Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vanheneminen on KAUHEAA! Miten te käsittelette ahdistusta lähestyvästä kuolemasta?
11.12.2020 |
Olen nyt 41-vuotias. Tietoisuus iästäni jysähti yhtäkkiä tietoisuuteen. Hetki sitten oli nuori, parisen vuotta sitten maailma tuntui vielä avoimelta. Ja nyt sitten.. Olen suoraansanottuna epätoivoinen. Huomaan eläväni menneisyydessä. Tuntui että silloin oli kaikki paremmin. Vaikka siis oikeasti ei ollut. Kyllähän elämä muuttuu kehityksen myötä helpommaksi koko ajan. Kaksikymmentä vuotta on mennyt nopeasti. Miten lyhyt onkaan ihmisen elämä! Tulevaisuus pelottaa joka päivä, mietin kuinka monta vuotta itsekään mahdan enää olla olemassa.
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä keski-ikäiset hehkuttaa. On pelkkää itsepetosta väittää olevansa tyytyväinen elämään kun kuolema lähestyy päivä päivältä ja karmea ulkonäkö muistuttaa kalmasta aina kun vilkaisee peiliin.
Turha ahdistua normaalista elämänkulusta, niin käy kerran kaikille. Nauti jokaisesta päivästä äläkä murehdi tulevaa, mistä et mitään tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee elämästäsi omannäköisensä. Elä ja nauti ja koe. Tunnen muutamia mm entisiä työtovereita, joilla on usein " esteitä" mennä tai lähteä mihinkään. Mitä nyt se ja ne sanovatkaan?
Hirveää olisi elää toisten varjossa varoen, ettei vaan kukaan luule jotain tai päättele jotain, kun teen niin tai näin.
Ihminen saa olla oma persoona ja hänen pitää olla aina loppuun saakka. En ymmärrä heitä, jotka moittivat toisia siitä, että kun on jo " siinä iässä " niin pitää elää eri tavalla? Mitä kummaa siinä on jos elää kuin tykkää ja tekee asioita niin miten on tykännyt tehdä.
Pitäiskö 50-v jälkee alkaa pukeutumaan kuin mummot ennen vanhaan? Ei saisi kuunnella Rockia vaan mieluummin virsiä jne. Puhumattakaan, että on jo 70+ ja tykkää edelleen pukeutua kuin on aina tehnyt, farkkuineen ja käy festareilla kuuntelemassa ja katsomassa rockia ja muuta kiinnostavaa?
Iäkäs naisihminen, joka täytti muutama vuosi sitten 100v jossain palvelutalossa, kutsui juhliinsa Hunksit ! Niin sitä pitääkin. Ottakaa esimerkkiä.
Kun elää, niin elää niin täysillä kuin kykenee ja se on varmasti elämän tarkoitus. Ainutkertaisen elämän ja kun lähtö lähenee voi sanoa, että olen elänyt ja kokenut paljon, nyt on hyvä lähteä.
Onpa hieno kommentti 👍
Elämä on materian sairaus, joka paranee kuoleman kautta. Suurempi näkökanta asiaan.
Mutta, asioita joille ei voi mitään, ei kannata murehtia.
Äitini kuoli kaksi kuukautta sitten 75vuotiaana. Kyllähän se kuolema hirvittää.
Itsellä seuraava pyöreä 60! Ja edelleen terveyttä riittää, pitää olla kiitollinen. Ei sillai ahdista tai kaduta mikään: erosin 15v sitten ja olen sitten seksihurjastellut aika paljon kunnes vakiinnuin parikyt vuotta nuoremman naisen kanssa, nyt harrastetaan parinvaihtoja ja kinkybileitä.
Itsellä suunnitelmissa muuttaa sitten eläkkeellä jos nyt edes elää siihen asti johonkin kivaan paikkaan ja kasvattaa itse kannabista ja popsia matkasieniä ja tissutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa..."
1. Korinttolaiskirje 15.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin on kauheaa. Nuorena pelkää kuolevansa, keski-ikäisenä ja vanhana. Aina on pelkoja jos tarkemmin ajattelee ja miettii. Ehkä pitää elää välillä siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herrojen Herra ja Kuningasten Kuningas, Mestari, Rauhan Ruhtinas, Vanhurskas ja Pyhä, Voideltu, Vapahtaja, Opettaja, Parantaja, Jumalan Karitsa, Immanuel, Kallio, Tuomari. Herra Jeesus on ainoa pelastus. Hän on tie, totuus ja elämä.
En usko, että se kuoleminen onnyhtäön kummempaa, kuin esimerkiksi leikkauksen yhteydessä tiedottomaksi nukuttaminen.
Se itse kuolintapa se ihmistä pelottaa, ettei joutuisi kitumaan.
Kuoltuamme me kaikki palaamme sinne missä olemme aina, ikuisuuksia jo olleet ennen sattuman sanelemaa syntymäämme, siis, jos jotain on muuta kuin tämä ihmeellinen mahdollisuus vaikuttaa sen hetken, jonka onnistuu täällä olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kirjoitat, kuinka nopeasti on 20 vuotta menny.
Olet nyt 41 v.
Mietippä, että yhtä nopeasti tai itse asiassa nopeammin kuluu seuraavat 20 vuotta ja silloin olet 61 v.
Musta tuntuu, että ihan hetki sitten olin itsekin 41 v, mutta nyt olen 47 v. Kuusi vuotta on mennyt kuin hujahtaen. Kyllähän sitä miettii, että noin 20 vuoden kuluttua olen liki seitsemänkymppinen.
Ennenhän kaikki olikin paremmin, siinä olet ihan oikeassa. Itse olen miettinyt kuolemaa koko ikäni. Se on mielenkiintoinen aihe. Ei siihen miettimällä mitään ratkaisua saa, tosin. On hullu ajatus, että tarpeeksi kauan istumalla miettimiskammiossaan ihmiskunta lopulta valaistuisi: Hei! Nyt sen keksin!
Kaikkeen sopeutuu vuosien kuluessa ja vaivojen lisääntyessä. Elämä on kuin matka ja jonain päivänä pääsee perille.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kirjoitat, kuinka nopeasti on 20 vuotta menny.
Olet nyt 41 v.
Mietippä, että yhtä nopeasti tai itse asiassa nopeammin kuluu seuraavat 20 vuotta ja silloin olet 61 v.
Musta tuntuu, että ihan hetki sitten olin itsekin 41 v, mutta nyt olen 47 v. Kuusi vuotta on mennyt kuin hujahtaen. Kyllähän sitä miettii, että noin 20 vuoden kuluttua olen liki seitsemänkymppinen.
Entäs 20v ja 30v välillä? Musta tuntuu, et aika menny hitaasti tuona aikana. Voi johtua kyllä siitä että olen aikuistunut niin paljon.
Alue: Aihe vapaa
Aika sinut olen sen kanssa että lakkaan olemasta.
Toivottavasti äkkiä ja yllättäin.
Pahin pelkoni olisi vuosia kestävä kuihtuminen syövän tai muistisairauden kourissa. Olen näitä liikaa nähnyt lähipiirissä.