Miten ennen vanhaan maksettiin laskut, kun ei ollut nettipankkia?

Olen 37-vuotias, mutta joudun vieläkin maksamaan laskut maksuautomaatilla kauppakeskuksessa kun jostakin syystä en ole koskaan saanut verkkopankkitunnuksia. Joskushan noiden antamiselle oli tiukemmat perusteet kun nykyään. Ilmeisesti jossakin vaiheessa työttömille tai jollakin mittarilla köyhiksi katsotuille noita ei annettu. Luottotiedot minulla on kuitenkin aina ollut. Ärsyttää kun tuosta ilosta, että saa maksaa laskunsa itse maksuautomaatilla joutuu maksamaan vielä nyt vielä nousevaa palvelumaksua. Onneksi minulla ei ole montaa maksettavaa laskua. Toisaalta verkkopankkitunnuksiin liittyy tietoturvariskejä ja kaikkia huijausyrityksiä niin ehkä hyväkin, että niitä ei ole.

Nettipankki tuli jo 1989.

Vierailija kirjoitti:

Pankkeja mahdettiin tarvita tosi paljon enemmän ja työntekijöitä sinne? Kuulostaa niin hitaalta ja epäkätevältä näin 90-luvulla syntyneen korviin. Mutta mielenkiintoista oppia käytännön arjen lähihistoriasta!

Ap

Pakko kommentoida, että ei se nyt kovin hitaalta tai epäkätevältä tuntunut, kun kävi maksamassa kauppareissun yhteydessä

Vierailija kirjoitti:

Pankkeja mahdettiin tarvita tosi paljon enemmän ja työntekijöitä sinne? Kuulostaa niin hitaalta ja epäkätevältä näin 90-luvulla syntyneen korviin. Mutta mielenkiintoista oppia käytännön arjen lähihistoriasta!

Ap

---------------

Pankkeja oli joka korttelissa, ja niissä oli paljon henkilökuntaa. Ei ollut jonoja muuta kuin palkkapäivinä.

Käteinen raha piti myös nostaa pankkitiskiltä. Jos et perjantai-iltapäivällä ollut käynyt pankissa ja rahat loppui viikonloppuna niin sitten ne oli loppu ja mitään et voinut ostaa. Tosin sunnuntaisin kaupat eivät olleet auki.

Ihan tavallisille pankkitileillekin maksettiin korkoa, ja tilinkäyttömaksuja ei ollut. Nyt joutuu maksamaan kuukausittain pankille siitä että ne sijoittavat minun rahani, eikä mitään palvelua tule. Itse pitää hoitaa kaikki raha-asiat omilla itse ostamilla kotikoneilla. Myöskään ei ollut huolta pankki- tai visakortin häviämisestä tai että joku käyttäisi sitä väärin, koska sellaista ei ollut. Kukaan ei voinut tyhjentää tiliäsi.

Se oli tavallaan hitaampaa, kun piti mennä pankkiin, mutta toisaalta omaa aikaa kotona ei mennyt pankki-asioiden hoitamiseen. Ei tarvinnut muistaa salasanoja. Käteinen kävi kaikkialla ja mistään ostoksista ei jäänyt jälkia nettiin, koska nettiä ei ollut. Nyt kaikki voidaan jäljittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ja sitten vähän myöhemmin oli myös maksuautomaatteja

Välissä oli vaihe kun laskut allekirjoitettiin ja jätettiin kirjekuoressa pankkiin maksettaviksi

Se on toiminut kiitettävästi vieläkin, ihan tiedoksi vaan. Ja toimii! Pankkiin joutuu varaamaan ajan, koska siellä ei aina kaikkia ole, mut kirjekuoret kulkee kyllä.

Taksvärkkinä isännän pellolla tai herrasväelle sunnuntaiksi toimitettavilla kalansaaliilla.

Vierailija kirjoitti:

Pankkeja mahdettiin tarvita tosi paljon enemmän ja työntekijöitä sinne? Kuulostaa niin hitaalta ja epäkätevältä näin 90-luvulla syntyneen korviin. Mutta mielenkiintoista oppia käytännön arjen lähihistoriasta!

Ap

---------------

Kyllä vain, ja silloin ei ollut massatyöttömyyttä. Pankki koulutti työntekijänsä itse, marssit vaan suoraan keskikoulusta (nykyinen peruskoulu) ja kysyit töitä. 

Pankkityöntekijöiden etuihin kuului mm. ilmainen työpaikka-aamiainen joka aamu. 

Muistan kun maksuautomaateilla piti monesti jonottaa omaa vuoroaan ja se kesti ja kesti, hyvinkin saattoi ainakin puoli tuntia mennä ennen omaa vuoroa, tylsää tollottaa vaan kun ei silloin tietenkään ollut mitään älypuhelimia millä selata nettiä, kännykässä jos sellaisen omisti oli viihdykkeenä korkeintaan matopeli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankkeja mahdettiin tarvita tosi paljon enemmän ja työntekijöitä sinne? Kuulostaa niin hitaalta ja epäkätevältä näin 90-luvulla syntyneen korviin. Mutta mielenkiintoista oppia käytännön arjen lähihistoriasta!

Ap

---------------

Pankkeja oli joka korttelissa, ja niissä oli paljon henkilökuntaa. Ei ollut jonoja muuta kuin palkkapäivinä.

Käteinen raha piti myös nostaa pankkitiskiltä. Jos et perjantai-iltapäivällä ollut käynyt pankissa ja rahat loppui viikonloppuna niin sitten ne oli loppu ja mitään et voinut ostaa. Tosin sunnuntaisin kaupat eivät olleet auki.

Ihan tavallisille pankkitileillekin maksettiin korkoa, ja tilinkäyttömaksuja ei ollut. Nyt joutuu maksamaan kuukausittain pankille siitä että ne sijoittavat minun rahani, eikä mitään palvelua tule. Itse pitää hoitaa kaikki raha-asiat omilla itse ostamilla kotikoneilla. Myöskään ei ollut huolta pankki- tai visakortin häviämisestä tai että joku käyttäisi sitä väärin, koska sellaista ei ollut. Kukaan ei voinut tyhjentää tiliäsi.

Se oli tavallaan hitaampaa, kun piti mennä pankkiin, mutta toisaalta omaa aikaa kotona ei mennyt pankki-asioiden hoitamiseen. Ei tarvinnut muistaa salasanoja. Käteinen kävi kaikkialla ja mistään ostoksista ei jäänyt jälkia nettiin, koska nettiä ei ollut. Nyt kaikki voidaan jäljittää.

Kaupat sunnuntaina kiinni ja lauantainakin auki vain klo 14 asti. Tuon ajan kun saisi vielä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kaikki voidaan jäljittää.

Kyllä nykyisinkin on täysin sallittua maksaa käteisellä kaupassa, vaikka se leimallisesti onkin mummotouhua.

Laskuja pystyi käydä maksamassa myös laskuttajan tiskillä. Esim vakuutusmaksun vakuutusyhtiön konttorissa. Näin vielä 90-luvulla eräs tuttavani teki koska tämä tapa oli halvempi kuin pankissa. Pankki otti maksun laskun maksamisesta kun taas laskuttajan luona sai maksaa ilman kuluja

Vierailija kirjoitti:

Minä maksoin laskut tietokoneella jo ennen kuin internet oli käytössä.

Alapeukuttajille tiedoksi, että ennen internetin yleistymistä nettipankkia pystyi käyttämään modeemiyhteydellä Telesampoon. https://fi.wikipedia.org/wiki/TeleSampo_ja_Infotel

Vierailija kirjoitti:

Olen 37-vuotias, mutta joudun vieläkin maksamaan laskut maksuautomaatilla kauppakeskuksessa kun jostakin syystä en ole koskaan saanut verkkopankkitunnuksia. Joskushan noiden antamiselle oli tiukemmat perusteet kun nykyään. Ilmeisesti jossakin vaiheessa työttömille tai jollakin mittarilla köyhiksi katsotuille noita ei annettu. Luottotiedot minulla on kuitenkin aina ollut. Ärsyttää kun tuosta ilosta, että saa maksaa laskunsa itse maksuautomaatilla joutuu maksamaan vielä nyt vielä nousevaa palvelumaksua. Onneksi minulla ei ole montaa maksettavaa laskua. Toisaalta verkkopankkitunnuksiin liittyy tietoturvariskejä ja kaikkia huijausyrityksiä niin ehkä hyväkin, että niitä ei ole.

Mielestäni ohjeistus on muuttunut. Kannattaa pyytää verkkopankkitunnukset. :)

Vierailija kirjoitti:

Olen 37-vuotias, mutta joudun vieläkin maksamaan laskut maksuautomaatilla kauppakeskuksessa kun jostakin syystä en ole koskaan saanut verkkopankkitunnuksia. Joskushan noiden antamiselle oli tiukemmat perusteet kun nykyään. Ilmeisesti jossakin vaiheessa työttömille tai jollakin mittarilla köyhiksi katsotuille noita ei annettu. Luottotiedot minulla on kuitenkin aina ollut. Ärsyttää kun tuosta ilosta, että saa maksaa laskunsa itse maksuautomaatilla joutuu maksamaan vielä nyt vielä nousevaa palvelumaksua. Onneksi minulla ei ole montaa maksettavaa laskua. Toisaalta verkkopankkitunnuksiin liittyy tietoturvariskejä ja kaikkia huijausyrityksiä niin ehkä hyväkin, että niitä ei ole.

Mikset hommaa verkkotunnuksia? Jos ne on joskus evätty niin eihän se tarkoita etteikö niitä voisi hakea uudestaan. Ainakin saat perustelut miksi sinulle niitä ei anneta. Taitaa olla lainvastaistakin olla myöntämättä verkkotunnuksia.

Jos olet niitä "pitäkäätunkkinne" tapauksia joiden kanssa ei voi järkevästi mistään keskustella sen jälkeen kun ylpeyttä on kolhittu, niin tyhmästä päästä jne. 

Silloin kun olin lapsi (ysärillä) oli laskunmaksuautomaatit pankeissa. Sinne näpyteltiin ne. Jotkut kai meni sit pankkitiskille. Ja joo, oli hidasta ja epäkätevää nykysysteemiin verrattuna, muistan miten tylsää oli kököttää hiljaa jossain pankin eteisessä, ettei häiritse äitiä joka näpytteli niitä pitkiä numerosarjoja automaattiin. Osassa laskuissa oli viivakoodit, ne tietysti nopeutti puuhaa. Usein sinne automaatille sai jonottaakin, ja pankissa myös jonotettiin, jos tarvitsi tehdä esim tilisiirto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankkeja mahdettiin tarvita tosi paljon enemmän ja työntekijöitä sinne? Kuulostaa niin hitaalta ja epäkätevältä näin 90-luvulla syntyneen korviin. Mutta mielenkiintoista oppia käytännön arjen lähihistoriasta!

Ap

---------------

Kyllä vain, ja silloin ei ollut massatyöttömyyttä. Pankki koulutti työntekijänsä itse, marssit vaan suoraan keskikoulusta (nykyinen peruskoulu) ja kysyit töitä. 

Pankkityöntekijöiden etuihin kuului mm. ilmainen työpaikka-aamiainen joka aamu. 

Pakko nyt kommentoida tähän väliin, että toki uuden tekniikan kehittyminen on aina tarkoittanut työpaikkojen katoamista toisaalla ja ilmestymistä toisaalla, mutta voitaisiinko jossain vaiheessa alkaa keskustella siitä, miten automaatio keskittää nyt entistä enemmän rahaa todella isojen toimijoiden käsiin? Kyllähän se vähän paskan syömiseltä tuntuu, kun koko ajan itse kaivaa omaa hautaansa, eli kehittää sivutoimisesti (korvauksetta) järjestelmiä, joiden tarkoituksena on korvata itsensä koneella. (Olen siis kääntäjä, ja saan toki kääntämisestä korvauksen, mutta käännöstoimistot kehittävät koko ajan konekäännösjärjestelmiä kääntäjiensä henkisen pääoman perusteella, ja tästä työstä  suorittavan työn tekijät eivät tietenkään saa mitään korvausta, vaan päämääränä on hankkiutua näistä suorittajista eroon mahdollisimman kattavasti. Olisi kiva, että automaation aiheuttamaa työpaikkojen menetystä alettaisiin jossain vaiheessa kompensoida ihmisille laajemminkin, mutta toki tämmöinen haihattelu on hippien hommaa, parempi vain, että automaatiosta hyötyvät ne jo ennestään rikkaat besosit ja muut vastaavat, ja plebeijit tyytyvät kouluttautumaan aina uuteen ja uuteen ammattiin, kun edellinen työ ei enää kannata. Tehdään yhdessä talkoita, jotta rikkaat voivat rikastua enemmän, eikös juu.)

Pankkisiirrot olin unohtanut! Niitä tosiaan käytettiin ja niiden kanssa mentiin tiskille tai tiputettiin pankin seinässä olevasta luukusta. Luukussa lukikin "pankkisiirto, bankgiro". 

Tavallaanhan tuossa asiakas kirjoitti itse laskunsa jollei saanut maksun saajalta valmiiksi täytettyä pohjaa johan lisästä omat tietonsa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 37-vuotias, mutta joudun vieläkin maksamaan laskut maksuautomaatilla kauppakeskuksessa kun jostakin syystä en ole koskaan saanut verkkopankkitunnuksia. Joskushan noiden antamiselle oli tiukemmat perusteet kun nykyään. Ilmeisesti jossakin vaiheessa työttömille tai jollakin mittarilla köyhiksi katsotuille noita ei annettu. Luottotiedot minulla on kuitenkin aina ollut. Ärsyttää kun tuosta ilosta, että saa maksaa laskunsa itse maksuautomaatilla joutuu maksamaan vielä nyt vielä nousevaa palvelumaksua. Onneksi minulla ei ole montaa maksettavaa laskua. Toisaalta verkkopankkitunnuksiin liittyy tietoturvariskejä ja kaikkia huijausyrityksiä niin ehkä hyväkin, että niitä ei ole.

Nykyisin verkkopankki on tavallaan kansalaisoikeus, sitä kun tarvitsee niin moneen paikkaan tunnistautumiseen. Pelko pois ja pankkiin käymään. Elämäsi helpottuu kovasti, kun saat verkkopankin käyttöön. Varaa aika omaan pankkiin ja hoida asia kuntoon. 

Onhan sinulla voimassaoleva henkilöllisyystodistus tai passi?

Vierailija kirjoitti:

Nettipankki tuli jo 1989.

Ei tullut.

Joku muu sähköinen pankkipalvelu on ollut mutta ei nettipankkia...

"1996

OP-verkkopalvelu perustettiin. Se oli aikanaan ensimmäinen verkkopankki Euroopassa ja toinen maailmassa.

Vuonna 1996 liikemerkki modernisoitiin. Sen pyöreä muoto viestii palvelua ja ihmisläheisyyttä."

Muistan kun 80-luvulla eräässä kylässä (asukkaita ~200) keskellä metsää, oli Osuuspankin ja Postipankin konttorit. Nissä saattoi käydä ehkä yksi asiakas päivässä. Lähimpään asutuskeskukseen 40km.