Olen kateellinen suunnitellun sektion saaville

Mene pelkopolille ja sano että olet synnytyspelkoinen. Niin minäkin tein ekan lapsen kohdalla ja kun kerran sain pelkomerkinnän papereihin, niin sen jälkeen ei kukaan edes tuputtanyt kahden seuraavan kohdalla alatiesynnytystä. Alateitse synnyttäminen repii paikat ja on iso riski sekä äidille että lapselle. Kuolleisuus sektioon verrattuna on huima! Itse toivuin sektioista nopeasti ja lapset ovat olleet terveitä ja nukkuneet hyvin. Tuttavien alateitse syntyneillä sen sijaan on tues mitä terveysongelmia ja nukkuvat huonosti ja valvottavat runsaasti puhumattakaan niistä alapään ongelmista joista äidit kärsivät, mm. pidätysongelmat ja repeämät.

Minä jouduin/pääsin ponnistusvaiheessa kiireelliseen sektioon ja ajattelin, että "huh, säästyipä persnahka täpärästi". ;)

Sitä sinun ei kannata murehtia, että jos et pysty synnyttämään, niin mitä sitten. Jos sinun tai lapsen terveys on vaarassa, niin sitten ne tekevät sektiopäätöksen.

Alatiesynnytyksestä en tiedä muuta kuin ponnistusvaiheeseen asti. Kivunlievitys oli ihan ok. Aika helvetin kipeä olin ekat pari viikkoa sektion jälkeen. Hyvä kun pääsin sängystä ylös, mutta oli pakko. Sairaalassakin pakottivat ylös jo toisena päivänä, piti vaihtaa vaippaa... kaikki sattui ihan hirveästi ja kivunlievityksenä oli pelkkä Panadol. Kuukauteen ei saa nostella vauvaa painavampia esineitä. Eikä kokonaiseen vuoteen sektion jälkeen saisi tulla uudestaan raskaaksi, ei suunnitellusti eikä vahingossa. Kohtu saattaa revetä. Tiesithän, että sektiossa vaurioituu väistämättä joitain vatsan alueen hermoja? Minun vatsani on edelleen osittain tunnoton eikä se taida muuttua siitä.

Mullekin kyllä suositeltiin alatiesynnytystä ja yritettiin käännyttää viimeiseen asti mutta kyllä mulle heti myös kerrottiin että ei kenenkään ole pakko synnyttää alateitse. Loppujen lopuksi papereissa kyllä lukee syynä perätila mutta uskon kyllä että olisin saanut sektion muutenkin halutessani. Aika isoja eroja näissä on sairaaloiden välillä ja aika paljon varmaan riippuu myös lääkäristä.

Minulla Sektio oli helppo ja kivuton eikä kaduta yhtään että valitsin ns. Helpomman tien.

Kahden tunnin ponnistusvaiheen ja kiirellisen sektion kokeneena (siis samassa synnytyksessä) olen minäkin kateellinen suunnitellun sektion saaneille! Jos synnyttäisin vielä uudelleen, en missään nimessä edes yrittäisi synnyttää alakautta. Sektiota en pitänyt minään. Kotiin pääsimme 2 päivän jälkeen ja olin pystyssä siitä lähtien ja toipuminen sujui ilman mitään komplikaatioita.

Tietysti synnytys (yleensä kai?) menee suht helposti, mutta omalla kokemuksellani en enää uskaltaisi lähteä yrittämään ns. luonnollista synnytystä.

Kolmosen viesti ihan puuta heinää. Uskotko itse soopaasi vai luuletko, että netissä kaikki virheellinen tieto menee läpi?

ap ja muut, sairasta olla kateellinen. jokainen leikkaus on riski. alkaa hankkiutuko raskaaksi, jos ette ole valmiita lasta ulos tyontamaan.

t. 1 suunniteltu sektio, 3 alatieta

Mä oon pahoillani, mut tulet varmasti saamaan tällä foorumilla aika paljon pelottelua synnytyksestä sekä epäasiallisia vastauksia. Em. jo vievät keskustelua siihen suuntaan..

Mä toivon sulle tsemppiä! Hyvin se menee, tavalla tai toisella!

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 14:28"]

Katsoinpahan tässä juuri jonkun amerikkalaisen äidin tuoreen videoblogin synnytyksestä, joka tapahtui suunnitellun sektion avulla. Eniten nainen stressasi kanyylin laittoa käsivarteen, se kun sattuu niin kovasti. Itse synnytys sujui mallikkaasti, nainen makasi leikkauspöydällä hymyillen jännityksestä ja kohta kuuluikin jo lapsen itkua.

Itse olen ensisynnyttäjä ja loppumetreillä raskaana. Synnytys tulee tapahtumaan alakautta, mistään muusta ei ole edes keskusteltu. Tietysti olen saanut kuulla ystäviltä ja läheisiltä miten alatiesynnytys on luonnollinen tapahtuma ja siitä toipuminen nopeampaa yms, mutta mitä lähemmäksi h-hetkeä mennään, kaikki se valtava kipu, punnertaminen ja fyysinen rankkuus on alkanut hirvittää. Pystynkö minä muka siihen? Entä jos en pysty, ja lapsi on vaarassa? Lisäksi en voi tietää, kuinka monta viikkoa ja päivää pahimmassa tapauksessa mennään yli lasketun ajan. Suunnitellussa sektiossa on sekin hyvä puoli, että päivän tietää etukäteen, se tuntuu jotenkin turvalliselta ja hallitulta.

Onko muita, jotka tuntevat samalla tavalla? Entä miten te sektiolla synnyttäneet olette kokeneet synnytyksen ja siitä toipumisen? Ei tarvitse kommentoida "mitäs läksit", koska tietysti ajattelen kaikesta huolimatta, että lapsi on kaiken sen kivun arvoinen. Olen vain hieman kateellinen heille, jotka pääsevät (ainakin näennäisesti) helpommalla.

[/quote]kiireellinen sektio tehtiin minulle. En ehtinyt edes jännittää, helppohan se on, senkus makaat "lääketokkurassa" ja vauva tuli maailmaan itkien ja nähdessään minut tutkaili hyvin arvioivasti. Pian simahdin kun saunalyhty ja seuraavanakin päivänä vielä pökerryksissä. Ei tullut komplikaatioita, ei tulehduksia, hyvin meni.  Sai olla naistenklinikalla viikon mitä pidin hyvänä.

Itse olen myös loppumetreillä raskautta ja suunniteltu sektio tiedossa. En ole joutunut asiasta "taistelemaan", tosin perustelemaan pelkojani. Kukaan ei voi pakottaa synnyttämään alateitse, näin minullekin ensimmäisellä pelkopoli käynnillä kerrottiin. Kävin pelkopolilla heti alkuraskaudessa.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 14:37"]

Mene pelkopolille ja sano että olet synnytyspelkoinen. Niin minäkin tein ekan lapsen kohdalla ja kun kerran sain pelkomerkinnän papereihin, niin sen jälkeen ei kukaan edes tuputtanyt kahden seuraavan kohdalla alatiesynnytystä. Alateitse synnyttäminen repii paikat ja on iso riski sekä äidille että lapselle. Kuolleisuus sektioon verrattuna on huima! Itse toivuin sektioista nopeasti ja lapset ovat olleet terveitä ja nukkuneet hyvin. Tuttavien alateitse syntyneillä sen sijaan on tues mitä terveysongelmia ja nukkuvat huonosti ja valvottavat runsaasti puhumattakaan niistä alapään ongelmista joista äidit kärsivät, mm. pidätysongelmat ja repeämät.

[/quote]nyt kyllä pomppas, ei mitään nukkumisongelmia ei pidätysongelmia vaikka olin jo riski iässä,ei repeytynyt ruma arpi jäi mutta se ei haittaa yhtään.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 15:17"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 14:37"]

Mene pelkopolille ja sano että olet synnytyspelkoinen. Niin minäkin tein ekan lapsen kohdalla ja kun kerran sain pelkomerkinnän papereihin, niin sen jälkeen ei kukaan edes tuputtanyt kahden seuraavan kohdalla alatiesynnytystä. Alateitse synnyttäminen repii paikat ja on iso riski sekä äidille että lapselle. Kuolleisuus sektioon verrattuna on huima! Itse toivuin sektioista nopeasti ja lapset ovat olleet terveitä ja nukkuneet hyvin. Tuttavien alateitse syntyneillä sen sijaan on tues mitä terveysongelmia ja nukkuvat huonosti ja valvottavat runsaasti puhumattakaan niistä alapään ongelmista joista äidit kärsivät, mm. pidätysongelmat ja repeämät.

[/quote]nyt kyllä pomppas, ei mitään nukkumisongelmia ei pidätysongelmia vaikka olin jo riski iässä,ei repeytynyt ruma arpi jäi mutta se ei haittaa yhtään.

[/quote]en lukenut tarkkaan, kuvailit alatiesynnytystä, sitä en ole kokenut koska 1 lapsi ja tuli keisarinkyydillä ja jäi positiivinen kuva.

Minä en ainakaan olisi missään nimessä halunnut sektiota, kaksosten kanssa siihen jouduin kiireellisenä. Itse se kun leikataan ja lapsi otetaan mahasta onkin ihan helppo juttu, ei siinä mitään, mutta se helvetillinen toipuminen sen jälkeen, mielummin synnytän vaikka kymmenen kakaraa alakautta. Ja n. vuosi sektion jälkeen alkoi kiinnikekivut, niistä on tässä nyt kärsitty 4 vuotta, ja loppuikä edessä, joka päivä mahaa jomottaa ja välillä vihloo oikein kunnolla. Alakautta synnyttäessä tuli peräpukamat, ne sai hoidettua lääkkeellä vaikka jonkun aikaa olikin niin että ei voinut istua kunnolla.

Kyllä sen sektion saa kun vaatii, ketään ei voida pakottaa synnyttämään alakautta! Olet vaan tiukkana ... ja annat ymmärtää, että päätäsi ei käännetä. Olen saanut kolme suunniteltua sektiota helposti, olenhan tiennyt, mitä haluan ja että alakautta en synnytä!

3 olen synnyttänyt ja minulla on aina ollut pelko siitä, että JOUTUISI sektioon. Minusta se ajatus siitä, että on avuttomana maha "puukolla" avattuna pöydällä on aivan järkyttävän hirvittävä, ja minun on vaikea ymmärtää miten joku haluaa sen vaihtoehdon mieluummin kuin alatien. 

Ei se alatiesynnytys ainakaan itselleni ole niin kummoinen juttu koskaan ollut, etteikö sitä kestäisi ja jaksaisi. Kivunlievitystäkään en ole ottanut, en ole kokenut tarvitsevani kun en ole mitenkään kipuherkkä. Eka synnytys oli vähän rankempi kun kesti lähes vuorokauden, mutta senkin normaali sohvaperuna jaksoi ihan hyvin läpi. Vähän myös repesin mikä aiheutti kipua istuessa ja pissatessa pari viikkoa, mutta uskon että kivut oli paljon pienemmät kuin ison sektioeikkaushaavan kivut. Kaksi seuraavaa synnytystä oli ihan uskomattoman helppoja, supistuskivutkin luokkaa normaalit menkkakrampit, ei mitään repeämiä, synnytyksen kesto vain muutama tunti. Olisin oikeasti jaksamisen puolesta voinut lähteä entisaikojen emäntien tapaan suoraan synnytysvuoteelta vaikka peltotöihin.

Kiitos tsempeistä ja muista lohduttavista ja kannustavista sanoista, erityisesti 4 ja 9. En usko kaikesta huolimatta olevani tarpeeksi "pelkoinen", jotta saisin pelkosektion, ei ole fyysisiä tai henkisiä esteitä tms. Yritän alateitse, jos se ei onnistu, niin tietääpähän sitten mikä on synnytystapa mahdollisissa seuraavissa synnytyksissä.

Ap

Itse en kyllä tosiaan ainakaan ystävieni kokemusten perusteella sektioäitejä kadehdi yhtään, vaikka itsellä takana kaksi ei-niin-helppoa alatiesynnytystä ( 2krt imukuppi).

Vaikka varsinkin ensimmäisen synnytyksen jälkeen alapää oli kipeä parin viikon ajan, pystyin alusta asti hoitamaan vauvaa, vaunukävelemään jne.

Synnyttämättömästä se, että alapää repeää kuulostaa todella paljon dramaattisemmalta kuin mistä oikeasti kyse. Ja mulla siis vielä poikkeukselliset synnytykset ja kun useampi vuosi takana, ei mitään eroa entiseen, seksi sujuu, voin harrastaa mitä urheilua vaan, vatsa litistynyt jne. Gyne näkee välilihanleikkausarven, mutta eipä kukaan muu, edes yleisissä saunoissa!

Mutta ystävillä on ollut paljon pitempään sektion jälkeen kipuja, maha tunnoton, monilla maha "pullahtanut" ulos niin, ettei monenkaan vuoden jälkeen ole palautunut, vaikka muuten ovat hoikkia. Sektiossa on erilaisia riskejä, verenvuodoista, kiinnikkeistä, seuraavaan raskauteen liittyen jne. Mä ainakin pelkäisin niitä kovasti, että jos tulisi hallitsematon verenvuoto tai jotain muuta. Että miettisin tarkkaan, mitä haluaisin ja jos ei lääketieteellistä syytä olisi, en haluaisi tieten tahtoen sektioon.

Sinänsä tärkeintä toki on, että saa lapsen syliinsä, tavalla tai toisella.

Aina kun näitä lukee, tulee sellainen olo, että ei kyllä uskalla synnyttää mitään kautta. Jo silloin, jos on vähän kovempi kakka, en meinaa saada sitä millään ulos, vaan pahimmassa tapauksessa olen monta päivää kakkaamatta, tai vastaavasti istun yli tunnin hiestä märkänä vessassa, peräpää verta valuen. MILLÄ IHMEELLÄ saisin jonkun lapsen ulos alapäästäni?! 

Ja kyllä, tiedän mistä se lapsi tulee, mutta kai tuota voi edes vähän rinnastaa.

9 kk lapsen kantaminen löystyttaa paikkoja jne. ei se sektio teidan alapaatanne pelasta.

nosto

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 16:28"][quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 14:52"]

Minä jouduin/pääsin ponnistusvaiheessa kiireelliseen sektioon ja ajattelin, että "huh, säästyipä persnahka täpärästi". ;)

Sitä sinun ei kannata murehtia, että jos et pysty synnyttämään, niin mitä sitten. Jos sinun tai lapsen terveys on vaarassa, niin sitten ne tekevät sektiopäätöksen.

Alatiesynnytyksestä en tiedä muuta kuin ponnistusvaiheeseen asti. Kivunlievitys oli ihan ok. Aika helvetin kipeä olin ekat pari viikkoa sektion jälkeen. Hyvä kun pääsin sängystä ylös, mutta oli pakko. Sairaalassakin pakottivat ylös jo toisena päivänä, piti vaihtaa vaippaa... kaikki sattui ihan hirveästi ja kivunlievityksenä oli pelkkä Panadol. Kuukauteen ei saa nostella vauvaa painavampia esineitä. Eikä kokonaiseen vuoteen sektion jälkeen saisi tulla uudestaan raskaaksi, ei suunnitellusti eikä vahingossa. Kohtu saattaa revetä. Tiesithän, että sektiossa vaurioituu väistämättä joitain vatsan alueen hermoja? Minun vatsani on edelleen osittain tunnoton eikä se taida muuttua siitä.

[/quote]

Minulle ainakin naikkarilla sanottiin, että ei ole mitään aikarajaa raskautumiseen, kunhan ei nyt aivan välittömästi. Kolme kuukautta sektion jälkeen aloin odottamaan seuraavaa ja emme olleet missään erikoisseurannassa tms. Kaikki meni moitteettomasti, olisivat halunneet jopa, että synnytän alateitse, mutta halusin aivan ehdottomasti pelkosektion.

[/quote]

Onkohan ohjeet muuttuneet? Minäkin synnytin Naistenklinikalla ja siellä pidettiin tosi vakava valistushetki siitä, että ei uutta raskautta vuoteen. Saman saarnan sai huonetoveri, jolle myös tehty sektio. Ja vielä kerran jälkitarkastuksessa korostettiin ehkäisyä ja kyseltiin, että tiedäthän varmasti milloin on ovulaatio. :D