Miten ennen vanhaan maksettiin laskut, kun ei ollut nettipankkia?

Aloin maksaa omia laskuja silloin kun tuli maksuautomaatit. Kauppakeskuksessa käytiin muiden ostosten ohessa maksamassa samalla laskutkin.

Pankkikonttorissa pystyi myös maksamaan ja niitä oli joka ostarilla, mutta ne olivat rajallisesti auki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 37-vuotias, mutta joudun vieläkin maksamaan laskut maksuautomaatilla kauppakeskuksessa kun jostakin syystä en ole koskaan saanut verkkopankkitunnuksia. Joskushan noiden antamiselle oli tiukemmat perusteet kun nykyään. Ilmeisesti jossakin vaiheessa työttömille tai jollakin mittarilla köyhiksi katsotuille noita ei annettu. Luottotiedot minulla on kuitenkin aina ollut. Ärsyttää kun tuosta ilosta, että saa maksaa laskunsa itse maksuautomaatilla joutuu maksamaan vielä nyt vielä nousevaa palvelumaksua. Onneksi minulla ei ole montaa maksettavaa laskua. Toisaalta verkkopankkitunnuksiin liittyy tietoturvariskejä ja kaikkia huijausyrityksiä niin ehkä hyväkin, että niitä ei ole.

Mikset hommaa verkkotunnuksia? Jos ne on joskus evätty niin eihän se tarkoita etteikö niitä voisi hakea uudestaan. Ainakin saat perustelut miksi sinulle niitä ei anneta. Taitaa olla lainvastaistakin olla myöntämättä verkkotunnuksia.

Jos olet niitä "pitäkäätunkkinne" tapauksia joiden kanssa ei voi järkevästi mistään keskustella sen jälkeen kun ylpeyttä on kolhittu, niin tyhmästä päästä jne. 

Mulla on ollut samanlainen tilanne, eli pankki ei myöntänyt verkkopankkitunnuksia. Eikä myöskään minkäänlaista korttia. Tää oli 2014 kun muutin takaisin Suomeen. Ilmeisesti tilin avaamista ei voida kieltää, jos on suomalainen henkilötunnus, mutta muut on pankin palveluita ja he saavat päättää mitä myöntävät.

Silloin löysin jostain tiedon, että korttia ei voida evätä, siis automaatti/electrontyyppistä korttia, ja sainkin sen tivaamisen jälkeen. Verkkopankkitunnuksissa meni useampi kuukausi. Ne sain lopulta konttorinjohtajan luvalla, kun olin siirtänyt tilille useamman tonnin rahaa ja saanut kolmen kuukauden palkat sinne. En tajua miksi näissä pihdataan, koska omaa tilillään asiakas niillä haluaa käyttää

Pankkien mielivallasta toinenkin esimerkki, eli luottokortin hankkiminen. Olen nelikymppinen, asiantuntijatyötä tekevä nainen. Mulla on säännöllinen, hyvä palkka. Pankissa on sijoituksia, eli osakkeita ja rahastoja yhteensä jotain 50-60000. Luottotiedot on aina ollut kunnossa, tilin ylityksiä ei ole ikinä ollut.

Olin jossain vaiheessa luopunut luottokortista ja mulla oli vuosia vaan debet-kortti. Sitten päätin, että otan luotollisen kortin seuraavaksi. Tein hakemuksen. Se tuli takaisin, korttia ei myönnetty. Kysyin asiakaspalvelusta että mikähän tässä oli. Kuulemma evätty "kokonaisharkintaan perustuen". Kehotettiin tekemään uusi hakemus pienemmällä luottorajalla. Evättiin taas. Koitin kysyä perusteita, mutta ne eivät kuulemma kuulu asiakkaalle. Wtf? Oma pankin yhteyshlö kyllä myönsi ettei keksi minkä asian pitäisi olla ei tavalla, että mulle kortti myönnettäisiin.

Vaihdoin nordeasta osuuspankkiin ja sain haluamani kortin.

Taikasanat, tavis + Nordea. Kannattaa vaihtaa pankkia kuten teitkin. Minä hain luottokorttia (OP) heti kun  luottotiedot palautui nuoruuden hölmöilyjen jälkeen. Vastaus tuli samantien kun hakemuksen lähetin, kortti myönnetty. Se vaan on niin vanhanaikaista pisteyttää asiakkaita tai kieltää tavanomainen palvelu. Luottokortin saa netistä vaikkei olisi edes kyseisen ulkolaisen pankin asiakas, joten ihmetyttää kotimaassa toimivien pankkien kivikautinen käytäntö ja suhtautuminen. Ehkä tarkoitus onkin päästä eroon tavallisista asiakkaista?

Vierailija kirjoitti:

Uijui, TeleSammon kautta kun makseli tyylikkäästi laskuja hitaalla ja epävakaalla modeemiyhteydellä, niin olipa mahtavaa! Sitten piti aina soitella palvelunumeroon ja kysellä, että meniköhän tämä maksuerä läpi.

Kyllä tekniikka meni sitten aika pian loikkien eteenpäin ja aika pian 90-luvun lopulla oli jo lähes nykyisen veroinen systeemi.

Pankkitiskille tosiaan vietiin aina nippu laskuja ja riitti kun olit tehnyt koontilomakkeen( yhteissumma ja nimikirjoitus) siihen pinon päälle ja henkilökunta sitten naputteli ne maksuun.

Silloin oli pankeissa vielä palvelua.

Ei niitä pankkisiirtoja tarvinnut viedä pankkitiskille, ellei heti halunnut maksaa laskuja.

Jos laskut maksettiin 1-2pv viiveellä, kirjekuori pudotettiin postilaatikkoon, joita oli joka kadun nurkalla ja yritysten pihassa.

Ja monet laskut voitiin sopia velvoitettavaksi suoraan tililtä.

ENNEN VANHAAN:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankkeja mahdettiin tarvita tosi paljon enemmän ja työntekijöitä sinne? Kuulostaa niin hitaalta ja epäkätevältä näin 90-luvulla syntyneen korviin. Mutta mielenkiintoista oppia käytännön arjen lähihistoriasta!

Ap

Voi kuule. Elämää on ollut jo ennen sinun syntymääsi ja tulee olemaan Sinun kuoleman jälkeenkin.

Ihan yleissivistyksenä. Netin kautta maksettiin laskuja jo 90-luvulla eli lähes 30v ja sitä ennen laskut maksettiin pankin yhteyden kautta maksuautomaatissa, joita oli joka kadun kulmassa ja jokainen sai maksaa näpytellä laskunsa.

Pankissa käytiin maksamassa laskuja joskus 70-luvulla ja sitä ennen.

Automaatio ei välttämättä ole hyvä asia, se on lisännyt paljon työttömyyttä, kun avustavia työtehtäviä ei ole nuorille tai opiskelijalle.

Itse pääsin juuri pankkiin töihin jo 15v sain tehdä niin paljon töitä kuin halusin koulun ohessa.

Pikkasen liioittelet. Vielä 80-luvulla maksettiin laskuja pankissa ihan yleisesti eikä se ollut harvinaista edes 90-luvulla. 

Ensimmäiset pankkiautomaatit joista sai nostettua rajaa tuli 70- ja  80-lukujen taitteessa, laskuautomaatit vasta 90-luvulla.

Eri tavat maksaa ja asioida toimi pitkään rinnakkain, osin siksi että kesti saada toimivat palvelut/yhteydet joka paikkaan. Nordean maksuautomaatteja on edelleen marketeissa ja kauppakeskuksissa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pankkiautomaatti

Ohis,mutta kiva muisto pankkiajoilta: Pankin säästöpossut ja pankkikirja. Pankista sai kivan säästölippaan,oli Roope ankkaa,Hippoa ym. ja niihin laitettiin kolikot ja välillä setelit,jotaka taitettiin ihan pieneksi jotta mahtuu aukosta lippaaseen. Lippaan aukossa oli sellaiset hampaat,piikit sisäpuolella ettei kolikoita saanut tiputettua pois.Pohjassa oli muovinen lukitus joknka pankkineiti aukaisi ja laski rahat,jotka yleensä tallennettiin omalle tilillesi ja se talletus merkattiin kynällä tilikirjaasi. Kivoja muistoja,opetettiin lapsia säästämään.Noh,aina se ei onnistunut,koitettiin availla säästöpossua vaikka millä konsteilla jos teki esim.karkkia mieli.Markalla mentiin kioskille ostamaan irtokarkkeja,mutta se on toinen tarina :)

Ennen ihmiset halusivat käyttää palveluita ja kaikilla oli töitä.

Nyt ihmiset tekevät ne itse ja ovat työttömänä, kun palveluita ei kukaan tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmiset halusivat käyttää palveluita ja kaikilla oli töitä.

Nyt ihmiset tekevät ne itse ja ovat työttömänä, kun palveluita ei kukaan tarvitse.

Toisaalta on se virikkeellisempää olla työtön kuin vaikka istua jossain maksupalvelukeskuksessa syöttämässä numeroita.

Kun menin ensimmäiseen työpaikkaan 1985 niin palkkapäivänä menin pankkiin jossa katsottiin pankkitilin numerolla oliko se tullut ja se merkattiin pankkikirjaan. Sai maksettua laskut ja nostot ja panot siihen kirjaan ja seurattiin siitä rahaliikennettä. Vaati aina pankissa käynnin. Muistan aina ensimmäisen kerran kun kävin, palkkani oli 1100 markkaa ja se oli iso raha. Laskujen kuitit piti aina säilyttää. oi niitä aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Ohis,mutta kiva muisto pankkiajoilta: Pankin säästöpossut ja pankkikirja. Pankista sai kivan säästölippaan,oli Roope ankkaa,Hippoa ym. ja niihin laitettiin kolikot ja välillä setelit,jotaka taitettiin ihan pieneksi jotta mahtuu aukosta lippaaseen. Lippaan aukossa oli sellaiset hampaat,piikit sisäpuolella ettei kolikoita saanut tiputettua pois.Pohjassa oli muovinen lukitus joknka pankkineiti aukaisi ja laski rahat,jotka yleensä tallennettiin omalle tilillesi ja se talletus merkattiin kynällä tilikirjaasi. Kivoja muistoja,opetettiin lapsia säästämään.Noh,aina se ei onnistunut,koitettiin availla säästöpossua vaikka millä konsteilla jos teki esim.karkkia mieli.Markalla mentiin kioskille ostamaan irtokarkkeja,mutta se on toinen tarina :)

Veitsen kärjellä kun vähän taivutti niitä hampaita niin kivasti solahti kolikot ulos:)

Palvelumaksuilla kuulemma rahastetaan siksi että korot ei tuota kuten ennen. Siirryin maan ainoaan kauppapankkiin eli S-pankkiin,ei ole palvelumaksuja tavallisissa toimissa.

Kivoja muistoja noista maksukirjekuorista, kun oltiin kaverin 15v ja itse 16v Kopissa töissä ja revittiin noita kirjekuoria auki ja lajiteltiin pankkisiirrot maksupäivän mukaan. Ja siinä iässä tuntui, että kylvettiin rahassa, kun oli vakityö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmiset halusivat käyttää palveluita ja kaikilla oli töitä.

Nyt ihmiset tekevät ne itse ja ovat työttömänä, kun palveluita ei kukaan tarvitse.

Toisaalta on se virikkeellisempää olla työtön kuin vaikka istua jossain maksupalvelukeskuksessa syöttämässä numeroita.

Ja kituuttaa elämäänsä pienellä työttömyyskorvauksella tai tt-tuella ja odottaa seuraavaa tukipäivää, jotta saa jotain syödäkseen. Saattaahan se olla jopa viriikkeelistä jollekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmiset halusivat käyttää palveluita ja kaikilla oli töitä.

Nyt ihmiset tekevät ne itse ja ovat työttömänä, kun palveluita ei kukaan tarvitse.

Toisaalta on se virikkeellisempää olla työtön kuin vaikka istua jossain maksupalvelukeskuksessa syöttämässä numeroita.

Ja kituuttaa elämäänsä pienellä työttömyyskorvauksella tai tt-tuella ja odottaa seuraavaa tukipäivää, jotta saa jotain syödäkseen. Saattaahan se olla jopa viriikkeelistä jollekin.

No ei ne syömättä ole tai sitten on rahankäyttö tasolla Fb-jouluapua-asiakas.

Eikä niitä laskuja ollut niin paljon joskus aikoinaan. Olin vielä lapsen kirjoissa 80-luvulla mutta luulen että silloinkin sai tehdyksi myös automaattisesti toistuvan veloituksen esimerkiksi vuokralle. Tai kävi maksamassa sen vuokrafirman toimistossa, joka oli niissä samoissa kerrostaloissa kuin missä asuttiin eli lähempänä kuin lähin pankki. Sähkölaitoksen toimisto oli lähimmän pankin vieressä, vakuutusyhtiö ei ollut yhtä lähellä mutta eipä sieltä usein laskuja tullutkaan. Vuokran lisäksi puhelin- ja sähkölaskut, mahdollisesti vakuutuksia, ehkä jokunen lehtitilaus, tv-lupa jos oli telkkari. Puhelinlaskujakaan ei tietenkään ollut jokaiselle perheenjäsenelle, koska puhelimia oli yksi perheessä (eikä kaikilla sitäkään). Joku ehkä osti jotain osamaksulla ja maksoi niitä laskuja, mutta meillä ei sellaista harrastettu. Kun kaikki laskut ja myös rahat olivat käsin kosketeltavia, niistä ehkä pysyttiin tarkemmin kärryillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmiset halusivat käyttää palveluita ja kaikilla oli töitä.

Nyt ihmiset tekevät ne itse ja ovat työttömänä, kun palveluita ei kukaan tarvitse.

Toisaalta on se virikkeellisempää olla työtön kuin vaikka istua jossain maksupalvelukeskuksessa syöttämässä numeroita.

Ja kituuttaa elämäänsä pienellä työttömyyskorvauksella tai tt-tuella ja odottaa seuraavaa tukipäivää, jotta saa jotain syödäkseen. Saattaahan se olla jopa viriikkeelistä jollekin.

Työssäkäyvä odottaa seuraavaa palkkapäivää saadakseen syödäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmiset halusivat käyttää palveluita ja kaikilla oli töitä.

Nyt ihmiset tekevät ne itse ja ovat työttömänä, kun palveluita ei kukaan tarvitse.

Toisaalta on se virikkeellisempää olla työtön kuin vaikka istua jossain maksupalvelukeskuksessa syöttämässä numeroita.

Ja kituuttaa elämäänsä pienellä työttömyyskorvauksella tai tt-tuella ja odottaa seuraavaa tukipäivää, jotta saa jotain syödäkseen. Saattaahan se olla jopa viriikkeelistä jollekin.

Työssäkäyvä odottaa seuraavaa palkkapäivää saadakseen syödäkseen.

Ei oo tarvinnut kituutella, vaikkei tulot niin päätä huimaakaan.

Mitä nauramista tuossa pankkiin menossa on? Ei levinnyt perät samoin kuin nyt, kun istumalla koneen ääreen hoituu kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Palvelumaksuilla kuulemma rahastetaan siksi että korot ei tuota kuten ennen. Siirryin maan ainoaan kauppapankkiin eli S-pankkiin,ei ole palvelumaksuja tavallisissa toimissa.

Mikäs siinä jos karvalakkipalvelut riittävät. S-pankin käytettävyys ja palvelut ovat kyllä onnettomat.

Minulla on Nordea, eikä minullakaan ole mitään palvelumaksuja tavallisissa toimissa. Verkkopankki, jopa se uusi, on parempi kuin S-pankin kyhäelmä. Kyllä minulla on S-pankkikin käytössä niin voin hyvin verrata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmiset halusivat käyttää palveluita ja kaikilla oli töitä.

Nyt ihmiset tekevät ne itse ja ovat työttömänä, kun palveluita ei kukaan tarvitse.

Toisaalta on se virikkeellisempää olla työtön kuin vaikka istua jossain maksupalvelukeskuksessa syöttämässä numeroita.

Ja kituuttaa elämäänsä pienellä työttömyyskorvauksella tai tt-tuella ja odottaa seuraavaa tukipäivää, jotta saa jotain syödäkseen. Saattaahan se olla jopa viriikkeelistä jollekin.

Työssäkäyvä odottaa seuraavaa palkkapäivää saadakseen syödäkseen.

Ei oo tarvinnut kituutella, vaikkei tulot niin päätä huimaakaan.

Kituuttelu on erittäin suhteellinen käsite eli mielipidekysymys.