Miten ennen vanhaan maksettiin laskut, kun ei ollut nettipankkia?

Idea siinä menneessä ajassa oli se, ettei sinun tarvinnut hankkia omalla kustannuksellasi kallista tekniikkaa ja liittymiä, että kykenit hoitamaan esimerkiksi nyt pankkiasiasi ja muut asiat.

Asioiden hoitaminen oli täysin ilmaista. Siitä hyvästä nyt jaksoi vähän jonottaakin joskus.

Uijui, TeleSammon kautta kun makseli tyylikkäästi laskuja hitaalla ja epävakaalla modeemiyhteydellä, niin olipa mahtavaa! Sitten piti aina soitella palvelunumeroon ja kysellä, että meniköhän tämä maksuerä läpi.

Kyllä tekniikka meni sitten aika pian loikkien eteenpäin ja aika pian 90-luvun lopulla oli jo lähes nykyisen veroinen systeemi.

Pankkitiskille tosiaan vietiin aina nippu laskuja ja riitti kun olit tehnyt koontilomakkeen( yhteissumma ja nimikirjoitus) siihen pinon päälle ja henkilökunta sitten naputteli ne maksuun.

Silloin oli pankeissa vielä palvelua.

Vierailija kirjoitti:

Olen 37-vuotias, mutta joudun vieläkin maksamaan laskut maksuautomaatilla kauppakeskuksessa kun jostakin syystä en ole koskaan saanut verkkopankkitunnuksia. Joskushan noiden antamiselle oli tiukemmat perusteet kun nykyään. Ilmeisesti jossakin vaiheessa työttömille tai jollakin mittarilla köyhiksi katsotuille noita ei annettu. Luottotiedot minulla on kuitenkin aina ollut. Ärsyttää kun tuosta ilosta, että saa maksaa laskunsa itse maksuautomaatilla joutuu maksamaan vielä nyt vielä nousevaa palvelumaksua. Onneksi minulla ei ole montaa maksettavaa laskua. Toisaalta verkkopankkitunnuksiin liittyy tietoturvariskejä ja kaikkia huijausyrityksiä niin ehkä hyväkin, että niitä ei ole.

Minä olen 31-vuotias ja minulla on ollut verkkopankkitunnukset jo ainakin 13 vuotta, muistaakseni sain ne jo alaikäisenä, enkä tosiaan ollut rikas tai mitään. Sinulla olisi ollut vähintäänkin 10 vuotta aikaa saada ne verkkotunnukset, nehän on nykyään lähes välttämättömät, että voi hoitaa edes mitään viranomaisasioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankkeja mahdettiin tarvita tosi paljon enemmän ja työntekijöitä sinne? Kuulostaa niin hitaalta ja epäkätevältä näin 90-luvulla syntyneen korviin. Mutta mielenkiintoista oppia käytännön arjen lähihistoriasta!

Ap

---------------

Kyllä vain, ja silloin ei ollut massatyöttömyyttä. Pankki koulutti työntekijänsä itse, marssit vaan suoraan keskikoulusta (nykyinen peruskoulu) ja kysyit töitä. 

Pankkityöntekijöiden etuihin kuului mm. ilmainen työpaikka-aamiainen joka aamu. 

Pakko nyt kommentoida tähän väliin, että toki uuden tekniikan kehittyminen on aina tarkoittanut työpaikkojen katoamista toisaalla ja ilmestymistä toisaalla, mutta voitaisiinko jossain vaiheessa alkaa keskustella siitä, miten automaatio keskittää nyt entistä enemmän rahaa todella isojen toimijoiden käsiin? Kyllähän se vähän paskan syömiseltä tuntuu, kun koko ajan itse kaivaa omaa hautaansa, eli kehittää sivutoimisesti (korvauksetta) järjestelmiä, joiden tarkoituksena on korvata itsensä koneella. (Olen siis kääntäjä, ja saan toki kääntämisestä korvauksen, mutta käännöstoimistot kehittävät koko ajan konekäännösjärjestelmiä kääntäjiensä henkisen pääoman perusteella, ja tästä työstä  suorittavan työn tekijät eivät tietenkään saa mitään korvausta, vaan päämääränä on hankkiutua näistä suorittajista eroon mahdollisimman kattavasti. Olisi kiva, että automaation aiheuttamaa työpaikkojen menetystä alettaisiin jossain vaiheessa kompensoida ihmisille laajemminkin, mutta toki tämmöinen haihattelu on hippien hommaa, parempi vain, että automaatiosta hyötyvät ne jo ennestään rikkaat besosit ja muut vastaavat, ja plebeijit tyytyvät kouluttautumaan aina uuteen ja uuteen ammattiin, kun edellinen työ ei enää kannata. Tehdään yhdessä talkoita, jotta rikkaat voivat rikastua enemmän, eikös juu.)

Ohis koko kääntäjäaihe. Mutta sen vain sanon, että konekäännökset eivät ihan äkkiä tule ihmistä korvaamaan. varmasti niitä tullaan käyttämään mutta se tarkoittaa nykyistäkin heikompaa tasoa käännöksille. Kääntämisen taso on osittain todella surkeaa mikä selittyy sillä, että kääntäjäksi pääsee kuka tahansa ilamn minkäänlaista osaamista. Ihan liikaa tehdään typeriä virheellisiä käännöksiä, kun kääntäjä ei tunne historiaa, kirjallisuutta tai kääntämänsä kielen kotimaan omituisuuksia. Harmi oikeiden kääntäjien kannalta, koska arvostus ammattikuntaa laskee suhteessa huonoihin, ammattitaidottomiin "kääntäjiin".

Puhelimillakin pystyi jo kauan sitten maksamaan laskuja, oliko wap-palvelu?

Johan näitä alkaa kertyä :c), maksamisen historiikkia.

Nykyään, jos ei ole luottotietoja niin ei taida saada auki edes liittymää.

Ennen ei ollut edes koko luottotietojärjestelmää. Oli vain vouti.

Menit vain pankkiin. Ilmaiseksi. Kaikki samanarvoisia.

Ennen oli niin helppoa kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 37-vuotias, mutta joudun vieläkin maksamaan laskut maksuautomaatilla kauppakeskuksessa kun jostakin syystä en ole koskaan saanut verkkopankkitunnuksia. Joskushan noiden antamiselle oli tiukemmat perusteet kun nykyään. Ilmeisesti jossakin vaiheessa työttömille tai jollakin mittarilla köyhiksi katsotuille noita ei annettu. Luottotiedot minulla on kuitenkin aina ollut. Ärsyttää kun tuosta ilosta, että saa maksaa laskunsa itse maksuautomaatilla joutuu maksamaan vielä nyt vielä nousevaa palvelumaksua. Onneksi minulla ei ole montaa maksettavaa laskua. Toisaalta verkkopankkitunnuksiin liittyy tietoturvariskejä ja kaikkia huijausyrityksiä niin ehkä hyväkin, että niitä ei ole.

Mikset hommaa verkkotunnuksia? Jos ne on joskus evätty niin eihän se tarkoita etteikö niitä voisi hakea uudestaan. Ainakin saat perustelut miksi sinulle niitä ei anneta. Taitaa olla lainvastaistakin olla myöntämättä verkkotunnuksia.

Jos olet niitä "pitäkäätunkkinne" tapauksia joiden kanssa ei voi järkevästi mistään keskustella sen jälkeen kun ylpeyttä on kolhittu, niin tyhmästä päästä jne. 

Mulla on ollut samanlainen tilanne, eli pankki ei myöntänyt verkkopankkitunnuksia. Eikä myöskään minkäänlaista korttia. Tää oli 2014 kun muutin takaisin Suomeen. Ilmeisesti tilin avaamista ei voida kieltää, jos on suomalainen henkilötunnus, mutta muut on pankin palveluita ja he saavat päättää mitä myöntävät.

Silloin löysin jostain tiedon, että korttia ei voida evätä, siis automaatti/electrontyyppistä korttia, ja sainkin sen tivaamisen jälkeen. Verkkopankkitunnuksissa meni useampi kuukausi. Ne sain lopulta konttorinjohtajan luvalla, kun olin siirtänyt tilille useamman tonnin rahaa ja saanut kolmen kuukauden palkat sinne. En tajua miksi näissä pihdataan, koska omaa tilillään asiakas niillä haluaa käyttää

Pankeissa oli jokatapauksessa pakko käydä nostamassa käteistä. Samalla reissulla hoiti ne maksutkin.

Ei tästä nyt vallan niin kauaa aikaa ole, kun itsekin vasta 10 vuotta sitten marssin maksuautomaatille maksamaan laskut, parikymppisenä. Sitä ennen pankissa kerkesin pari vuotta maksella, täysi-ikäiseksi tultuani. 

Ihmiset eivät pystyneet ylivelkaantumaan niin helposti. 

Ei ollut mahdollisuutta pikavippeihin pikkutunneilla puhelimen välityksellä. Jos lauantai-iltana baarissa loppui rahat, niin sitten piti vipata pöytätovereilta käteistä. Ne sitten lainasivat tai eivät lainanneet.

Tavallisetkin pankkilainat mentiin pyytämään ns. hattu kourassa, pankki tarkasti takaisinmaksukyvyn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankkeja mahdettiin tarvita tosi paljon enemmän ja työntekijöitä sinne? Kuulostaa niin hitaalta ja epäkätevältä näin 90-luvulla syntyneen korviin. Mutta mielenkiintoista oppia käytännön arjen lähihistoriasta!

Ap

---------------

Kyllä vain, ja silloin ei ollut massatyöttömyyttä. Pankki koulutti työntekijänsä itse, marssit vaan suoraan keskikoulusta (nykyinen peruskoulu) ja kysyit töitä. 

Pankkityöntekijöiden etuihin kuului mm. ilmainen työpaikka-aamiainen joka aamu. 

Pakko nyt kommentoida tähän väliin, että toki uuden tekniikan kehittyminen on aina tarkoittanut työpaikkojen katoamista toisaalla ja ilmestymistä toisaalla, mutta voitaisiinko jossain vaiheessa alkaa keskustella siitä, miten automaatio keskittää nyt entistä enemmän rahaa todella isojen toimijoiden käsiin? Kyllähän se vähän paskan syömiseltä tuntuu, kun koko ajan itse kaivaa omaa hautaansa, eli kehittää sivutoimisesti (korvauksetta) järjestelmiä, joiden tarkoituksena on korvata itsensä koneella. (Olen siis kääntäjä, ja saan toki kääntämisestä korvauksen, mutta käännöstoimistot kehittävät koko ajan konekäännösjärjestelmiä kääntäjiensä henkisen pääoman perusteella, ja tästä työstä  suorittavan työn tekijät eivät tietenkään saa mitään korvausta, vaan päämääränä on hankkiutua näistä suorittajista eroon mahdollisimman kattavasti. Olisi kiva, että automaation aiheuttamaa työpaikkojen menetystä alettaisiin jossain vaiheessa kompensoida ihmisille laajemminkin, mutta toki tämmöinen haihattelu on hippien hommaa, parempi vain, että automaatiosta hyötyvät ne jo ennestään rikkaat besosit ja muut vastaavat, ja plebeijit tyytyvät kouluttautumaan aina uuteen ja uuteen ammattiin, kun edellinen työ ei enää kannata. Tehdään yhdessä talkoita, jotta rikkaat voivat rikastua enemmän, eikös juu.)

Ohis koko kääntäjäaihe. Mutta sen vain sanon, että konekäännökset eivät ihan äkkiä tule ihmistä korvaamaan. varmasti niitä tullaan käyttämään mutta se tarkoittaa nykyistäkin heikompaa tasoa käännöksille. Kääntämisen taso on osittain todella surkeaa mikä selittyy sillä, että kääntäjäksi pääsee kuka tahansa ilamn minkäänlaista osaamista. Ihan liikaa tehdään typeriä virheellisiä käännöksiä, kun kääntäjä ei tunne historiaa, kirjallisuutta tai kääntämänsä kielen kotimaan omituisuuksia. Harmi oikeiden kääntäjien kannalta, koska arvostus ammattikuntaa laskee suhteessa huonoihin, ammattitaidottomiin "kääntäjiin".

Ohis, mutta jatketaan ihmeessä!

Ymmärrän, että kaikilla ei ole niin tarkkoja tietoja aiheesta, koska he eivät työskentele alalla, joten avaan aihetta hieman!

Työskentelen jatkuvasti konekäännösten kanssa, koska jo nyt työhön kuuluu paljon konekäännösten korjaamista. Mulla on parhaillaan toisessa ikkunassa auki eräs käännösportaali, jossa on konekäännössysteemi. Ne konekäännökset ovat osittain täysin tarkkoja, ja ne voi hyväksyä sellaisenaan. Osa toki menee täysin metsään, mutta tämähän on itseään korjaava järjestelmä.

Toinen juttu on se, että käännösten laatu ei ole monellekaan tilaajalle tärkeää. Esimerkkinä eräs iso tilaaja, joka myös käyttää konekäännettyä materiaalia, jota kääntäjät sitten tarkistavat ja korjaavat. Ei lopputuloksen ole tarkoituskaan olla hyvää. Älyttömyydet korjataan, mutta tiettyihin virheisiin ei saa puuttua lainkaan, se on siis yksiselitteisesti kiellettyä.

Olen koulutettu kääntäjä, ja pidän tätä nykyistä kehitystä ikävänä ihan suomen yleiskielen kehityksen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole oikeastaan muuttunut.

Paljonkin on muuttunut. Ennen pankissa sai palvelua, mutta ei ollut palvelumaksua. Nyt ei saa palvelua, mutta on palvelumaksut. Korkokin tunnettiin mutta nyt se on kääntymässä negatiiviseksi. Ennen nyt vaan oli kaikki paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään, jos ei ole luottotietoja niin ei taida saada auki edes liittymää.

Ennen ei ollut edes koko luottotietojärjestelmää. Oli vain vouti.

Menit vain pankkiin. Ilmaiseksi. Kaikki samanarvoisia.

Ennen oli niin helppoa kaikki.

Ai mitä liittymää? Ainakin puhelinliittymän itse olen luottotiedottomana saanut pari vuotta sitten. Elisa vaati 100e ennakkoa ja kun oli vuoden maksanut laskut nätisti, niin palauttivat sen tai sitten sai vaihtoehtoisesti sen sai käyttää tuleviin laskuihin.

Ite Nordean asiakas ja OP:sta eivät 4 vuotta sitten myöntäneet tiliä kun olisin pankkia vaihtanut, mutta ymmärsin että vähän sen jälkeen muuttui, että pitää avata tili myös luottotiedottomalle ja myöntää electron. Verkkopankista en ole varma, onko sitä pakko myöntää.

Vierailija kirjoitti:

Pankkeja mahdettiin tarvita tosi paljon enemmän ja työntekijöitä sinne? Kuulostaa niin hitaalta ja epäkätevältä näin 90-luvulla syntyneen korviin. Mutta mielenkiintoista oppia käytännön arjen lähihistoriasta!

Ap

Voi kuule. Elämää on ollut jo ennen sinun syntymääsi ja tulee olemaan Sinun kuoleman jälkeenkin.

Ihan yleissivistyksenä. Netin kautta maksettiin laskuja jo 90-luvulla eli lähes 30v ja sitä ennen laskut maksettiin pankin yhteyden kautta maksuautomaatissa, joita oli joka kadun kulmassa ja jokainen sai maksaa näpytellä laskunsa.

Pankissa käytiin maksamassa laskuja joskus 70-luvulla ja sitä ennen.

Automaatio ei välttämättä ole hyvä asia, se on lisännyt paljon työttömyyttä, kun avustavia työtehtäviä ei ole nuorille tai opiskelijalle.

Itse pääsin juuri pankkiin töihin jo 15v sain tehdä niin paljon töitä kuin halusin koulun ohessa.

En tiedä miten ennen vanhaan tehtiin, noin varttin päästä lähden. Otan taskuuni paperisen laskun, menen pakkiin, annan sen pankin neidolle, juttelemme hetken ja asia hoidettu.

Voi olla että olen muumio, laiska, saamaton, mutta olen onnellinen.

Jäin miettimään, että vuonna 1992 olin 18-vuotiaana opintojen ohella toimistossa töissä naputtelemassa laskuja sekä valvomassa saapuneita maksuja ja tekemässä niiden vaatimat manuaaliset työt. En tiedä tarjosivatko myös pankit jotain ohjelmistoja, mutta ulkopuoliset toimijat kuten Opus Capita myivät pankkiliikenneohejlmistoja yrityksille. Ne sitten linkitettiin yrityksen reskontriin. Näin se tietysti menee nykyäänkin, että tarvitaan ohejlmistoja, jotka automatisoivat saapuvan ja lähtevän rahan toimintoja, vain pienimmät yritykset toimivat pelkällä verkkopankilla. 

Sitä en muista, miten hoidin omat laskuni (auton vakuutus tms.) vai maksoiko äiti ne, koska tietokone ja modeemi tulivat meille vasta noin 1995 enkä muista lähetelleeni pankkisiirtokuoria tai jonottaneeni tiskille. Lapsena kyllä jonottelin tiskille tallettamaan säästöpossurahoja. 

Palkkapäivänä työpäivän jälkeen KOP:n konttoriin jonottamaan. Pankkikirja esille ja sille kuitattiin aluksi tilille tullut palkka, sitten laskujen maksatus pankkikirjalta. Tulot ja menot kirjattiin aluksi kuulakärkikynällä ja läiskittiin leimat perään, myöhemmin mustesuihkupääte raksutti modernisti tilitapahtumamerkinät. Tämä kaikki siis varhaisella liitukaudella. Parasta viihdettä olivat tuon ajan "mummot", joilla oli mukana kaikki viisi pankkikirjaa ja rahaa siirrettiin 50 mk siltä kirjalta tälle kirjalle ja vielä kerran toisinpäin just silloin ruuhkapäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 37-vuotias, mutta joudun vieläkin maksamaan laskut maksuautomaatilla kauppakeskuksessa kun jostakin syystä en ole koskaan saanut verkkopankkitunnuksia. Joskushan noiden antamiselle oli tiukemmat perusteet kun nykyään. Ilmeisesti jossakin vaiheessa työttömille tai jollakin mittarilla köyhiksi katsotuille noita ei annettu. Luottotiedot minulla on kuitenkin aina ollut. Ärsyttää kun tuosta ilosta, että saa maksaa laskunsa itse maksuautomaatilla joutuu maksamaan vielä nyt vielä nousevaa palvelumaksua. Onneksi minulla ei ole montaa maksettavaa laskua. Toisaalta verkkopankkitunnuksiin liittyy tietoturvariskejä ja kaikkia huijausyrityksiä niin ehkä hyväkin, että niitä ei ole.

Mikset hommaa verkkotunnuksia? Jos ne on joskus evätty niin eihän se tarkoita etteikö niitä voisi hakea uudestaan. Ainakin saat perustelut miksi sinulle niitä ei anneta. Taitaa olla lainvastaistakin olla myöntämättä verkkotunnuksia.

Jos olet niitä "pitäkäätunkkinne" tapauksia joiden kanssa ei voi järkevästi mistään keskustella sen jälkeen kun ylpeyttä on kolhittu, niin tyhmästä päästä jne. 

Mulla on ollut samanlainen tilanne, eli pankki ei myöntänyt verkkopankkitunnuksia. Eikä myöskään minkäänlaista korttia. Tää oli 2014 kun muutin takaisin Suomeen. Ilmeisesti tilin avaamista ei voida kieltää, jos on suomalainen henkilötunnus, mutta muut on pankin palveluita ja he saavat päättää mitä myöntävät.

Silloin löysin jostain tiedon, että korttia ei voida evätä, siis automaatti/electrontyyppistä korttia, ja sainkin sen tivaamisen jälkeen. Verkkopankkitunnuksissa meni useampi kuukausi. Ne sain lopulta konttorinjohtajan luvalla, kun olin siirtänyt tilille useamman tonnin rahaa ja saanut kolmen kuukauden palkat sinne. En tajua miksi näissä pihdataan, koska omaa tilillään asiakas niillä haluaa käyttää

Pankkien mielivallasta toinenkin esimerkki, eli luottokortin hankkiminen. Olen nelikymppinen, asiantuntijatyötä tekevä nainen. Mulla on säännöllinen, hyvä palkka. Pankissa on sijoituksia, eli osakkeita ja rahastoja yhteensä jotain 50-60000. Luottotiedot on aina ollut kunnossa, tilin ylityksiä ei ole ikinä ollut.

Olin jossain vaiheessa luopunut luottokortista ja mulla oli vuosia vaan debet-kortti. Sitten päätin, että otan luotollisen kortin seuraavaksi. Tein hakemuksen. Se tuli takaisin, korttia ei myönnetty. Kysyin asiakaspalvelusta että mikähän tässä oli. Kuulemma evätty "kokonaisharkintaan perustuen". Kehotettiin tekemään uusi hakemus pienemmällä luottorajalla. Evättiin taas. Koitin kysyä perusteita, mutta ne eivät kuulemma kuulu asiakkaalle. Wtf? Oma pankin yhteyshlö kyllä myönsi ettei keksi minkä asian pitäisi olla ei tavalla, että mulle kortti myönnettäisiin.

Vaihdoin nordeasta osuuspankkiin ja sain haluamani kortin.

Vierailija kirjoitti:

Minä maksoin laskut tietokoneella jo ennen kuin internet oli käytössä.

Ensimmäiset pankkiohjelmat otettiin käyttöön jo 80-luvulla ja yhteys pankkiin otettiin lankapuhelimille ja laskut velotettiin tililtä viiveellä, ei reaaliajassa, jolloin jälkeenkin päin onnistui suoritusten korjaus/muutos.

Oma työpaikka sijaitsi muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Työaika loppui klo 16 ja pankki meni kiinni 16.30. Kyllä siinä sai polkea pyörää täysillä, että ehti ajoissa pankkiin maksamaan laskut. Jos ei päässyt lähtemään ajoissa saattoi vahtimestari laittaa ovet lukkoon samaan aikaan mitä itse pääsi pankin ovelle. Kun ei ollut liukuvaa työaikaa, ei töistäkään saanut lähteä minuuttiakaan liian aikaisin, mutta yli työajan piti usein venyä. Ilman korvausta tietenkin.