Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet

Vierailija kirjoitti:

Joulu on iloinen juhla. Usein suomalaiset itkeä tillittävät ja haikeasti muistelevat kuolleita ystäviään ja sukulaisiaan Jouluna. Aattona pitää käydä hautausmaalla ennen ruokailua ja joulupukin tuloa. Itse vietän vainajien muistopäivää silloin kun sen aika on. Muistelen ja itkeä tillitän, vien haudoille kynttilöitä. Mutta Jouluna juhlin ilolla.

Suomessa vainajien muistaminen on ikivanha perinne, uskottiinhan, että edesmenneet sukulaiset tulevat myös jouluaterialle.

Iloisesti voi muistella, kaikkea sitä hyvää, jota edesmenneet elämäämme antoivat. Ja kertoa lapsille anekdootteja heistä.

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen näitä, joiden lapset saavat sen 1 tai 2 pakettia jouluna. Todellinen joulun riemu, sain yhden uuden tavaran, jes! Eri juttu jos on teini, joka saa vaikka uuden puhelimen. Mutta silloinkin voisi tulla lisäksi pari muutakin pakettia, esim joku uusi yöpaita ja jotain herkkua.

Lapsuudessani kaverini sai aina vain yhden ainoan lahjan. Äidilleen hän aina esitti, että näin on hyvä, mutta mulle hän itki sitä. Joulu on lapselle niin tärkeä juhla, etenkin kun kaikki kaverit ympärillä siitä puhuvat innoissaan. Enkä sano,että pitäisi saada röykkiöittäin jotain kiinakrääsää. Mutta edes 5-10 pakettia. Se ei ole paljon.

Olen samaa mieltä. Se lahjojen odotus ja ilo niitä avatessa on hyvin olennainen osa lapsuuden jouluja, aikuisena voi sitten hihhuloida eettisten valintojensa mukaan miten lystää. Yksi työkaveri juuri mietti, että pilaako lasten joulun kun heidän lahjansa on joulu ulkomailla, ei paketteja tänä vuonna. Lapset 6- ja 8v. Sanoin että varmaan kyllä joo, pettyneitä lienevät kun vielä ovat tuossa "parhaassa" jouluiässä. Kyse ei ole varallisuudesta, perhe on erittäin hyvin toimeentuleva, vaan haluavat kuulemma viestittää lapsille miten ajatus on tärkein eikä materia tuo onnea. Mutta voisiko tuota opettaa, kun ovat vähän vanhempia... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen näitä, joiden lapset saavat sen 1 tai 2 pakettia jouluna. Todellinen joulun riemu, sain yhden uuden tavaran, jes! Eri juttu jos on teini, joka saa vaikka uuden puhelimen. Mutta silloinkin voisi tulla lisäksi pari muutakin pakettia, esim joku uusi yöpaita ja jotain herkkua.

Lapsuudessani kaverini sai aina vain yhden ainoan lahjan. Äidilleen hän aina esitti, että näin on hyvä, mutta mulle hän itki sitä. Joulu on lapselle niin tärkeä juhla, etenkin kun kaikki kaverit ympärillä siitä puhuvat innoissaan. Enkä sano,että pitäisi saada röykkiöittäin jotain kiinakrääsää. Mutta edes 5-10 pakettia. Se ei ole paljon.

Maailma olisi paljon parempi paikka, jos ihmiset ei sortuisi kulutushysteriaan. Luonnonvaroja ei ole loputtomasti ja teollisuus/logistiikka/muovikrääsä saastuttaa. Meillä lasten lahjojen määrää rajoitetaan, mutta eri juhlien aikaan laitamme lasten tilille lahjojen lisäksi lahjoituksen. Uskon, että omilleen muuttaessaan lapsi osaa arvostaa hänelle säästettyjä varoja enemmän kuin sitä, että olisi saanut paljon turhia härpäkkeitä. Kantsii myös miettiä sitä, että mistä lapsille tulee se asenne, ettei 1-2 lahjaa riitä? No vanhemmilta ja muilta lapsilta tietty. Jos kaikki ostaisivat tarpeeseen ja maltillisesti, ei kukaan tuntisi saavansa liian vähän, eikä joulun sanoma keskittyisi vain lahjojen ympärille.

Eivät lapset ajattele noin monisyisesti. Annan mieluummin ihanat ja lämpimät joulumuistot niiden toivelahjojen parissa, kuin vähän enemmän kaljarahaa sitten teininä kun alkavat tiliä tyhjentää.

Eikä tämä maailma lasten joululahjoihin kaadu, aivan muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulu on iloinen juhla. Usein suomalaiset itkeä tillittävät ja haikeasti muistelevat kuolleita ystäviään ja sukulaisiaan Jouluna. Aattona pitää käydä hautausmaalla ennen ruokailua ja joulupukin tuloa. Itse vietän vainajien muistopäivää silloin kun sen aika on. Muistelen ja itkeä tillitän, vien haudoille kynttilöitä. Mutta Jouluna juhlin ilolla.

Suomessa vainajien muistaminen on ikivanha perinne, uskottiinhan, että edesmenneet sukulaiset tulevat myös jouluaterialle.

Iloisesti voi muistella, kaikkea sitä hyvää, jota edesmenneet elämäämme antoivat. Ja kertoa lapsille anekdootteja heistä.

Joo ei se minusta ole surullista kun aattona viedään kynttilä läheisten haudalle, se on sellainen jouluvierailu. Tuntee että nekin ovat joulunvietossa mukana kuten aikoinaan. 

Karjalassa on viety haudoille ruokaakin, en tiedä jouluna vai muulloin, mutta sopisi jouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryyppääminen.

Meillä ei ole koskaan edes lapsuudenkodissani otettu jouluisin alkoholia lainkaan vaan se on aina ollut lasten juhla tai ennemmin aikuistenkin juhlana harras tilaisuus (vaikka ei olla edes uskovaisia).

Jep. Tuntui pahalta kun päihdeongelmainen nuori ystäväni sanoi kun kysyin mitäs jouluna?vastaus oli "en tiedä, ehkä meen porukoille juomaan, on ne pyytänyt mut en tiedä kun aina tulee jotain tappelua niin ehkä douppaan kotona yksin ja kuuntelen musaa" . Yleensä mennään syömään mutta hän oli menossa juomaan :( Noh, ei munkaan joulu kauhean valoisalta näytä kun sisko on perheineen muualla, äiti miehensä kanssa eri kaupungissa, isä ulkomailla ja kaverit vanhemmillaan. On mulla sentään jouluseurana neljä kissaa ja kani mutta kyllä olen itkenyt monta kertaa kun kaikki laittaa hienot koristeet ja valot joka paikkaan ja joka paikassa hehkutetaan joulua ja tulee tosi yksinäinen olo.

Minä vietin aikoinaan nuorena muutaman joulun yksin ja kyllä sen fiiliksen sai, kun koristeli edes vähän, toin kuusenkin ja jouluvaloja. Jotain hyvää jouluruokaa tai mistä itse tykkää, sitten katselin telkkarista jouluohjelmia ja illalla avasin pari itselleni (:D) ostamaan pakettia jotka olin paketoinut kauniisti. Ei se tietysti perhejoulua korvannu mutta oli oikeastaan aika kivaa.

Koko perhe kokoontuu aattoiltana kuuntelemaan amerikkalaisia jazzahtavia joululauluja (tyyliin Nat King Cole ja Frank Sinatra). Aivan kammottavia orkesterisovituksia pierutrumpetteineen. Kukaan noista ei millään lailla osoita kiinnostusta ko. tyylisuuntaa kohtaan arkena (enkä usko tuolloinkaan). Joka joulu sama juttu... Mitään muuta ei tehdä, kuunnellaan hiljaa pakkomusiikkia ja istutaan. Aivan kammottavan typerää.

Uskoisin että tuo liittyy perheen muuhun nuukailuun. On joskus saatu alelaarista joku ikivanha CD-kokoelma jota pakkokuunnellaan kun on joulu (ja samalla ainoa hetki kuunnella tuollaista).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen näitä, joiden lapset saavat sen 1 tai 2 pakettia jouluna. Todellinen joulun riemu, sain yhden uuden tavaran, jes! Eri juttu jos on teini, joka saa vaikka uuden puhelimen. Mutta silloinkin voisi tulla lisäksi pari muutakin pakettia, esim joku uusi yöpaita ja jotain herkkua.

Lapsuudessani kaverini sai aina vain yhden ainoan lahjan. Äidilleen hän aina esitti, että näin on hyvä, mutta mulle hän itki sitä. Joulu on lapselle niin tärkeä juhla, etenkin kun kaikki kaverit ympärillä siitä puhuvat innoissaan. Enkä sano,että pitäisi saada röykkiöittäin jotain kiinakrääsää. Mutta edes 5-10 pakettia. Se ei ole paljon.

Maailma olisi paljon parempi paikka, jos ihmiset ei sortuisi kulutushysteriaan. Luonnonvaroja ei ole loputtomasti ja teollisuus/logistiikka/muovikrääsä saastuttaa. Meillä lasten lahjojen määrää rajoitetaan, mutta eri juhlien aikaan laitamme lasten tilille lahjojen lisäksi lahjoituksen. Uskon, että omilleen muuttaessaan lapsi osaa arvostaa hänelle säästettyjä varoja enemmän kuin sitä, että olisi saanut paljon turhia härpäkkeitä. Kantsii myös miettiä sitä, että mistä lapsille tulee se asenne, ettei 1-2 lahjaa riitä? No vanhemmilta ja muilta lapsilta tietty. Jos kaikki ostaisivat tarpeeseen ja maltillisesti, ei kukaan tuntisi saavansa liian vähän, eikä joulun sanoma keskittyisi vain lahjojen ympärille.

Eivät lapset ajattele noin monisyisesti. Annan mieluummin ihanat ja lämpimät joulumuistot niiden toivelahjojen parissa, kuin vähän enemmän kaljarahaa sitten teininä kun alkavat tiliä tyhjentää.

Eikä tämä maailma lasten joululahjoihin kaadu, aivan muuhun.

En sanonutkaan, että lapset ajattelevat monisyisesti, mutta kulutushysteria ei myöskään ole lähtöisin lapsista itsestään, vaan ympäröivästä yhteiskunnasta.

Sinustako lämpimät joulumuistot = paljon lahjoja? Lapset saavat muutenkin ihan hirveästi paketteja kummeilta ja isovanhemmilta, kyllä pari pakettia vanhemmilta riittää niiden lisäksi. Uskoisin, että lapsillemme jää lämpimät joulumuistot saamiensa lahjojen lisäksi siitä, että jouluna koristellaan ja leivotaan yhdessä, ulkoillaan ja saunotaan, syödään hyvin, rakkaat isovanhemmat tulevat käymään, pukki tuo lahjat ja illalla oleskellaan ja pelaillaan lautapelejä yhdessä. Joulu voi olla aivan ihanaa aikaa, vaikka se ei tarkoittaisikaan sitä, että omat periaatteet unohtaa täysin.

Ja mikä on sinulle vähän kaljarahaa teini-iässä, tarkoittaa meille tarkkaan harkittuja parin tuhannen säästöjä lapsen muuttaessa omilleen ensimmäisen asunnon tarvehankintoihin. Näitä lapsi ei tietenkään ajattele lapsuudessa, mutta osaa varmasti arvostaa myöhemmällä iällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset karmean rumat joulupaidat. Kai se on olevinaan joku vitsi, mutta en ymmärrä mikä niissä on niin hauskaa.

Ja joulun jälkeenhän nuo muovipaidat päätyvät roskikseen. Ja sitten seuraavaksi jouluksi uusi muovipaita.

Mitkä muovipaidat? Meillä on koko perheellä joulupaidat. Ihan on kunnon neuleet, eikä niitä mihinkään roskiin joulun jälkeen laiteta, vaan kaappiin odottamaan seuraavaa vuotta. Kasvaville lapsille joutuu melkein joka joulu hankkimaan uuden. Mutta pieneksi jääneet joko kierrätetään nuoremmalle sisarukselle tai laitetaan ennen joulua Toriin myyntiin parilla eurolla. Aina on tehnyt kauppansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap etsii jutuntäytettä iltapäivälehteen, älkää antako tietoa ilmaiseksi

No onko sillä sitten niin kauheasti väliä? Palkkako siitä pitäisi maksaa, että kirjoittelee täällä av:llä?

Työnantaja tietämättään maksaa,kun täällä työaikana roikutaan kommentoimassa.

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset karmean rumat joulupaidat. Kai se on olevinaan joku vitsi, mutta en ymmärrä mikä niissä on niin hauskaa.

Tämä on jostain ameriikan elokuvasta tullut tapa. Sitten kekseliääf pikkujoulutoimikunnat keksivät ruma jouluvillappaita-päivä ja sellainen on sitten haettava ketjun kaupasta. Ne ovat epämukavia akryylineuleita ja voit olla varmanettä samanlaisia tulee vastaan useampi. Osa on typerässä villapaidasaa,osalla on ykköset päällä. 364 päivää vuodessa ei tee mieli käyttää.

Anoppi ja mies eivät paketoi mitään lahjoja. Anoppi kertoi joskus, ettei paketoi mitään kun ei osaa tehdä nättiä. Aion lopetella myös heidän lahjojen paketoinnin täst edes. Harmittaa kyllä sinällään, tuntuu kurjalta antaa lahjaa niin, että samantien näkee, mitä lahja sisältää.. Mutta en jaksa nähdä vaivaa enää.

Lisäksi joulupöydässä on usein tsatsikia ja peruna-ja punajuurisalaattia, sekä ruisleipää suolakurkulla. Lapsuuden kodissani näin ei ollut, en siis valita, ei minua se häiritse, en vaan ole tottunut näihin. 

Tilattu joulupukki perheeseen (seurueesee) jossa nuorin on yli 20-vuotias.

Laulavat ja soittavat lisäksi itse yhdessä joululaulunsa. Toki tuon ymmärtäisi jos soittimista saisi kasattua jonkinlaisen orkesterin mutta kun valikoima on huuliharpusta saksofoniin...eikä kukaan enää harrasta aktiivisesti musiikkia.

Tuo tekopirteys ja outo sisarusrakkaus karkottaa vävy/miniäehdokkaat tehokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Ryyppääminen.

Meillä ei ole koskaan edes lapsuudenkodissani otettu jouluisin alkoholia lainkaan vaan se on aina ollut lasten juhla tai ennemmin aikuistenkin juhlana harras tilaisuus (vaikka ei olla edes uskovaisia).

Meidän perheessä joulu oli sellainen totaalisen rauhoittumisen aika ja oikeastaan ainut hetki vuodessa, kun reissutyötä tekevä isä oli pidempään kuin viikonlopun kotona (90-luvun lama, tiukat ajat, joten pakko oli olla reissussa kun vaan perusduunariperhe oltiin). Isän tulo oli siten jopa isompi isompi joululahja kuin joululahjat itsessään. Ei meilläkään porukat kuppiin sylkeneet, mutta meillä ei jouluun kuulunut ryyppääminen, isä saattoi juoda pari joulusaunakaljaa. Harvoin uuteen vuoteenkaan alko ihmeemmin kuului, vaikka paljon oli vanhempien kavereita ja meidän sukulaisia uutta vuotta meillä juhlimassa. 

Olisinkohan ollut 16v., kun iski aikamoinen kulttuurishokki hyvän ystävän joulun vietossa. Siellä koko perhe ihan teini-ikäisiä myöten umpikännissä jo aatonaattona ja sama meno jatkui tietysti uuteen vuoteen. Kaikki ryypiskeli jouluruokia mässäilen. Ja sama meno jatkuu edelleen seuraavissa sukupolvissa... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

´Miniä oli meillä pojan kanssa kerran joulunvietossa. Oli ihmetellut sukulaisille meidän omituista joulunviettoa.

Pääsin aattoaamuna töistä klo 7.00. Kotona olin nukkumassa klo 8.00. Muu perhe oli heräillyt ja mies otti kinkun uunista ja olivat syöneet aamupalaa ja puuhanneet, mitä puuhanneet. Mies lämmitti saunan klo 14 ja keitti minulle aamukahvit. Nousin ylös ja join kahvit ja menimme saunaan. Miniä ja poika meidän jälkeen. Sitten oloasu päällä laiteltiin miehen kanssa jouluruoat ja syötiin ja jaettiin lahjat ja vietettiin iltaa siihen asti, kun pistin päivävaatteet päälle klo 20.00 ja lähdin ajamaan töihin.

Oli kuulemma todella erikoiset ja ihmeelliset jouluperinteet. Ei halunnut meille toista kertaa, kun anoppikin vain nukkui päivän ja hillui yöpuku päällä koko päivän ja illalla ei jäänyt ottamaan glögiä ja hehkuviiniä ja seurustelemaan perheen kanssa. Ja se päiväsauna oli ollut erikoista. Miksi anopille piti päivällä lämmittää sauna, kun se vasta puolen päivän jälkeen nousi ylös.

Ymmärrän kyllä, että oli omituinen joulu hänestä, kun heillä aamulla käydään haudat ja kuunellaan joulurauhat ja käydään illalla saunassa ja sitten laittaudutaan juhlavaatteisiin ja keräännytään syömään rauhassa kristallilasien loisteessa ja illalla istutaan viinin seurassa pelaamassa pitkään yöhön lautapelejä.

Kyllä sitä varmasti moni ihmettelee että minkä takia anoppi-ikäisen henkilön eli arviolta kuusikymppisen täytyy lähteä jouluna yövuoroon töihin.

Voi pyhä jeesus, kun joillakin on vaikeaa käsittää, että anoppejakin on eri ikäisiä.

Minä olen 46-vuotiaana anoppi (lapseni on 24v.) ja oma äitini oli suurinpiirtein saman ikäisenä ensi kertaa anoppi. Kyllä meitä nuorena lapsia saaneita vielä on, vaikka synnyttäjien keski-ikä on noussutkin. 

ERI VASTAAJA

Kyllä kuuskymppiset on vielä normaalisti työelämässä, vuorotöissäkin. Sinullakin taitaa eläkeikä olla vasta 70 vuotiaana

Tyttöystävän perhe käy joulusaunassa aattoaamuna heti herättyään. Sitten naisväki meikkaa ja kaikki aloittavat pikkuhiljaa jouluaaton vieton. 

Meillä kotona mennään joulusaunaan kahdelta päivällä ja siihen asti kuljetaan yöpuvussa.

(Vielä ei olla yhteisiä jouluaattoja vietetty, kun ollaan vasta 21 ja pari-kolme vuotta seurusteltu.)

Miehen perhe (veli, anoppini ja appeni) eivät oikein meinanneet ymmärtää jouluruokailun ideaa meillä.

Ensin otetaan kylmät alkupalat, eli kylmäsavulohi, graavilohi, sillit, mädit (smetana ja sipulisilppu), aladoobi, maksapatee, waldorfin-salaatti, keitetty peruna. Tämä osuus on meillä lastenkin mielestä se paras osuus, koska he voisivat elää mätileivillä.

Vasta sen jälkeen haetaan laatikot ja paisti ja kastike. Kolmannella kierroksella otetaan kinkkua ja rosollia.

Lopuksi syödään juustoja ja viikunahilloa ja myöhemmin joulukahvit leivonnaisineen.

Meidän tavassa ei kukaan ole sanonut: "Röyh, röyh. Tulihan vedettyä kinkkua jouluna niin, että paita ratkesi"

Olen ratkaissut asian jo vuosia sitten niin, että väki pyydetään pöytään ja kehoitetaan aloittamaan pöydässä olevilla alkupaloilla. Laatikot odottavat uunissa, kunnes alkupaloja on syöty. Oli nimittäin sisäisesti  ja hiljaa ärsyttävää, kun miehen veli (silloin 18v.) ekan kerran söi meillä aattona ja täytti lautasensa perunalaatikolla ja kinkulla, söi ja siirtyi sohvalle odottamaan lahjojen avaamista. Me muut oltiin melkein tunti vielä ruokapöydässä.

Lisään vielä, että kaikki ovat tyytyväisiä meidän jouluruokiin ja miehen velikin (nyt 40v.) on tottunut jo aikuisten ruokiin ja ruokatapoihin. 

Oliko tässä nyt sitten omat vai sukulaisten tavat niitä outoja, mutta tulipahan avauduttua ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

´Miniä oli meillä pojan kanssa kerran joulunvietossa. Oli ihmetellut sukulaisille meidän omituista joulunviettoa.

Pääsin aattoaamuna töistä klo 7.00. Kotona olin nukkumassa klo 8.00. Muu perhe oli heräillyt ja mies otti kinkun uunista ja olivat syöneet aamupalaa ja puuhanneet, mitä puuhanneet. Mies lämmitti saunan klo 14 ja keitti minulle aamukahvit. Nousin ylös ja join kahvit ja menimme saunaan. Miniä ja poika meidän jälkeen. Sitten oloasu päällä laiteltiin miehen kanssa jouluruoat ja syötiin ja jaettiin lahjat ja vietettiin iltaa siihen asti, kun pistin päivävaatteet päälle klo 20.00 ja lähdin ajamaan töihin.

Oli kuulemma todella erikoiset ja ihmeelliset jouluperinteet. Ei halunnut meille toista kertaa, kun anoppikin vain nukkui päivän ja hillui yöpuku päällä koko päivän ja illalla ei jäänyt ottamaan glögiä ja hehkuviiniä ja seurustelemaan perheen kanssa. Ja se päiväsauna oli ollut erikoista. Miksi anopille piti päivällä lämmittää sauna, kun se vasta puolen päivän jälkeen nousi ylös.

Ymmärrän kyllä, että oli omituinen joulu hänestä, kun heillä aamulla käydään haudat ja kuunellaan joulurauhat ja käydään illalla saunassa ja sitten laittaudutaan juhlavaatteisiin ja keräännytään syömään rauhassa kristallilasien loisteessa ja illalla istutaan viinin seurassa pelaamassa pitkään yöhön lautapelejä.

Kyllä sitä varmasti moni ihmettelee että minkä takia anoppi-ikäisen henkilön eli arviolta kuusikymppisen täytyy lähteä jouluna yövuoroon töihin.

Ootko oikeasti vähän tyhmä?

Minä oon vähä yli 40 ja lapset on täysikäisiä mutta sinun mielestä voisin olla anoppi vasta 20 vuoden päästä?

Vierailija kirjoitti:

Miehen perhe (veli, anoppini ja appeni) eivät oikein meinanneet ymmärtää jouluruokailun ideaa meillä.

Ensin otetaan kylmät alkupalat, eli kylmäsavulohi, graavilohi, sillit, mädit (smetana ja sipulisilppu), aladoobi, maksapatee, waldorfin-salaatti, keitetty peruna. Tämä osuus on meillä lastenkin mielestä se paras osuus, koska he voisivat elää mätileivillä.

Vasta sen jälkeen haetaan laatikot ja paisti ja kastike. Kolmannella kierroksella otetaan kinkkua ja rosollia.

Lopuksi syödään juustoja ja viikunahilloa ja myöhemmin joulukahvit leivonnaisineen.

Meidän tavassa ei kukaan ole sanonut: "Röyh, röyh. Tulihan vedettyä kinkkua jouluna niin, että paita ratkesi"

Olen ratkaissut asian jo vuosia sitten niin, että väki pyydetään pöytään ja kehoitetaan aloittamaan pöydässä olevilla alkupaloilla. Laatikot odottavat uunissa, kunnes alkupaloja on syöty. Oli nimittäin sisäisesti  ja hiljaa ärsyttävää, kun miehen veli (silloin 18v.) ekan kerran söi meillä aattona ja täytti lautasensa perunalaatikolla ja kinkulla, söi ja siirtyi sohvalle odottamaan lahjojen avaamista. Me muut oltiin melkein tunti vielä ruokapöydässä.

Lisään vielä, että kaikki ovat tyytyväisiä meidän jouluruokiin ja miehen velikin (nyt 40v.) on tottunut jo aikuisten ruokiin ja ruokatapoihin. 

Oliko tässä nyt sitten omat vai sukulaisten tavat niitä outoja, mutta tulipahan avauduttua ;-)

Ai kauheeta, kyllä me ihmiset ollaan erilaisia :D Kuulostat aivan anoppini kopiolta. Kenties olet Turun tai Kauniaisten lääkäripiireistä, sellaisen mielikuvan saan. En valitettavasti tulisi teillä jouluruokailemaan. Minua ahdistaisi jo nuo syöntisäännöt ja pakotetut syöntijärjestykset. 

Ja kasvissyöjänä teillä ei olisi minulle kauheasti tarjottavaa. Tulisin teille jos saisin ottaa lautaselleni yhdellä kertaa keitetyt perunat, rosollin ja porkkanalaatikon, koska kaikki muut listallasi olevat ruuat ovat sellaisia että en tykkää niistä tai ei sovi kasvissyöjälle. Lopuksi joisin toki kahvia ja ottaisin torttua.

Siksi syönkin jouluisin mieluummin hyvää ruokaa, sellaista  mikä on minusta hyvää. Ja se ei ole suomalainen perinneruoka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen näitä, joiden lapset saavat sen 1 tai 2 pakettia jouluna. Todellinen joulun riemu, sain yhden uuden tavaran, jes! Eri juttu jos on teini, joka saa vaikka uuden puhelimen. Mutta silloinkin voisi tulla lisäksi pari muutakin pakettia, esim joku uusi yöpaita ja jotain herkkua.

Lapsuudessani kaverini sai aina vain yhden ainoan lahjan. Äidilleen hän aina esitti, että näin on hyvä, mutta mulle hän itki sitä. Joulu on lapselle niin tärkeä juhla, etenkin kun kaikki kaverit ympärillä siitä puhuvat innoissaan. Enkä sano,että pitäisi saada röykkiöittäin jotain kiinakrääsää. Mutta edes 5-10 pakettia. Se ei ole paljon.

Olen samaa mieltä. Se lahjojen odotus ja ilo niitä avatessa on hyvin olennainen osa lapsuuden jouluja, aikuisena voi sitten hihhuloida eettisten valintojensa mukaan miten lystää. Yksi työkaveri juuri mietti, että pilaako lasten joulun kun heidän lahjansa on joulu ulkomailla, ei paketteja tänä vuonna. Lapset 6- ja 8v. Sanoin että varmaan kyllä joo, pettyneitä lienevät kun vielä ovat tuossa "parhaassa" jouluiässä. Kyse ei ole varallisuudesta, perhe on erittäin hyvin toimeentuleva, vaan haluavat kuulemma viestittää lapsille miten ajatus on tärkein eikä materia tuo onnea. Mutta voisiko tuota opettaa, kun ovat vähän vanhempia... 

Ja mitähän eettistä on ulkomaille matkustelussa. Lentäen menevät kuitenkin, tuskin potkukelkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenkodissani joulukuusi tuotiin sisälle aaton aattona ja koristeltiin aattoaamuna, mitä monet ovat ihmetelleet. Erään tuttavan perheessä jouluateria koostuu nakeista, ranskiksista, lihapullista, perunasalaatista ja muusta tilpehööristä. Itsestä tuntuisi oudolta istua sellaiseen joulupöytään, mutta jos perinteinen jouluruoka ei maistu, niin mikäpä siinä. 

Tyhmää se on tehdä ruokaa josta kukaan ei tykkää eikä syö.

Niinpä. Mutta siis ainoatko jotka maistuu on nakit ja ranskalaiset ja lihapullat ja vastaavat? Eikö ole mitään vähemmän arkista joka maistuisi ja jota voisi kokkailla perheen kesken? Olkoon se vaikka juustotarjotin jolla herkutellaan, tai kaupasta ostettu valmiskakku, tai katkarapurisotto ja kuohuviini, joku herkullinen ja mehevä riistapata..  Luulis nyt että ihmisillä on jotain muutakin joka kelpaa syötäväksi kuin tuommoinen arkinen hätäruoka...