Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lihomisesta ei saa sanoa suhteessa? Avopuoliso suuttui
10.12.2020 |
kun sanoin, ja kertoi, että voi päättää päivänsä jos ei kelpaa.
Kommentit (586)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApMutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!
Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.
No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?
- eri -Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.
No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?
- sama -No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?
Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂
Vmp. "Sitten vaan opettelemaan elämänhallintataitoja." Kun aika moni on taistellut niitä kiloja vastaan kymmeniä vuosia ja käyttäneet jokaisen keinon jonka vaan keksivät. "Opettele elämänhallintaa" on tasan yhtä fiksu neuvo kuin "älä ole masentunut".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApMutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!
Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.
No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?
- eri -Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.
No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?
- sama -No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?
Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂
Vmp. "Sitten vaan opettelemaan elämänhallintataitoja." Kun aika moni on taistellut niitä kiloja vastaan kymmeniä vuosia ja käyttäneet jokaisen keinon jonka vaan keksivät. "Opettele elämänhallintaa" on tasan yhtä fiksu neuvo kuin "älä ole masentunut".
Samaa mieltä. Ja onhan jotkut ammattiurheilijatkin joskus olleet hieman pyöreämpiä. Fakta on, että kaikille paras paino ei ole se paino, jossa BMI 20, vaan se, jossa BMI on vaikka sen 24-25!
Vierailija kirjoitti:
En ole suhteessa, mutta ainakin oma ylipaino ja lihominen vtuttaa mua sen verran etten enää kaipaa ketään sitä tosiasiaa erikseen kertomaan, että olet lihava/lihonut. Hyvinkin voisin vastata samoin, koska ei tämä elämä ole elämisen arvoista.
Ja ihan turha tulla neuvomaan että aina voi laihduttaa. Joo voi, mutta jos +20 vuotta laihdutusta ei näy missään niin enempää en jaksa.
Laihduttaa ne naiset sitten kun on uusi kumppani kiikarissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole suhteessa, mutta ainakin oma ylipaino ja lihominen vtuttaa mua sen verran etten enää kaipaa ketään sitä tosiasiaa erikseen kertomaan, että olet lihava/lihonut. Hyvinkin voisin vastata samoin, koska ei tämä elämä ole elämisen arvoista.
Ja ihan turha tulla neuvomaan että aina voi laihduttaa. Joo voi, mutta jos +20 vuotta laihdutusta ei näy missään niin enempää en jaksa.
Laihduttaa ne naiset sitten kun on uusi kumppani kiikarissa.
Tai nainen laihtuu suurin piirtein itsestään, kun on päässyt huonosta suhteesta eroon ja takaisin jaloilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApMutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!
Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.
No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?
- eri -Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.
No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?
- sama -No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?
Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂
Ok, kiitos vastauksesta! Hyvä kuulla, että peli ei ole vielä menetetty :)
- tuo treenaamisesta huolimatta lihovaSyömisestä se on pääasiassa kiinni, eikä treenaamisesta. Eikä kannata odottaa lähestyvänsä ylipainon rajaa, vaan toimia jo paljon aiemmin.
Missä vaiheessa? Kun BMI 22? Syön jo nyt todella terveellisesti (olen entinen kilpaurheilija), niin en enää keksi mitkä ateriat voisin jättää väliin tai mitä ruoka-aineita voisin jäytää pois, koska sokeria/sipsejä yms en ole ikinä syönyt.
- samaJos paino on jo pitkään ollut tasaisessa nousussa, niin nyt on aika toimia. Säädät syömisiäsi, kunnes paino ei enää nouse. Löydät varmasti ratkaisun.
Tätä juuri ihmettelen, koska olen jo kauan sitten vähentänyt päivittäiset kalorit 1500n/päivä ja treenaan sen kahdeksan kertaa viikossa. Kulutan todella paljon enemmän, kuin syön! Ennen söin siis 1700kaloria/päivä, mutta treenasin 10 kertaa viikossa.
- sama1700 kaloria on todella vähän. Pelkkä perusaineenvaihdunta vie lähes 2000kcal eli yli tuhatkertaisesti.
Jos nyt ohitetaan tuo hassunhauska kalori-kilokalori-virhe, niin ei perusaineenvaihdunta ole välttämättä ollenkaan sama edes kahdella saman pituisella ja painoisella naisihmisellä. Saati sitten yleisemmin.
Se olikin vain arvio, mutta kuitenkin oikealla dekadilla. Toisin kuin tuon toisen 1700kaloria /vuorokausi, joka oli aivan päin persettä.
Sun mielestä on sitten varmaan ihan sama puhua 5km tai 5m lenkistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApMutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!
Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.
No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?
- eri -Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.
No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?
- sama -No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?
Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂
Ok, kiitos vastauksesta! Hyvä kuulla, että peli ei ole vielä menetetty :)
- tuo treenaamisesta huolimatta lihovaSyömisestä se on pääasiassa kiinni, eikä treenaamisesta. Eikä kannata odottaa lähestyvänsä ylipainon rajaa, vaan toimia jo paljon aiemmin.
Missä vaiheessa? Kun BMI 22? Syön jo nyt todella terveellisesti (olen entinen kilpaurheilija), niin en enää keksi mitkä ateriat voisin jättää väliin tai mitä ruoka-aineita voisin jäytää pois, koska sokeria/sipsejä yms en ole ikinä syönyt.
- samaJos paino on jo pitkään ollut tasaisessa nousussa, niin nyt on aika toimia. Säädät syömisiäsi, kunnes paino ei enää nouse. Löydät varmasti ratkaisun.
Tätä juuri ihmettelen, koska olen jo kauan sitten vähentänyt päivittäiset kalorit 1500n/päivä ja treenaan sen kahdeksan kertaa viikossa. Kulutan todella paljon enemmän, kuin syön! Ennen söin siis 1700kaloria/päivä, mutta treenasin 10 kertaa viikossa.
- samaKaksi vaihtoehtoa:
1. Syöt aivan liian vähän ja liikut paljon, mutta epälaadukkaasti.
2. Painon nousu johtuu kasvaneesta lihasmassasta.Toistan jo tuolla aikasemmin kirjoittamani. Täälläkin ollaan painotettu, että annoskokojen hallinta ja itsekuri on avain. Miten se enemmän syöminen auttaisi?
- samaNo sitä, että elimistö menee säästöliekille muuten ja pitää joka hitusesta ravintoa kiinni. Tämähän nyt on ihan selvä asia. Minkä ikäinen olet?
Olen 32v.
- sama
Voisi kuvitella kymmenen vuotta nuoremmaksi noilla ravintotiedoilla... Mutta missä kilpaurheilulajissa pärjää 1700 kcal päivässä? Arvatakseni esteettinen laji?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApMutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!
Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.
No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?
- eri -Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.
No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?
- sama -No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?
Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂
Ok, kiitos vastauksesta! Hyvä kuulla, että peli ei ole vielä menetetty :)
- tuo treenaamisesta huolimatta lihovaSyömisestä se on pääasiassa kiinni, eikä treenaamisesta. Eikä kannata odottaa lähestyvänsä ylipainon rajaa, vaan toimia jo paljon aiemmin.
Missä vaiheessa? Kun BMI 22? Syön jo nyt todella terveellisesti (olen entinen kilpaurheilija), niin en enää keksi mitkä ateriat voisin jättää väliin tai mitä ruoka-aineita voisin jäytää pois, koska sokeria/sipsejä yms en ole ikinä syönyt.
- samaJos paino on jo pitkään ollut tasaisessa nousussa, niin nyt on aika toimia. Säädät syömisiäsi, kunnes paino ei enää nouse. Löydät varmasti ratkaisun.
Tätä juuri ihmettelen, koska olen jo kauan sitten vähentänyt päivittäiset kalorit 1500n/päivä ja treenaan sen kahdeksan kertaa viikossa. Kulutan todella paljon enemmän, kuin syön! Ennen söin siis 1700kaloria/päivä, mutta treenasin 10 kertaa viikossa.
- samaKaksi vaihtoehtoa:
1. Syöt aivan liian vähän ja liikut paljon, mutta epälaadukkaasti.
2. Painon nousu johtuu kasvaneesta lihasmassasta.Toistan jo tuolla aikasemmin kirjoittamani. Täälläkin ollaan painotettu, että annoskokojen hallinta ja itsekuri on avain. Miten se enemmän syöminen auttaisi?
- samaNo sitä, että elimistö menee säästöliekille muuten ja pitää joka hitusesta ravintoa kiinni. Tämähän nyt on ihan selvä asia. Minkä ikäinen olet?
Olen 32v.
- samaVoisi kuvitella kymmenen vuotta nuoremmaksi noilla ravintotiedoilla... Mutta missä kilpaurheilulajissa pärjää 1700 kcal päivässä? Arvatakseni esteettinen laji?
Itse veikkaisin shakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 kananmunaa on noin 370 kcal. Siihen sitten jotain kevyttä rehua kylkeen, niin johan alkaa möykyllä läskit sulaan.
Jute78 kirjoitti:
5 kananmunaa on noin 370 kcal. Siihen sitten jotain kevyttä rehua kylkeen, niin johan alkaa möykyllä läskit sulaan.
Kananmuna on kyllä metka ruoka-aine, kun välillä sitä suositellaan, että voi syödä yhden päivässä ja toisinaan, että yksi viikossa on melkein liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venäläinen painonnostaja Vasili Aleksejev söi tiettävästi aamiaiseksi kolmen tusinan munan munakkaan.
Pitää sanoa, koska miehet eivät käsitä, että terveellisillä elämäntavoilla on merkitystä.
Kasvikset ovat tärkeitä ja kuidut ovat tärkeitä.
Liian vähän liikuntaa ja aivan liikaa alkoholia. Hölmöimmät lyhentävät mm. omaa elämäänsä tupakalla.
Pidän huvittavana naisille kohdistettuja dieettijuttuja, kun valtaosa miehistä on reippaasti ylipainoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApMutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!
Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.
No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?
- eri -Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.
No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?
- sama -No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?
Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂
Ok, kiitos vastauksesta! Hyvä kuulla, että peli ei ole vielä menetetty :)
- tuo treenaamisesta huolimatta lihovaSyömisestä se on pääasiassa kiinni, eikä treenaamisesta. Eikä kannata odottaa lähestyvänsä ylipainon rajaa, vaan toimia jo paljon aiemmin.
Missä vaiheessa? Kun BMI 22? Syön jo nyt todella terveellisesti (olen entinen kilpaurheilija), niin en enää keksi mitkä ateriat voisin jättää väliin tai mitä ruoka-aineita voisin jäytää pois, koska sokeria/sipsejä yms en ole ikinä syönyt.
- samaJos paino on jo pitkään ollut tasaisessa nousussa, niin nyt on aika toimia. Säädät syömisiäsi, kunnes paino ei enää nouse. Löydät varmasti ratkaisun.
Tätä juuri ihmettelen, koska olen jo kauan sitten vähentänyt päivittäiset kalorit 1500n/päivä ja treenaan sen kahdeksan kertaa viikossa. Kulutan todella paljon enemmän, kuin syön! Ennen söin siis 1700kaloria/päivä, mutta treenasin 10 kertaa viikossa.
- sama1700 kaloria on todella vähän. Pelkkä perusaineenvaihdunta vie lähes 2000kcal eli yli tuhatkertaisesti.
Jos nyt ohitetaan tuo hassunhauska kalori-kilokalori-virhe, niin ei perusaineenvaihdunta ole välttämättä ollenkaan sama edes kahdella saman pituisella ja painoisella naisihmisellä. Saati sitten yleisemmin.
Se olikin vain arvio, mutta kuitenkin oikealla dekadilla. Toisin kuin tuon toisen 1700kaloria /vuorokausi, joka oli aivan päin persettä.
Sun mielestä on sitten varmaan ihan sama puhua 5km tai 5m lenkistä?
Ei se ole sama, mutta hyvin usein voi kontekstista päätellä, kummasta on kyse. Kukaan tuskin nimittää 5 metrin kävelyä lenkiksi. Mutta jos taas puhutaan vaikka seinän mitasta, niin se on todennäköisemmin 5 m kuin 5 km.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApMutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!
Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.
No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?
- eri -Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.
No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?
- sama -No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?
Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂
Ok, kiitos vastauksesta! Hyvä kuulla, että peli ei ole vielä menetetty :)
- tuo treenaamisesta huolimatta lihovaSyömisestä se on pääasiassa kiinni, eikä treenaamisesta. Eikä kannata odottaa lähestyvänsä ylipainon rajaa, vaan toimia jo paljon aiemmin.
Missä vaiheessa? Kun BMI 22? Syön jo nyt todella terveellisesti (olen entinen kilpaurheilija), niin en enää keksi mitkä ateriat voisin jättää väliin tai mitä ruoka-aineita voisin jäytää pois, koska sokeria/sipsejä yms en ole ikinä syönyt.
- samaJos paino on jo pitkään ollut tasaisessa nousussa, niin nyt on aika toimia. Säädät syömisiäsi, kunnes paino ei enää nouse. Löydät varmasti ratkaisun.
Tätä juuri ihmettelen, koska olen jo kauan sitten vähentänyt päivittäiset kalorit 1500n/päivä ja treenaan sen kahdeksan kertaa viikossa. Kulutan todella paljon enemmän, kuin syön! Ennen söin siis 1700kaloria/päivä, mutta treenasin 10 kertaa viikossa.
- sama1700 kaloria on todella vähän. Pelkkä perusaineenvaihdunta vie lähes 2000kcal eli yli tuhatkertaisesti.
Jos nyt ohitetaan tuo hassunhauska kalori-kilokalori-virhe, niin ei perusaineenvaihdunta ole välttämättä ollenkaan sama edes kahdella saman pituisella ja painoisella naisihmisellä. Saati sitten yleisemmin.
Se olikin vain arvio, mutta kuitenkin oikealla dekadilla. Toisin kuin tuon toisen 1700kaloria /vuorokausi, joka oli aivan päin persettä.
Sun mielestä on sitten varmaan ihan sama puhua 5km tai 5m lenkistä?
Ei se ole sama, mutta hyvin usein voi kontekstista päätellä, kummasta on kyse. Kukaan tuskin nimittää 5 metrin kävelyä lenkiksi. Mutta jos taas puhutaan vaikka seinän mitasta, niin se on todennäköisemmin 5 m kuin 5 km.
No onhan se pakko päätellä, että jos joku puhuu pärjäävänsä 1700 kalorilla päivässä, että kyseessä on joku tietämätön, koska olisi oikeasti kuollut nälkään, mikäli söisi vain sen verran kuin väittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kantaa omat kilonsa itse.
No ei kanna. Heti, kun tulee nivelkulumaa tms. niin ollaan yhteiskunnan kukkarolla hoitoa vaatimassa.
En ole koskaan sanonut puolisolleni ylipainosta, eikä hänkään minulle. Rakastan häntä, ja oletettavasti hänkin minua, ja meillä vallitsee molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus. Siinä on hienotunteisuuttakin mukana, mutta suurimpana on rakkaus ja "henkinen yhteys". Molemmat varmaan ihastuttiin toisissamme kauniiseen ulkomuotoon, mutta kohtaamisen jälkeen muut arvot nousivat tärkeimmiksi. Ei tunnu soveliaalta arvostella rakkaan ihmisen ulkonäköä tai muuta epäkohtaa, tuntuu aika julmalta. Meidän kummankin itsetunto kyllä sallii arvostelun, mutta silti se ei oikeuta rumaan käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
ApMutta kun se ei kuulu sinulle tippaakaan. Ei sitten tippaakaan. Se on hänen kehonsa, eikä se kuulu sinulle vaikka olette parisuhteessa. Ei edes terveydelliseltä kannalta. Jos hän ei sinulle kelpaa, lähde kävelemään.
Järkyttävää kuvitella että on oikeus edes vihjailla toisen painosta jos on parisuhteessa. Ei ole.En ole samaa mieltä. Mielestäni minulla on oikeus olla huolissani puolisoni terveydestä, jos näen hänen itsensä sitä omalla käytöksellään laiminlyövän. Olen omalta osaltani sitoutunut suhteeseen, jonka eteen teen kaikkeni, ja toivon sitä myös toiselta. Vaikka ylipaino onkin myös ulkoiseen olemukseen liittyvä seikka, ei se välttämättä ole pelkästään pinnallinen asia. Oikein runsas ylipaino asettaa rajoituksia koko perheen elämään, väsymystä, jaksamattomuutta, tyytymättömyyttä, haluttomuutta monenlaiseen tekemiseen jne. Kyllä nämä heijastuvat aivan kaikkeen elämään. Siksi ne eivät parisuhde- ja mahd. perheen kannalta ole välttämättä tai useinkaan mitenkään irrallisia asioita. Täytyy kyllä myös aivan omana mielipiteenäni sanoa, että en haluaisi menettää mieheni silmissä sitä, että olen hänen mielestään viehättävä ja haluttava. Rakkaus ei varmasti lopu joihinkin liikakiloihin, mutta haluan pitää itseni hyvässä kunnossa myös jaksaakseni olla se puoliso, jonka mieheni on valinnut. Iloinen, tyytyväinen, kohtuullisesti liikkuva ja energinen kumppani jakamassa yhteisiä mielenkiinonnokohteita ja harrastuksia, niitä samoja mitkä joskus herättivät hänen kiinnostuksensa ja ihastuksensa minuun. Ja päin vastoin.
Anteeksi vain, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin surulliselta, että koet voivasi olla hyvä kumppani vain, jos olet tietyssä painossa. Onhan sitä nyt muutakin parisuhteessa, kuin fyysiset aktiviteetit/puolet!
Mitä jos lukisit kirjoituksen uudestaan ? Ei painosta sanaakaan, ainoastaan itsestään huolta pitämisestä. Siitä, että ei anna itselleen lupaa laiminlyödä omaa terveyttään, jota mm. kova ylipaino tutkitusti tekee.
No kertokaahan, mitä se kova ylipaino sitten on? Olen treenannut 8 kertaa viikossa ja syönyt terveellisesti jo vuosia, mutta siltikin on tullut 5 kiloa lisää 10 vuodessa. Missä se menee se raja jossa tällainen painonnousu pidettäisiin normaalina, eikä jättämiseen oikeutettuina lihomisena?
- eri -Viisi kiloa kymmenessä vuodessa ei ole juuri mitään. Jo hormonaaliset muutokset selittää tuon painon tietyssä iässä. Täällä on puhuttu kymmenien kuljin painonnoususta. Enkä ole nähnyt näissä kirjoituksissa myöskään kilojen vuoksi jätettyjä.
No missä iässä ei saa enää hormonien takia lihoa? Mitä jos en saakaan painonnousua kuriin, vaikka nostaisin treenikerrat kymmeneen?
- sama -No sanoisin, että noin nelikymppisenä kannattaa mennä ravintoterapeutille ja hankkia pt, jos et saa painonnousua kuriin (toki sitä ennenkin jos BMI 24, koska silloin ollaan jo liian lähellä ylipainoa). Siinä vaiheessa alkaa kai lisääntymiseen liittyvät hormonit hävitä tehokkaammin?
Joo, toi vois olla hyvä toi BMI-mitta. Eli sitten opettelemaan elämänhallintataitoja, kun BMI alkaa lähestyä ylipainoa 🙂
Ok, kiitos vastauksesta! Hyvä kuulla, että peli ei ole vielä menetetty :)
- tuo treenaamisesta huolimatta lihovaSyömisestä se on pääasiassa kiinni, eikä treenaamisesta. Eikä kannata odottaa lähestyvänsä ylipainon rajaa, vaan toimia jo paljon aiemmin.
Missä vaiheessa? Kun BMI 22? Syön jo nyt todella terveellisesti (olen entinen kilpaurheilija), niin en enää keksi mitkä ateriat voisin jättää väliin tai mitä ruoka-aineita voisin jäytää pois, koska sokeria/sipsejä yms en ole ikinä syönyt.
- samaJos paino on jo pitkään ollut tasaisessa nousussa, niin nyt on aika toimia. Säädät syömisiäsi, kunnes paino ei enää nouse. Löydät varmasti ratkaisun.
Tätä juuri ihmettelen, koska olen jo kauan sitten vähentänyt päivittäiset kalorit 1500n/päivä ja treenaan sen kahdeksan kertaa viikossa. Kulutan todella paljon enemmän, kuin syön! Ennen söin siis 1700kaloria/päivä, mutta treenasin 10 kertaa viikossa.
- samaKaksi vaihtoehtoa:
1. Syöt aivan liian vähän ja liikut paljon, mutta epälaadukkaasti.
2. Painon nousu johtuu kasvaneesta lihasmassasta.Toistan jo tuolla aikasemmin kirjoittamani. Täälläkin ollaan painotettu, että annoskokojen hallinta ja itsekuri on avain. Miten se enemmän syöminen auttaisi?
- samaNo sitä, että elimistö menee säästöliekille muuten ja pitää joka hitusesta ravintoa kiinni. Tämähän nyt on ihan selvä asia. Minkä ikäinen olet?
Olen 32v.
- samaVoisi kuvitella kymmenen vuotta nuoremmaksi noilla ravintotiedoilla... Mutta missä kilpaurheilulajissa pärjää 1700 kcal päivässä? Arvatakseni esteettinen laji?
No jos taitoluistelu lasketaan esteettiseksi lajiksi, niin kyllä. Eli taitoluistelua harrastin :) Ja kiitos vinkeistä, varasin itselleni ajan ravintoterapeutille muutaman viikon päähän. Jospa se paino alkaisi tuosta asettumaan.
- sama
Ap on muuten sellainen Tinderin Peter Pan mies jolle ei olisi koskaan pitänyt puhua. 😂
Aloittaa keskustelun ja sitten kun siihen aloitukseen vastaa niin osallistuminen on täysi 0. Mies kuittaa kaiken sanotun toteamalla ”aijaa” ja riippumatta siitä mihin juttu on viimeksi jäänyt (vaikka että kissani kuoli tänään) kyselee ”joks kuitenkin meille tänään?”
En tiedä mitä pitäisi käydä että tuollaisesta tulisi lasten isä (tai no tiedän), mutta jos niin kävisi mättäisin kyllä itsekin suklaan kääreetkin naamaan jos joutuisin tuollaisen kanssa arjen jakamaan.
Vierailija kirjoitti:
Näytin vanhoja kuvia, ollaanpa _me_ nuoria ja nättejä.
Ehdotin yhteisesti elämän muutosta, tehdään terveellisestä ja ruokaa ja liikutaan yhdessä.
Pimahti, uhkaa itse murhalla ja erolla.
Ei ole tervettä, että 31v lihoo 68 kilosta 96 kiloon alle parissa vuodessa.
Ap
Puolisollasi on mt-ongelma, ehkä masennus? Hän tarvitsee ammattilaisen apua selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, Kysyisin ap:ltä onko tämä suhteen alussa tuonut mitenkään ilmi ettei pidä ylipainoa viehättävänä?
Suhteen alussa kannattanee sanoa suoraan jos ei hyväksy jotain tiettyä asiaa kumppaniltaan, se on reilua myös toista osapuolta kohtaan. Moni mieshän kokee tulleensa huijatuksi
=====
Ehkä minun mieheni on tullut huijatuksi, koska hänen tumma kaunottarensa on nyt 30v myöhemmin harmaatukkainen ja ryppyinen, selluliittiakin on. Ja raskausarpia.Kaikki nuo kuvailemasi asiat ovat sellaisia joihin itse ei voi (ainakaaan luonnollisin menetelmin) paljoa vaikuttaa eli ovat jopa tavallaan odotettavissa...huomattava painon nousu harvemmin on automaattisesti kumpaakaan.
Alue: Aihe vapaa
Jos nyt ohitetaan tuo hassunhauska kalori-kilokalori-virhe, niin ei perusaineenvaihdunta ole välttämättä ollenkaan sama edes kahdella saman pituisella ja painoisella naisihmisellä. Saati sitten yleisemmin.