Olen kateellinen suunnitellun sektion saaville
Katsoinpahan tässä juuri jonkun amerikkalaisen äidin tuoreen videoblogin synnytyksestä, joka tapahtui suunnitellun sektion avulla. Eniten nainen stressasi kanyylin laittoa käsivarteen, se kun sattuu niin kovasti. Itse synnytys sujui mallikkaasti, nainen makasi leikkauspöydällä hymyillen jännityksestä ja kohta kuuluikin jo lapsen itkua.
Itse olen ensisynnyttäjä ja loppumetreillä raskaana. Synnytys tulee tapahtumaan alakautta, mistään muusta ei ole edes keskusteltu. Tietysti olen saanut kuulla ystäviltä ja läheisiltä miten alatiesynnytys on luonnollinen tapahtuma ja siitä toipuminen nopeampaa yms, mutta mitä lähemmäksi h-hetkeä mennään, kaikki se valtava kipu, punnertaminen ja fyysinen rankkuus on alkanut hirvittää. Pystynkö minä muka siihen? Entä jos en pysty, ja lapsi on vaarassa? Lisäksi en voi tietää, kuinka monta viikkoa ja päivää pahimmassa tapauksessa mennään yli lasketun ajan. Suunnitellussa sektiossa on sekin hyvä puoli, että päivän tietää etukäteen, se tuntuu jotenkin turvalliselta ja hallitulta.
Onko muita, jotka tuntevat samalla tavalla? Entä miten te sektiolla synnyttäneet olette kokeneet synnytyksen ja siitä toipumisen? Ei tarvitse kommentoida "mitäs läksit", koska tietysti ajattelen kaikesta huolimatta, että lapsi on kaiken sen kivun arvoinen. Olen vain hieman kateellinen heille, jotka pääsevät (ainakin näennäisesti) helpommalla.
Kommentit (105)
Taas tällainen ketju.. Nämä asiat nousevat esiin kerta toisensa jälkeen. Jos et tällä kertaa ollut provoilemassa, pyydä lähete pelkopolille. Kuulet ihan oikeasti, millaisia riskejä liittyy alatiesynnytykseen ja sektioon. Nämä mammat ovat tällä palstalla pihalla kuin lumiukot, kiljuvat kilpaa omia kokemuksiaan, mutta faktaa et täältä saa.
T. Ammattilainen ja kolme sektiota. Tahtomattaan.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 09:22"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:35"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 21:55"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 14:37"]
Mene pelkopolille ja sano että olet synnytyspelkoinen. Niin minäkin tein ekan lapsen kohdalla ja kun kerran sain pelkomerkinnän papereihin, niin sen jälkeen ei kukaan edes tuputtanyt kahden seuraavan kohdalla alatiesynnytystä. Alateitse synnyttäminen repii paikat ja on iso riski sekä äidille että lapselle. Kuolleisuus sektioon verrattuna on huima! Itse toivuin sektioista nopeasti ja lapset ovat olleet terveitä ja nukkuneet hyvin. Tuttavien alateitse syntyneillä sen sijaan on tues mitä terveysongelmia ja nukkuvat huonosti ja valvottavat runsaasti puhumattakaan niistä alapään ongelmista joista äidit kärsivät, mm. pidätysongelmat ja repeämät.
[/quote]
Nää on aina huvittavia nää alateitse synnyttäneiden alapää ongelmat joista tietää parhaiten sektiolla lapsensa synnyttäneet äidit :) Itse en ole henkilökohtaisesti kuullut näitä kauhutarinoita alatiesynnytyksistä kuin kahdelta naiselta jotka molemmat ovat synnyttäneet sektiolla. Joko he siis koittavat todistella itselleen valintaansa josta selvästi tuntevat itsekin huonoa omaa tuntoa? Tai sitten ovat muuten vaan aika omituisia.
Minulla on paljon alateitse synnyttäneitä ystäviä ja sukulaisia, eikä kenelläkään ole mitään alapää ongelmia. Yksi näistä lukuisista repesi todella pahasti ja hänelläkään ei mitään ongelmia ole.
[/quote]
Sinä taidat olla aika omituinen jos tiedät kaikkien tuttaviesi alapääasiat ;)
[/quote]
Alatien aiheuttamat vauriot, kuten pidätyskyvyttömyys, ovat tabuja eikä niistä puhuta.
[/quote]
On tosiaan helpompi puhua työpaikan kahvipöydässä jostain sektion aiheuttamasta pienestä tunnottomuudesta alavatsalla kuin alatiesynnytyksen aiheuttamasta pidätyskyvyttömyydestä.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 21:13"]
Siis pakko sanoa ohiksena (ei liity sektioon vaan aloittajan viestiin), että juuri siitähän on terveydenhuollossa paljon puhuttu; synnytys ei missään tapauksessa ole sellainen asia, jota voisi kontrolloida tai jota olisi tarpeen kontrolloida, vaan luonnollinen tapahtuma! Meilläkin ylilääkäri oikein puhisi, että naiset ovat niin irtaantuneita todellisuudesta, että oikeasti kuvittelevat jonkin almanakan kanssa tulevansa vastaanotolle sopimaan, koska synnytys sopisi aikatauluihin. Eikä siinä mitään, mutta lapsen saaminen on aina riski ja synnytys on aika pieni riski siihen verrattuna, mitä muuta se saattaa tuoda mukanaan tai olla tuomatta. Kaikkea ei voi kontrolloida, ja on vain hyvä että täysin luonnollista tapahtumaa ei liiaksi medikalisoida meillä. Etenkin, kun sektion riskit esim. äidille ovat huomattavasti korkeammat kuin alatiesynnytyksen. Väestötasolla meidän vakavat synnytyskomplikaatiot tulevat kasvamaan sektioiden määrän kasvaessa (lue: äitien ikääntyessä, koska sektio on yleisempi vanhemmilla naisilla).
[/quote]
On ihan totta, että suunniteltu sektio on yleisempi iäkkäämmillä synnyttäjillä. Sektio on yleisempi myös korkeammin koulutetuilla naisilla ja yllättävän monet terveydenhuollon ammattilaiset valitsevat (pelko)sektion alatiesynnytyksen sijaan. Tämä on se ryhmä, joka osaa harkita kummankin synnytystavan hyödyt ja haitat, perehtyä tutkimuksiin objektiivisesti ja jättää huomioon itseään jumalana pitävän ylilääkärin henkilökohtaiset mielipiteet sekä terveydenhuollon levittämän turhan sektiovastaisenpropagandan.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 15:24"]
Kyllä sen sektion saa kun vaatii, ketään ei voida pakottaa synnyttämään alakautta! Olet vaan tiukkana ... ja annat ymmärtää, että päätäsi ei käännetä. Olen saanut kolme suunniteltua sektiota helposti, olenhan tiennyt, mitä haluan ja että alakautta en synnytä!
[/quote]
Sektiot pitäisi jokaisen kuulua maksamaan itse. Jos haluaa sektion niin sitten pitäisi olla rahaa maksaa se ja kaikki siitä aiheutuvat muut sairaalakulut
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 22:03"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 17:03"]
Ulosteenkarkailuvaiva tuli toisesta synnytyksestä ja olisin kolmannen kohdalla halunnut sektion ko syystä, mutta alakautta pitää kuulemma synnyttää kolmaskin. Olen itse alatien kannalla, mutta tämän karkailuvaivan takia olisin todella halunnut synnyttää sektiolla koklmannen.
[/quote]
Siis mitä?!?! Mulle tuli ekasta synnytyksestä samanlaista vaivaa 3 asteen repeämisen jälkeen. Nyt odotan toista enkä todellakaan suostu alatiesynnytykseen! Kuka siitä ottaa vastuun jos sun vaiva pahenee uuden alatiesynnytyksen seurauksena? Mä vaatisin sektion vaikka millä perusteilla.
[/quote] mikäli vauvan henki vaarassa niin saat sektion, ei tehdä mukavuussyistä, maksaa yhteiskunnalle paljon, tarvitaan paljon henkilökuntaa
[/quote
Ja sekö ei sitten yhteiskunnalle maksa kun korjauttaa hajalle mennyttä persettä korjausleikkauksissa, käydään fysioterapiassa, asennetaan avanne jne. koska muuten paskat tulis housuun?! Jos pahan repeämisen jälkeen haluaa sektion jotta saisi säilyttää edes jonkinlaisen pidätyskyvyn niin mun mielestä siinä ei nyt puhuta ihan mukavuussektiosta. Huomaa että sulla ei ole perse revennyt.
[/quote]
Yhteiskunnan ei pidä kustantaa jotain mukavuusleikkauksia
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 22:56"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 21:39"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 21:32"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 21:24"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 21:07"]
Jep jep, rahahan se ratkaisee, ei naisen oma tahto.
[/quote]
No kyllä se vaan ikävä kyllä vähän rahakin ratkaisee. Veronmaksajien rahoilla ei terveydenhuollossa ihan kaikille voida tarjota kaikkea, sen ymmärtää jokainen älyllinen ihminen. Jos jossain asiassa (kuten tässä) joku hoito on huomattavasti turvallisempaa ja lisäksi huomattavasti edullisempaa, niin toki se on se hoito joka tarjotaan ensisijaisesti. Suomestakin on muuten mahdollista lähteä omakusteisesti ulkomaille sektioon, tiesitkö sitä?
[/quote]
Selvitäpä mitä potilaan itsemääräämisoikeus tarkoittaa ja mieti miten lain mukaan tulisi synnytysten suhteen toimia. Älylliset ihmiset tämän ymmärtävät.
[/quote]
Eli on siis ihan maalaisjärjellä perusteltavaa, että suunnitellusti hankkiutuu raskaaksi, mutta sitten kieltäytyy synnyttämästä koska ei halua? Sektio on todellakin oikea vaihtoehto niille, jotka sen lääketieteellisistä syistä tarvitsevat (myös psyykkisistä, luonnollisesti). Mutta tavallisten, terveiden naisten kohdalla tuossa viittaamassasi asiassa ei ole oikein järkeä. Itsemääräämisoikeus ei tarkoita suinkaan sitä, että voi määrätä itselleen leikkauksen.
[/quote]
jeps, synnytykseen on kaksi vaihtoehtoa. Jos kieltäytyy toisesta, niin vain toinen jää jäljeljelle ja lääkärit ovat velvollisia toimimaan sen mukaan. Toimii molemmin päin.
[/quote]
Itseasiassa lääkäri EI ole velvollisia toimimaan sen mukaan mitä sinä haluat
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 21:07"]
Jep jep, rahahan se ratkaisee, ei naisen oma tahto.
[/quote]
Siitä vaan itse maksamaan kustannukset
Olen synnyttänyt suunnitellulla sektiolla vauvan perätilan vuoksi, ja sillä mennään mahdollisten seuraavienkin synnytysten osalta. Vaikka kipu oli järkyttävä ensimmäiset päivät kun lapsi oli syntynyt, kävely eikä oikein mikään muukaan onnistunut, toivuin silti nopeasti. En välitä kokea alatiesynnytystä, enkä usko sen etuihin ainakaan omalla kohdallani mm. rakennepoikkeaman takia (elu luultavasti joutuisin sektioon joka tapauksessa).
Ainoa mikä harmittaa, on se että sain supistustenestolääkettä, eli kohtu palautui hitaasti. Toisaalta säästyi niiltäkin kivuilta sitten :)
Kolme lasta suunnitellulla sektiolla synnyttänyt, enkä kertaakaan pelkopolilla käynyt. :-) Kyllä sen sektion saa ilman pelkopapereitakin, ainakin minun kohdallani on näin tapahtunut. Kerroin vain erittäin selkeästi, etten tule edes yrittämään alatiesynnytystä (esikoinen oli perätilassa) ja siinä se. Muut kaksi menivät sektiolla "vanhasta tottumuksesta".
Mulla on ollut varmaan tuuria myös toipumisten kanssa, sillä pari viikkoa olen ohjeiden mukaan ottanut parasetamolia (jos olen muistanut) ja siinä se. Ei kipuja, ei tulehduksia, ei jälkisupistuksia, ei oikeastaan muuta kuin 6 viikon nostelukielto.
Lukuisat kerrat olen kuullut jonkun sanovan "sektio ei ole synnytys", mutta minua se vain hymyilyttää. Minun mielestäni alatiesynnytys, oli se sitten kuinka luonnollista tahansa, on todella brutaalia, tarpeetonta ja järjetöntä tämän päivän maailmassa.
En koe menettäneeni mitään (sitä joku kuitenkin tässä heti kohta tarjoaa) enkä seuraavaakaan lasta synnyttäisi alateitse. Eipä se olisi mahdollistakaan, sillä kahden sektion jälkeen kolmas on automaattisesti myös sektio.
Tsemppiä sinulle, selviät siitä kyllä, toisinkin voi valita.
2 kysyy, miksi alapeukut? Jos minulle näin sanottiin ja kaveripiirissäni on vastaava ollut, niin eikö se muka ole mahdollista, että se on paikkakuntakohtaista? En sano ettei kukaan sitä saa, mutta vaikeaa se tuntuu olevan :s
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 14:34"]
Joo suomessa et saa suunniteltua sektiota muuta kuin OIKEASTI itkemällä, huutamalla, käymällä armottomasti lääkärillä jne. Kaverini sai kun sai loppuviimein 10 lekurireissupsykologikäynnin jälkeen, itki ja karjui ettei AIO synnyttää alakautta. Painostivat kuulemma koko ajan. Minulle sanottiin heti että et tule sitä saamaan. Sun on _pakko_ synnyttää alakautta, se on vaan helpompi ja kaikille mukavampaa. Kuka ajatteli minua kun tuon sanoi, minä sen pusken pihalle, ei kukaan muu!
[/quote]
tuskinpa huutamalla mitään sektiota saa? ihan vaan kertomalla synnytyspelostaan ja ilmaisemalla tahtonsa sen sektion kyllä saa.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 15:26"]Kiitos tsempeistä ja muista lohduttavista ja kannustavista sanoista, erityisesti 4 ja 9. En usko kaikesta huolimatta olevani tarpeeksi "pelkoinen", jotta saisin pelkosektion, ei ole fyysisiä tai henkisiä esteitä tms. Yritän alateitse, jos se ei onnistu, niin tietääpähän sitten mikä on synnytystapa mahdollisissa seuraavissa synnytyksissä.
Ap
[/quote]
Mä ajattelin juuri noin, että yritetään nyt sitten...
Olin piirua vaille anomassa sektiota, hyviä syitäkin olisi ollut. Lapsi päätti (onneksi) tulla pari viikkoa etuajassa.
Supistukset oli mulla turhan pitkiä, eli kitumista riitti. Samaten lapsiveden menosta kesti turhan kauan synnytyksen viralliseen alkuun, mutta hyvinhän se lopulta meni :) Eppari piti leikata, koska pehmytkudosvastusta oli liikaa... En kuitenkaan revennyt! Sitä pelkäsin kuollakseni. Haava ei myöskään ollut kovinkaan kipeä :)
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 15:01"]
ap ja muut, sairasta olla kateellinen. jokainen leikkaus on riski. alkaa hankkiutuko raskaaksi, jos ette ole valmiita lasta ulos tyontamaan.
t. 1 suunniteltu sektio, 3 alatieta
[/quote]
Sinun viestisi on sairas. Synnytys on pienen pieni hippunen vanhemmuuden janassa, se punnertaako lapsen alakautta, vai saako sen sektiolla on melko pieni juttu.
Sitä paitsi, osa lääkäreistä on Suomessakin sitä mieltä, että sektio on lapselle turvallisempi vaihtoehto, eli ei se ole niin yksioikoista kun tunnut kuvittelevan.
Sitä paitsi osa meistä, jotka haluavat sektion, on siihen lopulta ihan fyysisiä syitä. Minä halusin aina sektion, mutta pelkopolin kautta sain rohkeutta lähteä yrittämään alakautta, kolmen päivän kuluttua ja lapsen ja oman hengenlähdön kolkutellessa ovia tehtiin vihdoin sektio. Myöhemmin selvisi, ettei lantiostani vaan mahdu ulos. Juttelin tästä kokeneen kätilön kanssa ja hän oli sitä mieltä, että moni synnytyspelkoinen joutuu lopulta sektioon.
Sektio oli helppo homma, osa vatsanahasta jäi tosiaan tunnottomaksi, mutta kipuja ei ollut kuin yskiessä.
Älytöntä yrittää tuolla tavalla syyllistää muita äitejä ja kiillottaa omaa kruunuasi.
Minulla 4jäs sektio tulossa.ei pelkojen takia.hyvin on mennyt.tsemppiä sulle!sama Se mistä Se lapsi tulee,molemmissa omat riskinsä.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 14:28"]
Katsoinpahan tässä juuri jonkun amerikkalaisen äidin tuoreen videoblogin synnytyksestä, joka tapahtui suunnitellun sektion avulla. Eniten nainen stressasi kanyylin laittoa käsivarteen, se kun sattuu niin kovasti. Itse synnytys sujui mallikkaasti, nainen makasi leikkauspöydällä hymyillen jännityksestä ja kohta kuuluikin jo lapsen itkua.
Itse olen ensisynnyttäjä ja loppumetreillä raskaana. Synnytys tulee tapahtumaan alakautta, mistään muusta ei ole edes keskusteltu. Tietysti olen saanut kuulla ystäviltä ja läheisiltä miten alatiesynnytys on luonnollinen tapahtuma ja siitä toipuminen nopeampaa yms, mutta mitä lähemmäksi h-hetkeä mennään, kaikki se valtava kipu, punnertaminen ja fyysinen rankkuus on alkanut hirvittää. Pystynkö minä muka siihen? Entä jos en pysty, ja lapsi on vaarassa? Lisäksi en voi tietää, kuinka monta viikkoa ja päivää pahimmassa tapauksessa mennään yli lasketun ajan. Suunnitellussa sektiossa on sekin hyvä puoli, että päivän tietää etukäteen, se tuntuu jotenkin turvalliselta ja hallitulta.
Onko muita, jotka tuntevat samalla tavalla? Entä miten te sektiolla synnyttäneet olette kokeneet synnytyksen ja siitä toipumisen? Ei tarvitse kommentoida "mitäs läksit", koska tietysti ajattelen kaikesta huolimatta, että lapsi on kaiken sen kivun arvoinen. Olen vain hieman kateellinen heille, jotka pääsevät (ainakin näennäisesti) helpommalla.
[/quote]kiireellinen sektio tehtiin minulle. En ehtinyt edes jännittää, helppohan se on, senkus makaat "lääketokkurassa" ja vauva tuli maailmaan itkien ja nähdessään minut tutkaili hyvin arvioivasti. Pian simahdin kun saunalyhty ja seuraavanakin päivänä vielä pökerryksissä. Ei tullut komplikaatioita, ei tulehduksia, hyvin meni. Sai olla naistenklinikalla viikon mitä pidin hyvänä.
[/quote]
Missä ihmeen lääketokkurassa?? Samat "lääkkeet" siinä saa kuin alatiesynnytyksessä...
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 16:25"][quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 14:28"]
Katsoinpahan tässä juuri jonkun amerikkalaisen äidin tuoreen videoblogin synnytyksestä, joka tapahtui suunnitellun sektion avulla. Eniten nainen stressasi kanyylin laittoa käsivarteen, se kun sattuu niin kovasti. Itse synnytys sujui mallikkaasti, nainen makasi leikkauspöydällä hymyillen jännityksestä ja kohta kuuluikin jo lapsen itkua.
Itse olen ensisynnyttäjä ja loppumetreillä raskaana. Synnytys tulee tapahtumaan alakautta, mistään muusta ei ole edes keskusteltu. Tietysti olen saanut kuulla ystäviltä ja läheisiltä miten alatiesynnytys on luonnollinen tapahtuma ja siitä toipuminen nopeampaa yms, mutta mitä lähemmäksi h-hetkeä mennään, kaikki se valtava kipu, punnertaminen ja fyysinen rankkuus on alkanut hirvittää. Pystynkö minä muka siihen? Entä jos en pysty, ja lapsi on vaarassa? Lisäksi en voi tietää, kuinka monta viikkoa ja päivää pahimmassa tapauksessa mennään yli lasketun ajan. Suunnitellussa sektiossa on sekin hyvä puoli, että päivän tietää etukäteen, se tuntuu jotenkin turvalliselta ja hallitulta.
Onko muita, jotka tuntevat samalla tavalla? Entä miten te sektiolla synnyttäneet olette kokeneet synnytyksen ja siitä toipumisen? Ei tarvitse kommentoida "mitäs läksit", koska tietysti ajattelen kaikesta huolimatta, että lapsi on kaiken sen kivun arvoinen. Olen vain hieman kateellinen heille, jotka pääsevät (ainakin näennäisesti) helpommalla.
[/quote]kiireellinen sektio tehtiin minulle. En ehtinyt edes jännittää, helppohan se on, senkus makaat "lääketokkurassa" ja vauva tuli maailmaan itkien ja nähdessään minut tutkaili hyvin arvioivasti. Pian simahdin kun saunalyhty ja seuraavanakin päivänä vielä pökerryksissä. Ei tullut komplikaatioita, ei tulehduksia, hyvin meni. Sai olla naistenklinikalla viikon mitä pidin hyvänä.
[/quote]
Missä ihmeen lääketokkurassa?? Samat "lääkkeet" siinä saa kuin alatiesynnytyksessä...
[/quote]
Kiireellisessä sektiossa eri mömmöt
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 14:52"]
Minä jouduin/pääsin ponnistusvaiheessa kiireelliseen sektioon ja ajattelin, että "huh, säästyipä persnahka täpärästi". ;)
Sitä sinun ei kannata murehtia, että jos et pysty synnyttämään, niin mitä sitten. Jos sinun tai lapsen terveys on vaarassa, niin sitten ne tekevät sektiopäätöksen.
Alatiesynnytyksestä en tiedä muuta kuin ponnistusvaiheeseen asti. Kivunlievitys oli ihan ok. Aika helvetin kipeä olin ekat pari viikkoa sektion jälkeen. Hyvä kun pääsin sängystä ylös, mutta oli pakko. Sairaalassakin pakottivat ylös jo toisena päivänä, piti vaihtaa vaippaa... kaikki sattui ihan hirveästi ja kivunlievityksenä oli pelkkä Panadol. Kuukauteen ei saa nostella vauvaa painavampia esineitä. Eikä kokonaiseen vuoteen sektion jälkeen saisi tulla uudestaan raskaaksi, ei suunnitellusti eikä vahingossa. Kohtu saattaa revetä. Tiesithän, että sektiossa vaurioituu väistämättä joitain vatsan alueen hermoja? Minun vatsani on edelleen osittain tunnoton eikä se taida muuttua siitä.
[/quote]
Minulle ainakin naikkarilla sanottiin, että ei ole mitään aikarajaa raskautumiseen, kunhan ei nyt aivan välittömästi. Kolme kuukautta sektion jälkeen aloin odottamaan seuraavaa ja emme olleet missään erikoisseurannassa tms. Kaikki meni moitteettomasti, olisivat halunneet jopa, että synnytän alateitse, mutta halusin aivan ehdottomasti pelkosektion.
Jos synnytys pelottaa, kannattaa pyytää neuvolasta lähete pelkopolille. Tämä ei nyt välttämätt enää ap:ta auta, mutta tiedoksi muille tätä ketjua lukeville, joita synnytys pelottaa.
Mä oon itse käynyt tämän kevään pelkopolilla. Multa kyllä kysyttiin, haluanko sektion ja alatiesynnytyksen, ja itse olen ollut koko ajan alatiesynnytyksen kannalla, jos kaikki menee normaalisti ja synnytystapa-arviossa ei nähdä mitään riskitekijöitä.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 15:25"]
3 olen synnyttänyt ja minulla on aina ollut pelko siitä, että JOUTUISI sektioon. Minusta se ajatus siitä, että on avuttomana maha "puukolla" avattuna pöydällä on aivan järkyttävän hirvittävä, ja minun on vaikea ymmärtää miten joku haluaa sen vaihtoehdon mieluummin kuin alatien.
Ei se alatiesynnytys ainakaan itselleni ole niin kummoinen juttu koskaan ollut, etteikö sitä kestäisi ja jaksaisi. Kivunlievitystäkään en ole ottanut, en ole kokenut tarvitsevani kun en ole mitenkään kipuherkkä. Eka synnytys oli vähän rankempi kun kesti lähes vuorokauden, mutta senkin normaali sohvaperuna jaksoi ihan hyvin läpi. Vähän myös repesin mikä aiheutti kipua istuessa ja pissatessa pari viikkoa, mutta uskon että kivut oli paljon pienemmät kuin ison sektioeikkaushaavan kivut. Kaksi seuraavaa synnytystä oli ihan uskomattoman helppoja, supistuskivutkin luokkaa normaalit menkkakrampit, ei mitään repeämiä, synnytyksen kesto vain muutama tunti. Olisin oikeasti jaksamisen puolesta voinut lähteä entisaikojen emäntien tapaan suoraan synnytysvuoteelta vaikka peltotöihin.
[/quote]
No ymmärrän sektiopelkosi, jos mielikuvissasi se tehdään jollain moralla... Se on hyvin hallittu ja kliininen tapahtuma. Oikein miellyttävä siihen nähden, että se on synnytys.
Minun käynnistetty synnytysyritykseni oli kolmen vuorokauden kamala helvetti, ja minä olen sentään kaikkea muuta kuin kipuherkkä! Olisin tappanut itseni, jos olisin kyennyt liikkumaan. Ja synnytykseen lähdin sillä mielin, että lääkkeettömänä totta kai!
Sektiohaavan kipuja ei oikeastaan ollut kuin yskiessä, silloinkin tyynyn painaminen vatsaa vasten auttoi. Minulla on myös ystäviä, joiden mielestä sektiosta toipuminen oli todella kivuliasta, että kai se vaihtelee kokemuksen mukaan, niin kuin kaikki muukin.
Tyksissä ei taas mulle puhuttu mitään uuden raskauden ajankohdasta kummankaan sektion jälkeen.