Vanheneminen on KAUHEAA! Miten te käsittelette ahdistusta lähestyvästä kuolemasta?

Solukaan ei ymmärrä tarkoitustaan, silti se on kokonaisuudelle tärkeä.

Katsokaa Areenasta Neiti Aika dokumentti. Se kertoo 98v kuolleesta naisesta, jolla oli " rikas elämä" vaikka loppu oli jotenkin surullinen.

Hän oli ollut avioliitossa joka jäi lapsettomaksi, sukulaisia oli joitain, mutta kaikki kuolivat ympäriltä ajan kanssa ja nainen jäi yksin, mutta ei yksinäiseksi, koska hänellä oli onneksi paljon ystäviä.

Kun kuolema kohtasi, ei ollut yhtään sukulaista enää, ystävät olivat saatelleet hautaan ja nainen itse oli suunnitellut hautajaiset ja kuolinilmoituksen.

Nämä kaikki ja paljon muuta tuli esiin liikuttavassa dokumentissa. Sillä kuoleman jälkeen asunto myyntiin kaikkine tavaroineen ja ostaja olikin onneksi henkilö, joka teki naisen elämästä dokumentin kaikkine esineiden kirjeineen ja kaitafilmineen. Mielestäni yksinelänyt nainen sai oikeutta, koska ostaja sattui olemaan elokuvaohjaaja ja otti muistiin paljon naisen elämästä meidän kaikkien katsottavaksi.

Dokumentti opettaa meitä monista asioista jos annamme luvan oppia. Elämä on elämisen arvoista ja sitä pitää elää niin hyvin kuin taitaa. Jokaisen elämä on arvokas. Katsokaa dokumentti, suosittelen lämpimästi. Näkyi Teemalla kaksi kertaa joten täytyy olla Areenassa.

MInusta olisi ihanaa olla eläkeläinen. Ura olisi jo tehty, asunnot ostettu, kaikki saavutettu. Voisi ostaa vain sähköpyörän, maata riippumatossa, ratkoa ristikoita tai mennä karavaaranilla Etelä-Eurooppaan. Ei tarvitsisi enää saavuttaa tai suorittaa mitään, kun olemassa olisi vain aikaa ja sitäkin rajallisesti.

Kaupungilla kulkiessa katson joskus kateellisena eläkeläisiä. Olisi ihanaa jos ei enää tarvitsisi suorittaa tai saavuttaa mitään.

t. 27v

Jos kuoleman pelko ahdistaa, laitan silmät kiinni ja sanon: Kun lähden täältä, Jeesus , tule minua vastaan ja vie taivaan kotiin. Tämä sen takia, että lähdin kaukaa kotoani hyvin nuorena. Nyt on koti, mutta olen kerran menettänyt kotini.

Rokotemyönteiset vanhenevat ennenaikojaan

Kuolema ei ahdista, vaan vanhalta näyttäminen.. Tekisi mieli kiikkuun, en halua täyttää 40v..

N36

Vierailija kirjoitti:

MInusta olisi ihanaa olla eläkeläinen. Ura olisi jo tehty, asunnot ostettu, kaikki saavutettu. Voisi ostaa vain sähköpyörän, maata riippumatossa, ratkoa ristikoita tai mennä karavaaranilla Etelä-Eurooppaan. Ei tarvitsisi enää saavuttaa tai suorittaa mitään, kun olemassa olisi vain aikaa ja sitäkin rajallisesti.

Kaupungilla kulkiessa katson joskus kateellisena eläkeläisiä. Olisi ihanaa jos ei enää tarvitsisi suorittaa tai saavuttaa mitään.

t. 27v

Suosittelen vahvasti itsetutkiskeluun. Jos tunnet noin vahvasti tuon ikäisenä, että suorittaminen ja erilaiset saavutukset sen myötä ovat sun tämän hetkistä henkistä hyvinvointia heikentäviä asioita, niin mieti, kenen/minkä toimesta ne vaatimukset asetetaan? Kenenkään ei ole pakko elää minkä standardin tai normin mukaan. Voi tehdä sun ainutkertaisesta elämästäsi sun näköisen. Mieti, onko järkeä suorittaa elämää jonkun muun tahon vaatimuksesta seitsemänkymppiseksi ja sitten vasta alkaa elämään omannäköistä elämää? Tuolloin tulet olemaan valtaosan elämästäsi ahdistunut. Kokemusta on.

N52v.

Tee elämästäsi omannäköisensä. Elä ja nauti ja koe. Tunnen muutamia mm entisiä työtovereita, joilla on usein " esteitä" mennä tai lähteä mihinkään. Mitä nyt se ja ne sanovatkaan?

Hirveää olisi elää toisten varjossa varoen, ettei vaan kukaan luule jotain tai päättele jotain, kun teen niin tai näin.

Ihminen saa olla oma persoona ja hänen pitää olla aina loppuun saakka. En ymmärrä heitä, jotka moittivat toisia siitä, että kun on jo " siinä iässä " niin pitää elää eri tavalla? Mitä kummaa siinä on jos elää kuin tykkää ja tekee asioita niin miten on tykännyt tehdä.

Pitäiskö 50-v jälkee alkaa pukeutumaan kuin mummot ennen vanhaan? Ei saisi kuunnella Rockia vaan mieluummin virsiä jne. Puhumattakaan, että on jo 70+ ja tykkää edelleen pukeutua kuin on aina tehnyt, farkkuineen ja käy festareilla kuuntelemassa ja katsomassa rockia ja muuta kiinnostavaa?

Iäkäs naisihminen, joka täytti muutama vuosi sitten 100v jossain palvelutalossa, kutsui juhliinsa Hunksit ! Niin sitä pitääkin. Ottakaa esimerkkiä.

Kun elää, niin elää niin täysillä kuin kykenee ja se on varmasti elämän tarkoitus. Ainutkertaisen elämän ja kun lähtö lähenee voi sanoa, että olen elänyt ja kokenut paljon, nyt on hyvä lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mitä keski-ikäiset hehkuttaa. On pelkkää itsepetosta väittää olevansa tyytyväinen elämään kun kuolema lähestyy päivä päivältä ja karmea ulkonäkö muistuttaa kalmasta aina kun vilkaisee peiliin.

Projisoit vaan muihin omaa ahdistustasi ja olematonta itsetuntoasi, joka perustuu sinulla pelkkään ulkonäköön.

Vierailija kirjoitti:

Tee elämästäsi omannäköisensä. Elä ja nauti ja koe. Tunnen muutamia mm entisiä työtovereita, joilla on usein " esteitä" mennä tai lähteä mihinkään. Mitä nyt se ja ne sanovatkaan?

Hirveää olisi elää toisten varjossa varoen, ettei vaan kukaan luule jotain tai päättele jotain, kun teen niin tai näin.

Ihminen saa olla oma persoona ja hänen pitää olla aina loppuun saakka. En ymmärrä heitä, jotka moittivat toisia siitä, että kun on jo " siinä iässä " niin pitää elää eri tavalla? Mitä kummaa siinä on jos elää kuin tykkää ja tekee asioita niin miten on tykännyt tehdä.

Pitäiskö 50-v jälkee alkaa pukeutumaan kuin mummot ennen vanhaan? Ei saisi kuunnella Rockia vaan mieluummin virsiä jne. Puhumattakaan, että on jo 70+ ja tykkää edelleen pukeutua kuin on aina tehnyt, farkkuineen ja käy festareilla kuuntelemassa ja katsomassa rockia ja muuta kiinnostavaa?

Iäkäs naisihminen, joka täytti muutama vuosi sitten 100v jossain palvelutalossa, kutsui juhliinsa Hunksit ! Niin sitä pitääkin. Ottakaa esimerkkiä.

Kun elää, niin elää niin täysillä kuin kykenee ja se on varmasti elämän tarkoitus. Ainutkertaisen elämän ja kun lähtö lähenee voi sanoa, että olen elänyt ja kokenut paljon, nyt on hyvä lähteä.

Non, je ne regrette rien.

Vaikka itselläni on kyllä muutama asia, joissa toimisin nykyisin toisin kuin niiden tapahtumahetkellä.

Olen 35 ja jo nyt on jo niin paljon henkisiä ja fyysisiä ongelmia että en kyllä takuulla ala vanhaksi elämään eli hyvällä tuurilla 50 vuotiaaksi jaksan ellen jo sitä ennen ole lopettanut itseäni mutta mihinkään vanhuuteen asti en todellakaan elä, fuk that shit.

uskon että on elämää kuoleman jälkeen. uskon et kaikkien elämällä on ollut tarkoitus oli tyyppi sitten työtön,vammainen, tutkija, ambulanssikuski tms. jotenkin hän on vaikuttanut muiden elämään toivottavasti hyvällä tavalla. mietin usein raamatun vihreitä niittyjä ja majapaikkaa joka meille on etukäteen valmistettu.kuulostaa mielenkiintoiselta. tässä iässä rajan takana jo paljon porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mitä keski-ikäiset hehkuttaa. On pelkkää itsepetosta väittää olevansa tyytyväinen elämään kun kuolema lähestyy päivä päivältä ja karmea ulkonäkö muistuttaa kalmasta aina kun vilkaisee peiliin.

Kyllä se kuolema nuoriakin lähestyy päivä päivältä.

Vanheneminen on ainut tapa elää kauemmin.

Kukaan ei tiedä päiviensä määrää. Myös nuoret kuolevat.

Kyllä sen aika tarkkaan tietää, kun sairaalasta annetaan viikko elinaikaa.

Ai sieltäkö sitä jaetaankin, elinaikaa, sairaalasta. Ilmankos lapseni kuoli kotona, kun ei ollut jakopaikalla. Kiitos tiedosta.

Jos kuolema ahdistaa, mikään ei auta siihen paremmin kuin taivaskokemusten lukeminen,eli kuolemanrajakokemukset,nde.Niistä ymmärtää ettei kuolemaa tarvitse pelätä. Se on ihanaa. Toisella puolella on parempaa,iloa ja rakkautta.

Täytyy sanoa, etten oo koskaan ymmärtänyt ikäkriisejä, ja sitä "kauheeta, näytän vanhalta" paniikkia tai kuolemanpelkoa. Toisaalta oon itse lähes koko elämäni ajan toivonut kuolevani nuorena. Harmi, että vieläkin hillun täällä, koska onpa todella merkityksellinen elämä, kun kirjoittelee joskus jotain jollekin hiton vaavi-palstalle. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kuolema ahdistaa, mikään ei auta siihen paremmin kuin taivaskokemusten lukeminen,eli kuolemanrajakokemukset,nde.Niistä ymmärtää ettei kuolemaa tarvitse pelätä. Se on ihanaa. Toisella puolella on parempaa,iloa ja rakkautta.

No nyt alkoi ahdistaa ihan hitokseen. En todellakaan halua mitään "toista puolta", ihanaa iloa ja rakkautta. Haluan vain sen, ettei tarvitse olla millään tavalla olemassa. Toivottavasti nuo kokemukset on jotain viimeisten hetkien hallusinaatioita, mielen keino lohduttaa ennen tietoisuuden lopullista sammumista.

Täytän pian 70 vuotta. Olen ajatellut kuolemaa, enkä sitä sen ihmeemmin pelkää, loppu tulee ennemmin tai myöhemmin. Sain seurata isäni kuolemaa vuosikymmeniä sitten, laskin sisään- ja uloshengitystä, harveni harvenemistaan, kunnes tuli viimeinen uloshengitys. Ja isästä oli jäljellä enää hengen koti, ruumis.

voi vauva palstalle kirjottamisella olla jokin tarkoitus mitä emme itse ymmärrä,kuten on varmaan monelle työllekkin tarkoitus vaikka moni asia elämäs vaikuttaa sattumanvaraiselle tai turhalle. tulevaisuus näyttää.

Olen 50- vuotias mies. Olen valmis lähtemään pois nyt. Hyvän elämän viettänyt. Väsynyt olen ja odotan että pääsen äidin kanssa samaan haudan lepoon.

Vierailija kirjoitti:

Jos kuolema ahdistaa, mikään ei auta siihen paremmin kuin taivaskokemusten lukeminen,eli kuolemanrajakokemukset,nde.Niistä ymmärtää ettei kuolemaa tarvitse pelätä. Se on ihanaa. Toisella puolella on parempaa,iloa ja rakkautta.

Niin, viimeisinä hetkinä aivot tuottavat välittäjäaineiden purskahduksen, ei se sen ihmeellisempää ole. Mitä on toisella puolella? Otaksun, että ei mitään.