Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanheneminen on KAUHEAA! Miten te käsittelette ahdistusta lähestyvästä kuolemasta?
11.12.2020 |
Olen nyt 41-vuotias. Tietoisuus iästäni jysähti yhtäkkiä tietoisuuteen. Hetki sitten oli nuori, parisen vuotta sitten maailma tuntui vielä avoimelta. Ja nyt sitten.. Olen suoraansanottuna epätoivoinen. Huomaan eläväni menneisyydessä. Tuntui että silloin oli kaikki paremmin. Vaikka siis oikeasti ei ollut. Kyllähän elämä muuttuu kehityksen myötä helpommaksi koko ajan. Kaksikymmentä vuotta on mennyt nopeasti. Miten lyhyt onkaan ihmisen elämä! Tulevaisuus pelottaa joka päivä, mietin kuinka monta vuotta itsekään mahdan enää olla olemassa.
Kommentit (222)
Itse olen jo lähempänä 50 vuotta. Ja kyllä, elämän lyhyys ja samalla oikeastaan merkityksettömyys ahdistaa välillä kovastikin. Eihän tässä oikeastaan järkeä ole, kehitämme itseämme ja keräämme kokemuksia vuosikymmenten ajan (jos hyvin käy) ja sitten kuolemme pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhaksi tuleminen on mielenkiintoista.
Jopa kivaa; on niin paljon, mistä ei tarvitse enää piitata ja hötkytä.
Voi elää.
N54
Minäkin olen 41 ja koin vasta rakkaan läheisen kuoleman. Hän olisi halunnut elää vielä.
Se elämänhalu ja hänen kaikkia faktojakin vasten säilynyt optimisminsa jättivät minuun lämpimän, vaikka kipeän, jäljen. Elämä kannattaa elää, niin että se on arvokasta ja mielekästä!
Kuolema ei pelota. Terveydestäni yritän pitää huolen. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin mennä elämässä niitä tärkeitä asioita kohti❤️
Kävin lähellä kuolemaa nelikymppisenä. Joka päivä on uusi lahja, eikä näitä päiviä todella kannata hukata murehtimiseen.
Miten sitä kuoleamaa voi noin jatkuvasti ajatella.
Sehän voi itseasiassa tulla milloin vaan.
Verisuoni katkeaa päästä, sydäri, pitkälle edennyt syöpä, auto-tai muu onnettomuus.
Miten joku voi elää vain tulevassa tai menneessä?
Mitä elämää se sellainen on?
Hetkessä pitää ihmisen elää ja toimia kulloistenkin olosuhteiden mukaan.
Muutenhan kaikki eläisivät jatkuvasti jonkin hirvittävän ahdingon ja pelon ja huonojen muistojen vallassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua ahdista lähestyvä kuolema. Oleen jo ainakin 10 vuotta toivonut ja odottanut kuolemaa. - nainen 46 v
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä keski-ikäiset hehkuttaa. On pelkkää itsepetosta väittää olevansa tyytyväinen elämään kun kuolema lähestyy päivä päivältä ja karmea ulkonäkö muistuttaa kalmasta aina kun vilkaisee peiliin.
No, eivätpä nuoret ja näppyläiset läskiporsaat näytä sen paremmilta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä keski-ikäiset hehkuttaa. On pelkkää itsepetosta väittää olevansa tyytyväinen elämään kun kuolema lähestyy päivä päivältä ja karmea ulkonäkö muistuttaa kalmasta aina kun vilkaisee peiliin.
Itse et ainakaan taida kuulua tuohon ikäryhmään?
Ei kuoleminen ahdista, vaan rumaksi muuttuminen.
Nyt jo viivat silmin alla, 5 vuoden päästä näyttää jo mummolta ja joutaa palvelutaloon.
En halua koskaan täyttää 50v!
N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kuolema harmittaa, koska vanhempien kuoleman myötä näin, miten vähän jää jäljelle. Koko elämä, ja sitten kuoleman jälkeen se unohtuu. Ihminen muistoineen ikään kuin häviää. Hänelle merkitykselliset tavarat muuttuvat merkityksettömiksi, häntä ei oleeikä kohta hpntä muista kukaan.
Vaikka toisaalta, väliäkö sillä.
Jos jokin on väistämätön, miksi pilata elinaikansa sitä suremalla. Minusta elämään kuuluu rajallisuus, muuten siitä ei kykenisi nauttimaan, kun tietäisi että tämä ei lopu ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen se, jota eniten ahdistaa vanhempien kuolema. Se on ahdistanut pienestä saakka, mutta lapsena oli sentään muutakin elämää ja muitakin ihmisiä elämässä toisin kuin. En ymmärrä kehotuksia elää hetkessä ja nauttia elämästä: elämä on kamalaa ja miten voi nauttia hetkistä kun hetket on täynnä mustaa ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuoleminen ahdista, vaan rumaksi muuttuminen.
Nyt jo viivat silmin alla, 5 vuoden päästä näyttää jo mummolta ja joutaa palvelutaloon.
En halua koskaan täyttää 50v!
N35
Sä et varmaan pidä kovin montaa ihmistä hyvännäköisenä jos yhdet rypyt noin ällöttää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen se, jota eniten ahdistaa vanhempien kuolema. Se on ahdistanut pienestä saakka, mutta lapsena oli sentään muutakin elämää ja muitakin ihmisiä elämässä toisin kuin. En ymmärrä kehotuksia elää hetkessä ja nauttia elämästä: elämä on kamalaa ja miten voi nauttia hetkistä kun hetket on täynnä mustaa ahdistusta.
Nykyhetki on niin kauheaa että unohdin tuosta "toisin kuin" - lauseen jäljestä nyt- sanan.
Elä täysillä NYT niin ei harmita sitten kun gongi kumahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuoleminen ahdista, vaan rumaksi muuttuminen.
Nyt jo viivat silmin alla, 5 vuoden päästä näyttää jo mummolta ja joutaa palvelutaloon.
En halua koskaan täyttää 50v!
N35
Tämä naiselta joka elää ihmiskunnan historian parasta aikaa (no pl korona) yhdessä maailman tasa-arvoisimmista ja onnellisimmista maista. Jossa hänen ei tarvitse turvautua rapistuvaan ulkonäköön selvitäkseen. Minusta se on kauheata. Naisen perirmmäinen ajattelu ei näköjään muutu edes vuosisadoissa. Aina vain pitäisi kelvata miehille. Ulkonäkö, ulkonäkö. Ulkonäkö. Siihen perustuu kaikki vaikka aivotkin on annettu.
En ajattele vielä kuolemaa ja ikää on. Yritän varoa etten kuole ainakaan koronaan. Mitä se auttaa murehtia, kuolema voi tulla milloin vaan muodossa jos toisessa. Nyt täytyy elää, elämä on tässä ja nyt.
Ajattelevatkohan kuolleet yhtä paljon elämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuoleminen ahdista, vaan rumaksi muuttuminen.
Nyt jo viivat silmin alla, 5 vuoden päästä näyttää jo mummolta ja joutaa palvelutaloon.
En halua koskaan täyttää 50v!
N35Tämä naiselta joka elää ihmiskunnan historian parasta aikaa (no pl korona) yhdessä maailman tasa-arvoisimmista ja onnellisimmista maista. Jossa hänen ei tarvitse turvautua rapistuvaan ulkonäköön selvitäkseen. Minusta se on kauheata. Naisen perirmmäinen ajattelu ei näköjään muutu edes vuosisadoissa. Aina vain pitäisi kelvata miehille. Ulkonäkö, ulkonäkö. Ulkonäkö. Siihen perustuu kaikki vaikka aivotkin on annettu.
Aika moni vapautuu tuosta viimeistään tuossa 35-40 kohdalla, ehkä hänkin vielä.
Alue: Aihe vapaa
Karmea ulkonäkö😂 höpö höpö. Nykyään naamalleen voi tehdä paljonkin ja näyttää hyvältä.. melkein 50v naisilla parempi kroppa, kuin 20v siiderivalailla, jotka eivät liiku.
En kaipaa nuoruuden epävarmuutta ja kuka tahansa voi kuolla, se nuorikin.