Vanheneminen on KAUHEAA! Miten te käsittelette ahdistusta lähestyvästä kuolemasta?
Olen nyt 41-vuotias. Tietoisuus iästäni jysähti yhtäkkiä tietoisuuteen. Hetki sitten oli nuori, parisen vuotta sitten maailma tuntui vielä avoimelta. Ja nyt sitten.. Olen suoraansanottuna epätoivoinen. Huomaan eläväni menneisyydessä. Tuntui että silloin oli kaikki paremmin. Vaikka siis oikeasti ei ollut. Kyllähän elämä muuttuu kehityksen myötä helpommaksi koko ajan. Kaksikymmentä vuotta on mennyt nopeasti. Miten lyhyt onkaan ihmisen elämä! Tulevaisuus pelottaa joka päivä, mietin kuinka monta vuotta itsekään mahdan enää olla olemassa.
Kommentit (222)
Luulin että tämän oli kirjoittanut joku paljon vanhempi, mutta tietysti se oli nelikymppinen! Oikeasti "vanhoista" harvempi varmaan kirjoittaisi noin, koska sen ajatuksen kanssa on opeteltava elämään.
No eihän tämä ulkonäön ja kunnon rapistuminen mukavaa ole, mutta eniten pelkään muistisairauksia. Suvussa on ollut.
Kuolema sinänsä ei niinkään pelota ja edessähän se on kuitenkin. Välillä on ollut niin vaikeaa, että olen halunnutkin vain kuolla. Nyt on asiat paremmin. Yritän huolehtia terveydestäni, että pysyisi kasassa mahdollisimman hyvin. 50+
Vierailija kirjoitti:
En ajattele vielä kuolemaa ja ikää on. Yritän varoa etten kuole ainakaan koronaan. Mitä se auttaa murehtia, kuolema voi tulla milloin vaan muodossa jos toisessa. Nyt täytyy elää, elämä on tässä ja nyt.
https://www.everydayhealth.com/epilepsy/0412/could-epilepsy-drugs-drive…
Kun jokainen tietää, että kuolema tulee jossakin kohtaa, niin kannattaa elää niin hyvä elämä kuin mahdollista. Haaveita saa olla ja niitä toteuttaa mitä voi. Suurinta osaa ei edes voi toteuttaa. On tärkeää elää siten, ettei pahoita lähimmäisten mieltä ja antaa enemmän hyvä kiertää kuin pahan. Jokaisessa päivässä löytyy jotain hyvää.
Kun tajuaa, että meillä on sentään perusasiat hyvin verrattuna joihinkin todella köyhiin maihin ja kansoihin. Vähästäkin voi olla kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuoleminen ahdista, vaan rumaksi muuttuminen.
Nyt jo viivat silmin alla, 5 vuoden päästä näyttää jo mummolta ja joutaa palvelutaloon.
En halua koskaan täyttää 50v!
N35Tämä naiselta joka elää ihmiskunnan historian parasta aikaa (no pl korona) yhdessä maailman tasa-arvoisimmista ja onnellisimmista maista. Jossa hänen ei tarvitse turvautua rapistuvaan ulkonäköön selvitäkseen. Minusta se on kauheata. Naisen perirmmäinen ajattelu ei näköjään muutu edes vuosisadoissa. Aina vain pitäisi kelvata miehille. Ulkonäkö, ulkonäkö. Ulkonäkö. Siihen perustuu kaikki vaikka aivotkin on annettu.
Käypä selaan miesten foorumia (y l i l a uta) niin ymmärrät miksi.
Irrelevanttia. AP:n ikäluokan miehistä ne, jotka ovat naisten kanssa tekemisissä, eivät ole kuulleetkaan siitä.
Itse kohta 60 v.En edes ajattele sitä olisin tosin jo halukas eläkkeelle mutta nämä nuoremmat ovat niin huonossa kunnossa että hallitus haluaa että me ollaan töissä vielä yli 70 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuoleminen ahdista, vaan rumaksi muuttuminen.
Nyt jo viivat silmin alla, 5 vuoden päästä näyttää jo mummolta ja joutaa palvelutaloon.
En halua koskaan täyttää 50v!
N35Tämä naiselta joka elää ihmiskunnan historian parasta aikaa (no pl korona) yhdessä maailman tasa-arvoisimmista ja onnellisimmista maista. Jossa hänen ei tarvitse turvautua rapistuvaan ulkonäköön selvitäkseen. Minusta se on kauheata. Naisen perirmmäinen ajattelu ei näköjään muutu edes vuosisadoissa. Aina vain pitäisi kelvata miehille. Ulkonäkö, ulkonäkö. Ulkonäkö. Siihen perustuu kaikki vaikka aivotkin on annettu.
Aika moni vapautuu tuosta viimeistään tuossa 35-40 kohdalla, ehkä hänkin vielä.
"Vapautuu!" :"D
Tämä selittää miksi niin monet naiset lopulta luovuttaa ja rupsahtaa, ne"vapaantuu!"
Kumma ettei "voimaannu"
-se 35v, joka ei halua nähdä 50v synttäreitä -
60+ ja loppusuoralla. Niin se vaan menee, I gotta go
Vierailija kirjoitti:
60+ ja loppusuoralla. Niin se vaan menee, I gotta go
yksi infarkti takana eli jatkoajalla jo mennään
/sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuoleminen ahdista, vaan rumaksi muuttuminen.
Nyt jo viivat silmin alla, 5 vuoden päästä näyttää jo mummolta ja joutaa palvelutaloon.
En halua koskaan täyttää 50v!
N35Tämä naiselta joka elää ihmiskunnan historian parasta aikaa (no pl korona) yhdessä maailman tasa-arvoisimmista ja onnellisimmista maista. Jossa hänen ei tarvitse turvautua rapistuvaan ulkonäköön selvitäkseen. Minusta se on kauheata. Naisen perirmmäinen ajattelu ei näköjään muutu edes vuosisadoissa. Aina vain pitäisi kelvata miehille. Ulkonäkö, ulkonäkö. Ulkonäkö. Siihen perustuu kaikki vaikka aivotkin on annettu.
Aika moni vapautuu tuosta viimeistään tuossa 35-40 kohdalla, ehkä hänkin vielä.
"Vapautuu!" :"D
Tämä selittää miksi niin monet naiset lopulta luovuttaa ja rupsahtaa, ne"vapaantuu!"
Kumma ettei "voimaannu"-se 35v, joka ei halua nähdä 50v synttäreitä -
Niin, toiset muuttuvat, toiset eivät. Ei kai sillä nimityksellä väliä ole.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä keski-ikäiset hehkuttaa. On pelkkää itsepetosta väittää olevansa tyytyväinen elämään kun kuolema lähestyy päivä päivältä ja karmea ulkonäkö muistuttaa kalmasta aina kun vilkaisee peiliin.
Välinpitämättömyys on molemminpuolista. Nuorten ja epäkypsien pissismielipiteet ja ajatukset ovat muuttuneet täysin mielenkiinnottomiksi. Voin ihan mielelläni katsella nuoria somia ihmisiä, mutta näen samalla heidän fyysisen tulevaisuutensa ja henkisen nykyisyytensä ja olen tyytyväinen itseeni ja tilanteeseeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuoleminen ahdista, vaan rumaksi muuttuminen.
Nyt jo viivat silmin alla, 5 vuoden päästä näyttää jo mummolta ja joutaa palvelutaloon.
En halua koskaan täyttää 50v!
N35Tämä naiselta joka elää ihmiskunnan historian parasta aikaa (no pl korona) yhdessä maailman tasa-arvoisimmista ja onnellisimmista maista. Jossa hänen ei tarvitse turvautua rapistuvaan ulkonäköön selvitäkseen. Minusta se on kauheata. Naisen perirmmäinen ajattelu ei näköjään muutu edes vuosisadoissa. Aina vain pitäisi kelvata miehille. Ulkonäkö, ulkonäkö. Ulkonäkö. Siihen perustuu kaikki vaikka aivotkin on annettu.
Aika moni vapautuu tuosta viimeistään tuossa 35-40 kohdalla, ehkä hänkin vielä.
"Vapautuu!" :"D
Tämä selittää miksi niin monet naiset lopulta luovuttaa ja rupsahtaa, ne"vapaantuu!"
Kumma ettei "voimaannu"-se 35v, joka ei halua nähdä 50v synttäreitä -
35-vuotias pissis
Vierailija kirjoitti:
No eihän tämä ulkonäön ja kunnon rapistuminen mukavaa ole, mutta eniten pelkään muistisairauksia. Suvussa on ollut.
Kuolema sinänsä ei niinkään pelota ja edessähän se on kuitenkin. Välillä on ollut niin vaikeaa, että olen halunnutkin vain kuolla. Nyt on asiat paremmin. Yritän huolehtia terveydestäni, että pysyisi kasassa mahdollisimman hyvin. 50+
K a i k i särkyneellä sydämellä merkitty tuotteet tarkoittaa sitä, ootko huomannut?
Kuolema on ystävä. Ajattele sitä hirveyttä, jos kaikki eläisivät ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuoleminen ahdista, vaan rumaksi muuttuminen.
Nyt jo viivat silmin alla, 5 vuoden päästä näyttää jo mummolta ja joutaa palvelutaloon.
En halua koskaan täyttää 50v!
N35
Voi herra jumala. Oikeasti onko sinulle ulkonäkö elämässä tärkeintä? Onko tälläiset ihmiset kokeneet mitään oikeita ongelmia kuten sairauksia tai läheisten kuolemia??
Ei ahdista ei sit pätkääkään. Toinen vanhemmista kuoli50v sitten ja toinen 35v sitten, sairauteensa molemmat. Olen nyt 72v ja iloinen jokaisesta leppoisasta päivästä ( toistaiseksi)
Vierailija kirjoitti:
Olen se, jota eniten ahdistaa vanhempien kuolema. Se on ahdistanut pienestä saakka, mutta lapsena oli sentään muutakin elämää ja muitakin ihmisiä elämässä toisin kuin. En ymmärrä kehotuksia elää hetkessä ja nauttia elämästä: elämä on kamalaa ja miten voi nauttia hetkistä kun hetket on täynnä mustaa ahdistusta.
Ahdistuvuuden syy saattaa olla fysiologinen; kannattaa jutella lääkärin kanssa.
Mulla on ikää 60 v ja olen paljon onnellisempi kuin 35-vuotiaana. Elämä on hyvällä mallilla ja kivan miehen löysin elämänkumppaniksi 40-vuotiaana. En pelkää kuolemaa, vaan ihan mielenkiinnolla odotan mitä kuoleman jälkeen tapahtuu sitten kun kuoleman joskus kohtaan. Vielä sen aika ei ole.
Vielä olen täysin terve. Peilinkin sijoitin hiukan hämärään nurkkaan niin siinäkin näyttää edelleen ihan hyvälle.
Minä nautin elämästä päivä päiväötä enemmän. Sitten jos sairastun, rajoituksia tulee ja kun kuolen, loppuu elämä. En murehdi ennen kuin tulee oikeasti jotakin mikä estää elämästä nauttimisen. Kuoleman pelko on elämän pelkoa. Jos udkallat elää, kuolema ei niin pelota. Jos et udkalla, on varmasti kauheaa ajatella et kaikki loppuu kun ei oo vielä edes alkanut elää. Ja monellehan niin taitaa käydäkin.
Käypä selaan miesten foorumia (y l i l a uta) niin ymmärrät miksi.