Olen kateellinen suunnitellun sektion saaville
Katsoinpahan tässä juuri jonkun amerikkalaisen äidin tuoreen videoblogin synnytyksestä, joka tapahtui suunnitellun sektion avulla. Eniten nainen stressasi kanyylin laittoa käsivarteen, se kun sattuu niin kovasti. Itse synnytys sujui mallikkaasti, nainen makasi leikkauspöydällä hymyillen jännityksestä ja kohta kuuluikin jo lapsen itkua.
Itse olen ensisynnyttäjä ja loppumetreillä raskaana. Synnytys tulee tapahtumaan alakautta, mistään muusta ei ole edes keskusteltu. Tietysti olen saanut kuulla ystäviltä ja läheisiltä miten alatiesynnytys on luonnollinen tapahtuma ja siitä toipuminen nopeampaa yms, mutta mitä lähemmäksi h-hetkeä mennään, kaikki se valtava kipu, punnertaminen ja fyysinen rankkuus on alkanut hirvittää. Pystynkö minä muka siihen? Entä jos en pysty, ja lapsi on vaarassa? Lisäksi en voi tietää, kuinka monta viikkoa ja päivää pahimmassa tapauksessa mennään yli lasketun ajan. Suunnitellussa sektiossa on sekin hyvä puoli, että päivän tietää etukäteen, se tuntuu jotenkin turvalliselta ja hallitulta.
Onko muita, jotka tuntevat samalla tavalla? Entä miten te sektiolla synnyttäneet olette kokeneet synnytyksen ja siitä toipumisen? Ei tarvitse kommentoida "mitäs läksit", koska tietysti ajattelen kaikesta huolimatta, että lapsi on kaiken sen kivun arvoinen. Olen vain hieman kateellinen heille, jotka pääsevät (ainakin näennäisesti) helpommalla.
Kommentit (105)
Mulla kaksi suunniteltua sektiota takana ja tarkoituksella pidän matalaa profiilia asiasta, sillä molemmat olivat niin helppoja ja miellyttäviä kokemuksia, että en viitsi pahoittaa muiden mieltä asiasta huutelemalla. Suunnitellussa sektiossa pääsee siis oikeastikin todella helpolla, JOS ei tule komplikaatioita (mitä itselläni ei tullut).
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 21:14"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 16:35"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 16:27"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 16:25"][quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 14:28"]
Katsoinpahan tässä juuri jonkun amerikkalaisen äidin tuoreen videoblogin synnytyksestä, joka tapahtui suunnitellun sektion avulla. Eniten nainen stressasi kanyylin laittoa käsivarteen, se kun sattuu niin kovasti. Itse synnytys sujui mallikkaasti, nainen makasi leikkauspöydällä hymyillen jännityksestä ja kohta kuuluikin jo lapsen itkua.
Itse olen ensisynnyttäjä ja loppumetreillä raskaana. Synnytys tulee tapahtumaan alakautta, mistään muusta ei ole edes keskusteltu. Tietysti olen saanut kuulla ystäviltä ja läheisiltä miten alatiesynnytys on luonnollinen tapahtuma ja siitä toipuminen nopeampaa yms, mutta mitä lähemmäksi h-hetkeä mennään, kaikki se valtava kipu, punnertaminen ja fyysinen rankkuus on alkanut hirvittää. Pystynkö minä muka siihen? Entä jos en pysty, ja lapsi on vaarassa? Lisäksi en voi tietää, kuinka monta viikkoa ja päivää pahimmassa tapauksessa mennään yli lasketun ajan. Suunnitellussa sektiossa on sekin hyvä puoli, että päivän tietää etukäteen, se tuntuu jotenkin turvalliselta ja hallitulta.
Onko muita, jotka tuntevat samalla tavalla? Entä miten te sektiolla synnyttäneet olette kokeneet synnytyksen ja siitä toipumisen? Ei tarvitse kommentoida "mitäs läksit", koska tietysti ajattelen kaikesta huolimatta, että lapsi on kaiken sen kivun arvoinen. Olen vain hieman kateellinen heille, jotka pääsevät (ainakin näennäisesti) helpommalla.
[/quote]kiireellinen sektio tehtiin minulle. En ehtinyt edes jännittää, helppohan se on, senkus makaat "lääketokkurassa" ja vauva tuli maailmaan itkien ja nähdessään minut tutkaili hyvin arvioivasti. Pian simahdin kun saunalyhty ja seuraavanakin päivänä vielä pökerryksissä. Ei tullut komplikaatioita, ei tulehduksia, hyvin meni. Sai olla naistenklinikalla viikon mitä pidin hyvänä.
[/quote]
Missä ihmeen lääketokkurassa?? Samat "lääkkeet" siinä saa kuin alatiesynnytyksessä...
[/quote]
Kiireellisessä sektiossa eri mömmöt
[/quote]
No ei ollut, ihan samat kuin elektiivisessä. Hätäsektiossa voidaan joutua nukuttamaan. Sektiossa ei olla yhtään sen enempää pöhnässä kuin alatiesynnytyksen epiduraalissa. Ehkä vähemmän, koska yleensä ennen epiduraalia annetaan ilokaasua...
[/quote]
Älä höpise! Minä olen kokenut molemmat, alatiesynnytyksen johon annettiin epiduraali kun kohdunsuu oli avautunut 3cm, ja sitten kun sen vaikutus lakkasi ei annettu enenpää kun kohdunsuu oli jo 7cm avautunut. Missään pöhnässä en siitä epiduraalista ollut.
Kun sain kaksoset kiireellisellä sektiolla, niin kyllä siinä oli ihan eri juttu kun selkään laitettiin puudutus, niin että käsien alapuolelta meni tunto koko kropasta, ja kädessä oli tippa operaation aikana ja sen jälkeen vielä ainakin vuorokauden. Siinä sektion aikana annettiin myös muita aineita, esim. nitroa. Kyllä alkoi kädet täristä, jo silloin kun mahaa ommeltiin kiinni, ja toipumaan minut vietiin heräämöön moneksi tunniksi.
[/quote]
Älä itse höpise. Totta kai siinä menee tunto, mutta ei siinä saa yhtään mitään päätäsekoittavaa ainetta! Ei se siinä mielessä eroa epiduraalista ollenkaan. Ei sinne heräämöön mennä mistään lääketokkurasta toipumaan, vaan lähinnä siellä ollaan siksi, että tarkkaillaan tuleeko välittömiä leikkauskomplikaatioita, kuten massiivista vuotoa yms.
Lääketokkura on aivan eri asia, joka johtuu mm. vahvoista kipulääkkeistä, nukutuksesta tai esim. rauhoittavista. Ei mistään sektiopuudutuksesta herranen aika sentään!
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 16:42"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 16:27"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 16:25"][quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 14:28"]
Katsoinpahan tässä juuri jonkun amerikkalaisen äidin tuoreen videoblogin synnytyksestä, joka tapahtui suunnitellun sektion avulla. Eniten nainen stressasi kanyylin laittoa käsivarteen, se kun sattuu niin kovasti. Itse synnytys sujui mallikkaasti, nainen makasi leikkauspöydällä hymyillen jännityksestä ja kohta kuuluikin jo lapsen itkua.
Itse olen ensisynnyttäjä ja loppumetreillä raskaana. Synnytys tulee tapahtumaan alakautta, mistään muusta ei ole edes keskusteltu. Tietysti olen saanut kuulla ystäviltä ja läheisiltä miten alatiesynnytys on luonnollinen tapahtuma ja siitä toipuminen nopeampaa yms, mutta mitä lähemmäksi h-hetkeä mennään, kaikki se valtava kipu, punnertaminen ja fyysinen rankkuus on alkanut hirvittää. Pystynkö minä muka siihen? Entä jos en pysty, ja lapsi on vaarassa? Lisäksi en voi tietää, kuinka monta viikkoa ja päivää pahimmassa tapauksessa mennään yli lasketun ajan. Suunnitellussa sektiossa on sekin hyvä puoli, että päivän tietää etukäteen, se tuntuu jotenkin turvalliselta ja hallitulta.
Onko muita, jotka tuntevat samalla tavalla? Entä miten te sektiolla synnyttäneet olette kokeneet synnytyksen ja siitä toipumisen? Ei tarvitse kommentoida "mitäs läksit", koska tietysti ajattelen kaikesta huolimatta, että lapsi on kaiken sen kivun arvoinen. Olen vain hieman kateellinen heille, jotka pääsevät (ainakin näennäisesti) helpommalla.
[/quote]kiireellinen sektio tehtiin minulle. En ehtinyt edes jännittää, helppohan se on, senkus makaat "lääketokkurassa" ja vauva tuli maailmaan itkien ja nähdessään minut tutkaili hyvin arvioivasti. Pian simahdin kun saunalyhty ja seuraavanakin päivänä vielä pökerryksissä. Ei tullut komplikaatioita, ei tulehduksia, hyvin meni. Sai olla naistenklinikalla viikon mitä pidin hyvänä.
[/quote]
Missä ihmeen lääketokkurassa?? Samat "lääkkeet" siinä saa kuin alatiesynnytyksessä...
[/quote]
Kiireellisessä sektiossa eri mömmöt
[/quote]oli todella mömmöt, seuraavanakin päivänä tokkurassa, olisi pitänyt ottaa joku hoitajista vessaan mutta minä tyttö painelin yksin ja olin jonkimmoisessa horroksessa vielä.
[/quote]
No sinä tyttö olet ollut shokissa tai saanut jotain muuta, kuin sektion peruslääkkeitä... Kiireellisessä sektiossa on samat "mömmöt", kuin elektiivisessäkin.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 15:46"]
9 kk lapsen kantaminen löystyttaa paikkoja jne. ei se sektio teidan alapaatanne pelasta.
[/quote]
Pelastaa tuntovaurioilta. Joiltakin on lähtenyt emättimestä kokonaan tunto, kun on hermo katkennut. Itse en ikinä ottaisi sitä riskiä, ettei seksi olisi enää nautinnollista.
Sektio on yksi tapa synnyttää, minulle se oli hyvä tapa. En kadu etten alakautta yrittänyt, 2 lasta. Tuskin sektioluvut pomppaisivat jos synnytystapa olisi vapaasti valittavissa. Kyllä alakautta synnättämiseen halukkaita on kuitenkin enemmistö. Pitäisi olla synnyttäjän valittavissa miten haluaa lapsensa ulos.