi en mitenkään jaksaisi syödä noin paljon. Maha tulee täyteen yhdestä kierroksesta, mutta teilläkö on oikeasti pakko syödä kalaa ja perunaa, laatikoita ja paistia (mitä ihmeen paistia?), kinkkua ja rosollia ja vielä juustoja JA VIELÄ senkin päälle kahvia ja leivoinnaisia? En pystyisi edes yhden päivän aikana syömään noin paljoa, saati sitten yhdellä aterialla. 

Silti meillä saa syödä noin paljon jos haluaa, mutta katsos kun ei ole pakko! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perheessä syödään pannacottaa mansikkakastikkeella jouluna jälkiruoaksi. Hihittelin asialle, koska mielestäni sellainen jälkiruoka ei kuulu suomalaiseen jouluun.

Mansikka on kesäherkku, toki ymmärrän että se kastike on punaista ja siten sopii jouluun.

Terkkuja kullalle jos luet tätä. ❤️ Tänä vuonna saan itsekin tutustua tähän meidän perheen uuteen jouluperinteeseen ja lapsi tulee kasvamaan siihen että pannacotta mansikkakastikkeella kuuluu joulupöytään. Ihan hauskaa minusta. Ei pilaa mun tunnelmaa yhtään. Hyväähän se on. En olis vain itse keksinyt jouluun yhdistää. Olen enemmän luumujälkiruokien syöjäksi jouluna tottunut. Suklaisia juttuja yms.

Mun joulutavoista hän taas ihmetteli karjalanpaistia joulupöydässä. Se on itäsuomalainen jouluruoka.

Voi olla, että myöhemmin tulee vielä jotain mieleen. Mielenkiintoinen ketju.

Voihan jouluna syödä säilöttyjä ja pakastettuja mansikoita. Olen itse syönyt riisipuuroa mansikkakiisselin kanssa.

Kyllä meilläkin kuuluu marjajäädyke jouluun. Nyt jo aikuiset lapseni ihmettelevät, jos sitä ei ole jonain jouluna ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perhe (veli, anoppini ja appeni) eivät oikein meinanneet ymmärtää jouluruokailun ideaa meillä.

Ensin otetaan kylmät alkupalat, eli kylmäsavulohi, graavilohi, sillit, mädit (smetana ja sipulisilppu), aladoobi, maksapatee, waldorfin-salaatti, keitetty peruna. Tämä osuus on meillä lastenkin mielestä se paras osuus, koska he voisivat elää mätileivillä.

Vasta sen jälkeen haetaan laatikot ja paisti ja kastike. Kolmannella kierroksella otetaan kinkkua ja rosollia.

Lopuksi syödään juustoja ja viikunahilloa ja myöhemmin joulukahvit leivonnaisineen.

Meidän tavassa ei kukaan ole sanonut: "Röyh, röyh. Tulihan vedettyä kinkkua jouluna niin, että paita ratkesi"

Olen ratkaissut asian jo vuosia sitten niin, että väki pyydetään pöytään ja kehoitetaan aloittamaan pöydässä olevilla alkupaloilla. Laatikot odottavat uunissa, kunnes alkupaloja on syöty. Oli nimittäin sisäisesti  ja hiljaa ärsyttävää, kun miehen veli (silloin 18v.) ekan kerran söi meillä aattona ja täytti lautasensa perunalaatikolla ja kinkulla, söi ja siirtyi sohvalle odottamaan lahjojen avaamista. Me muut oltiin melkein tunti vielä ruokapöydässä.

Lisään vielä, että kaikki ovat tyytyväisiä meidän jouluruokiin ja miehen velikin (nyt 40v.) on tottunut jo aikuisten ruokiin ja ruokatapoihin. 

Oliko tässä nyt sitten omat vai sukulaisten tavat niitä outoja, mutta tulipahan avauduttua ;-)

Ai kauheeta, kyllä me ihmiset ollaan erilaisia :D Kuulostat aivan anoppini kopiolta. Kenties olet Turun tai Kauniaisten lääkäripiireistä, sellaisen mielikuvan saan. En valitettavasti tulisi teillä jouluruokailemaan. Minua ahdistaisi jo nuo syöntisäännöt ja pakotetut syöntijärjestykset. 

Näin ohiksena pakko kommentoida että tuo "syöntijärjestys" on ihan yleinen juhlissa ja noutopöydissä.

Meillä, itäsuomalaisessa duunariperheessä on jokainen joulu syöty ensin kylmät alkupalat, siitä lämpimiin ruokiin ja pääruokaan, lopuksi jälkiruoka.

Ideana on ettei nyt napaa vedetä yhdellä istumalla kerralla täyteen vaan syödään rauhassa kaikkea mitä tarjolla on.

Käsittääkseni nuo on ihan normaaleja pöytätapoja, ei mikään lääkäripiirien juttu.

Vierailija kirjoitti:

Miehen perhe (veli, anoppini ja appeni) eivät oikein meinanneet ymmärtää jouluruokailun ideaa meillä.

Ensin otetaan kylmät alkupalat, eli kylmäsavulohi, graavilohi, sillit, mädit (smetana ja sipulisilppu), aladoobi, maksapatee, waldorfin-salaatti, keitetty peruna. Tämä osuus on meillä lastenkin mielestä se paras osuus, koska he voisivat elää mätileivillä.

Vasta sen jälkeen haetaan laatikot ja paisti ja kastike. Kolmannella kierroksella otetaan kinkkua ja rosollia.

Lopuksi syödään juustoja ja viikunahilloa ja myöhemmin joulukahvit leivonnaisineen.

Meidän tavassa ei kukaan ole sanonut: "Röyh, röyh. Tulihan vedettyä kinkkua jouluna niin, että paita ratkesi"

Olen ratkaissut asian jo vuosia sitten niin, että väki pyydetään pöytään ja kehoitetaan aloittamaan pöydässä olevilla alkupaloilla. Laatikot odottavat uunissa, kunnes alkupaloja on syöty. Oli nimittäin sisäisesti  ja hiljaa ärsyttävää, kun miehen veli (silloin 18v.) ekan kerran söi meillä aattona ja täytti lautasensa perunalaatikolla ja kinkulla, söi ja siirtyi sohvalle odottamaan lahjojen avaamista. Me muut oltiin melkein tunti vielä ruokapöydässä.

Lisään vielä, että kaikki ovat tyytyväisiä meidän jouluruokiin ja miehen velikin (nyt 40v.) on tottunut jo aikuisten ruokiin ja ruokatapoihin. 

Oliko tässä nyt sitten omat vai sukulaisten tavat niitä outoja, mutta tulipahan avauduttua ;-)

Meillä mennään lähes tismalleen samalla kaavalla 🤩 Se, että syödään rauhassa ja pitkän kaavan mukaan, tuo lisää juhlavuutta. Ei kaikkia joulun ruokia tarvitse ottaa lautaselle sekaisin yhtä aikaa, vaan voi nauttia jokaisesta mausta. Se ollaan pistetty merkille, että vuosi vuodelta kinkkua tarvitaan vähemmän. Perheidemme kaikki lapsetkin pitävät kalasta, ja niihin olemme alkaneet panostaa enemmän.

Omasta lapsuudesta muistan pitkälle yöhön jatkuneet jatkot, kun naapurit tulivat tissuttelemaan omien vanhempiemme kanssa. Kotiviiniä joivat ja pitivät meteliä. Kai se sitten oli juhlavaa.

Jultant kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erään naapurini joulupöytään kuuluu makaronilaatikko. Mielestäni outoa. On kuitenkin semmoinen aika perusruoka, jota syödään vuoden ympäri. Keski-Suomessa. 

Ah, klassikko, makaronilaatikkoa joulupöydässä. Naapurissasi syödään luultavasti jouluna sitä lihatonta versiota, mikä on perinteinen pitopöydän lisuke.

Oikeastaan se ei ole makaronilaatikkoa, vaan löysää putkimakaronia vuokaan tehtyä "vällinkiä".

Meillä syötiin aina pitkän kaavan kautta; ensin lipeäkalaa valkokastikkeella ja maustepippurilla

Sitten vasta alkupalat ja muut sörsselit.

Vietiin yks joulu kinkku Ruotsiin ja ne oli ihan hoomoilasina, että sikako tässä on tapettu! Röh röh!

Ruotsin joulupöydässä on lihapullia ja Janssonin kiusausta.

Itse paistan blinejä + mätiherkkuja. Jos joku ei tykkää, niin voi laittaa vaikka sienisalaattia.

Kylmäsavustettu poronpaisti on ihan must! Sen kaveriksi sopii Waldorfin-tai sienisalaatti.

Ihan miten vain kullekin passaa.

En tiedä missä päin Ruotsia te olette käyneet, mutta kyllä kinkku kuuluu ruotsalaiseen joulupöytään. Ei toki sellainen mureaksi paistettu suomalainen harmaasuolattu, vaan pinkki suolavedellä pistetty tanskalainen purkka, mutta porsasta sekin on. 

Meillä oli lapsuudenkodissa makaronilaatikkoa (lihalla, ihan sitä samaa kuin arkenakin) joulupöydässä, vaikka kyllä me kaikki se tiedettiin, että ei se nyt silleen jouluruokaa ole, usein siitä juteltiinkin ja sille naureskeltiin. Maistui kuitenkin kaikille, jopa sille ekstranirsolle pikkuveljelle, joten saipahan kaikki mahan täyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perhe (veli, anoppini ja appeni) eivät oikein meinanneet ymmärtää jouluruokailun ideaa meillä.

Ensin otetaan kylmät alkupalat, eli kylmäsavulohi, graavilohi, sillit, mädit (smetana ja sipulisilppu), aladoobi, maksapatee, waldorfin-salaatti, keitetty peruna. Tämä osuus on meillä lastenkin mielestä se paras osuus, koska he voisivat elää mätileivillä.

Vasta sen jälkeen haetaan laatikot ja paisti ja kastike. Kolmannella kierroksella otetaan kinkkua ja rosollia.

Lopuksi syödään juustoja ja viikunahilloa ja myöhemmin joulukahvit leivonnaisineen.

Meidän tavassa ei kukaan ole sanonut: "Röyh, röyh. Tulihan vedettyä kinkkua jouluna niin, että paita ratkesi"

Olen ratkaissut asian jo vuosia sitten niin, että väki pyydetään pöytään ja kehoitetaan aloittamaan pöydässä olevilla alkupaloilla. Laatikot odottavat uunissa, kunnes alkupaloja on syöty. Oli nimittäin sisäisesti  ja hiljaa ärsyttävää, kun miehen veli (silloin 18v.) ekan kerran söi meillä aattona ja täytti lautasensa perunalaatikolla ja kinkulla, söi ja siirtyi sohvalle odottamaan lahjojen avaamista. Me muut oltiin melkein tunti vielä ruokapöydässä.

Lisään vielä, että kaikki ovat tyytyväisiä meidän jouluruokiin ja miehen velikin (nyt 40v.) on tottunut jo aikuisten ruokiin ja ruokatapoihin. 

Oliko tässä nyt sitten omat vai sukulaisten tavat niitä outoja, mutta tulipahan avauduttua ;-)

Ai kauheeta, kyllä me ihmiset ollaan erilaisia :D Kuulostat aivan anoppini kopiolta. Kenties olet Turun tai Kauniaisten lääkäripiireistä, sellaisen mielikuvan saan. En valitettavasti tulisi teillä jouluruokailemaan. Minua ahdistaisi jo nuo syöntisäännöt ja pakotetut syöntijärjestykset. 

Näin ohiksena pakko kommentoida että tuo "syöntijärjestys" on ihan yleinen juhlissa ja noutopöydissä.

Meillä, itäsuomalaisessa duunariperheessä on jokainen joulu syöty ensin kylmät alkupalat, siitä lämpimiin ruokiin ja pääruokaan, lopuksi jälkiruoka.

Ideana on ettei nyt napaa vedetä yhdellä istumalla kerralla täyteen vaan syödään rauhassa kaikkea mitä tarjolla on.

Käsittääkseni nuo on ihan normaaleja pöytätapoja, ei mikään lääkäripiirien juttu.

Luulisi, että tuolla tyylillä ähky tuleekin, jos syödään monta tuntia.

Tuo kyllä kuulostaa laivan buffet-ruokailulta. Sielläkin jotkut syövät monta lautasellista alkuruokia, sitten lämmin ruoka, pääruoka ja monet jälkiruoat.

Vierailija kirjoitti:

Miehen perhe (veli, anoppini ja appeni) eivät oikein meinanneet ymmärtää jouluruokailun ideaa meillä.

Ensin otetaan kylmät alkupalat, eli kylmäsavulohi, graavilohi, sillit, mädit (smetana ja sipulisilppu), aladoobi, maksapatee, waldorfin-salaatti, keitetty peruna. Tämä osuus on meillä lastenkin mielestä se paras osuus, koska he voisivat elää mätileivillä.

Vasta sen jälkeen haetaan laatikot ja paisti ja kastike. Kolmannella kierroksella otetaan kinkkua ja rosollia.

Lopuksi syödään juustoja ja viikunahilloa ja myöhemmin joulukahvit leivonnaisineen.

Meidän tavassa ei kukaan ole sanonut: "Röyh, röyh. Tulihan vedettyä kinkkua jouluna niin, että paita ratkesi"

Olen ratkaissut asian jo vuosia sitten niin, että väki pyydetään pöytään ja kehoitetaan aloittamaan pöydässä olevilla alkupaloilla. Laatikot odottavat uunissa, kunnes alkupaloja on syöty. Oli nimittäin sisäisesti  ja hiljaa ärsyttävää, kun miehen veli (silloin 18v.) ekan kerran söi meillä aattona ja täytti lautasensa perunalaatikolla ja kinkulla, söi ja siirtyi sohvalle odottamaan lahjojen avaamista. Me muut oltiin melkein tunti vielä ruokapöydässä.

Lisään vielä, että kaikki ovat tyytyväisiä meidän jouluruokiin ja miehen velikin (nyt 40v.) on tottunut jo aikuisten ruokiin ja ruokatapoihin. 

Oliko tässä nyt sitten omat vai sukulaisten tavat niitä outoja, mutta tulipahan avauduttua ;-)

Mikä kumman paisti? Joku karjalanpaistiko?

Ei ei. Laatikot kuuluvat ehdottomasti kinkun kanssa.

Meillä jaetaan niin, että eka kierroksella on kylmät kalat. Toisella kierroksella kylmät lihat ja salaatit. Kolmannelle lämpimät, eli kinkku ja laatikot. Ja ekaa ja tokaa kierrosta ehdottomasti santsataan kolmannella kierroksella. Mitään paistia meillä ei ole eikä tule.

Lapsiperheet tehkää oma joulu ja jouluperinteet.

Mummoloissa, isoisoisovanhempien ym luona voi käydä esim. viikkoa paria ennen pikkujoulua viettämässä.

Älkää suostuko siihen autosa itumiseen ja aikatauluun.

Joulun pitää olla leppoisaa aikaa.

Nyt koronajouluna voi kieltäytyä näistä pakkokyläilyistä ja viettää yksi erilaonen joulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

´Miniä oli meillä pojan kanssa kerran joulunvietossa. Oli ihmetellut sukulaisille meidän omituista joulunviettoa.

Pääsin aattoaamuna töistä klo 7.00. Kotona olin nukkumassa klo 8.00. Muu perhe oli heräillyt ja mies otti kinkun uunista ja olivat syöneet aamupalaa ja puuhanneet, mitä puuhanneet. Mies lämmitti saunan klo 14 ja keitti minulle aamukahvit. Nousin ylös ja join kahvit ja menimme saunaan. Miniä ja poika meidän jälkeen. Sitten oloasu päällä laiteltiin miehen kanssa jouluruoat ja syötiin ja jaettiin lahjat ja vietettiin iltaa siihen asti, kun pistin päivävaatteet päälle klo 20.00 ja lähdin ajamaan töihin.

Oli kuulemma todella erikoiset ja ihmeelliset jouluperinteet. Ei halunnut meille toista kertaa, kun anoppikin vain nukkui päivän ja hillui yöpuku päällä koko päivän ja illalla ei jäänyt ottamaan glögiä ja hehkuviiniä ja seurustelemaan perheen kanssa. Ja se päiväsauna oli ollut erikoista. Miksi anopille piti päivällä lämmittää sauna, kun se vasta puolen päivän jälkeen nousi ylös.

Ymmärrän kyllä, että oli omituinen joulu hänestä, kun heillä aamulla käydään haudat ja kuunellaan joulurauhat ja käydään illalla saunassa ja sitten laittaudutaan juhlavaatteisiin ja keräännytään syömään rauhassa kristallilasien loisteessa ja illalla istutaan viinin seurassa pelaamassa pitkään yöhön lautapelejä.

Kyllä sitä varmasti moni ihmettelee että minkä takia anoppi-ikäisen henkilön eli arviolta kuusikymppisen täytyy lähteä jouluna yövuoroon töihin.

No tulevaisuuden jouluina töihin lähtee 69-vuotias anoppikin vielä.

Vierailija kirjoitti:

Miehen perhe (veli, anoppini ja appeni) eivät oikein meinanneet ymmärtää jouluruokailun ideaa meillä.

Ensin otetaan kylmät alkupalat, eli kylmäsavulohi, graavilohi, sillit, mädit (smetana ja sipulisilppu), aladoobi, maksapatee, waldorfin-salaatti, keitetty peruna. Tämä osuus on meillä lastenkin mielestä se paras osuus, koska he voisivat elää mätileivillä.

Vasta sen jälkeen haetaan laatikot ja paisti ja kastike. Kolmannella kierroksella otetaan kinkkua ja rosollia.

Lopuksi syödään juustoja ja viikunahilloa ja myöhemmin joulukahvit leivonnaisineen.

Meidän tavassa ei kukaan ole sanonut: "Röyh, röyh. Tulihan vedettyä kinkkua jouluna niin, että paita ratkesi"

Olen ratkaissut asian jo vuosia sitten niin, että väki pyydetään pöytään ja kehoitetaan aloittamaan pöydässä olevilla alkupaloilla. Laatikot odottavat uunissa, kunnes alkupaloja on syöty. Oli nimittäin sisäisesti  ja hiljaa ärsyttävää, kun miehen veli (silloin 18v.) ekan kerran söi meillä aattona ja täytti lautasensa perunalaatikolla ja kinkulla, söi ja siirtyi sohvalle odottamaan lahjojen avaamista. Me muut oltiin melkein tunti vielä ruokapöydässä.

Lisään vielä, että kaikki ovat tyytyväisiä meidän jouluruokiin ja miehen velikin (nyt 40v.) on tottunut jo aikuisten ruokiin ja ruokatapoihin. 

Oliko tässä nyt sitten omat vai sukulaisten tavat niitä outoja, mutta tulipahan avauduttua ;-)

Omassa perheessä jouluruokailu on pyritty kasaamaan niin, että jokaiselle löytyy jotakin syötävää sekä kaikkia alkupaloja ja pääruokia saa syödä yhdessä, jos niin haluaa. Äitini yritti joskus kehitellä jotain tämäntyyppistä järjestystä, mutta me lapset sabotoitiin se aika nopeaa, kun halusimme syödä sekaisin kaikkia pöydän antimia. Äiti luovutti lopulta, kun isänikään ei lopulta halunnut syödä erikseen kaloja ja laatikoita.

Useampi serkuistani ruokailee edelleen aikuisenakin tuon tyylisesti. Ruoka hotkitaan nopeaa niinkuin se karkaisi pois ja sitten odotetaan levottomana milloin pääsee pois pöydästä. En itsekään arvosta tällaista kiirettä varsinkaan jouluna.

En koe olevan mikään överi perinteidenvaalija, mutta minusta joulupäivien vierailut pitäisi tehdä jälleen "ei hyväksyttäväksi käytökseksi" ihan vaan sen takia, että ihmiset saisivat olla kerrankin rauhassa ja sukulaiset eivät olettaisi ihmisten istuvan autossa koko joulua matkalla sukulaiselta toiselle. Ennen sitä katsottiin vähän pahalla lähteä vierailulle ennen tapania.

Vierailija kirjoitti:

Koko perhe kokoontuu aattoiltana kuuntelemaan amerikkalaisia jazzahtavia joululauluja (tyyliin Nat King Cole ja Frank Sinatra). Aivan kammottavia orkesterisovituksia pierutrumpetteineen. Kukaan noista ei millään lailla osoita kiinnostusta ko. tyylisuuntaa kohtaan arkena (enkä usko tuolloinkaan). Joka joulu sama juttu... Mitään muuta ei tehdä, kuunnellaan hiljaa pakkomusiikkia ja istutaan. Aivan kammottavan typerää.

Uskoisin että tuo liittyy perheen muuhun nuukailuun. On joskus saatu alelaarista joku ikivanha CD-kokoelma jota pakkokuunnellaan kun on joulu (ja samalla ainoa hetki kuunnella tuollaista).

:D Tämä oli hauska! Täytyyhän sitä levyä käyttää, kun on kerran ostettu. Muutenhan olis menny rahat hukkaan.

Mun lapsuuden perheessä on ollut tuo tapa että lahjat aukaistaan vuorotellen yksi kerrallaan, että muutkin saavat nähdä ja ihastella mitä sieltä tulee, eikä lahjojen avaus ole niin äkkiä ohi vaan siitä nautitaan pitkään :) Mieheni mielestä tämä kuitenkin on omituinen tapa kun hänen mielestään ei ole hauskaa olla huomion keskipisteenä :D

Toinen hänen mielestään outo tapa oli aamupäivällä saunominen, mutta siihen on kyllä jo tottunut ja ihan tykkää siitä. Musta on ihanaa olla pyjamassa aamupäivä, syödä rauhassa joulupuurot ja katsella telkkaria siinä ja sit joulusaunan jälkeen laittautua ja pukea jouluvaatteet kun on saunanraikas :)

Vierailija kirjoitti:

Olemme 40+ pari ja lapset teinejä. Meillä mies haluaa sitkeästi viettää joulua oman sukunsa kanssa anoppilassa tai siskonsa luona. Mä niin haluaisin olla kotona oman perheen kanssa ja sitten vain vierailla sukulaisilla tapaninpäivänä, ehkä jopa kahvitella miehen siskon luona 25. päivä. Mutta ei. Mies on huutoraivonnut, kuinka haluaa viettää joulua "oman perheen kanssa". Mikäs minä ja lapset ollaan, jos ei "oma perhe"? 

Meidän koti pitäisi koristella kuten anoppila. Meidän pitäisi syödä koko joulun aika niitä ruokia mitä hänen lapsuudenperheessään syötiin ja mitä anoppi edelleen kokkaa (kaikki ruuat tietysti alusta asti itse). Yhtenä jouluna ehdotin miehelle rauhallisella äänellä ja kaikessa sovussa, että söisimme vain herkkuruokaa jonka jokainen määrittelee itse ja tilataan se valmiiina niin hellan edessä seisomisen sijaan voimme keskittyä rentoutumiseen. Seurasi miehen huutoraivo ja hän itse teki jouluruuat. Kiva sinällään että hän teki ruuat mutta minä ja lapset emme edelleenkään tykkää laatikoista ja rosolleista ja lasten toive tilata kotipizzaa kuopattiin hetimiten miehen toimesta.

En tiedä kuinka kauan te olitte yhdessä ennen kuin perustitte perheen, mutta etkö huomannut jo silloin miehelläsi tätä käytöstä? Itse en perustsisi perhettä miehen kanssa jolle omat sukulaiset, ja omat mieltymykset, ajavat minun halujeni ja tarpeitteni yli. Kyllä oma ydinperhe pitää olla arvoasteikossa numero 1. Happy wife, happy life.