Miten ennen vanhaan maksettiin laskut, kun ei ollut nettipankkia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis,mutta kiva muisto pankkiajoilta: Pankin säästöpossut ja pankkikirja. Pankista sai kivan säästölippaan,oli Roope ankkaa,Hippoa ym. ja niihin laitettiin kolikot ja välillä setelit,jotaka taitettiin ihan pieneksi jotta mahtuu aukosta lippaaseen. Lippaan aukossa oli sellaiset hampaat,piikit sisäpuolella ettei kolikoita saanut tiputettua pois.Pohjassa oli muovinen lukitus joknka pankkineiti aukaisi ja laski rahat,jotka yleensä tallennettiin omalle tilillesi ja se talletus merkattiin kynällä tilikirjaasi. Kivoja muistoja,opetettiin lapsia säästämään.Noh,aina se ei onnistunut,koitettiin availla säästöpossua vaikka millä konsteilla jos teki esim.karkkia mieli.Markalla mentiin kioskille ostamaan irtokarkkeja,mutta se on toinen tarina :)

Veitsen kärjellä kun vähän taivutti niitä hampaita niin kivasti solahti kolikot ulos:)

tuolla tavalla sai pennin ja viiden pennin kolikot hyvin ulos ja kun sai yhteensä markan kaivettua niin sillä sai 10 merkkaria läheisestä grillikioskista.

Pienen kunnan asiakkaat eivät luottaneet pankkisalaisuuteen vaan veivät rahansa viereisen kaupungin pankkeihin. Aika huvittavaa tämäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmiset halusivat käyttää palveluita ja kaikilla oli töitä.

Nyt ihmiset tekevät ne itse ja ovat työttömänä, kun palveluita ei kukaan tarvitse.

Toisaalta on se virikkeellisempää olla työtön kuin vaikka istua jossain maksupalvelukeskuksessa syöttämässä numeroita.

Silloin ei ollut kunnia-asia elää virikkeellistä elämää vaan elättää itse itsensä, sosiaaliturva oli luusereille sekä todellisiin hätätilanteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmiset halusivat käyttää palveluita ja kaikilla oli töitä.

Nyt ihmiset tekevät ne itse ja ovat työttömänä, kun palveluita ei kukaan tarvitse.

Toisaalta on se virikkeellisempää olla työtön kuin vaikka istua jossain maksupalvelukeskuksessa syöttämässä numeroita.

Ja kituuttaa elämäänsä pienellä työttömyyskorvauksella tai tt-tuella ja odottaa seuraavaa tukipäivää, jotta saa jotain syödäkseen. Saattaahan se olla jopa viriikkeelistä jollekin.

Työssäkäyvä odottaa seuraavaa palkkapäivää saadakseen syödäkseen.

Ei oo tarvinnut kituutella, vaikkei tulot niin päätä huimaakaan.

Kituuttelu on erittäin suhteellinen käsite eli mielipidekysymys.

Sosiaalituilla elävä joutuu kituuttelemaan aina. Esim. asunnon ostaminen on mahdottomuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmiset halusivat käyttää palveluita ja kaikilla oli töitä.

Nyt ihmiset tekevät ne itse ja ovat työttömänä, kun palveluita ei kukaan tarvitse.

Toisaalta on se virikkeellisempää olla työtön kuin vaikka istua jossain maksupalvelukeskuksessa syöttämässä numeroita.

Silloin ei ollut kunnia-asia elää virikkeellistä elämää vaan elättää itse itsensä, sosiaaliturva oli luusereille sekä todellisiin hätätilanteisiin. 

Työttömyyyskorvaukset maksettiin hätäaputöiden palkkana. Tosin nykyään sellaisia töitä on vaikeampi järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Pankkeja mahdettiin tarvita tosi paljon enemmän ja työntekijöitä sinne? Kuulostaa niin hitaalta ja epäkätevältä näin 90-luvulla syntyneen korviin. Mutta mielenkiintoista oppia käytännön arjen lähihistoriasta!

Ap

Minkin piti ihan miettiä mitens se meni, olen nelikymppinen nyt. Muistan kun ainakin 2000-luvun alussa kävin maksamassa laskut aina maksuautomaatilla, niitä oli kauppojen auloissa:)